Lasten kanssa matkustaminen

Lasten ensimmäinen huvipuistokokemus Tykkimäellä


Kaupallinen yhteistyö: Tykkimäki


Pyörryttävän ihanat Tykkimäkipäivät takana. Tykkimäki oli lasten ensimmäinen huvi- ja vesipuistokokemus ja hiukan varauksellisesti lähdettiin Turun suunnilta ajelemaan Kouvolaan asti. Vai onko se edes asti. Turusta Kouvolaan on noin 250 kilometriä ja ensimmäinen positiivinen yllätys, kun oltiin nopeammin perillä kuin kuviteltiin. No oli miten oli. Ennalta pohdittiin, uskaltaako lapset mihinkään, uskaltaako niitä päästää mihinkään ja miten ylipäänsä noin pienet lapset toimii ihmisvilinässä. Me kun ollaan lasten kanssa samoiltu aiemmin pääasiassa pitkin metsiä. 

Meillä oli kahden päivän Park Hopper -rannekkeet, joilla pääsee kaikkiin Tykkimäen kolmeen puistoon samalla rannekkeella kahtena peräkkäisenä päivänä. Tulopäivänä kävimme huvipuistoilemassa ja seuraavana päivänä aloitimme Aquaparkista ja loppuillaksi menimme vielä käymään Minimaatilalla ja muutamaan lasten suosikkipaikkaan.

Meillä lapset ovat siis tällä hetkellä kohta kuusi vuotta, kohta kolme vuotta ja yhden. Vauhtia riitti, kiukkua ja kikatusta, pelkoa ja uskallusta. Tykkimäki sekä meidän pikkujengi ylitti kyllä kaikki meidän vanhempien odotukset. Sekä vesipuiston että huvipuiston alue toimi pienten ihmisten kanssa tosi kivasti. Vaikka alue on iso, laitteet ovat lähekkäin toisiaan, eikä kävelyä tule valtaisasti ellei niin itse halua. Ilmaiset parkkipaikat ihan lähellä sisäänkäyntiä, ei haittaa, vaikka jonkun vesipullo jäisi autoon. 

Laitoin Instagramin puolelle kysymysboksin, jossa sai kysyä mitä vaan Tykkimäkeen liittyen ja lupasin vastata niihin täällä blogin puolella. Toivottavasti suurimpaan osaan tulee nyt vastaus. Eka kysymys oli niinkin helppo kuin: ”Miten handlataan kolme lasta, jos yhdeltä menee täysin kuppi nurin?” Niin. No, meillä ei ole vielä ollut sellaista tilannetta, josta ei oltaisi päästy yli tai etenemään, vaikka on neuvotelua ja jäähdyttelyä vaatinutkin. Meltdowneja tulee, mutta niin saa olla ja tulla.

Hypoteettisesti jos joku lapsista ylikuormittuisi niin paljon, että pitäisi poistua paikalta, ottaisi toinen vanhemmista ylikuumenneen lapsen lisäksi varmaan kuopuksen myös mukaansa. Tai no, tavallaan kävihän näin. Esikoisella alkoi päivä painaa, niin hän lähti puolison ja kuopuksen kanssa hakemaan autoa Aquaparkista ja me hurvittelimme vielä keskimmäisen kanssa hetkisen. Hän kun sippasi rattaisiin uimisen jälkeen raukeana ja kaikkensa antaneena.

Aquaparkissa matalissa altaissa sai leikkiä kaikenikäiset, mikä on tosi kiva, kun mukana on eri ikäisiä lapsia, jotka ei voi vielä viilettää omin päin alueella. Mikähän siinä muuten on, että yleensä aina lastenaltaat on sellaisia rusinan kokoisia, vaikka niissä hengaa niiden vauvojen ja pikkulasten lisäksi ne vanhemmatkin. Aqua parkin Spray park oli mielettömän kokoinen! Siis todella iso 45 cm syvyinen allas, jossa on vauvoillekin soveltuvia liukumäkiä ja lempeitä vesisuihkuja. Hyvin mahduin myös minä liukumäistä laskemaan. Se onkin toinen huomionarvoinen asia. Itse en mielellään useinkaan laske lasten liukumäistä, kun ne ovat niin kapeita. Aquaparkissa pienille lapsille soveltuvat liukumäet oli huomattavasti leveämpiä kuin yleensä, mutta mitään senttimäärää en teille valitettavasti osaa sanoa. 

Saunat ja pukutilat Aquaparkissa vaikutti ihan uudenkarheilta, siistiä ja ihanan tilavaa. Rattailla ja pyörätuolilla mahtuu tosi hyvin kulkemaan. Ylipäänsä alueelle porukka hävisi niin, että tuntui tosi väljältä eikä mihinkään tarvinnut oikein jonotella, vaikka meillä sattui tosi kauniit ja lämpimät kesäpäivät kohdille. Ainiin, ja jos tekin unohdatte kellukkeet, niin lipunmyynnistä voi ostaa sellaisetkin. Omia vesileluja kannattaa ottaa mukaan, nekin tais meillä jäädä reissukassien ulkopuolelle. Hups. 

Aquaparkista tosiaan pääsee kävellen Huvipuiston puolelle. Niin ihanaa, ettei välillä tarvitse pakata kaikkea autoon vain hetken päästä taas purkaakseen kaiken. Me jätettiin auto uimareissun jälkeen parkkiin ja jatkettiin vielä hetkeksi huvittelemaan. Puistojen välinen matka on vajaa kilometrin. Reitti on hyväkulkuista, mutta osittain melko jyrkkää ylämäkeä, mikä kannattaa huomioida rattaiden ja pyörätuolien kanssa.

Oli niin hellyyttävää nähdä miten pähkinöinä lapset oli, missä ikinä oltiin. Kaikki oli niin vau, upeeta ja siistiä. Meidän lapset on melko varauksellisia alkutuimaan, mutta heistä löytyy kyllä myös rohkeutta, kun saa tukeutua aikuiseen ensin rauhassa. Siksi olinkin ihan ihmeissään, kun esikoinen ja keskimmäinen hyppäsivät heti Satujunan kyytiin, johon yli 120 cm ei mahdu seuraksi. Taisivat kyllä vähän hämmentyä itsekin rohkeudestaan, mutta tyytyväisiä ipanoita tuli junan kyydistä pois. Jännitti myös, että hyppääkö esikoinen kesken matkan kyydistä, mutta kertaakaan ei näin käynyt.

Laitteisiin mennessä ja tullessa ei tarvinnut jännittää, vaikka lapset saattoi poukkoilla ja muuttaa mieltään kesken kaiken. Laitevastaavat olivat rauhallisia ja antoivat lapsille aikaa hakeutua omaan paikkaansa. Meidän lasten suosikkilaitteiksi osoittautui maata pitkin menevät laitteet. Tai no, muihin he ei edes halunneet, enkä tiedä olisinko uskaltanut päästääkään. 

Keskimmäinen on juuri 90 cm ja he olivat esikoisen kanssa omin päin Satujunassa, Riemurallissa ja Valasveneessä. Ford-raitilla olin vieressä henkisenä tukena ja miniteekupeissa käytiin pyörimässä keskimmäisen kanssa. Tykkimäen nettisivuilla on kivan selkeästi jokaisen laitteen kohdalla info, millaisin ehdoin laitteeseen pääsee. Myös alle 90 senttisille löytyy laitteita, joihin ilmaiseksi maksavan huoltajan kanssa. Osassa laitteista pituusraja on 120-140 cm, eli seurueeseen kannattaa värvätä joku sopivan kokoinen seuralainen. 

Kuopus oli aivan liekeissä Minimaatilalla kanoja ihmetellen ja lampaita silitellessä, eikä sinne tarvita ranneketta. Muutoin hän pitkälti ihmetteli yleistä menoa ja meininkiä. Tutki käpyjä, kiipeili kivien päällä ja no – kyllä te tiiätte, 1-vuotiaiden metkut. Aina yllättää, mikä kiinnostaa.

 
Superkuuman päivän tai vesisateen yllättäessä Mukkelis Makkelis Touhupavilijonki tarjoaa sisäleikkipuiston kaikenikäisille. Rannekkeella pääsee ilmaiseksi puuhailemaan, ilman ranneketta seitsemällä eurolla kahdeksi tunniksi. Kuopus nautti pallomeren pallojen heittelystä takaisin pallomereen ja muihin pieniin tutustumisesta. Kaksi vanhempaa viipottivatkin sitten pitkin pomppulinnoja, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä minkä ehtivät. Sukat vaan täytyy muistaa olla mukana. 

Huvipuistosta löytyy myös ulkoseikkailupuisto Atreenalin, johon pääsee myös rannekkeella. Me emme sinne ehtineet nyt seikkailemaan, mutta kypärää, turvavaljaita ja ohjeita varten jonotetaan samalla tavalla kuin laitteisiin. Sen jälkeen pääsee radalle, jolla saa viettää tarvitsemansa ajan, mutta arvio radan suorittamisen kestosta on noin puoli tuntia. Sen sijaan me katseltiin lasten kanssa, kun puoliso kävi muutamassa laitteessa pyörimässä ylösalaisin. Itse tyytyväisenä keskityin syömään pehmistä, olenhan itse jo tänä vuonna päässyt huvittelemaan. 

Huvipuistoalueelta löytyy burgereita ja salaatteja tarjoava Kustiburger sekä Raveliini, josta löytyy pizzabuffet sekä erilaisia grilliherkkuja. Meillä lapsille harvoin löytyy mitään tällaisista paikoista. Jälkeen päin vasta aloin tutkia Raveliinin listaa ja huomasin, että siellähän olis ollut lapsille vaikkapa lohikeittoa! Vegeversiot löytyi ruokalistoilta myös, toivottavasti tulevaisuudessa myös tosi paljon lisää eri vaihtoehtoja. Falafelhamppari oli ainakin jees ja Kustiburgereiden lihan mainostettiin olevan kotimaista. 

