Lasten kanssa matkustaminen

Saariston pieni rengastie lasten kanssa

Pyöräilimme siskoni ja kahden nuorimmaisen lapseni kanssa saariston pienen rengastien loppukesästä 2022. Lupasin sen jälkee kirjoittaa meidän pyöräreissusta tipsit, mutta se(kin) on näköjään jäänyt. Nyt lupaukset lunastukseen! Tutkailin eri lähteitä, että onko joku muuttunut tässä välissä. Ohjeet ja info on jotenkin edelleen omaan makuun pirstaleista ja sekavaa, toivottavasti tämä vähän selkeyttää reissua suunnittelevia.

Pieni saariston rengastie on noin 120 kilometriä pitkä ja siitä noin 110 kilometriä on pyöräilyä. Reitti ei ole mitenkään kovin haastava, mutta sanoisin sen vaativan kyllä kuntoa. Etenkin, jos vetää vielä pyöräkärryssä lapsia. Voisin sanoa olevani peruskuntoinen+, mutta silti yöllä jalkani kramppasivat ja olivat niin kipeät, että olin varma, ettei seuraavan päivän pyöräilystä tule mitään. Otin kipulääkettä ja aamulla olo oli kuin uudesti syntynyt. En silti lähtisi yrittämään ilman sähköavustusta missään nimessä pyöräkärry ja kaksi lasta perässä, sillä sen verran mäkiä matkan varrella kuitenkin on. Sähkö myös jouduttaa matkan tekoa, jos sattuu esim. tuuliset päivät.

Pyöräilyn koin turvalliseksi suurimmalti osin. Nauvossa oli muutamassa kohtaa kurja ajaa, kun ihmiset ajat niin kovaa eikä ollut pyörätietä. Turusta Nauvoon asti on oikeastaan pyörätietä suuri osa, mutta siten Rymättylään saavuttaessa joutuu autotietä menemään melko pitkään. Siellä kuitenkin liikennettä sen verran vähän, että siellä pyörätien puuttuminen ei vaivannut.

Me lähdimme ihan tosi hakuna matata -asenteella eikä meillä ollut hajuakaan missä yövymme matkan varrella. Tosi moni majoitus oli elokuun lopussa vielä buukattu täyteen ja ne jotka oli vapaana oli todella hintavia. Meillä kävi kuitenkin tosi hyvä munkki ja Seilin saaressa oli hyvinkin tilaa. Koulut olivat jo alkaneet ja suurella osalla kesälomat ohi, ajankohta oli siis loistava. Voin silti lämpimästi suositella jättää tämän jännityksen välistä ja varaamaan hyvissä ajoin majoituksen.

Varusteet pyöräreissulle

Vuokrasimme sähköavusteiset pyörät, pyöräkärryn sekä pyörän sivulaukut Turusta 10bikesista. Meillä oli aivan minimalistisesti pakattu ja olisi mahtunut varmasti lisää, mutta toisaalta painoa aina vähemmän, vaikka se olisikin tarakalla tai pyöräkärryssä.

Pakkauslista näytti kutakuinkin tältä:

  • merinovillavaatekerrastot lapsille ja itsellä ohut merinopaita
  • 1 x vaihtokerrasto / lapsi / aikuinen
  • alusvaatteet ja sukkia kannattaa kyllä olla ekstroja, märillä sukilla on kurja varsinkin lasten olla
  • vaippoja
  • pieni ensiapupakkaus
  • pikkupyyhkeet
  • uikkarit
  • evästä valmiiksi (myös matkan varrelta Nauvosta ostettiin)
  • tuulenpitävät ulkovaatteet
  • aurinkolasit
  • lippikset ja ihan paras oli sellainen lippis, joka peitti myös korvat, niin lämmitti myös
  • unohdettiin ottaa viltti pyöräkärryyn, suosittelen, vaikka meillä oli onni, että oli niin lämmintä ja pyöräkärryssä lämpö pysyy paremmin
  • lapsille puuhaa (meillä muutama kirja ja dubloja/ autoja)
  • kamera ja laturit
  • vyölaukku, johon sai kätsysti puhelimen ja lompakon
  • muovipussi likaisille/ märille vaatteille ja kaikki kamppeet muovipusseissa, jotta sateen yllättäessä kaikki kamat ei kastu
  • retkiruokailuvälineet ja trangia, jos aikoo laittaa ruokaa reissun päällä itse
  • kassi, johon laittaa esim. uimakamat tai jos on tarkoitus tehdä kävellen retkiä niin reppu, mutta muuten en reppua suosittele selkään, hiostaa ja muutenkin on kivempi pyöräillä ilman reppua

Lähdetiin siis Turusta ja lähdettiin kiertämään Kaarinan suuntaan eli kohti Tuomiokirkkoa ja sen ohi pyörätietä. Siinä alkaa jo näkyä Saariston rengastien kylttejä, joten vaikka reitti ei olisi tuttu, niin suunta löytyy helposti. Kaarinasta jatkoimme suoraa Paraisille. Matkan varrella pidetiin muutama juomatauko sekä rapsuteltiin tien vieressä laiduntaneita poneja. Meidän piti syödä lounasta Paraisilla, mutta ravintolan ollessa kiinni päädyimme ensimmäiselle lossirannalle syömään. Olin kotona lämmittänyt meille lohikeittoa ruokatermariin sekä paistanut riisipiirakoita.

Reitti

Turku – Kaarina

Tylsä pätkä isojen teiden vierellä, mutta trust the process.

Kaarina – Parainen

Tämäkään nyt ei maisemien puolesta ole mitään ilotulitusta ennen kuin pääsee Paraisille. Sitten kun pyörätie lähtee kaartumaan ison tien viereltä omaksi reitikseen alkaa olemaan idyllistä.

Parainen Lillmälö – Nauvo Prostvik

Ylitysaika on noin 10 minuuttia ja kaksi lauttaa taitaa mennä non-stop, eli kauaa ei joudu odottamaan, vaikka puomit sulkeutuisi nenän edestä.

Ennen Nauvon keskutaa pidimme Oak Tree Cafe & BB imetys-, jätski- ja kahvitauon. Täältä saa myös ruokaa. Kiva paikka ihan tien vieressä ja lapset rakastui majatalon koiraan. Täällä me sitten soittelimme, että mistäs nyt sitä majoitusta sitten.

Nauvo vieravenesatama – Seili

Seiliin liikennöi eri toimijoita, aikataulut kannattaa ehdottomasti tarkastaa. Me menimme Saaristolinjalla ja tänne ei mahdu autoja. Pyöräkärry kannattaa ottaa valmiiksi pois ja huolehtia ettei ole mitään helposti irtoavaa, kun pyörät nostetaan alukseen. Miehistö auttaa pyörien nostossa, meidän ei tarvinnut koskea pyöriin. Tämä oli olennaista, sillä pieniä vipeltäjiä piti jonkun koko ajan vahtia veden äärellä. Hinnasto löytyy täältä. Nauvosta ja Seilistä on myös mahdollista mennä suoraa Turkuun, jos alkaakin hapottaa kesken reissun. Me haimme ennen alukseen siirtymistä Nauvon Salesta eväät ja iltapalatarvikkeet ja söimme välipalaa merimatkan aikana.

Seili – Hanka

Majoituimme Seilissä (lisää tietoa majoitus-kohdassa), joka oli kyllä hyvä veto, se on niin kaunis ja idyllinen paikka, että siellä olisi viihtynyt vaikka toisenkin yön, vaikka pieni saari onkin.

Seuraavana aamuna hyppäsimme taas yhteysalukseen, joka on iso ja sinne mahtui myös autot. Kannelta oli ihana ihailla maisemia. Matka kesti puoli tuntia ja aikataulu kannattaa ehdottomasti tsekata, näitä ei mene montaa päivässä.

Hanka – Rymättylä

Yhteysalus tuli Hankaan, josta lähdettin kohti Rymättylää idyllisissä maalaismaisemissa pyöräillen. Tässä välissä on yksi lyhyt lossimatka, joka menee käsittääkseni melko non stop myös. Tällä osuudella oli muutama tosi jyrkkä mäki, mutta muuten mukavan kumpuilevaa ja kaunista maastoa. Vaikka pyörätietä ei ollut, liikenne elokuussa ainakin oli maltillista. Lossimatkan aikana alkoi sataa aika reippaasti. Kuviteltiin, ettei se jaksa kauaa, eikä laitettu kuorivaatteita päälle, mutta lopputuloksena satoi Naantaliin asti ihan reippaasti ja tässä matkan varrella pidettiin tasan Pågenin korvapuustien mittainen sokeritankkaus.

Siskon sähköavustukseen tuli myös jokin oikosulku ja hän saikin astetta rankemman osuuden. Onneksi se saatiin toimimaan kuitenkin vielä loppumatkasta.

Tässä matkan varrella ei ole hirveästi ruoka- ja taukopaikkoja, joten kuliranismin suosittelen Nauvon ja Naantalin pysäkeille.

Rymättylä – Naantali

Tässä matkan varrella ei pysähdytty missään, koska tosiaan satoi. Mikä klisee, mutta Naantaliin päästessä alkoi aurinko paistaa. Matkan varella on upeita siltaylityksiä.

Naantali – Turku

Vaihdettiin Naantalissa litimärkien vaatteiden tilalle kuivaa ylle ja käytiin Cafe Amandiksessa kahvilla ja vohvelilla. Me syötiin siskon kanssa suolaiset vohvelit ja lapset makeat. Kaunis ja kiva paikka ihan vanhan kaupungin sylissä rannassa.

