Varsinais-Suomi

Piikkiön linnavuoren valloitus

Kävimme Piikkiön linnavuorella poikkeuksellisella kokoonpanolla, sillä mukana ei ollut kuin kuopus. Tuntui hetkittäin kun lapsia ei olisi ollut mukana ollenkaan, niin tyytyväisenä hän repussa vielä matkustelee. En tiedä kuinka paljon normaalisti poluilla on väkeä, mutta nyt oli ainakin syyslomaviikolla parkkipaikka täynnä ja poluillakaan ihmisiä tuli ja meni.

Osoite Linnavuorelle on Lystiläntie 21, Piikkiö. Parkkipaikkana toimii Kehityksen kerhotalon parkkipaikka. Opastaulun takaa löytyy roska-astian näköisesta laatikosta polttopuita. Mikäli haluaa grillailla nuotiolla niin kannattaa muistaa ottaa mukaan joku halkokassi tai -reppu ja puut mukaan mennessä.

Kuvassa näkyy kerhotalo ja seison ”lähtöpisteellä”
Ensimmäine opaskyltti on vähän piilossa, mutta sitten reitti on hyvin merkitty ja polku selkeää.

Meillä oli taas kerran vähän alkukankeuksia löytää reitin alku. Jos parkkipaikalta katsoo kerhotaloon päin ja lähtee kulkemaan tietä vasemmalle niin polun alku löytyy. Polkuja menee ilmeisesti myös, kun lähtee oikealle, mutta ne jäivät seuraavaan reissuun tutkittaviksi. Itseasiassa meidän reitti ei mennyt ihan alkuperäisen mukaan, sillä emme tajunneet, että se ”nähtävyys” eli Huttulan Linnavuori ei ole polun varrella vaan sinne olisi pitänyt poiketa jo melko alussa matkaa. Sen vuoksi me kiersimme polun niin, että poikkesimme kodan kohdalta takaisin polulle, jota olimme jo tulleet. Loppuosa reitistä jäi siis kulkematta.

Hiekkatietä on noin 150 metriä, jonka jälkeen tulee ensimmäinen opaskyltti ja sen jälkeen polulta ei pääsekään eksymään. Linnavuoren polut (4 km) on osa Tammireittejä. Noin puolessa välissä matkaa on metsän keskellä kallioisella paikalla kota ja grillauspaikka.

Pitkospuita ei tämän enempää ollut.

Maasto on vaihtelevaa ja nousua ja laskua löytyy. Korkeuserot toki ei ole mitään järin päätä huimaavia, kun on Länsi-Suomesta kyse. Maasto itsessään on perinteistä metsäpolkua. Oksaista ja kallioista, mutta helppokulkuista. Nyt on sadellut sen verran, että osin oli jo tosi märkiä kohtia. Ne pääsi kuitenkin kiertämään ihan hyvin.

Reitin varrelta pääsee poikkeamaan myös muillekin nyppylöille ja muinaisrannalle, mutta me emme käyneet niitä kurkkailemassa.

Huttulan Linnavuorelle täytyy tosiaan poiketa erikseen polulta. Matkaa tulee yhteen suuntaan muutama sata metriä. Täältä näkymät ympäristöön olivat parhaimmat. Muuten reitti ei erityisesti saanut sydäntä läpättämään, mutta voin kuvitella millaisia leikkejä kallioilla lapset keksisivät. Lähellä ei ole myöskään vettä eikä suoalueita, joten sen puolesta myös on turvallisempaa lasten leikkiä.

Se tässä lumettomassa talvessa on mukavaa, että retkeilykausi lasten kanssa jatkuu helpompana. Muita Varsinais-Suomen lähiretkikohteista kirjoituksia löytyy täältä.

Talven to do lista

Tajusin miten keväällä mietitään takatalvea, mutta syyskuun helteissä harvempi marisi saati puhui takakesästä. Etelän vähälumiset talvet on saaneet minut miettimään miten pimeästä ja märästä talvesta saisi iloa irti. Päätin tehdä talvelle oman to do listan puuhailuista, jotka eivät vaadi lunta ja pakkasta. Bonarina tulee sitten ne perinteiset lumessa ja jäällä puuhastelut jos sellaista eteläänkin suodaan.

Minähän olen vannoutunut listojen tekijä ja perinteeksi on muodostunutkin tehdä aina kesää vasten to do-lista.

KOTOILU

  • Vanhojen valokuvien katselu yhdessä. Mikään ei ollut lapsena parempaa kun ihmetellä oman äidin ja isän hääkuvia ja omia lapsuuskuvia. Pitäisi myös saada aikaiseksi tehdä uusia kuvakirjoja, joita ihmetellä lasten kanssa.
  • Kirjoja luettuna tai äänikirjoina. Yksin ja yhdessä.
  • Lautapelejä koko perheellä tai kaveriporukalla. Joka kerta yksi saa valita pelin jota pelataan.
  • Taskulamppupiilosta tai ihan perinteistä. Jos on jo pimeää valmiiksi niin miksei katkaisisi loppujakin tuikkuja.
  • Vuorotellen kaikkien lemppariruokia ja sunnuntaisin vaikka yhdessä seuraavan viikon ruokalistan miettiminen
  • Joulupipareiden leivontaa
  • Kyselin Instagramissa onko ollut jotain lastenohjelmia, joita on lapsena pelännyt. Mulle tuli kauhea Disney-leffakuume. Haluaisin katsoa jotain lapsuuden tärkeitä elokuvia ja toivottavasti lapsetkin vähän innostuisi. Ainakin Helen Keller on toivelistalla.
  • Unelmakartan teko. Tämä voisi pimeänä iltana helpottaa, kun voisi katsella lehtien kuvia ja miettiä mitä tulevaisuuden unelmia minulla on.
  • Tunnekorttien avulla tunteiden miettimistä lasten kanssa. Ilmaiset tunnekorit voi käydä tulostamassa täältä.
  • Joogamaton levittäminen olohuoneeseen tai leuanveto-haasteen vastaanottamine. Tai molemmat.
  • Ei ne tuodut mangot yhtään samalta maistu kuin turkoosien vesien äärellä, mutta silti voi matkustuskaipuuta helpottaa tekemällä aistimatkan kotona. Teemailta Santorinin auringonlaskuun tai Vietnamin katukeittiöön. Kaupasta shoppailee eksoottisia hedelmiä ja jos lapset on sen ikäisiä, niin voisi vaikka arvuutella mikä on mikäkin hedelmä ja missä niitä kasvaa.
  • Sadetanssi. Alasti tietty. Jos vaan sataa, sataa ja sataa niin sauna päälle ja tanssimaan sateeseen. Mikään ei ollut lapsena hauskempaa. Jos se tarkoittaisi kerrostalon sisäpihalla pörräämistä niin voisi harkita vaikka saunan vuokraamista jostain keskeltä ei mitään. Yksin tai kavereiden kanssa.

