Ruoka

Vegaani tuorejuustokakku jouluun

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan kokonaan vegaania tuorejuustokakkua. Siitä tuli ensiyrittämällä niin hitsin hyvää, että laitan heti jakoon. Makuina oli puolukka-valkosuklaa, mutta toki puolukan voisi aivan hyvin korvata karpalolla tai punaherukoilla. Toki muutkin marjat sopivat, mutta itse rakastan happaman ja makean ihanaa yhdistelmää. Punaherukka on mun suosikki.

Pohjassa on piparkakkuja, jonka vuoksi tähän tulee ihana jouluinen maku, kevättä kohden voisi vaihtaa piparkakut kaurakekseihin hyvin.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun käytin vegaania liivatetta, koska niiden käyttämisen hankaluudesta on lukenut niin paljon. Nyt kuitenkin päätin kokeilla Vegegeliä, joka on siis jauheena pusseissa. Se on liivatelehtiäkin yksinkertaisempi, sillä se sekoitetaan vain kiehuvan kuumaan nesteeseen. Sanoisin, että se jämäköityy kuitenkin vikkelämmin kuin tavallinen liivate, mutta muuten en sen käytössä havainnut vaikeutta.

Ohjeessa on tarkat vegetuotteet mainittu sen vuoksi etten ole testannut vielä muita kasvipohjaisia tuotteita tässä reseptissä. Kasvipohjaisten tuotteiden koostumuksessa on valtavia eroja ja siksi en osaa varmaksi sanoa miten mikäkin käyttäytyy tässä kakussa. Esimerkiksi Violifen tuorejuusto sekä kanslinkin kauravispi ovat molemmat valmiiksi todella jämäkkiä tuotteita. Seuraava tavoite on löytää kotimaisia vaihtoehtoja tämän leipomiseen. Kaikki nämä tuotteet löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista. Vegegeliä löytyy todennäköisesti lähes joka kaupasta, Violifen tuotteita suuresta osasta Citymarketteja ja Prismoja. Foodinin herkkuisan ostin Supermarketista, mutta muistaakseni olen nähnyt sitä myös Prismassa. Toki valikoimat vaihtelee myymälöittäin, mutta pointti siis se ettei tarvitse tilailla mistään sen enempää.

Olis ihana kuulla jos päädytte leipomaan tätä kakkua, että mitä tykkäsitte. Valmiita luomuksia voitte jakaa myös somessa. Tägätkää @elamanmittaisellamatkalla niin pääsen ihastelemaan teidän luomuksia, mikäli teillä on julkinen tili.

Irtopohjavuokana oli 22,5 cm halkaisijaltaan ja korkeudeltaan 7 cm. Kakku mahtui siihen juuri ja juuri. Kakusta tuli ihanan paksu ja näyttävä. Leveämpään vuokaan tehtynä kakusta on helpompi leikata pienemmän palat.

Nämä tarvitset:

Pohja:

300 g vegaanisia piparkakkuja (esim. Annas)
100 g margariinia (esim. Keiju merisuola)

Valkosuklaatäyte:

1 pussi vegegeliä
125 g (puolikkaan tavallisen rahkapurkin verran) Alpro Greek style maustamaton soijajugurttia
200 g Violife maustamaton tuorejuustoa
1 dl sokeria
tilkka kiehuvaa vettä
1 prk Foodin Herkuisa valkosuklaalevitettä
2 dl kauravispiä (Planti)

Puolukkatäyte:

300 g pakastepuolukoita
1 dl sokeria
2 pussia vegegel
125 g Alpro Greek Style jugurttia
200 g Violife maustamaton tuorejuusto
2 dl kauravispiä (Planti)

Tee näin:

1. Murskaa piparkakut muruiksi ja sulata margariini. Sekoita keskenään.
2. Levitä piparimassa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan päälle ja painele kevyesti tasaiseksi ja tiiviiksi.

3. Valmista valkosuklaatäyte:
4. Vatkaa kauravispit vaahdoksi.
5. Sekoita kulhossa sähkövatkaimella yhteen tasaiseksi massaksi tuorejuusto, sokeri, valkosuklaalevite ja Alpro
5. Kiehuta tilkka vettä kattilassa ja vispaa haarkulla tai vispilällä vegegel joukkoon.
6. Vatkaa ohuena nauhana tuorejuustomassan joukkoon.
7. Kääntele vaahdotettu kauravispi massan joukkoon ja levitä piparkakkumassan päälle.
8. Laita kylmään siksi aikaa kun valmistat punaherukkatäytteen:

9. Vatkaa kauravispi vaahdoksi (kauravispit voi myös vaahdottaa kaikki jo valkosuklaatäytteen valmistusvaihessa)
10. Kiehuta puolukat ja sokeri n. 5-10 min. Paseeraa.
11. Varmista että puolukkaliemi on tarpeeksi kuumaa ja vispaa vegegelit joukkoon.
12. Vatkaa puolukkaseos tuorejuustoseokseen.
13. Kääntele kerma massaan.
14. Kaada valkosuklaatäytteen päälle ja laita kylmään.

Testasin myös miten kakku käyttäytyy pakastimessa. Mitä vielä, ei mitään ongelmia eli kakun voi huoletta tehdä jo vaikka nyt jos pakkasessa on tilaa ja ottaa vain edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan kun meinaa herkutella.

P.S. Kuvat päivittyy jahka ehdin.

Myskikurpitsa-feta-pasta

Olen aivan rakastunut myskikurpitsaan. Nostan käden pystyyn, olen se kouluruokailuissa kurpitsakeitosta traumatisoitunut lapsi. Nyt kun olen kokkaillut ja kokeillut kaikkia reseptejä mitä myskikurpitsasta voisi tehdä, sanon edelleen ettei keitto ole lempparini, vaikka ei sekään missään nimessä huono ole.