Naantalista posotettiin Turkuun ilman pysähtymisiä ja meno oli kevyttä ja kotiin päin rullaavaa. Tämäkään pätkä ei maisemallisesti suuria tunnekuohuja aiheuttavaa.

Myös laukut piti irroittaa, kun mentiin yhtesaluksella Nauvosta Seiliin.
Vanha spitaalisairaala, jossa nykyisin reseption, museo ja ravintola
Huoneemme Seilin saarella

Majoitus

Yövyttiin tosiaan kauniilla Seilin saarella ja saatiin buukattua majoitus soittamalla. Majoitus näytti verkossa täyteen buukatulta jostain syystä, kannattaa siis soitella varmuuden vuoksi, se tuli taas todettua. Meillä oli Fyyrissä yksi huone, jossa oli kolme sänkyä ja matkasänky. Hinta oli muistaakseni 60-80€ eli todella kohtuullinen. Sängyt ei ollut ihmeelliset, mutta huone oli minusta kaunis ja maisemat ihanat. Ilmastointia ei ollut, että jos olisi ollut tosi kuuma ilma, niin voipi olla melko lämmin. Pimennystä ei myöskään ollut, että ehkä ensi kerralla pakkaisin jätesäkkejä ja teippiä. Yhteiskäytössä oli keittiö sekä vessa. Pottaa ei ollut, mutta saatiin lupa käydä sellainen lainaamassa vierasvenesataman huoltorakennuksesta. Sieltä löytyi myös kaikenlaisia pihapelejä ja ajanvietettä.

Seilin ”keskuksessa” on myös kesäravintola, jossa söimme illallisen ja aamupalan ostimme myös. Siinä vaiheessa jonkun muun laittama ruoka maistui taivaalliselta, vaikka uuniperunani taisi vähän raaka ollakin. Aamiainen oli noin 10 euron luokkaa, hinta-laatusuhde tosi jees. Sanoinko, että miljöö on siis aivan ihana. Olen täällä ollut rippileirillä ja muistikuva oli kyllä vähän angstisempi silloin.

Rannassa on myös sauna ja ilmaisia yhteisaunavuoroja. Tämä oli kyllä yksi reissun unohtumattomampia hetkiä, kun pyöräilystä turta keho pääsi löylyihin ja uimaan. Ranta ei ole varsinainen biitsi, mutta tosi helppo mennä uimaan eikä mikään äkkisyvä lapsillekaan.

Seilin saari
Yhteysalus Seilistä Hankaan
Uimaranta Seilissä

Muistilista

Meidän pyöräkärryssä sadesuojan sai tosi nopeasti vetaistua päälle ja se kannattaakin tehdä heti, kun näyttää, että alkaa sataa. Itse voi hyvin pyöräillä märkänä kun pysyy liikkeessä, mutta lapset jäätyy nopeasti, jos kastuvat.

Pyöräilypätkät kannattaa ajoittaa niin, että päiväunet osuisi pitkille pätkille ja taukoja kannattaa pitää. Siitä iloitsee silloin kaikki enemmän. Lapset viihtyi hereilläkin yllättävän hyvin, mutta kun nälkä tai liian pitkä paikallaanolo alkaa kuulua pyöräkärrystä, sitä kannattaa ottaa tauko mielummin pikkuisen enemmin kuin liian myöhään.

Mielummin liian löysä kuin tiukka aikataulu. Tämä meidän tahti oli sellainen, että mitään jalkautumista ei ennen Seiliin menoa tehty, mutta pienet paussit tien poskessa ja lossirannoissa otettiin. Myös kahvi- ja ruokatauot oli ihan reilun mittaiset. Mutta jos haluaisi käydä esimerkiksi Paraisilla ja Nauvossa tekemässä asioita, niin viettäisin ensimmäisen yön Paraisilla, lähtisin aamusta jo Nauvoon päin ja olisin toisen yös Seilissä.

Luo oma kokemus. Tällainen oli tämä meidän, mutta teidän voi olla ihan jotain muuta. Odotuksia ei kannata rakentaa toisten kokemuksien kautta, vaan ottaa tästä vaan ajatuksia ja elää ja hengittää ihan omia hetkiä. Toivon ihanaa reissua, jos saariston pienelle rengastielle päädyt! <3

Kesälomapuuhailuja

Yleensä joka kesään on kuulunut joku reissu jonnekin pidemmälle Suomeen. Viime kesänä ei lähdetty minnekään, koska oltiin vain muutama viikko lomalla samaan aikaan ja reissuvoimat myös vähän vähissä. Tänä vuonna pysytellään myös todennäköisesti ihan tässä Turun seudulla, vaikka vähän meitä houkuttaisi käydä mökillä Kuusamossa. Katsotaan miten käy. Mutta sellaisia lähiretkiä ja rentoa olemista ja puuhailua. Paljon on toki ”ois kiva”, joten on hyvä koota ne listaksi. Sitten kun se hetki tulee, että vois spontaanisti lähteä johonkin, pää on tyhjä ja kiukutellaan kotona.

Lasten toiveet on tasoa jäätelöä ja ihanasti yksi lapsista sanoi, että haluaa ottaa rentoo ja olla kainalossa koko päivän. Luulen, että ollaan tosi samalla aaltopituudella meidän kesälomasuunnitelmien suhteen. Suosittelen lähtemään kotoota tekeen vaikka päiväreissuja. Yhdessä uuden kokeminen on ihanaa ja lapset avartaa omaa mieltä kummasti. Samaan hengenvetoon kuitenkin muistathan, että sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Vieras luontopolku, uimaranta tai junalla viereiseen kaupunkiin päiväksi. Sit ne omat haaveet.

Mellilänjärvi Loimaalla on tosi puhdas uimapaikka ja hyppytorni kiva

Perheen kanssa

  • Muutamat sukulaisten häät on tiedossa ja sinnne pääsee koko perhe, ihanaa, että lapsetkin pääsee juhlimaan.
  • Toiset häät on Lahden lähellä ja ajateltiin, että voitaisiin jäädä yöksi tai pariksi jonnekin lähettyville, mutta mitä se voisi olla?
  • Telttaretki, jos nyt aloitetaan ensin kotipihasta, mutta miksei sitten vähän pidemmällekin, jos kaikki innostuu. Ainakin juhannuksena ollaan menossa vanhempieni mökille, siellä sit telttaan ainaki.
  • Pyöräretkiä paljon ja voitaisiin harjoitella pikku hiljaa pidempiä matkoja, vaikka autotielle en kyllä taida vielä heitä uskaltaa päästää. Haaveissa kyllä siintää myös yksin pyöräilyt ja oisipa ihanaa puolison kanssakin päästä huristelemaan. Jospa saataisiin vaikka siskon maastopyöriä.
  • Muumimaailmaan lapset olisi varmasti nyt aika optimaalisessa vaiheessa. Toisaalta uskon, että elävät kesänsä onnellisena, vaikka eivät pääsisi. Ollaan kerran oltu lasten esikoisen ollessa 5 vuotta ja keskimmäisen vähän vajaa 2 vuotta ja he kyllä nauttivat silloin jo kovasti ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, miten kiva Muumimailma on.
  • Käytiin viime kesänä Vepsän saaressa, jonne lähtee yhteysalus Turun Jokirannasta. Käytiin siellä lasten kanssa katsomassa JoJo teatterin Mimmi Lehmä ja Varis ja tultiin takaisin. Tosi kiva venekokemus lapsille ja teatteri oli ihanalla paikalla. Tänä vuonna on Maukka ja Väykkä, ehdottomasti aiotaan mennä!
  • Monta sellaista lähikulttuurikohdetta, joiden ohi on ajanut sata kertaa, mutta en oo koskaan käynyt; esim. Patsaspuisto Loimaalla, Enkelipuisto Pöytyällä ja Kemiössä Sagalundin museo
  • Metsäretkiä, ainakin Tammelan seutu kiinnostaisi sekä Salon ja Ahvenanmaan luontopolut.
  • Mökkimatkan varrella Walleniuksen ruukkiin Juupajoelle. En ole koskaan käynyt, mutta vaikuttaa ihanalle.
  • Pihahommia ja kodista nauttimista odotan ihan valtavasti. Että saa olla kotona vaan aamusta iltaan ja kuopsutella.
  • Kesäretkiä sinne sun tänne. Ainakin pitkään on tehnyt mieli Metsäketun Pizzeriaan ja Kauttuan ruukkialueelle ja Hämeenlinnaan. Instagramista löytyy myös kiva kesäretkipäivä Koskelle Tl ja ihan pian on tulossa myös Pöytyälle vinkkejä iso kasa.
Savonjärven kierros on ihana
Oman pihan antimista (pionia lukuun ottamatta) nauttimista
Hevonlinnan näkötorni Koskella Tl

Yksin tai ystävien kanssa

  • Alkuviikosta oltiin kummilapseni kanssa Turpoonjoella Tammelassa melomassa. Se on ihana, mutta heinäkuun puolella vesi laskee niin paljon, että voi olla hankala päästä melomaan reittiä. Kanootteja ja kajakkeja vuokraa Erärenki.
  • Minivaellus, pyöräretki tai jotain muuta kivaa muutamaksi päiväksi siskon kanssa. Päivämäärä sovittu, eiks se oo jo melkein toteutunut siis.
  • Haluaisin tosi kovasti tänä kesänä tehdä Rannikon rengastien. Saa nähdä, oon halunnut aika monta vuotta jo, hah.
  • Saaristopyörähdys. Ainakin Paratiisi Nauvossa on todellakin listalla. Ehkä se pyöräretki tänne?
  • Söderlångvikin kartanoon on avattu ravintola ja miljöö nyt itsessään on upea. Tämä sopisi siihen Rannikon rengastien reissuun.
  • Kesäteatteri kuuluu kesään ja olisi lastenteatterin lisäksi kiva käydä myös jossain muualla
  • Kirja! Yhteistyöni Turun kaupunginteatterissa jatkuu ja haluan lukea muutaman teoksen, joista on tulossa näytelmät syksyllä. Ainakin Tiranan sydämen ja viimein Hildurin.
  • Riippumatto pitää saada omaan pihaan. Siellä sitä kirjaa sit. Ja päikkärit lapset kainalossa.

