Vinkkejä kasvattajille kohdata lapsi, jolla on 1-tyypin diabetes

Diabetes on yksi yleisimmistä kansansairauksistamme, mutta siitä huolimatta se on monille käytännön tasolla vieras, monelle pelottavakin. Toivon, että saat näistä ajatuksista ensiapua ja tukea kohdata lapsi, jolla on diabetes.

Olen ajatellut erityisesti varhaiskasvattajia tätä kirjoittaessani, mutta ehdottomasti kaikki tämä sopii ihan kaikille kasvattajille.

Vahvista lapsen pystyvyyttä ja itsemääräämisoikeutta

Varsinkin pienet ja vammaiset lapset tarvitsevat usein paljon tukea ja apua aikuiselta diabeteksensä hoidossa. Toimenpiteissä ollaan paljon ihokosketuksessa lapseen ja tullaan lapsen omalle alueelle, vaikka lapsi ei sitä aina haluaisi. Siksi on tärkeää antaa lapsella päätösvaltaa niin paljon kuin se on mahdollista. Esimerkiksi insuiinia pistäessä voi kysyä kumpaan jalkaan tai kummalle puolelle vatsaa insuliini pistetään. Lasta voi osallistaa omaan hoitoonsa antamalla hänen pyyhkiä ensimmäisen veritipan, kun otetaan verensokeria tai hänen voi antaa harjoitella itse skannaamaan sensorin, joka lukee verensokerin.

Lasten kanssa tulee olla muutenkin sensitiivinen, se koskee myös diabeteksen hoitoa. Laskeeko muut lapset ruokapöydän ääressä pikkuhoususilleen? Onko se lapselle, jolla on diabetes miellyttävää? Miltä lapsesta tuntuu jos kaikki ryhmän jäsenet katsoo insuliinin pistämistä tai että hän menee aina ensimmäisenä tai viimeisenä syömään. Lapsen fiiliksiä kannattaa tunnustella vaikkei hän aina suoraa sanoitakaan pahaa mieltään.

Mikäli lapsi ei syökään sitä määrää ruokaa kuin on laitettu insuliinia, ei häntä pidä pakottaa tai syyllistää, että lääke on jo laitettu. Lapsentasoisesti tulee sanoittaa miksi syöminen on hänelle tärkeää, mutta ruokailusta ei saa tehdä suorittamista. Yksinkertaisimmillaan ”sinulle tulee muuten huono olo” tai ”vatsa tulee kipeäksi”. Et voi tietää tuleeko oikeasti, mutta lapselle on tärkeää antaa yksinkertaisia ymmärrettäviä esimerkkejä toiminnan seurauksesta. Sitten yhdessä lapsen kanssa keskustellen tulee miettiä miten syömätön ruoka korvataan. Tärkeää on, että lapsella, jolla on diabetes säilyisi myös ruokailo ja ruokailu olisi rento ja mukava hetki.

Mikäli lapsella tulee matalia tai korkeita verensokereita älä jätä häntä yksin. Verensokerien heittelyt vaikuttaa lapseen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tilanteen korjaamista tulee toki tarkkailla muutenkin intensiivisemmin, mutta lapsi tarvitsee tukea ja lohdutusta. Hänellä on saattanut olla ärtymystä, levottomuutta, väsymystä tai erinäistä huonoa oloa eikä lapset osaa aina sanoittaa oloaan ja tunteitaan. Kasvattajan tehtävä on olla läsnä ja sanoittaa, että esimerkiksi epäsopiva käyttäytyminen johtui siitä, että verensokeri oli päässyt liian matalaksi.

Tee asiasta yhtä arkinen kuin hampaidenpesu

Päiväkodissa ja kouluissa tulee puhuttua lasten kuullen kollegoille eikä aina välttämättä muista miten paljon korvia on ympärillä, vaikka ne eivät fyysisesti jaloissa juuri sillä hetkellä roikkuis. Ohimennen tulee ehkä mietittyä, pähkäiltyä tai jopa kauhisteltua ja ressattua jotakin asiaa, joka liittyy lapsen diabetekseen. Tällaiset asiat tulisi kuitenkin siirtää kahvihuoneeseen tai muuten pois lasten luota. Lapsella, jolla on diabetes (tai mikä tahansa muu arkeen lisäkuormaa tuovia asioita) ei saa milloinkaan kokea oloansa epämukavaksi tai taakaksi sen vuoksi, että diabeteksen hoito on sinulle uusi ja ihmeellinen.

Varsinkin juuri kun diabetes on todettu on se iso mullistus myös lapselle, että häntä pistetään paljon päivän aikana. Jos lapsella ei ole insuliinipumppua ja käsivarresta lukulaitteella mitattavaa sensoria, pistämisiä voi helposti tulla monta kymmentä päivässä. Pyri tekemään verensokerien mittaamisesta niin huoletonta ja arkista kuin mahdollista. Esimerkiski:

  • Laske aterioilla syötävät hiilihydraatit ja pistettävä insuliini etukäteen
  • Ota kaikki tarvittavat välineet esille valmiiksi
  • Pyri mittaamaan verensokereita ennen tai jälkeen toiminnan, niin ettei lapsen tarvitse aina keskeyttää mielekästä puuhaansa

Mitään ei tule tehdä lapselta kuitenkaan sanoittamatta ja ajatella ettei se ehdi ees huomaamaan. Aina kun kosketaan, kerrotaan se etukäteen. Aina kun pistetään, kerrotaan se etukäteen. Päiväuniaikaan en lähtisi herättämään lasta, koska neula on sen verran pieni, että lapsi ei (välttämättä) edes herää.

Välttäisin käyttämästä ”pakko”-sanaa, vaikka aina se ei ole mahdollista. Aina kuitenkin on hyvän yhteistyön kannalta mielekkäämpää jos lähdetään liikkeelle siitä, että hoitotoimenpiteissä voi olla myös kivaa ja hauskaa. Mitä se sitten kenellekin lapselle tarkoittaa – lauletaanko, lorutelaanko, lasketaanko yhdessä, tykkääkö lapsi bongailla huoneesta jotakin esineitä samaan aikaan. Lapselle, jolle hoitotoimenpiteet on aina epämukavia voisi kehittää motivoivia maaleja samoin kuin esimerkiksi kuivaksi opettelemisessa.

Hae ja jaa tietoa

Kaikki tuntematon on pelottavaa. Mitä enemmän opiskelee aihetta, sitä tutummaksi aihe tulee eikä nostata sykettä niin paljon. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin osaat myös vastata kaikkien lasten kysymyksiin. Osaat järjestää sensitiivisesti toimintaa, jossa nousee esiin diabetes, kuitenkaan leimaamatta lasta tai tekemättä hänestä kävelevää esimerkkiä. Tunnustele lapsen omia fiiliksiä siitä, haluaako hän itse kertoa diabeteksestään ja esitellä mittareita yms. Yhteisissä toiminnoissa voi ottaa teemaksi muitakin lasten sairauksia, jolloin diabetes ei pomppaa yksittäisenä ”erikoisuutena” vaan on siellä yhtenä muiden joukossa astman, epilepsian ja allergioiden kanssa.

Ainakin täältä löytyy hyvää tietoa:

Näe ihminen

Anna tilaa diabetekselle lapsen arjesta tasan sen verran kuin se tarvitsee. Mitään asioita ei tarvitse jättää tekemättä ja herkutteluhetkiin ei tarvitse olla erilaisia eväitä kuin muilla diabeteksen vuoksi. Kun esittelet lapsen uudelle kasvattajalle varsinkin lapsen seurassa, älä aloita siitä, että hän on diabeetikko. Ylipäänsä varoisin käyttämästä diabeetikko sanaa, koska se diabetes on osa ihmistä ei yhtä kuin ihminen. Tuntuu pieniltä jutuilta, mutta on vissi ero sanoa ”meidän ryhmässä on yksi diabeetikko” kuin ”meidän ryhmässä on lapsi, jolla on diabetes”.

Muista pyytää tarpeeksi apua ja koulutusta itsellesi. Varsinkin varhaiskasvatuksen opettajilla harvemmin on koulutusta terveydenhuollon puolelta. On siis ihan ok, että lapsen diabeteksen kanssa sinuiksi tuleminen ottaa aikansa. Vaadi tarpeeksi koulutusta, jakakaa tietoa toistenne kanssa, kannustakaa ja jakakaa vastuuta. On kaikkien etu ettei lapsen diabeteksen hoito ole vai yhden tai kahden kasvattajan varassa.

Toisinaan diabeteksen hoito voi kiireisessä arjessa tuntua kuormittavalta. Yritä kääntää se kuormituksesta apuvälineeksi muiden joukkoon. Toiset pukee silmälasit, toinen käyttää pyörätuolia ja kolmannelle laitetaan insuliinia, jotta glukoosi pääsisi siirtymään verenkierrosta solujen käytettäväksi.

Jokainen meistä toivoo tulevansa nähdyksi ihmisenä, ei diagnoosina. Se olkoon kaiken ytimenä.

Synnytysvalokuvaus Turussa


Kaupallinen yhteistyö: Valokuvaaja Sonja Siikanen


Mietin keväällä, mitä toivoisin viimeiseltä raskaudelta. Synnytyksen valokuvaaminen oli tuntunut jo keskimmäisen kohdalla tärkeältä, mutta en jotenkaan uskaltanut ottaa askelta sitä kohti. Vieras ihminen omassa synnytyksessä mietitytti.

Lähdin työstämään synnytysvalokuvausajatusta sitä kautta etten etukäteen tunne kätilöitäkään ja silti päästän heidät lähelleni. Aloin puhua puolisolle ajatuksestani, joka muuttui pikku hiljaa toiveesta kovaksi haluksi. Puoliso ei ensin innostunut ajatuksesta, mutta juttelimme moneen kertaan asiasta vielä kevään aikana. Pikku hiljaa hän huomasi ja alkoi ymmärtää synnytyskuvauksen olevan minulle tosi tärkeä.

Joku saattaa miettiä nyt, että sehän ei ole puolison asia ja taas joku luopuu ajatuksesta puolison ensireaktion vuoksi. Kaikille synnyttäjille sanon rohkaisuksi, että kuvaaja synnytyksessä on todella ensisijaisesti sinun päätöksesi. Koin kuitenkin tärkeäksi ettei puolisolla olisi epämukava olo kuvaajan läsnäolosta, koska hän on tärkein tukijani. Koin kuvaajan tärkeäksi myös siksi, että puolisoni ei tarvitse stressata siitä muistaako ottaa minusta ja vauvasta kuvia, puhumattakaan siitä paniikista tuleeko niistä mielestäni hyviä, hah.

Tärkein kaikista kuitenkin oli se, että haluaisin että hänestä ja meistä perheenä tulisi kuvia. Sen tiesin jo kokemuksesta ettei minulla olisi pienessä mielessäkään siinä hetkessä vauvan ja puolison kuvaaminen. Halusin, että hänellekin jää synnytyskokemus. Muisto siitä, miten hänen läsnäolonsa oli minulle äärettömän merkityksellinen.