Tämän ihanan myskikurpitsapastan lisäksi myskikurpitsa on ihan hitsin hyvää salaattiin paahdettuna tai lisäkkeenä uunijuureksena. Myskikurpitsassa on hieman pähkinäinen ja makeahko maku, sanoisin tässä olevan bataatille erinoimainen suomalainen korvike. Maku on yllättävän lähellä. Seuraavaksi aion kokeilla bataattiburgereiden kansina myskikurpitsakansia.

Myskikurpitspasta syntyy näin:

Nämä tarvitset:

  • 1 sipuli
  • 3-5 valkosipulinkynttä riippuen suhteestasi valkosipuliin
  • 1 myskikurpitsa (n. 500 g)
  • 200 g fetaa
  • 2 dl kermaa (kuohukerma on kuohukerma, mutta arkena sopii hyvin kaurakerma)
  • lempparipastaa
  • oliiviöljyä
  • haluamaasi pastaa

Tee näin:

  1. Leikkaa myskikurpitsa kahtia pitkittäissuunnassa. Kaaviloi lusikalla siemenet pois. Laita kurpitsat pellille leikkuupinta ylöspäin. Pirskota päälle öljyä, (sormi)suolaa ja mustapippuria myllystä.
  2. Paahda 200 asteisessauunissa noin 30 min niin kauan kun myrkikurpitsa on pehmeää ja uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
  3. Paahda pannulla valkosipuli ja sipuli öljyssä.
  4. Kaavi myskikurpitsa pois kuorestaan ja lisää pannulle ja sekoittele. Laita puolet fetasta ja kerma myskikurpitsan sekaan ja sekoittele tasainen massa. Mausta suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan.
  5. Sekoita keitetty pasta myskikurpitsaseokseen. Ripottele päälle loput fetasta.
  6. Tarjoile jonkin raikkaan kanssa, esim. tuoreen babypinaatin, vuonankaalin tai yrttikimaran kanssa.

Puoliso tykkäsi tästä hurjasti, lapset ei niinkaan. Voi olla myös, että pastan valinta oli väärä, ehkä ensi kerralla makaronin tai spagetin sekaan. Meidän perheen kasvisruokasuosikit löytyvät täältä.

Millaista luomuviljely on Suomessa

Olen kasvanut luomumaatilalla, mutta mitä oikeastaan tiedän luomumaanviljelystä? Lopulta aivan liian vähän. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä oppia omista juuristaan. Viime viikonloppuna vietettiin Suomalaisen ruoan päivää. Aikeinani oli jo silloin kirjoittaa teidän kysymyksien pohjalta millaista on luomumaanviljely, mutta.., no, elämä vei pidemmän korren ja pyyhin nuhaisia neniä. Nyt isäni oli kuitenkin meillä lastenhoitoapuna ja haastattelin häntä Pikku Kakkosen verran.

Mainittakoon vielä alkuun, että en ole tehnyt faktantarkistuksia ja nämä ovat yhden viljelijän kokemuksia viiden vuosikymmenen ajalta Etelä-Suomessa. Tämä olkoon kuitenkin kurkistus ruisleivän juurille ihan kirjaimellisesti. Tervetuloa luomumaanviljelyn oppitunnille!

Mitä luomuviljely oikeastaan on?

Luomu on luonnonmukaisesti viljelemistä, mikä tarkoittaa ettei viljelyssä käytetä teollisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomu on tarkasti valvottua ja säänneltyä toimintaa. Ihan pellolla asti tulee vuosittain luomutarkastaja tarkastamaan, että todellakin vilja on viljelty luomusti.

Lisää luomusta voi lukea esimerkiksi Pro Luomun nettisivuilta, joka on luomualan yhteistyöorganisaatio.

Voiko siihen aina luottaa jos pakkauksessa sanotaan olevan luomua?

Jos pakkauksessa on vihreä EU:n luomumerkki niin ehdottomasti. Se on tarkkaan valvottu merkki ja sitä titteliä ei voi ostaa rahalla.

Kuinka kauan tila on ollut luomu ja miten luomuun siirtyminen tapahtui?

Vanhempieni tila siirtyi luomuun 1995 EU:iin liittymisen jälkeen. Silloin siirtymistuki oli isompi kuin tänä päivänä. Maata aletaan viljellä luonnonmukaisin menetelmin, eli kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoiteita käytetä enää sen jälkeen. Siirtymätuella yritetään kompensoida ansionmenetystä, joka johtuu siitä, että viljaa tulee viljellä luomuna ensin kaksi vuotta ennenkö viljaa voi myydä luomuna.

Onko viljellyillä pelloilla joku rotaatio: yhtenä vuonna toista ja toisena toista vai aina sama laji?

On! Peltoon viljellään vuorotellen ravinteita kuluttavia ja ravinteita lataavia kasveja. Tätä kutsutaan viljelykierroksi. Palkokasvit ovat lataavia (kuten herneet ja apila) ja viljakasvit kuluttavia (kuten kaura ja ruis). Palkokasvit vapauttavat typpeä maaperään, joka antaa viljalle ravinteikkaamman maaperän. Esimerkiksi hernettä viljellään uudelleen samalla pellolla 3-4 vuoden päästä.

Miten rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan luomussa?

Edellä mainuttu kasvien viljelykierto torjuu tuholaisia ja rikkakasveja osaltaan. Kaikille lajikkeille on omat tyypilliset ”tuholaiset” ja viljelykierto vähentää näiden muodostumista.

Syysvilja kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä. Se myös lähtee itämään keväällä nopeammin kuin kevätviljat ja näin ollen se saa ”etumatkaa” rikkaruohoihin nähden. Kun vilja on päässyt kasvamaan enemmän niin rikkaruohot eivät pääse yhtä tehokkaasti valtaamaan elintilaa viljalta.

Viljan seassa kasvava apila ja varsinkin sen paksut isot juuret ovat matojen ravintoa. Madot tekevät peltoon pystysuoria putkimaisia onkaloita, jotka tekevät savisesta maasta hengittävämmän ja vettä tehokkaammin suodattavan.

Kuinka paljon kalliimmaksi luomuviljely tulee verratuna tehomaatalouteen? Mistä ero muodostuu?