MUSIIKKIA JA MUUTA KULTTUURIA

Olen viime aikoina herännyt siihen miten paljon kaipaan livemusiikin kosketusta sieluun asti.

  • Livemusiikkia yksin ja lasten kanssa. 
  • Teatterista ja muista kulttuurijutuista saan valtavasti voimaa ja ne ovat itselleni paikka antautua ja latautua itseni kanssa.
  • Kirjastoon haahuilemaan. Mitä jos lähtisikin lasten kanssa eri kirjastoon kuin siihen lähikirjastoon.
  • Kirkoissa järjestetään varsinkin joulun alla ihania konsertteja. Kauneimmat joululaulut on varmasti monille tuttuja, mutta myös erilaisia artisteja vierailee monissa kirkoissa.
  • Vanhan suurtorin joulumarkkinoilla voisi käydä vähän tunnelmoimassa joulua.
  • Laitan ravintolaillalliset tähän kategoriaan, koska kyllä se kulttuurin piikkiin menee. Lapset jää kotiin, mutta toivottavasti pääsisi tukemaan muutamasti ravintolaelämän pystyssä pysymistä.

LIIKUNTA

  • Luistelemaan sisähalliin, esimerkiksi Turun yleisövuorot löytyvät Turun tapahtumakalenterista
  • Johonkin seikkailumaahan tai Superparkkiin. Turussa lasten liikunnan ihmemaa on auki, mutta siellä on erikoisjärjestelyt ja ennakkoilmoittautuminen
  • Uimaan. Riski korona-altistumiseen on uima-altaassa ilmeisesti jopa pienempi kuin muissa julkisissa tiloissa altaiden sisältämien kemikaalien vuoksi.
  • Retkeilyä. Jos ei ole lunta, metsässä ja kaikkialla retkeily on lasten kanssa mahdollista edelleen tammikuussa.
  • Saunomista ja ehkä avantouinnin harjoittelua. Haluaisin olla kunnon avantouimari, mutta olen kyllä melko nynnerö ainakin vielä niissä hommissa. Pitäisi varmaan aloittaa totuttelu, että ui ympäri vuoden luonnonvesissä niin se keho tottuisi pikku hiljaa. Tai sitten menen ja nautin vain tunnelmasta. Mitä jos lähtisikin koko perheellä? Tai neidin kanssa? Tai sitten otamme ja lähdemme kaksin miehen kanssa? Saas nähdä.

MAISEMAN VAIHTAMINEN

  • Road trip. Miksi vain kesällä road tripataan. Miksei voisi lähteä ajelemaan vaikka johonkin uuteen paikkaan, jossa käy syömässä tai jos sää sallii niin omat eväät ja katselemaan merta rantakallioille. Toki alueiden koronatilanteita täytyy tarkkailla.
  • Hotelliyö tai Air bnb kämpän vuokraus ja pois arjen normeja. Päivä turistina omassa kunnassa tai täysin vieraassa kaupungissa.
  • Meillä marraskuussa tulossa sopeutumisvalmennuskurssi Oulussa ja toivon varpaat ja sormet ristissä ettei se peruuntuisi.
  • Olemme buukanneet myös täyshoitoloman joulun jälkeiselle ajalle. Pidin viime vuonna somettomat kaksi viikkoa viime joulun aikaan. Mietin pitäisikö tehdä samat tänä vuonna.
  • Jos tilanne sallii niin ja varsinkin jos etelässä ei ole lunta koko talvena siintää haaveissa keväinen lumiloma pohjoisessa.

Mitä muuta kivaa vois keksiä marraskuun pimeyteen ja kevään heräämistä odotellessa?

Vajosuon luontopolku Kurjenrahkan kansallispuistossa

Pidän itsekin enemmän rengasreiteistä, mutta erityisesti lasten kanssa retkeillessä rengasreitti on monesti toimivampi. Vajosuon kierros on kolme kilometriä pitkä rengasreitti Kurjenrahkan kansallispuistossa. Se on mukava ja nopeasti tavoitettava vaihtoehto Turunseudun lähimpiin luontopolkuihin. Turusta Vajosuolle ajelee n. 45 min.

Viime viikonloppuinen metsäretki Vajotuolle oltiin lyöty kalenteriin vertaisperheen kanssa jo kuukausi sitten. Olen todennut monesti, että jos jotain haluaa jonkun kanssa tehdä, se on sovittava hyvissä ajoin ja etukäteen. Muutoin aina on jotain, olevanas ainakin ja sitten toisaalta jossei olekaan mitään niin kynnys täyttää vapaaviikonloppua sen häämötellessä on suuri.

Meidän piti mennä aina niin ihanalle Savojärven kierrokselle, joka on 6 kilometriä. Meidän neiti on kuitenkin viime aikoina jaksanut normaalia lyhyempiä matkoja kävellä ja kiukkumetrit ovat alkaneet monesti jo vähän startin jälkeen. Tässä on varmasti taustalla iänmukaista uhmaa, alkusyksyn monet infektiot, yöheräileminen ja myös lasta kuormittava arki. Siksi Vajosuon luontopolun oli oikein oiva valinta.

Osoite Vajosuolle on niinkin yllätyksellinen kuin Vajosuontie. Tarkkaa numeroa en osaa sanoa. Turusta ajettaessa tullaan Säkyläntietä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle Järvijoentielle. Sieltä aikansa ajettuaan käännytään vasemmalle Lavamäentielle, jonka jälkeen käännytään oikealle. Muistaakeni Lavamäentielle käännyttäessä tulee jo kylttejä Vajosuon lähtöpisteestä.

Parkkipaikka on melko pieni, mutta aamutuimaan siellä ei juuri muita ollut. Iltapäivällä taas oli jo jonkin verrankin porukkaa. Kolmen kilometrin ympyräreitti on hyvin merkitty ja sen varrella on yksi kota ja muutaman sadan metrin päässä kaksi tulentekopaikkaa lähes vieretyksin. Toisessa tulentekopaikan äärellä on katos. Paljon on siis tilaa, mutta paljon oli myös ihmisiä.

Me evästelimme laavun äärellä. Mukana oli tällä kertaa makkaroita, lasten smoothieita, eväsleipiä ja keksejä. Kahvit jäi mukavasti lämmittämään reppua, sillä kahvikupit olimme unohtaneet ottaa mukaan. Puita löytyy tulentekopaikkojen lähettyviltä. Sytykkeitä kannattaa olla mukana, sillä sen verran kosteita puut tuntuivat olevan. Ainakin kodan vierellä oli kirves, jolla puita sai onneksi pienemmäksi.