Tykkimäen majoituksista myös kysyttiin. Alueelta löytyy camping alue sekä Resort alue, jonka loma-asunnot näytti upeilta ihan Aquaparkin vieressä. Oma majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä meidänkin ajankohdalle kaikki loma-asunnot olivat varattuina. Alue on uusi ja keittiö- ja huoltopaikat näytti upeilta. Pihatöitä tehtiin nyt heinäkuussa vielä, joka näkyi, mutta lapset olivat vain innoissaan pienkaivinkoneiden puuhasteluiden seuraamisesta.

Me majoituimme Kouvolan keskustassa Sokos hotel Vaakunassa, joka on viiden kilometrin päässä Tykkimäestä. Olemme itse asiassa puolison kanssa majoittuneet Vaakunassa, kun oli hänen reserviupseerikoulunsa kurssijuhlat. Paljoakaan en siitä muista, mutta nyt hotelli on ihanasti remontoitu tähän päivään. Hotellin perhehuoneet olivat täynnä, mutta saatiin vierekkäiset huoneet, mikä osoittautuikin meille ainakin tälle reissulle tosi hyväksi vaihtoehdoksi. Jos ja kun joku lapsista heräilee, dominoefektiä ei tule, kun lapsia voi ripotella kahteen huoneeseen, heh. Aamupalalla sydämeni saa aina läikähtämään, kun pöydistä löytyy paikallisia herkkuja. Hotellin keittiön itse tehtyhä inkiväärishotteja, hilloja, rahkoja ja jugurtteja, paikallista kirsikkamehua, puuron kaurahiutaleet ja leikkelettä. Hedelmäpöytä sekä lasten herkkupöytä oli myös komein, jota olen hetkeen hotelleissa nähnyt. 

Instagramissa tuli kysymys: ”Jos on vaan yks päivä tykkimäellä niin mitkä on must jutut?” Sanoisin, että jos on samanlainen kuin minä, jonka on hankala päättää kun haluaisi kaiken kivan, niin se Park Hopper on tosi kiva! Puolet päivästä voi viettää uiden ja sitten loppuillaksi kuivattelemaan huvipuistolaitteiden äärelle. Ja jos on mahdollisuus tulla torstaina, niin tulkaa sillon, koska rannekkeella pääsee myös alueella oleviin ikärajattomiin kesäkonsertteihin! Ainakin Elastinen ja Teflon brothers on vielä heinäkuussa tulossa.

Eikö oo ihanan näköistä! Ihan ku ulkomailla olis, vai miten sitä Suomea kehutaan. Ja jos sun loma on vähän pidempi kuin meidän loma, niin yhdistä Tykkimäki ja Kouvola ehdottomasti Hamina, Kotka, Porvoo -akselille. Jos kaipailet sinne vinkkejä, löytyy kaikki oleellinen tästä viime kesän reissupostauksesta. Kotka on minun ja puolison vanha opiskelijakaupunki ja kyllä tämä Kaakkois-Suomi on pienen palasen sydämestäni ottanut. Tai ainakin ihan hirveän tärkeitä muistoja jälkeensä jättänyt. Tänne on aina ihana palata.

P.S. Instagramista löytyy videopläjäys meidän reissusta ja HUIKEA lippupaketin arvonta! 

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa


Kaupallinen yhteistyö Visit Turku


Jos kaipaat kesäsuunnitelmia, niin tässä niitä sulle Turkuun! Ehdin asua Turun ytimessä neljä vuotta, mutta huomaan monen upean mestan ohi menneen enemmän tai vähemmän laput silmillä. Ja mikä siinä onkin, ettei sitä osaa asettua turistiksi kovin helposti omilla kotikulmilla, vaan sitä mieli hakee reissutuntua siitä itse matkasta. Pienten lasten kanssa sitä on vasta oivaltanut, että oikeastaan aika ihanaa, jos on heti tai pian perille.

Turku on siitä erityisen oiva kohde, että julkinen liikenne toimii superhyvin, etäisyydet ovat lyhyitä ja miniloman aikanakin ehtii nauttia sekä luonnonrauhasta että kaupunkivilinästä. Uusia elämyksiä löytyy ihan kaikenikäisille. Tässä on vinkkejä tosi paljon, enkä suosittele ahnehtimaan kaikkea kerralla, varsinkin jos on lasten kanssa liikkeellä. Tarkoitus on, että jokaiselle löytyy jotakin, budjetista ja mielenkiinnonkohteista riippuen. Meidän jengillä on yleensä reissuilla periaate – yksi aktiviteetti päivässä pitää menon ja mielen letkeänä.

Päivä 1 – Saaristotunnelmaa

Ensimmäinen turistipäivä Turussa pyörähti kirjaimellisesti liikkeelle 10bikesin vuokrasähköpyörien selässä ja mukana ollut kuopus pääsi fiilistelemään vuokrapyöräkäryyn. Kypärät saa myös vuokraamolta lainaan ilman erillistä vuokraa. Vuokraamo löytyy ihan läheltä Turun keskustaa, josta on helppo startata moneen suuntaan. Vuokraamolta lähtiessä kannattaa piipahtaa heti ensimmäiseksi Tuomiokirkolla. Kirkon portaiden yläpäästä löytyy kahvila ja kesäksi on taas auennut ihana Kirkkopuiston terassi, jossa on Turun ihania kahviloita ja ravintoloita pop up -tyyppisesti.

Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Turun linnaan, jossa olen käynyt viimeksi pikkutyttönä koulun kanssa. Linna on mykistävän kaunis jo pelkästään arkitehtuurisesti. Linnaan kierrokselle voi lähteä ihan vain fiilistelemään, buukata opastuksen, kuunnella omalta puhelimelta ääniopastuksen tai yli 4-vuotiaat voivat lähteä aarrejahtiin pikkuritarikierrokselle.

Lounasta söimme Turun linnan sisäpihalla Juhana Herttuan kellarissa, jonne pääsee fiilistelemään ilman pääsylippua linnatunnelmaa. Muita ihania ruokapaikkoja Turun linnan läheisyydessä on lounaspaikka Nick’s food desing, jossa kaikki ruoka on gluteenitonta ja kesäkaudella Linna Burgers & coffee, jossa on pikkuisen parempia burgereita.

Turun linnasta jatkoimme pyörillä ulkoilusaareen Ruissaloon, johon pääsee siltaa pitkin. Alkupätkän satama- ja teollisuusalue ei anna oikeutta sille, mitä Ruissalossa on luvassa. Sähköavustuksella matka sujui liihotellen ja Turun yksi kauneimmista ulkoilusaarista on nenän edessä. Vehreä ja vanha tammilehto, monia toistaan kauniimpia metsäpolkuja ja niemennokkia sekä ympäri vuoden ihastuttava kasvitieteellinen puutarha. Ruissalosta löytyy nykyisin myös monia ihania pikkukahviloita levähdykseen.

Me levähdimme Ruissalon telkalla, joka on Ruissalon alkupäässä oleva tapahtumakeidas. Alueelta löytyy kesäteatteri, ihana Gaggui kesäkahvila sekä nyt samoissa tiloissa on myös Kaj Stenvallin Ukraina-näyttely. Nälkäisille ihmisille napolilaista pitsaa hulppeilla terassipaikoilla tarjoilee Zaké Pizzeria & Wine Bar ja uutuutena alueelta löytyy myös ravintola Tenlén.

Mikäli aikaa on, kannattaa hurauttaa saaren päähän eli Saarronniemeen asti, josta meri aukeaa upeasti. Siellä on ihana uimaranta, ravintolakahvila, minigolfia ja leirintäalue. Uimarannan kummallakin puolella kulkee pieni luontopolku, jota on pientenkin lasten kanssa kiva kulkea.

Takaisin Ruissalosta tulimme vesibussin kanssa. Ruissalossa vesibussin kyytiin pääsee Ruissalon telakalta ja Kansanpuistolta. Ruissaloon liikennöivät vesibussit ovat osa Föli-liikennettä ja maksu on siis sama kuin kulkisi bussilla. Aika upea kokemus kolmella eurolla! Alle 15-vuotiaat maksaa 1,5 euroa ja alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi maksavan matkustajan kanssa. Pyöristä eikä pyöräkärrystä veloiteta erillistä summaa vesibussissa. Sesonkiaikana pyöriä ollessa paljon kannattaa aikataulullisesti varautua siihen, että vesibussi pystyy ottamaan rajallisen määrän ihmisiä ja pyöriä kerralla kyytiin. Aikatauluja voi tutkailla täältä.

Jos Ruissalossa ei vielä nälätä, Aurajokirantaan päästessä voi hurauttaa ihanille terasseille. Jos jää Forum Marinumilla, hyviä paikkoja on ravintola Göran (lounas), Nooa, Nerå tai Kakolan alue vierialuineen päivineen. Martinsillalla jäädessä Tuomiokirkolle päin mentäessä matkan varrella on esimerkiksi Niska, Blanko, Oobu, Tintå, Mami, Gustavo, Via Tribunali. Täytyy kyllä sanoa, että menetpä jokirannassa ihan mihin tahansa ravintolaan, saat hyvää ja tasokasta ruokaa.