Ei periaatteessa ollenkaan, koska luomussa ei voi käyttää kasvinsuojeluaineita ja kemiallisia lannoitteita, jotka ovat kalliita. Ero muodostuu siinä, että tehotuotetulta pellolta kerätään yleensä huomattavasti suurempi sato.

Elättääkö luomuviljelyllä eli maksetaanko tuottajalle kohtuullisesti?

Ei makseta. Parhaimpina vuosina esimerkiksi rukiista on saanut 380 euroa/ 1000 kiloa ja tällä hetkellä siitä saa 240 euroa/ 1000 kiloa. Vertailuna tavallisesta rukiista saa tällä hetkellä 170 euroa/ 1000 kiloa. Hinnat eivät ole viime vuosina juuri heilahdelleet, mutta eivät myöskään nousseet, vaikka satokausi olisi ollut huonompikin. Viljelijä ei voi määrittää itse hintaa, vaan pitkälti ostaja (keskusliikkeet ja muut viljanjalostamot) saa itse määrittää sen.

Yhdestä hehtaarista tulee keskivertovuotena 2000-3000 kiloa viljaa. Vertailuna tavanomaisesti viljellyn pellon tuotto voi olla hyvinä vuosina 5000-6000 kiloa/hehtaari.

Viljelijät saavat EU-tukia. Luomutuki on tänä vuonna 160 euroa/hehtaari. Tuki pysyy suhteellisen muuttumattomana eikä siihen vaikuta, vaikka satokausi olisi huono. Lisäksi on myös muita tukia, joita haetaan vuosittain.

Mikä parasta ja mikä haastavinta työssä?

Parasta on ehdottomasti oman työnjäljen näkeminen heti ja kaikissa vaiheissa. Lisäisin vielä näin tyttären mielipiteen: Saa olla luonnossa ja ulkona hyvin paljon.

Haastavinta on ehdottomasti kannattavuus. Tällä hetkellä esimerkiksi ruisleivän hinnasta 3-4% menee tuottajalle. Olisi edes alku jos tuotteesta tulisi 5-6% tuottajalle. Maanviljelijä ei voi itse määrittää hintaa vaan ostaja määrittää sen, joka on yrittäjälle poikkeuksellista.

Miksi kaikki viljeltävä vilja ei ole luomua?

Tällä hetkellä esimerkiksi uusia luomuviljelijöitä ei voi edes aloittaa, koska määrärahat aloitustukeen ovat loppu. Myös kysyntä vaikuttaa. On ollut aikoja, jolloin luomuviljaa on joutunut myymään ”tavallisena”, koska luomu ei ole yksinkertaisesti liikkunut.

Tällä hetkellä Suomessa viljeltävästä viljasta 3% on luomua. Ennen EU:iin liitymistä se on ollut huomattavasti vähemmän.

Oma kommentti: Dokumentissa, jonka nimeä en muista tuotiin myös esiin, että globaalisti ei olisi myöskään mahdollista olla luomua, koska silloin meillä ei riittäisi ruokaa tarpeeksi. Pohdimme yhdessä myös sitä, että lämpimillä alueilla viljan säilyvyys ja selviäminen on heikompaa ja ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän entisestään. Esim. kuulemma Intiassa alettiin saada huomattavasti isompia satoja, kun heille tuotiin käyttöön kasvinsuojeluaineet. Luomu on kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto, koska se sitoo ravinteita tehokkaammin eikä pelloilta tule kemiallisia kasvinsuojelu- ja lannoitevalumia vesistöihin.

Miksi omasta maataloudesta tulee pitää huolta?

Oma kommentti: Suomalainen vilja on laadukasta ja puhdasta. Viileä ilmasto pitää huolta siitä ettei tuholaisia tuli niin herkästi ja viljaa ei tarvitse myrkyttää niin paljon (huom. nyt luomua ei myrkytetä muutenkaan).

Esimerkiksi hukkakaura tuli Suomeen 50-60-luvulla maailmalta, kun Suomessa oli ollut huonoja satokausia ja yksinkertaisesti siemenviljaa ei ollut. Hukkakaura on rikkakasvi, joka leviää tehokkaasti ja vie elintilaa viljeltävältä viljalta.

Huolettaako maanviljelyn tulevaisuus? Jos – miksi?

Kannattavuuden vuoksi kyllä. Hyvinä vuosina ennen euroon siirtymistä viljasta sai 3000 markkaa/1000 kiloa ja tällä hetkellä tosiaan se on sen 240 euroa. Ennen samalla määrällä rahaa pystyi ostamaan koneita, nykyiset korvaukset on lähinnä karkkirahoja eikä pelkällä maanviljelyllä tulisi toimeen.

Pelkällä maataloutdella entistä harvempi elää. Maanviljelyn ohella isäni alkoi tehdä päivätyötä vuonna 1998.

Miten voi parhaiten tukea suomalaisia (luomu)ruoantuottajia?

Oma kommentti: Ostamalla luomua. Varmista, että paketista löytyy luomumerkki ja tsiigaa vijatuotteiden viljan alkuperä. Esimerkiksi suomalaisten yritysten pastat, leivät yms. eivät todella ole aina suomalaisesta viljasta.

Viljanjalostajille voi myös lähettää palautetta ja terveisiä, että haluaa vain kotimaista viljaa tuotteisiinsa. Kun on kysyntää tulee myös tarjontaa, joka vaikuttaa myös hintoihin. Toivotaan vain ettei se siivu olisi pois tuottajien pussista.

Viljellyillä pelloilla ei ole jokamiehenoikeutta kävellä, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Pellolla liikkuminen vahingoittaa satoa. Peltojen pientareet ja nurmialueet ovat myös sitä varte, että ravinteita pääsisi valumaan vesistöihin mahdollisimman vähän. Jos siis mahdollista, vältä pientareillakin kulkemista. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä. Nyt kun some vilisee auringonkukkapeltokuvia niin muistattehan kysyä maanomistajien luvan pellolla käyskentelyyn, koska emme voi tietää kukkien käyttötarkoitusta ja laumoittain liikkuvat ihmiset aiheuttavat maaperään paljon painetta.