Polku on oksaista, mutta helppokulkuista kangasmaastoa. Polulla ei ole suuria korkeuseroja ja vettä ei ole ympärillä. Sen sijaan polku menee hetken suon reunaa, joten vaaranpaikkoja vikkeläkinttuisille ja varomattomille lapsillekin löytyy varsinkin kodan läheltä. Itse soita rakastavana harmittelin ettei reitillä juuri suolla oltu ja koko polku menee pääasiassa havumetsässä pois lukien yhden lyhyen pitkospuuosuuden.

Kierrosta saa pidennettyä roimasti, sillä Vajosuon vaellus on 30 kilometriä. Vaellus tekee piston kaikkiin Kurjenrahkan kansallispuiston kohteisiin ja ajattelinkin, että se pitää ehdottomasti laittaa ensi vuoden to do -listalle.

Vajosuon kierrokselta pääsee poikkeamaan näkötornille. Me emme siellä käyneet kokoonpanon ollessa sen verran kärsimätöntä. Se olisi pidentänyt reittiä vain muutamalla sadalla metrillä suuuntaansa, mutta joskus sekin on vain liikaa.

Meillä ei ole enää ollut aikoihin esikoisella mukana kantoreppua, koska hän on kävellyt monien kilometrien lenkkejä, kesällä jo viisi kilometriä ilman ongelmia. Epävarmoille ja helposti väsyville lapsille kuitenkin suosittelen kantamaan aina kantovälinettä mukana niin turhalta kuin se tuntuisikin. Se tekee retkistä kaikille miellyttävämpiä kun ei tarvitse kantaa miten sattuu ja vetää perässä.

Ennenkaikkea lapselle on tosi tärkeää, että retkistä jää hyvä fiilis ja ettei se ole ollut liian työläs lapselle. Retki- ja luontokipinä on kaikilla erilainen ja ajan kanssa muuttuva. Sitä pienen pientäkin kipinää kannattaa aina ennemmin leyhytellä roihahtamaan kuin heittää kylmää vettä päälle itse kuikuttelemalla ja huutamalla.

Retkeilyintoa kaikkien viikonloppuun!

Muut Varsinais-Suomen suosikkiretkeilykohteeni löytyvät täältä.

5 x meidän perheen retkeilysuosikit Varsinais-Suomesta

Huomisen Suomen luonnon päivän kunniaksi jaan meidän luontoretkistä kotikontujemme eli Varsinais-Suomen retkeilypaikkojen suosikit. Kaikista olen kirjoittanut aikaisemmin tänne blogiin ja laitan suorat linkit tähän postaukseen, josta voit käydä lukeamssa lisätietoa tai fiilistellä lisää maisemia. Olkoonkin meidän maa litteä, mutta ei se ainakaan lattea ole. Seikkailut on ihan nurkan takana, kun annetaan sille mahdollisuus

1. MATHILDEDAL SALOSSA

Matildanjärven ympäri menevä rengasreitti on meidän perheen kestosuosikki ympäri vuoden. Matkan varrella on grillauspaikka, pitkospuita ja suoympäristöä. Ihan vieressä on Mathildedalin ruukkikylä, josta löytyy alpakoita, käsityöläisputiikkeja, pitseria. Lähellä on myös Teijon muut retkeilyalueet.

2.VAARNIEMI TURUN JA KAARINAN RAJALLA

Vaarniemeen vie upea vanha tammitie, jonka varrella laiduntaa kesäisin lampaita. Vaarniemen huipulle vie pitkät portaat, jotka on olleet ainakin meidän neidin mieleen. Huipulla on lintutorni, josta avautuu eri vuodenaikoina upeat maisemat. Huipulla on myös grillikota.

3.KUUSISTON LINNANRAUNIOT KAARINASSA

Kuusiston linnanraunioiden kupeessa menee pikkulasten kanssa tehtävä kiva luontopolku. Märkään aikaan se on kurainen, mutta kuivalla säällä mukava. Linnanraunioilla on grillipaikka ihan meren rannassa. Se on usein ruuhkainen, joten kannattaa varautua odottamaan.

4.LITTOISTENJÄRVEN LUONTOPOLKU

Jos teidän perhe pitää lintujen seuraamisesta Littoistenjärven luontopolku on place to be. Se on pienen kosteikon ja järven välissä menevä ja sen ääreltä löytyy peräti kolme lintutornia lintujen tarkkailuun. Kesällä voi pulahtaa samalla reissulla uimaan, sillä reitti lähtee uimarannalta. Littoistenjärven luontopolkuun on ihan erityinen suhde, sillä se on ensimmäinen reitti, jonka esikoinen käveli ihan itse 2v 10 kk iässä.

5.HAUNISTENALLAS RAISIOSSA

Raision kauppakeskus Myllyn ihan kupeessa oleva Haunistenallas on vajaa kolme kilometriä pitkä rengasreitti. Matkan varrella on kaksi laavua, ensimmäinen melko alussa ja toinen melko lopussa. Ei todellakaan uskoisi olevansa aivan kauppakeskittymien läheisyydessä.

Onko joku näistä sunkin lemppari? Mihin näistä haluaisit seuraavaksi? Itseäni houkuttelisi Mathildedalin alue maastopyöräillen.

Nautitaan Suomen luonnosta ja pidetään sitä yhtä hyvänä, kun se pitää meitä.

Haunisten allas – retkeilyhelmi Raisiossa

Tammikuu oli lumen osalta surkea. Se on vetänyt monen mieliä matalaksi. Ehdimmekö unohtaa ne ihanat pienet pakkaspäivät, jotka ovat olleet pilkahdus talven tunnelmasta. Todisteita on, sillä muutama viikko sitten vietimme ihanan pakkaspäivän retkeilyn merkeissä.

Suomen rumimman kaupungin titteliä usein hallussaan pitävästä Raisiosta ei ihan äkkiä uskoisi löytyvän tällaista luonnonkaunista perheelle sopivaa retkeilykohdetta. Kivenheiton päässä on Ikea ja kauppakeskus Mylly ja sitten kuitenkin hetkeä myöhemmin pystyt laskeutumaan lähes täydelliseen rauhaan. Ihan pelkän luonnon äänimaailman varassa ei pääse olemaan, sen verran Ohitustien kumina metsäänkin kuuluu. Tämän helpommin ja nopeammin ei kuitenkaan kaupungin vilinästä pääse irtaantumaan.

Haunisten allas on tekojärvi ja sitä on käytetty vuoteen 2012 asti Raision raakaveden varastopaikkana. Nykyisin alue on retkeilykäytössä, mutta edelleenkään altaaseen ei saa mennä uimaan eikä se ole juomakelpoista.

Ensimmäistä kertaa yrittäessämme löytää perille ei ollutkaan ihan helppoa, kun viittoja ei ole, osoitetiedot huonosti löydettävissä ja reittejä Haunisten altaan ympärille ja ympäristöön menee enemmänkin.

