Voiko vauva-aikaa vihata

Kyllä vauva-aikaa voi vihata ja varmasti vihataankin, mutta ei julkisesti. Usein ajatellaan, että vanhemmuus on jotain, jonka kaikki vanhemmat kollektiivisesti ymmärtävät ja pystyvät samaistumaan kaikenlaisiin tuntemuksiin. Tämä ei ole totta. Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä toisiaan ja toistensa erilaisia tilanteita. Aika-ajoin huomaan sosiaalisessa mediassa vanhempien varovasti tai huumorin kautta raottavan sisintään ja kertovat ettei vanhemmuus ole aina ihan ihanaa ja timanttista. Siihen kommentoidaan usein: ”Nauti nyt, se vauva-aika menee niin pian ohi” tai ”sä vielä kaipaat tota aikaa”. Ihmiset tarkoittavat kommenteilla tietysti hyvää, mutta oikeastaan se vain lisää ahdistusta jo valmiiksi ahdistuksessa vanhemmassa. Mitä teen väärin, kun en nauti? Miksi minun elämäni ei ole yhtä kikatusta ja vierekkäin nukuttuja päikkäreitä? Tästä olenkin kirjoittanut tosi oivaltavasti postauksessa ”Mitä vauvavuodesta jäi käteen”.

Olen ollut se, joka kaikissa sukujuhlissa on paijannut vauvat ja leikittänyt pikkulapset. Esikoisen ja keskimmäisen jälkeen hätkähdin tajuamaan, että en minä oikeastaan tykkää vauvoista. En liiemmin nauttinut vauvavuosista, vaikka totta kai niissä on ollut paljon hyviä hetkiä. En kuitenkaan edelleenkään tunne niitä tunteita, että voi kunpa he olisivat vielä vauvoja. Kuopuksen saatuani ymmärsin kuitenkin etten minä vihaakaan vauvoja tai vauvavuotta itsessään, vaan kaikkea sitä sisintä syövää mitä siihen on liittynyt esikoisen ja keskimmäisen kanssa. On ollut pientä ja isoa, kaikkea epävarmuudesta leikkauksiin ja byrokratiasta univaikeuksiin. Tuntuu suorastaan hurmiolliselta ymmärtää ettei vika olekaan ollut minussa eikä vauvoissani, vaan siinä, että meidän kaksi ensimmäistä vauvaa ovat vain olleet tosi tarvitsevia.

Olen aiemmin miettinytkin onko rakkauteni esikoisen ja keskimmäisen kanssa erilaista. Rakkaus jokaiseen lapseen on syntynyt ja kasvaa eri tavalla. Tuossa postauksessa pohdin sitä ettei minun onneksi tarvitsekaan mitata ja vertailla rakkauttani lapsiini. Mitä enemmän lapsista on tullut vastavuoroisia, sitä enemmän nautin lasten kanssa olemisesta. En ole vain hoivaaja ympäri vuorokauden, vaan heistä on iloa myös minulle.

Pohdin myös ennen kolmatta lasta, että miltähän tuntuisi saada kevät- tai kesävauva ja nythän se minulle selvisi. Uskallan epäillä, että vuodenajalla oli myös todella osuutta asiaan minun kohdallani. Kolmas lapsemme on ollut helpommin rauhoittuva eikä kovin itkuherkkä, mutta ensimmäiset kuukaudet hän oli myös vähäuninen ja vain sylissä viihtyvä. Viime kesä oli ihan ultimaattinen intiaanikesä, niin lämmin ja kaunis. En kokenut nukkumattomuutta yhtään niin ahdistavaksi kuin esikoisen ja keskimmäisen kohdalla. Seuraava päivä ei näyttäytynyt yhtään niin ankeana. Esikoisen ja keskimmäisen kohdalla mentiin koko ajan kohti pimeyttä, vaunulenkkejä tehtiin vesisateessa ja yöt läpeensä ja päivät pääksytysten hytkytettiin vuoden pimeimpään aikaan.

Eikä meitä erota vain se, että vauvat ovat kovin erilaisia. Vauva- ja pikkulapsivuosia eletään kovin erilaisissa olosuhteissa. Ihmiset ja elämät on niin erilaisia ettemme voi sitä koskaan täysin ymmärtää. Toisilla ei ole puolisoa tai hänen työnsä voi olla sellaista ettei häntä juuri arjessa vauvan hereillä ollessa näy. Toiset voivat asua kaukana läheisistä ja ystävistä, ei tunne toisia vanhempia, jolla olisi myös vauva samaan aikaan, toisilla ei välttämättä ole ketään. Mahdolliset sisarukset, sairaudet, parisuhdetilanne, taloudellinen tilanne tai kuun kierto näin muutamia mainitakseni vaikuttaa kaikki siihen miten vauva- ja pikkulapsiajan kokee.

On tosi vaarallista mennä sanomaan ettei ole itse koskaan ollut ahdistunut tai että se toisen rankka hetki menee ohi nopeammin kuin huomaakaan. Ei se auta siinä hetkessä, eikä kukaan meistä voi edes luvata, että elämä helpottaa vaikka se muuttaakin muotoaan. Oikeastaan moni kaipaa vain hyväksyntää ja sitä, että sen oman ahdistuksen saa sylkäistyä ulos. Siellä kaivataan ymmärrystä ja ettei olla universumin ainoita, joilla on myös mustia ajatuksia ja rankkaa. Toisten vauvat ovat itkuisia, todella itkuisia. Toisten vauvat ei viihdy hetkeäkään itsekseen, nuku ilman liikettä eikä heitä saa juuri sylistä laskettua. Toisille vauvoille ei kelpaa tuttipullo ollenkaan ja toisille imettäminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Ennen ne mustat ajatukset sai sylkäistä kasvotusten ja jakaa muiden vanhempien kanssa jos sellaisia oli lähipiirissä. Tuntuu ettei oikein ymmärretä miten aivan poikkeuksellinen korona-aika on ollut myös vauvavuosien näkökulmasta, varsinkin esikoisensa saaneille. Ei vauvauinteja, satutunteja kirjastossa tai kavereiden kanssa kahvittelua vuoron perään toistensa luona. Siinä missä ennen voitiin kyläillä toisten luona pikku nuhissa ja kippistellä viidennellä kahvimukilla, ollaan tässä kohta kaksi vuotta eletty sellaisessa kyttäyksen alaisuudessa, jossa ei tiedä mitä saa ja uskaltaa tehdä. Siinä missä toisiin samanikäisen vauvojen vanhempiin pystyi tutustumaan perhekahviloissa, on viime vuodet tutustuttu maksimissaan Facebook-ryhmässä. Ja jos uskaltaa siellä sanoa, että oikeastaan se oma lapsi vituttaa ja juuri sillä hetkellä tekisi mieli ravitsella vauvaa joka ei lopeta itkua, tekee joku harvinaisen selväksi ettei koskaan ole kokenut mitään negatiivisa tunteita lastaan kohtaan.

Kenenkään onni ei ole toiselta pois, mutta miten ja missä ne sanoittaa on merkitystä. Keskustelupalstalle kirjoittava ei usein kerro edes koko totuutta päänsä sisältä ja jos jo lievempi ulostulo saa aikaan passiivista halveksuntaa voi olla varma, että jatkossa ihminen jää häpeämään ja paisuttamaan niitä ajatuksia yksin sisällensä sen sijaan että voisi päästää ne ulos ja irti.

Kolmannen kohdalla olen nyt huomannut, että oikeastaan minua ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat imettämisestäni, perhepedistä tai tavastamme ruokailla. Totta kai olisin halunnut näin olevan myös jo heti esikoisen kohdalla, mutta ei ollut. Esikoisen ja keskimmäisen kohdalla on pitänyt olla valmis perustelemaan kantojaan tehdä tai olla tekemättä jollakin tavalla. Ja kun ei ole antaa korttia että olet saanut hengissä pidettyä edellisetkin, pitää valinnat perustella jollain joka tuskin kenellekään kelpaa. Sen sijaan että olis vaan, suorittaa jotain vanhemmuuden check listiä kieli keskellä suuta ettei tee virheitä kasvatuksessa.

Moni myös sanoo, että olihan se vauva-aika ollut yhtä sumua, mutta niin ihanaa. Aikamoinen ajatusharha, kun ei muista mitään ja se on ollut ihanaa. En minä halua elää elämääni sumussa. Ei elämäni tarvitse olla vain lempisävyjäni, mutta haluan tuntea ne sävyt. Eniten pelkään, että jos en saa vapaasti olla ja tuntea niitä kaikkia sävyjä, menetän ne ja jäljelle jää vain tasaisen harmaa mössö. Se sellainen sumu, joka ei tunnu miltään.

On se Facebookin suljettu ryhmä, julkinen Instagram-tili tai blogi tai samassa rappukäytävässä asuva ihminen. Sen sijaan, että sanoo ettei oo koskaan kokenut mustia tunteita voi sanoa ettei osaa sanoa mitään, mutta tosi hyvä että hän kertoi. Ehkä voi silittää olkapäästä tai antaa halin jos näyttää ja tuntuu siltä. Virtuaalisestikin annettu hali tai sydän harvemmin vahingoittaa ketään.

Haleja siis kaikkien viikonloppuun!

