Työharjoittelu

Mikä maksaa? Reissubudjettiavautuminen

Kyllä minun silmäni niin meinasivat päästä tippua, kun sain laskettua reissubudjettini. Yllättävän hyvin olin laittanut menoja itselleni ylös, vaikka näin pitkä aika oli. Jos nyt olisi pitänyt alkaa miettiä kuinka paljon syyskuussa meni banaaneihin rahaa niin voivoi, ei tulis mitään. Tiesin, että rahaa paloi, mutta että ihan niiiin paljon. Vaikka tämä on pieni omaisuus ja aika monen kuukauden palkka, niin mitään en edelleenkään vaihtaisi pois. Tuntuu hassulta, että esimerkiksi Kilin vaellus oli mulle se ei niin must juttu, mutta kun sen tein, olisin voinut jopa priorisoida sen yhdeksi tärkeimmistä jutuista.

No, nyt sitten avaan kaikille tiedonjanoisille, että mihin ne rahat on menneet. Me elettiin Moshissa aika huolettomasti rahankäytön suhteen. Siellä ei oikein ollut syömisen ja juomisen lisäksi mitään kovin tyyristä mihin rahaa olisi voinut hassata. Niin kuin selväksi on tullutkin ei tainnut riittää 2 ravintolailtaa viikkoon, niin halpaa se syöminen siellä on verrattuna Suomeen. Mutta pienistä puroista syntyy suuria jokia ja kyllä se viivan alla sitten näkyykin.

Menot:

  • Päivä waterfallsseilla 10€ sis. ”sisäänpääsy/ opas” ja taksikyyti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Päiväretki hot springseille 8,70€

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Coffee tour 25€ sis. kuljetukset, banaaniplantaaseilla käynti, vesiputouksilla, chagga heimon museossa käynti ja opas, lounas ja kahvin valmistus alusta alkaen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Safari 585€
    • 100€ tipit
    • 10€ Maasai-kylä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No words.

  • Viikko Zansibarilla 607€
    • Lennot 200€
    • Hotelli Jambianissa 160€
    • Yksi yö Stone townissa 17€
    • 150€ Syöminen/ juominen
    • Shoppailut 50€?
    • Delfiinisafari 15€
    • Mopon päivävuokraus 15€
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdottomasti ikimuistosin päivä mopon selässä pitkin Zansibarin kaakkoisosaa

 

  • Kilimanjaron vaellus sis. kaiken varusteista alkaen + tipit 1400€
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The destination; Uhuru peak 5895 m klo 6.30 aamulla

  • Minireissu Lushotoon 170€
    • Hotelli/ hostelli/ 3 pv; 100€?
    • Bussit 15€
    • Taksit 12€
    • Päiväretki sademetsään sis. lounaan 20€
    • Syömiset ja juomiset 20€
    • Pääsylippu Irente view pointille 1€
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Irente view point

  • Asuminen (3kk) 450€
  • Sähkö n.50 €
  • Laskeskelmien mukaan syömiselle jäi 70€, mutta se nyt ei ole realistinen alkuunsakaan. Luulen, että siihen sekosi n. 300€ koko kolmen kuukauden aikana Moshissa. Muut ruuat olinkin budjetoinut suurin piirtein omakseen.
  • KCMC:n joku rekisteröitymisraha 150 €
  • Opiskelijaviisumi 200€
  • Salikortti, jossa uima-allas 2 kk 65€
  • Tuliaisiin meni n. 250€

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

YHTEENSÄ MOSHISSA RAHAA NOSTETTU  N. 4150€

Kaiken tämän lisäksi ennen reissua hintaa tuli vakuutukselle, lennoille hki-kilimanjaro-hki, lääkkeille ja rokotuksille ja turistiviisumille. Sen lisäksi maksoin vuokra-asuntoani normaalisti. Puhelinliittymää en lopettanut, mutta vaihdoin halvimpaan vaihtoehtoon ilman nettiä. Jos ne Suomessa olleet kulut samaan aikaan nyt sivuutetaan niin silti päästään aika tarkkaan 5000€ huitteille kaikkien kulujen kanssa.

Apurahoja sain 2100€ ja karkeasti laskettuna ne riitti lentoihin, asumiseen, viisumeihin, sairaalan omaan maksuun, rokotuksiin, syömisiin. Eli summasumarum kaikki ”ekstra” meni omasta pussista. Sen olen rahoittanut täysin itse hankituilla tuloilla, pääsääntöisesti ennen syksyä 2014, jolloin aloitin opintoni ja täyspäiväisenä opiskelijana. Pitää myös muistaa eläminen omassa armaassa kotimaassa. Ei sekään ilmaista ole.

Mua kiinnostaisi kuulla miltä tämä tiestä kuullostaa? Oonko hassannu rahani turhaan tai olisitteko tehneet jotakin toisin? Olen myös utelias kuulemaan paljonko ihmiset yleensä laittavat lomamatkoihinsa rahaa ja millaisiin asioihin panostatte? Onko se majoitus, ruoka, aktiviteetit, taksit…? Kovin kiivasta keskustelua blogissa ei ole käyty as you see, mutta nään kuitenkin, että täällä ihmisiä piipahtelee. Olis kiva kuulla erilaisia näkökulmia!

Laitoin joka ”retkeltä” yhden itselleni eniten muistoja tuovan kuvan, toivottavasti se ei haittaa lukemista ja luo sinulle inspiraatiota. Palatessani muistelemaan taas näitä hetkiä muistan entistä kirkkaammin, että kyllä; kannatti.

Himppasen laiskahko postausväli on kaamea, mutta toivon saavani jostakin hieman ylimääräisiä minuutteja päivään, jotta voin kertoa vielä ainakin meidän huisin ihanasta häämatkasta Vietnamissa. Sen jälkeen mennäänkin pikkusen deepinpiin aiheisiin. Vaikka reissujutut ovat aina niin ihania, minun elämäni matkaan kuuluu myös muuta. Nyt se muu on ravisuttanut elämääni enemmän kuin mikään muu koskaan ennen. Päätavoitteeni on ollut ja on, että matkan täytyy aina jatkua. Hetki sitten se ajatus tuntui mahdottomalta. Mutta kun matka uuvuttaa, täytyy pysähtyä ja leiriytyä ja ottaa aikaa nähdäkseen taas kirkkaammin. En ole vielä tarkkaan päättänyt kuinka asioista kerron, mutta tiedän, että minun on kerrottava.

Pysykää kuulolla. Aurinkoa kaikkien sunnuntaihin!

 

Labour ward

Lupailin kertoa synnytysosaston meiningistä, millä vietimme kaksi viimeistä harjoitteluviikkoa. Henkilökohtaisesti mua harmittaa, ettei saatu mahdollisuutta olla siellä pidempään, koska se oli oikeasti ainoa paikka leikkaussalin lisäksi, missä mä oikeasti opin asioita ja me ei oltu opiskelijoina ihan pelkkää ilmaa. Se oli ensimmäinen kosketus äitiyspuolen asioihin ja oli itsellä mielenkiinnonkohteena alun alkaenkin. Toisaalta se oli myös yksi karuimmista osastoista toimintatapojen ja lääkkeiden puutteen vuoksi.

Itsessään synnytykset ei olleet mitään tähtitiedettä. Se oli nainen lavetille ja siinä se oli oman onnensa nojassa niin pitkään, että kohdunsuu oli 10 cm auki ja annettiin lupa ponnistaa. Sikiökalvot puhkaistiin, muksu ulos, napaklipsut kiinni ja napanuora poikki. Suurimmat rämmäleet puhdistetaan silmiltä ja suulta ja sitten punnitukseen ja mittaukseen, jonka jälkeen kääritään kapaloon. Äitille oksitosiinia reiteen istukan syntymistä auttamaan, sitten kursitaan kiinni jos tarvetta. Tuore äiti saa hetken pötkötellä jossei itsekseen jaksa liikahtaa. Muuten se on soronoo ja pärjäilkää.

IMG_1235

Etualalla olevat töttöröt on sydänäänten kuunteluun vatsan päältä.

IMG_1238

IMG_1242

Ensimmäinen yritys tehdä yövuoro ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Me oltiin ihan innoissamme pakattu eväät laukkuun ja tarmoa täynnä päätettiin kerää kaikki rohkeus ja mennä sairaalalle apostolin kyydillä. Molemmat oli kyllä koko matkan niin jännäkakat housussa, että vannottiin sen olevan ihan vihoviimeinen kerta, kun kävellään ominemme pimeässä ja syrjässä.