Vitkuttelin yhteydenoton kanssa, koska koronarajoitukset mietitytti. Olin kuitenkin Tyksiin yhteydessä ja sieltä kerrottiin, että sillä hetkellä sai synnytyksessä olla mukana kaksi henkilöä. Mietin, että nyt tai ei koskaan ja päätin naputella Sonjalle viestin.

Olin Sonjaan yhteydessä vasta vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa, ihan liian myöhään. Hän oli jo ehtinyt buukkaamaan keikkoja vauvan lasketun ajan ympärille. Sonja kuitenkin heti alkoi miettiä saisiko järjestymään kuvauksen ja lupasi tulla jos suinkaan on maisemissa. Normaalisti Sonja järjestää synnytyskuvaukset lasketun ajan ympärille niin ettei hän ota kuvauskeikkoja, joita ei ole mahdollista helposti siirtää tai keskeyttää. Hän järjestää itselleen myös tuuraajan jos jostain syystä ei itse pääsisi paikalle.

Aikatauluja järjestellessä sanoin ettei vauva nyt ainakaan kesäkuun puolella synny, kun on nämä muutkin ennen laskettua aikaa tullut. Virhe. Jos jotain tämäkin raskaus taas opetti niin sen ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.

Kuvaukseen kuuluu aina etukäteen palaveri. Meidän piti nähdä ensin kasvotusten, mutta kaiken minusta johtuvan säädön vuoksi otimme etäyhteyden, jossa puhuimme toiveistani ja ajatuksistani.

Toivoin, että Sonja kuvaisi KAIKEN. Mietin, että en todellakaan tiedä haluanko katsoa kaikkea ja tallettaa itselleni. Olen tässä vuosien aikana kuitenkin ymmärtänyt, että kuvat voi aina deletoida, mutta jälkikäteen on enää mahdoton hetkiä tallettaa. Ne hurjimmat kuvat voin halutessani tallettaa mappi öö:hön ja voin palata niihin vuosikymmenten päästä uudelleen.

Ajattelin kuvauksesta olevan myös hyötyä synnytyskokemukseni läpikäyntiin myöhemmin. Nyt kun synnytyksestä on neljä kuukautta katselen kuvia taas aivan erilaisin silmin ja ne muuttuvat silmissäni joka kerta kun katson niitä.

Näen asioita, joita en olisi nähnyt ilman kuvia ja näen erilaisia asioita eri aikana. Näen itsestäni kaiken sen kivun, veren, voiman ja alkukantaisuuden sekä rauhan, levollisuuden, ilon sekä yhteyden itseeni ja puolisooni.

Olin Sonjaan hyvin matalalla kynnyksellä yhteydessä. Jännitin hänen jokaista Turun ulkopuolella olevaa keikkaa, että elähän vain vauva silloin synny. Siksi Sonja todella kannattaa varata todella hyvissä ajoin, koska silloin hän ei mene buukaamaan kauempaa kuvauskeikkoja lasketun ajan lähelle.

Kun vauvaa ei laskettuun aikaan mennessä näkynyt eikä kuulunut saatiin hiukan lisäjännitystä lisää, kun synnytyksen käynnistys oli varattu samalle päivälle, kun Sonjalla oli Helsingissä kuvaukset. Hän kuitenkin järjesteli oitis minulle vielä varakuvaajan jos synnytys todella menisi käynnistykseen asti ja hän ei itse pääsisi.

Sonja asuu lähellä Tyksiä, joten hänet oli helppo hälyyttää pikaisella varauksella yöuniltakin. Ja niin hän tosiaan sai väliaikatietoja pitkin yötä. Sonjan ja hänen kumppaninsa numerot oli talletettu suosikeiksi ja Sonja eli jännitystä kanssani ja oli ihanasti osana matkaa. Vaikka Sonja ei olekaan doula tai muu synnytystukihenkilö niin kaikki se mitä häneltä sain tuki ja tukee kyllä koko tätä synnytyskokemustani.

Sonja tiesi aikaisempien synnytyksieni olleen nopeita, joten hän tiesi että hetimmiten täytynee tulla kun lähtö tulee. Yleensä Sonja tulee siinä vaiheessa kun siirrytään synnytyssalin puolelle. Sonja olikin pelipaikalla heti alusta alken, koska pääsin heti synnytyssaliin sairaalaan päästyäni.

Tapasin kasvotusten Sonjan synnytyksessä vasta ensimmäistä kertaa, mutta olimme samalla taajuudella tosi nopeasti. Ehdimme hetken jutella ennenkö vaivuin omaan kuplaani. Ainakin yrittäjyydestä, josta puolisonikin aina syttyy. Sonja osasi olla etäällä ja läsnä. Hän oli rauhallinen eikä yhtään hötkyilevä. Juuri sellaista rauhaa synnytyksessä tarvitaan. Jälkikäteen ihmettelin miten hän oli silti ihan jokaiseen kuvakulmaan ehtinyt.

Synnytyksen jälkeen minua jännitti ihan hirveästi avata kuvakansio ensimmäistä kertaa. Hämmästyin taas miten uskomattoman sensitiivinen Sonja osaa olla. Sähköpostiin gallerian kilahtaessa hän kirjoitti mitä kaikkea kuvasi, jotta osaan miettiä ennen gallerian avaamista olenko valmis katsomaan siinä hetkessä kuvat. Hän myös lupasi tehdä alakategoriat jos haluaisin katsoa kuvia ensin esimerkiksi vain ennen ja jälkeen synnytyksen. Mietin miten joku voi ajatella noin pitkälle. Tuli olo, että hän todella välittää asiakkaastaan.

500 kuvan galleriassa todella oli kuvattu KAIKKI. Oli hurjaa nähdä se verilammikko allani, istukan syntymä, kuinka paljon ompeleiden laitto sattui, miten puoliso piteli minua ja katsoi meitä ja miten pöllähtäneen kaunis olin. Voimakas ja haavoittuvainen samaan aikaan.

Katseltiin kuvia yhdessä puolison kanssa. Oli ihanaa nähdä ja kuulla myös häneltä, että onneksi kuvaaja oli ja vau miltä me näytetään.

Sonjaan saa sekä somen @sonjasphoto että sähköpostin välityksellä tosi nopsaan kiinni ja ei ole kysymystä tai mietittävää asiaa, jota hänelle ei voisi kertoa. Sonja tuo valokuvaajana poikkeuksellisen paljon esille arvojaan, joka vahvisti itselleni kokemusta siitä, että saan tälle mukaani ihmisen, joka tekee työtään koko sielullaan.

Sonjasta voi lukea lisää hänen sivuiltaan ja hinnasto löytyy täältä. Lisää synnytyskuvausfiilistelyä löytyy portfoliosta, josta löytyy Mutsis on blogin Emilian synnytyskuvaus. Sonja tekee myös tosi paljon boudoir-kuvauksia. Niitä kuvia pääsee fiilistelemään varisnkin Instagramista.

Jos olet miettinyt synnytyskuvausta niin kannattaa laittaa Sonjalle hetimmiten viestiä, koska Sonjan kalenteri täytyy vinhaa vauhtia. Mitä aikaisemmin on yhteydessä niin hänen on mahdollista suunnitella kanssasi kuvausta kanssasi.

Miltähän musta tuntuu katsoa näitä 10 vuoden päästä? Tai näyttää lapsille joskus aikanaan. Joitakin iltoja sitten totesin puolisolle iltapalapöydässä kun oltiin juteltu elämästä, että musta on ihanaa muistella hänen kanssaan. Ja että hän tykkää myös muistella. Saankohan mä vielä 40 vuoden päästä muistella hänen kanssaan näiden kautta elettyä elämää. Kuinka kaunis se on ollutkaan.

Millaista luomuviljely on Suomessa

Olen kasvanut luomumaatilalla, mutta mitä oikeastaan tiedän luomumaanviljelystä? Lopulta aivan liian vähän. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä oppia omista juuristaan. Viime viikonloppuna vietettiin Suomalaisen ruoan päivää. Aikeinani oli jo silloin kirjoittaa teidän kysymyksien pohjalta millaista on luomumaanviljely, mutta.., no, elämä vei pidemmän korren ja pyyhin nuhaisia neniä. Nyt isäni oli kuitenkin meillä lastenhoitoapuna ja haastattelin häntä Pikku Kakkosen verran.

Mainittakoon vielä alkuun, että en ole tehnyt faktantarkistuksia ja nämä ovat yhden viljelijän kokemuksia viiden vuosikymmenen ajalta Etelä-Suomessa. Tämä olkoon kuitenkin kurkistus ruisleivän juurille ihan kirjaimellisesti. Tervetuloa luomumaanviljelyn oppitunnille!

Mitä luomuviljely oikeastaan on?

Luomu on luonnonmukaisesti viljelemistä, mikä tarkoittaa ettei viljelyssä käytetä teollisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomu on tarkasti valvottua ja säänneltyä toimintaa. Ihan pellolla asti tulee vuosittain luomutarkastaja tarkastamaan, että todellakin vilja on viljelty luomusti.

Lisää luomusta voi lukea esimerkiksi Pro Luomun nettisivuilta, joka on luomualan yhteistyöorganisaatio.

Voiko siihen aina luottaa jos pakkauksessa sanotaan olevan luomua?

Jos pakkauksessa on vihreä EU:n luomumerkki niin ehdottomasti. Se on tarkkaan valvottu merkki ja sitä titteliä ei voi ostaa rahalla.

Kuinka kauan tila on ollut luomu ja miten luomuun siirtyminen tapahtui?

Vanhempieni tila siirtyi luomuun 1995 EU:iin liittymisen jälkeen. Silloin siirtymistuki oli isompi kuin tänä päivänä. Maata aletaan viljellä luonnonmukaisin menetelmin, eli kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoiteita käytetä enää sen jälkeen. Siirtymätuella yritetään kompensoida ansionmenetystä, joka johtuu siitä, että viljaa tulee viljellä luomuna ensin kaksi vuotta ennenkö viljaa voi myydä luomuna.

Onko viljellyillä pelloilla joku rotaatio: yhtenä vuonna toista ja toisena toista vai aina sama laji?

On! Peltoon viljellään vuorotellen ravinteita kuluttavia ja ravinteita lataavia kasveja. Tätä kutsutaan viljelykierroksi. Palkokasvit ovat lataavia (kuten herneet ja apila) ja viljakasvit kuluttavia (kuten kaura ja ruis). Palkokasvit vapauttavat typpeä maaperään, joka antaa viljalle ravinteikkaamman maaperän. Esimerkiksi hernettä viljellään uudelleen samalla pellolla 3-4 vuoden päästä.

Miten rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan luomussa?

Edellä mainuttu kasvien viljelykierto torjuu tuholaisia ja rikkakasveja osaltaan. Kaikille lajikkeille on omat tyypilliset ”tuholaiset” ja viljelykierto vähentää näiden muodostumista.