Helsingistä päin tullessa käännytään oikealle kauppakeskus rampista. Seuraavassa risteyksessä käännytään vasemmalle suuntaan Allastie. Allastietä jatketaan loppun asti, kunnes käännytään Santaojantielle oikealle. Tietä jatketaan niin pitkään, että parkkipaikat tulevat vastaan. Uskoaan ei saa menettää vaikka ensin tulee teollisuusaluetta, sitten koirien koulutuskenttiä ja jopa yksi rivitalo-osake, mutta sen jälkeen alkaa häämöttää isohko parkkipaikka. Ohikulkutieltä parkkipaikoille on noin kilometrin verran.

Parkkipaikoilta lähdettäessä oikealle on esteetön tie uudemmalle grillikatokselle. Tämä on tosi kiva vaihtoehto, jos haluaa tulla vauva rattaissa ja tai pyörätuolilla luonnonhelmaan. Itse grilli ei kovinkaan suuri ole ja nätillä päivällä ruuhkaa voi olla, joten kiljuvien (lasten) vatsojen kanssa ei kannata lähteä liikkeelle.

Me lähdimme kuitenkin vasemmalle, jossa on myös grillauspaikka. Molemmille grillauspaikoille on noin 600-700 metriä oman mutun mukaan. Kokonaisuudessan polun pituudeksi tulee vajaa 3 kilometriä jos altaan menee ympäri.

Polku on melko vaihtelevaa ja kulkee altaan reunaa pitkin havumetsässä nuollen välillä ihan rantaviivaa. Märällä säällä polku myös on todella märkä ja kalliot liukkaat. Välillä pääsee kiipeämään kallioille ja pomppimaan kiville havupuiden seassa, välillä on tasaisia hiekkatiemäisiä osuuksia. Ei kyllä uskoisi olevansa Raisiossa, on päässyt suustani joka kerta.

Molemmista grillipaikoista löytyy polttopuita ja huussit. Oma vessapaperi kannattaa olla mukana eikä puukosta tai kirveestäkään haittaa ole, jotta saa puita pienemmäksi pikkuruisiin grilleihin. Pikkuruisia ne todentotta alkavat olla, sillä nytkin ennen meitä oli grillaajia ja meidän peräämme tuli kolme muuta seuruetta. Muistathan ottaa roskat mennessäsi mukaan luonnosta.

Aina ei tarvitse kantaa kirvestä mukana, puukko on kätevä moneen. Toisella klapilla saa hakattua puukon terää syvemmälle puuhun.

Lähdimme retkelle melkoisen ekstempore, joten eväät käytiin nappaamassa lähikaupaupasta. Mukaan tarttui nakkeja, grahampiirakkaa ja karjanpiirakoita. Meillä on neidille usein mukana suolakeksejä tai riisikakkuja naposteltaviksi. Niitä hän saa helposti syötyä myös itse suttaamatta, maistuvat neidille ja eivät ole epäterveellisimmästä päästä. Suklaa toki on myös joka reissulla mukana hätävarana kiukkunälän yllättäessä. Mukana oli myös lämmintä kaakaota.

Kuvien perusteella voisi ajatella retkeilyn olevan aina seesteistä, yhtä hymyä ja seikkailua. Uskallampa epäillä kenelläkään olevan sellaista. Tälläkin reissulla aiheutti huolta liukkaat kalliot, veden läheisyys ja neidin päiväuniaikaan osunut ajankohta. Virhe. Siitä huolimatta suunnatona iloa meille vanhemmille tuo lapsen riemu, villivarsan rohkeat hypyt sieltä sun täältä ja ulkoruuan maistuminen taivaalliselta, oli se sitten mitä sattuu.

Parkkipaikoilta lähtee myös 18 väyläinen frisbeegolfrata. Ei olla itse menty läpi, mutta paljon sielläkin porukkaa tuntuu riittävän, että eiköhän pätevä sekin ole. Ihmiset kyllä ovat huonoista viitoista huolimatta tämän luontoihmeen löytäneet, kuten alla olevasta kuvasta parkkipaikoilta huomaa. Omaa rauhaa halajavan kannattaa tulla arki-iltana tai aikaisena viikonloppuaamuna. Jos talviretkeily ei naposta niin pistä Raisio takataskuun ja tee tänne kevätretki lempparieväinesi.

Littoistenjärven luontopolku


Voi näitä helteitä, jotka meitä hellii. Aivan mahtavaa, kun työpäivän jälkeen jaksaa raahata silloin tällöin pesueensa vielä pienelle iltakävelylle ja ihmettelemään lähiluontoa. Tällä kertaa Littoistenjärvelle, joka sijaitsee kuten varmaan arvaten saattaa; Littoisissa. Se on siitä metka paikka, että osa siitä kuuluu Kaarinaan ja osa Lietoon.

Luontopolun voi aloittaa uimarannalta (osoite on Vanha Littoistentie 150, jonka liepeiltä kääntyy hiekkatie rannan tuntumaan, johon voi auton jättää). Toinen vaihtoehto on lähteä luontopolun toisesta päästä Verkatehtaan rannalta Kuovinluodolta. Yhteen suuntaan luontopolku on 3 kilometriä. Reitti ei ole ympyrä eli takaisin on palattava.

Matkamme kävi luontopolulle, järven rannalla haisi niin pahalle (märkä kanankakka), että tyydyimme ihastelemaan kaunista maisemaa ja meidän neitiä, joka nauttii retkeilystä ja haluaa valloittaa polkuja nykyisin pääasiallisesti omin jaloin. Uimispuuhiin vesi ei houkuttanut. Jos joku tietää mistä haju johtuu niin kertokaa!

Littoistenjärven läheisyydessä on ainakin kolme lintutornia ja ainakin näin noviisin silmin lettomainen alue järven läheisyydessä on erinomaista pesintä- ja eloaluetta erillaisille linnuille. Itse ymmärrän lintujen äänistä ja linnuista hävettävän vähän ja haluaisinkin oppia enemmän. Josko neidin valtavan lintuinnostuksen myötä etsisin vaikka jonkun äpin. Onks kellään vinkata mitään hyvää sovellusta tähän? Vielä meille riittää kun nimeää sorsan ja joutsenen, muut saavat olla rauhassa ihan vaan lintuja.

Me kiertelimme näiden kuvissa näkyvien kahden lintutornin ympäristössä emmekä siis menneet lähellekkään koko luontopolkua. Vuosien varrella sitä on oppinut milloin vähemmän on enemmän ja suorittamalla ei päästä oikeaan maaliin. Taaperon kanssa joka on reilu puoli vuotta aikaisemmin oppinut kävelemään ei kannata tavoitellakaan matkaa, vaan jotain ihan muuta.