Kuvat on isänpäiväretkeltä Vaarniemeen

Vegaani tuorejuustokakku jouluun

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan kokonaan vegaania tuorejuustokakkua. Siitä tuli ensiyrittämällä niin hitsin hyvää, että laitan heti jakoon. Makuina oli puolukka-valkosuklaa, mutta toki puolukan voisi aivan hyvin korvata karpalolla tai punaherukoilla. Toki muutkin marjat sopivat, mutta itse rakastan happaman ja makean ihanaa yhdistelmää. Punaherukka on mun suosikki.

Pohjassa on piparkakkuja, jonka vuoksi tähän tulee ihana jouluinen maku, kevättä kohden voisi vaihtaa piparkakut kaurakekseihin hyvin.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun käytin vegaania liivatetta, koska niiden käyttämisen hankaluudesta on lukenut niin paljon. Nyt kuitenkin päätin kokeilla Vegegeliä, joka on siis jauheena pusseissa. Se on liivatelehtiäkin yksinkertaisempi, sillä se sekoitetaan vain kiehuvan kuumaan nesteeseen. Sanoisin, että se jämäköityy kuitenkin vikkelämmin kuin tavallinen liivate, mutta muuten en sen käytössä havainnut vaikeutta.

Ohjeessa on tarkat vegetuotteet mainittu sen vuoksi etten ole testannut vielä muita kasvipohjaisia tuotteita tässä reseptissä. Kasvipohjaisten tuotteiden koostumuksessa on valtavia eroja ja siksi en osaa varmaksi sanoa miten mikäkin käyttäytyy tässä kakussa. Esimerkiksi Violifen tuorejuusto sekä kanslinkin kauravispi ovat molemmat valmiiksi todella jämäkkiä tuotteita. Seuraava tavoite on löytää kotimaisia vaihtoehtoja tämän leipomiseen. Kaikki nämä tuotteet löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista. Vegegeliä löytyy todennäköisesti lähes joka kaupasta, Violifen tuotteita suuresta osasta Citymarketteja ja Prismoja. Foodinin herkkuisan ostin Supermarketista, mutta muistaakseni olen nähnyt sitä myös Prismassa. Toki valikoimat vaihtelee myymälöittäin, mutta pointti siis se ettei tarvitse tilailla mistään sen enempää.

Olis ihana kuulla jos päädytte leipomaan tätä kakkua, että mitä tykkäsitte. Valmiita luomuksia voitte jakaa myös somessa. Tägätkää @elamanmittaisellamatkalla niin pääsen ihastelemaan teidän luomuksia, mikäli teillä on julkinen tili.

Irtopohjavuokana oli 22,5 cm halkaisijaltaan ja korkeudeltaan 7 cm. Kakku mahtui siihen juuri ja juuri. Kakusta tuli ihanan paksu ja näyttävä. Leveämpään vuokaan tehtynä kakusta on helpompi leikata pienemmän palat.

Nämä tarvitset:

Pohja:

300 g vegaanisia piparkakkuja (esim. Annas)
100 g margariinia (esim. Keiju merisuola)

Valkosuklaatäyte:

1 pussi vegegeliä
125 g (puolikkaan tavallisen rahkapurkin verran) Alpro Greek style maustamaton soijajugurttia
200 g Violife maustamaton tuorejuustoa
1 dl sokeria
tilkka kiehuvaa vettä
1 prk Foodin Herkuisa valkosuklaalevitettä
2 dl kauravispiä (Planti)

Puolukkatäyte:

300 g pakastepuolukoita
1 dl sokeria
2 pussia vegegel
125 g Alpro Greek Style jugurttia
200 g Violife maustamaton tuorejuusto
2 dl kauravispiä (Planti)

Tee näin:

1. Murskaa piparkakut muruiksi ja sulata margariini. Sekoita keskenään.
2. Levitä piparimassa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan päälle ja painele kevyesti tasaiseksi ja tiiviiksi.

3. Valmista valkosuklaatäyte:
4. Vatkaa kauravispit vaahdoksi.
5. Sekoita kulhossa sähkövatkaimella yhteen tasaiseksi massaksi tuorejuusto, sokeri, valkosuklaalevite ja Alpro
5. Kiehuta tilkka vettä kattilassa ja vispaa haarkulla tai vispilällä vegegel joukkoon.
6. Vatkaa ohuena nauhana tuorejuustomassan joukkoon.
7. Kääntele vaahdotettu kauravispi massan joukkoon ja levitä piparkakkumassan päälle.
8. Laita kylmään siksi aikaa kun valmistat punaherukkatäytteen:

9. Vatkaa kauravispi vaahdoksi (kauravispit voi myös vaahdottaa kaikki jo valkosuklaatäytteen valmistusvaihessa)
10. Kiehuta puolukat ja sokeri n. 5-10 min. Paseeraa.
11. Varmista että puolukkaliemi on tarpeeksi kuumaa ja vispaa vegegelit joukkoon.
12. Vatkaa puolukkaseos tuorejuustoseokseen.
13. Kääntele kerma massaan.
14. Kaada valkosuklaatäytteen päälle ja laita kylmään.

Testasin myös miten kakku käyttäytyy pakastimessa. Mitä vielä, ei mitään ongelmia eli kakun voi huoletta tehdä jo vaikka nyt jos pakkasessa on tilaa ja ottaa vain edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan kun meinaa herkutella.

P.S. Kuvat päivittyy jahka ehdin.

Myskikurpitsa-feta-pasta

Olen aivan rakastunut myskikurpitsaan. Nostan käden pystyyn, olen se kouluruokailuissa kurpitsakeitosta traumatisoitunut lapsi. Nyt kun olen kokkaillut ja kokeillut kaikkia reseptejä mitä myskikurpitsasta voisi tehdä, sanon edelleen ettei keitto ole lempparini, vaikka ei sekään missään nimessä huono ole.

Tämän ihanan myskikurpitsapastan lisäksi myskikurpitsa on ihan hitsin hyvää salaattiin paahdettuna tai lisäkkeenä uunijuureksena. Myskikurpitsassa on hieman pähkinäinen ja makeahko maku, sanoisin tässä olevan bataatille erinoimainen suomalainen korvike. Maku on yllättävän lähellä. Seuraavaksi aion kokeilla bataattiburgereiden kansina myskikurpitsakansia.

Myskikurpitspasta syntyy näin:

Nämä tarvitset:

  • 1 sipuli
  • 3-5 valkosipulinkynttä riippuen suhteestasi valkosipuliin
  • 1 myskikurpitsa (n. 500 g)
  • 200 g fetaa
  • 2 dl kermaa (kuohukerma on kuohukerma, mutta arkena sopii hyvin kaurakerma)
  • lempparipastaa
  • oliiviöljyä
  • haluamaasi pastaa

Tee näin:

  1. Leikkaa myskikurpitsa kahtia pitkittäissuunnassa. Kaaviloi lusikalla siemenet pois. Laita kurpitsat pellille leikkuupinta ylöspäin. Pirskota päälle öljyä, (sormi)suolaa ja mustapippuria myllystä.
  2. Paahda 200 asteisessauunissa noin 30 min niin kauan kun myrkikurpitsa on pehmeää ja uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
  3. Paahda pannulla valkosipuli ja sipuli öljyssä.
  4. Kaavi myskikurpitsa pois kuorestaan ja lisää pannulle ja sekoittele. Laita puolet fetasta ja kerma myskikurpitsan sekaan ja sekoittele tasainen massa. Mausta suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan.
  5. Sekoita keitetty pasta myskikurpitsaseokseen. Ripottele päälle loput fetasta.
  6. Tarjoile jonkin raikkaan kanssa, esim. tuoreen babypinaatin, vuonankaalin tai yrttikimaran kanssa.

Puoliso tykkäsi tästä hurjasti, lapset ei niinkaan. Voi olla myös, että pastan valinta oli väärä, ehkä ensi kerralla makaronin tai spagetin sekaan. Meidän perheen kasvisruokasuosikit löytyvät täältä.

Vastuulliset merinovillasukat viluvarpaille, retkille ja onnenhetkille


Kaupallinen yhteistyö Sukkamestarit (sis. alekoodin!)


Syksy on täällä ja meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että merinovillasukat valtaa sukkalaatikon koko perheellä. Entistä useampi tietää merinovillan olevan erittäin hyvä materiaali sen lämmittävyyden, kosteudensiirron ja hengittävyyden ansiosta. Mitä muuta tulisi miettiä merinovillaa kuluttaessa? Minäpä kerron!

Merinovilla tulee ihan oikeasta eläimestä – merinolampaasta. Merinovillan kysyntä lisää myös painetta tuotannon kasvattamiseen. Siksi on tärkeää ostaa tarpeseen laadukkaita ja vastuullisia tuotteita.

Tampereella sukkia kutovat Sukkamestarit on Maailman ensimmäisenä sukkatehtaana liittynyt Nativa järjestelmään. Nativa takaa mulesing vapaan merinovillan jäljitettävyyden ja seuraa merinovillan matkaa lammastiloilta kuluttajille. Vastuullisuus on mielestäni vähän outoa aina kun puhutaan kuluttamisesta. Enemmänkin koen, että kannattaa kuluttaa sellaisten yritysten tuotteita, jotka tekevät aktiivisesti töitä vastuullisuuden puolesta.

Sukkamestarien merinovilla tulee Uruguayasta La Magdalenan tilalta Saltosta. Viime syksystä alkaen Sukkamestarien merinovillasukkien tuote-etiketistä on löytynyt myös QR-koodi, jonka avulla pääsee lukemaan lisätietoja sukkien matkasta.