Melkein kaks tuntia sairaalan seiniä potkittuamme sairaanhoitaja totes et lähtekää himaa, ei tääl tapahdu mitään. Meistä vähän tuntu, et he halus meidät jaloistaan pyörimästä, jotta pääsevät nukkumaan. Ja kyllähän se seuraavana yövuorona saatiin sitten todeta ihan omin silminkin. Seuraavana työvuorona saatiin kuulla, että siellä oli siltikin ollut yön aikana neljä synnytystä… Niin meidän tuuria. Lähtiessä käytiin vielä obstrektisen osaston kautta tsiigaamassa jos siellä olis tuloillaan joku. Ei ollut, mutta kissa säikäytti tyhjällä käytävällä. Sairaanhoitaja nauro meille räkäsesti ja ihmetteli eikö olla sairaalassa ennen kissaa nähty. ÖÖ… mietitäänpäs. Noooo…, ei.

Epäonnistuneen yön jälkeen päätettiin, että seuraava ollaan, vaikka mitään ei tapahtuisi. Ensimmäiset tunnit me täytettiin kaikki mahdolliset kaapit ja siivottiin ne, jotta ei nukuttaisi pystyyn. Hoitajat oli niin ihmeissään, että hyvänen aika me ollaan reippaita. Meitä taas nauratti, että töitähän tässä vaan tehdään ja pitäis olla tullut tekemäänkin. Seuraavat pari tuntia mekin vain poopoiltiin ympäriinsä ja koomailtiin. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Yön aikana nähtiin kuinka kätilö haukkui ensisynnyttäjän pystyyn kun ei jaksa ponnistaa ja siitä seurannut sektio. Samalla saatiin myös luento kuinka Maasai-heimon naiset ovat hyviä synnyttäjiä kun eivät puhua pukahda ja synnyttävät kiltisti. Leikkaus oli kamalin hoitotoimenpide, jota olen koskaan ollut todistamassa. Nainen ei ollut puutunut, hän tunsi veitsen ja toimenpidettä jatkettiin.

Kirurgin oli hetkeksi keskeytettävä, koska lihasvastus oli niin suuri. Lääkkeitä lisäiltiin, mutta tunto oli edelleen voimakas. Sikiökalvojen puhkaisun jälkeen toimenpidettä oli pakko jatkaa kivuista huolimatta ja salissa kuuluikin jotakin huudon/vaikerruksen/itkun sekaista TODELLA korvia ja sydäntä raastavana. Kirurgi ähelsi ja kovakouraisesti runttaasi ylävatsaa, kun leikkaushaava oli tehty liian pieneksi eikä vauva meinannut mahtua ulos.

Lapsokainen tuli kuin tulikin maailmaan sinisenä ja velttona. Sen suurempaa kiirettä vauva kiikutettiin toiseen huoneeseen, jossa oli imut ja ambut. Ambussakaan ei ollut kaikkia palasia kohdalaan ja kun kysyin onko jossakin sellaisia, hoitaja totesi, että on varmaan kadonnut. No, lapsi virkosi, mutta äidin ja lapsen toipuminen jäi arvoitukseksi.

IMG_1234

Sektiosali

IMG_1130

Menossa suorittamaan huippuvaativaa tehtävää – katetrin poisottoa. Itseasiassa taisin olla Emmin assistentti.

Yön viimeinen pienokainen saatetiin Emmin kanssa yhdessä maailmaan. Voin vaan kuvitella sitäkin naisrukkaa, kun kolmet kädet kopeloi lähestulkoon samaan aikaan alapäässä. On sitä koulussa torson kanssa kopattu lasta maailmaan, mutta oli se kieltämättä hieno olla itse ottamassa vastaan uusi maailman ihme. Äidillä ei luonnollisestikaan ilmekään värähtänyt, kun lapsi nostettiin vatsalle. Täällä ei tunteitaan sovi esitellä.

IMG_1519

Oltiin Emmin kanssa aivan äärettömän onnellisia, että jakso oli nyt ohi. Se oli ollut raskas. Hyvät hetket olivat vähissä ja olin onnellinen, että sain puhua ja jakaa tuntojani näkemistämme kohtaamisista Emmin kanssa. Tämän jälkeen vaihdoimmekin todellisen lomamoodin päälle ja viimeiset viikot reissasimme olan takaa. Lushotosta, Zansibarista ja Kilimanjarosta oonkin jo vähän ehtinyt kirjoittelemaan aiemmin.

IMG_1437

Viimeisestä työvuorosta lähdössä.

IMG_1445

Sunrise

Toivottavasti en järkyttänyt ketään liian syvästi enkä pelotellut ketään liikaa. Halusin tuoda mahdollisimman realistisen oman kokemukseni sairaalalta. Minusta on tärkeää nähdä, mitä maailmalla todellisuudessa vielä tänäkin päivänä tapahtuu. Monet sanovat etteivät ehkä pysty kohtaamaan sitä. Ei tarvitsekaan, mutta ei saa myöskään sulkea silmiään. Tämä on todellisuutta, vaikka se kaukaiselta tuntuukin ja asioille pitäisi tehdä jotakin. Kaikilla on oikeus hyvään, terveeseen ja onnelliseen elämään. Peace and love.

Asante / Kiitos

Loppusanat on jääneet sanomatta, koska tasan kaksi viikkoa Afrikasta tulon jälkeen pakkasin rinkan uudelleen. Suuntasin toiseen kehittyvään maanosaan Vietnamiin yhdessä mieheni kanssa. Häämatkamme jäi heti häiden jälkeen tekemättä minun harjoitteluni ja mieheni tiukan kouluaikataulun takia. Voi pojat teki kyllä pehmeä laskeutuminen arkeen hyvää ;).

No mutta. Kuukausi ja viisi päivää Afrikasta tulon jälkeen on aika fiilistellä tänne blogin puolelle viimeisiä kertoja omia kokemuksiaan. Mitä tuo aika tuo ensimmäisenä mieleen?

Valtavasti iloa, onnea ja naurua. Meillä oli Emmin ja muiden vaihtareiden kanssa niin hauskaa, yhdessäonnistumisen hetkiä ja tilanteista selviämistä. Grillin sytyttämisessä olleet ongelmat, tarantellan metsästys, oikean majapaikan löytäminen Lushotosta, teltassa nukkuminen villieläinten keskellä, auringonnousu viimeisen työ(yö)vuoron jälkeen… Lista on loputon ja mikä parasta: Vaikka reissu alkaa olemaan jo kaukana, kukaan ei vie minulta pois näitä ja monen monia muita muistoja!

IMG_1445

Viimeisen työ(yö)vuoron jälkeen aamun sarastessa kotiin. Kyllä meillä oli kevyt askel.

Mun nimestä on saatu matkan varrella aikaan paljon hauskaa. Sen lausuminen on osoittautunut suureksi haasteeksi jos länkkäreillekin, mutta etenkin Afrikkalasille. Jos mitä ihmeellisimpiä variaatioita oon saanut kuulla, mutta aikamoisen usein mut nimitettiin babyksi. Voi kuinka monet naurut ollaan saatu ja kulttuurien välinen kuilu on pelkän nimen sanomisella sulanut. Usein myös huomasi sen, että mun nimen sanomista välteltiin kokonaan, kun sitä ei osattu sanoa.

IMG_1557

Kokattiin meidän kaverilla kalaa tomaattikastikessa. Lattialla syötiin käsien pesu oli ehdoton. Oikealla kädellä syödään. Vasemmalla pyyhitään ahteri.

IMG_1551

Keittiö. Hyvin tultiin toimeen. Astioita ulkona huilutellessa puhtaaksi palasaippuan, teräsvillan ja vesitilkan kanssa hoksattiin Emmin kanssa, että ihan kun kesämökillä olis.

IMG_1566

Naapurin mukuloita.

Yhtenä perjantaina olimme kaverimme siskon valmistujaisjuhlissa. Se oli aivan uskomattoman hauska kokemus omalla hullunkurisella tavallaan. Kaikki ojenteli muovista ja papereista tehtyjä kimppu ja vakavalla ilmeellä poseerattiin valokuvissa. Meitä taidettiin kuvata enemmän kuin valmistuneita ja kaikki halusivat yhteiskuvia ja selfieitä. Oltiin kuin suuremmatkin filmitähdet punaisella matolla. Vain luoja tietää kuinka monen kirjahyllyyn me ollaan päädytty.

IMG_1498

Oman kuvan sai ostaa muistoksi.