Syysvilja kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä. Se myös lähtee itämään keväällä nopeammin kuin kevätviljat ja näin ollen se saa ”etumatkaa” rikkaruohoihin nähden. Kun vilja on päässyt kasvamaan enemmän niin rikkaruohot eivät pääse yhtä tehokkaasti valtaamaan elintilaa viljalta.

Viljan seassa kasvava apila ja varsinkin sen paksut isot juuret ovat matojen ravintoa. Madot tekevät peltoon pystysuoria putkimaisia onkaloita, jotka tekevät savisesta maasta hengittävämmän ja vettä tehokkaammin suodattavan.

Kuinka paljon kalliimmaksi luomuviljely tulee verratuna tehomaatalouteen? Mistä ero muodostuu?

Ei periaatteessa ollenkaan, koska luomussa ei voi käyttää kasvinsuojeluaineita ja kemiallisia lannoitteita, jotka ovat kalliita. Ero muodostuu siinä, että tehotuotetulta pellolta kerätään yleensä huomattavasti suurempi sato.

Elättääkö luomuviljelyllä eli maksetaanko tuottajalle kohtuullisesti?

Ei makseta. Parhaimpina vuosina esimerkiksi rukiista on saanut 380 euroa/ 1000 kiloa ja tällä hetkellä siitä saa 240 euroa/ 1000 kiloa. Vertailuna tavallisesta rukiista saa tällä hetkellä 170 euroa/ 1000 kiloa. Hinnat eivät ole viime vuosina juuri heilahdelleet, mutta eivät myöskään nousseet, vaikka satokausi olisi ollut huonompikin. Viljelijä ei voi määrittää itse hintaa, vaan pitkälti ostaja (keskusliikkeet ja muut viljanjalostamot) saa itse määrittää sen.

Yhdestä hehtaarista tulee keskivertovuotena 2000-3000 kiloa viljaa. Vertailuna tavanomaisesti viljellyn pellon tuotto voi olla hyvinä vuosina 5000-6000 kiloa/hehtaari.

Viljelijät saavat EU-tukia. Luomutuki on tänä vuonna 160 euroa/hehtaari. Tuki pysyy suhteellisen muuttumattomana eikä siihen vaikuta, vaikka satokausi olisi huono. Lisäksi on myös muita tukia, joita haetaan vuosittain.

Mikä parasta ja mikä haastavinta työssä?

Parasta on ehdottomasti oman työnjäljen näkeminen heti ja kaikissa vaiheissa. Lisäisin vielä näin tyttären mielipiteen: Saa olla luonnossa ja ulkona hyvin paljon.

Haastavinta on ehdottomasti kannattavuus. Tällä hetkellä esimerkiksi ruisleivän hinnasta 3-4% menee tuottajalle. Olisi edes alku jos tuotteesta tulisi 5-6% tuottajalle. Maanviljelijä ei voi itse määrittää hintaa vaan ostaja määrittää sen, joka on yrittäjälle poikkeuksellista.

Miksi kaikki viljeltävä vilja ei ole luomua?

Tällä hetkellä esimerkiksi uusia luomuviljelijöitä ei voi edes aloittaa, koska määrärahat aloitustukeen ovat loppu. Myös kysyntä vaikuttaa. On ollut aikoja, jolloin luomuviljaa on joutunut myymään ”tavallisena”, koska luomu ei ole yksinkertaisesti liikkunut.

Tällä hetkellä Suomessa viljeltävästä viljasta 3% on luomua. Ennen EU:iin liitymistä se on ollut huomattavasti vähemmän.

Oma kommentti: Dokumentissa, jonka nimeä en muista tuotiin myös esiin, että globaalisti ei olisi myöskään mahdollista olla luomua, koska silloin meillä ei riittäisi ruokaa tarpeeksi. Pohdimme yhdessä myös sitä, että lämpimillä alueilla viljan säilyvyys ja selviäminen on heikompaa ja ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän entisestään. Esim. kuulemma Intiassa alettiin saada huomattavasti isompia satoja, kun heille tuotiin käyttöön kasvinsuojeluaineet. Luomu on kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto, koska se sitoo ravinteita tehokkaammin eikä pelloilta tule kemiallisia kasvinsuojelu- ja lannoitevalumia vesistöihin.

Miksi omasta maataloudesta tulee pitää huolta?

Oma kommentti: Suomalainen vilja on laadukasta ja puhdasta. Viileä ilmasto pitää huolta siitä ettei tuholaisia tuli niin herkästi ja viljaa ei tarvitse myrkyttää niin paljon (huom. nyt luomua ei myrkytetä muutenkaan).

Esimerkiksi hukkakaura tuli Suomeen 50-60-luvulla maailmalta, kun Suomessa oli ollut huonoja satokausia ja yksinkertaisesti siemenviljaa ei ollut. Hukkakaura on rikkakasvi, joka leviää tehokkaasti ja vie elintilaa viljeltävältä viljalta.

Huolettaako maanviljelyn tulevaisuus? Jos – miksi?

Kannattavuuden vuoksi kyllä. Hyvinä vuosina ennen euroon siirtymistä viljasta sai 3000 markkaa/1000 kiloa ja tällä hetkellä tosiaan se on sen 240 euroa. Ennen samalla määrällä rahaa pystyi ostamaan koneita, nykyiset korvaukset on lähinnä karkkirahoja eikä pelkällä maanviljelyllä tulisi toimeen.

Pelkällä maataloutdella entistä harvempi elää. Maanviljelyn ohella isäni alkoi tehdä päivätyötä vuonna 1998.

Miten voi parhaiten tukea suomalaisia (luomu)ruoantuottajia?

Oma kommentti: Ostamalla luomua. Varmista, että paketista löytyy luomumerkki ja tsiigaa vijatuotteiden viljan alkuperä. Esimerkiksi suomalaisten yritysten pastat, leivät yms. eivät todella ole aina suomalaisesta viljasta.

Viljanjalostajille voi myös lähettää palautetta ja terveisiä, että haluaa vain kotimaista viljaa tuotteisiinsa. Kun on kysyntää tulee myös tarjontaa, joka vaikuttaa myös hintoihin. Toivotaan vain ettei se siivu olisi pois tuottajien pussista.

Viljellyillä pelloilla ei ole jokamiehenoikeutta kävellä, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Pellolla liikkuminen vahingoittaa satoa. Peltojen pientareet ja nurmialueet ovat myös sitä varte, että ravinteita pääsisi valumaan vesistöihin mahdollisimman vähän. Jos siis mahdollista, vältä pientareillakin kulkemista. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä. Nyt kun some vilisee auringonkukkapeltokuvia niin muistattehan kysyä maanomistajien luvan pellolla käyskentelyyn, koska emme voi tietää kukkien käyttötarkoitusta ja laumoittain liikkuvat ihmiset aiheuttavat maaperään paljon painetta.

Tulevana lauantaina 11.9.2021 vietetään Osta tilalta-päivää. Mikä onkaan sen parempi tapa tutustua oman alueen tuottajiin, kuin hurauttamalla tilalle ostoksille ja nauttia lähiruuasta. Sivustolta ei pysty suoraa etsimään vain luomutiloja, mutta kuvauksissa se on tuotu ilmi.

Nautitaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisesta ruuasta!

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa


Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina


Vietimme kolme touhukasta päivää alkuviikosta perheen kanssa Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Kun etsii lyhyellä etäisyydellä toisistaan luontoa, merta, kaupunkikulttuuria, hyvää ruokaa ja puuhaa lapsille on syytä suunntata Kotkan seudulle. Moni seurasikin reissuamme somen kautta ja se on tallennettuna Instagramin kohokohtiin nimellä Kotka-hamina.

Kotka on meille erityisen merkityksellinen kaupunki. Asuimme siellä kolme vuotta opiskeluaikana. Sen lisäksi että saimme korkeakoulututkintomme valmiiksi menimme myös naimisiin ja saimme esikoisemme. Aika mullistavia juttuja siis. Emme ole käyneet Kotkassa kolmeen vuoteen, olipa nostalginen olo kirmatessa lasten kanssa omissa suosikkipaikoissa.

Strömforsin ruukki Loviisassa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Strömforsin ruukkiin, joka sijaitsee Loviisassa. Fun fact – ennen kuntaliitoksia ruukki kuului Ruotsinpyhtäälle, joka on ruotsiksi Strömfors. Turusta Strömforsin ruukkiin on noin 265 kilometriä. Lähes koko matka on moottoritietä, joten Loviisaan pyyhältää kahdessa ja puolessa tunnissa jos takapenkillä on huolto kunnossa.

Lounaaksi söimme lohta ja hamppareita Bed & Bistro Strömforsissa. Täällä olen syönyt vuosia sitten elämäni parasta lammaspataa syksyn pimeänä ja sateisena iltana. Jälkkäriksi herkuteltiin suklaakakkua ja lapset tilasi Suomen jäätelön isot jätskipallot. Esikoinen valitsi itselleen hetkeäkään epäröimättä suklaan ja keskimmäiselle valikoitui mansikka.

Lapset oli myös kivasti huomioitu. Erityisen innoissaan oli koko meidän jengi puisista jättimäisistä pihapeleistä. Kokosimme dominoa ja jännitimme, kun toiset pelasivat Fortunaa. Myös Yatsya varten löytyi isot puiset nopat.

Lähtiessä jäi kytemään haave päästä tänne seuraavaksi puolison kanssa kaksisten. Veneilemään ja suppailemaan, kiertelemään rauhassa museota ja näyttelyitä, lukea kirjaa sohvannurkassa ja syödä ja juoda vähän väliä.

Santalahden camping-alue ja luontopolku

Iltpäiväksi lähdimme Santalahteen, joka on Kotkassa oleva viiden tähden campingalue. Alueelta löytyy isot golfmaastot, minigolfia ja mahtava leikkipaikka lapsille. Hiekkapohjainen matala ranta jäi meiltä seuraavaan kertaan.

Strömforsin ruukista ei aja kuin puolisen tuntia Santalahteen, mutta pienet torkut lapset ehtivät ottaa. Heidän heräiltyä mentiin suoraa syömään välipalaa Santa Cafeen. Ihan kuin olisi ollut Välimerellä, niin letkeän kiva tunnelma oli hörppiä kahvia ja mutustaa katkarapuleipiä riippukeinussa reggaen soidessa terassilla.

Välipalan jälkeen suunnattiin Santalahden luontopolulle, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Reittiä voi pidentää vielä puolella, mutta sanoisin parhaat näköalat olevan juuri tällä pätkällä.

Luontopolun parkkipaikka löytyy, kun ajaa Santalahti Resortin ohi niin pitkälle kuin asvalttitie jatkuu. Tie muuttuu hiekkatieksi ja vajaa sata metriä eteenpäin mennessä vasemmalta puolelta löytyy levennys autoille. Osoite Santalahden luontopolulle on Kipparintie 4. Polun lähtöpää löytyy oikealta puolelta, kun kävelee parkkipaikoilta hieman eteenpäin.

Maastoltaan Santalahden luontopolku on melko helppokulkuista polkua havumetsässä, jossa on upeita tasaisia kallioita evästelyyn ja vielä upeammat merinäköalat. Pienet pätkät portaita ja pitkospuita oli meidän lasten lemppareita ja meidän vajaa 2-vuotias jaksoi kilometrin verran taapertaa polkuja. Lopun aikaa hän matkusti puolison kyydissä.