Muutamien messevien perheriitojen jälkeen meidän poppoo ei lähde lähikauppaa pidemmälle ilman eväsreppua ja eväshetki onkin oleellinen osa meidän retkeilyä. Olemme sopineet, että luonnossa lapsellakin on lupa herkutella vapaammin ja suolakeksien yms. määrää ei rajoiteta. Koen eväiden ja taukohetkien olevan yksi omankin lapsuuden eniten muistoja tuovia hetkiä ja minusta on tärkeää tehdä lapselle liikkumisesta ja luonnosta nautittava hetki.

Kesäsade yllätti.

Nyt alkaa näkyä ensimerkkejä siitä, että lapseni tykkää retkeilystä. Hän viittoo kotona, että haluaa retkelle. Retkikohteissa pieni vaille metrinen pakkauksemme on täynnä aitoa intoa valloittaa ympäröivä maailmaa. On tullut se vaihe, että neiti haluaa pois repusta tutkimaan ympäristöä, kiipeämään kantojen päälle, ihmettelemään muurahaisia ja muita ötököitä. Hän on silminnähden ylpeä kehittyvästä tasapainostaan ja vuolaista kehuista, joita meiltä heruu kun emme lakkaa ihmettelemästä miten kiinnostus kävellä ja juosta on leimahtanut tänä keväänä.

Kantoreppu on kuitenkin aina vielä mukana, jotta väsymyksen yllättäessä hänet on helppo heittää selkään. Koen senkin olevan tärkeää ettei neidin tarvitse väkisin yrittää ylittää itseään likaa. Olisi kauheaa, että tästä touhusta katoaisi sen perimmäinen tarkoitus; virkistyä. Leikit, laulaminen ja seuraa johtajaa-leikit saavat hänet toimimaan vielä satoja metrejä pidemmälle.

Reittisuunnitelmamme eivät oikein kohdanneet.

Mitä stressaavampi ja kiireisempi arjestamme on tullut sitä enemmän kaipaamme miehen kanssa metsään ja luonnon ääreen. Meidän neiti on kulkenut kantoliinassa ja -repussa 1,5 kk lähtien poluilla. Eipä ole ollut vielä valtaa sanoa onks kivaa vai ei. Tyytyväinen reissuneiti on ainakin ollut, kun pitää perustarpeet kunnossa eli kunnon tauot, hyvät eväät ja kuivat ja säähän sopivat vaatteet. Ja kyllä sekin on nähty kun kiukkukäyrä nousee vähän vanhemmallakin väellä jos edellä mainitut tarpeet ei tule tyydytetyiksi.

Olen kiitollinen ja onnellinen saadessani jakaa ja ihmetellä ympärilläni olevaa puhdasta luontoa, sen hiljaisuutta ja vuodenaikojen mukaan muuttuvaa kauneutta. Teiltä muilta kanssaretkeilijöiltä toivon, että kunnioitamme ja vaalimme tätä. Opetathan lapsillesi kantamaan roskat mukanaan aina roskiin asti (myös lähikaupan karkkikääreet) ja ympäristön tuhoaminen on sama asia kuin joku tulisi sotkemaan omalle hiekkalaatikolle. Luonnossa me olemme vierailijoita ja meidän pitää pitää huolta siitä, että meidät voi kutsua uudelleenkin kylään.

Antoisia kesäretkiä muillekin!

Tekemistä Turun seudulla ja muita suunnitelmia: Meidän kesän to do-lista

Tarvasjoen Suurilan kesätapahtumasta 2018. Siellä rapsuteltava oli poni, muutaman päivän ikäisiä karitsoja, joiden emolle oli käynyt huonosti, kaneja ja samojedi-koiria. Oli pomppulinnaa ja sirkustaiteilijaa. Ihana kesätapahtuma! Toivottavasti järjestetään myös tänä vuonna.

Niin kaukaiselta vielä kuukausi sitten tuntui kesä. Ja nyt oman kesäloman alkuun on alle kuukausi. Härregyyd. Aina tulee mietittyä mitä kaikkea kivaa sitä haluaisi kesällä ehtiä tekemään. Nyt kun koittaa elämäni toinen koko kuukauden kesäloma, on aika kääntää katse kesäpuuhiin. No ja on kai sitä toivon mukaan kesää vielä kesäloman jälkeenkin. Mutta mitä sitä sitten tekisi kesällä? Omassa pinttyneessä mielessä on tiettyjä juttuja, jota ilman kesää ei tule. Sen lisäksi kaipaan uusia positioita ja elämyksiä. Hiljaisuutta ja kesäpöhinää. Sopivasti kaikkea ja toisaalta ei mitään ihmeellistä.

Älkää pökertykö. Tää on se lista kun kaivetaan, kun ei oo mitään tekemistä ja jotain haluis tehdä. Ja toisaalta monesti myös havahtuu kivojen kesätapahtumien olemassaoloon vasta kun se on jo myöhäistä. Turku ja Turunseutu on täynnä elämää kesällä ja tässä meidän vinkit ja ajatukset kesään. Kuvituskuvat ovat otettu pitkin poikin Suomenmaata.