Päivä 2 – seikkailuja kaikenlaisille seikkailijoille

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Turkua koko perheen voimin. Kuralan kylämäki on maksuton maatilakeidas pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. Laitumilla laiduntaa lampaita ja lehmiä ja alueella on erilaisia rakennuksia, joissa pääsee katsomaan ja kokeilemaan vanhan ajan tavaroita. Vanhan ajan maatilantöitä pääsee tekemään, kuten pesemään pyykkilaudalla nyrkkipyykkiä tai heinähommiin.

Kurala on alueena melko iso, joten kartan avulla on helpompi suunnistaa mieleisiin paikkoihin ja aukioloaikoina Kuralan emäntä opastaa mielellään alueen saloihin. Ympäri ämpäri löytyy paljon pöytäryhmiä evästelyyn ja lisäksi alueelta löytyy kesäkahvila.

Kuralasta kannattaa suunnata Kupittaanpuistoon, josta löytyy tekemistä aivan varmasti koko perheelle. Kupittaan seikkailupuiston alueella on monenlaisia kiipeilytelineitä, keinuja ja leikkivälineitä (myös pyörätuolia käyttäville), kesäisin ohjattuja työpajoja, tapahtumia, liikennekaupunki ja safariautot. Kesäkaudella grillauspaikka on auki, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa. Jos eväät jäi kauppaan tai kotiin, lounasta löytyy Kupittaan pavilijongista, joka on aivan Kupittaan maauimalan vieressä. Mikäli uimakelit ei juuri teidän reissulla suosi, löytyy puistoalueelta myös lintupuisto, minigolfrata, mm. skeittaukseen ja potkupyöräilyyn sopiva ”matorata” ja Crossfit tyylinen jumppailupaikka.

Jos mikään Kupittaan seikkailuista ei kuitenkaan kolahda, vähän vanhemmille lapsille Turusta löytyy seikkailupuisto Flowpark, joka tarjoaa haastetta ihan kaikenkuntoisille seikkailijoille. Alle 120 cm oleville löytyy myös muutama rata, mutta ehdottomasti Flowpark tulee edukseen, kun turvavaljaat hallitsee hyvin itsekekseen ja on yli 120 cm. Haastavimpiin ratoihin tarvitaan pituutta 150 cm. Ehdottoman kiva ikisuosikki.

Päivä 3 – palautteleva museokierros

Museot jakaa mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekään en ole aiemmin ollut kova museofani, mutta kelkkani on kääntymässä. Museot tarjoavat yhä enemmän toiminnallisia ja moniaistillisia kokemuksia ja kaltaisiani levottomia sieluja ja lapsia on alettu asiakkaina ajattelemaan aivan uudella tasolla. Biologisessa museossa on ever green näyttely eri kasvillisuusalueiden eläinlajistoista, jossa olen itsekin koulun kanssa vieraillut. Sen lisäksi marraskuun loppupuolelle asti on menossa Kappas, kakkaa! -näyttely, jossa voi ihmetellä erilaisten eläimien köntsiä ja mikä on kakan merkitys. Näyttelyyn on koottu myös audiopätkä, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat, mitä kaikkea kakasta voi ja kannattaa tutkia. Uskon, että tämä näyttely on nimenomaan leikki-ikäisten mieleen, joilla kakka on usein erityisesti mielessä.

Biologisen museon tien toisella puolella mäen kiipeämällä ylös pääsee Samppalinnalle, josta löytyy ihana vehreä puisto pikniköintiin tai Samppalinnan maauimala jätskikioskeineen ja päivän pulikointeihin.

Luostarinvuoren puutaloalue on ainoa yhteneväinen alue, joka säilyi Turun palossa 1800-luvun alussa, joten jo ihan rakennukset itsessään on upea näky keskellä kaupunkia. Tällä hetkellä käsityöläismuseo on remontissa, mutta avaa ovensa taas 17.6.2022. Se on itselläni vielä tämän kesän pucket listillä.

Majoituimme meidän miniloman jokirannassa Radisson Blu Marina Palacessa , joka meidän retkikohteille todella hyvä tukikohta. Meidän jengillä oli hulppea päätyhuone saunalla seitsemännestä kerroksesta. Miten mielenkiintoista lapsista oli ikkunalaudalla laskea Aurajoessa olevia veneitä ja seurata pelastusajoneuvojen suhaamista. Lasten viimein simahdettua itse napsautin saunan päälle ja menin fiilistelemään pimenevää iltaa jokilaivojen valojen syttyessä.

Palvelu Radissonissa on aivan ihanaa ja pienet ihmiset hyvin huomioivaa, heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Huonepalvelu kiikutti jopa meille potan, kun olimme sitä etukäteen unohtanet pyytää. Hotelliaamiaisilla itseäni ilahduttaa peruslinjasta poikkeaminen. Termarissa pöytään tuotu kahvi, tyrnibanaanismoothiet ja talon tuore leipä ja kasvissyöjillekin monipuolinen tarjonta ilahdutti. Marina Palacessa voi käydä myös aamupalalla ilman majoittumista ja on kyllä erityisen hyvä startti aktiiviseen kesäpäivään.

Näkymät saunasta

Tuntuu kuin olisi tehnyt täydellisen ihanan kesälomareissun, vaikka kesä ei ollut virallisesti edes vielä alkanut. Tästä seikkailut jatkukoon!

Noniin. Vinkkejä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Ketä teist aikoo tul Turkuu tänä kesänä?

Kesäpuuhavinkkejä Turun seudulle

Tällainen pikainen listaus kesäisistä lähiretkikohteista Turussa. Muokkaan tätä jahka ehdin, mutta koska ideoita kaivattiin kovasti niin julkaisen tämän vähän tällaisena raakileena ennenkö kesä pääsee loppumaan. Postauksen kuvat ovat reitiltä, joka lähtee Vaarniemeen vievän hiekkatien päässä olevasta mutkasta ja kulkee Katariinan laaksoon. Kuvat on otettu kesällä 2019.

Muutama linkki laitettu lisätietoihin, yritän ehtiä laittaa kaikkiin linkit heti kun ehdin. Toivottavasti näistä inspiraatiota ensi alkuun.

Uimarannat, joissa on kiva käydä (pienten lasten kanssa):

  • Hiekkahelmi (Paimio)
    • Tammireitisön luontopolkuja lähtee myös
  • Ekvalla (Hirvensalo)
  • Saarronniemi Ruissalossa
    • Campingalue, tulentekopaikkoja (muista metsäpalovaroitukset!), SUP-lautojen vuokrausta, vuokrasauna
  • Uittamo (Turku)
    • ruuhkaisa hyvällä säällä
    • Katariinanlaakson luontopolut ihan lähellä
  • Kupittaan ja Samppalinnan maauimala
    • Kupittaan on kivempi pikkulapsien kanssa
    • Kupittaalla on myös se the Seikkaulupuisto

Pistäydyppä täällä:

  • Limut Turun kattoterassilla Walo rooftop ja Kupittaan Sokos hotel
  • Käsityöläismuseossa riittää ihmeteltävää myös lapsille
  • Turun linna
  • Kakolan alue
    • funikulaarilla ylös Kakolanmäelle
    • alueelta löytyy ravintola, kahvila, panimo, hotelli, pakopelihuone…
    • Takaisin tullessa Förillä toispuolelta jokkee täl puolel jokkee
  • Turun tuomiokirkko
    • edustalla on iso kesäterassi, joka jatkuu jokirantaan asti
  • Pyöräile Ruissaloon ja tule takaisin Fölin vesibussilla (esteetön). Osa vuoroista menee myös Hirvensalon Pikisaareen, mutta täst ei kokemusta
  • Seikkailupuisto Seikkis Turussa. Alueelta löytyy
    • leikkipuistoja
    • ohjattuja työpajoja ja muuta ohjelmaa
    • maauimala
    • polkuautoja
    • ”sorsalampi”, jossa lintuja
  • melomaan tai suppailemaan Aurajokeen. Lähtö on Halistenkosken kupeesta.
  • vuokraa Låna vene ja katsele Aurajoelta käsin Turkua ja käy vaikka pitsalle Ruissalon telakalla
  • Kuralan kylämäestä löytyy maalaismeininkiä ja ainakin lampaita. Eväät mukaan ja piknik tänne!
  • kotieläintiloja
    • Rahin kotieläintila (Kustavi)
    • Kyyhkyrinne (Lieto)
  • Saarihyppelyä
    • Turusta Vepsä, Pähkinäinen, Maisaari
    • Saariston rengastie
    • Kemiönsaaresta Högsåra, Öro, Hiittinen (näistä olen käynyt vain Högsårassa)

Luontopolut:

  • Pomponrahka
  • Tuorla Kaarinassa
    • alueelta löytyy majatalo, jossa ravintola ja brunssi ollut ainakin aiemmin
    • avaruuspuisto Väistälä, joka on Turun yliopiston toimintaa
  • Haunistenallas Raisiossa
  • Littoistenjärvi Kaarina/Lieto
    • Luontopolku lähtee uimarannalta
  • Arboretum Yltöinen Piikkiössä, jossa iso Alppiruusupuisto ja upeita yli 350-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Polkuja menee ristiinrastiin
  • Vaarniemi Kaarinassa
    • kulku Katariinanlaaksoon asti niin halutessaan
  • Katariinanlaakso
    • Uitramon uimaranta lähellä
    • Melontakeskus vieressä
  • Matildanjärven kierros ja muut luontopolut Teijossa
    • ruukkialueella alpakoita, kahviloita, ravintoloita, leipomo, suklaapuoti, panimo….
    • vuokraa maastopyörät Meri-Teijosta tai luontokeskukselta Natura Vivalta
  • Vanhalinna Liedossa, varsinkin jos rappuset on mieleisiä
  • Kuusisto ja linnanrauniot Kaarinassa

Ravintolat:

Nää on mun suosikkeja, mutta ei mitenkään erityisesti lapsille.