Jos erehtyy luulemaan, että lapsista on otettu puhti pois luontopolulla niin voin todeta ettei tunti leikkipuistossa riittänyt, vaan lapset piti repiä illalliselle.

Kotkansaari täynnä puistoa ja puuhaa

Kotkan keskustassa sijaitseva Sokos hotel Seurahuone on majoittumiseen tosi hyvä. Siitä on helppo ja lyhyt matka mennä eri paikkoihiin ihan kävellen ja lapset ja itsensä voi tuoda päiväunille hotellille välillä. Hotellilta löytyy myös pyöriä, ottaisin ehdottomasti sellaisen.

Kotkan seurahuoneelta itsestään löytyy kolme ravintolaa; ranskalaistyyppinen keittiö Frans & Rosalie, bistromainen VENN ja meksikolaistyyppinen Amarillo. Sen verran päivä oli ollut pitkä, että kävin hakemassa lapsille lihapulla-annokset Frans & Rosaliesta ja tilasimme puolison kanssa klassikkomenut huoneeseen. Huoneeseen tilaaminen maksoi 10 euroa ekstraa, mikä oli joka pennin arvoinen. Lapset sai rauhassa katsella lastenohjelmia ja lueskeskella ja me saimme syödä pöytien välissä juoksemisen sijasta.

Aamupalan sai myös hakea huoneeseen johtuen vallitsevasta koronatilanteesta

Aivan hotellin edessä on vegaania gelatoa myyvä jäätelökioski ja kivenheiton päästä löytyy tori, josta voi hakea eväsretkelle mukaan Possot eli paikalliset munkkipossut. Ne ovat omenatäytteisiä, vähän litteämpiä ja rapeampia kuin ne tavikset.

Kotkassa jokaiselle jotakin syömistä

Saattaisi luulla, että Kotkan kokoisesta kaupungista ei löytyisi kummempia ravintoloita, mutta mitä vielä. Aiemmin mainitsiemi lisäksi haluan mainita Vaustin, josta löytyy fine dining. Sitä kaipaamme puolisoni kanssa ehkä eniten Kotkasta, hah. Muita suosituksiani vähän eri tarkoituksiin:

Ah niin ihania kahviloita ovat:

  • torilla oleva Coco
  • keskustan tuntumassa oleva Hygge
  • kauppakeskus Pasaatin vieressä oleva Moliendo cafe (täällä myös hyvät lounaat)
  • jos niin hyvä munkki käy, että pääsee kaljalle yksin tai kaverin kanssa niin suuntaisin Pub Albert & Pub Eduard (täältä myös hyvät siivet kuulemma)

Meripuisto ja rantaraitti

Seuraava aamu polkaistiin käyntiin puistoilulla. Vanhaan öljysatamaan luodussa Katariinan Meripuistossa meri on kaikkialla. Entinen säiliökenttä on puhdistettu perusteellisesti öljy-yhtiöiden toimesta ja alue on turvallinen virkistyskeidas. Yli 20 hehtaarin puisto on niin valtava, että aluksi tuntuu ettei se ole kovin kummoinen. Kun siellä kiertelee vastaan tulee mitä erilaisempia kiinnostavia paikkoja. Tämä täytyy kokea.

Keskellä puiston keskellä laiduntaa kesälampaat, muumileikkipuistossa ja jättimäisessä hämähäkkikeinussa viihtyi meidän ipanat kaikkein parhaiten. Muumileikkipuiston edustalla on itäisen Suomenlahden majakat pienoiskoossa. Vähän vanhemmille lapsille löytyy parkourpaikka ja Pump track-paikka.

Meripuistoon pääsee kaunista rantaraittia, joka lähtee Sapokasta. Ensin voi nauttia parhaat voisilmäpullat Marina Cafe Laiturissa ja jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta. Meripuistosta voi tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jos uimastadionin hyppytornit kutkuttaa voi jatkaa matkaa vain eteenpäin, jolloin lenkistä tulee ympyrän mallinen. Jos pyörät on alla niin samalla reissulla kurvaa nopeasti Haukkavuoren näkötorniin ihailemaan merimaisemia.

Sapokan satamatunnelmaa ja Maretarium

Itse Sapokan satamassa ja vesipuistossa saa vietettyä vaikka koko päivän. Sapokan vesipuiston suihkulähteeltä lähtee portaat ylös, jonka päällä voi ihailla Sapokkaa. Putouksen ylätansanteella on myös esillä suomalaisia kaupallisesti saatavien kivilajien näyttely. Jos matkaa jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta tulee vastaan toinen näkötorni, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotorni.

Akvaariotalo Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Puolison kanssa harmittelimme, kun valtavan iso 680 000 litraa sisätilavuudeltaan oleva Itämeriallas oli vielä huollossa. Lapset sen sijaan piut paut välittivät siitä ja mikä kala oli kyseessä, yhtä haltioitunut varsinkin keskimmäinen vajaa 2-vuotias oli jokaisesta fisusta.

Heti akvaariokierrokselle lähtiessä mukaan voi valita merelliset roolivaatteet ja ylemmästä kerroksesta löytyy lapsille puuhapaikka, jossa voi koota kalapalapelejä. Myös tutista luopumistyötä tekevät voivat sanoa täällä tutille hyvästit.

Sapokasta veneretki Varissaareen

Jos kutkuttaa kokea meri myös mereltä päin, mutta aikaa ei ole seilata koko päivää, Varissaareen pääsee m/s Klippan yhteysaluksella 10 minuutissa. Varissaari on yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista ja sen raunioille on rakennettu myös tasokas ravintola Vaakku. Pieneltä saarelta löytyy myös beach volley-kenttä, uimaranta ja vuokrattavana on SUP-lautoja ja saunalautta Kiulu.

Se reissun ainoa sadekuuro osui tietysti meidän veneretkeemme, mutta onpahan taas myöhemmin kikatettavaa, kun muistellaan kaatosateessa juoksentelua ja liukastelua. Sateiden vuoksi tällä kertaa keskityttiin ravintolan antimiin. Alkupalaksi valikoimme aurajuustoetanoita ja keittoa. Pääruuaksi minä otin päivän kalasaalista ja puolison lautasella päätyi lammasta.

Merikeskus Vellamo on täynnä meritarinoita

Valtavaa aaltoa muistuttava merikeskus Vellamosta löytyy museoita ja vaihtuvia näyttelyitä. Vellamo huomioi myös perheen pienimmät kivasti. Nytkin lapsille oli käynnissä ihan oma Merimonsterit-näyttely ja lisäksi kaikkien näyttelyiden väleissä on puuhapaikkoja lapsille. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola Laakonki, joka tarjoilee lounaaksi mutkatonta kotiruokaa. Terassin ulkona valtava ja sieltä näkee myös jäänmurtaja Tarmon, johon pääsee kesäisin tutustumaan.

Takaisin keskustaan päin köpsytellessä voi kiipustaa limuille ulkoilmaravintola Palskiin tai käydä nappaamassa torilta Possot. Tämä kotkalainen perinneherkku on vähän litteämpi, rapeampi kuin perinteinen munkkipossu ja sen sisällä on omenahillosydän.

Haminan Tervasaaressa lippiksen ongintaa

Viimeisen aamupäivän vietimme Haminassa. Lounasta söimme vierasvenesataravintola Rampsi Kitchen & Loungessa. Lounaaksi lapset söi isot annokset lohikeittoa. Minulla oli falafel-halloum-salaatti ja puolisolla valtava tortilla, jossa oli kanaa.

Ihan sellaista hermolomaa ei tällä poppoolla ole vielä nautiskella terassilla, joka on meressä kiinni. Saatiinpa terassilla actionia ja vipinää, kun esikoinen vielä kaiken sähellyksen jälkeen nakkasi keskimmäisen lippiksen mereen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin hölmistyneenä pinnalla kelluvaa lippistä, joka hörppi pikku hiljaa vettä itseensä. Terassilla käynnistyi operaatio lippiksenpelastus ja jollain haavintapaisella koukulla joku ihana sen lopulta sai napattua. Koko terassi jännitti kanssamme ja kun lippis oli maissa koko terassi taputti. Kyllä nämä meidän ipanat tarjoilee jännitystä muidenkin kesäpäiviin, hah.

Tervasaaren ihan viereen on avattu juuri Oolannninpuisto, joka näyttää siltä, että tulee vielä laajentumaan. Sieltä löytyy iso hämähäkkikeinu ja maatrampoliinit.

Pappilansaaren luontopolku ja vapaana laiduntavat lampaat

Esikoisen kanssa kiersimme 700 metriä pitkän Pappilansaaren luontopolun sillä aikaa kun puoliso oli kahden nuoremman kanssa lepäilemässä autossa. Luontopolku on helppokulkuista kangasmaastoa, josta puolet reitistä kulkee metsän keskellä ja puolet nuolee meren rantaviivaa. Saarella laiduntaa lampaat vapaana ja tällä kertaa ne löytyivät rantakaislikosta ihan polun alusta.

Luontopolun alku oli erittäin hämmentävässä paikassa, ihan rivitalojen takana. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta me jätimme auton ihan tien päähän. Osoite luontopolun alkuun oli oman Mapsini mukaan Pappilasaarenkatu 18, 49400 Hamina.

Euroopan korkein lipputanko ja Haminan bastioni

Hieman hämmentyneenä seurasin 100 metriä korkean lipputangon hanketta aikoinaan, mutta nyt kun sen koripallokentän kokoisen Suomen suurlipun näki liehumassa lähes kaikkialta misssä Haminassa oli niin olihan se vaikuttava.

Välipalalla istutin muun jengin Haminan bastioniin jätskille ja itse kävin pyörähtämässä IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyssä. Rauli Virtanen on freelance-toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kriisialueilla raportoinnista. Näyttelyssä oli valokuvia Virtasen matkoilta ja monenlaisia tunteita herättäviä tarinoita niiden takaa. Näyttelyyn on käynnissä 15.8.2021 asti ja sinne on vapaapääsy.

Valkmusan kansallispuistoon maadoittumaan

Ennen kotimatkaa kävimme rauhoittamassa mieltämme Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla. Valitsimme helppokulkuisen ja paljon pitkospuita sisältävän Läntisen keitaan rengasreitin, joka on 2,3 kilometriä pitkä. Matkaa voi hieman lyhentää kääntymällä takaisin taukopaikalta, jonne on 700 metriä. Taukopaikalla kipusimme lintutorniin. Smoothiet kuitenkin nautittiin maantasalla, sen verran menevää menoa oli lapsilla.

Loviisan vanha puutaloalue ja vielä tulevaisuuden pucket listillä. Toivottavasti seuraavaan reissuun Kotkan seudulle ei mene kolmea vuotta. Sydän täynnä uusia kesämuistoja kohti uusia seikkailuja.