Tulevana lauantaina 11.9.2021 vietetään Osta tilalta-päivää. Mikä onkaan sen parempi tapa tutustua oman alueen tuottajiin, kuin hurauttamalla tilalle ostoksille ja nauttia lähiruuasta. Sivustolta ei pysty suoraa etsimään vain luomutiloja, mutta kuvauksissa se on tuotu ilmi.

Nautitaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisesta ruuasta!

Puolukkatuoremehu pakastepuolukoista

Lojuuko teidän pakkasissa vielä isot määrät puolukkaa eikä vispipuurot ja hillot enää jaksa innostaa? Tee kesään ihanaa tuoremehua, jota itse olen nyt hörppinyt kuumina päivinä ja aamupalan yhteydessä. Tästä tulee kyllä aivan ihanat kesämoktailit ja -cocktailit. Eipä ole kaupan puolukka- ja karpalomehuilla enää mitään jakoa jääkaapissani tämän jälkeen.

Sinäkin pääset puuhaamaan oman puolukkatuoremehun näin:

Nämä tarvitset:

  • 4 litraa puolukoita (itse käytin pakastettuja)
  • 25 g sitruunahappoa (saa ihan tavallisista ruokakaupoista ja esim. Puuilo, Tokmanni yms.)
  • 2 litraa kylmää vettä
  • sokeria maun mukaan

Tee näin:

  1. Huuhtele puolukat lämpimän veden alla ja blokkaa mahdolliset roskat pois. Lämmintä vettä siksi, että samalla puolukat sulaa.
  2. Survo puolukat. Itse survoin ihan nuijalla.
  3. Liota kylmään veteen 25 g sitruunahappoa.
  4. Kaada puolukoiden sekaan ja sekoita.
  5. Anna seoksen seistä n. 2 vuorokautta ja sekoita muutaman kerran sen aikana. Eri lähteet käskee pitää seoksen kylmässä tai lämpimässä. Itse pidin nyt lämpimässä, mutta ainakin kylmässä pitämällä ei voi mennä vikaan.
  6. Siivilöi puolukan kuoret pois. Kuoristahan voi tehdä esim. hillokkeen tai puuroa vielä, jotta mitään ei mene hukkaan.
  7. Lisää sokeria mehuun haluamasi määrä ja pullota.
  8. Puolukkamehu säilyy hyvin jääkaapissa useita viikkoja, mutta mehun voi myös pakastaa esim. pakastusrasioihin tai maitotölkkeihin.
  9. Itse laitoin sokeria sen verran, että tuli makuuni vähän liian makeaa. Juomisvaiheessa lisäsin vettä puolet eli 1:1 ajatuksella hörpin omat mehut.

Kippis heinäkuulle! Sulle ja mulle. Meille kaikille!

Meidän perheen parhaat kasvisruokareseptit

Monesti kysytään, syödäänkö me lihaa ollenkaan. Syödään, mutta. Kerron vähän meidän ruokailutottumushistoriasta ja totean, että ruokavalion muutokset ovat tulleet tosi pikku hiljaa.

Meidän perhe ei ole ollut ruokailutottumuksissaan mikään kasvispainotteisimmasta päästä ja lapsuudessakin jokaisella pääruualla oli lihaa tai kalaa jossakin muodossa. Kasvikset ja marjat ovat kuitenkin olleet iso osa lapsuutta ja arvostus luontoa ja luonnonantimia kohtaan on syttynyt peltojen ja metsän keskellä kasvaessa. Olen niitä tyttöjä, jotka on saanut hakea marjat suoraan suuhunsa pensaista ja muut kasvikset suoraa pellolta pöytään. Leipä on ollut koulusta tullessa uunituoretta ja hernekeitot on pörisseet oman pellon herneistä.

Nykyisin meidän perheen keittiössämme on eletty hiljalleen muutoksen aikoja jo joitakin vuosia kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Olemme edelleen sekaaneja, mutta kun ennen oli kasvisruokapäiviä, nykyisin on liharuokapäiviä. Enää mieskään ei kysele missä protskut luuraa.

Muutoksen luulen alkaneen työharjoittelustani Afrikasta 2015. Lihaa oli – no heikonlaisesti tarjolla ja jos oli se ei ollut mitenkään erikoista. Kanankoivet olivat sitä lihaa, jota syötiin ”ravintolassa” jos syötiin. Liha kaupassa oli niin ”valtavan” kallista ettemme nähneet mitään järkeä sitä ostaa. Tarjolla oli kuitenkin niin paljon tuoreita ja hyviä kasviksia ja hedelmiä ettei lihaa suuremmin kaivannut. Maitotuotteita etenkin juustoa sitä vasten oli kovakin ikävä. Toki niitäkin oli isossa marketissa tarjolla, mutta emme niitä juuri ostaneet, koska sähköt olivat vähän väliä poikki eikä kylmäketjuista ollut tietoakaan.

Entinen avokaadonkin vihaaja löysi rakkaussuhteen Tansaniassa avokaadopastan kautta ja kyllä ne Suomeenkin tuodut avokaadot on alkaneet maistua. Tosin myös avokaadot ja riisi on sellaista herkutteluruokaa. Ylipäänsä yritämme kuluttaa kotimaista ja sesonginmukaista ruokaa ja pyrimme välttämään ruoka-aineita, jotka kuluttaa paljon luonnonvaroja ja on kyseenalaisia ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Olkoon se siis esipuhe, miksi nämä ruuat ovat valikoituneet listalle. Toinen suuri syy on toki se, että ne vaan on tosi hyviä. Ulkomailta tuotujen linssien, riisin ja papujen tilalla kannattaisi hyödyntää esimerkiksi kotimaista härkäpapua, kvinoaa ja ohraa. Ylipäänsä kasvisruokien maailmaan hypättiin aikanaan korvaamalla esim. osa jauhelihasta soijalla. Soija ei kuitenkaan monestakaan syystä ole itselleni mieleinen. Nyt mä siis sanonkin – skippaa ne soijat ja aloita oikeasti hyvistä ruuista. Ja kokeile, kokeile ja kokeile. Kasvisruuan maustaminen on ihan oma maailmansa, mutta kyllä se sopivan ronski käsi sieltä löytyy ajan kanssa.

