ekologinen

Yhä useammin herään pohtimasta usein käytettyjä lauseita, niistä aiheutuvia mielikuvia ja kuinka moniuloitteisia ne myös ovat. Tällä kertaa aloin pohtia miten tämä kliseinen lausahdus ”Vain parasta lapselleni” resonoi omassa päässäni?

Totta kai yritän olla paras versio äiti-myytistä lapsilleni. Miten sellainen sitten ollaan? Rakkautta, rajoja, vaatetta päällä, ruokaa ja unta. Kuullostaa simppeliltä, mutta sitten aloinkin pohtia mitä nämä peruspilarit ovat ja miten näistä leivotaan paras versio lapselle? Paneudutaan ensinnä materiaan.

Arvostan puhdasta, terveellistä ja lähellä tuotettua ruokaa. Einekset eivät ole kuuluneet meidän kaappeihin ja ajatus valmislasangesta saa ihokarvat pystyyn. Toisen lapsen saatuani aikaa on kuitenkin entisäkin vähemmän hifistellä ja kokkailla tuntitolkulla hellan ääressä. Tätänykyä meiltä löytyy myös niitä eineksiä välillä kotoa. Kotimaisuus ja puhtaus on kuitenkin kantava ajatus, kun kauppaan lähdetään. Tai tätä nykyä ostoskoriin tuotteita klikkaillessa, sillä olemme siirtyneet pääasiassa käyttämään Kauppakassi-palvelua helpottamaan arkeamme.

Kotimainen valinta on toisinaan arvokkaampi, mutta pyrimme hyödyntämään satokautta, tarjoukset sekä eräpäivää lähestyvät tuotteet. Kotimaisuus on myös monesti ympäristöteko jos huomioi satokauden. Vuosia sitten oli artikkeli espanjalaisen tomaatin kantavan pienempää ympäristökuormaa kuin suomalaisen tomaatin. En epäile yhtään, kasvihuoneet tarvitsevat valtavasti energiaa (valoa, vettä, lämpöä…) kolmenkympin pakkasilla meillä Pohjolassa. Olemmekin tehneet valinnan, että talvella salaatti vaihdetaan porkkanoihin ja muihin juureksiin. Arjessa riisi ja bataatti korvataan perunalla, couscous ja soijarouhe härkäpapurouheella. Paljon pystyy ympäristöön vaikuttamaan omalla jääkaapin sisällöllä. Esimerkiksi kasvatetun lohen voisi vaihtaa särkikaloihin, kuten silakkaan niin Itämerikin tykkäisi. Vielä kun se hiivatin silakka maistuisi yhtä hyvälle.

Olemme siirtyneet pitkälti maidottomiin tuotteisiin ja ison sysäyksen siihen antoi vauvan vatsavaivat, jonka johdosta jouduin tiukentamaan ruokavaliota. Paljon käytimme jo ennestään kauratuotteita, mutta nyt kun en käytä lehmänmaitoa ollenkaan on luonnollista tehdä koko konkkaronkalle samaa ruokaa. Markkinoille on tullut kotimaisia hyviä vaihtoehtoja lehmänmaidolle niin paljon, että usein sen entisen ainoan soijatuotteen tilalle voi valita suomalaisen kauratuotteen. Haluaisin kuitenkin tietää tarkemmin kuinka prosessoitua korvaavat tuotteet ovat ja onko niihin rakenteen ja maun saamiseksi upotettu jotain, joka ei olekaan meille hyväksi? Lisäksi esimerkiksi juusto ja voi on sellaisia, joita ei ole pystyneet korvikkeet korvaamaan. Niitä olen ikävöinyt imetysdieettini aikana. Hauska on kuitenkin ollut huomata, että entistä harvemmin. Moneen näköjään tottuu.