  • Oobu (kalaravintola, mutta saa myös muuta)
  • Tintå
  • Smör
  • Blanko
  • Kuori
  • Kauppahallissa monta paikkaa!
  • Nerå
  • Gustavo (italialainen)
  • Kaskis
  • Delhi Darbar (intialainen)
  • Yangtze (kiinalainen)
  • Heineken housen pitsat Naantalissa
  • Farmors Café Högsårassa

Kahvilat:

  • Cafe Qwensel
    • apteekkimuseo samassa pihapiirissä, tämäkin on lasten kanssa pois autojen ja joen välittömästä läheisyydestä
  • kaupunginkirjaston kahvila
    • sisäpiha on lasten kanssa vähän turvallisempi hengailuun
  • Bageri Å Kakolanmäellä (ei kokemusta, Mutta kehuttu!)
  • Leipomo Gryn Forumissa
    • kotimaista desingia viereisissä liikkeissä
    • vegekauppa vieressä
  • kahvila Oksi
  • Kustavin savipajan kahvilan munkit
  • Kehuttaja, mutta en oo itse käynyt ja on omalla pucket listillä:
    • Leipomo Manna
    • Cafe Victor
    • Ruissalon kahvilat
    • cafe Amandiksen vohvelit Naantalissa

Roadtrip Suomessa pienten lasten kanssa

Kammiovuori

Otsikosta poiketen meidän viime kesän roadtrip kyllä sopii ihan kaikille, mutta koska se oli mietitty ja nyt koeajettu nimenomaan pienten lasten kärsivällisyys huomioiden niin uskallan luvata, että tätä voi ainakin kokeilla. Loppuun avaan vielä miten reitti olisi muuttunut jos olisin ollut kaksin puolison tai ystävien kanssa liikkeellä.

Turku – Hämeenlinna – Asikkala

Lähdimme siis Turusta ja ensimmäinen pysäkki oli Hämeenlinna. Kello oli sen verran paljon, että Hämeen linnaan ei enää päässyt, joten käyskentelimme hetken alueella ja söimme autossa päivällistä. Seuraava pysäkki ja yöpaikka oli Pulkkilanharjulla Asikkalassa.

Päijänteen maisematietä suitsutetaan yhdeksi Suomen kauneimmaksi ajo-osuudeksi ja sen vuoksi tiemme kulki tietä 314 pitkin. Olihan se upeaa mennä Päijänteen syleilyssä, mutta loppujen lopuksi tien päältä ei vettä nyt niin hirveästi nähnyt. Hulppeimmat maisemat oli ehdottomasti Pulkkilanharjulla ja Karisalmen sillan kupeessa. Mutta älä käsitä väärin – ajamisen arvoinen reitti.

Asikkala – Sysmä

Aamulla oli takoitus kiertää Karisalmen sillan kupeesta lähtevä 2,3 kilometrin luontopolku. Luontoäiti antoi kuitenkin vettä taivaan täydeltä ja päätimme jatkaa matkaa. Jatkoimme Sysmään ja Kammiovuorelle, joka on ehdottomasti paikka jossa käydä Sysmässä. Takaisintullessa mietimme lähteä vaiko jäädä. Jäimme yöksi siis parkkipaikalle. Sysmän keskustassa on tosi kiva karavan-alue, josta löytyy myös puuhaamista (kuten SUP-lautoja vuokralle) ja kiva uimaranta. Emme kuitenkaan yöpyneet siellä, koska meidän olisi pitänyt palata väärään suuntaan.

Sysmä – Juva – Savonlinna

Ennen Juvalle saapumista pysähdyttiin matkalla huoltamaan ja syömään. tienposkille. Matkan varrella mainostettiin Ollinmäen viinitilaa, joka kyllä houkutteli, mutta ei sopinut aikatauluun.

Juvalla pysähdyttiin TeaHouse of Wehmaisissa, jossa ajateltiin ruokailevamme. Paikkaa emönnöi yksi Suomen harvoista tee sommeliereista. Wehmais oli aivan tupaten täynnä ja henkilökunta kehoitti varaamaan pöytää hyvissä ajoin jos mielii syömishommiin tai engalantilaisella viiden teelle. No, hyvin maistui vihiskin parkkipaikalla. Miljöö oli kaunis. Laitumella laidunsi lehmät ja navetan ovesta pääsi näkemään lypsyrobotin toimintaa.

Illaksi ajelimme vielä Savonlinnaan. Ilta kului leikkipuistossa ja ravintoista pöytäpaikkaa etsien. Ihmisiä oli kuulemma enemmän liikkeellä kuin Oopperajuhlien aikaan. Ja siltä se vaikutti ja täysin sattumalta näimme useampia ystäviäkin.

Kurkkaa mitä muuta me Savonlinnassa touhuttiin. Se oli yksi mieleenpainuvimmista kesäkohteista miehen mielestä ja tykkäsin kyllä itsekin tosi kovasti.

Savonlinna – Kuusamo

Savonlinnasta päästiin Kajaanin tietämille, jossa auto laitettiin parkkiin levähdyspaikalle. Kuusamossa nautiskeltiin olemisesta. Minä pääsin lakkaan paikallisten kanssa ja yhtenä päivänä käytiin kiipustamassa Konttaisille. Pestiin vähän puhtaiksi vaatteita, syötiin jätskiä, saunottiin ja uitiin. Erityisesti ihailtiin joka päivä niin erilaista ja maagista järven ja taivaanrannan eloa.

Jos pelkät mökkipuuhat ei innosta niin Kuusamossa riittää ihan hirveästi puuhaa. Rukalla on kesäkelkkarata ja toki huipulle voi kiivetä muutenkin (omaan silmään ei ole erityisen kaunis ympäristöltään), melontareititi Kiutakönkäältä Jäkälänmutkalle soveltuu perheillekin, pieni karhunkierros on kaunis ja vaihteleva, Valtavaaran huipulta on upeat maisemat (melko jyrkkiä osuuksia pikkulapsille), Riisitunturin kansallispuisto on ihana ja antaa kunnon Lappi-fiiliksen. Sitten kun lapset kasvaa niin ehdottomasti mennään laskemaan koskea.

Kuusamo – Hossa – puskaparkki puskassa – koti

Kuusamosta kotiin päin lähtiessä ei vielä pitkälle päästy. Hossan kansallispuistossa on pitänyt käydä hurjan monta kertaa, mutta aina sen ohi on tullut vain posotettua. Nyt kävimme Julma Ölkyllä, joka oli kyllä niin ikään käymisen arvoinen. Pääsimme luontopolulta takaisin sen verran myöhään, että päätimme jäädä Hossan parkkipaikalle yöpymään.

Seuraavan yön vietimme jossakin Taivakosken ja Pudasjärven tietämillä. Oma karttapalveluni on hävittänyt kohteen. Se voi ehkä olla Rytinkisalmentie 144, Pudasjärvi, mutta en pistä päätäni pantiksi. Joka tapauksessa jätimme auton ihan lammen rantaan. Paikka oli kaunis ja jos olisin tarjennut olisin käynyt pulahtamassa aamu-uinnilla. Viimeinen yö ennen kotiin paluuta vietettiin Keski-Suomessa sukulaisten mökillä.

Jos lapsia ei olisi ollut mukana, niin todennäköisesti oltasiin lähdetty Savonlinnasta Punkaharjulle ja sieltä kohti Kolia ja Patvisuon kansallispuistoa. Sieltä me oltaisiin pysähdytty varmaan vielä Kajaanin linnanraunioilla ja Hyrynsalmella Hiidenkirkolla ennen Kuusamossa viivähtämistä. Muutoin varmaan aika samoilla suunnitelmilla oltaisiin menty.

Kammiovuori pienten lasten kanssa

Viime kesän lomareissun yksi hienoimmista näköaloista oli ehdottomasti Sysmän Kammiovuoren laella. Itse polku Kammiovuorelle tuntui kuin miltä tahansa kuusimetsältä Varsinais-Suomessa eikä ollut mitenkään erityisen kiinnostava. Mutta se näky joka eteen avautui laella oli sellainen ettei sitä olisi millään uskonut. Lisäksi tunnelma oli vallan erilainen kuin Kolilla, kun pitää jonottaa omaa vuoroa kuvien ottoa varten. Kammiovuorella sai kokea luonnon rauhan.

Ajo-ohjeet

Sysmästä päin tultaessa Kammiovuori löytyy, kun ajaa tietä 612 pitkin 24 kilometriä Luhankaan päin. Sen jälkeen kääntyy tie Vintturintielle, jota ajetaan 2 kilometriä. Sitten käännytään vielä vasemmalle Nutturintielle ja sitä ajetaan noin kilometrin verran. Parkkipaikka ja reitin lähtöpiste tulee vastaan tiellä niin ettei siitä voi erehtyä. Viime kesänä oli tietöitä, jonka vuoksi kiertelimme mistä sattuu pieniä teitä. Toivottavasti ne on jo kunnossa.

Reittikuvaus

Kesäreissumme alku oli hyvin märkä ja Kammiovuorelle kiipeämistäkin ennen sattui sadekuuro. Onneksi lähdimme uhmaamaan silti polulle, koska lopulta sade loppui melko nopeaa ja Kammiovuoren laella meitä helli jo aurinko. Polku oli alussa mutainen, mutta pääsimme kenkiä kastelematta kuitenkin kivasti polun reunaa.