Rokuan kuntokeskus, 2018.
Kotkan Varissaari 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Saariston rengastieltä 2016, mukana Paavo-koiramme.
  • Uimista. Paljon uimista. Pienen naperon kanssa se vaatisi jonkinnäköisiä lämpötiloja, joten toivotaan, että aurinko hellisi. Turun seudulta lemppariuimarantojani on:
    Uittamon ranta/ Isposten ranta, you name it. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
    Ekvalla Kakskerrassa, (on esteetön)
    Ruissalon Saarronniemi, miinuksia hanhenkakasta
    Maskun Riviera, josta lähtee myös luontopolkuja
    Mellilän järvi, löytyy kesäkioski ja uimahyppytorni
    Paimiossa hiekkakuopat ja Ankkalampi
    Littoistenjärvi
    Ilmiantakaa kivat rannat, joita tässä ei ole!
  • Pyöräretkiä. Lähelle ja kauas kunnosta riippuen. Ainakin nyt:
    – Piknikille Liedon Vanhalinnan kallioille
    Ruissalon Telakalle pitsalle Pizzeria al Mareen (ravintolan keittiön on auennu eilen!) ja takaisin Fölin vesibussilla Turun keskustaan. Vesibussi maksaa bussilipun hinnan verran ja pyörät saa tosiaan kyytiin samalla lipulla.
    – Jokilaivoille päiväsaikaan vaikka syömään Aussie bariin tai limuille Katarinaan. Illalla bilettämään sitten Donnaan, jos tanssijalat jaksaa.
    Saariston pieni rengastie kutkuttelisi, mutta liekö liian kunnianhimoinen suoritus 120 kilometriä? Noh, onhan siinä lauttamatkakin mukaan laskettu. Mietitikö mikä on pienen ja suuren rengastien ero?
  • Turku Air show 2019 on ilmailualan juhlanäytös Turun lentokentällä 15.-16.6. Lentokoneet kiinnostavat meidän neitiä kovasti, mutta ilmeisen kova melutaso mietityttää herkkää neitiä. Mietintään!
  • Ruokaa. Paljon ulkona grillausta ja toivottavasti monta ihanaa ravintolaelämystä. Ainakin mielessä on:
    Kuoren terassin burgerit
    Nerån pastat terassilla nautittuna
    – No Mami! Miten olen sen voinut missata kaikki nämä vuodet. Asia on korjattava kesällä.
    – Cappuccino Cafe Artissa jokirannassa
  • Yksille Waloon, joka on Turun ensimmäinen kattoterassi.
  • Potkupyöräilyä. Kun neiti joutuu tyytymään vielä vähän passiivisempaan pyöräilijän rooliin retkillä, toivotaan, että päästäis tänä kesänä potkupyörämaailmassa hyvään vauhtiin.
  • Mökkijuhannus, jota on tullut vietettyä vapaina juhannuksina. Sinne siis, hyttysiä, vettä- ja räntäsadetta uhmaten. Höpöhöpö, kuutamouintia ja radio Novaa (koska mikään muu ei kuulu).
  • Kesälomareissu pohjoiseen pariksi viikoksi. Hypätään juhannuksen jälkeen Tampereen autojunaan ja aamulla toivotaan löytävämme itsemme Kolarista. Suunnitelmia ja suunnittelemattomuutta. Hups, siinä meni pari viikkoa kesälomasta. Ensimmäinen viikko menee road tripatessa ja retkeillessä, seuraava pieruverkkareissa Kitkajärven rannalla Kuusamossa.
  • Jäätelöä!
    – Kupittaanpuiston jäätelökaverit tarjoilee Nuvolen artesaanijätksiä. Oh my god. Nam.
    Isontuva jäätelöä löydät Karinaisten jätskibaarista. Mikäli ei jaksa lähteä nuuskuttelemaan maaseutuilmastoa jätskin alkulähteille voi näitä ihanuuksia kalastella markettienkin jätskialtaista.
  • Keskiaikaiset markkinat Turussa 27.-30.6. on joka vuotinen keskiaikaisfiilistelyn paikka. Viime vuosina on ollut lapsillekin kivasti puuhaa, jopa ihan ilmaiseksi.
  • Kupittaan seikkalupuisto Turussa
    – Paljon musiikkia, tapahtumia ja tempauksia sekä työpajoja kaiken muun leikkipuistotoiminnan ohessa.
    – Maauimala
    – Noin vaatimattomasti monipuolisin leikkipuisto mitä maa päällään kantaa. Saa toki suositella omia lemppareitaan!
    Seikkis rockissa on lasten festarit 8.-9.6.
    – Mainitsinko jo jäätelön? No se jäätelökavereiden artesaanijätski löytyy täältä!
  • Muumimaailma Naantalissa voisi olla aika korkata neidin kanssa.
  • Luontoretkiä
    Kaarinan Vaarniemestä Turun Katariinanlaaksoon on vielä tekemättä. Pohdinnassa vielä miten auton saa toisesta päästä pois. Ideoita?
    Paavonpolut ympäri Turkua haltuun. Ensinnäkin aurajokea on tullut kolattua Turun linnalta Halisiin ja sieltä vanhan kampiförin tilalle tulleelle ponttoonisillalle asti. Miljöö toki sielläkin on vertaansa vailla. Tänä kesänä Paavonpolku 4A saa meidät vieraaksemme. Jos haluat reitille ennenkö teen jutun siitä tänne, suosittelen lataamaan puhelimeen Citydomaini-mobiilisovelluksen, joka kertoo Paavonpolkujen reittikuvauksista tarkemmin.

    Somessa seuraavat tietävätkin, että tämän rastin saa vetää yli, sillä olimme viime viikonlopun helteistä nauttimassa juuri tällä Paavonpolulla. Polkua ei ole merkitty, eli ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa oikean polun ihmettelyyn.
  • Melomaan
    Aurajokeen vai
    Merelle? Vai molempi parempi?
  • Ystäviä. Luulisi ettei tätä tarvitsisi to do-listalle edes kirjata, mutta jo vain, jos kesällä meinaa ystäviä nähdä on se kalenteroitava jo nyt ettei mennä ristiin. No ainakin:
    – Kalenteriin on sovittu jo ainakin meeting lapsuuden kavereiden kanssa
    – Helsinkiin tapaamaan ystäviä. Ainakin olisi yhdet kolmikymppiset tiedossa!
    – Toivon toki tilaa jäävän paljon ekstempore kohtaamisille
  • Kesäteatteri on ehdoton, ilman sitä kesä voi olla lähes pilalla.
    – Turun nuori teatteri ei ole pettänyt viime vuosien aikana kertaakaan.
    – Emma-teatteri Naantalin muumimaailmassa on miljööltään ihana. Teatterikappaleet, joita Linnateatteri tuottaa ovat joskus hyviä, joskus ihan alta riman.
    – Joku piskuinen maaseudun kesäteatteri? Niitä löytyy lähestulkoon joka kunnasta.
  • Liput Ed Sheeranin keikalle Malmin lentokentälle heinäkuussa polttelee takataskussa
  • Kesärauha-festivaali Turun suurtorilla 14.-15.6. Lauantain lippuja ei enää saa?! Mistä mulle piletti?
  • Vegånia kasvisruokatapahtuma Turun suurtorilla 2.-3.8. Täällä jos jossain uskon saavani hyvää kasvisruokaa.
  • Kotieläinpiha. Missä meille sellainen Turun seudulta? Metsästyksen alla on ollut, mutta potenttiaalista ei ole omaan silmään osunut.
  • Häät – kuka pitäis ja kutsuis meidät?
  • Tuijottelua tyhjyyteen, merelle, yli peltojen, omalla terassilla tai kohti taivasta.
Vallisaari, 2018
Vallisaari, 2018

Mitä teidän kesän to do-listalla on? Onko jotain jokavuotisia perinteitä tai onko jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Meidänkin listalle vielä otetetaan vastaan vinkkejä. Jes, sieltä se tulee. Kesä, olen valmis.

Retkellä: Kaarinan Kuusiston linnanrauniot

Mietitkös vielä viikonloppusuunnitelmia? Kaarinan Kuusiston linnanrauniot ovat varsin varteenotettava vaihtoehto Varsinais-Suomessa päin liikkuville. Tai jos suunnitelmissa on kiertää kesällä saariston rengastie, tämä on matkasi varrella. Pistä takataskuun. Me kävimme Kuusistossa pääsiäisenä ekstemporeretkellä. Mikäli pikapyrähdys luontoon kiinnostelee, tämä on loistava matalankynnyksen retkikohde. Meidän taaperollekin tämä oli oivallinen maasto. Leveähköt ja melko tasaiset polut. Rattailla ei kuitenkaan luontopolkua pääse kiertämään, vaan sitten täytyy tyytyä kävelemään Linnanrauniontietä suoraan raunioille mikäli ei ole samanlaista puskasta kuin puskasta läpi-mentaliteettia niin kuin allekirjoittaneella.