Parisuhdeaikaa

  • Viime viikolla oli ekat ja vikat kesäfestarit eli Kesärauha, ihanaa niinku aina.
  • Annoin Nikolle synttärilahjaksi lipun Terassikesään Antti Aution ja Arpan keikalle ja jäädään Turkuun yöksi. Lisäksi siis hyvää ruokaa ja fiilistelyä Kirkkopuiston terassilla.
  • ….
  • Siihen se tämä osio sitten jäikin.

Nostan vielä myös kasan vinkkejä muualle päin Suomea aiemmilta kesiltä, jos reissuhammasta oikein kolottaa:

Road trip lasten kanssa Suomessa

Mitä ottaa huomioon, kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä?

Savonlinna – kesän road trip suosikki

Julma-Ölkky (Pohjois-pohjanmaa) ja jylhät kanjonimaisemat

Kammiovuori pienten lasten kanssa

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa

Konttainen (Kuusamossa) on vaarojen välipala

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa

Lasten ensimmäinen huvipuistokokemus Tykkimäellä


Kaupallinen yhteistyö: Tykkimäki


Pyörryttävän ihanat Tykkimäkipäivät takana. Tykkimäki oli lasten ensimmäinen huvi- ja vesipuistokokemus ja hiukan varauksellisesti lähdettiin Turun suunnilta ajelemaan Kouvolaan asti. Vai onko se edes asti. Turusta Kouvolaan on noin 250 kilometriä ja ensimmäinen positiivinen yllätys, kun oltiin nopeammin perillä kuin kuviteltiin. No oli miten oli. Ennalta pohdittiin, uskaltaako lapset mihinkään, uskaltaako niitä päästää mihinkään ja miten ylipäänsä noin pienet lapset toimii ihmisvilinässä. Me kun ollaan lasten kanssa samoiltu aiemmin pääasiassa pitkin metsiä. 

Meillä oli kahden päivän Park Hopper -rannekkeet, joilla pääsee kaikkiin Tykkimäen kolmeen puistoon samalla rannekkeella kahtena peräkkäisenä päivänä. Tulopäivänä kävimme huvipuistoilemassa ja seuraavana päivänä aloitimme Aquaparkista ja loppuillaksi menimme vielä käymään Minimaatilalla ja muutamaan lasten suosikkipaikkaan.

Meillä lapset ovat siis tällä hetkellä kohta kuusi vuotta, kohta kolme vuotta ja yhden. Vauhtia riitti, kiukkua ja kikatusta, pelkoa ja uskallusta. Tykkimäki sekä meidän pikkujengi ylitti kyllä kaikki meidän vanhempien odotukset. Sekä vesipuiston että huvipuiston alue toimi pienten ihmisten kanssa tosi kivasti. Vaikka alue on iso, laitteet ovat lähekkäin toisiaan, eikä kävelyä tule valtaisasti ellei niin itse halua. Ilmaiset parkkipaikat ihan lähellä sisäänkäyntiä, ei haittaa, vaikka jonkun vesipullo jäisi autoon. 

Laitoin Instagramin puolelle kysymysboksin, jossa sai kysyä mitä vaan Tykkimäkeen liittyen ja lupasin vastata niihin täällä blogin puolella. Toivottavasti suurimpaan osaan tulee nyt vastaus. Eka kysymys oli niinkin helppo kuin: ”Miten handlataan kolme lasta, jos yhdeltä menee täysin kuppi nurin?” Niin. No, meillä ei ole vielä ollut sellaista tilannetta, josta ei oltaisi päästy yli tai etenemään, vaikka on neuvotelua ja jäähdyttelyä vaatinutkin. Meltdowneja tulee, mutta niin saa olla ja tulla.

Hypoteettisesti jos joku lapsista ylikuormittuisi niin paljon, että pitäisi poistua paikalta, ottaisi toinen vanhemmista ylikuumenneen lapsen lisäksi varmaan kuopuksen myös mukaansa. Tai no, tavallaan kävihän näin. Esikoisella alkoi päivä painaa, niin hän lähti puolison ja kuopuksen kanssa hakemaan autoa Aquaparkista ja me hurvittelimme vielä keskimmäisen kanssa hetkisen. Hän kun sippasi rattaisiin uimisen jälkeen raukeana ja kaikkensa antaneena.

Aquaparkissa matalissa altaissa sai leikkiä kaikenikäiset, mikä on tosi kiva, kun mukana on eri ikäisiä lapsia, jotka ei voi vielä viilettää omin päin alueella. Mikähän siinä muuten on, että yleensä aina lastenaltaat on sellaisia rusinan kokoisia, vaikka niissä hengaa niiden vauvojen ja pikkulasten lisäksi ne vanhemmatkin. Aqua parkin Spray park oli mielettömän kokoinen! Siis todella iso 45 cm syvyinen allas, jossa on vauvoillekin soveltuvia liukumäkiä ja lempeitä vesisuihkuja. Hyvin mahduin myös minä liukumäistä laskemaan. Se onkin toinen huomionarvoinen asia. Itse en mielellään useinkaan laske lasten liukumäistä, kun ne ovat niin kapeita. Aquaparkissa pienille lapsille soveltuvat liukumäet oli huomattavasti leveämpiä kuin yleensä, mutta mitään senttimäärää en teille valitettavasti osaa sanoa. 

Saunat ja pukutilat Aquaparkissa vaikutti ihan uudenkarheilta, siistiä ja ihanan tilavaa. Rattailla ja pyörätuolilla mahtuu tosi hyvin kulkemaan. Ylipäänsä alueelle porukka hävisi niin, että tuntui tosi väljältä eikä mihinkään tarvinnut oikein jonotella, vaikka meillä sattui tosi kauniit ja lämpimät kesäpäivät kohdille. Ainiin, ja jos tekin unohdatte kellukkeet, niin lipunmyynnistä voi ostaa sellaisetkin. Omia vesileluja kannattaa ottaa mukaan, nekin tais meillä jäädä reissukassien ulkopuolelle. Hups. 

Aquaparkista tosiaan pääsee kävellen Huvipuiston puolelle. Niin ihanaa, ettei välillä tarvitse pakata kaikkea autoon vain hetken päästä taas purkaakseen kaiken. Me jätettiin auto uimareissun jälkeen parkkiin ja jatkettiin vielä hetkeksi huvittelemaan. Puistojen välinen matka on vajaa kilometrin. Reitti on hyväkulkuista, mutta osittain melko jyrkkää ylämäkeä, mikä kannattaa huomioida rattaiden ja pyörätuolien kanssa.

Oli niin hellyyttävää nähdä miten pähkinöinä lapset oli, missä ikinä oltiin. Kaikki oli niin vau, upeeta ja siistiä. Meidän lapset on melko varauksellisia alkutuimaan, mutta heistä löytyy kyllä myös rohkeutta, kun saa tukeutua aikuiseen ensin rauhassa. Siksi olinkin ihan ihmeissään, kun esikoinen ja keskimmäinen hyppäsivät heti Satujunan kyytiin, johon yli 120 cm ei mahdu seuraksi. Taisivat kyllä vähän hämmentyä itsekin rohkeudestaan, mutta tyytyväisiä ipanoita tuli junan kyydistä pois. Jännitti myös, että hyppääkö esikoinen kesken matkan kyydistä, mutta kertaakaan ei näin käynyt.

Laitteisiin mennessä ja tullessa ei tarvinnut jännittää, vaikka lapset saattoi poukkoilla ja muuttaa mieltään kesken kaiken. Laitevastaavat olivat rauhallisia ja antoivat lapsille aikaa hakeutua omaan paikkaansa. Meidän lasten suosikkilaitteiksi osoittautui maata pitkin menevät laitteet. Tai no, muihin he ei edes halunneet, enkä tiedä olisinko uskaltanut päästääkään. 

Keskimmäinen on juuri 90 cm ja he olivat esikoisen kanssa omin päin Satujunassa, Riemurallissa ja Valasveneessä. Ford-raitilla olin vieressä henkisenä tukena ja miniteekupeissa käytiin pyörimässä keskimmäisen kanssa. Tykkimäen nettisivuilla on kivan selkeästi jokaisen laitteen kohdalla info, millaisin ehdoin laitteeseen pääsee. Myös alle 90 senttisille löytyy laitteita, joihin ilmaiseksi maksavan huoltajan kanssa. Osassa laitteista pituusraja on 120-140 cm, eli seurueeseen kannattaa värvätä joku sopivan kokoinen seuralainen. 

Kuopus oli aivan liekeissä Minimaatilalla kanoja ihmetellen ja lampaita silitellessä, eikä sinne tarvita ranneketta. Muutoin hän pitkälti ihmetteli yleistä menoa ja meininkiä. Tutki käpyjä, kiipeili kivien päällä ja no – kyllä te tiiätte, 1-vuotiaiden metkut. Aina yllättää, mikä kiinnostaa.