Kesäpuuhavinkkejä Turun seudulle

Tällainen pikainen listaus kesäisistä lähiretkikohteista Turussa. Muokkaan tätä jahka ehdin, mutta koska ideoita kaivattiin kovasti niin julkaisen tämän vähän tällaisena raakileena ennenkö kesä pääsee loppumaan. Postauksen kuvat ovat reitiltä, joka lähtee Vaarniemeen vievän hiekkatien päässä olevasta mutkasta ja kulkee Katariinan laaksoon. Kuvat on otettu kesällä 2019.

Muutama linkki laitettu lisätietoihin, yritän ehtiä laittaa kaikkiin linkit heti kun ehdin. Toivottavasti näistä inspiraatiota ensi alkuun.

Uimarannat, joissa on kiva käydä (pienten lasten kanssa):

  • Hiekkahelmi (Paimio)
    • Tammireitisön luontopolkuja lähtee myös
  • Ekvalla (Hirvensalo)
  • Saarronniemi Ruissalossa
    • Campingalue, tulentekopaikkoja (muista metsäpalovaroitukset!), SUP-lautojen vuokrausta, vuokrasauna
  • Uittamo (Turku)
    • ruuhkaisa hyvällä säällä
    • Katariinanlaakson luontopolut ihan lähellä
  • Kupittaan ja Samppalinnan maauimala
    • Kupittaan on kivempi pikkulapsien kanssa
    • Kupittaalla on myös se the Seikkaulupuisto

Pistäydyppä täällä:

  • Limut Turun kattoterassilla Walo rooftop ja Kupittaan Sokos hotel
  • Käsityöläismuseossa riittää ihmeteltävää myös lapsille
  • Turun linna
  • Kakolan alue
    • funikulaarilla ylös Kakolanmäelle
    • alueelta löytyy ravintola, kahvila, panimo, hotelli, pakopelihuone…
    • Takaisin tullessa Förillä toispuolelta jokkee täl puolel jokkee
  • Turun tuomiokirkko
    • edustalla on iso kesäterassi, joka jatkuu jokirantaan asti
  • Pyöräile Ruissaloon ja tule takaisin Fölin vesibussilla (esteetön). Osa vuoroista menee myös Hirvensalon Pikisaareen, mutta täst ei kokemusta
  • Seikkailupuisto Seikkis Turussa. Alueelta löytyy
    • leikkipuistoja
    • ohjattuja työpajoja ja muuta ohjelmaa
    • maauimala
    • polkuautoja
    • ”sorsalampi”, jossa lintuja
  • melomaan tai suppailemaan Aurajokeen. Lähtö on Halistenkosken kupeesta.
  • vuokraa Låna vene ja katsele Aurajoelta käsin Turkua ja käy vaikka pitsalle Ruissalon telakalla
  • Kuralan kylämäestä löytyy maalaismeininkiä ja ainakin lampaita. Eväät mukaan ja piknik tänne!
  • kotieläintiloja
    • Rahin kotieläintila (Kustavi)
    • Kyyhkyrinne (Lieto)
  • Saarihyppelyä
    • Turusta Vepsä, Pähkinäinen, Maisaari
    • Saariston rengastie
    • Kemiönsaaresta Högsåra, Öro, Hiittinen (näistä olen käynyt vain Högsårassa)

Luontopolut:

  • Pomponrahka
  • Tuorla Kaarinassa
    • alueelta löytyy majatalo, jossa ravintola ja brunssi ollut ainakin aiemmin
    • avaruuspuisto Väistälä, joka on Turun yliopiston toimintaa
  • Haunistenallas Raisiossa
  • Littoistenjärvi Kaarina/Lieto
    • Luontopolku lähtee uimarannalta
  • Arboretum Yltöinen Piikkiössä, jossa iso Alppiruusupuisto ja upeita yli 350-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Polkuja menee ristiinrastiin
  • Vaarniemi Kaarinassa
    • kulku Katariinanlaaksoon asti niin halutessaan
  • Katariinanlaakso
    • Uitramon uimaranta lähellä
    • Melontakeskus vieressä
  • Matildanjärven kierros ja muut luontopolut Teijossa
    • ruukkialueella alpakoita, kahviloita, ravintoloita, leipomo, suklaapuoti, panimo….
    • vuokraa maastopyörät Meri-Teijosta tai luontokeskukselta Natura Vivalta
  • Vanhalinna Liedossa, varsinkin jos rappuset on mieleisiä
  • Kuusisto ja linnanrauniot Kaarinassa

Ravintolat:

Nää on mun suosikkeja, mutta ei mitenkään erityisesti lapsille.

  • Oobu (kalaravintola, mutta saa myös muuta)
  • Tintå
  • Smör
  • Blanko
  • Kuori
  • Kauppahallissa monta paikkaa!
  • Nerå
  • Gustavo (italialainen)
  • Kaskis
  • Delhi Darbar (intialainen)
  • Yangtze (kiinalainen)
  • Heineken housen pitsat Naantalissa
  • Farmors Café Högsårassa

Kahvilat:

  • Cafe Qwensel
    • apteekkimuseo samassa pihapiirissä, tämäkin on lasten kanssa pois autojen ja joen välittömästä läheisyydestä
  • kaupunginkirjaston kahvila
    • sisäpiha on lasten kanssa vähän turvallisempi hengailuun
  • Bageri Å Kakolanmäellä (ei kokemusta, Mutta kehuttu!)
  • Leipomo Gryn Forumissa
    • kotimaista desingia viereisissä liikkeissä
    • vegekauppa vieressä
  • kahvila Oksi
  • Kustavin savipajan kahvilan munkit
  • Kehuttaja, mutta en oo itse käynyt ja on omalla pucket listillä:
    • Leipomo Manna
    • Cafe Victor
    • Ruissalon kahvilat
    • cafe Amandiksen vohvelit Naantalissa

10 x kesäkuun luetuinta postausta

Taisin mennä lupaamaan Insta puolella teille vinkkejäni lähimatkailuun Turun seudulla. Yritän saada sen pian aikaan. Huomasinkin, että olen tehnyt listauksen viime kesän puuhista korona mielessä. No, käy ainakin sillä välin lukemassa se!

Viime kuussa ei ole pajon ehtinyt konetta näpytellä, mutta onneksi olette löytäneet vanhoja hyviä juttuja arkistojen kätköistä! Kesäkuun kymmenen luetuinta juttua listattuna alla, olkaapa hyvät.

  1. 20x kesätekemistä koronan aikana
  2. Suomalaiset imetysvaatteet
  3. Bugaboo donkey duo 3 tuplavaunut
  4. Mitä ottaa huomioon kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä
  5. Mitä 4-vuotiaalle lahjaksi?
  6. Mitä pojalle ristiäislahjaksi?
  7. Paljasjalkakengät lapselle
  8. Miten saimme tietää down diagnoosista?
  9. Vinkkilista lasten kanssa Julma-Ölkylle lähteville
  10. Parhaat falafelit

Semmosta! Ihania kesäpäiviä!

Puolukkatuoremehu pakastepuolukoista

Lojuuko teidän pakkasissa vielä isot määrät puolukkaa eikä vispipuurot ja hillot enää jaksa innostaa? Tee kesään ihanaa tuoremehua, jota itse olen nyt hörppinyt kuumina päivinä ja aamupalan yhteydessä. Tästä tulee kyllä aivan ihanat kesämoktailit ja -cocktailit. Eipä ole kaupan puolukka- ja karpalomehuilla enää mitään jakoa jääkaapissani tämän jälkeen.

Sinäkin pääset puuhaamaan oman puolukkatuoremehun näin:

Nämä tarvitset:

  • 4 litraa puolukoita (itse käytin pakastettuja)
  • 25 g sitruunahappoa (saa ihan tavallisista ruokakaupoista ja esim. Puuilo, Tokmanni yms.)
  • 2 litraa kylmää vettä
  • sokeria maun mukaan

Tee näin:

  1. Huuhtele puolukat lämpimän veden alla ja blokkaa mahdolliset roskat pois. Lämmintä vettä siksi, että samalla puolukat sulaa.
  2. Survo puolukat. Itse survoin ihan nuijalla.
  3. Liota kylmään veteen 25 g sitruunahappoa.
  4. Kaada puolukoiden sekaan ja sekoita.
  5. Anna seoksen seistä n. 2 vuorokautta ja sekoita muutaman kerran sen aikana. Eri lähteet käskee pitää seoksen kylmässä tai lämpimässä. Itse pidin nyt lämpimässä, mutta ainakin kylmässä pitämällä ei voi mennä vikaan.
  6. Siivilöi puolukan kuoret pois. Kuoristahan voi tehdä esim. hillokkeen tai puuroa vielä, jotta mitään ei mene hukkaan.
  7. Lisää sokeria mehuun haluamasi määrä ja pullota.
  8. Puolukkamehu säilyy hyvin jääkaapissa useita viikkoja, mutta mehun voi myös pakastaa esim. pakastusrasioihin tai maitotölkkeihin.
  9. Itse laitoin sokeria sen verran, että tuli makuuni vähän liian makeaa. Juomisvaiheessa lisäsin vettä puolet eli 1:1 ajatuksella hörpin omat mehut.

Kippis heinäkuulle! Sulle ja mulle. Meille kaikille!

Bugaboo Donkey duo 3 tuplavaunut


Kaupallinen yhteistyö: Vauvatalo Johanna Raisio


Meille tuli sittenkin eteen tuplarattaiden hankinta. Esikoinen on kohta 5-vuotias, keskimmäinen vajaa 2-vuotias ja kuopus saatiin juuri remmiin mukaan. Pähkittiin koko alkuvuosi pärjättäisiinkö nykyisillä kotoa löytyvillä vaunuilla ja rattailla. Meillä on hyvä pyöräkärry kahdelle lapselle, jonka saa helposti modattua myös kävely- ja juoksukärryksi. Sitä ei kuitenkaan saa täysin vaakatasoon ja liikenteessä ollessa olisi ihan mukava, että vauvalla olisi pesämäinen ja turvallinen olo.

Kaiken sen pähkäilyn ja vitkuttelun jälkeen aloin etsiä tuplarattaita käytettynä. Joko ne menivät nenäni edestä tai muissa oli lisäkommentteja ”vaatii pientä paikkailua”. Olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Nyt ei ollut aikaa ja voimia virityksille ja toimimattomille komboille. 

Turvakaukalon ja rattaiden hankinta jäi niin viime tippaan, että päätin ottaa Vauvatalo Johannaan yhteyttä. Kerroin, että me tarvitaan nyt pikaisesti laadukkaat ja koko komppanian kuljetukseen soveltuvat tuplarattaat. Huoleni jäi sille tielle, sillä Vauvatalo Johannan henkilökunta lupasi auttaa ja sain jättää kaiken heidän huolekseen. Ei enää googlailua, vuhuuu! 

Meille ehdotettiin Bugaboon Donkey duo 3 tuplarattaita seisomalaudalla ja turvakaukaloksi Bugaboon Turtle air, joka on markkinoiden kevyimpiä. Keveyden tärkeys tulikin huomattua synnytyksen jälkeen, kun jouduimme käymään sairaalassa vielä kotiutumisen jälkeen kaksi kertaa päivässä. 