Linnanraunioiden virallinen parkkipaikka on Linnanrauniontiellä vasemmalla puolella. Sen ohi ei voi ajaa muuta kuin silmät kiinni. Yleinen tie päättyy tähän, mutta yllättävän moni posottaa silti autolla ilman omantunnon tuskia linnanraunioille asti.

Parkkipaikalta lähtee 3,2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää Kappelinmäen (pieni nyppylä) ympäri. Meillä oli hieman hankaluutta hahmottaa luontopolkua, mutta alla oleva kuva havainnollisti itselle nyt näin jälkikäteen, että ihan oikein menimme reittimme. Jos kappelinmäelle kiipustaa, sieltä täytyy tosiaan tulla samaa reittiä takaisin ympyräreitille. Mäen päällä on tukkipöytiä eväshetkeä helpottamaan.

Kuva on otettu reitistö.fi-sivuilta

Jos haluaa kiertää ensin Kappelinmäelle, pitää jatkaa polkua ladon ohi oikealle mäkeen. Jos taas haluaa mennä sinne vasta takaisintulomatkalla, kannattaa kurvata yllä olevan kuvan nurkilta vasemmalle. Polku näyttää huomaamattomalta verrattuna tähän, jota me tässä menemme. Mekään emme huomanneet sitä menomatkalla ja siksi menimme reitin näin päin.

Sen verran mereltä puhaltava tuuli riepotteli, että lämpimästä säästä huolimatta piti kiskoa heti alkumetrien jälkeen tuulenpitävää niskaan.
Neiti viittoo, että kuulee lintujen laulaua.
Kappelinmäeltä. Vähän kun raivaussahaa näyttäis niin näkis merelle paremmin (vitsivitsi)

Kappelinmäeltä täytyy tosiaan laskeutua samaa reittiä takaisin alas ja jatkaa alhaalla vasemmalle. Polun jatkoa joutuu hieman hakemaan tai ainakin helposti hakeutuu takaisin Linnanrauniontielle jossei ole tarkkana. Rattailla pääsee varmasti helpommin menemällä hiekkatietä. Luontopolku, joka vie raunioille näyttää alla olevalta.

Komeat kelit oli saanut muutaman muunkin viettämään iltapäivää linnanraunioille. Luontopolulla sen sijaan sai mennä melko omin päin. Raunioilta löytyy grillauspaikka (+puita) sekä ulkovessa, joka harmiksemme oli vielä talven jäljiltä lukossa. Näytti kuitenkin uudenkarhealta ja siistiltä. Omat lantionpohjanlihakset saattaa joskus pettää. Puskapissa ei petä.

Kuusiston linnanraunioilta löytyy myös kesäkahvila. Kulttuurihistoriasta en osaa teille luennoida. Sitä varten kannattaa tulla itse mestoille lueskeskelemaan tietotauluja. Toivon toki kiinnostuksen historiaan syttyvät syvemmin iän myötä. Sitä ennen keskityn tähän hetkeen.

Taaperon mentäviä koloja

Raunioilta lähtiessä takaisin pitää palata taas pieni pätkä samaa reittiä takaisin. Pellon reunan yläpäässä käännytään oikealle, jotta ei palaa samaa reittiä parkkipaikoille. Loppupätkä on havumetsää. Oli jo suhteellisen kuivaa, mutta alkukeväästä ja syksyllä voin kuvitella polun olevan aika mutainen. Silloin tällöin meri pilkahtelee vieressä, mutta melko hyvin se jää puiden varjoon.

Lisää lintuja ja muurahaisten valtateiden ihmettelyä.
Kotiin päin askel on aina kevyempi
Tai sitten ei.

Lähiretkeilystä pitävä siskoni mielestä Kuusiston linnanrauniot ja luontopolku on vähän tylsä. Hän retkeilee kouluikäisten lasten kanssa. Omaan makuun tämä oli tähän elämäntilanteeseen sopivan helppokulkuinen myös taaperon askeleelle, helposti saavutettava ja varsin mukiinmenevä luontoelämys. Eikä maisema ylhäällä raunioilla evästäessä ei ollut ollenkaan hullumpi.

Oletko sinä käynyt Kuusistossa? Josset, mee ja tuu kertomaan mitä tykkäsit! Kivaa ja auringon hellimää viikonloppua kaikille!

Retki Vaarniemeen

Huhtikuun ensimmäisen sunnuntain lähiretki suuntautui meille ihan uuteen paikaan Kaarinan Vaarniemeen. Ihme kyllä emme ole kertakaan käyneet ihan Turun ja Kaarinan rajalla sijaisevalla Vaarniemellä ulkoilemassa. Muille paikka ei kovin tuntematon tainnut olla, sillä suhmuraisesta säästä huolimatta jengiä meni ja tuli.

Automme jätimme Rauvolantien parkkipaikalle. Parkkipaikasta ei voi ajaa ohitse, täytyy vaan uskoa ja jatkaa vielä matkaa, vaikka ajattelekin tulevansa maatalon pihaan. Toinen hyvä maamerkki on seurata TUS:n (partiolaisten maja) kylttejä.

Parkkipaikalta on noin puolisen kilometriä portaiden alkuun, josta pääsee kipuamaan mäen päälle. Hiekkatietä kävellessä vastaan tulee viehättävä vanha maalaistalo. Sen oikeasta reunasta lähtee pieni polku, jota seuraamalla pääsee toiselle lintutornille ja kulkemaan aina Katariinanlaaksoon asti. Katariina onkin yksi meidän lemppariulkoilualueita Turussa. Emme kuitenkaan käyneet kurkkimassa nurkkia, vaan jätimme ne polut koluttavaksi toiseen retkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei tullut laskettu paljonko portaita oli, mutta talven jäljiltä meidän rapistunut jengi sai hengityksensä tihentymään ja pakaransa polttelemaan. Perheen pienin pääsi tässä kohtaa pois repusta kiipeämään ja kiipesikin suurimman osan portaista. Hauskaa puuhaa tuntui olevan.