 
Superkuuman päivän tai vesisateen yllättäessä Mukkelis Makkelis Touhupavilijonki tarjoaa sisäleikkipuiston kaikenikäisille. Rannekkeella pääsee ilmaiseksi puuhailemaan, ilman ranneketta seitsemällä eurolla kahdeksi tunniksi. Kuopus nautti pallomeren pallojen heittelystä takaisin pallomereen ja muihin pieniin tutustumisesta. Kaksi vanhempaa viipottivatkin sitten pitkin pomppulinnoja, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä minkä ehtivät. Sukat vaan täytyy muistaa olla mukana. 

Huvipuistosta löytyy myös ulkoseikkailupuisto Atreenalin, johon pääsee myös rannekkeella. Me emme sinne ehtineet nyt seikkailemaan, mutta kypärää, turvavaljaita ja ohjeita varten jonotetaan samalla tavalla kuin laitteisiin. Sen jälkeen pääsee radalle, jolla saa viettää tarvitsemansa ajan, mutta arvio radan suorittamisen kestosta on noin puoli tuntia. Sen sijaan me katseltiin lasten kanssa, kun puoliso kävi muutamassa laitteessa pyörimässä ylösalaisin. Itse tyytyväisenä keskityin syömään pehmistä, olenhan itse jo tänä vuonna päässyt huvittelemaan. 

Huvipuistoalueelta löytyy burgereita ja salaatteja tarjoava Kustiburger sekä Raveliini, josta löytyy pizzabuffet sekä erilaisia grilliherkkuja. Meillä lapsille harvoin löytyy mitään tällaisista paikoista. Jälkeen päin vasta aloin tutkia Raveliinin listaa ja huomasin, että siellähän olis ollut lapsille vaikkapa lohikeittoa! Vegeversiot löytyi ruokalistoilta myös, toivottavasti tulevaisuudessa myös tosi paljon lisää eri vaihtoehtoja. Falafelhamppari oli ainakin jees ja Kustiburgereiden lihan mainostettiin olevan kotimaista. 

Tykkimäen majoituksista myös kysyttiin. Alueelta löytyy camping alue sekä Resort alue, jonka loma-asunnot näytti upeilta ihan Aquaparkin vieressä. Oma majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä meidänkin ajankohdalle kaikki loma-asunnot olivat varattuina. Alue on uusi ja keittiö- ja huoltopaikat näytti upeilta. Pihatöitä tehtiin nyt heinäkuussa vielä, joka näkyi, mutta lapset olivat vain innoissaan pienkaivinkoneiden puuhasteluiden seuraamisesta.

Me majoituimme Kouvolan keskustassa Sokos hotel Vaakunassa, joka on viiden kilometrin päässä Tykkimäestä. Olemme itse asiassa puolison kanssa majoittuneet Vaakunassa, kun oli hänen reserviupseerikoulunsa kurssijuhlat. Paljoakaan en siitä muista, mutta nyt hotelli on ihanasti remontoitu tähän päivään. Hotellin perhehuoneet olivat täynnä, mutta saatiin vierekkäiset huoneet, mikä osoittautuikin meille ainakin tälle reissulle tosi hyväksi vaihtoehdoksi. Jos ja kun joku lapsista heräilee, dominoefektiä ei tule, kun lapsia voi ripotella kahteen huoneeseen, heh. Aamupalalla sydämeni saa aina läikähtämään, kun pöydistä löytyy paikallisia herkkuja. Hotellin keittiön itse tehtyhä inkiväärishotteja, hilloja, rahkoja ja jugurtteja, paikallista kirsikkamehua, puuron kaurahiutaleet ja leikkelettä. Hedelmäpöytä sekä lasten herkkupöytä oli myös komein, jota olen hetkeen hotelleissa nähnyt. 

Instagramissa tuli kysymys: ”Jos on vaan yks päivä tykkimäellä niin mitkä on must jutut?” Sanoisin, että jos on samanlainen kuin minä, jonka on hankala päättää kun haluaisi kaiken kivan, niin se Park Hopper on tosi kiva! Puolet päivästä voi viettää uiden ja sitten loppuillaksi kuivattelemaan huvipuistolaitteiden äärelle. Ja jos on mahdollisuus tulla torstaina, niin tulkaa sillon, koska rannekkeella pääsee myös alueella oleviin ikärajattomiin kesäkonsertteihin! Ainakin Elastinen ja Teflon brothers on vielä heinäkuussa tulossa.

Eikö oo ihanan näköistä! Ihan ku ulkomailla olis, vai miten sitä Suomea kehutaan. Ja jos sun loma on vähän pidempi kuin meidän loma, niin yhdistä Tykkimäki ja Kouvola ehdottomasti Hamina, Kotka, Porvoo -akselille. Jos kaipailet sinne vinkkejä, löytyy kaikki oleellinen tästä viime kesän reissupostauksesta. Kotka on minun ja puolison vanha opiskelijakaupunki ja kyllä tämä Kaakkois-Suomi on pienen palasen sydämestäni ottanut. Tai ainakin ihan hirveän tärkeitä muistoja jälkeensä jättänyt. Tänne on aina ihana palata.

P.S. Instagramista löytyy videopläjäys meidän reissusta ja HUIKEA lippupaketin arvonta! 

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa


Kaupallinen yhteistyö Visit Turku


Jos kaipaat kesäsuunnitelmia, niin tässä niitä sulle Turkuun! Ehdin asua Turun ytimessä neljä vuotta, mutta huomaan monen upean mestan ohi menneen enemmän tai vähemmän laput silmillä. Ja mikä siinä onkin, ettei sitä osaa asettua turistiksi kovin helposti omilla kotikulmilla, vaan sitä mieli hakee reissutuntua siitä itse matkasta. Pienten lasten kanssa sitä on vasta oivaltanut, että oikeastaan aika ihanaa, jos on heti tai pian perille.

Turku on siitä erityisen oiva kohde, että julkinen liikenne toimii superhyvin, etäisyydet ovat lyhyitä ja miniloman aikanakin ehtii nauttia sekä luonnonrauhasta että kaupunkivilinästä. Uusia elämyksiä löytyy ihan kaikenikäisille. Tässä on vinkkejä tosi paljon, enkä suosittele ahnehtimaan kaikkea kerralla, varsinkin jos on lasten kanssa liikkeellä. Tarkoitus on, että jokaiselle löytyy jotakin, budjetista ja mielenkiinnonkohteista riippuen. Meidän jengillä on yleensä reissuilla periaate – yksi aktiviteetti päivässä pitää menon ja mielen letkeänä.

Päivä 1 – Saaristotunnelmaa

Ensimmäinen turistipäivä Turussa pyörähti kirjaimellisesti liikkeelle 10bikesin vuokrasähköpyörien selässä ja mukana ollut kuopus pääsi fiilistelemään vuokrapyöräkäryyn. Kypärät saa myös vuokraamolta lainaan ilman erillistä vuokraa. Vuokraamo löytyy ihan läheltä Turun keskustaa, josta on helppo startata moneen suuntaan. Vuokraamolta lähtiessä kannattaa piipahtaa heti ensimmäiseksi Tuomiokirkolla. Kirkon portaiden yläpäästä löytyy kahvila ja kesäksi on taas auennut ihana Kirkkopuiston terassi, jossa on Turun ihania kahviloita ja ravintoloita pop up -tyyppisesti.

Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Turun linnaan, jossa olen käynyt viimeksi pikkutyttönä koulun kanssa. Linna on mykistävän kaunis jo pelkästään arkitehtuurisesti. Linnaan kierrokselle voi lähteä ihan vain fiilistelemään, buukata opastuksen, kuunnella omalta puhelimelta ääniopastuksen tai yli 4-vuotiaat voivat lähteä aarrejahtiin pikkuritarikierrokselle.

Lounasta söimme Turun linnan sisäpihalla Juhana Herttuan kellarissa, jonne pääsee fiilistelemään ilman pääsylippua linnatunnelmaa. Muita ihania ruokapaikkoja Turun linnan läheisyydessä on lounaspaikka Nick’s food desing, jossa kaikki ruoka on gluteenitonta ja kesäkaudella Linna Burgers & coffee, jossa on pikkuisen parempia burgereita.

Turun linnasta jatkoimme pyörillä ulkoilusaareen Ruissaloon, johon pääsee siltaa pitkin. Alkupätkän satama- ja teollisuusalue ei anna oikeutta sille, mitä Ruissalossa on luvassa. Sähköavustuksella matka sujui liihotellen ja Turun yksi kauneimmista ulkoilusaarista on nenän edessä. Vehreä ja vanha tammilehto, monia toistaan kauniimpia metsäpolkuja ja niemennokkia sekä ympäri vuoden ihastuttava kasvitieteellinen puutarha. Ruissalosta löytyy nykyisin myös monia ihania pikkukahviloita levähdykseen.

Me levähdimme Ruissalon telkalla, joka on Ruissalon alkupäässä oleva tapahtumakeidas. Alueelta löytyy kesäteatteri, ihana Gaggui kesäkahvila sekä nyt samoissa tiloissa on myös Kaj Stenvallin Ukraina-näyttely. Nälkäisille ihmisille napolilaista pitsaa hulppeilla terassipaikoilla tarjoilee Zaké Pizzeria & Wine Bar ja uutuutena alueelta löytyy myös ravintola Tenlén.

Mikäli aikaa on, kannattaa hurauttaa saaren päähän eli Saarronniemeen asti, josta meri aukeaa upeasti. Siellä on ihana uimaranta, ravintolakahvila, minigolfia ja leirintäalue. Uimarannan kummallakin puolella kulkee pieni luontopolku, jota on pientenkin lasten kanssa kiva kulkea.