Kävimme testaamassa ja saamassa teknistä koulutusta Vauvatalo Johannassa paikan päälle Raision Kuninkojalla (samaa rakennuskokonaisuutta, josta löytyy myös Gigantti). Keskustelemme näin yrittäjäpariskuntana paljon siitä, millaista palvelua saamme yrityksiltä. Kysyin mikä fiilis hänelle jäi palvelusta Vauvatalo Johannassa. Mies yllättyi, kun kerroin ettei meitä palvellut Jonna ollutkaan omistaja itse. Jos olette siis yhtä ulpalla vaunuhankintojen kanssa ja kaipaatte nimenomaan palvelua niin täältä sitä saa.

Koronan myötä Vauvatalo Johannalle on voinut varata oman privaattiajan myymälän aukioloaikojen ulkopuolelta, jolloin myymälässä ei ole muita sinun ja myyjän lisäksi. Meidät myymälässä vastaanottanut Jonna kertoi juurta jaksaen miten Bugaboon donkey duo 3 toimii. Kannattaa myös kysyä saako ohjauksen videoita. Itse olin ensimmäisen kerran jo turvakaukalon telakkaa asentaessa sormi suussa ja oli ihanaa, että pystyi suoraa videolta katsomaan miten asentaminen menikään. 

Asumme pienessä kodissa (79 neliötä) ja meille oli tärkeää ettei meillä tarvitse olla monia rattaita, vaan ne yhdet ja samat muokkautuvat sekä yhdelle, kahdelle että kolmelle lapselle. Bugaboon Donkey Duo 3 vastasi myös tähän tarpeeseen seisomalaudan ansiosta. Nämä ovat tuplina 74 cm leveät eli menevät ilman purkamista myös meidän varaston ovenlävestä sisään, joka on standardilevyinen. 

Muita teknisiä tietoja Bugaboo donkey duo 3 voi lukea täältä, mutta fiilistelen omia ajatuksia ensimmäisistä kilometreistä:

Ensituntuma Bugaboo donkey duo 3:sta:

+ Keveys kaikkialla: Liikkuu kokonaisuudessaan kevyesti, etupyörät kääntyy hyvin ja saa myös lukittua, osien irrottaminen toisistaan käy helposti myös yhdellä kädellä 
+ Kuomut tulee tosi pitkälle
+ Rattaiden muuttaminen sisarusrattaista yksikkörattaiksi on nopeaa
+ Yhden lapsen kanssa liikkuessa vieressä oleva tavarakori on mahtava, sinne mahtuu tavaraa 10 kilon edestä
+ Vaunukoppa muokkautuu kankaita vaihtamalla ratasosaksi, eli mukaan tulee vain kaksi runkoa, joka säästää säilytystilaa
+ Turvavyöt on helposti säädettävät ja ne voi kiinnittää joko vain hartioiden yli tai sitten 5-pistevaljaiden tapaan
+ vaunukoppaa saa kallistettua niin, että saa kohotettua hieman päätä, mikä ei ole tavallista vaunukopassa
+ helppo ja nopea kasata autoon

– Toivoisin luonnonmateriaalien käyttöä etenkin patjassa. Vaunujen kankaat on polyesteria ja patja patjanpäällinen 100% polyester, patja 100% polyuretan vaahto ja sen päällä 100% polyamidi
– Käytetyistä materiaaleista ja sertifioinneista on hankala löytää tietoa
– renkaat ovat melko sileät ja pienet, joten lumisilla keleillä ja metsäpoluilla voi olla haastavampaa liikkua
– turvavyöt ei lähde irti kankaista

Ylimmäinen palkki muuttuu vihreäksi, kun telakka on asennettu oikein.
Sivutörmäyssuojat avautuvat automaattisesti, kun kaukalon kiinnittää telakkaan.

Ensituntuma Bugaboo Turtle air-turvakaukalosta:

+ Telakassa on indikaattorit (punainen/vihreä), jotka kertoo että telakka on oikein asennettu oikein
+ Turvakaukalo kiinnittyy telakkaan painamalla kaukalon telakkaan
+ Kuomussa on tosi pitkälle tuleva UPF50+ aurinkosuoja, josta kiitollinen kesävauvan kanssa
+ Turvakaukalon saa kiinnitettyä autoon myös ilman telakkaa
+ Kankaat (Tailor tech™ memory foam, merinovilla ja TENCEL™ lyocell -kuituseos) ovat ÖKO-tex-sertifioidut, irrotettavat ja pestävä
+ vastasyntyneen pienennysosat on merinovillaa, joka hengittää, lämmittää ja siirtää kosteutta
+ Jalustan kanssa i-Size ECE129/03 hyväksytty, muuten ECE R44/44 (turvakaukaloita ei plus-testata)

– telakka on painava jos tarvitsee siirrellä paljon
– kankaiden irrotus vaikutti hankalalta

Jos näin jälkiviisastelee ja toiveissa on useampi lapsi niin mahdollisuuksien mukaan hankkisin nämä jo heti ensimmäiselle lapselle. Bugaboo donkey duo 3 toimii myös yhden lapsen vaunuina/rattaina eikä toista ratasosaa tarvitse ostaa heti. Uusien rattaiden hankinta ja vanhojen myyminen on aina oma prosessinsa ja näin helpottaisi myös omaa tuskaa. 

Vaunujen hankinnassa kannattaisi kyllä ihan oikeasti olla hyvissä ajoin liikenteessä, sillä lastentarvikeliikkeissä ei yleensä ole isoja kokonaisuuksia varastossa, vaan ne tilataan tarpeen mukaan. Postiliikenteessä ja toimituksissa on ollut haastetta, joten toimitusajat ovat välillä venyneet normaaliakin pidempään. Kannattaa kuitenkin kysyä aina mahdollisuuksia, sillä Vauvatalo Johanna kyllä pyrkii auttamaan tärkeissä vauvahankinnoissa mahdollisimman nopeasti helpottaakseen sinun arkeasi.

Puolisokin on ollut rattaisiin tyytyväinen. Parasta niissä on hänen mielestään keveä työnnettävyys ja säätöjen riittävyys. Hän on lähes kaksimetrinen ja meillä pituuseroa on 35 cm. Erityistä efforttia hän antoi siitä, että kankokahvat saa siirrettyä helposti sivuun, kun laittaa ja ottaa lapsia vaunuihin. Koko jengi on myös ihastunut seisomalautaan, jossa voi myös istua ja penkin saa helposti pois ja kiinni. Ainakin näin uutuudenviehätyksessään tuntuu lapsista huvipuistolaitteen veroiselta.

Nyt kun on saatu vauvakin maailmaan, niin saadaan heittää nalle lelulaatikkoon ja päästään kurvailemaan kesäkatuja koko jengillä.

Suomalaiset imetysvaatteet


Mainos: Blaa, Handmade by MamaBean, Happy Parrot Store, Hima Clothing, Hujaus, VeNove Fashion (tuotteet saatu arvioitavaksi)


Tiedän etten ole ainoa, joka on tuskaillut imetysvaattteiden kanssa. Kauniita ja mukavia, jotka eivät huutaisi kilometrien päähän ”hei ole imetysvaate” on vaikea löytää. Äitiys- ja lastentarikeliikkeissä olevat imetysvaatteet ovat usein joko ruotsalainen Boob tai tanskalainen Mamalicious.

Mietin missä on kaikki suomalaiset imetysvaatteita valmistavat yritykset? Pienen metsästyksen takana, mutta kyllähän niitäkin löytyy, vuosi vuodelta enemmän. Nyt kokosin kaikki ne seitsemän suomalaista yritystä, jotka valmistavat imetysvaatteita. Tutkailin ja pyysin yrityksiä lähettämään tietoa heidän toiminnastaan:

  • materiaalien vastuullisuudesta ja valmistusmaasta
  • vaatteiden valmistusmaa
  • millainen imetysominaisuus vaatteilla on
  • mitä tuotteita yritys valmistaa
  • mistä vaatteita voi ostaa

Olen saanut yrityksiltä tuotteita testattavakseni, mutta palkkaa kukaan ei ole maksanut minulle tästä koosteesta. Vielä en ole näissä vaatteissa päässyt imettämään, mutta halusin kuvata vaatteet raskausvatsan kanssa, koska suurin osa vaatteista toimii myös kasvavan vatsan kanssa. Lisäksi olen testaillut värien ja muodon pysyvyyttä pesussa, miltä vaate tuntuu sekä istuvuutta. Olen itse 160 senttiä pitkä ja tällä hetkellä painan reilu 70 kiloa. Normaalisti olen reilu 60 kiloa. Tavallisesti vaatekokoni on S/M tai 36/38.

Jos joku yritys on jäänyt uupumuuaan niin laitathan kommentteihin tiedon muillekin. Lisäksi listasin loppuun muutamia muita suomalaisia yrityksiä, joista olen bongaillut tänä keväänä vaatteita, joilla imettäminen varmasti onnistuu nappien vuoksi.

Hujaus

Tuotteen/tuotteiden materiaalit

  • Hupparit:
    • GOTS-sertifioitu luomupuuvillajoustocollege (95% luomupuuvilla, 5% elastaani). Alkuperämaa Portugali.
    • GOTS-sertifioitu luomupuuvilla-elastaanitrikoo (95% luomupuuvilla, 5% elastaani), (hupun vuori ja taskupussit). Alkuperämaa Portugali.
    • Kotimainen resori (97% puuvilla,3% elastaani) (hiha- ja helmaresorit)
    • Kaikilla kankailla on Öko-tex 100 -sertifikaatti, ja joustocollegella ja trikoolla lisäksi GOTS-sertifikaatti.
  • Suurimmaksi osaksi GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa, tästä poikkeuksena kotimainen joustocollege okran ja oliivin värisenä. Kaikilla kankailla on vähintään Öko-tex 100 sertifikaatti. Suurimmalla osalla GOTS-sertifikaatti, osalla myös Bluesign ja BSCI-sertifikaatit. Sertifikaateita lisätietoa täältä.
  • Muita tuotteita: Uutena tullut kesävaatteita, materiaalina lyocell

Imetysominaisuus/-luukku

  • Huppareissa vaakaluukku, joka aukeaa alhaaltapäin. Luukun sisäpuoella on painijaselkämäinen kappale rintojen välissä. Helppo käyttää myös yhdellä kädellä
  • Liehu-imetyspaidassa on myös vastaava alakappale kuin muissakin imetystuotteissa, eli painijaselkämäinen kappale rintojen välissä, ja laskeutuva luukkukappale ilman kuminauhaa.

Valmistusmaa

Suomi, Lahti

Tuotevalikoima:

  • imetysvaatteet (koot XS-XL)
    • huppareita ja hupparimekkoja
    • t-paitoja
    • mekkoja ja tunikoita
  • naistenvaatteita
  • lastenvaatteita
  • imetystarvikkeita

Mistä voi ostaa?