Vasemmalta oikealle: kiristämättömätön Geta musta ja valkoinen, paksumpi Kettu-sukka ja lasten sileä Naapa

Tärpit merinovillasukkien käyttöön:

  1. Oikea koko on tärkeää, koska merinovillan lämmittävyys perustuu sen sitomaan ilmaan. Liian pieneen sukkaan ei jää ilmaa väliin, jolloin lämmittävyyskin heikkenee. Sukan kärkeen tulisi jäädä pieni ilmarako ja kantapää tietysti asemissaan. Se tehdään niin, että sukka vedetään jalkaan ja lopuksi vedetään hieman varpaiden päästä sukkaa takaisinpäin.
  2. Meillä lasten sukissa on seuraava numero, joka on jalan koko sillä hetkellä. Esimerkiksi esikoisen jalka on nyt 28-29, mutta käyttää 31-33 koon sukkaa ja keskimmäisellä on 24 ja sukan koko 28-30.
  3. Lämmittävyyden kannalta on tärkeää, että merinosukka on alimmaisena ihoa vasten. Jos villasukan alla on esimerkiksi keinokuituinen tai puuvillainen sukka, se estää merinovillan toimintaa. Mielumin siis monta villasukkaa talvisin päällekäin. Itselläni on eri kokoja olemassa, jotta kaikkein kylmimmillä keleillä saan monet sukat päällekäin niin ettei ne kiristä toisiaan.
  4. Merinovillaiset sukat ovat päiväkodissa supermahtavat ilmojen viiletessä. Päällä on sisällä kuitenkin tossut, jolloin liukastumisen vaaraa ei ole. Sukat ei ole hiostavat sisällä villan hengittävyyden ansiosta. Uloslähtiessä alimmaisia sukkia ei tarvitse riisua, sillä villasukka on jo valmiiksi ihoa vasten. Päälle voi tarvittaessa lisätä villakerroksia, mutta alinta sukkakerrosta ei tarvitse riisua.

Merinovillasukkien huolto

Tiedän, että moni sanoo hyi kamala jos kerron etten todellakaan pese merinovillasukkia päivittäin enkä edes viikottain jossei niissä ole kaurapuurot pohjassa. Niille riittää tuuletus. Tuuletus ei pikkulapsiperheessä tarkoita ulos ripustamista, vaan väljästi (lue sikin sokin) sukkalaatikossa tai kenkien varrella ”kuivumassa”.

Jos sukat vaativat pesua en todellakaan nyrkkipyykkää. Jos se puuroklöntti tulee niin huilautan sukan heti hanan alla. Jos ja kun yleensä en jaksa ja ehdi niin laitan sukat hetkeksi likoamaan veteen, jonka jälkeen heitän ne pesuun. Lähes kaikista pesukoneista löytyy nykyisin villapesuohjelma ja pesuaineena kannattaa käyttää villalle tarkoitettuja pesuaineita. Meillä käytetään villavaatteita muutenkin, joten pelkät sukat ei pyöri pesukoneellisessa.

Merinovillasukat eri tilanteisiin

Toiset vetää samoilla sukilla joka tilanteessa ja se on ihan ok, mutta itselleni on ehdottomat lempparisukat eri tilanteisiin. En todellakaan voisi kuvitella retkeileväni samoilla sukilla joilla rötvään sohvalla telkkaria katsellen. Vihaan retkillä valuvia sukkia ja kotoillessa haluan ettei nilkkojeni ympärillä ole pienintäkään kompression tunnetta. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä mukavuudesta, sillä sukat on suunniteltu aina tietylle toiminnalle, joka lisää sukan elinkaarta.

Farkkujen ja lenkkareiden kaverina käytän Saapa merinosukkaa. Nämä on usein myös kun mekon kanssa, sillä kuka ihme haluaa värjötellä ohuiden sukkahousujen kanssa, kun niiden päälle voi heittää sievät villasukat. Kuljen yleensä aina supertylsästi mustilla sukilla, mutta nyt päätin ilahduttaa itseäni näillä vähän paksummilla Kettusukilla, jotka toimii hyvin myös retkeilykengissä. Lapsien kaikki merinovillasuka ovat meillä malliltaan sileä Naapa. Se on vähän vastaavanlainen kun aikuisten Saapa-malli.

Hetta vaellussukat

Pidemmille retkille ja vaelluksille (joita kröhöm ei hetkeen ole ollut) valitsen Sukkamestareiden Uphillsport Hetta sukat. Näissä on 25% merinovillaa. 41% sukkien materiaaleista on kierrätysmateriaaleja! Vau. Nämä on mainiot myös monoissa, luistimissa ja pyöräretkillä syys- ja talviaikaan.

Kotoillessa minulla on yleensä aina leveälestiset ja kiristämättömät Geta merinovillasukat. Nämä sujautan myös kylmemmillä säillä toiseksi sukkakerrokseksi lisälämmikkeeksi. Getat on mun ihan lempparisukat, ne tuntuu kuin ei olisi sukkia ollenkaan, mutta lämmittää kuitenkin viluvarpaitani kun ei enää paljailla varpailla pärjää.

Sukkamestareiden verkkokaupan lisäksi Sukkamestareiden sukkia löytyy myös KESKO:n ja SOK:n liikkeistä sekä Partioaitasta. Nyt kannattaa kuitenkin suunnata ehdottomasti verkkokaupan puolelle sillä koodilla syksy21 saatte -20% kaikista sukista! Alekoodi on voimassa ensi viikon, eli 31.10.2021 asti.

Pst. Tekiskö sitä tänä vuonna joululahjahankinnat hyvissä ajoin?

Vinkkejä kasvattajille kohdata lapsi, jolla on 1-tyypin diabetes

Diabetes on yksi yleisimmistä kansansairauksistamme, mutta siitä huolimatta se on monille käytännön tasolla vieras, monelle pelottavakin. Toivon, että saat näistä ajatuksista ensiapua ja tukea kohdata lapsi, jolla on diabetes.

Olen ajatellut erityisesti varhaiskasvattajia tätä kirjoittaessani, mutta ehdottomasti kaikki tämä sopii ihan kaikille kasvattajille.

Vahvista lapsen pystyvyyttä ja itsemääräämisoikeutta

Varsinkin pienet ja vammaiset lapset tarvitsevat usein paljon tukea ja apua aikuiselta diabeteksensä hoidossa. Toimenpiteissä ollaan paljon ihokosketuksessa lapseen ja tullaan lapsen omalle alueelle, vaikka lapsi ei sitä aina haluaisi. Siksi on tärkeää antaa lapsella päätösvaltaa niin paljon kuin se on mahdollista. Esimerkiksi insuiinia pistäessä voi kysyä kumpaan jalkaan tai kummalle puolelle vatsaa insuliini pistetään. Lasta voi osallistaa omaan hoitoonsa antamalla hänen pyyhkiä ensimmäisen veritipan, kun otetaan verensokeria tai hänen voi antaa harjoitella itse skannaamaan sensorin, joka lukee verensokerin.

Lasten kanssa tulee olla muutenkin sensitiivinen, se koskee myös diabeteksen hoitoa. Laskeeko muut lapset ruokapöydän ääressä pikkuhoususilleen? Onko se lapselle, jolla on diabetes miellyttävää? Miltä lapsesta tuntuu jos kaikki ryhmän jäsenet katsoo insuliinin pistämistä tai että hän menee aina ensimmäisenä tai viimeisenä syömään. Lapsen fiiliksiä kannattaa tunnustella vaikkei hän aina suoraa sanoitakaan pahaa mieltään.

Mikäli lapsi ei syökään sitä määrää ruokaa kuin on laitettu insuliinia, ei häntä pidä pakottaa tai syyllistää, että lääke on jo laitettu. Lapsentasoisesti tulee sanoittaa miksi syöminen on hänelle tärkeää, mutta ruokailusta ei saa tehdä suorittamista. Yksinkertaisimmillaan ”sinulle tulee muuten huono olo” tai ”vatsa tulee kipeäksi”. Et voi tietää tuleeko oikeasti, mutta lapselle on tärkeää antaa yksinkertaisia ymmärrettäviä esimerkkejä toiminnan seurauksesta. Sitten yhdessä lapsen kanssa keskustellen tulee miettiä miten syömätön ruoka korvataan. Tärkeää on, että lapsella, jolla on diabetes säilyisi myös ruokailo ja ruokailu olisi rento ja mukava hetki.

Mikäli lapsella tulee matalia tai korkeita verensokereita älä jätä häntä yksin. Verensokerien heittelyt vaikuttaa lapseen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tilanteen korjaamista tulee toki tarkkailla muutenkin intensiivisemmin, mutta lapsi tarvitsee tukea ja lohdutusta. Hänellä on saattanut olla ärtymystä, levottomuutta, väsymystä tai erinäistä huonoa oloa eikä lapset osaa aina sanoittaa oloaan ja tunteitaan. Kasvattajan tehtävä on olla läsnä ja sanoittaa, että esimerkiksi epäsopiva käyttäytyminen johtui siitä, että verensokeri oli päässyt liian matalaksi.

Tee asiasta yhtä arkinen kuin hampaidenpesu

Päiväkodissa ja kouluissa tulee puhuttua lasten kuullen kollegoille eikä aina välttämättä muista miten paljon korvia on ympärillä, vaikka ne eivät fyysisesti jaloissa juuri sillä hetkellä roikkuis. Ohimennen tulee ehkä mietittyä, pähkäiltyä tai jopa kauhisteltua ja ressattua jotakin asiaa, joka liittyy lapsen diabetekseen. Tällaiset asiat tulisi kuitenkin siirtää kahvihuoneeseen tai muuten pois lasten luota. Lapsella, jolla on diabetes (tai mikä tahansa muu arkeen lisäkuormaa tuovia asioita) ei saa milloinkaan kokea oloansa epämukavaksi tai taakaksi sen vuoksi, että diabeteksen hoito on sinulle uusi ja ihmeellinen.