IMG_1478

Somettava nunna

Illalla menimme kaikki yhdessä ravintolaan, jossa oli suuri takapiha pöytineen. Päivänsankarille oli ostettu maailman kuivin kakku, jossa oli sokerimassaa päällä. Se oli kauniin näköinen, mutta sisällä ei ollut kuin kuivaa kakkupohjaa. Sitä päivänsankari sitten leikkasi kaikille palan kerrallaan ja tarjoili suoraan suuhun jokaiselle vuorollaan. Ja kaikista piti tietty ottaa kuva. Monta kuvaa. Ja skumppaa juotiin tietty! Alkoholitonta. Me tietty suomalaiseen tapaan taidettiin etsiä pullo missä eniten promilleja.

Missään koskaan ja milloinkaan en ole kokenut niin suurta kipua, vihaa ja tuskaa toisen puolesta kuin sairaalalla. Ei ne äänet ja katseet lähde koskaan pois, kun naiselle tehdään sektiota niin, ettei se ole puutunut ja tuntee kivut. Tai maksasairaan pojan maailmalle vihaiset silmät. Unohtamatta isän hyvin väsyneitä ja anovia silmiä, kun hänen 7-vuotiaalle pojalleen ei löydetä parantavaa hoitoa.

Materiasta luopumista ja luonnon kanssa elämistä on saanut tutana tuntea melkoisen moneen kertaan. Meillä oli ensimmäiset pari kuukautta todella paljon sähköt pois. Siinä sitä oppi arvostamaan pyykinpesukonetta, jääkaappia, lämmintä tai kylmää, mutta suihkua ylipäätään, liettä, verkkovirtaa, jossa saa ladattua puhelimen, toimivaa nettiä… Lista on loputon. Yhtä kaikki, suurin osa näistä aineellisista asioista tuntui täysin tarpeettomilta ja turhilta, kun sekin sai aikaan niin paljon yhteisiä naurunhetkiä ja paljon lämmintä läsnäoloa toistemme kesken. Usein ollaan puhuttukin, ettei varmasti oltaisi näin paljon vietetty aikaa ja lähennytty muiden kanssa jos sähköt eivät olisi olleet poikki.

IMG_1302

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moshin vanha rautatieasema

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_1418

Takapihalla oli pieni nuotio. Mä olin ihan huolesta soikeena ja yritin kysellä etupihalla haravoivalta tytöltä mikäs juttu tää nyt on. Ei ymmärretty toisiaan, mutta koska seki otti rennosti, mäki päätin.

Jään kaipaamaan aikatauluttomuutta, huolettomuutta ja hakuna matata-asennetta. Ihmiset odotti, että autot täyttyy, saapuivat tapaamisiin tunteja myöhässä ja laskun maksamatta jättäminen/ kortin toimimattomuus oli ihan okei. Asiat järjestyy. Ja järjestyi. Eikä siihen yhtään auttanut höntyily, hötkyily ja hampaiden kiristely. Vaikka osasyy Afrikan elintason laahaamiseen onkin juuri heidän tämänlainen asenteensa, heillä oli aikaa olla läsnä ja katsoa ympärilleen.

Nyt ymmärrän mitä ihmiset näkevät Afrikassa. Lähimmäisen rakkauden, oravanpyörästä ja maallisesta mammonasta irrottautumisen sekä luonnon ehdoilla elämisen. Aistit siellä herkistyy ja ymmärtää, mikä ja mitkä asiat elämässä on oikeasti merkityksellisiä. Kuukaudessa ne asiat eivät ole ehtineet vielä sumentumaan, mutta toivon, etten enää koskaan päästä niitä käsistäni ja pidä niitä itsestäänselvyyksinä.

Olen puhunut. Afrikka ja Tansania oli nuoren ihmisen parasta aikaa, enkä vaihtaisi sitä juurikaan mistään pois. Juuri tänään, vuoden ensimmäisenä koulupäivänä totesin, etten oppinut mitään ammattillisesti. Mutta kyllä sekin on väärin. Minäkuvani, moraalini, etiikkani, hoitajaminäni ja koko elämänkatsomukseni on muuttunut. Jos minusta joskus tulee sairaanhoitaja, toivon löytäväni paikan, jossa pystyn ja jaksan tehdä sitä täysillä ja koko sydämmelläni.

Lupaan vielä kirjoittaa puhtaaksi pienen jutun synnäriltä ja oman budjettini reissusta. Josko vielä sen jälkeen aikaa löytyy, saatte pieniä maistiaisia Viatnamin vilinästäkin!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

 

 

Africa with every senses

Syvä pahoittelu pitkästä radiohiljaisuudesta. Aika alkaa tiimalasista valumaan pohjalle ja mä yritän vaan kaikin keinoin imeä joka ikisen palan Afrikkaa itseeni. Ikävä tänne tulee, pitää se jo tässä kohtaa myöntää. Tasan kolmen viikon päästä vedän rinkannyörejä kiinni. Ihan hirveää, ihanaa, ikävää, riemastuttavaa, haikeaa ja helpottavaa samaan aikaan.

Aika täällä on ollut yksi elämän taas hienoimmista kokemuksista, joita en ikinä koskaan milloinkaan vaihtais pois. Jos nyt kukaan miettii lähteäkö vaihtoon, älä enää epäröi. Just follow your dreams and make it happen. Näitä ystäviä, silmiä avaavia kokemuksia ja ilon ja surun hetkiä ei koeta kotisohvalta.

Viime perjantaina päästiin 6am töistä ja oli meidän vihoviimeinen työvuoro täällä. Ollaan niin helpottuneita. Niin oli kevyet askeleet, onnellinen mieli ja sydän täynnä kiitollisuutta. Synnäriltä ja sairaalta kerron omat kuulumisensa (aikanansa). Ikävä ei sinne tule. Niitä tuskan ääniä, kipeitä silmiä ja kovia kouria omille verkkokalvoille piirtyneenä ei unohda koskaan.

Tänään ollaan puhtaasti hoideltu asioita, tehty bisnestä ja yritetty tajuta että tallaaminen näillä pölyisillä kaduilla on ihan kohta ohi. Varattiin myös bussi Lushotoon, jonne lähdetään keskiviikkoaamuna. Bussiasema on itelle semmonen paikka, jonne en mielellään mee. Siellä tuntuu, et sut revitään riekaleiksi joka suuntaan. Kaikki haluu tarjota sulle jotain. Kaikkea latureista ”maailmanympärysmatkoihin”. No sain varattua matkan ja katsotaan mitä määränpäästä löytyy, sillä se ei meille ihan selvää oo. Kaunista ja vehreää luontoa lähdetään etsimään. Ja hiljaisuutta. Se tekee meille NIIIN hyvää kaiken tän hulinan, töiden ja juhlimisen rinnalle. Kunnon hiljaisuuden retriitti.

Viime viikkojen tunnelmia kuvien muodossa. Yrittäkää päästä fiilikseen; nauttikaa!

IMG_1263

Salimatkan varrelta

IMG_1362

IMG_1360

IMG_1356

IMG_1359

Christmas tree

IMG_1620

Ihana matkamuistoaukio KCMC:ltä Kiboloronin kylään päin mentäessä. Kovalla tinkauksella kaikki lähtee puolet halvemmalla kuin townissa.

IMG_1370

IMG_1628

IMG_1631

Tän papan kanssa hierottiin niin kovaa bisnestä, et pyysin yhteiskuvaa. Voin näyttää joskus sit jälkipolville ja kertoa kuinka kovaa duunia ton maalauksen eteen on tehty, mikä on mun käsissä!

IMG_1626

IMG_1220

IMG_1223

Huvittaisko majottua hotel New Castleen?

IMG_1250

Meloonii on vähän enempi ku cittarin hevi-osastolla. Moshi townista.

IMG_1383 (1)

Puheaikaa

IMG_1382

Nämä raaputellaan kuin lottokuponki ja naputellaan puhelimeen. Sen jälkeen saakin lörpötellä.

IMG_1212

Kotikujia

IMG_1203

Tommoset lihakset kun sais?

IMG_1610

IMG_1609

Zansibar pizza. Sisällä sipulia, jauhelihaa ja kananmunaa. Törkeen hyvää.

IMG_1608

Katukeittiö = NAM

 

Tänään käytiin myös tekemässä valmistautumista yheen aika huisiin juttuun, jonka voin paljastaa nyt, kun se on varmaa. Mä aion viettää viimeisen lomaviikkoni tarpoen pikku nyppylälle, joka möllöttää tossa meidän takapihalla. Ei tartte uskoa, kun mäkään en vielä usko, mut mä lähden kiipeemään Kilimanjarolle (kavereiden kesken Kilille). Oi Kyllä!