Reitti on 4 kilometriä edestakaisin ja osittain rengasreitti. Mennessä menimme reitin haarautuessa vasemmalta. Se on parisataa metriä lyhyempi kuin oikeanpuoleinen reitti. Me tulimme neidin kanssa takaisin tätä toista reittiä, mutta pojat tuli lyhyempää reittiä, koska nälkä alkoi selkeästi yltyä kuopuksella.

Reitti Kammiovuoren huipulle on juurakkoista, kivistä ja jatkuvasti mennessä nousevaa kuusimetsää, mutta sanoisin silti sen helppokulkuiseksi lastenkin kanssa. Jos siis alla on retkeilyä ja vaihtelevakulkuinen maasto enemmän kiehtoo kuin ärsyttää lasta. Meidän neiti posotti tuon koko 4 kilometrin matkan omin päin eikä juuri auttaa saanut jyrkissäkään mäissä. Palatessa eri reittiä kuin mennessä oli portaat.

Siirtolohkare Linta

Nähtävyydet

Matkan varrelta löytyy siirtolohkare Linta ja hiukan polulta poiketen Hiskiaan luola ja tulentekopaikka (me emme tulistelleet tällä reissulla). Näistä ja portaiden jyrkkyydestä näkee kuvia Luontopolkumies-blogista. Näitä luonnonihmeitä en osaa vielä tarpeeksi arvostaa eikä niille poikkeaminen omaan matkaan tuonut lisäarvoa. Mutta jota niiden historia ja olemassaolo kiinnostaa niin sieltä niitä löytyy.

Kammiovuoren laella on iso pirttipöytä, jonka äärellä voi evästellä. Pienten lasten kanssa alue ei tosin ole mitenkään stressivapaata, sillä jyrkänne on lähellä ja putoamisvaara suuri. Meidän iloiseksi yllätykseksi lapset kuitenkin hakeutui yllättävän vähän tyhjän päälle. Eväät veti ilmeisesti sen verran hyvin puoleensa.

Kammiovuori on Itä-Hämeen korkein kohta ja sanoisin sen tällä kokemuksella yhdeksi upeimmaksi kohteeksi eteläisessä Suomessa. Visit Päijänteen Instagramia seuratessa maisemat ei ole myöskään talvella yhtään hullummat.

Viime kesän muista road tripin kohteita oli:

Savonlinna ja sen lapsiperheille suomat herkut

Kuusamon Konttainen

Julma-Ölkky Kuusamon ja Suomussalmen taitteessa

Mihinhän sitä tänä kesänä lähtisi. Kokoonpano on taas erilainen ja jos luulenpa, että tämän kesän Kuusamon reissu jätetään välistä. Toivotaan kuitenkin kaiken menevät hyvin ja pääsemme kuitenkin retkeilemään ja seikkailemaan, vaikka lähellekin. Mutta jos sinulla on vielä Kammiovuori tsekkaamatta niin suosittelen <3

Vajosuon luontopolku Kurjenrahkan kansallispuistossa

Pidän itsekin enemmän rengasreiteistä, mutta erityisesti lasten kanssa retkeillessä rengasreitti on monesti toimivampi. Vajosuon kierros on kolme kilometriä pitkä rengasreitti Kurjenrahkan kansallispuistossa. Se on mukava ja nopeasti tavoitettava vaihtoehto Turunseudun lähimpiin luontopolkuihin. Turusta Vajosuolle ajelee n. 45 min.

Viime viikonloppuinen metsäretki Vajotuolle oltiin lyöty kalenteriin vertaisperheen kanssa jo kuukausi sitten. Olen todennut monesti, että jos jotain haluaa jonkun kanssa tehdä, se on sovittava hyvissä ajoin ja etukäteen. Muutoin aina on jotain, olevanas ainakin ja sitten toisaalta jossei olekaan mitään niin kynnys täyttää vapaaviikonloppua sen häämötellessä on suuri.

Meidän piti mennä aina niin ihanalle Savojärven kierrokselle, joka on 6 kilometriä. Meidän neiti on kuitenkin viime aikoina jaksanut normaalia lyhyempiä matkoja kävellä ja kiukkumetrit ovat alkaneet monesti jo vähän startin jälkeen. Tässä on varmasti taustalla iänmukaista uhmaa, alkusyksyn monet infektiot, yöheräileminen ja myös lasta kuormittava arki. Siksi Vajosuon luontopolun oli oikein oiva valinta.

Osoite Vajosuolle on niinkin yllätyksellinen kuin Vajosuontie. Tarkkaa numeroa en osaa sanoa. Turusta ajettaessa tullaan Säkyläntietä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle Järvijoentielle. Sieltä aikansa ajettuaan käännytään vasemmalle Lavamäentielle, jonka jälkeen käännytään oikealle. Muistaakeni Lavamäentielle käännyttäessä tulee jo kylttejä Vajosuon lähtöpisteestä.

Parkkipaikka on melko pieni, mutta aamutuimaan siellä ei juuri muita ollut. Iltapäivällä taas oli jo jonkin verrankin porukkaa. Kolmen kilometrin ympyräreitti on hyvin merkitty ja sen varrella on yksi kota ja muutaman sadan metrin päässä kaksi tulentekopaikkaa lähes vieretyksin. Toisessa tulentekopaikan äärellä on katos. Paljon on siis tilaa, mutta paljon oli myös ihmisiä.

Me evästelimme laavun äärellä. Mukana oli tällä kertaa makkaroita, lasten smoothieita, eväsleipiä ja keksejä. Kahvit jäi mukavasti lämmittämään reppua, sillä kahvikupit olimme unohtaneet ottaa mukaan. Puita löytyy tulentekopaikkojen lähettyviltä. Sytykkeitä kannattaa olla mukana, sillä sen verran kosteita puut tuntuivat olevan. Ainakin kodan vierellä oli kirves, jolla puita sai onneksi pienemmäksi.

Polku on oksaista, mutta helppokulkuista kangasmaastoa. Polulla ei ole suuria korkeuseroja ja vettä ei ole ympärillä. Sen sijaan polku menee hetken suon reunaa, joten vaaranpaikkoja vikkeläkinttuisille ja varomattomille lapsillekin löytyy varsinkin kodan läheltä. Itse soita rakastavana harmittelin ettei reitillä juuri suolla oltu ja koko polku menee pääasiassa havumetsässä pois lukien yhden lyhyen pitkospuuosuuden.

Kierrosta saa pidennettyä roimasti, sillä Vajosuon vaellus on 30 kilometriä. Vaellus tekee piston kaikkiin Kurjenrahkan kansallispuiston kohteisiin ja ajattelinkin, että se pitää ehdottomasti laittaa ensi vuoden to do -listalle.

Vajosuon kierrokselta pääsee poikkeamaan näkötornille. Me emme siellä käyneet kokoonpanon ollessa sen verran kärsimätöntä. Se olisi pidentänyt reittiä vain muutamalla sadalla metrillä suuuntaansa, mutta joskus sekin on vain liikaa.

Meillä ei ole enää ollut aikoihin esikoisella mukana kantoreppua, koska hän on kävellyt monien kilometrien lenkkejä, kesällä jo viisi kilometriä ilman ongelmia. Epävarmoille ja helposti väsyville lapsille kuitenkin suosittelen kantamaan aina kantovälinettä mukana niin turhalta kuin se tuntuisikin. Se tekee retkistä kaikille miellyttävämpiä kun ei tarvitse kantaa miten sattuu ja vetää perässä.

Ennenkaikkea lapselle on tosi tärkeää, että retkistä jää hyvä fiilis ja ettei se ole ollut liian työläs lapselle. Retki- ja luontokipinä on kaikilla erilainen ja ajan kanssa muuttuva. Sitä pienen pientäkin kipinää kannattaa aina ennemmin leyhytellä roihahtamaan kuin heittää kylmää vettä päälle itse kuikuttelemalla ja huutamalla.

Retkeilyintoa kaikkien viikonloppuun!

Muut Varsinais-Suomen suosikkiretkeilykohteeni löytyvät täältä.

Vinkkilista lasten kanssa Julma-Ölkylle lähteville


Kesälomareissun viimeinen patikkaretki tehtiin Hossan kansallispuistoon, joka on ollut mielessäni joka kerta, kun olemme sen ohi ajelleet Kuusamoon. Nyt kun ruska-aika lähestyy niin Julma-Ölkky on varmasti upea näky ja paljastuvat puut paljastavat myös kanjonin paremmin.

Julma-Ölkyn pysäköintipaikalle tuntuu menevät ties kuinka monta tietä, mutta yhteistä niille on hävyttömän huono kunto. Tiet ovat ihan hyvän levyisiä, mutta isokivistä hiekkaa ja täynnä pientä kuoppaa. Asuntoautolla matkanteko oli – no aika hullua hommaa. Jos puoliso olisi tämän etukäteen tiennyt, hän ei olisi ikinä suostunut sinne ajamaan.

Osoite Julma-Ölkyn pysäköintipaikalle on Julma-ölkyntie 86, Kuusamo. Menimme Kajaanintieltä toista kautta takaisin, mutta se oli ihan yhtä onneton, ei siis juuri väliä kumpaa kautta menet perille.

Julma-Ölkyn parkkialue on tosi siisti ja iso. Ja oli aivan täynnä porukkaa. Jaksan ihmetellä edelleen miten ne muut matkailu- ja linja-autot sisseilivät tiensä sinne, kun ajattelin että ei niin huonoa tietä kukaan jaksa ajella. Yleiset vessat on siistit ja hienot. Näki, että Hossa on saanut kansallispuiston tittelin vasta Suomi 100 vuotta juhlavuotena vuonna 2017.