Varsinkin juuri kun diabetes on todettu on se iso mullistus myös lapselle, että häntä pistetään paljon päivän aikana. Jos lapsella ei ole insuliinipumppua ja käsivarresta lukulaitteella mitattavaa sensoria, pistämisiä voi helposti tulla monta kymmentä päivässä. Pyri tekemään verensokerien mittaamisesta niin huoletonta ja arkista kuin mahdollista. Esimerkiski:

  • Laske aterioilla syötävät hiilihydraatit ja pistettävä insuliini etukäteen
  • Ota kaikki tarvittavat välineet esille valmiiksi
  • Pyri mittaamaan verensokereita ennen tai jälkeen toiminnan, niin ettei lapsen tarvitse aina keskeyttää mielekästä puuhaansa

Mitään ei tule tehdä lapselta kuitenkaan sanoittamatta ja ajatella ettei se ehdi ees huomaamaan. Aina kun kosketaan, kerrotaan se etukäteen. Aina kun pistetään, kerrotaan se etukäteen. Päiväuniaikaan en lähtisi herättämään lasta, koska neula on sen verran pieni, että lapsi ei (välttämättä) edes herää.

Välttäisin käyttämästä ”pakko”-sanaa, vaikka aina se ei ole mahdollista. Aina kuitenkin on hyvän yhteistyön kannalta mielekkäämpää jos lähdetään liikkeelle siitä, että hoitotoimenpiteissä voi olla myös kivaa ja hauskaa. Mitä se sitten kenellekin lapselle tarkoittaa – lauletaanko, lorutelaanko, lasketaanko yhdessä, tykkääkö lapsi bongailla huoneesta jotakin esineitä samaan aikaan. Lapselle, jolle hoitotoimenpiteet on aina epämukavia voisi kehittää motivoivia maaleja samoin kuin esimerkiksi kuivaksi opettelemisessa.

Hae ja jaa tietoa

Kaikki tuntematon on pelottavaa. Mitä enemmän opiskelee aihetta, sitä tutummaksi aihe tulee eikä nostata sykettä niin paljon. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin osaat myös vastata kaikkien lasten kysymyksiin. Osaat järjestää sensitiivisesti toimintaa, jossa nousee esiin diabetes, kuitenkaan leimaamatta lasta tai tekemättä hänestä kävelevää esimerkkiä. Tunnustele lapsen omia fiiliksiä siitä, haluaako hän itse kertoa diabeteksestään ja esitellä mittareita yms. Yhteisissä toiminnoissa voi ottaa teemaksi muitakin lasten sairauksia, jolloin diabetes ei pomppaa yksittäisenä ”erikoisuutena” vaan on siellä yhtenä muiden joukossa astman, epilepsian ja allergioiden kanssa.

Ainakin täältä löytyy hyvää tietoa:

Näe ihminen

Anna tilaa diabetekselle lapsen arjesta tasan sen verran kuin se tarvitsee. Mitään asioita ei tarvitse jättää tekemättä ja herkutteluhetkiin ei tarvitse olla erilaisia eväitä kuin muilla diabeteksen vuoksi. Kun esittelet lapsen uudelle kasvattajalle varsinkin lapsen seurassa, älä aloita siitä, että hän on diabeetikko. Ylipäänsä varoisin käyttämästä diabeetikko sanaa, koska se diabetes on osa ihmistä ei yhtä kuin ihminen. Tuntuu pieniltä jutuilta, mutta on vissi ero sanoa ”meidän ryhmässä on yksi diabeetikko” kuin ”meidän ryhmässä on lapsi, jolla on diabetes”.

Muista pyytää tarpeeksi apua ja koulutusta itsellesi. Varsinkin varhaiskasvatuksen opettajilla harvemmin on koulutusta terveydenhuollon puolelta. On siis ihan ok, että lapsen diabeteksen kanssa sinuiksi tuleminen ottaa aikansa. Vaadi tarpeeksi koulutusta, jakakaa tietoa toistenne kanssa, kannustakaa ja jakakaa vastuuta. On kaikkien etu ettei lapsen diabeteksen hoito ole vai yhden tai kahden kasvattajan varassa.

Toisinaan diabeteksen hoito voi kiireisessä arjessa tuntua kuormittavalta. Yritä kääntää se kuormituksesta apuvälineeksi muiden joukkoon. Toiset pukee silmälasit, toinen käyttää pyörätuolia ja kolmannelle laitetaan insuliinia, jotta glukoosi pääsisi siirtymään verenkierrosta solujen käytettäväksi.

Jokainen meistä toivoo tulevansa nähdyksi ihmisenä, ei diagnoosina. Se olkoon kaiken ytimenä.

Synnytysvalokuvaus Turussa


Kaupallinen yhteistyö: Valokuvaaja Sonja Siikanen


Mietin keväällä, mitä toivoisin viimeiseltä raskaudelta. Synnytyksen valokuvaaminen oli tuntunut jo keskimmäisen kohdalla tärkeältä, mutta en jotenkaan uskaltanut ottaa askelta sitä kohti. Vieras ihminen omassa synnytyksessä mietitytti.

Lähdin työstämään synnytysvalokuvausajatusta sitä kautta etten etukäteen tunne kätilöitäkään ja silti päästän heidät lähelleni. Aloin puhua puolisolle ajatuksestani, joka muuttui pikku hiljaa toiveesta kovaksi haluksi. Puoliso ei ensin innostunut ajatuksesta, mutta juttelimme moneen kertaan asiasta vielä kevään aikana. Pikku hiljaa hän huomasi ja alkoi ymmärtää synnytyskuvauksen olevan minulle tosi tärkeä.

Joku saattaa miettiä nyt, että sehän ei ole puolison asia ja taas joku luopuu ajatuksesta puolison ensireaktion vuoksi. Kaikille synnyttäjille sanon rohkaisuksi, että kuvaaja synnytyksessä on todella ensisijaisesti sinun päätöksesi. Koin kuitenkin tärkeäksi ettei puolisolla olisi epämukava olo kuvaajan läsnäolosta, koska hän on tärkein tukijani. Koin kuvaajan tärkeäksi myös siksi, että puolisoni ei tarvitse stressata siitä muistaako ottaa minusta ja vauvasta kuvia, puhumattakaan siitä paniikista tuleeko niistä mielestäni hyviä, hah.

Tärkein kaikista kuitenkin oli se, että haluaisin että hänestä ja meistä perheenä tulisi kuvia. Sen tiesin jo kokemuksesta ettei minulla olisi pienessä mielessäkään siinä hetkessä vauvan ja puolison kuvaaminen. Halusin, että hänellekin jää synnytyskokemus. Muisto siitä, miten hänen läsnäolonsa oli minulle äärettömän merkityksellinen.

Vitkuttelin yhteydenoton kanssa, koska koronarajoitukset mietitytti. Olin kuitenkin Tyksiin yhteydessä ja sieltä kerrottiin, että sillä hetkellä sai synnytyksessä olla mukana kaksi henkilöä. Mietin, että nyt tai ei koskaan ja päätin naputella Sonjalle viestin.

Olin Sonjaan yhteydessä vasta vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa, ihan liian myöhään. Hän oli jo ehtinyt buukkaamaan keikkoja vauvan lasketun ajan ympärille. Sonja kuitenkin heti alkoi miettiä saisiko järjestymään kuvauksen ja lupasi tulla jos suinkaan on maisemissa. Normaalisti Sonja järjestää synnytyskuvaukset lasketun ajan ympärille niin ettei hän ota kuvauskeikkoja, joita ei ole mahdollista helposti siirtää tai keskeyttää. Hän järjestää itselleen myös tuuraajan jos jostain syystä ei itse pääsisi paikalle.

Aikatauluja järjestellessä sanoin ettei vauva nyt ainakaan kesäkuun puolella synny, kun on nämä muutkin ennen laskettua aikaa tullut. Virhe. Jos jotain tämäkin raskaus taas opetti niin sen ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.

Kuvaukseen kuuluu aina etukäteen palaveri. Meidän piti nähdä ensin kasvotusten, mutta kaiken minusta johtuvan säädön vuoksi otimme etäyhteyden, jossa puhuimme toiveistani ja ajatuksistani.

Toivoin, että Sonja kuvaisi KAIKEN. Mietin, että en todellakaan tiedä haluanko katsoa kaikkea ja tallettaa itselleni. Olen tässä vuosien aikana kuitenkin ymmärtänyt, että kuvat voi aina deletoida, mutta jälkikäteen on enää mahdoton hetkiä tallettaa. Ne hurjimmat kuvat voin halutessani tallettaa mappi öö:hön ja voin palata niihin vuosikymmenten päästä uudelleen.

Ajattelin kuvauksesta olevan myös hyötyä synnytyskokemukseni läpikäyntiin myöhemmin. Nyt kun synnytyksestä on neljä kuukautta katselen kuvia taas aivan erilaisin silmin ja ne muuttuvat silmissäni joka kerta kun katson niitä.