Jossei kokkeja, repunkantajia, oppaita sun muita lasketa, mun kanssa on lähdössä meidän talolta Annie (Jenkeistä) ja toiselta talolta Rebecca (Skotlannista). Reissu on törkeen kallis, mutta onneks mut suostuteltiin tähän. Nyt musta tuntuu, että olin ihan tyhmä, kun olin alunalkaen luopunut koko ajatuksesta. Nää on kuitenkin sellasia juttuja, mistä mä nautin kaikkein eniten. Luonnosta, vaeltamisesta, itsentä etsimisestä ja voittamisesta.

Tarkempia speksejä näistäkin myöhemmin. Varmaankin itseasiassa vasta Suomessa, sillä startti on 1. joulukuuta ja takaisin tullaan 6. päivä. Nokka kohti kylmää ja pimeää Suomea tapahtuu sitä seuraavana päivänä. Hullua. Onneks siellä on odottamassa sitäkin lämpimämmät, eloistat ja valoisat rakkaat!

Jossei musta kuulu mitään täällä, tarkoittaa se vaan, että tytöt on kiireisiä ja nauttivat elämästään täysin rinnoin jokaisella hengenvedolla. Tehkää te samoin! Aurinkoa kaikkien alkaneeseen viikkoon. Maanantai on jo ohi ;).

Travel is the only thing you buy that makes you richer.

Politiikkaa ja perunateatteria

MITÄ!? Marraskuun eka? Joko jo? Oonko mä ollut Afrikassa jo kaks kuukautta? Joko muka ens kuussa kotiin?

Täällä on seurattu politiikkaa korvat höröllä ja aistit valppaina, koska viime viikon sunnuntaina olleet presidentinvaaleista odotettiin paljon. Viimeiset pari viikkoa kaikissa baareissa ja kuppiloissa telkkarit on jauhaneet lupauksia ja kadut on ollut täynnä peace-merkin näyttäjiä (Chadema puolueen tunnus). Jopa sähköt ovat olleet nyt koko viikon melkein tauotta joka puolella ja se jos joku on iso juttu, kaikille. Se taas todennäköisesti tietää sitä, että monta seuraavaa viikkoa ollaankin aika vähäisellä sähköllä, sillä täällä on ollut nyt niin kuivaa, että sähköä ei pystytä tuottamaan ja se hyvin vähissä joka puolelta Tansaniaa.

Täällä on kaksi pääpuoluetta, jotka taistelivat paikasta. Chadema (Chama cha Demokrasia na Maendeleo = Party for democracy and progress = demokratian ja edistyksen puolue) on keskusta-oikeisto-puolue. CCM (Chama Cha Mapinduzi = Party of the revolution = vallankumouksen puolue), joka on keskusta-vasemmistopuolue. CCM on ollut neljä edellistä kautta putkeen tahtipuikon heiluttajana ja ihmiset todella haluavat täällä muutosta. Chademan pääehdokas Lowassa on ollut aiemmin pääministerinä, mutta erotettu tehtävästään korruption ja muun vastaavan vuoksi. Se onko näin oikeasti, on enemmän ja vähemmän jäänyt hallitukselta tutkimatta.

Etenkin Moshista suurin osa äänesti Lowassaa, mutta silti CCM vei voiton, melkeimpä murskaluvuin. Nyt etenkin Moshi on hirvittävät pettynyt, koska he uskovat ettei demokratia taaskaan toteutunut. Paikalliset epäilevät korruptiota, eikä se nyt hirveän utopistiselta kuulostakaan. Samaan aikaan Zansibarilla kaikki äänet on mitätöity ja he äänestävät kolmen kuukauden päästä uudestaan. Vaikka Zansibar kuuluu Tansaniaan periaatteessa hallinnollisesti, heillä on silti oma presidentti. Eikös oo simppeliä?

Meille on annettu matkustustiedote ettei Zansibar ole nyt turvallinen liikkua ja samaa sanovat paikallisetkin. Marraskuun viimeiseksi viikoksi sinne olis kuitenkin tarkoitus mennä, joten toivottavasti rauhoittuvat nopsaan! Moshissa ei ole mitään levottomuuksia meidän silmiin osunut, mutta jonkin verran öisin on kaasupommeja(?) ja muuta pauketta on kuulunut. Kadut lähinnä näyttävät tyhjiltä ja sairaalassa melkein jo kaikuu käytävillä. Nyt näin viikon jälkeen alkaa näyttää siltä, että arki rupeaa palaamaan.

No se politiikasta. Mitäs me muuta ollaan tehty? Viime viikonloppuna oltiin hollantilaisvoittoisen porukan kanssa melomassa ja uimassa Tansaniasta Keniaan. Heh, joo, uskokaa vaan. Lake Chala on tosi kirkas ja kaunis kraaterijärvi reilu tunnin ajomatkan päässä Moshista ja on aivan Kenian ja Tansanian rajalla. Se ei alunalkaen ollut to do-listalla, mutta kun aikaa täällä on eikä lepäämään ehdi, niin mentiin käyden. Ja kyllä kannatti. Oli ihan superhauskaa. Vuokrattiin kolme kajakkia ja osa meistä ui ja osa meloi. Sitten kun joku väsyi niin tehtiin vaihto. Järvi on n. 3 km pitkä, joten kyllähän sitä matkaa edestakasin tuli.

IMG_1042

Tästä on alas järvelle n. 20 minuutin kävelymatka ja lämpimästi suosittelen laittaan lenkkarit jalkaan!

IMG_1050

IMG_1056

Järvelle oli näköalaravintola, josta oli kieltämättä melkoset näkymät.

Kuvia mulla ei oo kuin nää muutama kännykällä otettu, kun meitä infottiin, että alhaalla ei ole mitään minne voi kamerat jättää ja kajakissa ne kastuu. Enkä halunnu ottaa sitä riskiä, että meijän uus järkkäri lojuis sadan metrin syvyydessä. No onneks Anniella oli vedenkesävä kamera nii siltä saa myöhemmin lisää todistusaineistoa. (Se on muuten ihan sikakätevä ja tulee tosi hyviä kuvia, suosittelen ja olen kade).

Viime viikolla käytiin myös orpokodissa vierailemassa kera kymmenen kiloa riisiä. Meille annettiin ohjeeksi, että jotain olisi hyvä viedä ja käynnin jälkeen meille jäi enemmänkin semmonen olo, että me ollaan rahasampoja ja meille esitellään mihin kaikkeen rahaa tarvitaan. Tuli sellainen olo ettei käsiä tarvita, mutta jos vähän kukkaronnyörejä vois avata.

Välillä tuntuu, että täällä on niin paljon vapaaehtoisia, että jopa ylitarjontaa on. Aivan varmasti maaseudulla on kuitenkin paljon apua tarvitsevia ja jos meillä vain suinkin olis aikaa niin mielelläni menisin auttamaan. En vain tiedä tekeekö päivä tai kaksi meitä ja heitä hullua hurskaammiksi. Juteltiin Emmin kanssa pitkä tovi näistä ristiriitaisista tunnelmista ja päädyttiin siihen, ettei heillä ole oikein muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää nyhtää kaikki mahdollinen apu irti jos vain sunkin.

IMG_1030

Tässä huoneessa asuu 30 lasta. Nolla kuuluu perään.

Tässä huoneessa asuu 30 lasta. Nolla kuuluu perään.

IMG_1033

Tää on tätä ristiriitaa. Sairaalassakin on usealla osastolla ihan upouudet tietokoneet, mutta kukaan ei käytä. Koska ei osaa.

Keittiö. Riisit ja maissit on tulilla.

Keittiö. Riisit ja maissit on tulilla.

IMG_1026

IMG_1027

Äikkää, matikkaa ja enkkua. Nää opettelee lukemaan jo neljän/viiden vanhana täällä ja laskee semmosia laskuja ku meillä ekalla luokalla. Miksei sitten se näyt osaamisena? Lapset on liian nuoria istumaan ja keskittymään tehtäviin, kun tuossa iässä pitäis leikkiä ja telmiä ja jää ne aivot kehittymättä.

IMG_1029

Luokkahuone

Meidän talossa on ollut muuttoliikettä, kun osa lähti pois viime viikonloppuna ja jäätiin Emmin kanssa kahden. Oltiin jo melkein totuttu ylhäiseen yksinäisyyteen, kun pari päivää sitten saatiin uudet vahvistukset Saksasta ja Jenkeistä. Ihan mahtavaa, tosi mukavia naisia!

Eilen oltiin lounaalla paikallisen opettajan luona. Tapaaminen oli hieman hämmentävä. Katottiin Emmin kanssa melkein pari tuntia englanniksi dupattua saippuaoopperaa ja luettiin kenialaisia naistenlehtiä. Erityisen viihdyttävä oli kysymyspalsta, jossa suurimmaksi huoleksi näytti nousevan: ”Kuinka pitää mies tyytyväisenä”? Siinä sitä onkin. Muutoin lehti vaikutti aika pitkälti meidän Cosmolta.