Me söimme sosekeitot asuntoautossa päivälliseksi ja evääksi pakattiin parkkipaikalla loihditut evässämpylät, keksejä ja täytelakuja sekä vettä ja mehua. Lähdimme liikkeelle siis aika myöhään, mutta saimmekin mennä ihan omassa rauhassa, sillä suurin ryysis alkoi väistyä poluilta.

Julma-Ölkyn Ölökyn ylitys ja Ölökyn Ähkäisy on retkipaikan mukaan Hossan vaikeakulkuisimmat reitit. Me saatiin parkkipaikalla kultaakin arvokkaampi vinkki kiertää Ölökyn ylitys vastapäivään. Lähdetiin kiertämään tätä viiden kilometrin rengasreittiä vastapäivää, eli kanjonijärven oikeaa laitaa, joka on huomattavasti helppokulkuisempi kuin vasen puoli. Palasimme samaa reittiä, koska monet vastaantulijat vielä komppasivat ja sanoivat sen olevan jopa vaarallinen ja todella rankka pienille lapsille sen ollessa pelkkää ylämäki-alamäki komboa.

Ölökyn ähkäisy on Ölökyn ylitystä puolet pidempi eli 10 kilometriä. Haastattelin matkan varrella pidempää reittiä menneitä mitä me nyt menetettiin. Ei kuulemma oikeastaan mitään, sillä näköaloista saa kiinni tällä viiden kilometrin reitillä.

Polku on juurakkoista ja kivikkoista, mutta kuivalla säällä varsin mukavaa kävellä. Polku menee kanjonin reunaa pitkin ja lapsia saa kyllä vahtia silmä kovana, mutta me pärjäsimme hyvin, vaikka neiti vikkeläkinttuinen onkin. Vuosi sitten olisi varmasti joku flexi-systeemi ollut aiheellinen. Kuopus kulki koko matkan kantorepussa tyytyväisenä.

Ennen riippusillalle laskeutumista on hienot näköalat myös ja penkki, jonka äärellä voi syödä eväitä. Me söimme aivan riippusillan kupeessa eväitä, koska siinä vaiheessa pitkällä iltapäivää ei enää ollut juuri ihmisiä liikkeellä. Kierreportaat ja kivikko riippusillalle niin ikään ei ole pienten lasten kanssa helppo. Esikoinen kovasti halusi ihan itse mennä myös sen ja siinä hampaita kiristeltiin kuinka paljon saa auttaa. Silta oli pienillekin lapsille turvallinen ylittää eikä ollut kovin hetkuvainenkaan.

Julma-ölkyn lähtöpisteessä on katettu tulentekopaikka ja kahvila. Onko se ympärivuotisesti auki, en osaa sanoa. Ölökyn ylityksessä ei ole matkan varrella laavua tai muuta tulentekopaikkaa. Riippusillan yläpäässä oli penkki. Mutta eihän sitä luonnossa tarvitse kuin jonkun puun käppärän päälle asettaa takamus ja nauttia maisemista.

Hossan kanjonijärven pääsee kulkemaan myös isolla yhteisvenekuljetuksella tai vuokraamalla kajaakin. Maisemat ovat varmasti upeat järveltäkin päin, mutta vedän hiukan kotiin päin ja ajattelen maisemien olleen kyllä paljon jylhemmät reunamilta ihastellen.

Hyttysiä oli paikallaan ollessa, mutta liikkuessa ne eivät häirinneet ollenkaan.

Puoliso huikkasi tällä viikolla, että saisi syksyyn järjestettyä vielä melkein viikon mittaisen vapaan. Apua, vau, mahtavaa! Se tarkoittaa, että voi alkaa suunnitella jotain pientä seikkailua.

Konttainen on vaarojen välipala

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 7884F238-EC2F-4AAF-80DE-54DD47AFB4FB.jpeg
Kirjoita teksti…

Välipala. Niin kuin yleensä tosi helppo ja nopea, mutta herkullisen ihana. Piristää ja virkistää ja rikkoo hieman päivän tasaista suorittamista.

Kuusamohan on meidän kesäreissujen lähes jokavuotinen pyhiinvaelluskohde ja joka vuosi jaksan hämmästyä miten löytyy uusia merkittyjä polkuja, joissa emme ole vielä käyneet. Tällä reissulla lähdimme ekstempore käymään Konttaisilla, kun lapsilla alkoi selkeästi mökillä kökkiminen riittää.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 03E0E29D-9B10-4FDE-A8BE-C7423A7F7F9F.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 9D4D7B27-A6F3-472C-9A09-251786F9EC1F.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 2018195C-C461-479E-9920-F155EAA302A3.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on E45B15AE-B38A-44F1-A9D5-A9774EFB6BF5.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on BAE8DCD2-DB13-46F5-BA59-19C81506CD2C.jpeg

Konttaisten pysäköintipaikka on Virkkulantiellä (tien numero 8694). Kemijärventieltä käännyttäessä ajetaan n. 4,4 kilometriä, jonka jälkeen vasemmalla puolella tien reunassa on levähdyspaikan näköinen levennys. Ohi on vaikea ajaa, koska isolla kyltillä lukee Konttainen.

Parkkipaikalta löytyy myös pöytäryhmä, jonka ääressä voi tankata, jossei malta huipulle asti. Käymälöitä ei omaan silmään osunut reitin varrelle eikä myöskään grillauspaikkoja.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0DEDC6F7-96FF-4276-9104-136FD972E2A4.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 7ABAA042-163F-4228-9A78-05F8E6D9096E.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0B776485-9406-45BE-A6BB-E726721AD926.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 94BE2C8C-DE8E-466C-A19F-86D6AE7CEBDF.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 1AD5DA2F-A993-4EA1-9174-06897B5092AB.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on C3B3836A-EF67-4B9D-8BCA-592D5517D0D5.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on F7F16B10-6BE1-4346-8924-D12A9BBC8155.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on B5F693D4-63FD-45C5-A81B-D88774BE94F1.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on B7055A22-A62A-4F87-9B74-EDE1D98077FF.jpeg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 0E3D41F7-6B7F-45F9-A410-586C58413C55.jpeg
Bongaa kuvasta vesipullo, jonka esikoisen pettämätön heittokäsi viskaisi melkein reunalta alas.

Reitin pituus Konttaisille on 2 kilometriä. Reitti on aikalailla mennessä nousua ja palatessa laskua, mutta sanoisin reitin olevan suhteellisen helppoa kuljettavaa pienillekin ihmisille, vaikka Luontoon.fi onkin sen määritellyt vaikeaksi. Pääasiallisesti reitti tehtyä hiekkapolkua ja huipun lähestyessä juurakkoista ja kivikkoista, mutta ei pahasti. Polku palaa osittain samaa reittiä, vaikka onkin merkitty rengasreitiksi.

Heinäkuun puolivälissä oli kyllä porukkaa huipulla – jossei nyt jonoksi niin ainakin omaan makuun ruuhkaksi asti. Mutta ihmekö tuo, huipulta avautui aivan upea maisema. Ei olisi uskonut kyllä reitin varrella, joka oli pitkälti havumetsää.

Konttaisen huipun reunamat ovat jyrkkiä ja todellisia vaaranpaikkoja lasten kanssa, jotka eivät osaa varoa. Muuten sanoisin ettei parempaa näköalaa oikein voi näin lyhyen retkeilyn tuloksena tavoittaa. Meillä taisi kestää huipulle puolisen tuntia. Huipulla sitten saakin varata aikaa tuplaten, jotta ehtii tarpeeksi monta kertaa huokailemaan ja sanomaan vau.

Hätäisimmät kävivät evässuklaiden etsintään

Päivä oli suorastaan seisova, todella lämmin. Saimme muutaman vesitipan kasvoillemme, mutta vasta autoon päästyä alkoi sataa oikein kunnolla. Sadesäällä en suosittele lähtemään lasten kanssa Konttaisille. Varsinkin jos haaveilee huolettomasta retkeilyä. Muutoin sanon että herkkueväät reppuun ja nautiskelemaan järvien läikittämästä viherkylvystä.

Tämän päivän jälkeen seuraava pysäkki olikin Julma-Ölkky, joka löytyy Hossan kansallispuistosta. Jatketaan siis reissujuttuja seuraavaksi Hossasta.

Kesän road tripin suosikki – Savonlinna

Niin on hassua, että ollaa idässä asuttu lähes neljä vuotta, eikä tiemme koskaan vienyt Savonlinnaan. Onneksi tänä kesänä vei. Se oli meidän tämän kesän kotimaan road tripin koko perheen suosikkikohde. Siksi aloitan reissuraportin siitä. Ilmakin oli aivan täydellinen. Tai ehkä siinä oli se suuri syy. Kaunis ilma kun tekee lähes jokaisesta Suomen kunnasta kesällä ihanan.

On kuitenkin aika monta kivaa syytä ottaa ja lähteä Savonlinnaan, lastenkin kanssa. Moni kiva juttu oli tosi lähellä toisiaan, joten auton kanssa tai julkisilla ei tarvinnut lähteä säheltämään.

Kysyin tien päällä Instagramin puolella, että mitä tekemistä me keksittäisiin Savonlinnassa ja mitä me syötäisiin. Jos haluat käydä hakemassa lisää vinkkejä mitä ei itse ehditty kokeilla, niin käy kurkkaamassa @elamanmittaisellamatkalla kohokohdista kohta ”Järvi-Suomi”.