Linssikeitto – Tämä on meidän perheen ehdoton suosikki ja hätävara. Keittelemme tätä 10 litran kattilan kerralla ja pakastamme loput. Tämä on myös neidin lempparikeitto, jota aina pyydetään lisää. Tämä on himppasen tulista, mutta vähentämällä cajunmausteseosta ja/tai vaihtamalla chilitomaattimurskan tavalliseen saa tulisuutta vähennettyä jos sinä tai pienesi ei juuri hotista välitä.

Mustapapuquessadillat – Miehen suosikki. Toimii niin arjessa kuin viikonloppusafkana. Välillä siippa heittäytyy hassuttelemaan ja sotkee joukkoon fetaa. Nam.

Butter ”chicken” tofusta – Tämä Jalotofun resepti taitaa olla ensimmäinen onnistumiseni tofun kanssa ja siitä se sitten lähti. Nykyisin luomutofu korvaa lähes poikkeuksetta kanan meillä.

Linssilasagne – lasagnessa voi käyttää hyvin myös esim. härkäpapua tai soijaa. Linssit on meidän suosikkeja.

Pasta carbonara ilman pekonia – on yksi blogissani eniten kiitosta saanut resepti. Myönnän olin itsekin ennakkoluuloinen, mutta sanoisinko, että pekonimuijasta on enää varjo vain.

Kukkakaaliriisi ja tofucurry – tämä ei ole meidän perheen muiden suosikkia, itse voisin vaihtaa riisin tyystin kukkakaaliin.

Peltivihis – Tänne saa kätkettyä kaikki kaapin perällä nahistuneet juurekset, pakasteissa lojuvat sienet ja muut kuivakaapin kätköt. Meidän perheen suosikkitäytteinä taitaa olla tällä hetkellä härkäpapu-kaali-porkkana-täyte.

Falafelit – Näissä oli oma vaivansa jos vertaa eineksiin, mutta maku todellakin on hyvä. Jos falafeleista tykkää. Falafeleihin kuuluu ehdottomasti guacamole ja tsasiki. Pitaleivän väliin, kvinoan tai salaatin kanssa. Tai miksei perunamuusi.

Mustapapuburgerit – valitsen ehdottomasti jauhelihapihvien tilalle jos mahdollista. Näitä tilasin burgereiheni viime äitienpäivänä. Teen näitäkin pihvejä valmiiksi raakana pakkaseen ja kun burgerhimo iskee niin ei tartte paljon vaivaa nähdä. Näistä voi tehdä myös pyöryköitä. 

Avokaadopasta valmistuu omalla resptillä, mutta linkissä kai se versio, josta tämä kohu lähti liikkeelle vuonna 2013 Alexander Gullichsenin käsistä. Meillä ei avokaadopastaan sotketa juustoja, vaan raaka-aineet pysyy hyvinkin simppeleinä; pastaa, avokaadoja kuutioituina, runsaasti paistettua sipulia ja valkosipulia, mustapippuria, suolaa ja reilu loraus sitruuna- ja/tai limemehua.

Kesäkurpitsapastaa teen vasta, kun äidin pellolla saa käydä varkaissa. Tämä ei muille meidän perheestä uppoa, joten tämä on päiviin, jolloin äiti on yksin kotona.

Kaikki näistä resepteistä ei varmastikaan uppoa kaikille, mutta sitten kun löytyy se oma juttu ja suunta niin voi lähteä kokeilemaan omia polkuja. Maistelkaa, haistelkaa, kokeilkaa ja kokkailkaa myös yhdessä lapsien kanssa ennakkoluulottomasti. Ruoka saa ja kuuluu olla iloinen asia.

Pähkinäinen banana bread eli banaanikakku

Lapsenomaisesti hiukan hihityttää tämä banaanileivän sanan käyttö. Se on oman mieleni suurinta huijausta uskotella syövänsä leipää kun syö kakkua. Kiitos Jenkit.

Banaanikakku on lapsuudesta tuttua tavaraa mustien banaanien tuhoamiseen, mutta en ole aiemmin tehnyt itse. Ennen talvilomalle lähtöä ajattelin keikauttaa mukaan nopeaa kahvileipää ja siinä ne pilkkubanaanit kutsuivat nimeäni. Lähdinpä siis tähänkin villitykseen jälkijunassa ja tein oman versioni banaanileivästä. Siitä tuli täydellistä. Kosteaa, mehevää ja pähkinöistä tuli kiva paahteinen maku ja tekstuuri.

Tämä on myös pientenkin lasten kanssa mainio kokkailu, koska kaikki vaan lätkitään sekaisin. Luulenpa, että tätä me meidän neidin kanssa seuraavaksi leivotaan yhdessä.

Pidemmittä puheitta tässä mun banana bread, banaanikakku, banaanileipä tai ihan mikä omimmalta tuntuu.

Nämä tarvitset:

  • 50 g hasselpähkinärouhetta
  • 3,5 dl spelttijauhoja (vehnäjauhojin käy)
  • 2 banaania
  • 1 tl kanelia
  • 1/2 tl kardemummaa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 1/4 dl maapähkinävoita
  • 1 muna
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 2,5 dl sokeria

Tee näin:

  1. Muussaa banaanit haarukalla
  2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään
  3. Notkista maapähkinävoi tarvittaessa (esim. mikrossa), lisää joukkoon öljy, muna ja banaanit
  4. Sekoita kaikki keskenään kevyesti, mutta niin että sekoittuvat kunnolla.
  5. Öljyä kakku- tai leipävuoka ja paista 175 asteessa noin tunti. Kakun kypsyyden voi testata esim. hammastikulla. Kypsä kakku ei tartu hammastikkuun.
  6. Anna jäähtyä pieni hetki ja kumoa pois vuuasta. Jätä vuoka kuitenkin päälle ettei kosteus pääse haihtumaan.