Autettiin vähäsen laittamaan ruokaa, jos sitä edes auttamiseksi voi sanoa. Enemmän se meni avokaado-passionmehun nautiskeluksi. Ja ruoka oli taivaallista, taas kerran. Ei ole kyllä montaakaan kertaa tarvinnut täällä pettyä. Hänen koti oli tosi hulppea verratuna aikaisempiin ja tuntui kuin oltaisiin oltu kaukanakin täkäläisestä todellisuudesta. Keskusteltiin hiukan politiikasta ja hänen työstään ja selvisi aika äkkiä, että hän kuuluu niihin vähän paremmin pärjääviin täällä.

Toi mehu on vaan niin h-y-v-ä-ä!

Toi mehu on vaan niin h-y-v-ä-ä!

Viimeiset pari viikkoa vieteltiin gynekologisella ja obstrektisella osastolla, eikä niistä kovin ole sanottavaa. Mentiin laskuissa sekaisin, mutta ei varmaan kaukana oo, jos pedattiin viikon aikana reilu sata sänkyä. Viimeiset kaksi viikkoa me mennään suorittamaan synnärille.

Aistitteko ton riemun, kun onnellinen hoitaja pääsee vaihtamaan vähän lakanaa?

Aistitteko ton riemun, kun onnellinen hoitaja pääsee vaihtamaan vähän lakanaa?

Männäviikolla jouduttiin kyllä jopa pieneen puhutteluun, kun ollaan pompittu osastoilla vähän oman mielen mukaan. Viimeinen tempaus oli keskiviikkona, kun marssittiin vauvojen HIV-klinikalle ja kysyttiin, että voidaanko liittyä täksi päiväksi katsomaan, miten niiden hommat toimii ja autetaan jos vaan voidaan. Meidän toivotettiin vuolaasti tervetulleeksi (niin kuin joka kerta) ja meillä oli huisin hauska päivä. Mittailtiin ja punnittiin muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja ja merkittiin neuvolakortteihin ja arkistoihin tietoja.

Koettiin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että meitä todella tarvittiin, vaikkei työ nyt itsessään ollut mikään oppimiskokemus. Tunnettiin ittemme silti tärkeiksi. Seuraavana päivänä kuitenkin kuultiin, että se ei ole mitenkään luvallista ja soo soo. Välillä mä niin koen turhautumista, kun täällä on sääntöjä ja sääntöjä. Mikään ei ole koskaan johdonmukaista.

IMG_1097

Tämä klinikka on kymmenen vuotta vanha ja kaikki näyttää tosi uusilta ja hienoilta. Tää osasto on oikeasti melkeen hieno.

IMG_1098

Mutta oli tää kuinka ihanaa ja kamalaa tahansa, kaikki loppuu aikanaan. Mulla alkaa olemaan jo ihan hirveän haikea olo, kun tajuan, että ens kuun alussa oon jo kotona! Oon alottanu jo henkisen kilpajuoksun itseni kanssa, vaikka onhan meillä viis täyttä viikkoa vielä edessä:D Nyt täytyy yrittää löytää vaan se zen ja nauttia vaan jokaisesta hetkestä ja ottaa pole pole (hitaasti hitaasti). Eikä kotona tarvii olla murheissaan ettenkö olis takasin tulossa! Mun viihtyminen täällä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että ikävä on. Joka päivä.

Joko mä meen paikallisesta?

Joko mä meen paikallisesta?

Aamusta me yritettiin hyvällä hengellä mennä kirkkoon puoli kahdeksaks ihan mielenkiinnon vuoksi. No, swahiliksi messu oli alkanu jo ja kuulemma englanniksi kymmeneltä. Great! Eiku takasin lompsien. No, siitä hyvästä mulla oli muutama aamutunti aikaa kirjotella kuulumisia, joten ei kai huono sekään! Nyt kirja kouraan ja nauttimaan valosta.

Haleja ja aurinkoa kaikkien sunnuntaihin!

In the (rich) poor man’s world

Mä en raha-asioistani kovin hartaasti yleensä avaudu, mutta nyt teen sen useastakin syystä. Oon satavarma, että kaikkia kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella kuinka paljon eläminen ja tekeminen täällä maksaa. Lähipiirissä on saattanut herätä myös himppasen ihmetystä, kuinka on mahdollista rahoittaa reissu heti häidemme jälkeen. Nuukailu ja rahankeruutipsejä saatan jaella myöhemmin, jos tarvetta löytyy. Ensin kerron kuitenkin mitä elämä täällä maksaa ja seuraavalla kerralla omasta reissubudjetistani. Kirsikkana kakun päällä toivon tietysti pohjimmiltani, että näistä olis pelkän uteliaisuuden lisäksi oikeasti jotakin hyötyä myös jollekin muullekin tänne matkaavalle ja/tai muuta reissua suunnittelevalle budjettia luodessa.

Seuraavat palkka ja asumiskustannustiedot on paikallisen sairaanhoitajan kertoamia, joten mitään sen parmepaa faktatietoa ei ole. Mutta eiköhän ihan tarpeeksi suuntaa antavaa silti. Ja ruoka- ja ravintolakulttuuriin oon kyllä tutustunut sitten ihan huolella itse;). Valmistautukaa sekaviin matemaattisiin yhtälöihin! Siellä on shillinkejä, dollareita ja euroja sekasin, yritän selvittää niitä parhaani mukaan.

Asuminen

Meidän eläminen on aika kaukana monen afrikkalaisen asumismuodoista, vaikka meikäläisten silmin tämäkin pientä päivitystä ja väriä pintaansa kaipaisi. Kaikilla on makuuhuoneet, osa jaettuja esim. mulla ja Emmillä. Lisäksi löytyy kaksi vessaa ja suihku. Keittiöstä löytyy ruuanlaittovälineet ja jääkaappipakastinkin löytyy. Tämä luksus kustantaa kuukaudessa 150 $/sierainpari. Meillä vesi kuuluu hintaan, mutta sähköstä maksetaan kulutuksen mukaan. Eipä sitä tosin paljon ehdi kuluttaa, kun ei niitä sähköjä yleensä ole. Tähän mennessä oon pulittanut 20 000 Tsh (10€) ja usein meitä on jakamassa täällä 6 henkeä. Lisäksi jouduttiin maksamaan KCMC:lle 150$ ”kirjautumismaksu” + 200$ opiskelijaviisumista. Summasummarum 3 kuukautta 800$ (=872€).

Internet maksaa 25 000 Tsh (= 12,5€) kuukaudessa ja sillä on rajaton käyttö. Välillä tosi jees, välillä ihan tarpeeton hitautensa vuoksi. Se vähentää huimasti mun puhelinlaskua Suomen päässä, koska kaikki puhelut ja viestittelyt oon hoitanut sinne joko Skypen, Facetimen tai Wattsappin kautta. On tämä nykyään niin helppoa! Lähinnä taksia varten tarvis välillä ottaa puheaikaa ja sitä saa sitte ihan minkä kokosena vaan. 1000 Tsh (= 0,5€) saa muutaman puhelun ja viestin lähetettyä.

Palkat

Bisnesmiehet ja poliitikot täällä kuulemma tienaa kaikkein parhaiten. Ihan tavikset torikauppiaatkin siitä syystä, että harva paljon veroja makselee ja kukaan ei valvo niitä. Lääkärien palkoista olikin jo puhetta, mutta keskimääräisesti sairaanhoitaja tienaa 680 000 Tsh/kk (= 340€) bruttona ja nettona 400 000 Tsh = 200€. Yölisiä täälläkin maksellaan, 10 000 Tsh/yö (= 5€). Maistuisko yötyöt?

Tästä kun vähennetään pienen pieni asunto sähköllä ja vedellä (160 000 Tsh) niin kaikkeen muuhun jää käyttörahaa 240 000 Tsh, eli 120€. Asunnolla siis tarkoitetaan yhtä huonetta, vessaa ja keittiötä. Jos pelkällä huoneella pärjää niin se irtoaa kuulemma 60 000 Tsh.

