tarangire

Voi morjesta. Mulla on pidennetyn safari viikonlopun jäljiltä yli 1700 kuvaa läpi käytävänä ja nyt pitäis muka osata valita ees murto-osa, jotka jaksais ehtis ladata tänne. Mulla on kuitenkin teille niin paljon kerrottavaa, joten tasapuolisuuden nimissä jokaisesta puistosta oma postaus tulossa! Ja voin jo luvata, että näistä ei ainakaan kuvia tuu uupumaan!

Tiistaina mulla oli aamusta ilmestynyt silmän alapuolelle ihmeellinen nestetäyteinen patti. En pitäny sitä juuri minään ja päivän aikana se oliki jo läheny pois palatakseen taas illalla, pahempana. No, konsultoin mun housemate dermatologia ja käski olla huolestumatta. Arveli tulevan hyttysistä. No antihistamiinia ja kortisoonivoiteita naamaan. Aamulla heräsinkin sitte jo toinen puoli naamasta ihan muodottomana ja tuntu, kun kuumettakin ois ollu.

Mahdoin olla nätti näky matkalla kaupunkiin, kun meidän piti mennä hakemaan vähän cashii ja maksamaan loppuosa meidän safarista. Dalla dallassa alko olemaan jo vähän normaalia tukalampi ja heikompi olo. Hypättiin kyydistä ja sanoin heipat kavereille ja lähdin talsimaan automaatille ja odottamaan Emmiä. Lysähdin ensimmäiselle penkille, joka automaatin läheisyydessä oli ja siinä kohtaa joka paikkaan koski ja särki ja ahdisti. Ja tietty purskahdin komeesti itkuun. Siinä sitte tuli vielä joku vartijaki pyssynsä kanssa kovisteleen ja kerto, että mun ei oo todellakaan luvallista norkoilla näillä main. Selitin sille syyni ja näytin varmaan niin säälittävältä, et sain jäädä:D. No, Emmikin sieltä aikanansa tuli ja vähä tietty heikolla hetkellä tuli lisää tirauteltua. Siinä kohtaa otta oli jo ihan tulikuuma, vilutti ja heikotti (+30 asteessa).

Miljoonat ne täällä vaan vaihtaa omistajaa!

No saatiin rahat ja päästiin maksaan safari. Pähkäiltiin, että pitäiskö käydä lääkärissä tarkistuksella, kun sitte keskeltä savannia on vähän pidempi matka hospitaaliin. No, päätettiin käydä kääntymässä ja kääntymiseksihän se jäi, koska oli taas vaihteeksi paikallinen juhla-/lomapäivä ja lääkäri oli kiinni. Eikun lähimmästä mestasta lounasta ja taksi kotiin.

Kaikki mahdolliset tabut naamaan ja suorilta petiin. Siinä sitte vetelin lapsenunta kuola poskella yli 5 tuntia ja ihmeesti alko elämä voittamaan. Emmi oli tuonut mun tilaukset (vesimelonia ja limpparia) ja vetelin ne onnesta soikeena. Sitte alkoki kaikki tuleen yhtä nopee ulos ku meni sisäänkin. Sama ralli jatku vielä aamulla, mutta kuumetta ei enää ollu. Missään vaiheessa en kyllä vakavasti harkinnu jääväni kotiin, mutta jos tommonen olo olis ollu tien päällä nii olis saattanu vähän posliinia ja lämpimiä vällyjä tulla ikävä.

Aamulääkityksen voimin startattiin torstaina kello 5:00 meidän kotipihalta. Oh well, tyylikkäästi puol tuntia myöhässä, mut nää on näitä pikku juttuja täällä. Puoleen päivään asti vatta oli tosi kipee, mutta muuten olo alko friskaantuu jo tosi hyvin. Tais olla enää vaan reissujännitystä?

Viiden tunnin ajomatkan jälkeen oltin ekalla spotilla: Tarangirella. Se on Tansanian kuudenneksi suurin kansallispuisto (2850 neliökilometriä) ja nimensä se on saanut Tarangire-joesta, joka halkoo puistoa. Meille kerrottiin, että täällä tullaan näkemään entien norsuja ja kyllähän niitä nähtiinkin todentotta. Tässä tää faktapläjäys, heh.

Voi sitä lapseniloa, kun esimmäiset norsut ja kirahvit piirty verkkokalvoille.

Täällä sitä jotenkin tajus luonnollisuuden ja luonnon läsnäolon ihan uudella tavalla.

Simba oli hyvin tyytyväinen aamupalastaan.

Edelleen ihmettelen, miten mulla ei oo ruokamyrkytystä. My lunchbox: Juice, sweet potato, chicken, boiled egg, muffin, pancake, vegetable pie, banana, apple, cookies and chocolate

Kyllä meitä sinne oli muutama muukin eksynyt…

Meidän jengi.

View from lunch

Miten luonnossa voi olla jotain noin kaunista ja symmetristä?

Kuiva kausi on vielä menoillaan ja se kyllä näky. Marraskuusta alkaen vettä pitäin alkaa tuleen niin että soi!

Ensimmäisen päivän jälkeen oli tuntu, että tämmöstäkö tää on sitten seuraavat neljä päivää. Tylsää ja puuduttavaa ei kyllä missään vaihessa tullu, koska kaikki puistot oli toinen toistaan erilaisempia (sekä flora että fauna) ja hienompia. Neljä päivää oli mun mielestä aika sopiva. Sunnuntaina oli havaittavissa jo pientä turnausväsymystä, mutta silti jakso olla innoissaan ihan kaikesta.

Majoituttiin ihanassa lodgessa, jossa oli jäätävän kokoiset sängyt ja pool. Kelpas mennä savannipölyt karistaa siellä. Meillä oli kokki mukana, joka laitto ihan tautisen hyvää ruokaa!  Kahdeksan jälkeen, kun massut oltiin täytetty piripintaan, oliki hyvä kellahtaa sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Ai miten niin ehkä vielä vähän toipilaana? Seuraava startti oli kohti Serengetiä.