Banaanileipä on myös siitä armollisen ihanaa, että se paranee vanhetessaan. Kakkua voi säilyttää ihan huoneenlämmössä. Itse säilytin rasiassa ja pussissa niin kakku pysyi mehevänä. Viimeiset muruset meni viikko kakun tekemisen jälkeen ja edelleen oli erittäin hyvää – ellei jopa parempaa. Nam!

Palsternakkakeitto

En ymmärrä miten olen usein ohittanu palsternakan. Niin kivan makuinen tekee vaihtelua perus kasvissosekeittojen rinnalle. Tämän ohjeen määrät kasviksissa ovat suuntaa antavia. Sosekeitoissa en keksi tilannetta, jossa tapahtuisi jotain kauheuksia jos yksi porkkana puuttuu, tai tuleekin ylimääräinen peruna mukaan.

Nämä tarvitset:

  • 1 purjo TAI sipuli + öljyä tai voita
  • 300 g selleriä
  • 3-4 porkkanaa (n. 300 g)
  • 6 isoa perunaa (n. 800 g)
  • 3 jättimäistä palsternakkaa (n. 1,3 kg)
  • suolaa ja mustapippuria myllystä

Tee näin:

  1. Kuori ja pilko kaikki kasvikset.
  2. Kuulota hetki purjoa kattilassa öljyssä tai voissa.
  3. Lisää kasvikset kattilaan ja vettä niin, että kasvikset peittyvät nippanappa.
  4. Lisää joukkoon suolaa, mustapippuria myllystä.
  5. Halutessasi heitä sekaan purkki maustamatonta tuorejuustoa tai kermaa. Ei pakollinen alkuunkaan.
  6. Aja sileäksi sauvasekoittimella. Jos keitto jää omaan makuusi liian paksuksi, lisää tarvittaessa vettä.
  7. Tarjoa paahdettujen kasvislastujen, paahdettujen pähkinöiden, paahdetun sipulin, krutonkien tai paistetun tofun tai pekonin kanssa.

Kuoriminen ja pilkkominen vie eniten aikaa, mutta senkin voi yhdistää viikonloppuna lasten kanssa yhdessä puuhailuun. Olen ihan huumaantunut keitoista tällä hetkellä. Niin simppeliä, hyvää ja terveellistä.

Palsternakkakeitto pääsi kyllä sosekeittojeni kärkeen. Toinen lempparini on kesäkurpitsojen aikaan tehtailtava täyteläinen kesäkurpitsakeitto joka on no…, tee ja maista itse!

Linssilasagne ja hätävara pakkaseen

Linssilasagne on puolisoni lemppari. Vaikka lasagne ei ole vaikeaa tehdä, vie se aikaa kuitenkin jonkin verran keittiössä eikä siksi varsinainen arkiruokakuningas. Jos on yhtä laiskanpuoleinen kokki kuin minä niin tee vaikka viikonloppuna kerralla kaksi niin sitten voit joku ihana arki-ilta nauttia täydellistä linssilasagnea.

Tällä ohjeella tulee siis 2 linssilasagnea; yksi lasagne 4 hengelle pariksi päiväksi ja toinen lasagne pakkaseen. Mikäli pakkanen on täynnä tai muuten ei tule pakkasruokaa syötyä niin puolita ohje. Älä suotta hämmenny esimerkiksi 3 tomaattimurskapurkin kanssa, voit huoletta laittaa vaikka kaksi purkkia jos puolikasta ei tulisi muuten käytettyä muussa ruuanlaitossa. Samaten sipulit: Pyöristä määriä ylöspäin jos olet sipulin ystävä, jos taas et niin pyöristä alaspäin.

Vuuan koosta ja kerroksien paksuudesta riippuen lasagnelevyjä tulee 3-4 kerrosta/vuoka. Itse tykkään tehdä melko ohuet kerrokset, mutta sinä teet just sellaiset kuin tykkäät.

Vegaani lasagne syntyy korvaamalla voin maidottomalla margariinilla ja juuston vegaanisella juustolla. Gluteeniton lasagne tulee vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja lasagnelevyt gluteenittomiin lasagnelevyihin.

Nämä tarvitset:

Linssikastike

  • 400 g kuivattuja punaisia linssejä
  • 3 sipulia
  • 7 valkosipulin kynttä
  • 3 tomaattimurskaa (yht. 1200g)
  • n. 2-4 dl vettä
  • 1/2 dl kuivattuja yrttejä, esim. itse käytän valmista sekoitusta, jossa rosmariini, basilika, oregano, timjami, meirami, kirveli, rakuuna (tuoreet käyvät myös paremmin kuin hyvin)
  • suolaa ja mustapippuria myllystä

Maitokastike

  • 25 g voita (myös margariini käy)
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 litraa (kaura)maitoa
  • kaikki jääkaapin perän jämäjuustot eli noin 100 g
  • suolaa ja mustapippuria myllystä

Päälle

  • Raastettua juustoa

Tee näin:

  • Valmista ensin linssikastike: kuori ja pilko sipulit. Valko sipulin voi myös esim. raastaa. Kuulota öljyssä.
  • Huuhtele linssit hyvin juoksevan veden alla.
  • Laita kaikki aineet yhdessä kattilaan kattilaan ja anna porista vajaa puolisen tuntia. Linssit saa jäädä vähän napakoiksi, koska kypsyminen jatkuu uunissa.
  • Lisää tarvittaessa vettä. Seos saa olla kastikemaista.
  • Sillä aikaa kun linssikastike hautuu valmista juustokastike: Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin esim. puuhaarukan (tai teräsvispilän kanssa jos käytät teräskattilaa). Paahda hetki, mutta älä polta.
  • Lisää maito pienissä erissä tosi hyvin samaan aikaan vatkaten, jotta jauhot ei jää klönteille. Jos kuitenkin niin pääsee käymään niin survaise surutta sauvasekottimella tasaiseksi.
  • Lisää mukaan juusto ja mausteet. Anna maitokastikkeen kiehua n. 10 min niin että se paksenee.
  • Lado lasagne vuokaan:
    1. linssikatsike
    2. juustokastike
    3. lasagnelevyt
    4. linssikastike
    5. juustokastike
    6. …
  • Viimeisen lasagnelevykerroksen jälkeen laita vielä kerros juustokastiketta ja lisää juustoraaste päälle.
  • Paista 175 asteessa n. tunti. Jos maltat, anna lasagnen vetäytyä vartin verran.