Ostokset

Torilla

Kaupasta täällä ei hedelmiä kannata missään nimessä ostaa, kun ne on vähintään tupla ellei tripla hintaisia. Kaikki on ihan made in heaven ja niitä tulee syötyä kyllä tosi paljon. Länkkäreille hinnat on varmasti puolet kovemmat kun paikallisille, mutta kyllä ne silti aika paljon halvempia on kun Suomessa. Lisäks me ollaan alettu päästä piireihin ja saadaan paljousalennuksia. KCMC:n alueella ja townissa hintataso on myös paljon korkeampi kuin maaseudulla. Esimerkkejä hetelmien hinnoista:

  • 4 banaania 500 Tsh (= 0,25€)
  • 1 mango 1000 Tsh (= 0,5€ )
  • 1 jätti avokaado (puolet isompi ku Suomessa) 1000 Tsh (= 0,5€)
  •  3 porkkanaa (tosi makeita nekin!) 200 Tsh (=0,1€)
  • Jäätävän kokonen munakoiso 200-400 Tsh (=0,1-0,2€)
  • 1 punasipuli/tomaatti/vihreä paprika/lime (maistuu muuten ihan tosi paljon paremmalle täällä, ei yhtään kitkerä) 100 Tsh (=0,05€)
thumb_P9090092_1024

Hedelmälautanen maksaa 2000 Tsh eli yhden euron.

thumb_P9080090_1024

Kaupassa

  •  500 g pussi pastaa 1600 Tsh (=0,8€)
  • kilo riisiä 3000 Tsh (=1,5€)
  • 0,5 l maitoa 2000 Tsh (= 1€)
  • 250 g paikallisiä maapähkinöitä, jotka maistuu muuten h-i-m-p-p-a-s-e-n eriltä ku estrellan suolapähkinät 2500 Tsh (= 1,25€)
  • 1 kg Maapähkinävoi 5000 Tsh (=2,5€)
  • vehnäleipä 1000 Tsh ja vähän jotain siementä seassa 2000 Tsh (= 0,5-1€)
  • 1,5 l vettä n. 1000 Tsh (= 0,5€)
  • Paikallinen tupakka-aski, joka on paljon vahvempaa ku Malborot yms. 2000 Tsh (= 1€) [ei huolta kotijoukot, en ole tehnyt empiiristä tutkimusta itse, olen saanut vain kokenutta tietoa;]
  • 0,5 l paikallista olutta 1300 Tsh (=0,65€)
  • Viinipullo 8000-20 000 Tsh (uskomattoman kallista, kun täältä tulee kuitenkin mielettömiä vinettoja?!) (=4-10€)
  •  Shampoo n. 10 000 Tsh (=5€)
  • wc-paperirulla n. 1000 Tsh (=0,5€) Tämmöset hygienia yleellisyystavarat maksaa täällä yllättävän paljon.

thumb_P9090128_1024

Hinnat riippuu tietty aina sesongista. Mää pöljä en oo tullu ajatelleeks, että nii, vaikka täällä onkin lämmin ympäri vuoden, niin veden määrä vaikuttaa aika pitkälti siihen tuleeko sitä satoa. Myös korkeammalla menestyy huonommin esim. mango, joka vaatii kovaa lämpöä. Avokaado sesonki alkaa täällä näillä main hiipumaan ja mangojen manna-aika pitäis alkaa marraskuussa. JEE!

Ravintolassa

Afrikkalaista ruokaa 2000-6000 (1-3€ sis. veden). Tarkoittaa yleensä riisiä, papuja, taivaallista kastiketta, jossa on joukossa joskus beeffiä tai kanankoipia, keitettyä kaalia, keitettyä pinaattiaa.

thumb_P9080083_1024

Rasvassa paistettuja herkkuja saa yl. 500 Tsh = 0,25€. Esimerkkejä:

  • Chapatti eli muurinpohjapannulla paistettu vehnälätty ilman munaa
  • Lettuja
  • Munkkeja ilman hilloa ja sokruja 😉
  • Grillattuja banaaneja
  • Kolmionmalliseen ohueen lehtitaikinan tyyppiseen kuoreen käärittyä sipulia ja jauhelihaa, täytyy ottaa nimi selville. On ihan tosi hyviä!

thumb_P9080056_1024

Ei afrikkalaista länkkäriruokaa 5000-15000 Tsh (2,5-7€) on tosi yleinen haarukkka. Yli viistoista tonnia maksava ruoka on jo ihan törkeen hintasta:D Muutama esimerkki:

  • Perunamuusi, kokin salaatti ja n. 250g naudanpihvi 15 000 Tsh (Hungry Joe’s)
  • Hampurilaisateria 5000 Tsh (10-2-10)
  • Lasagne 15 000 Tsh (10-2-10, Indoitaliano)
  • Fajitaksia 12 000 Tsh (La fuente)
  • Pitsa 11 000-15 000 Tsh
  • Taivaallista tandoorikanaa ja ranskikset 9000 Tsh (Kaka’s)

Oikea kahvi 2000-3000 Tsh (1-1,5€), erikoiskahvit ekstraa. Täällä saa ”aitoa” kahvia tosi harvoista paikoista ja se on niin outoa ku ollaan kuitenkin niin kahvipapujen juurilla kun olla ja vain saattaa. Sitä on selitetty kuitenkin sillä, että vienti on niin suurta, että sitä ei riitä tänne. Paikalliset juo tosi paljon täällä Chai teetä, mutta kahvinjuojat lipittää jauhekahvia. Niin meki. Kaikkeen tottuu. Not.

Länkkäriharrasteet

Ameg hotellin uima-altaan ja kuntosalin käyttö 65 000 Tsh/kk= 32,5€ tai 12 000 Tsh/krt= 6€. Se on kova hinta, mutta pieni hinta mun henkireijästäni:D. Toisella hotellilla San Salinerolla, jossa on pelkkä pool, on 5000 Tsh. Taikwondoa pääsee harjoittamaan 2000 Tsh/krt poliisiakatemialla aina keskiviikkoisin.

Liikkuminen

Kaikki mun tutut tietää, että harjoitan kävelemistä paikasta toiseen mahdollisiman pitkälle ja teen sitä tosi mielellään myös täällä. Pimeällä eli 18.30 jälkeen ei ole enää turvallista kulkea dalla dallalla eikä apostolin kyydillä, joten taksia tulee käytettyä melko tiuhaan tahtiin. Doctor’s compoundilta towniin taksi maksaa 5000 Tsh (= 2,5€). Yleensä menijöitä ja tulijoita on sen verran, että omaksi osuudeksi jää 1000 Tsh (= 0,5€). Ei ole paljon omasta hengestä. Dalla dallat maksaa yleisesti ottaen 400-500 Tsh (=0,25€). Just yks päivä Emmin kanssa mietittiin 30 muun istuessa samassa hiacessa ja moottorin huutaessa hoosiannaa, että tästäkö me nyt sitten pihistetään se 25 senttiä:D. Mutta onpa niissä hei aitoa afrikkalaista tunnelmaa!

Shoppailut

Kangasta (afrikkailainen jäykkä ja paksu kangas) tehdyt mekot n. 20 000 länkkäreille ja siinä saa jo ihan tosissaan tingata. Vaatturilta tiedustelin tosi hyvästä ja kauniista kangasta teettää mekkoa. Siitä tulis 100 000 Tsh (=50€). Ei nyt mikään mahdottoman kova hinta, mutta reisuubudjetista riippuen täytyy kattoa, tuleeko toteutettua.

Tuleeko muuten koskaan ajateltua, että vaatteet, laukut, korut ja muut härpäkkeet, jota myydään ihan kympillä esim. Aasiassa ja Afrikassa, niin ei ole sitä ”paikallista juttua”. Toki ne värikkäät olkalaukut ja kevyet puuvillapöksyt on heidän tekemiä, mutta ei paikalliset sellasia käytä. You get the point?

No ne kevyet mekot ja housut irtoo kovalla tinkailulla 15 000-20 000 Tsh (= 7,5€-10€). Treenin puutetta vai huonoa turnauskestävyyttä?

Tippailu

Täällä tippaillu on enemmän kuin suotavaa ja se mua kyllä hieman sapettaa. Aina ja missä vaan päin maailmaa. En pysty ymmärtämään miksi mun pitää maksaa mun tuotteiden päälle ylimääräistä etenkin jos palvelu/tuote on huonoa? Minä maksan laadusta ja annan hyvästä palvelustakin mielelläni vähän ekstraa, mutta se ei sais olla mikään olettamus. En minäkään saa mitään ekstraa jos hoidan ja kohtelen potilaitani hyvin, eikä se niin kuulukaan olla.

Nyt ymmärrän kuitenkin asiaa vähän toiseltakin kantilta. Esimerkiksi ravintoloissa tarjoilijoiden ja matkanjärjestäjillä kokkien ja kuskien palkka koostuu hyvin pitkälti jätetyistä tipeistä. Musta tuntuu tosi pahalta, että maksan itteni ”kipeeksi” retkistä ja sitte ne, joilla isoin/rankin duuni, ei saa oikeestaan juuri mitään. Toki yhtiökin nielee omat kulunsa hallintoineen päivineen, mutta on se silti täällä Afrikassa vähän eri kuin esim. Suomessa ja joku möhömaha käärii sukanvarteensa varmasti suurimman osan.