Rappusten jälkeen ei tarvinnut kiivetä sataa metriä enempää niin oltiin jo mäen päällä. Maisema avautuu hienosti ilman kiipeämistä lintutorniin ja näin pienellä kiipeämisellä maisema on enemmän kuin mukiinmenevä. Ylhäällä on muutama ruokailualue tehty evästyksille grillilaavun lisäksi. Ruokailualueet ovat hassusti grillikodasta melko kaukana, mutta kuvassakin näkyvä ruokailupaikka on ainakin parhaan paikan löytänyt. Laavun läheisyydestä löytyy myös huussi, kun malttaa mennä vähän syvemmälle metsään. Ei tullu koeajettua, mutta sitä kuuleman mukaan partiolaiset huoltavat ja yleensä löytyy siistissä kunnossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä meidän ipana matkustaa pidemmät matkat Lenny Lambin taaperorepussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylhäällä saa haukkana olla taaperon perässä, sen verran äkkiä jyrkkä reuna tulee vastaan. Kun reunaman malttaa jättää rauhaan, tulee kuitenkin tasaisempaa ja juuri taaperolle sopivan vaativaa ja mielekästä maastoa. Kivien päälle kiipeämistä ja käpyjen tutkimista.

vaarniemi1

Mäen päällä on lintutorni, josta sumppuraisella säällä näki Papinsaaren miljoonarantasaunat vastarannalla. Lintutornissa samaan aikaan olleen vanhemman herrasmiehen mukaan kirkkaalla säällä toisella suunnalla kädellä näkee lähes Paraisille ja toisella Raisioon asti. Kertoipa hän myös, että alueen lintukirjo on rikas. Me bongasimme vain pari lokkia, joiden alalajista ei mitään hajua. Hävetä saa, kun ala-asteen opettajanakin oli vanha lintubongaaja, joka kaikki lokkilajit on aikanansa minullekin opettanut. Ne innostivat kuitenkin meidän neitiä ja se riitti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vaarniemi3

Jälkkäriksi suklaatikkari. Oli kylmällä säällä niin kova, että pieni purukalusto oli kovilla.

Grillauspaikka on kallioiden syleilyssä ja tuulisellakin säällä varmasti suojaa tuova. Laavu ei ole kovin iso ja montaa perhettä sen suojiin ei samaan aikaan mahdu. Sydämmeni sykkii levähdyspaikoille, jotka ovat sijoitettu korkeille paikoille, joissa voi ihailla vettä. Olin ensin vähän pettynyt, kun kuulin että laavu on metsässä syvemmällä. Laavu sopi kuitenkin paikkaansa kuin nenä päähän. Voisin kuvitella grillailevani hieman huojentuneemmalla mielellä, kun lapsi saa ehkä tulevaisuudessa vähän vapauksia ja pääsisi leikkimään käppyräisien mäntyjen sekaan ilman jatkuvaa huolta, että hän jyrkänteeltä alas.

Polttopuut tulisi ottaa mukaansa jo mäen alhaalta portaiden alkupäästä. Kannattaa ottaa mukaan siis ylimääräinen kassi, jossa kantaa muutaman halon. Tällä kertaa puuvarasto oli ihan tyhjä, mutta ylhäällä laavulla kuitenkin oli puita jonkin verran.

vaarniemi2

Metsäpoluille emme sen enempää lähteneet, koska metsätie oli vielä paksun lumen ja jään peitteessä eikä kävely taapero selässä olisi ollut turvallista. Tämä oli kuitenkin juuri sopiva pyrähdys luontoon. Nopeasti ja helposti. Tämä on todellakin matalan kynnyksen retkeilykohde, jos arkailee lähteä luontoon. Sekaan vaan.

Päiväretki Mathildedaliin

Kaksien saman viikonlopun aikana juhlittujen pikkujoulujen jälkeen paras fyysinen aktiviteetti mihin pystyn on virtuaalimatka viime viikonlopun metsäretkellemme Salon Mathildedaliin. Sää oli täydellinen, pakkasta 6,5 ja aurinkoa. Tuli hetken jopa pikkuisen talvinen olo.

Meillä tykätään retkeillä. Lapsen saamisen jälkeen enemmän ja vähemmän. Puhuimme jälleen kuinka voimaannuttavaa luonnossa oleminen on, mutta lapsen kanssa asian voi hyvinkin välillä kyseenalaistaa. Yleensä itse jaksaa tsempata sovitulle taukopaikalle, rakko venyy seuraavalle huussille ja mehun loppuminen ei kaada koko maailmaa. Mutta pienen ihmisen pinna on ainakin tässä taloudessa kuin tähdenlento. Välillä pelkästään toppavaatteisiin ja kuravaatteisiin ulos saatu lapsi tuntuu työvoitolta, niin retkelle lähtö ei aina ole ensimmäisenä mielessä.

Tällä reissulla tuotti haasteita se ettei neiti käytä enää vaippoja ja ilma oli kylmä. Toimimme niin, että ensimmäiset pissat lirautettiin parkkipaikalla. Minä purin neidin niin että saatiin pylly paljaaksi, mies pissatti ja heitti lapsen takaisin autoon puettavaksi. Laitettiin varmuuden varalta vaippa, koska pakkasessa pienetkään pisut housussa ei pitkään lämmitä. Välillä repussa reissanneelta neidiltä kuului myös kovastikin protestia, kun ennen aikaan meillä oli hyvinkin tyytyväinen reppumatkustaja. Kivasti hän silti repun kyydissä pidemmät matkat viihtyy ja uni se tälläkin matkalla ehti yllättää.

Liikenteessä oli muutama kourallinen ihmisiä. Oli ihana nähdä nuotion ääressä isä ja poika puuhaamassa. Olen varma, että sen hetken se juippi muistaa vielä omina ruuhkavuosinaan.

Joten, matkat ovat lyhentyneet, tauot pidentyneet, eväät lisääntyneet ja pinnat kasvaneet. Tällä kertaa jätimme auton Matildanjärven pysäköintialueelle, osoite Matildanjärventie 86, Salo. Kiersimme Matildanjärven kierroksen, joka kiertää sananmukaisesti Matildanjärven ympäri. Se on yhteensä 5,5 kilometriä pitkä ja reitin varrella on useita tulentekopaikkoja. Reitti on helppokulkuista pientenkin lasten kanssa pärjää. Vaikka meidän neiti on ottanut jalat allensa nyt syksyllä, kulki hän silti pääasiallisesti isin selässä repussa. Minä kannoin retkieväät. Muutaman epäonnistuneen retken jälkeen meidän jengi pitää huolen, että ilman kunnon eväitä ei mennä omaa pihaa pidemmälle. Ja muistaahan sitä omastakin lapsuudesta pillimehun ja makkaran tikunnokassa olleen niiden kivisten ja kantoisten polkujen kohokohtia. Tällä reissulla evästauon aikaan oli jo kiljuva nälkä (ja lapsi), joten tunnelmallisia evästaukokuvia ei ole tarjolla. Vaan muutama muu räpsy sentään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rohkaisempa siis muitakin hakeutumaan luonnon läheisyyteen. Ei tartte lähteä lappiin nähdäkseen kaunista luontoa. Eikä tarvitse nukkua laavulla ja samoa läpi soiden kompassin kanssa voidakseen olla retkellä. Luontoon.fi on ystäväni. Sieltä voi seuraavan retken aloittaa jo nyt.

Hyviä öitä ja leppoisaa joulukuun alkua!