Huom!

Itse pidän enemmän tosi pehmeästä ja valuvasta lasagnesta kuin tönköstä. Lasagne vetäytyy jäähtyessään ja jos kasikkeita laittaa liian vähän tai ne jättää liian paksuiksi niin seuraavana päivänä sitä lasagnea voi käyttää tiilien tilalla rakennusmateriaalina. Koettu on. Jos juustokastike tuntuu loppuvan kesken, voi yhden välin täyttää ruokakermalla vallan mainiosti.

Samaa täytettä voi käyttää myös lisäkkeenä esim. pastan tai kvinoan kanssa, tortillan tai cannelonien täytteenä. Linssikastikkeen voi pakastaa myös sellaisenaan ja sulattaa nopeasti arkiruuaksi.

Jouluinen itse tehty granola

Olen tehnyt muutamana jouluna työkavereille ja päiväkodin henkilökunnalle joululahjaksi itse granolaa. Kavereiden kesken ja ilman sen suurempaa kikkailua granolasta voidaan myös puhua ihan vaan myslinä.

Tämä on niin uskomattoman hyvää, että jos tätä teet niin lupaan ettei kaupan granolat enää houkuta yhtään luokseen. Myslihän on siitä kiva, että sinne voi heitellä sitä sun tätä, mitä kaapissa sattuu juuri silloin olemaan. Tein tästä suosikkigranolasta myös jouluiseen version, johon tulee kuivattua omenaa ja jouluisia mausteita. Muutoin ohje on täysin sama kuin mitä teen meille säännöllisesti ympäri vuoden.

Makeuttajana voi käyttää sekä hunajaa että vaahterasiirappia. Hunajaa suosittelen suomalaisuuden ja lähiruuan vuoksi, mutta myönnän vaahterasiirapista tulevan parempi, karamellimaisempi maku. Vaahterasiirappi sopii myös vegaaneille. Gluteenittoman myslin saa ostamalla gluteenittomia kaurahiutaleita. Öljynä voi käyttää kookosöljyn tilalla hyvin rypsiöljyä, joka on pehmeä rava ja tuotetaan myös Suomessa.

Nämä tarvitset:

  • 10 dl isoja kaurahiutaleita (pienetkin käy jossei isoja ole just kaapissa)
  • 200 g lempparipähkinöitä rouhittuna kaikki käy ja pähkinät voi olla osa myös kokonaisia tai kaikki esim. melko pieneksi pilkottu, tyyli on vapaa
  • 1 1/2 dl auringonkukansiemeniä (nämä voi korvata myös pähkinöillä)
  • 1 rkl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • reilu ripaus suolaa
  • (1/2 tl jauhettua ja kuivattua pomeranssinkuorta)
  • (1/2 tl neilikkaa)
  • (1 tl inkivääriä)
  • (1 dl kuivattuja omenoita saksittuna pienemmäksi)
  • reilu 1 dl vaahterasiirappia tai hunajaa
  • reilu 1 dl maapähkinävoita (itse suosin crunchy versioita, joissa on pieniä maapähkinän palasia joukossa, mutta lopputulokseen sillä ei ole tässä tapauksessa juuri merkitystä
  • 1/2 dl kookos- tai rypsiöljyä

Tee näin:

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään
  2. Lämmitä hetken aikaa (n. 5 min) liedellä siirappia, maapähkinävoita ja öljyä niin että ainekset sekoittuu hyvin keskenään.
  3. Sekoita kaikki keskenään.
  4. Paista kahdella pellillä kiertoilmalla 125 astetta n. 15-25 min. Mikäli haluat paistaa tasalämmöllä, paista 150 asteessa. Jos kaadat kaikki samalle pellille paistoaika on pidempi ja granolaa tulee sekoittaa välillä, jotta se paahtuu tasaisesti. Vahdi kuitenkin granolaa ettei se pääse palamaan, koska… no, kokemuksella niin käy herkästi ja uuneissa on myös tosi paljon eroja.
  5. Anna jäähtyä pellillä ja säilytä tiiviissä rasiassa. Tai lusikoi suoraan suuhun tai jugurtin joukkoon.

Kuvausrekvisiitaksi kävin nappaamassa kukkapurkista vielä eukalyptuksia. Uskomattomia sissejä. Niitä pitää laittaa ensi kesänäkin kasvamaan.

Kaurasipsejä ja dippejä koko perheen herkkuhetkiin


Kaupallinen yhteistyö Oikiasipsi


Varsinkin näin syksyllä pimeyden lisääntyessä arki alkaa helposti tuntumaan suorittamiselta ja tasaisen tiukalta puurolta sukan pohjassa. Sen vastapainoksi olen yrittänyt leppoistaa suorittavaa itseäni ja keksiä vähän vaihtelua ja uusia juttuja syyspäiviin.

Tällä kertaa laitoin pöydän koreaksi ennenkö esikoinen tuli kotiin päiväkodista ja mikä iloinen yllätys häntä odottikaan! Sipsien maistelua alkavan viikonlopun kunniaksi. Vierastan ajatusta, että herkuttelut täytyy hoitaa lasten nukkumaan käytyä ja nyt löytyikin ihan koko perheelle sopivat herkut.