Retket

Alle listaan tehtyjä ja tulevia reissuja. Jokasta vesipulloa ja pähkinäpussia en listaa, mutta saa näistä nyt vähän kuvaa, mitä reissaamiseen uppoaa.

Päiväretki hot springsseille 11 000 Tsh + 5000 Tsh ”sisäänpääsy” eli suomeks siellä joku nainen velotti sattumanvaraisesti joiltakin:D + 3000 Tsh lounas, joka oli ranskalaisia munakkaassa! (= 8,70€)

Taksi waterfallsseille (6 reissussa) 12 000/hlö + 10 000/hlö oppaalle (= 10€).

Coffee tour (Nyange adventuresin kautta) = 50 000 sisältäen kaikki = 25 €.

4 päivän safari (Kessy brother’sin kautta) 585$ sisältäen kaiken. Tarkoittaa kuljetuksia ovelta ovelle, kuskin/oppaan + kokin, majoitukset (2 yötä teltassa, 1 lodgessa), petivarusteet yms., juomaveden, ruuan ja ruokajuomat, limpparit, oluet… Tippailusta on ollut muiden kanssa etukäteen puhetta ja me tipataan 50 000 Tsh kokille ja kuskille erikseen. Reissuun meitä lähtee neljä, joten kumpainenkin saa 200 000 Tsh (=100€). Pidän sitä isona summanna, mutta niin kun aikaisemmin jo sanoinkin, niin se on ainoa mitä niille käteen työstä jää.

Viikko Zanzibarilla

Lennot 205€ ja majoitus (2 yötä hostellissa 30$ + viisi yötä bungalowissa rannan äärellä 135€) sis. aamupalat. Lisäksi tietysti tulee jonnin verran kuljetuskustannuksia ja ruuat ja aktiviteetit päälle.

Lisäks suunnitelmissa on vielä lähteä lomalla Lushotoon 3-4 päiväksi ja tekemään hiking Usambara Mountainsille. Tämäkin tietysti mahdollisimman halvalla, mutta ei olla vielä saatu organisoitua sitä sen enempää.

Huomenna on jälleen paikallinen juhlapäivä Tansanian ensimmäisen presidentin muistolle ja meillä ei ole työpäivää. Nyt on sitten teho-osasto jaksokin taputeltu ja seuraavaks mennään naistentautien ja synnyttäneiden kimppuun. Torstaina meidän pihaan kurvaakin 5am maasturi, jonka kyydissä körötellään seuraavat neljä päivää pitkin savanneja! Ihan huisin siistiä! Luvassa Tarangire, Ngorongoro sekä Serengeti, joka on usein uskomattomimpien luontokohteiden listoilla. Niin sanoinko jo että oon NIIIIIIIIIIN INNOISSANI!!! Viritelkää kotikatsomoihin Leijonakuninkaat niin pääsette tekin tunnelmaan;)!

PS. Syvimmät pahoittelut kuvien puutteellisuudesta. Mä vaan menin päivittämään koneen käyttiksen ja nyt mun vanha kuvakansio ei suostu enää aukenemaan. Todellakin toivon, että mun ATK-tuki ja turvani-sisko osais kertoo taas hokkuspokkus taikasanat, millä sen sais auki. Siellä taitaakin syyslomat pyöriä parahimmillaan! Nauttikaa! 🙂

Materuni village and 4th week in theatre

Maisemat ja ilmat senkun komistuu! Tänään lauantaina tehtiin päiväretki porukalla (6hlöä) Materunin kylään, jossa meidän oli tarkoitus löytää vesiputoukset. Kyllä, ne samat, jota viime viikonloppuna etsittiin. No, nyt ne löyty! Kestävän kehityksen teemalla meidän piti päräyttää hoodeille taas dalla dallalla (Onko se nyt dalla dalla vai daladala? Saa valistaa). Oltiin kuitenkin istuttu autossa reilu tunti eikä liikkeelle lähdöstä ollut pienintäkään merkkiä, niin rimpautimme meidän luotto taksarille, josko veis meidät perille ja kyllähän se lupas! 12 000 Tsh (=6€) per kärsä ja kävelyä jäi meille enää noin 20-30 min. Täällä ei siis julkiset liiku senttiäkään ennenkö auto on niin täynnä että ilma ei enää kierrä. Aikataulut saa siis ihan tyystin unohtaa.

Tälläkin kertaa kyllä vähän hirvitti kapeat ja melko pystysuorat puuterimaiset/ irtohiekkaiset tiet, mutta ihmeesti sitä perheautollakin ”vuoristossa” kulkee. Moshi townista on n. 14 kilometriä Materunin kylään. Dalla dallalla mentäessä kävelymatkaa tulee n. tunnin verran, mutta meidänpä kuski vei melko pitkälle meidät. Kävelyä jäi n. 20-30 min.

Dalla dallassa on tunnelmaa! (Ja celssiuksia).

Dalla dallassa on tunnelmaa! (Ja celssiuksia). KCMC:ltä Moshi towniin.

Dalla dallan ikkunasta Moshi townin katukuvaa

Vesiputouksille ei ilmeisesti ilman opasta pääse ollenkaan ja siitä piti pulittaa kunkin 10 000 Tsh (=5€). Se osoittautuikin kuitenkin ihan sen rahan arvoiseksi, sillä pääsimme taas kuulemaan luonnosta ja kasveista. Nyt on bongattu avokaado-, mango- ja passionpuitakin! Maisemat oli rehevät ja vihreät kuivasta kaudesta huolimatta. Tämmöselle fiilistelijälle nää ryhmätrekit on välillä haastavia, kun ei voi pysähtyä ja mennä oman pään mukaan. Toisaalta on ihanaa, että saa jakaa jotain näin ihanaa yhdessä.

Banaanipuiden kasvaminen kestää n. 7 kk ja banaanien kasvaminen noukittavaksi 5 kk. Sen jälkeen sen banaanipuun elämä on förbi ja ne pitää kaataa uusien tieltä pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jukkapalmuaita. Taas uusi merkitys: Tien varteen laitetaan Jukkapalmut, niin ihmiset tietää, että talossa juhlitaan jotakin. Jos tän olisin tienny nii Niko meilläki olis häissä ollu koivujen tilalla näitä;)

Jukkapalmuaita. Taas uusi merkitys: Tien varteen laitetaan Jukkapalmut, niin ihmiset tietää, että talossa juhlitaan jotakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Netistä löysin tiedon, että putoukset olis 150 m korkeat. Korjatkaa jos joku tietää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesi oli kirkasta ja täysin uintikelpoista. Ja hyytävän kylmää, mutta virkistävää. Kun oltiin polskittu sielumme kyllyydestä, lähdettiin patikoimaan putouksen yläpäähän. En osaa yhtään sanoa kuinka korkeella oltiin, mutta kaunista oli. Tajuan aina välillä täällä, et mun suu taittuu välillä ihan hirveeseen virneeseen ja koko kehon valtaa valtava onnen ja onnellisuuden tunne. Sen vaan sanon kaikille, että uskokaa unelmiinne ja tehkää töitä niiden eteen. Se palkitaan, ennemmin tai myöhemmin.

Villi passionpuu

Avokaadopuu. Sesonki on toukokuusta kesä-/heinäkuuhun, mutta toki niitä ympäri vuoden saa. Oikeen kun siristätte niin näätte.

Avokaadopuu. Sesonki on toukokuusta kesä-/heinäkuuhun, mutta toki niitä ympäri vuoden saa. Oikeen kun siristätte niin näätte.

Oikean puoleinen puu on mangopuu. Sesonki alkaa marras-joulukuussa. Näin korkealla menestyy kuulemma muutenkin tosi huonosti mangot.

Oikean puoleinen puu on mangopuu. Sesonki alkaa marras-joulukuussa. Näin korkealla menestyy kuulemma muutenkin tosi huonosti mangot.

Joko muistatte tän kukan nimen?

Entäs tän?

Entäs tän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaista kinttupolkua tallattiin tää päivä. Ihan sai myös jalkoihin siis kattoo, jossei halunnu "muutamaa" metriä pudotusta.