Näen asioita, joita en olisi nähnyt ilman kuvia ja näen erilaisia asioita eri aikana. Näen itsestäni kaiken sen kivun, veren, voiman ja alkukantaisuuden sekä rauhan, levollisuuden, ilon sekä yhteyden itseeni ja puolisooni.

Olin Sonjaan hyvin matalalla kynnyksellä yhteydessä. Jännitin hänen jokaista Turun ulkopuolella olevaa keikkaa, että elähän vain vauva silloin synny. Siksi Sonja todella kannattaa varata todella hyvissä ajoin, koska silloin hän ei mene buukaamaan kauempaa kuvauskeikkoja lasketun ajan lähelle.

Kun vauvaa ei laskettuun aikaan mennessä näkynyt eikä kuulunut saatiin hiukan lisäjännitystä lisää, kun synnytyksen käynnistys oli varattu samalle päivälle, kun Sonjalla oli Helsingissä kuvaukset. Hän kuitenkin järjesteli oitis minulle vielä varakuvaajan jos synnytys todella menisi käynnistykseen asti ja hän ei itse pääsisi.

Sonja asuu lähellä Tyksiä, joten hänet oli helppo hälyyttää pikaisella varauksella yöuniltakin. Ja niin hän tosiaan sai väliaikatietoja pitkin yötä. Sonjan ja hänen kumppaninsa numerot oli talletettu suosikeiksi ja Sonja eli jännitystä kanssani ja oli ihanasti osana matkaa. Vaikka Sonja ei olekaan doula tai muu synnytystukihenkilö niin kaikki se mitä häneltä sain tuki ja tukee kyllä koko tätä synnytyskokemustani.

Sonja tiesi aikaisempien synnytyksieni olleen nopeita, joten hän tiesi että hetimmiten täytynee tulla kun lähtö tulee. Yleensä Sonja tulee siinä vaiheessa kun siirrytään synnytyssalin puolelle. Sonja olikin pelipaikalla heti alusta alken, koska pääsin heti synnytyssaliin sairaalaan päästyäni.

Tapasin kasvotusten Sonjan synnytyksessä vasta ensimmäistä kertaa, mutta olimme samalla taajuudella tosi nopeasti. Ehdimme hetken jutella ennenkö vaivuin omaan kuplaani. Ainakin yrittäjyydestä, josta puolisonikin aina syttyy. Sonja osasi olla etäällä ja läsnä. Hän oli rauhallinen eikä yhtään hötkyilevä. Juuri sellaista rauhaa synnytyksessä tarvitaan. Jälkikäteen ihmettelin miten hän oli silti ihan jokaiseen kuvakulmaan ehtinyt.

Synnytyksen jälkeen minua jännitti ihan hirveästi avata kuvakansio ensimmäistä kertaa. Hämmästyin taas miten uskomattoman sensitiivinen Sonja osaa olla. Sähköpostiin gallerian kilahtaessa hän kirjoitti mitä kaikkea kuvasi, jotta osaan miettiä ennen gallerian avaamista olenko valmis katsomaan siinä hetkessä kuvat. Hän myös lupasi tehdä alakategoriat jos haluaisin katsoa kuvia ensin esimerkiksi vain ennen ja jälkeen synnytyksen. Mietin miten joku voi ajatella noin pitkälle. Tuli olo, että hän todella välittää asiakkaastaan.

500 kuvan galleriassa todella oli kuvattu KAIKKI. Oli hurjaa nähdä se verilammikko allani, istukan syntymä, kuinka paljon ompeleiden laitto sattui, miten puoliso piteli minua ja katsoi meitä ja miten pöllähtäneen kaunis olin. Voimakas ja haavoittuvainen samaan aikaan.

Katseltiin kuvia yhdessä puolison kanssa. Oli ihanaa nähdä ja kuulla myös häneltä, että onneksi kuvaaja oli ja vau miltä me näytetään.

Sonjaan saa sekä somen @sonjasphoto että sähköpostin välityksellä tosi nopsaan kiinni ja ei ole kysymystä tai mietittävää asiaa, jota hänelle ei voisi kertoa. Sonja tuo valokuvaajana poikkeuksellisen paljon esille arvojaan, joka vahvisti itselleni kokemusta siitä, että saan tälle mukaani ihmisen, joka tekee työtään koko sielullaan.

Sonjasta voi lukea lisää hänen sivuiltaan ja hinnasto löytyy täältä. Lisää synnytyskuvausfiilistelyä löytyy portfoliosta, josta löytyy Mutsis on blogin Emilian synnytyskuvaus. Sonja tekee myös tosi paljon boudoir-kuvauksia. Niitä kuvia pääsee fiilistelemään varisnkin Instagramista.

Jos olet miettinyt synnytyskuvausta niin kannattaa laittaa Sonjalle hetimmiten viestiä, koska Sonjan kalenteri täytyy vinhaa vauhtia. Mitä aikaisemmin on yhteydessä niin hänen on mahdollista suunnitella kanssasi kuvausta kanssasi.

Miltähän musta tuntuu katsoa näitä 10 vuoden päästä? Tai näyttää lapsille joskus aikanaan. Joitakin iltoja sitten totesin puolisolle iltapalapöydässä kun oltiin juteltu elämästä, että musta on ihanaa muistella hänen kanssaan. Ja että hän tykkää myös muistella. Saankohan mä vielä 40 vuoden päästä muistella hänen kanssaan näiden kautta elettyä elämää. Kuinka kaunis se on ollutkaan.

Millaista luomuviljely on Suomessa

Olen kasvanut luomumaatilalla, mutta mitä oikeastaan tiedän luomumaanviljelystä? Lopulta aivan liian vähän. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä oppia omista juuristaan. Viime viikonloppuna vietettiin Suomalaisen ruoan päivää. Aikeinani oli jo silloin kirjoittaa teidän kysymyksien pohjalta millaista on luomumaanviljely, mutta.., no, elämä vei pidemmän korren ja pyyhin nuhaisia neniä. Nyt isäni oli kuitenkin meillä lastenhoitoapuna ja haastattelin häntä Pikku Kakkosen verran.

Mainittakoon vielä alkuun, että en ole tehnyt faktantarkistuksia ja nämä ovat yhden viljelijän kokemuksia viiden vuosikymmenen ajalta Etelä-Suomessa. Tämä olkoon kuitenkin kurkistus ruisleivän juurille ihan kirjaimellisesti. Tervetuloa luomumaanviljelyn oppitunnille!

Mitä luomuviljely oikeastaan on?

Luomu on luonnonmukaisesti viljelemistä, mikä tarkoittaa ettei viljelyssä käytetä teollisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomu on tarkasti valvottua ja säänneltyä toimintaa. Ihan pellolla asti tulee vuosittain luomutarkastaja tarkastamaan, että todellakin vilja on viljelty luomusti.

Lisää luomusta voi lukea esimerkiksi Pro Luomun nettisivuilta, joka on luomualan yhteistyöorganisaatio.

Voiko siihen aina luottaa jos pakkauksessa sanotaan olevan luomua?

Jos pakkauksessa on vihreä EU:n luomumerkki niin ehdottomasti. Se on tarkkaan valvottu merkki ja sitä titteliä ei voi ostaa rahalla.

Kuinka kauan tila on ollut luomu ja miten luomuun siirtyminen tapahtui?

Vanhempieni tila siirtyi luomuun 1995 EU:iin liittymisen jälkeen. Silloin siirtymistuki oli isompi kuin tänä päivänä. Maata aletaan viljellä luonnonmukaisin menetelmin, eli kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoiteita käytetä enää sen jälkeen. Siirtymätuella yritetään kompensoida ansionmenetystä, joka johtuu siitä, että viljaa tulee viljellä luomuna ensin kaksi vuotta ennenkö viljaa voi myydä luomuna.

Onko viljellyillä pelloilla joku rotaatio: yhtenä vuonna toista ja toisena toista vai aina sama laji?

On! Peltoon viljellään vuorotellen ravinteita kuluttavia ja ravinteita lataavia kasveja. Tätä kutsutaan viljelykierroksi. Palkokasvit ovat lataavia (kuten herneet ja apila) ja viljakasvit kuluttavia (kuten kaura ja ruis). Palkokasvit vapauttavat typpeä maaperään, joka antaa viljalle ravinteikkaamman maaperän. Esimerkiksi hernettä viljellään uudelleen samalla pellolla 3-4 vuoden päästä.

Miten rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan luomussa?

Edellä mainuttu kasvien viljelykierto torjuu tuholaisia ja rikkakasveja osaltaan. Kaikille lajikkeille on omat tyypilliset ”tuholaiset” ja viljelykierto vähentää näiden muodostumista.

Syysvilja kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä. Se myös lähtee itämään keväällä nopeammin kuin kevätviljat ja näin ollen se saa ”etumatkaa” rikkaruohoihin nähden. Kun vilja on päässyt kasvamaan enemmän niin rikkaruohot eivät pääse yhtä tehokkaasti valtaamaan elintilaa viljalta.

Viljan seassa kasvava apila ja varsinkin sen paksut isot juuret ovat matojen ravintoa. Madot tekevät peltoon pystysuoria putkimaisia onkaloita, jotka tekevät savisesta maasta hengittävämmän ja vettä tehokkaammin suodattavan.

Kuinka paljon kalliimmaksi luomuviljely tulee verratuna tehomaatalouteen? Mistä ero muodostuu?