Pitkään autossa istumisen jälkeen Pikku kakkosen puisto oli parasta mitä meidän neiti kuvitella saattoi. Leikkipuisto on vaatimattomampi ja pienempi kuin esimerkiksi Porin kirjurinluodossa tai Turun seikkailupuistossa, mutta miljöö kyllä vetää pisimmän korren. Saimaa oli läsnä kaikkialla, niin myös leikkipuiston äärellä.

Jos haluaa olla tehokas Savonlinnassa menisin heti aamutuimaan Olavinlinnaan. Saimme pesueemme liikenteeseen noin kello 11 maissa ja silloin oli jonoakin jo jonnin verran. Leikit jos toiset sai keksiä, jotta saatiin neiti pysymään jonossa. Tulikin mieleen, että miksi ihmeessä tällaisiin paikkoihin ei voi ostaa lippua etukäteen online. Säästyisipä tältäkin sirkustelulta.

Pääsylippuun sisältyy ohjattu kierros Olavinlinnaan ja sitä moni suosittelikin, jotta sai irti linnasta jotakin. Me lähinnä ihmettelimme miltä linna näytti ja juoksin neidin perässä. Puolisolla oli kuopus kantorepussa ja rattaat jätettiin lipunmyynnnin kupeeseen.

Neidillä on EU-vammaiskortti A-merkinnällä eli avustajamerkinnällä. Se oikeuttaa moneen paikkaan avustajan maksutta mukaan, niin myös Olvavinlinnaan. En tiedä olisimmeko muutoin menneetkään nyt linnaan, koska en tosiaan juuri itse kyllä ehtinyt Olavinlinnaan tutustumaan.

Mennessä lapsille jaettiin tosi kiva bingopohja, jonka ideana oli etsiä ja bongailla erilaisia asioita linnasta. Se ei meillä vielä jaksanut juuri kiinnostaa, mutta muutaman vuoden päästä voisin kuvitella, että on tosi motivoivat väline tutustua paikkoihin ja rauhoittaa menoa.

Olavinlinnan jälkeen alkaakin olla hyvä hetki haukata jotain ja hyviä ravinoloita löytyykin ihan läheltä. Meille Instagramissa suositeltiin Sarastroa. Kaikkien tie vie kuitenkin tätä kesänä Savonlinnaan. Tai siltä ainakin tuntui. Ja kyllä sen näki esim. ravintoloissa, koska vasta kolmanteen pääsimme illastamaan ravintola Linnakrouviin. Pitsaa mielivien kannattaa suosittelujen mukaan hakea Caperosta.

Reissun ihania ekstempore yllätyskohtaamisiakin tuli, kun puolison koulukavereita treffatiin useampaakin ja käytiin illastamassa heidän kanssaan.

Syömisen jälkeen voisi lähteä suunnistamaan kohti toria, jonka varrelta löytyy pieni hiekkaranta pulikointeja varten ja se Pikku kakkosen puisto. Torilla oli ihana pöhinä ja ostettiin me tietty matkaevääksi sekä makeita että suolaisia lörtsyjä. Asiantuntijat kertoivat, että parhaat lörtsyt tulee Laurikaisilta. Minuun vetosi kuitenkin sympaattisen oloinen nuorimies Lörtsypoikien tiskillä ja otettiin sieltä tällä kertaa meidän lörtsyt.

Lörtsyjen lisäksi muikut oli omalla to eat -listallani. Kai nyt muikut kuuluu Savonlinnaan niin kuin Auran sinappi Turkuun. Sellaiset saatiin Kalastajan kojulta torilta. Koju on vähän harhaanjohtava nimi, koska ihan ravintolamainen mesta on kyseessä. Muikut oli hyviä, mutta puolison ja neidin kalakeiton perunoissa oli toivomisen varaa.

Jälkkäriksi haettiin vielä legendaariselta lippakioskilta isot pehmikset. Savonlinnan lippakioski löytyy osoitteesta Satamapuistonkatu 6, 57130 Savonlinna. Huhujen mukaan kioski menee syksyllä remonttiin tai maan tasalle, mutta tietoa tästä ei ole.

Meillä oli asuntoauto parkissa aika lähellä Olavinlinnaa. Saimme kuin ihmeen kaupalla molemmat lapset kärryihin päiväunille, kun neidin viimeinenkin toive oli täytetty – jätski. Suuntasimme takaisin Olavinlinnalle päin, jonka edustalla on Mustanvirran panimon panimopaku, johon suuntasimme yksille ja nauttimaan auringosta. Mustanvirran oluet on omia pienpanimosuosikkeja, menkää testaamaan jos oluista pitää.

Kun lapset jatkoivat meidän oman pienen seesteisen hetken jälkeen vielä unia, sai kesäloman tuoma hetkeen heittäytymisen flow minut kävelemään lasten kanssa Sulosaareen. Olavinlinnalta mapsin mukaan Sulosaareen on kävellen 1,8 kilometriä. Se oli aikas kiva paikallisherkkujen sulattelulenkki ja maisemat nyt on järviloverille silmiä hivelevät. Sillä välin puoliso laittoi asuntoautoa lähtövalmiiksi.

Lasten päiväunien jälkeen suuntasimme niin ikään taas täysin Instagramista saamieni suositusten perusteella Sulosaaren Kalliolinnan lettukahvilaan. Autot voi jättää Casinon parkkipaikkoille Vääräsaareen. Sieltä tien päästä alkaa suloinen polku ja kävelysilta Sulosaareen. Siitäkö saarikin nimensä saanut. Ihana.

Kalliolinnan lettukahvilan päivä oli kuulemma kovin ruuhkainen ja lettuja odoteltiin tovi jos toinen. Miljöö on kuitenkin sen verran aisteja hivelevä, että leikki jos toinen saatiin ajankuluksi aikaan. Ulkona pöydät olivat myös tosi erillään toisistaan, vaikka kahvilan sisällä turvaväleistä ei kyllä voinut puhuakaan.

Sulosaaresta löytyy myös salaisia uimapaikkoja ja pussauspenkkejä sekä grillauspaikka ja kota. Aivan tosi ihana retkikohde ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Omat eväät mukaan jos budjetti ei veny letuille. Niin sanoinko, että oli ihana paikka?

Savonlinnasta skipattiin kaikki luontopolut joita sielläkin riittää. Lisäksi ilman lapsia oltaisiin ehkä hypätty pienelle parin tunnin päiväristeilylle ja ihmettelemään Savonlinnaa Saimaalta käsin. En jotenkaan ennen visiittiä edes tajunnut, että koko Savonlinna on saarirypäs.

Alin kuva on räpsäisty asuntoauton ikkunasta ja kuvaa jotenkin tosi hyvin matkustamista matkailuauton kanssa. Siinä me vielä voideltiin iltapalaleipiä ja ihmeteltiin tummuvaa kesäiltaa. Muljahti vatsanpohjassa asti. Vielä reilu vuosi sitten istuskelimme esittelymatkailuautojen kyydissä haaveilemassa, että ehkä joskus. Voi kunpa joskus voisi olla riippumaton ajasta ja paikasta. Ja se joskus tulikin reilu puoli vuotta myöhemmin monen asian summana.

Mitä ottaa huomioon, kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä?

Ensi viikolla starttaa meidän karavaanin nokka mutkien kautta pohjoiseen. Ollaan tehty (minä olen) höllää reittisuunnitelmaa, jotta ei tarvitsisi arpoa tien päällä itään vai länteen. Tarkoitus on kuitenkin edetä kompanjan vaatimassa tahdissa ja suuntaa voi muuttaa jos siltä tuntuu. Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa pidemmällä reissulla asuntoauto käytössä ja se tulee helpottamaan. Ei tarvitse etukäteen varailla majapaikkoja ja pinnistää pakolla perille asti. Ei ole myöskään sitä jatkuvaa tavaroiden roudaamista ees ja taas.

Jos on muitakin siellä pakkailemassa laukkujaan ja suuntaamassa pohjoiseen niin tässä viime vuodelta muutamia huomioita mitä kannattaa huomioida pakkaillessa pikkulasten vermeitä mukaan. Monet on ihan yleispäteviä ajatuksia kaikille, mutta listaa tehdessäni ajattelin erityisesti omasta näkökulmasta, eli pikkulapsiperheenä.

Etäisyydet ovat pitkät

Viihtyykö lapsi autossa ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä, kun alkaa suunnittelemaan matkaa. Jos tietää, että tunti kerralaan autossa on ihan maksimi kannattaa ehkä haudata haave valloittaa koko Lappi samalla reissulla.

Heitä auto ja perheesi yöjunaan ja aamulla löydät itsesi Kolarista tai Rovaniemeltä. Se helpottaa matkantekoa kummasti. Samalla saa (ehkä) itsekin hieman nukkua eikä ole aamulla niin krapulainen olo. Asuntoauto on myös erittäin hyvä vaihtoehto matkan taittamiseen. Silloin leirin voi pystyttää, kun pesueen matkustusmitta on täynnä.

Kauppoja ei ole joka ojan notkelmassa. Mukaan kannattaa siis ehdottomasti pakata kylmälaukku, jossa saa pidennettyä reissueväiden säilyvyyttä. Paljon vettä, mehuja, pikku snäksejä (pähkinöitä, suklaata, myslipatukoita, ruissipsejä, smoothieita…), jotta retkillä ja autossa on naposteltavaa jossei ateriaa saada sillä hetkellä sormia napsauttamalla loihdittua. Vesipulloja voi pakastaa kotona mukaan ja sanomalehteen käärimällä saa vielä hiukan lisää jatkoaikaa säilyvyydelle.