Takaisin Ruissalosta tulimme vesibussin kanssa. Ruissalossa vesibussin kyytiin pääsee Ruissalon telakalta ja Kansanpuistolta. Ruissaloon liikennöivät vesibussit ovat osa Föli-liikennettä ja maksu on siis sama kuin kulkisi bussilla. Aika upea kokemus kolmella eurolla! Alle 15-vuotiaat maksaa 1,5 euroa ja alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi maksavan matkustajan kanssa. Pyöristä eikä pyöräkärrystä veloiteta erillistä summaa vesibussissa. Sesonkiaikana pyöriä ollessa paljon kannattaa aikataulullisesti varautua siihen, että vesibussi pystyy ottamaan rajallisen määrän ihmisiä ja pyöriä kerralla kyytiin. Aikatauluja voi tutkailla täältä.

Jos Ruissalossa ei vielä nälätä, Aurajokirantaan päästessä voi hurauttaa ihanille terasseille. Jos jää Forum Marinumilla, hyviä paikkoja on ravintola Göran (lounas), Nooa, Nerå tai Kakolan alue vierialuineen päivineen. Martinsillalla jäädessä Tuomiokirkolle päin mentäessä matkan varrella on esimerkiksi Niska, Blanko, Oobu, Tintå, Mami, Gustavo, Via Tribunali. Täytyy kyllä sanoa, että menetpä jokirannassa ihan mihin tahansa ravintolaan, saat hyvää ja tasokasta ruokaa.

Päivä 2 – seikkailuja kaikenlaisille seikkailijoille

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Turkua koko perheen voimin. Kuralan kylämäki on maksuton maatilakeidas pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. Laitumilla laiduntaa lampaita ja lehmiä ja alueella on erilaisia rakennuksia, joissa pääsee katsomaan ja kokeilemaan vanhan ajan tavaroita. Vanhan ajan maatilantöitä pääsee tekemään, kuten pesemään pyykkilaudalla nyrkkipyykkiä tai heinähommiin.

Kurala on alueena melko iso, joten kartan avulla on helpompi suunnistaa mieleisiin paikkoihin ja aukioloaikoina Kuralan emäntä opastaa mielellään alueen saloihin. Ympäri ämpäri löytyy paljon pöytäryhmiä evästelyyn ja lisäksi alueelta löytyy kesäkahvila.

Kuralasta kannattaa suunnata Kupittaanpuistoon, josta löytyy tekemistä aivan varmasti koko perheelle. Kupittaan seikkailupuiston alueella on monenlaisia kiipeilytelineitä, keinuja ja leikkivälineitä (myös pyörätuolia käyttäville), kesäisin ohjattuja työpajoja, tapahtumia, liikennekaupunki ja safariautot. Kesäkaudella grillauspaikka on auki, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa. Jos eväät jäi kauppaan tai kotiin, lounasta löytyy Kupittaan pavilijongista, joka on aivan Kupittaan maauimalan vieressä. Mikäli uimakelit ei juuri teidän reissulla suosi, löytyy puistoalueelta myös lintupuisto, minigolfrata, mm. skeittaukseen ja potkupyöräilyyn sopiva ”matorata” ja Crossfit tyylinen jumppailupaikka.

Jos mikään Kupittaan seikkailuista ei kuitenkaan kolahda, vähän vanhemmille lapsille Turusta löytyy seikkailupuisto Flowpark, joka tarjoaa haastetta ihan kaikenkuntoisille seikkailijoille. Alle 120 cm oleville löytyy myös muutama rata, mutta ehdottomasti Flowpark tulee edukseen, kun turvavaljaat hallitsee hyvin itsekekseen ja on yli 120 cm. Haastavimpiin ratoihin tarvitaan pituutta 150 cm. Ehdottoman kiva ikisuosikki.

Päivä 3 – palautteleva museokierros

Museot jakaa mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekään en ole aiemmin ollut kova museofani, mutta kelkkani on kääntymässä. Museot tarjoavat yhä enemmän toiminnallisia ja moniaistillisia kokemuksia ja kaltaisiani levottomia sieluja ja lapsia on alettu asiakkaina ajattelemaan aivan uudella tasolla. Biologisessa museossa on ever green näyttely eri kasvillisuusalueiden eläinlajistoista, jossa olen itsekin koulun kanssa vieraillut. Sen lisäksi marraskuun loppupuolelle asti on menossa Kappas, kakkaa! -näyttely, jossa voi ihmetellä erilaisten eläimien köntsiä ja mikä on kakan merkitys. Näyttelyyn on koottu myös audiopätkä, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat, mitä kaikkea kakasta voi ja kannattaa tutkia. Uskon, että tämä näyttely on nimenomaan leikki-ikäisten mieleen, joilla kakka on usein erityisesti mielessä.

Biologisen museon tien toisella puolella mäen kiipeämällä ylös pääsee Samppalinnalle, josta löytyy ihana vehreä puisto pikniköintiin tai Samppalinnan maauimala jätskikioskeineen ja päivän pulikointeihin.

Luostarinvuoren puutaloalue on ainoa yhteneväinen alue, joka säilyi Turun palossa 1800-luvun alussa, joten jo ihan rakennukset itsessään on upea näky keskellä kaupunkia. Tällä hetkellä käsityöläismuseo on remontissa, mutta avaa ovensa taas 17.6.2022. Se on itselläni vielä tämän kesän pucket listillä.

Majoituimme meidän miniloman jokirannassa Radisson Blu Marina Palacessa , joka meidän retkikohteille todella hyvä tukikohta. Meidän jengillä oli hulppea päätyhuone saunalla seitsemännestä kerroksesta. Miten mielenkiintoista lapsista oli ikkunalaudalla laskea Aurajoessa olevia veneitä ja seurata pelastusajoneuvojen suhaamista. Lasten viimein simahdettua itse napsautin saunan päälle ja menin fiilistelemään pimenevää iltaa jokilaivojen valojen syttyessä.

Palvelu Radissonissa on aivan ihanaa ja pienet ihmiset hyvin huomioivaa, heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Huonepalvelu kiikutti jopa meille potan, kun olimme sitä etukäteen unohtanet pyytää. Hotelliaamiaisilla itseäni ilahduttaa peruslinjasta poikkeaminen. Termarissa pöytään tuotu kahvi, tyrnibanaanismoothiet ja talon tuore leipä ja kasvissyöjillekin monipuolinen tarjonta ilahdutti. Marina Palacessa voi käydä myös aamupalalla ilman majoittumista ja on kyllä erityisen hyvä startti aktiiviseen kesäpäivään.

Näkymät saunasta

Tuntuu kuin olisi tehnyt täydellisen ihanan kesälomareissun, vaikka kesä ei ollut virallisesti edes vielä alkanut. Tästä seikkailut jatkukoon!

Noniin. Vinkkejä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Ketä teist aikoo tul Turkuu tänä kesänä?

Kesäpuuhavinkkejä Turun seudulle

Tällainen pikainen listaus kesäisistä lähiretkikohteista Turussa. Muokkaan tätä jahka ehdin, mutta koska ideoita kaivattiin kovasti niin julkaisen tämän vähän tällaisena raakileena ennenkö kesä pääsee loppumaan. Postauksen kuvat ovat reitiltä, joka lähtee Vaarniemeen vievän hiekkatien päässä olevasta mutkasta ja kulkee Katariinan laaksoon. Kuvat on otettu kesällä 2019.

Muutama linkki laitettu lisätietoihin, yritän ehtiä laittaa kaikkiin linkit heti kun ehdin. Toivottavasti näistä inspiraatiota ensi alkuun.

Uimarannat, joissa on kiva käydä (pienten lasten kanssa):

  • Hiekkahelmi (Paimio)
    • Tammireitisön luontopolkuja lähtee myös
  • Ekvalla (Hirvensalo)
  • Saarronniemi Ruissalossa
    • Campingalue, tulentekopaikkoja (muista metsäpalovaroitukset!), SUP-lautojen vuokrausta, vuokrasauna
  • Uittamo (Turku)
    • ruuhkaisa hyvällä säällä
    • Katariinanlaakson luontopolut ihan lähellä
  • Kupittaan ja Samppalinnan maauimala
    • Kupittaan on kivempi pikkulapsien kanssa
    • Kupittaalla on myös se the Seikkaulupuisto

Pistäydyppä täällä:

  • Limut Turun kattoterassilla Walo rooftop ja Kupittaan Sokos hotel
  • Käsityöläismuseossa riittää ihmeteltävää myös lapsille
  • Turun linna
  • Kakolan alue
    • funikulaarilla ylös Kakolanmäelle
    • alueelta löytyy ravintola, kahvila, panimo, hotelli, pakopelihuone…
    • Takaisin tullessa Förillä toispuolelta jokkee täl puolel jokkee
  • Turun tuomiokirkko
    • edustalla on iso kesäterassi, joka jatkuu jokirantaan asti
  • Pyöräile Ruissaloon ja tule takaisin Fölin vesibussilla (esteetön). Osa vuoroista menee myös Hirvensalon Pikisaareen, mutta täst ei kokemusta
  • Seikkailupuisto Seikkis Turussa. Alueelta löytyy
    • leikkipuistoja
    • ohjattuja työpajoja ja muuta ohjelmaa
    • maauimala
    • polkuautoja
    • ”sorsalampi”, jossa lintuja
  • melomaan tai suppailemaan Aurajokeen. Lähtö on Halistenkosken kupeesta.
  • vuokraa Låna vene ja katsele Aurajoelta käsin Turkua ja käy vaikka pitsalle Ruissalon telakalla
  • Kuralan kylämäestä löytyy maalaismeininkiä ja ainakin lampaita. Eväät mukaan ja piknik tänne!
  • kotieläintiloja
    • Rahin kotieläintila (Kustavi)
    • Kyyhkyrinne (Lieto)
  • Saarihyppelyä
    • Turusta Vepsä, Pähkinäinen, Maisaari
    • Saariston rengastie
    • Kemiönsaaresta Högsåra, Öro, Hiittinen (näistä olen käynyt vain Högsårassa)