 Verkkokaupasta

Kokemuksia tuotteesta:

  • Hurma – imetyshuppari, lintu muva koko S
  • Hinta 99,90€
  • Imetysominaisuus on helppo ja imettäminen on huomaamatonta. Vaakaluukun resori on joustava ja napakka
  • Istuvuus itelleni on todella hyvä
  • Pesuissa värit pysyneet hyvin ja imetysluukku pysyy hyvin muodossaan pesujenkin jälkeen
  • Hihat ovat tuplapitkät, jotta ne voi tarvittaessa taittaa itsellensä sopivan mittaisiksi, itse taitan resorit yleensä puoliksi, kuvassa auki
  • Raskausvatsan kanssa malli on liian lyhyt ja valitsisin imetysmekon. Ilman raskausvatsaa helma tulee lantiolle, mutta ei kuitenkaan peitä takamusta
  • Huppu on mukavan jämäkkä tuplaompeluksen vuoksi ja laskeutuu mukavasti myös edestä ristiin menevän etuosan ansiosta
  • Vaatekaapistani löytyy myös Hujauksen Luotto-imetyspaita ja Huuma-leggingsit, ei mitään huonoa sanottavaa

Happy Parrot store

Tuotteen/tuotteiden materiaalit:

  • Kaikki kankaat ovat ÖKO-tex sertifioituja ja tulevat Hollannista, osa kankaista luomupuuvillaa

Valmistusmaa:

  • Imetysvaatteet Virossa, Tallinnassa ompelimossa, ihan keskustan lähellä
  • Asusteet ja pienemmät vaate-erät Suomessa, Turussa pienissä ompelimoissa

Tuotevalikoima:

  • imetysvaatteita (koot XS-XL)
    • imetysmekkoja ja
    • -paitoja
  • käsinommellut rusetit
  • lastenvaatteita ja nyt kesäksi tullut naisten hame
  • Mushien ruokailuvälineet
  • suomalainen Sopo saippua
  • ranskalaisia Collegienin sukkia ja tossuja
  • Blomman kuivakukkakimppuja

Mistä voi ostaa?

Kokemuksia tuotteesta:

  • Blouse Mama Bird / milk, koko XS
  • Materiaali: 60% viskoosi, 32% polyamidi ja 5% elastaani
  • Hinta 87€
  • Koot ovat väljää mitoitusta, itse tosiaan käytän tavallisesti S/M
  • materiaali on paksuhko, pehmeää ja mukavantuntuista ihoa vasten
  • Röyhelö antaa suojaa vauvalle, peittää näkyvyyden rintaan ja piilovetoketjuun. Tästä ei voi siis päätellä mitenkään kyseessä olevan imetysvaate ellei kurkkaa röyhelön alle
  • Helman pituus on itselläni ilman vatsaa noin suoliluiden kohdalle. Raskaana ollessa toimii vatsan yli tulevien housujen ja hameiden kanssa
  • Luonnonmateriaaleja pääasiassa itse käyttävänä ja suosivana tämä olisi ihana esim. pellavana
  • Vaatekaapistani löytyy myös 100% musliinipuuvillaa oleva Mama Bird breastfeeding dress, joka oli itselläni mm. keskimmäisen kastetilaisuudessa

Venove design

Tuotteen/ tuotteiden materiaalit:

  • Viskoosielastaanitrikoo
  • puuvillatrikoo
  • puuvilla

Suurin osa materiaaleista on Öko-Tex sertifioituja. Materiaalit on esipesty ennen ompelua – tuote on siis valmis käytettäväksi eikä se kutistu pesussa. Kankaat tulevat Puolasta ja Italiasta pieninä erinä yrittäjän tutuilta tuottajilta.

Imetysominaisuus/-luukku:

  • Kietaisumekoissa ja tunikoissa kuminauhalla kurottu etupaneeli kietaisu-osan alla. Kangas vedetään sivuun sen rinnan päältä, josta haluaa imettää
  • Solmumekoissa kuminauhalla kurottu paneeli solmittavan osan alla. Imetyksessä etupaneeli nostetaan vähän ylös
  • Drapeeratut mekot, tulpaanimekot, versatile-mekoissa on silikoninauhalla viimeistelty imetyspaneeli. Imetys onnistuu vetämällä vaakapaneelia ylöspäin.

Tuotevalikoima:

  • mekkoja ja tunikoita, joista kaikki toimivat sekä äitiys- että imetysvaatteina (koot XS-XL)

Valmistusmaa:

Suomessa, Helsingissä käsin yrittäjän omalla studiolla

Mistä voi ostaa?

Verkkokauppa

Erityistä:

  • Tuotteita valmistetaan myös tilaustyönä, jolloin eri kankaat ja pienet muokkaukset onnistuu

Kokemuksia tuotteesta:

  • VeNove musta kietaisumekko kimonohihoilla / musta, koko S
  • Materiaali viskoosi 95% ja elastaani 5%
  • Hinta 119,90€
  • Pehmeä ja miellyttävän tuntuinen iholla
  • Imetys onnistuu vetämällä kankaan rinnan alle
  • Mekossa on taskut
  • Polvimittainen ja sopii hyvin sekä arkisempaan että juhlallisempaan tilaisuuteen. Tällaista olisin alkuvuodesta kaivannut hautajaisiin
  • Tämä on saatavilla myös puuvillatrikoona (95% puuvillaa ja 5 % elastaania) ja suosisin kyllä sitä keinokuituja ennemmin

Kokemuksia tuotteesta:

  • VeNove kuviollinen versitale odotus- ja imetysmekko, koko S
  • Materiaali viskoosi 95% ja elastaani 5%
  • Hinta 119,90€
  • Malliltaan lyhyehkö, raskausvatsan kanssa laittaisin alle lyhyet sortsit jos tiedän, että joudun pyllistelemään lasten kanssa
  • Menisi kivasti myös esim. culoutessien kanssa
  • Pesun jälkeen kankaan pehmoisuus väheni ja varmaan vaatisi huuhteluainetta pysyäkseen pehmoisena
  • Tulppaanimallinen mekko, mutta ”liehukkeen” saa nostettua lantiolle nepparilla sekä selkä- että etupuolelta niin kuin minulla kuvassa on
  • Alla oleva paneeli on leveä ja peittää hyvin joten rinta ei juurikaan ole esillä imettäessä
  • Mielenkiintoiset leikkaukset, istuu kauniisti
  • Tämänkin toivoisin luonnonmateriaaleissa

Blaa

Tuotteen/ tuotteiden materiaalit:

Luomupuuvilla ja lyocell. Kaikilla kankailla on ÖKO-Tex-sertifikaatti.

Imetysominaisuus/-luukku:

Vaakaluukku, joka aukeaa alhaaltapäin. Luukun alareunassa on kuminauhakiristys, jota pystyy säätämään mieleisekseen.

Tuotevalikoima:

  • imetysvaatteet (koot XS-XL)
    • huppareita
    • mekkoja
    • tunikoita
    • puseroita
  • naistenvaatteet
  • miesten vaatteet
  • lasten vaatteet

Valmistusmaa:

Euroopassa. Jokaisen tuotteen valmistusmaa löytyy tuotteiden pesulapusta sekä verkkokaupasta.

Mistä voi ostaa?

Erityistä:

Blaa kompensoi omasta toiminnastaan syntyneet päästöt
Green Carbon Finland Oy:n tarjoamien palvelujen välityksellä. Kompensoinnilla tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen hyvittämistä valvottuihin ja todennettuihin hiilinielukohteisiin. Vuoden 2020 vastuullisuusraportista löytyy kattava tietoa Blaan toiminnasta.

Kokemuksia tuotteesta:

  • Kairo imetyshuppari / Blooms, koko S
  • Materiaalit 95% luomupuuvilla / 5% elastaani, joustocollege
  • Hinta 69,90€
  • Vaakaluukun kuminauha on säädettävä ja nyt raskausaikana oli ihanaa, että sitä sai pidettyä löysänä eikä se kiristänyt rinnan alta
  • Malli on pitkä ja raskausvatsankin toimii itselläni tosi hyvin. Raskausvatsan kanssakin tuli reilusti takapuolen päälle
  • Värit vaaleammat luonnossa kuin mainoskuvissa
  • Huppu löysähkö, ommeltu yksinkertaisella kankaalla

Kokemuksia tuotteesta:

  • Nancy imetysmekko / Creeper plant, koko S
  • Materiaali 95 % luomupuuvilla/ 5 % elastaani, trikoo
  • Hinta 69,90€
  • Tämä on ollut aivan ihana raskausaikana, istuvuus kaunis eikä kuitenkaan kiristä mistään
  • Tässäkin vaakaluukussa kiristettävä kuminauha, kuvassa kuminauhaa on kiristetty tyköistuvammaksi. Kuminauha ollessa vapaana mekon leikkaus on graafisempi/laatikkomaisempi
  • Mekon mitta on kiva, kesällä menee ilman housuja tai vai hiekkalaatikolla vaikka bikersien kanssa, talvella kivasti sukkiksien tai leggingsien kanssa
  • Pesussa värit pitäneet hyvin

Handmade by MamaBean

Tuotteen/tuotteiden materiaalit

  • Puuvillaelastaanisekotteita, pyrkimys luomupuuvillan käyttöön
  • Kankaat tulee suomalaisilta yrityksiltä, suurin osa kankaista on suomalaista suunnittelua
  • Kaikki kankaat on valmistettu Euroopassa ja kaikki kankaat täyttää ÖKO-tex-standardin
  • Joskus saattaa olla ettei kangasmyyjän sivuilla ei valmistusmaata mainita, silloin sekin tieto mainitaan yrityksen Facebook-sivuilla.

Imetysominaisuus/-luukku:

  1. Perinteinen vaakaluukku joka avautuu alhaaltapäin. Alle jäävän osan yläreunassa, joka nousee rintojen yläpuolelle, on kuminauha, päälle jäävän osan alareunassa on kaitale jonka avulla reunaa on pyöristetty hieman, sivusaumaan on tehty rypytystä jotta luukkua nostettaessa rempominen ei aiheuttaisi niin suurta vetoa saumaan. Luukun korkeuden valmistan aina asiakkaan ilmoittaman mitan perusteella
  2. Ylhäältä mentävä luukku on käytössä väljemmissä malleissa, jossa päällikangas vedetään alas ja sisempi kaula-aukon kangas nostetaan ylös. Kaula-aukkokankaan alareunassa on kuminauha varmistamassa, että reuna pysyy paikoillaan rintojen alla, kun ei imetetä. Päällimmäinen kaula-aukko uurtaa tässä sen verran alas, että aukkoa pystyy helposti vetämään rinnan alle. Myös tässä mallissa asiakas antaa mitan olalta rinnan alle, jotta alempi osa riittää varmasti tarpeeksi alas.

Valmistusmaa

  • kotiompelimo Suomessa

Tuotevalikoima:

  • imetysvaatteet (koot oman koon mukaan)
    • t-paitoja ja toppeja
    • huppareita
    • tunikoita
    • mekkoja
  • raskaus- ja normaalit leggingsit
  • miesten T-paidat
  • lasten vaatteet samisteluhengessä joko äidin tai isän kanssa
  • myös muita odotusajan vaatteita pyynnöstä

Mistä voi ostaa?