Suomalaisten sipsien ystävien ylpeys Oikiasipsi löytyy Pohjois-Pohjanmaalta. Oikiasipsi tekee ainoana sipsinvalmistajana vain suomalaisesta perunasta sipsejä. Nyt heille on tullut suomalaisesta kaurasta snacksejä ja markkinoille on tullut vauvoillekin sopiva suolaton luomukauranaksu. Jihuu, maissinaksujen tilalle on tullut vaihtoehto! Mikä parasta, kauranaksu ei sotke eikä tahmaa yhtään niin paljon kuin serkkunsa maissinaksu.

Kuluttajana satametrisen sipsihyllyn seassa katseeni kiinnittyi Oikiasipsin läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen. Se näkyy hyvin hypistelemällä ja tutkimalla pussia. Pohjois-pohjanmaalla valmistuvien Oikiasipsien kaura tulee vain ja ainoastaan suomalaisten pelloilta. Pussikohtaisesti kuluttaja tietää, kenen tilalta kaura ja peruna on pussiin pompannut. Viljelijät kasvoineen voi käydä jopa tsiigaamassa Oikiasipsin sivuilta. Tuotteet on suunniteltu pakkaukseen käytettyjä painotuotteita myöden ympäristöä ajatellen ja siitä löytyy EGP-merkintä, josta voi kiinnostuneet käydä lukemassa lisää.

Kauranaksut, jotka maistuvat meidän esikoisellekin on valmistettu luomukaurasta. Sen lisäksi niissä on luomuperunatärkkelystä ja tiamiinia eli B-vitamiinia. Kauranaksu on pienemmän kokoinen kun maissinaksu, mutta sulaa aivan yhtä hyvin suuhun. Onpahan näitä kesälomreissulla tullut itsekin naposteltua suurempaan nälkään hyvällä halulla.

Oikiasipsin kauratuoteperheeseen kuuluu neljä erilaista snack makua; merisuola, Italian cheese style, rosmariini ja pesto arrabiata. Lisäksi löytyy vegaaninen vuustonaksu ja tosiaan vauvoillekin sopiva kauranaksu. Kaurasnackseistä vegaanisia on Sea salt ja Italian cheese style. Koko kauratuoteperhe on valmistettu gluteenittomasta kaurasta, joten sopii moneen suuhun. Snackin rakenne on hauska; rapea, sopivan paksu ja ilmava. Vai kuohkea? Äh, maista ite ja päätä sä! Kaurasipsipussit on kivan kokoisia, sillä vuustonaksupussissa on 70 grammaa ja kaurasnackeissä on 150 grammaa.

Meidän koko jengin ylivertaiseksi kaurasuosikiksi nousi vuustonaksu. Kumpikaan meistä ei sipsihyllyllä valitse juustonaksuja koskaan, mutta näistä tuli oikein tappelu, kuka kulhon saa. Nauratti oma puoliso, joka ei meinannut saada näppejään irti vuustonaksuista. Pussi itsesssään on niin ihastuttava ja symppis, että jo pelkästään sen katselusta tulee hyvä mieli.

Ehkä mä olenkin ollut kaappivegaani kaikki nämä vuodet.

Vuustonaksun lisäksi omaksi suosikikseni nousi perinteinen suolattu kaurasnack. Se sopi dipattavaksi tosi hyvin oikeastaan minkä vain kanssa. Usein pelkästään suolatuissa sipseissä on mielestäni liikaa suolaa, mutta nämä olivat just eikä melkeen. Seuraavaksi ajattelin laittaa suolatut kaurasipsit meidän nachopellille. Pesto arriabata toimisi varmasti myös siinä aivan yhtä hyvin. Juustoja rakastavana en ole löytänyt vielä yhtäkään sipsiä, jossa juusto makuna toimisi eikä tämäkään maku vakuuttanut minua. Rosmariinisnack sai minut haaveilemaan tyttöjenillasta viinin ja juuston kera.

Ajattelin ensin villeissä unelmissani, että leppoisa perheilta vieteään sipsejä syöden samalla leffaa katsellen. Järki minussa heräsi henkiin ennen katastrofia ja koko perheen hermoromahdusta. Päädyimmekin napostelemaan pöydän ääreen ja hyvä niin. Viis siis elokuvista, sipsit maistuivat kaikille.

Kaurasipsien kaveriksi tein suomalaisista raaka-aineista dippejä tapenadea eli oliivitahnaa lukuunottamatta. Kaikki dipit sopivat myös vauvalle maisteltaviksi, sillä en laittanut niihin suolaa ollenkaan. Ajatuksenani oli innostaa neitiä maistamaan jännän värisiä ja erilaisia makuja, mutta hänen osaltaan homma meni vain vuustonaksujen naposteluksi. Isompien muksujen kanssa kannattaa kuitenkin kokeilla, josko vihannekset eri muodoissa innostaisivat maistelemaan ja tutustumaan eri makuihin.

Meidän pöydästä löytyi tahnoja punajuuresta, tuoreherneistä ja kesäkurpitsasta. Lisäksi tein pehmenneistä kirsikkatomaateista salsan ja oliivitapenaden itseäni ajatellen. Ylijääneet tahnat voi heittää kasviskeittoihin, leivän päälle voin sijasta, pastan kastikkeeksi tai pitsan pohjalle tomaattikastikkeen korvikkeeksi.

Maisuisko sipsit myös teille? Instagramissa on arvonta, jossa voit osallistua viiden tuotepaketin arvontaan! Jättimäiset kasat sipejä siis lähdössä jakoon!

Mikäli arpaonni ei suosi, voit oikaista suoraa Oikiasipsin verkkokauppaan ostoksille ja tilata ne suoraa kotiovelle (postimaksu ei sisälly hintaan). Koodilla VUUSTO15 saat sipsibokseista 15% alennusta verkkokaupasta 17.9.23.9.2020.

Voit valita suoraa täysin vegaanin setin tai sitten esimerkiksi maisteluboksin, joka on läpileikkaus Oikiasipsiä ja sieltä löytyy koko perheelle maisteltavaa omaan leffa- ja herkkuhetkeen.

Saas nähdä mihin seikkailuihin nämä seuraavaksi viedään. Vuustonaksut on jo pakattu eväsrasiaan.

1 2 3 5