Luontopolut:

  • Pomponrahka
  • Tuorla Kaarinassa
    • alueelta löytyy majatalo, jossa ravintola ja brunssi ollut ainakin aiemmin
    • avaruuspuisto Väistälä, joka on Turun yliopiston toimintaa
  • Haunistenallas Raisiossa
  • Littoistenjärvi Kaarina/Lieto
    • Luontopolku lähtee uimarannalta
  • Arboretum Yltöinen Piikkiössä, jossa iso Alppiruusupuisto ja upeita yli 350-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Polkuja menee ristiinrastiin
  • Vaarniemi Kaarinassa
    • kulku Katariinanlaaksoon asti niin halutessaan
  • Katariinanlaakso
    • Uitramon uimaranta lähellä
    • Melontakeskus vieressä
  • Matildanjärven kierros ja muut luontopolut Teijossa
    • ruukkialueella alpakoita, kahviloita, ravintoloita, leipomo, suklaapuoti, panimo….
    • vuokraa maastopyörät Meri-Teijosta tai luontokeskukselta Natura Vivalta
  • Vanhalinna Liedossa, varsinkin jos rappuset on mieleisiä
  • Kuusisto ja linnanrauniot Kaarinassa

Ravintolat:

Nää on mun suosikkeja, mutta ei mitenkään erityisesti lapsille.

  • Oobu (kalaravintola, mutta saa myös muuta)
  • Tintå
  • Smör
  • Blanko
  • Kuori
  • Kauppahallissa monta paikkaa!
  • Nerå
  • Gustavo (italialainen)
  • Kaskis
  • Delhi Darbar (intialainen)
  • Yangtze (kiinalainen)
  • Heineken housen pitsat Naantalissa
  • Farmors Café Högsårassa

Kahvilat:

  • Cafe Qwensel
    • apteekkimuseo samassa pihapiirissä, tämäkin on lasten kanssa pois autojen ja joen välittömästä läheisyydestä
  • kaupunginkirjaston kahvila
    • sisäpiha on lasten kanssa vähän turvallisempi hengailuun
  • Bageri Å Kakolanmäellä (ei kokemusta, Mutta kehuttu!)
  • Leipomo Gryn Forumissa
    • kotimaista desingia viereisissä liikkeissä
    • vegekauppa vieressä
  • kahvila Oksi
  • Kustavin savipajan kahvilan munkit
  • Kehuttaja, mutta en oo itse käynyt ja on omalla pucket listillä:
    • Leipomo Manna
    • Cafe Victor
    • Ruissalon kahvilat
    • cafe Amandiksen vohvelit Naantalissa

Roadtrip Suomessa pienten lasten kanssa

Kammiovuori

Otsikosta poiketen meidän viime kesän roadtrip kyllä sopii ihan kaikille, mutta koska se oli mietitty ja nyt koeajettu nimenomaan pienten lasten kärsivällisyys huomioiden niin uskallan luvata, että tätä voi ainakin kokeilla. Loppuun avaan vielä miten reitti olisi muuttunut jos olisin ollut kaksin puolison tai ystävien kanssa liikkeellä.

Turku – Hämeenlinna – Asikkala

Lähdimme siis Turusta ja ensimmäinen pysäkki oli Hämeenlinna. Kello oli sen verran paljon, että Hämeen linnaan ei enää päässyt, joten käyskentelimme hetken alueella ja söimme autossa päivällistä. Seuraava pysäkki ja yöpaikka oli Pulkkilanharjulla Asikkalassa.

Päijänteen maisematietä suitsutetaan yhdeksi Suomen kauneimmaksi ajo-osuudeksi ja sen vuoksi tiemme kulki tietä 314 pitkin. Olihan se upeaa mennä Päijänteen syleilyssä, mutta loppujen lopuksi tien päältä ei vettä nyt niin hirveästi nähnyt. Hulppeimmat maisemat oli ehdottomasti Pulkkilanharjulla ja Karisalmen sillan kupeessa. Mutta älä käsitä väärin – ajamisen arvoinen reitti.

Asikkala – Sysmä

Aamulla oli takoitus kiertää Karisalmen sillan kupeesta lähtevä 2,3 kilometrin luontopolku. Luontoäiti antoi kuitenkin vettä taivaan täydeltä ja päätimme jatkaa matkaa. Jatkoimme Sysmään ja Kammiovuorelle, joka on ehdottomasti paikka jossa käydä Sysmässä. Takaisintullessa mietimme lähteä vaiko jäädä. Jäimme yöksi siis parkkipaikalle. Sysmän keskustassa on tosi kiva karavan-alue, josta löytyy myös puuhaamista (kuten SUP-lautoja vuokralle) ja kiva uimaranta. Emme kuitenkaan yöpyneet siellä, koska meidän olisi pitänyt palata väärään suuntaan.

Sysmä – Juva – Savonlinna

Ennen Juvalle saapumista pysähdyttiin matkalla huoltamaan ja syömään. tienposkille. Matkan varrella mainostettiin Ollinmäen viinitilaa, joka kyllä houkutteli, mutta ei sopinut aikatauluun.

Juvalla pysähdyttiin TeaHouse of Wehmaisissa, jossa ajateltiin ruokailevamme. Paikkaa emönnöi yksi Suomen harvoista tee sommeliereista. Wehmais oli aivan tupaten täynnä ja henkilökunta kehoitti varaamaan pöytää hyvissä ajoin jos mielii syömishommiin tai engalantilaisella viiden teelle. No, hyvin maistui vihiskin parkkipaikalla. Miljöö oli kaunis. Laitumella laidunsi lehmät ja navetan ovesta pääsi näkemään lypsyrobotin toimintaa.

Illaksi ajelimme vielä Savonlinnaan. Ilta kului leikkipuistossa ja ravintoista pöytäpaikkaa etsien. Ihmisiä oli kuulemma enemmän liikkeellä kuin Oopperajuhlien aikaan. Ja siltä se vaikutti ja täysin sattumalta näimme useampia ystäviäkin.

Kurkkaa mitä muuta me Savonlinnassa touhuttiin. Se oli yksi mieleenpainuvimmista kesäkohteista miehen mielestä ja tykkäsin kyllä itsekin tosi kovasti.

Savonlinna – Kuusamo

Savonlinnasta päästiin Kajaanin tietämille, jossa auto laitettiin parkkiin levähdyspaikalle. Kuusamossa nautiskeltiin olemisesta. Minä pääsin lakkaan paikallisten kanssa ja yhtenä päivänä käytiin kiipustamassa Konttaisille. Pestiin vähän puhtaiksi vaatteita, syötiin jätskiä, saunottiin ja uitiin. Erityisesti ihailtiin joka päivä niin erilaista ja maagista järven ja taivaanrannan eloa.

Jos pelkät mökkipuuhat ei innosta niin Kuusamossa riittää ihan hirveästi puuhaa. Rukalla on kesäkelkkarata ja toki huipulle voi kiivetä muutenkin (omaan silmään ei ole erityisen kaunis ympäristöltään), melontareititi Kiutakönkäältä Jäkälänmutkalle soveltuu perheillekin, pieni karhunkierros on kaunis ja vaihteleva, Valtavaaran huipulta on upeat maisemat (melko jyrkkiä osuuksia pikkulapsille), Riisitunturin kansallispuisto on ihana ja antaa kunnon Lappi-fiiliksen. Sitten kun lapset kasvaa niin ehdottomasti mennään laskemaan koskea.

Kuusamo – Hossa – puskaparkki puskassa – koti

Kuusamosta kotiin päin lähtiessä ei vielä pitkälle päästy. Hossan kansallispuistossa on pitänyt käydä hurjan monta kertaa, mutta aina sen ohi on tullut vain posotettua. Nyt kävimme Julma Ölkyllä, joka oli kyllä niin ikään käymisen arvoinen. Pääsimme luontopolulta takaisin sen verran myöhään, että päätimme jäädä Hossan parkkipaikalle yöpymään.

Seuraavan yön vietimme jossakin Taivakosken ja Pudasjärven tietämillä. Oma karttapalveluni on hävittänyt kohteen. Se voi ehkä olla Rytinkisalmentie 144, Pudasjärvi, mutta en pistä päätäni pantiksi. Joka tapauksessa jätimme auton ihan lammen rantaan. Paikka oli kaunis ja jos olisin tarjennut olisin käynyt pulahtamassa aamu-uinnilla. Viimeinen yö ennen kotiin paluuta vietettiin Keski-Suomessa sukulaisten mökillä.

Jos lapsia ei olisi ollut mukana, niin todennäköisesti oltasiin lähdetty Savonlinnasta Punkaharjulle ja sieltä kohti Kolia ja Patvisuon kansallispuistoa. Sieltä me oltaisiin pysähdytty varmaan vielä Kajaanin linnanraunioilla ja Hyrynsalmella Hiidenkirkolla ennen Kuusamossa viivähtämistä. Muutoin varmaan aika samoilla suunnitelmilla oltaisiin menty.

Kammiovuori pienten lasten kanssa

Viime kesän lomareissun yksi hienoimmista näköaloista oli ehdottomasti Sysmän Kammiovuoren laella. Itse polku Kammiovuorelle tuntui kuin miltä tahansa kuusimetsältä Varsinais-Suomessa eikä ollut mitenkään erityisen kiinnostava. Mutta se näky joka eteen avautui laella oli sellainen ettei sitä olisi millään uskonut. Lisäksi tunnelma oli vallan erilainen kuin Kolilla, kun pitää jonottaa omaa vuoroa kuvien ottoa varten. Kammiovuorella sai kokea luonnon rauhan.