Ei periaatteessa ollenkaan, koska luomussa ei voi käyttää kasvinsuojeluaineita ja kemiallisia lannoitteita, jotka ovat kalliita. Ero muodostuu siinä, että tehotuotetulta pellolta kerätään yleensä huomattavasti suurempi sato.

Elättääkö luomuviljelyllä eli maksetaanko tuottajalle kohtuullisesti?

Ei makseta. Parhaimpina vuosina esimerkiksi rukiista on saanut 380 euroa/ 1000 kiloa ja tällä hetkellä siitä saa 240 euroa/ 1000 kiloa. Vertailuna tavallisesta rukiista saa tällä hetkellä 170 euroa/ 1000 kiloa. Hinnat eivät ole viime vuosina juuri heilahdelleet, mutta eivät myöskään nousseet, vaikka satokausi olisi ollut huonompikin. Viljelijä ei voi määrittää itse hintaa, vaan pitkälti ostaja (keskusliikkeet ja muut viljanjalostamot) saa itse määrittää sen.

Yhdestä hehtaarista tulee keskivertovuotena 2000-3000 kiloa viljaa. Vertailuna tavanomaisesti viljellyn pellon tuotto voi olla hyvinä vuosina 5000-6000 kiloa/hehtaari.

Viljelijät saavat EU-tukia. Luomutuki on tänä vuonna 160 euroa/hehtaari. Tuki pysyy suhteellisen muuttumattomana eikä siihen vaikuta, vaikka satokausi olisi huono. Lisäksi on myös muita tukia, joita haetaan vuosittain.

Mikä parasta ja mikä haastavinta työssä?

Parasta on ehdottomasti oman työnjäljen näkeminen heti ja kaikissa vaiheissa. Lisäisin vielä näin tyttären mielipiteen: Saa olla luonnossa ja ulkona hyvin paljon.

Haastavinta on ehdottomasti kannattavuus. Tällä hetkellä esimerkiksi ruisleivän hinnasta 3-4% menee tuottajalle. Olisi edes alku jos tuotteesta tulisi 5-6% tuottajalle. Maanviljelijä ei voi itse määrittää hintaa vaan ostaja määrittää sen, joka on yrittäjälle poikkeuksellista.

Miksi kaikki viljeltävä vilja ei ole luomua?

Tällä hetkellä esimerkiksi uusia luomuviljelijöitä ei voi edes aloittaa, koska määrärahat aloitustukeen ovat loppu. Myös kysyntä vaikuttaa. On ollut aikoja, jolloin luomuviljaa on joutunut myymään ”tavallisena”, koska luomu ei ole yksinkertaisesti liikkunut.

Tällä hetkellä Suomessa viljeltävästä viljasta 3% on luomua. Ennen EU:iin liitymistä se on ollut huomattavasti vähemmän.

Oma kommentti: Dokumentissa, jonka nimeä en muista tuotiin myös esiin, että globaalisti ei olisi myöskään mahdollista olla luomua, koska silloin meillä ei riittäisi ruokaa tarpeeksi. Pohdimme yhdessä myös sitä, että lämpimillä alueilla viljan säilyvyys ja selviäminen on heikompaa ja ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän entisestään. Esim. kuulemma Intiassa alettiin saada huomattavasti isompia satoja, kun heille tuotiin käyttöön kasvinsuojeluaineet. Luomu on kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto, koska se sitoo ravinteita tehokkaammin eikä pelloilta tule kemiallisia kasvinsuojelu- ja lannoitevalumia vesistöihin.

Miksi omasta maataloudesta tulee pitää huolta?

Oma kommentti: Suomalainen vilja on laadukasta ja puhdasta. Viileä ilmasto pitää huolta siitä ettei tuholaisia tuli niin herkästi ja viljaa ei tarvitse myrkyttää niin paljon (huom. nyt luomua ei myrkytetä muutenkaan).

Esimerkiksi hukkakaura tuli Suomeen 50-60-luvulla maailmalta, kun Suomessa oli ollut huonoja satokausia ja yksinkertaisesti siemenviljaa ei ollut. Hukkakaura on rikkakasvi, joka leviää tehokkaasti ja vie elintilaa viljeltävältä viljalta.

Huolettaako maanviljelyn tulevaisuus? Jos – miksi?

Kannattavuuden vuoksi kyllä. Hyvinä vuosina ennen euroon siirtymistä viljasta sai 3000 markkaa/1000 kiloa ja tällä hetkellä tosiaan se on sen 240 euroa. Ennen samalla määrällä rahaa pystyi ostamaan koneita, nykyiset korvaukset on lähinnä karkkirahoja eikä pelkällä maanviljelyllä tulisi toimeen.

Pelkällä maataloutdella entistä harvempi elää. Maanviljelyn ohella isäni alkoi tehdä päivätyötä vuonna 1998.

Miten voi parhaiten tukea suomalaisia (luomu)ruoantuottajia?

Oma kommentti: Ostamalla luomua. Varmista, että paketista löytyy luomumerkki ja tsiigaa vijatuotteiden viljan alkuperä. Esimerkiksi suomalaisten yritysten pastat, leivät yms. eivät todella ole aina suomalaisesta viljasta.

Viljanjalostajille voi myös lähettää palautetta ja terveisiä, että haluaa vain kotimaista viljaa tuotteisiinsa. Kun on kysyntää tulee myös tarjontaa, joka vaikuttaa myös hintoihin. Toivotaan vain ettei se siivu olisi pois tuottajien pussista.

Viljellyillä pelloilla ei ole jokamiehenoikeutta kävellä, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Pellolla liikkuminen vahingoittaa satoa. Peltojen pientareet ja nurmialueet ovat myös sitä varte, että ravinteita pääsisi valumaan vesistöihin mahdollisimman vähän. Jos siis mahdollista, vältä pientareillakin kulkemista. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä. Nyt kun some vilisee auringonkukkapeltokuvia niin muistattehan kysyä maanomistajien luvan pellolla käyskentelyyn, koska emme voi tietää kukkien käyttötarkoitusta ja laumoittain liikkuvat ihmiset aiheuttavat maaperään paljon painetta.

Tulevana lauantaina 11.9.2021 vietetään Osta tilalta-päivää. Mikä onkaan sen parempi tapa tutustua oman alueen tuottajiin, kuin hurauttamalla tilalle ostoksille ja nauttia lähiruuasta. Sivustolta ei pysty suoraa etsimään vain luomutiloja, mutta kuvauksissa se on tuotu ilmi.

Nautitaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisesta ruuasta!

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa


Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina


Vietimme kolme touhukasta päivää alkuviikosta perheen kanssa Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Kun etsii lyhyellä etäisyydellä toisistaan luontoa, merta, kaupunkikulttuuria, hyvää ruokaa ja puuhaa lapsille on syytä suunntata Kotkan seudulle. Moni seurasikin reissuamme somen kautta ja se on tallennettuna Instagramin kohokohtiin nimellä Kotka-hamina.

Kotka on meille erityisen merkityksellinen kaupunki. Asuimme siellä kolme vuotta opiskeluaikana. Sen lisäksi että saimme korkeakoulututkintomme valmiiksi menimme myös naimisiin ja saimme esikoisemme. Aika mullistavia juttuja siis. Emme ole käyneet Kotkassa kolmeen vuoteen, olipa nostalginen olo kirmatessa lasten kanssa omissa suosikkipaikoissa.

Strömforsin ruukki Loviisassa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Strömforsin ruukkiin, joka sijaitsee Loviisassa. Fun fact – ennen kuntaliitoksia ruukki kuului Ruotsinpyhtäälle, joka on ruotsiksi Strömfors. Turusta Strömforsin ruukkiin on noin 265 kilometriä. Lähes koko matka on moottoritietä, joten Loviisaan pyyhältää kahdessa ja puolessa tunnissa jos takapenkillä on huolto kunnossa.

Lounaaksi söimme lohta ja hamppareita Bed & Bistro Strömforsissa. Täällä olen syönyt vuosia sitten elämäni parasta lammaspataa syksyn pimeänä ja sateisena iltana. Jälkkäriksi herkuteltiin suklaakakkua ja lapset tilasi Suomen jäätelön isot jätskipallot. Esikoinen valitsi itselleen hetkeäkään epäröimättä suklaan ja keskimmäiselle valikoitui mansikka.

Lapset oli myös kivasti huomioitu. Erityisen innoissaan oli koko meidän jengi puisista jättimäisistä pihapeleistä. Kokosimme dominoa ja jännitimme, kun toiset pelasivat Fortunaa. Myös Yatsya varten löytyi isot puiset nopat.

Lähtiessä jäi kytemään haave päästä tänne seuraavaksi puolison kanssa kaksisten. Veneilemään ja suppailemaan, kiertelemään rauhassa museota ja näyttelyitä, lukea kirjaa sohvannurkassa ja syödä ja juoda vähän väliä.

Santalahden camping-alue ja luontopolku

Iltpäiväksi lähdimme Santalahteen, joka on Kotkassa oleva viiden tähden campingalue. Alueelta löytyy isot golfmaastot, minigolfia ja mahtava leikkipaikka lapsille. Hiekkapohjainen matala ranta jäi meiltä seuraavaan kertaan.

Strömforsin ruukista ei aja kuin puolisen tuntia Santalahteen, mutta pienet torkut lapset ehtivät ottaa. Heidän heräiltyä mentiin suoraa syömään välipalaa Santa Cafeen. Ihan kuin olisi ollut Välimerellä, niin letkeän kiva tunnelma oli hörppiä kahvia ja mutustaa katkarapuleipiä riippukeinussa reggaen soidessa terassilla.