Entäs sitten nukkuminen, joka on elämässä kyllä aikas ihanaa. Tällä hetkellä meidän 3-vuotias esikoinen nukkuu kymmenen tunnin yöunia ja 1-2 tunnin päiväunet, aivan mahtavuutta. Eli tällä hetkellä puolet elämästään hän nukkuu. 4 kuukautta vanha kuopus sen sijaan koisaa menemään suurimman osan vielä elämästään jossei mikään vaivaa. He hankaavat itseään lakanoihin, hengittävät ilmaa vaunukopan sisällä ja imeskelevät ja kuolaavat vaatteensa. Se on niin merkittävä osa elämästä, että olemme satsanneet luonnonmukaisiin nukkumisratkaisuihin sekä vaatteisiin.

Esikoisen lastensängyn patja on Porin Villa & Peitteen ja tyyny ja täkki Ruskovillalta. Kuopus nukkuu pääasiassa perhepedissä ja metallisessa vuokrattavassa Vaavi-ensisängyssä. Sängyn patja on vaahtomuovia, josta en erityisen ilahtunut ollut. Olen kuitenkin kompensoinut asiaa Naturkindin luomulastenvaunuilla, joista kerron teille myöhemmin lisää.

Hankin paljon vaatteita käytettyinä. Muutaman hutiostoksen olen tehtyt, kun en ole nuuskutellut tuotteita tarpeeksi. Hajustetuilla pesuaineilla pestyt vaatteet olen joutunut laittamaan lopulta pois, kun hajuja ei ole runsaalla tuulettamisella ja pesukerroilla saanut lähtemään. Homeen tuoksu on myös sellainen, joka ei vaan vaatteista lähde kuin polttamalla.

Viime aikoina olen tehnyt ahaa-elämyksen, että monet käytettynä hankitut vaatteet ovat esikoisen jäljiltä niin loppuun ajettuja ettei niistä jää kuopukselle juuri käytettävää. Siksi olen alkanut ostaa myös uutena unisexejä vaatteita . Ostoskoriin päätyy luonnonmateriaaleista valmistettuja (sisävaatteet), kestäviä ja eettisiä vaatteita. Itselleni se tarkoittaa pääasiassa GOTS-sertifioituja ja/tai OEKO-TEX-standardoituja vaatteita. Standardien vaatimuksista voit lukea suomeksi esimerkiksi Ekohelsingin sivuilta. Esimerkiksi väriaineet ovat sellainen asia, jota kannattaa varsinkin alusvaatteissa miettiä niin itsellä, mutta varsinkin lapsilla. Sertifioiduissa vaatteissa näitäkin asioita on mietitty puolestamme.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa uuden kauden desing-vaatteita. Itsekin hyödynnän pääasiassa alennusmyynnit ja menneen kauden brändit. Pidän vaatteista ja ulkonäkö toki on tärkeä osa vaatetta, mutta sitäkin enemmän arvostan mukavuutta, laadukkuutta ja sitä miltä se tuntuu päällä.

On vaatekaapissa metrikaupalla tavaraa ilman sen kummempia titteleitä, mutta ne on käytettyjä ja saatuja vaatteita. Haluan vielä mainita uuden parhaan ystäväni, merinovillan, joka on uusi lempparini (lasten)vaatteissa. Se on vaan vertaansa vailla antibakteerisuudensa, kosteudensiirron ja lämmittävyytensä vuoksi. Ja iholla se tuntuu pumpuliselta. Markkinoille on tullut paljon muitakin kuin teknisiä villakerrastoja ja esimerkiksi Polarn o Pyretiltä, Name it:ltä, Ruskovillalta, Pierre Robertilta löytyy lasten villavaatteita.

Lelut ja käyttötarvikkeet (kuten pyörät) pyrimme hankkimaan aikaa ja kulutusta kestävästi. Suurin osa ostetaan laadukasta käytettyä tai niin, että uudesta tuotteesta jää vielä monelle muullekin käyttäjälleen iloa. Kirjoja saa kirjastosta, leikkipuistot ja metsät tarjoavat vaihtelua omiin leluihin ja Hop Loppiin voi lähteä, kun oman kodin parkour-materiaalit eli sohvatyynyt, patjat ja kattilat alkava käydä tylsiksi.

Rajat ja rakkaus. Se onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa ja jokaisella siihen oma reseptinsä. Ajatuksia siitä ehkä myöhemmin.