Hyvät eväät

Tätä nyt ei tarvitse selittää. Hyvä ruoka, parempi mieli. Jos retkillä laittaa ruokaa maastossa, kannattaa koeajaa ruuat kotona etukäteen. Maastoon ei kannata ottaa mitään epävarmaa. Mikään ei suurempi itsemurha, kuin lapset jää nälkäiseksi keskellä erämaata.

Lisäksi jossei matkan varrella ole taukotupia, kannattaa ottaa helppoa lennossa syötävää korkeaenergistä evästä, kuten pähkinöitä, suklaata, mysli- ja välipalapatukoita, rusinoita… Mikä parhaiten maistuu. Jos sade yllättää, leiriä voi pystyttää ja pitää pystyä jatkamaan matkaa niin ne suklaapatukat nousee arvoon arvaamattomaan.

Tarpeeksi tekemistä lapselle

Vaikka ideaalia olisi, että lapsi keksisi kepistä ja kivestä tekemistä Lapissa kahdeksi viikoksi, todellisuudessa kaikkien hermoja helpottaa, kun lapsella on mukavaa tekemistä mukana. Me olemme pakanneet lempikirjoja ja isoa dubloalustaa pienemmän alustan, johon saa kiinnitettyä palat ja menee suht pieneen tilaan niin. Oheen muuta lapsia inspiroivaa tilpehööriä, kuten autoja, ihmishahmoja, eläimiä…

Soittolista lapsen lempparimusiikista ei sekään huono idea ollenkaan. Ainakin meillä neiti nauttii niin paljon, että sata kilometriä meni hujauksessa. Lisäksi pallosta saa paljon kivaa puuhaa ulkona. Puuha-, tarra- ja värityskirjat ovat autossa myös mukavia jos ne soveltuu omille muksuille. Maalaa vedellä-kirjat on myös toimivia jos ne sattuu juuri teidän muksuja kiinnostamaan.

Jos lapset kuuntelevat äänikirjoja niin kannattaa ladata muutamat kirjat niin, että ne on kuunneltavissa off-line tilassa. Sillä Lapissa et koskaan tiedä missä on verkkoa ja missä ei. Myös pelit pädille ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto, kun kaikki pelimerkit on jo käytetty.

Vaatetta laidasta laitaan kerrospukeutuen ja villaan kääriytyen

Kesä Lapissa voi tarkoittaa hellettä, mäkäriä silmät ja suu täynnä tai vihmovaa kaatosadetta, räntää ja nollakelejä. Usein kuitenkin jotain tältä väliltä. Sää voi kuitenkin nopeastikin muuttua säätiedotteista huolimatta, joten vähän kaikkeen tarvitsee varautua.

Toppatakki ei olisi ainakaan viime kesänä ollut yhtään liioiteltua. Jos omistaisin kevytuntuvatakin, se olisi tosi oiva seuralainen, koska lämmittää hyvin ja menee pieneen tilaan. Kuoritakilla kuitenkin mentiin ja alle villavaatteita, jotka ovat kuitenkin kiistatta parhaita (retkeily)vaatteita. Kesälläkin villa hengittää ja imee kosteuden itseensä pitäen ihon kuivana. Lisäksi pelkästään tuulettamalla villapaita on kuin uusi, kun taas tekniset vaatteet alkavat nopeasti haista.

Vetoketjulliset takit ovat myös helpompia kuin haalarit operoidessa lasten kanssa, mutta usein haalari on kuitenkin muuten miellyttävämpi lapselle. Jokatapauksessa tärkeintä on, että vaatetta saa helposti pois jos iskee juoksuhepulit tai pissahätä ja lisää päälle, kun malttaa istahtaa eväspaikalle.

Trikoopipoa paksumpi pipo, kintaat ja villasukat ei ole missään nimessä liioittelua.

Sadevaatteet kannattaa ehdottomasti olla. Itse suosin retkeillessä kuoritakkia ja housuja ja alle kerrastoa kerraston päälle sään mukaan. Kuljen usein talvellakin samassa takissa kuin kesällä. Tilan säästämiseksi jätimme viime kesänä retkeilykengät kokonaan kotiin ja matkassa oli saappaat, lenkkitossut ja Crocs-tyyppiset läpsyttimet. Näillä pärjättiin hyvin, mutta mutaan sotkemani ja vesisateessa kastamani lenkkarit ei enää city-lenkkareina olleetkaan ihan niin fancyt.

Jos on vaippoja käyttäviä lapsia, niin teippivaipat ovat maastossa paljon kätevämpiä kuin housuvaipat, koska ei tarvitse riisua kaikkia vaatteita saadakseen uuden vaipan päälle. kylmälläkään säällä ei siis tarvitse palelluttaa lasta. Ja niitä vanhoja leipäpusseja käytetyille vaipolle. Kyllä. Oli siellä sonnat tai ei, ne kannetaan mukana jätehuollon ulottuville.

Pakkaa tavarat ”kategorioittain”

Olemme ennen pakanneet yhteen kassiin aina yhden ihmisen tavarat, mutta olen huomannut menoa helpottavan, kun yhdestä kassista löytyy kaikkien vermeet valmiina, kuten sadevaatteet yhdestä ja uimavaatteet yhdestä ja niin edelleen.

Läpinäkyvät säilytyslaatikot ovat myös matkatessa verrattomia verrattuna perus laukkuihin (jossei tarvitse hirveästi aina siirtää tavaroita). Heti näkee mitä missäkin laatikossa on eikä tarvitse muistella kenen tavarat nyt oli minkäkin värisessä laukussa. Varsinkin jos seurueesta pakkauksen on hoitanut yksipuolisesti jompi kumpi.

Kantoväline, jos lapset viihtyvät niissä. Taapero ja leikki-ikäisillä lapsilla jalat voivat pettää alta mitä ihmeellisempien asioiden vuoksi. On huomattavasti kevyempää ja molemmille osapuolile miellyttävämpää, kun ei tarvitse roikottaa lasta olalla kuin säkkiä tai pelätä reppuselästä tippumista. Lapsi saa otettua selässä vaikka torkut ja retkeilystä saa varmemmalla todennäköisyydellä kaikille mukavia muistoja.

Meillä on ollut vastasyntyneenä ja ensikuukausina kantoliinat kovassa käytössä ja sitten olemme siirtyneet Tula-kantorepun käyttöön. Viime kesänä neiti kulki Tulan taapero-repussa. Nykyisin Tulalta löytyy myös pre school malli. Deuterin kantorinkoista olen kuullut vain hyvää. Lisäksi Piggybackrider-tyyppinen ratkaisu voisi toimia, kun läheisyys- ja jalkojenpettämishetket eivät enää kestä kauaa.

Muista turvallisuus

Erämaa ei ole yleensä oikea hetki aloittaa puukolla vuolemisen treenejä, kirveshommia ja nuotion sytyttämistä. Ensiapupakkaus on hyvä olla aina mukana. Toinen aikuinen lisää turvallisuutta retkillä, sillä jos toiselle sattuu jotain pystyy toinen hälyttämään apua ja pitämään huolta muusta katraasta. Autossa kannattaa olla isompi ensiapulaukku, josta löytyy kuume- ja kipulääkkeitä koko poppoolle, kuumemittari, antihistamiinia ja perus laastari- ja sidetarpeet. Avaruuslakana menee myös tosi pieneen tilaan repussa.

Valitse retkikohteet kunnon, kokemuksen ja sään mukaan

Ei kannata lähteä vaeltamaan tunturissa kymmeniä kilometrejä jos on epävarma itsestään ja lapsien jaksamisesta. Säätä kannattaa vielä varmistella ennen patikkaan lähtöä, sillä esimerkkinä meille kävi Taivaskeron kierroksella niin että suhteellisen mukava ja lämmin keli vaihtui raekuuron jälkeen viiltävään vesisateeseen. Sen jälkeen retken glamour vaihtui tiukaksi suorittamiseksi ja ainoa tavoite oli päästä pois mahdollisimman nopeasti.

Esimerkkejä hyviin ja helposti tavoitettaviin ja valloitettaviin tuntureihin on Muonion Särkitunturi ja Posion Riisitunturi. Toisille lapsille (ja itselleni) rengasreitit toimivat parhaiten. Onhan se nyt ikävystyttävää mennä samaa reittiä takaisin kuin on jo tullut. Seikkailja janoaa uusia kulmia. Särkitunturin reitti menee saman pätkän mennen tullen, mutta se ei menoa tuntunut hidastavan.

Kuvat ovat viime vuoden kesälomareissulta Taivaskeron rengasreitiltä, Matkan varrella saatiin tuulta, aurinkoa, rakeita, kaatosadetta, usvaa ja sumua eikä leiriä pystytty lopulta tekemään mihinkään. Se reitti opetti taas meille retkeilystä pienen lapsen kanssa paljon.

Taivaskero on vaikuttava. Ja kovin kivikkoinen. Ei siis turvallisin vaihtoehto sateisella säällä liukaspohjaisilla kengillä raskauden puolivälissä. Mutta kuka sen olisi voinut ennustaa. Kokemusta rikkaampana ja nyt naurattaa. Seuraavan kerran kun kiipeän Valtavaaralle haluan ihastella yötöntä yötä.

Toivottavasti näistä ajatuksista saitte vinkkejä omien reissukassien pakkaukseen. Omaa reissun alkua ei jaksaisi enää odottaa. Mutta ehkä sen voisi aloittaa tästä pakkaamisesta.

Kesän 2020 reissutunnelmia voi lukea täältä:

Road trip pienten lasten kanssa

Savonlinna hurmasi pikkulapsiperheen

Kammiovuori on Päijät-Hämeen Koli

Julmä-Ölkky

Konttaisilta voi aloittaa vaarojen valtaamisen

1 2