Välipalan jälkeen suunnattiin Santalahden luontopolulle, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Reittiä voi pidentää vielä puolella, mutta sanoisin parhaat näköalat olevan juuri tällä pätkällä.

Luontopolun parkkipaikka löytyy, kun ajaa Santalahti Resortin ohi niin pitkälle kuin asvalttitie jatkuu. Tie muuttuu hiekkatieksi ja vajaa sata metriä eteenpäin mennessä vasemmalta puolelta löytyy levennys autoille. Osoite Santalahden luontopolulle on Kipparintie 4. Polun lähtöpää löytyy oikealta puolelta, kun kävelee parkkipaikoilta hieman eteenpäin.

Maastoltaan Santalahden luontopolku on melko helppokulkuista polkua havumetsässä, jossa on upeita tasaisia kallioita evästelyyn ja vielä upeammat merinäköalat. Pienet pätkät portaita ja pitkospuita oli meidän lasten lemppareita ja meidän vajaa 2-vuotias jaksoi kilometrin verran taapertaa polkuja. Lopun aikaa hän matkusti puolison kyydissä.

Jos erehtyy luulemaan, että lapsista on otettu puhti pois luontopolulla niin voin todeta ettei tunti leikkipuistossa riittänyt, vaan lapset piti repiä illalliselle.

Kotkansaari täynnä puistoa ja puuhaa

Kotkan keskustassa sijaitseva Sokos hotel Seurahuone on majoittumiseen tosi hyvä. Siitä on helppo ja lyhyt matka mennä eri paikkoihiin ihan kävellen ja lapset ja itsensä voi tuoda päiväunille hotellille välillä. Hotellilta löytyy myös pyöriä, ottaisin ehdottomasti sellaisen.

Kotkan seurahuoneelta itsestään löytyy kolme ravintolaa; ranskalaistyyppinen keittiö Frans & Rosalie, bistromainen VENN ja meksikolaistyyppinen Amarillo. Sen verran päivä oli ollut pitkä, että kävin hakemassa lapsille lihapulla-annokset Frans & Rosaliesta ja tilasimme puolison kanssa klassikkomenut huoneeseen. Huoneeseen tilaaminen maksoi 10 euroa ekstraa, mikä oli joka pennin arvoinen. Lapset sai rauhassa katsella lastenohjelmia ja lueskeskella ja me saimme syödä pöytien välissä juoksemisen sijasta.

Aamupalan sai myös hakea huoneeseen johtuen vallitsevasta koronatilanteesta

Aivan hotellin edessä on vegaania gelatoa myyvä jäätelökioski ja kivenheiton päästä löytyy tori, josta voi hakea eväsretkelle mukaan Possot eli paikalliset munkkipossut. Ne ovat omenatäytteisiä, vähän litteämpiä ja rapeampia kuin ne tavikset.

Kotkassa jokaiselle jotakin syömistä

Saattaisi luulla, että Kotkan kokoisesta kaupungista ei löytyisi kummempia ravintoloita, mutta mitä vielä. Aiemmin mainitsiemi lisäksi haluan mainita Vaustin, josta löytyy fine dining. Sitä kaipaamme puolisoni kanssa ehkä eniten Kotkasta, hah. Muita suosituksiani vähän eri tarkoituksiin:

Ah niin ihania kahviloita ovat:

  • torilla oleva Coco
  • keskustan tuntumassa oleva Hygge
  • kauppakeskus Pasaatin vieressä oleva Moliendo cafe (täällä myös hyvät lounaat)
  • jos niin hyvä munkki käy, että pääsee kaljalle yksin tai kaverin kanssa niin suuntaisin Pub Albert & Pub Eduard (täältä myös hyvät siivet kuulemma)

Meripuisto ja rantaraitti

Seuraava aamu polkaistiin käyntiin puistoilulla. Vanhaan öljysatamaan luodussa Katariinan Meripuistossa meri on kaikkialla. Entinen säiliökenttä on puhdistettu perusteellisesti öljy-yhtiöiden toimesta ja alue on turvallinen virkistyskeidas. Yli 20 hehtaarin puisto on niin valtava, että aluksi tuntuu ettei se ole kovin kummoinen. Kun siellä kiertelee vastaan tulee mitä erilaisempia kiinnostavia paikkoja. Tämä täytyy kokea.

Keskellä puiston keskellä laiduntaa kesälampaat, muumileikkipuistossa ja jättimäisessä hämähäkkikeinussa viihtyi meidän ipanat kaikkein parhaiten. Muumileikkipuiston edustalla on itäisen Suomenlahden majakat pienoiskoossa. Vähän vanhemmille lapsille löytyy parkourpaikka ja Pump track-paikka.

Meripuistoon pääsee kaunista rantaraittia, joka lähtee Sapokasta. Ensin voi nauttia parhaat voisilmäpullat Marina Cafe Laiturissa ja jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta. Meripuistosta voi tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jos uimastadionin hyppytornit kutkuttaa voi jatkaa matkaa vain eteenpäin, jolloin lenkistä tulee ympyrän mallinen. Jos pyörät on alla niin samalla reissulla kurvaa nopeasti Haukkavuoren näkötorniin ihailemaan merimaisemia.

Sapokan satamatunnelmaa ja Maretarium

Itse Sapokan satamassa ja vesipuistossa saa vietettyä vaikka koko päivän. Sapokan vesipuiston suihkulähteeltä lähtee portaat ylös, jonka päällä voi ihailla Sapokkaa. Putouksen ylätansanteella on myös esillä suomalaisia kaupallisesti saatavien kivilajien näyttely. Jos matkaa jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta tulee vastaan toinen näkötorni, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotorni.

Akvaariotalo Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Puolison kanssa harmittelimme, kun valtavan iso 680 000 litraa sisätilavuudeltaan oleva Itämeriallas oli vielä huollossa. Lapset sen sijaan piut paut välittivät siitä ja mikä kala oli kyseessä, yhtä haltioitunut varsinkin keskimmäinen vajaa 2-vuotias oli jokaisesta fisusta.

Heti akvaariokierrokselle lähtiessä mukaan voi valita merelliset roolivaatteet ja ylemmästä kerroksesta löytyy lapsille puuhapaikka, jossa voi koota kalapalapelejä. Myös tutista luopumistyötä tekevät voivat sanoa täällä tutille hyvästit.

Sapokasta veneretki Varissaareen

Jos kutkuttaa kokea meri myös mereltä päin, mutta aikaa ei ole seilata koko päivää, Varissaareen pääsee m/s Klippan yhteysaluksella 10 minuutissa. Varissaari on yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista ja sen raunioille on rakennettu myös tasokas ravintola Vaakku. Pieneltä saarelta löytyy myös beach volley-kenttä, uimaranta ja vuokrattavana on SUP-lautoja ja saunalautta Kiulu.

Se reissun ainoa sadekuuro osui tietysti meidän veneretkeemme, mutta onpahan taas myöhemmin kikatettavaa, kun muistellaan kaatosateessa juoksentelua ja liukastelua. Sateiden vuoksi tällä kertaa keskityttiin ravintolan antimiin. Alkupalaksi valikoimme aurajuustoetanoita ja keittoa. Pääruuaksi minä otin päivän kalasaalista ja puolison lautasella päätyi lammasta.

Merikeskus Vellamo on täynnä meritarinoita

Valtavaa aaltoa muistuttava merikeskus Vellamosta löytyy museoita ja vaihtuvia näyttelyitä. Vellamo huomioi myös perheen pienimmät kivasti. Nytkin lapsille oli käynnissä ihan oma Merimonsterit-näyttely ja lisäksi kaikkien näyttelyiden väleissä on puuhapaikkoja lapsille. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola Laakonki, joka tarjoilee lounaaksi mutkatonta kotiruokaa. Terassin ulkona valtava ja sieltä näkee myös jäänmurtaja Tarmon, johon pääsee kesäisin tutustumaan.

Takaisin keskustaan päin köpsytellessä voi kiipustaa limuille ulkoilmaravintola Palskiin tai käydä nappaamassa torilta Possot. Tämä kotkalainen perinneherkku on vähän litteämpi, rapeampi kuin perinteinen munkkipossu ja sen sisällä on omenahillosydän.

Haminan Tervasaaressa lippiksen ongintaa

Viimeisen aamupäivän vietimme Haminassa. Lounasta söimme vierasvenesataravintola Rampsi Kitchen & Loungessa. Lounaaksi lapset söi isot annokset lohikeittoa. Minulla oli falafel-halloum-salaatti ja puolisolla valtava tortilla, jossa oli kanaa.

Ihan sellaista hermolomaa ei tällä poppoolla ole vielä nautiskella terassilla, joka on meressä kiinni. Saatiinpa terassilla actionia ja vipinää, kun esikoinen vielä kaiken sähellyksen jälkeen nakkasi keskimmäisen lippiksen mereen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin hölmistyneenä pinnalla kelluvaa lippistä, joka hörppi pikku hiljaa vettä itseensä. Terassilla käynnistyi operaatio lippiksenpelastus ja jollain haavintapaisella koukulla joku ihana sen lopulta sai napattua. Koko terassi jännitti kanssamme ja kun lippis oli maissa koko terassi taputti. Kyllä nämä meidän ipanat tarjoilee jännitystä muidenkin kesäpäiviin, hah.

Tervasaaren ihan viereen on avattu juuri Oolannninpuisto, joka näyttää siltä, että tulee vielä laajentumaan. Sieltä löytyy iso hämähäkkikeinu ja maatrampoliinit.