Facebook sivuilla tietoja sekä mallisto. Tiedustelut ja viestit voi laittaa Facebookin kautta tai lähettää sähköpostia handmadebymamabean@gmail.com

Erityistä

  • Toimintaperiaate mittatilausompeluna eli jokainen vaate on tilaajalleen valmistettu uniikki kappale.
  • Omien kankaiden lähetys tai mallikankaiden ulkopuoliset kankaiden tilaaminen myös mahdollista

Kokemuksia tuotteesta:

  • Rento imetyspaita, kangas Versonpuoti, kuosi Punahattu / okra, koko minulle tehty
  • Hinta kankaan valinnasta riippuen 39,90€ tai 49,90e
  • Tästä en ole ehtinyt keräämään kokemusta eikä tämä istu raskausvatsan kanssa, koska toivoin mitoituksen olevan lyhyt ja t-paitamallinen. Ylemmästä kuvasta näkee kuitenkin hyvin, että paita on selän puolelta pidempi
  • Toivoin kesäpaitaa bikersien ja culouttesien kaveriksi niin, että paidan helma menee kivasti housujen sisälle
  • Erilaisia malleja on paljon nähtävillä Facebookin puolella ja Handmade by Mama Beanin omistaja Hanna kuulee mielellään kaikki toiveet, jotta tuotet olisi juuri sellainen kuin toivoo

Hima clothing

Tuotteen/ tuotteiden materiaalit:

100% liettualainen pellava, joka täyttää ÖKO-tex-standardin. Pellavakankaiden materiaaleista noin 70 % on kasvatettu Venäjällä ja 30 % Ranskassa. Pyyhkeissä mukana myös puuvillaa.

Imetysluukku/-ominaisuus:

Ei varsinaista imetysluukkua, mutta imetysmahdollisuus huomioitu yläosan väljyydellä, jotta kankaan saa vedettyä sivuun rinnan päältä

Valmistusmaa

Suomi

Tuotevalikoima:

  • naistenvaatteet (koot XXS-XL)
    • imetykseen sopii esim. Ilta pellavamekko sekä Verna pellavatoppi
  • lastenvaatteet
  • miehille pystykauluspaita
  • hattuja ja rusetteja
  • lasten pyyhkeitä
  • Zero waste-tuotteita, kuten unileluja ja kaulalappuja

Mistä voi ostaa:

Verkkokauppa

Kokemuksia tuotteesta:

  • Ilta pellavamekko / kinuski, koko S/M
  • Materiaali 100% pellava
  • Hinta 198€
  • Malliltaan pitkä, itselläni tulee puoleen sääreen
  • Juhlava ja ryhdikkään tuntuinen
  • Sivutaskut
  • Menee todella hyvin myös raskausvatsan kanssa
  • Kangas rypistyy pellavalle ominaisesti
  • Nauhat ovat pitkät ja ne saa sidottua mieleisellään tavalla
  • Ei vielä kokemuksia imetyksestä tämän kanssa
  • Oliskohan tässä tämän kesän ristiäisvaatteeni?

Maitotyttö

Tuotteen/ tuotteiden materiaalit:

Kankaat tulee Euroopasta ja ova ÖKO-tex-standardin mukaisia

Imetysluukku/-ominaisuus:

Vaakaluukku, jossa alemman osan reunat kiinnittyvät hihasaumoihin ja reuna on vahvistettu resorilla. Ulomman luukun reuna on resorin lisäksi vahvistettu leveällä pehmeällä kuminauhalla, jotta luukku ei ikinä lerpata vaan tukee rintaa (myös ilman rintaliivejä). Luukun sisäpinta on coolmaxia ja sivuissa on aukot joihin voi sujauttaa liivinsuojat.

Valmistusmaa:

Suomi

Tuotevalikoima:

  • Imetyspaidat (koko omien mittojen mukaan)
  • Naisten yläosia ilman luukkua
  • äitiyshousuja
  • lastenvaatteita

Mistä voi ostaa?

  • Tuotteet valmistetaan tilaustyönä
  • Liittymällä Maitotytön postituslistalle saa tiedon aina, kun uusi kangas tulee ompeluun
  • Facebookissa on myös ryhmä ”Maitotyttöset” käytettyjen Maitotyttöjen kierrätykseen.

Pidibob

Tuotteen/ tuotteiden materiaalit:

Trikooneuloksia, jotka kaikki täyttävät ÖKO-tex-standardin. Hyödyntävät kotimaisia kankaita, kun se on mahdollista.

Imetysominaisuus/-luukku:

Vaakaluukku, joka aukeaa alhaaltapäin

Tuotevalikoima:

Imetysvaatteet (koot XS-XXXL)

Valmistusmaa:

Suomi

Mistä voi ostaa?

Verkkokaupasta

Erityistä:

Sain tiedon, että ilmeisesti kesäkuun aikana on tulossa lisää uusia tuotteita. Liekö kova kiire päällä, mutta huonosti sain heihin yhteyden ja tiedot heistä on kerätty vain heidän verkkosivujensa perusteella. Nettisivujen perusteella yhteyden saa parhaiten esim. Whatsappilla.

Muutama muu poiminta kotimaisista yrityksistä, joista löytyy imetykseen soveltuvia vaatteita

Vielä jäin miettimään missä ovat suomalaiset imetysliivit/-imetystopit? Sellaiset, joita lähestulkoon kaikki ostaa H&M ja Lindex-akselilta. Itse rohkaisisin yrityksiä myös kehittäämään vieläkin enemmän naisellisia vaatteita. Toki monen peruslookiin kuuluu huppari, mutta kyllä itse ainakin kaipaisin kylille lähtiessä päälle kauniita mekkoja sekä lyhyitä paitoja. Kuosit saisi olla muitakin kuin lapsille suunnattuja ja materiaaleihin vaihtoehtoja trikoon rinnalle. Se, että on mukava ei tarkoita aina pelkästään hupparia. Tiedän etten ole asiani kanssa yksin.

Ja mitä me kuluttajat voidaan tehdä – valita se kotimainen.

Toivottavasti sinä imettävä äiti löydät itsellesi uuden lempivaatteen ja saat viettää imetysaikasi vaatteissa, jotka tuntuvat ja näyttävät hyvältä.

Mitä kolmannen lapsen äiti pakkaa sairaalakassiin

Voiko näin kolmannen lapsen kohdalla jo puhua kokemuksella mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata? No kyllä mun mielestä, täysin rinta rottingilla.

Ehkä noin ylipäänsä sairaalakassi ja sen pakkaaminen herättää vähän hilpeyttä itsessäni. Ei siellä sairaalassa loppujen lopuksi oikeasti tarvitse juuri mitään. Vauvalle ja äidille löytyy talon tarjoamat kuteet ja keskimmäinenhän oli kanssani koko ajan vaippasillaan iholla. Jos sairaalassa vierähtää kuitenkin pitkä tovi, niin tärkeää on olla itselle mielekästä ajankulua ja syötävää josta pitää.

Tällä kertaa sairaalaan ei ainakaan vielä ole kiire ja sairaalakassi on lojunut pakattuna jo kuukauden. Mitäpä sieltä sitten löytyy?

Synnyttämään lähtiessä

  • musiikkia (pikkuinen kaiutin) jos haluaa kuunnella omaa musiikkia synnytyksessä
  • (langattomat) kuulokkeet
  • (piiiitkä) laturi puhelimelle, itse en moista omista enkä sitä nyt synnytystä varten hankikaan. Se olisi kuitenkin tosi kätevä, kun akkua sairaalassa on tuntunut kuluvan
  • lempparijuotavaa, keskimmäisen kohdalla kyllä pillimehutarjoilu toimi oikein hyvin sairaalankin puolelta. Nyt minua vaan peloiteltiin somen puolella laihoista mehuista, joten en halua jättää sen varaan.
  • lemppariherkkuja, joka tarkoittaa itselläni suklaata ja lakritsia. Itse synnytyksessä ei ole oikein ruoka maistunut, mutta välillä pieni sokeritankkaus ei ole tehnyt huonoa
  • luumuja tai muita kuituja, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin ummetus synnytyksen jälkeen. Ainakin viimeksi vuodeosastonpuolella oli kyllä luumunektrarit talon tarjoamina
  • käsitöitä, kirja tai muuta mielekästä ajankulua
  • kantoliina – harmittelin sen puuttumista viimeksi, kun keskimmäinen ei oikein yksin viihtynyt sen aikaa, että olisin ruokaa käynyt hakemassa. Tosin nyt ruoka taidetaan koronan vuoksi tuoda huoneisiin, että tiedä nyt sitten sen tarpeesta tässä maailmanajassa
  • pitkä villatakki on ollut kyllä ihan must have. Siihen on ihana kääriä lämpimään vauva ja toisaalta itsensä myös vilukissana
  • villasukat / tossut, sillä kaikilla vuodeosastoilla ei ole kenkiä
  • itselleen kivat vaatteet kotiinlähtöön. Mahdollisimman pehmoiset vyötäröltä ja muutenkin väljät ja mukavat vaatteet. Itsehän olen lähtenyt kotiin sairaalan kertakäyttöpikkareissa ja liiveissä. Nämäkin voisi jättää periaatteessa kotiin ja puoliso voisi tuoda tullessaan.
  • liivinsuojia en muistaakeni vielä tarvinnut sairaalassa, mutta jos tarvitsee niitä kyllä saa vuodeosastolta. Yhdet kannattaa kuitenkin pakata kotiinlähtöön. Samoiten kaikki pikkuhousunsuojat yms. vaipat löytyy sairaalasta
  • omat hygieniakamat
    • shampoo + hoitoaine jos ei halua pestä itseään päästä varpaisiin sillä samalla vartalonpesuaineella, jota usea sairaala tarjoaa
    • harja + ponnareita
    • huulirasva (tämän unohtuminen kirpaisee)
    • perusvoide tmv., vaikka rasvaa kyllä löytyy sairaalastakin
    • hammasharja + tahna (viimeksi unohdin nämäkin ja sairaalasta kyllä taiottiin sellainenkin minulle)

Kotiin lähtiessä

Eli nämä olen laittanut valmiiksi, mutta en ota mukaan synnytykseen.

  • body + sukkahousut tai housut + sukat tai puolipotkuhousut
  • villapuku, jossa terät eli varpaat ja sormet saa piiloon tai sitten lisäksi tumput ja villasukat
  • kypärämyssy + hattu
  • villapeitto tai kaukalopussi tai haalari ilmojen mukaan
  • turvakaukalo

Mutta ihan totta, vaikka kassia et ehteisi pakkaamaan niin kyllä siellä sairaalassa pärjää. Sairaaloiden kyljessä on yleensä aina ruokakauppoja ja omalle läheiselle voi sen tilauksen laittaa sieltä vuodeosastoltakin käsin.

Hyvää matkaa niille, joilla sama on edessä!

1 2 3 4