Ajo-ohjeet

Sysmästä päin tultaessa Kammiovuori löytyy, kun ajaa tietä 612 pitkin 24 kilometriä Luhankaan päin. Sen jälkeen kääntyy tie Vintturintielle, jota ajetaan 2 kilometriä. Sitten käännytään vielä vasemmalle Nutturintielle ja sitä ajetaan noin kilometrin verran. Parkkipaikka ja reitin lähtöpiste tulee vastaan tiellä niin ettei siitä voi erehtyä. Viime kesänä oli tietöitä, jonka vuoksi kiertelimme mistä sattuu pieniä teitä. Toivottavasti ne on jo kunnossa.

Reittikuvaus

Kesäreissumme alku oli hyvin märkä ja Kammiovuorelle kiipeämistäkin ennen sattui sadekuuro. Onneksi lähdimme uhmaamaan silti polulle, koska lopulta sade loppui melko nopeaa ja Kammiovuoren laella meitä helli jo aurinko. Polku oli alussa mutainen, mutta pääsimme kenkiä kastelematta kuitenkin kivasti polun reunaa.

Reitti on 4 kilometriä edestakaisin ja osittain rengasreitti. Mennessä menimme reitin haarautuessa vasemmalta. Se on parisataa metriä lyhyempi kuin oikeanpuoleinen reitti. Me tulimme neidin kanssa takaisin tätä toista reittiä, mutta pojat tuli lyhyempää reittiä, koska nälkä alkoi selkeästi yltyä kuopuksella.

Reitti Kammiovuoren huipulle on juurakkoista, kivistä ja jatkuvasti mennessä nousevaa kuusimetsää, mutta sanoisin silti sen helppokulkuiseksi lastenkin kanssa. Jos siis alla on retkeilyä ja vaihtelevakulkuinen maasto enemmän kiehtoo kuin ärsyttää lasta. Meidän neiti posotti tuon koko 4 kilometrin matkan omin päin eikä juuri auttaa saanut jyrkissäkään mäissä. Palatessa eri reittiä kuin mennessä oli portaat.

Siirtolohkare Linta

Nähtävyydet

Matkan varrelta löytyy siirtolohkare Linta ja hiukan polulta poiketen Hiskiaan luola ja tulentekopaikka (me emme tulistelleet tällä reissulla). Näistä ja portaiden jyrkkyydestä näkee kuvia Luontopolkumies-blogista. Näitä luonnonihmeitä en osaa vielä tarpeeksi arvostaa eikä niille poikkeaminen omaan matkaan tuonut lisäarvoa. Mutta jota niiden historia ja olemassaolo kiinnostaa niin sieltä niitä löytyy.

Kammiovuoren laella on iso pirttipöytä, jonka äärellä voi evästellä. Pienten lasten kanssa alue ei tosin ole mitenkään stressivapaata, sillä jyrkänne on lähellä ja putoamisvaara suuri. Meidän iloiseksi yllätykseksi lapset kuitenkin hakeutui yllättävän vähän tyhjän päälle. Eväät veti ilmeisesti sen verran hyvin puoleensa.

Kammiovuori on Itä-Hämeen korkein kohta ja sanoisin sen tällä kokemuksella yhdeksi upeimmaksi kohteeksi eteläisessä Suomessa. Visit Päijänteen Instagramia seuratessa maisemat ei ole myöskään talvella yhtään hullummat.

Viime kesän muista road tripin kohteita oli:

Savonlinna ja sen lapsiperheille suomat herkut

Kuusamon Konttainen

Julma-Ölkky Kuusamon ja Suomussalmen taitteessa

Mihinhän sitä tänä kesänä lähtisi. Kokoonpano on taas erilainen ja jos luulenpa, että tämän kesän Kuusamon reissu jätetään välistä. Toivotaan kuitenkin kaiken menevät hyvin ja pääsemme kuitenkin retkeilemään ja seikkailemaan, vaikka lähellekin. Mutta jos sinulla on vielä Kammiovuori tsekkaamatta niin suosittelen <3

Vajosuon luontopolku Kurjenrahkan kansallispuistossa

Pidän itsekin enemmän rengasreiteistä, mutta erityisesti lasten kanssa retkeillessä rengasreitti on monesti toimivampi. Vajosuon kierros on kolme kilometriä pitkä rengasreitti Kurjenrahkan kansallispuistossa. Se on mukava ja nopeasti tavoitettava vaihtoehto Turunseudun lähimpiin luontopolkuihin. Turusta Vajosuolle ajelee n. 45 min.

Viime viikonloppuinen metsäretki Vajotuolle oltiin lyöty kalenteriin vertaisperheen kanssa jo kuukausi sitten. Olen todennut monesti, että jos jotain haluaa jonkun kanssa tehdä, se on sovittava hyvissä ajoin ja etukäteen. Muutoin aina on jotain, olevanas ainakin ja sitten toisaalta jossei olekaan mitään niin kynnys täyttää vapaaviikonloppua sen häämötellessä on suuri.

Meidän piti mennä aina niin ihanalle Savojärven kierrokselle, joka on 6 kilometriä. Meidän neiti on kuitenkin viime aikoina jaksanut normaalia lyhyempiä matkoja kävellä ja kiukkumetrit ovat alkaneet monesti jo vähän startin jälkeen. Tässä on varmasti taustalla iänmukaista uhmaa, alkusyksyn monet infektiot, yöheräileminen ja myös lasta kuormittava arki. Siksi Vajosuon luontopolun oli oikein oiva valinta.

Osoite Vajosuolle on niinkin yllätyksellinen kuin Vajosuontie. Tarkkaa numeroa en osaa sanoa. Turusta ajettaessa tullaan Säkyläntietä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle Järvijoentielle. Sieltä aikansa ajettuaan käännytään vasemmalle Lavamäentielle, jonka jälkeen käännytään oikealle. Muistaakeni Lavamäentielle käännyttäessä tulee jo kylttejä Vajosuon lähtöpisteestä.

Parkkipaikka on melko pieni, mutta aamutuimaan siellä ei juuri muita ollut. Iltapäivällä taas oli jo jonkin verrankin porukkaa. Kolmen kilometrin ympyräreitti on hyvin merkitty ja sen varrella on yksi kota ja muutaman sadan metrin päässä kaksi tulentekopaikkaa lähes vieretyksin. Toisessa tulentekopaikan äärellä on katos. Paljon on siis tilaa, mutta paljon oli myös ihmisiä.

Me evästelimme laavun äärellä. Mukana oli tällä kertaa makkaroita, lasten smoothieita, eväsleipiä ja keksejä. Kahvit jäi mukavasti lämmittämään reppua, sillä kahvikupit olimme unohtaneet ottaa mukaan. Puita löytyy tulentekopaikkojen lähettyviltä. Sytykkeitä kannattaa olla mukana, sillä sen verran kosteita puut tuntuivat olevan. Ainakin kodan vierellä oli kirves, jolla puita sai onneksi pienemmäksi.

Polku on oksaista, mutta helppokulkuista kangasmaastoa. Polulla ei ole suuria korkeuseroja ja vettä ei ole ympärillä. Sen sijaan polku menee hetken suon reunaa, joten vaaranpaikkoja vikkeläkinttuisille ja varomattomille lapsillekin löytyy varsinkin kodan läheltä. Itse soita rakastavana harmittelin ettei reitillä juuri suolla oltu ja koko polku menee pääasiassa havumetsässä pois lukien yhden lyhyen pitkospuuosuuden.

Kierrosta saa pidennettyä roimasti, sillä Vajosuon vaellus on 30 kilometriä. Vaellus tekee piston kaikkiin Kurjenrahkan kansallispuiston kohteisiin ja ajattelinkin, että se pitää ehdottomasti laittaa ensi vuoden to do -listalle.

Vajosuon kierrokselta pääsee poikkeamaan näkötornille. Me emme siellä käyneet kokoonpanon ollessa sen verran kärsimätöntä. Se olisi pidentänyt reittiä vain muutamalla sadalla metrillä suuuntaansa, mutta joskus sekin on vain liikaa.

Meillä ei ole enää ollut aikoihin esikoisella mukana kantoreppua, koska hän on kävellyt monien kilometrien lenkkejä, kesällä jo viisi kilometriä ilman ongelmia. Epävarmoille ja helposti väsyville lapsille kuitenkin suosittelen kantamaan aina kantovälinettä mukana niin turhalta kuin se tuntuisikin. Se tekee retkistä kaikille miellyttävämpiä kun ei tarvitse kantaa miten sattuu ja vetää perässä.

Ennenkaikkea lapselle on tosi tärkeää, että retkistä jää hyvä fiilis ja ettei se ole ollut liian työläs lapselle. Retki- ja luontokipinä on kaikilla erilainen ja ajan kanssa muuttuva. Sitä pienen pientäkin kipinää kannattaa aina ennemmin leyhytellä roihahtamaan kuin heittää kylmää vettä päälle itse kuikuttelemalla ja huutamalla.

Retkeilyintoa kaikkien viikonloppuun!

Muut Varsinais-Suomen suosikkiretkeilykohteeni löytyvät täältä.

Vinkkilista lasten kanssa Julma-Ölkylle lähteville


Kesälomareissun viimeinen patikkaretki tehtiin Hossan kansallispuistoon, joka on ollut mielessäni joka kerta, kun olemme sen ohi ajelleet Kuusamoon. Nyt kun ruska-aika lähestyy niin Julma-Ölkky on varmasti upea näky ja paljastuvat puut paljastavat myös kanjonin paremmin.