Pappilansaaren luontopolku ja vapaana laiduntavat lampaat

Esikoisen kanssa kiersimme 700 metriä pitkän Pappilansaaren luontopolun sillä aikaa kun puoliso oli kahden nuoremman kanssa lepäilemässä autossa. Luontopolku on helppokulkuista kangasmaastoa, josta puolet reitistä kulkee metsän keskellä ja puolet nuolee meren rantaviivaa. Saarella laiduntaa lampaat vapaana ja tällä kertaa ne löytyivät rantakaislikosta ihan polun alusta.

Luontopolun alku oli erittäin hämmentävässä paikassa, ihan rivitalojen takana. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta me jätimme auton ihan tien päähän. Osoite luontopolun alkuun oli oman Mapsini mukaan Pappilasaarenkatu 18, 49400 Hamina.

Euroopan korkein lipputanko ja Haminan bastioni

Hieman hämmentyneenä seurasin 100 metriä korkean lipputangon hanketta aikoinaan, mutta nyt kun sen koripallokentän kokoisen Suomen suurlipun näki liehumassa lähes kaikkialta misssä Haminassa oli niin olihan se vaikuttava.

Välipalalla istutin muun jengin Haminan bastioniin jätskille ja itse kävin pyörähtämässä IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyssä. Rauli Virtanen on freelance-toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kriisialueilla raportoinnista. Näyttelyssä oli valokuvia Virtasen matkoilta ja monenlaisia tunteita herättäviä tarinoita niiden takaa. Näyttelyyn on käynnissä 15.8.2021 asti ja sinne on vapaapääsy.

Valkmusan kansallispuistoon maadoittumaan

Ennen kotimatkaa kävimme rauhoittamassa mieltämme Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla. Valitsimme helppokulkuisen ja paljon pitkospuita sisältävän Läntisen keitaan rengasreitin, joka on 2,3 kilometriä pitkä. Matkaa voi hieman lyhentää kääntymällä takaisin taukopaikalta, jonne on 700 metriä. Taukopaikalla kipusimme lintutorniin. Smoothiet kuitenkin nautittiin maantasalla, sen verran menevää menoa oli lapsilla.

Loviisan vanha puutaloalue ja vielä tulevaisuuden pucket listillä. Toivottavasti seuraavaan reissuun Kotkan seudulle ei mene kolmea vuotta. Sydän täynnä uusia kesämuistoja kohti uusia seikkailuja.

Kesäpuuhavinkkejä Turun seudulle

Tällainen pikainen listaus kesäisistä lähiretkikohteista Turussa. Muokkaan tätä jahka ehdin, mutta koska ideoita kaivattiin kovasti niin julkaisen tämän vähän tällaisena raakileena ennenkö kesä pääsee loppumaan. Postauksen kuvat ovat reitiltä, joka lähtee Vaarniemeen vievän hiekkatien päässä olevasta mutkasta ja kulkee Katariinan laaksoon. Kuvat on otettu kesällä 2019.

Muutama linkki laitettu lisätietoihin, yritän ehtiä laittaa kaikkiin linkit heti kun ehdin. Toivottavasti näistä inspiraatiota ensi alkuun.

Uimarannat, joissa on kiva käydä (pienten lasten kanssa):

  • Hiekkahelmi (Paimio)
    • Tammireitisön luontopolkuja lähtee myös
  • Ekvalla (Hirvensalo)
  • Saarronniemi Ruissalossa
    • Campingalue, tulentekopaikkoja (muista metsäpalovaroitukset!), SUP-lautojen vuokrausta, vuokrasauna
  • Uittamo (Turku)
    • ruuhkaisa hyvällä säällä
    • Katariinanlaakson luontopolut ihan lähellä
  • Kupittaan ja Samppalinnan maauimala
    • Kupittaan on kivempi pikkulapsien kanssa
    • Kupittaalla on myös se the Seikkaulupuisto

Pistäydyppä täällä:

  • Limut Turun kattoterassilla Walo rooftop ja Kupittaan Sokos hotel
  • Käsityöläismuseossa riittää ihmeteltävää myös lapsille
  • Turun linna
  • Kakolan alue
    • funikulaarilla ylös Kakolanmäelle
    • alueelta löytyy ravintola, kahvila, panimo, hotelli, pakopelihuone…
    • Takaisin tullessa Förillä toispuolelta jokkee täl puolel jokkee
  • Turun tuomiokirkko
    • edustalla on iso kesäterassi, joka jatkuu jokirantaan asti
  • Pyöräile Ruissaloon ja tule takaisin Fölin vesibussilla (esteetön). Osa vuoroista menee myös Hirvensalon Pikisaareen, mutta täst ei kokemusta
  • Seikkailupuisto Seikkis Turussa. Alueelta löytyy
    • leikkipuistoja
    • ohjattuja työpajoja ja muuta ohjelmaa
    • maauimala
    • polkuautoja
    • ”sorsalampi”, jossa lintuja
  • melomaan tai suppailemaan Aurajokeen. Lähtö on Halistenkosken kupeesta.
  • vuokraa Låna vene ja katsele Aurajoelta käsin Turkua ja käy vaikka pitsalle Ruissalon telakalla
  • Kuralan kylämäestä löytyy maalaismeininkiä ja ainakin lampaita. Eväät mukaan ja piknik tänne!
  • kotieläintiloja
    • Rahin kotieläintila (Kustavi)
    • Kyyhkyrinne (Lieto)
  • Saarihyppelyä
    • Turusta Vepsä, Pähkinäinen, Maisaari
    • Saariston rengastie
    • Kemiönsaaresta Högsåra, Öro, Hiittinen (näistä olen käynyt vain Högsårassa)

Luontopolut:

  • Pomponrahka
  • Tuorla Kaarinassa
    • alueelta löytyy majatalo, jossa ravintola ja brunssi ollut ainakin aiemmin
    • avaruuspuisto Väistälä, joka on Turun yliopiston toimintaa
  • Haunistenallas Raisiossa
  • Littoistenjärvi Kaarina/Lieto
    • Luontopolku lähtee uimarannalta
  • Arboretum Yltöinen Piikkiössä, jossa iso Alppiruusupuisto ja upeita yli 350-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Polkuja menee ristiinrastiin
  • Vaarniemi Kaarinassa
    • kulku Katariinanlaaksoon asti niin halutessaan
  • Katariinanlaakso
    • Uitramon uimaranta lähellä
    • Melontakeskus vieressä
  • Matildanjärven kierros ja muut luontopolut Teijossa
    • ruukkialueella alpakoita, kahviloita, ravintoloita, leipomo, suklaapuoti, panimo….
    • vuokraa maastopyörät Meri-Teijosta tai luontokeskukselta Natura Vivalta
  • Vanhalinna Liedossa, varsinkin jos rappuset on mieleisiä
  • Kuusisto ja linnanrauniot Kaarinassa

Ravintolat:

Nää on mun suosikkeja, mutta ei mitenkään erityisesti lapsille.

  • Oobu (kalaravintola, mutta saa myös muuta)
  • Tintå
  • Smör
  • Blanko
  • Kuori
  • Kauppahallissa monta paikkaa!
  • Nerå
  • Gustavo (italialainen)
  • Kaskis
  • Delhi Darbar (intialainen)
  • Yangtze (kiinalainen)
  • Heineken housen pitsat Naantalissa
  • Farmors Café Högsårassa

Kahvilat:

  • Cafe Qwensel
    • apteekkimuseo samassa pihapiirissä, tämäkin on lasten kanssa pois autojen ja joen välittömästä läheisyydestä
  • kaupunginkirjaston kahvila
    • sisäpiha on lasten kanssa vähän turvallisempi hengailuun
  • Bageri Å Kakolanmäellä (ei kokemusta, Mutta kehuttu!)
  • Leipomo Gryn Forumissa
    • kotimaista desingia viereisissä liikkeissä
    • vegekauppa vieressä
  • kahvila Oksi
  • Kustavin savipajan kahvilan munkit
  • Kehuttaja, mutta en oo itse käynyt ja on omalla pucket listillä:
    • Leipomo Manna
    • Cafe Victor
    • Ruissalon kahvilat
    • cafe Amandiksen vohvelit Naantalissa

10 x kesäkuun luetuinta postausta

Taisin mennä lupaamaan Insta puolella teille vinkkejäni lähimatkailuun Turun seudulla. Yritän saada sen pian aikaan. Huomasinkin, että olen tehnyt listauksen viime kesän puuhista korona mielessä. No, käy ainakin sillä välin lukemassa se!

Viime kuussa ei ole pajon ehtinyt konetta näpytellä, mutta onneksi olette löytäneet vanhoja hyviä juttuja arkistojen kätköistä! Kesäkuun kymmenen luetuinta juttua listattuna alla, olkaapa hyvät.

  1. 20x kesätekemistä koronan aikana
  2. Suomalaiset imetysvaatteet
  3. Bugaboo donkey duo 3 tuplavaunut
  4. Mitä ottaa huomioon kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä
  5. Mitä 4-vuotiaalle lahjaksi?
  6. Mitä pojalle ristiäislahjaksi?
  7. Paljasjalkakengät lapselle
  8. Miten saimme tietää down diagnoosista?
  9. Vinkkilista lasten kanssa Julma-Ölkylle lähteville
  10. Parhaat falafelit

Semmosta! Ihania kesäpäiviä!

1 2 3 5