Julma-Ölkyn pysäköintipaikalle tuntuu menevät ties kuinka monta tietä, mutta yhteistä niille on hävyttömän huono kunto. Tiet ovat ihan hyvän levyisiä, mutta isokivistä hiekkaa ja täynnä pientä kuoppaa. Asuntoautolla matkanteko oli – no aika hullua hommaa. Jos puoliso olisi tämän etukäteen tiennyt, hän ei olisi ikinä suostunut sinne ajamaan.

Osoite Julma-Ölkyn pysäköintipaikalle on Julma-ölkyntie 86, Kuusamo. Menimme Kajaanintieltä toista kautta takaisin, mutta se oli ihan yhtä onneton, ei siis juuri väliä kumpaa kautta menet perille.

Julma-Ölkyn parkkialue on tosi siisti ja iso. Ja oli aivan täynnä porukkaa. Jaksan ihmetellä edelleen miten ne muut matkailu- ja linja-autot sisseilivät tiensä sinne, kun ajattelin että ei niin huonoa tietä kukaan jaksa ajella. Yleiset vessat on siistit ja hienot. Näki, että Hossa on saanut kansallispuiston tittelin vasta Suomi 100 vuotta juhlavuotena vuonna 2017.

Me söimme sosekeitot asuntoautossa päivälliseksi ja evääksi pakattiin parkkipaikalla loihditut evässämpylät, keksejä ja täytelakuja sekä vettä ja mehua. Lähdimme liikkeelle siis aika myöhään, mutta saimmekin mennä ihan omassa rauhassa, sillä suurin ryysis alkoi väistyä poluilta.

Julma-Ölkyn Ölökyn ylitys ja Ölökyn Ähkäisy on retkipaikan mukaan Hossan vaikeakulkuisimmat reitit. Me saatiin parkkipaikalla kultaakin arvokkaampi vinkki kiertää Ölökyn ylitys vastapäivään. Lähdetiin kiertämään tätä viiden kilometrin rengasreittiä vastapäivää, eli kanjonijärven oikeaa laitaa, joka on huomattavasti helppokulkuisempi kuin vasen puoli. Palasimme samaa reittiä, koska monet vastaantulijat vielä komppasivat ja sanoivat sen olevan jopa vaarallinen ja todella rankka pienille lapsille sen ollessa pelkkää ylämäki-alamäki komboa.

Ölökyn ähkäisy on Ölökyn ylitystä puolet pidempi eli 10 kilometriä. Haastattelin matkan varrella pidempää reittiä menneitä mitä me nyt menetettiin. Ei kuulemma oikeastaan mitään, sillä näköaloista saa kiinni tällä viiden kilometrin reitillä.

Polku on juurakkoista ja kivikkoista, mutta kuivalla säällä varsin mukavaa kävellä. Polku menee kanjonin reunaa pitkin ja lapsia saa kyllä vahtia silmä kovana, mutta me pärjäsimme hyvin, vaikka neiti vikkeläkinttuinen onkin. Vuosi sitten olisi varmasti joku flexi-systeemi ollut aiheellinen. Kuopus kulki koko matkan kantorepussa tyytyväisenä.

Ennen riippusillalle laskeutumista on hienot näköalat myös ja penkki, jonka äärellä voi syödä eväitä. Me söimme aivan riippusillan kupeessa eväitä, koska siinä vaiheessa pitkällä iltapäivää ei enää ollut juuri ihmisiä liikkeellä. Kierreportaat ja kivikko riippusillalle niin ikään ei ole pienten lasten kanssa helppo. Esikoinen kovasti halusi ihan itse mennä myös sen ja siinä hampaita kiristeltiin kuinka paljon saa auttaa. Silta oli pienillekin lapsille turvallinen ylittää eikä ollut kovin hetkuvainenkaan.

Julma-ölkyn lähtöpisteessä on katettu tulentekopaikka ja kahvila. Onko se ympärivuotisesti auki, en osaa sanoa. Ölökyn ylityksessä ei ole matkan varrella laavua tai muuta tulentekopaikkaa. Riippusillan yläpäässä oli penkki. Mutta eihän sitä luonnossa tarvitse kuin jonkun puun käppärän päälle asettaa takamus ja nauttia maisemista.

Hossan kanjonijärven pääsee kulkemaan myös isolla yhteisvenekuljetuksella tai vuokraamalla kajaakin. Maisemat ovat varmasti upeat järveltäkin päin, mutta vedän hiukan kotiin päin ja ajattelen maisemien olleen kyllä paljon jylhemmät reunamilta ihastellen.

Hyttysiä oli paikallaan ollessa, mutta liikkuessa ne eivät häirinneet ollenkaan.

Puoliso huikkasi tällä viikolla, että saisi syksyyn järjestettyä vielä melkein viikon mittaisen vapaan. Apua, vau, mahtavaa! Se tarkoittaa, että voi alkaa suunnitella jotain pientä seikkailua.

Konttainen on vaarojen välipala

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 7884F238-EC2F-4AAF-80DE-54DD47AFB4FB.jpeg
Kirjoita teksti…

Välipala. Niin kuin yleensä tosi helppo ja nopea, mutta herkullisen ihana. Piristää ja virkistää ja rikkoo hieman päivän tasaista suorittamista.

Kuusamohan on meidän kesäreissujen lähes jokavuotinen pyhiinvaelluskohde ja joka vuosi jaksan hämmästyä miten löytyy uusia merkittyjä polkuja, joissa emme ole vielä käyneet. Tällä reissulla lähdimme ekstempore käymään Konttaisilla, kun lapsilla alkoi selkeästi mökillä kökkiminen riittää.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 03E0E29D-9B10-4FDE-A8BE-C7423A7F7F9F.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 9D4D7B27-A6F3-472C-9A09-251786F9EC1F.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 2018195C-C461-479E-9920-F155EAA302A3.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on E45B15AE-B38A-44F1-A9D5-A9774EFB6BF5.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on BAE8DCD2-DB13-46F5-BA59-19C81506CD2C.jpeg

Konttaisten pysäköintipaikka on Virkkulantiellä (tien numero 8694). Kemijärventieltä käännyttäessä ajetaan n. 4,4 kilometriä, jonka jälkeen vasemmalla puolella tien reunassa on levähdyspaikan näköinen levennys. Ohi on vaikea ajaa, koska isolla kyltillä lukee Konttainen.

Parkkipaikalta löytyy myös pöytäryhmä, jonka ääressä voi tankata, jossei malta huipulle asti. Käymälöitä ei omaan silmään osunut reitin varrelle eikä myöskään grillauspaikkoja.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0DEDC6F7-96FF-4276-9104-136FD972E2A4.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 7ABAA042-163F-4228-9A78-05F8E6D9096E.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0B776485-9406-45BE-A6BB-E726721AD926.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 94BE2C8C-DE8E-466C-A19F-86D6AE7CEBDF.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 1AD5DA2F-A993-4EA1-9174-06897B5092AB.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on C3B3836A-EF67-4B9D-8BCA-592D5517D0D5.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on F7F16B10-6BE1-4346-8924-D12A9BBC8155.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on B5F693D4-63FD-45C5-A81B-D88774BE94F1.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on B7055A22-A62A-4F87-9B74-EDE1D98077FF.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0E3D41F7-6B7F-45F9-A410-586C58413C55.jpeg
Bongaa kuvasta vesipullo, jonka esikoisen pettämätön heittokäsi viskaisi melkein reunalta alas.

Reitin pituus Konttaisille on 2 kilometriä. Reitti on aikalailla mennessä nousua ja palatessa laskua, mutta sanoisin reitin olevan suhteellisen helppoa kuljettavaa pienillekin ihmisille, vaikka Luontoon.fi onkin sen määritellyt vaikeaksi. Pääasiallisesti reitti tehtyä hiekkapolkua ja huipun lähestyessä juurakkoista ja kivikkoista, mutta ei pahasti. Polku palaa osittain samaa reittiä, vaikka onkin merkitty rengasreitiksi.

Heinäkuun puolivälissä oli kyllä porukkaa huipulla – jossei nyt jonoksi niin ainakin omaan makuun ruuhkaksi asti. Mutta ihmekö tuo, huipulta avautui aivan upea maisema. Ei olisi uskonut kyllä reitin varrella, joka oli pitkälti havumetsää.

Konttaisen huipun reunamat ovat jyrkkiä ja todellisia vaaranpaikkoja lasten kanssa, jotka eivät osaa varoa. Muuten sanoisin ettei parempaa näköalaa oikein voi näin lyhyen retkeilyn tuloksena tavoittaa. Meillä taisi kestää huipulle puolisen tuntia. Huipulla sitten saakin varata aikaa tuplaten, jotta ehtii tarpeeksi monta kertaa huokailemaan ja sanomaan vau.

Hätäisimmät kävivät evässuklaiden etsintään

Päivä oli suorastaan seisova, todella lämmin. Saimme muutaman vesitipan kasvoillemme, mutta vasta autoon päästyä alkoi sataa oikein kunnolla. Sadesäällä en suosittele lähtemään lasten kanssa Konttaisille. Varsinkin jos haaveilee huolettomasta retkeilyä. Muutoin sanon että herkkueväät reppuun ja nautiskelemaan järvien läikittämästä viherkylvystä.

Tämän päivän jälkeen seuraava pysäkki olikin Julma-Ölkky, joka löytyy Hossan kansallispuistosta. Jatketaan siis reissujuttuja seuraavaksi Hossasta.

1 2