Tällaista kinttupolkua tallattiin tää päivä. Ihan sai myös jalkoihin siis kattoo, jossei halunnu ”muutamaa” metriä pudotusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Täällä kyllä syödään muuten banaania! Aamupalalla banaanikeittoa, lounaalla paistettua banaania, janoon ja juhlaan banaaniolutta. Viiniäkin löytyy. Takastulomatkalla pysähdyttiin kioskilla, jossa tehdään banaaniolutta. Saatiin maistaa ihan home made- versiota sekä pullotettua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kavereilla on vielä ihan kauheesti hyviä kuvia kameroissaan, joita olis kelvannu näyttää. Myöhemmin saattaa siis tulla vielä kuvia jälkeen päin päivitettynä. Kuvien laadusta sen verran, että täällä on tosi kirkasta ja mun oma kuvaajan ura vasta melkosen aluillaan, mutta josko nää tästä kehittyis ajan saatossa! Mitään kuvia ei oo käsitelty. Olkaa armollisia;)!

Tämä viikko sairaalalla on ollut ehdottomasti paras! Emmin joutuessa sairastaa vielä tällä viikolla, mä lähdin Estherin kanssa kirurgisen osaston aamurapsalle ja pujahdinkin leikkausosastolle. Maanantaina katoin pari leikkausta ja Esther opetti mulle instrumenteista ja leikkauksen kulusta ”kaiken”. Päivän viimisen leikkauksen olinkin sitte jo instrumenteissa. Huisin jännää! Siellä mä oon tän viikon ojennellu jos jonkinlaista härpäkettä ja yrittäny saada selvää mitä kirurgi maskin takana mumisee. On niin ihanaa, kun voi tehdä jotain ja yrittää edes olla avuksi.

Ja voitteko kuvitella, maanantaina tulee tasan kuukausi reissuun lähdöstä. Herranen aika mihin nää päivät on menny!

IMG_0053

IMG_9968

Kaikki kuvat on mun ja viimeistään tästä lähdin pyrin myös muiden kuvista kertomaan. Aikaisempien postauksien kuvista osa on Emmin. Ethän kopioi mitään kuvia luvatta!

Tänne on jo pitkään povattu pahinta myrskyä sitten 60-luvun, mutta eipä oo meidän onneksemme merkkejä ollut vielä, parin päivän kovaa tuulta lukuun ottamatta. Ja nyt kun pääsee sanomasta, niin ensimmäiset jyrähdykset ja vesipisarat havaittu. Emmi näki jo komioita salamoitakin. Antais nyt vaan meidän nauttia auringosta. Leppoisaa lauantaita ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille. Naatiskelkaa!<3

After 3 weeks

IMG_9683

3 viikkoa takana, 10 edessä. Kuin kalssista sanoa, mut aika menee ihan siivillä. Kaikkialla muualla paitsi sairaalalla. Takana on 2 viikkoa pediatrisella, 1 viikko kirurgisella. Kaikki mitä on käteen jääny tässä kohtaa on enemmän ja vähemmän ei mitään. Me ei Emmin kanssa päästä oikeen edelleenkään tekeen mitään muuta kuin petaan petejä ja kuunteleen swahilinkielisiä raportteja. Yhtenä päivänä mut ja Emmi laitettiin eri päihin petaamaan petejä. Mun päässä alko lääkärinkierto (engalnninkielinen ja mukava lääkäri) ja mä aloin keskittyä siihen. Emmin piti sijata vuoteita, mutta puhtaita lakanoita ei ollut enempää. Emmi tuli kans kierrolle ja sen tule hakeen takas yks hoitaja kiukkusen olosena. Yritä siinä nyt sitten hyvässä hengessä selvittää, että ei tässä voi oikein puhtaiksi lakanoiksikaan muuttua…

Yhdessä kipsauksessa ollaan avustettu = Lääkäri sanoo vaan et pitäkää tästä ja vetäkää tuosta. Yritä siinä nyt sitten ymmärtää, että millaiseen kulmaan ja asentoon käsi on tarkotus pistää ja millainen veto tarvitaan. Täällä käytössä on pelkästään kalkkikipisit. Opiskeluaikoina harjoteltiin yks kalkkikipsaus, mut ei enempää, koska se on niin so last season. Turun ammatti-instituutille silti syvä kumarrus tässä kohtaa, muuten se olis ollut ihan uus juttu.

Emmi on ”hoitanut” myös yhden haavan = Kirurgisten taitoksien vaihto ja keittosuolalla putsaus. Täällä ei turhia kikkailla! Ja kaikki haavat on enemmän ja vähemmän tulehtuneita. Ja antibiootteja annetaan kutakuinkin puolet vähempi kuin vastaavissa tilanteissa Suomessa.

Eilen oli tikkien poistoa ja satuttiin mestoille. Ei se tekniikka näyttänyt ihan oppikirjamaiselta muutenkaan, mutta en voinu olla enää vaan hiljaa katsoa, kun hoitaja poisti jatkuvaa ommelta niin, että pinnalla olleet ompeleet menivät haavan sisälle ja taas ulos. Kerroin, että kaikki mikrobit menee sieltä kaks kuukautta sitten pestyltä iholta sinne haavaan ja uuden tulehduksen alku on valmis. ”Näin meillä tehdään, on aina tehty”. Ok.

Kirran osaston aikataulu menee kutakuinkin näin:

07.30-8.30 hoitajien kierto ja raportti (kaikki kiertää pediltä pedille)

8.30-9.30 lakanoiden vaihto, jos niitä puhtaita siis on

9-11 lääkärien kierto (välissä hoidetaan haavoja ja sen sellasia)

11-12 teetauko

12-13 lääkkeiden jako

-> odotetaan, että iltavuoro tulee 14:00

Välillä kyllä on supermukavia lääkäreitä, jotka kertoo mitä on meneillään ja oppii uusia asioita sairauksista. Ihmetyksekseni hoitajat on melkosen laiskoja ja välinpitämättömiä työtään kohtaan omalla mittapuulla. Nenää kaivetaan ja pyyhitään mekon helmaan, kännyköitä räplätään minkä ehditään, raportteja ei kuunnella, dreeniputket ja tyhjät ampullat lojuu lattialla ja sitä rataa.

Edessä olis vielä kirraa (1vk), sisätauteja (2vk), gynekologista(1vk), obstrektista (1vk) ja synnäri (2vk). Sekä se meidän kolmen viikon loma!<3 Joka viikonlopun jälkeen me ajatellaan, et nyt taas uus startti, kyllä nää työt tästä. Ens viikoks tehtiin lupaus, että mennään suoraa lääkärien mukaan ja katotaan, josko päästäis hommaan sisälle.

Vaikken huimasti oo vielä ammatillisesti kostunut tästä jaksosta, on mun maailma tosiaan avartunut jo nyt. Oon oppinut elämästä ja afrikkalaisesta (ja muista) kulttuurista. Raportilla istutaan 6 samalla ”sohvalla” ja AINA mahtuu johonkin väliin VIELÄ yksi. Perjantain rapsalla, kun istuttiin kanat orrella, niin yks aivan tuntematon hoitaja alko ihan kylmänviileesti nojaa kyynärpäällä mun polveen ja kaivaa nenää. Oli siinä suomineidolla naurussa pidättelemistä.

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kovin oli tyhjää ja hiljaista, koska uudet tavarat tulee tiistaisin ja perjantaisin. Huhupuheiden mukaan tää mesta kyllä pursuilee tavaraa. Täytyy tulla todistamaan se joku toinen päivä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housemate Alex from Poland

Dalla dalloissa eli minibusseissa istustaan melkein sylitysten tai naama kiinni toisen hanurissa. Ja jos kassit ei mahdu omaan syliin ne annetaan seuraavalle. Kotona ei oo niin justiina jos jonkun köntsät on jääny pyttyyn, kun pönttöjen vetävyys ei aina oo ihan high teckkii. Ja toistemme pikkupöksyjä ripustellaan sujuvasti takas narulle, kun on tuulessa tippunu.

Sähköttömyys päivisin ei ole mikään juttu. Viime viikonloppuna oli 2,5 päivää sähköt pois ja täytyy myöntää, että pikku hiljaa alko harmittaa, kun ees puhelinta ei saanu ladattua. Mutta ei siinä vielä katastrofin aineksia ollut, taskulamppu ja mahtava seura korreloi paljon! Sähköjen palautuminen ajallaan herättää jo riemunliekin rintaan. Se tarkoittaa esim. sitä, että saa kokattua!

Oon onnellinen antamisen-, saamisen- ja jakamisenilostani, joka on todennäköisesti kiitosta isosta perheestäni, jossa oli yksi vessa ja suihku, yhteiset päivälliset ja tiivis tunnelma kotisohvalla. Musta on ihanaa, että aina tänne Tansiniakotiin tullessa kaverit kysyy miten päivä on mennyt (Aivan kuin äiti aina kotiin tullessa lapsena. Ja kuinka se sillon välillä ärsytti niin paljon, mutta oli silti niin kivaa). Välillä haluis tietty olla vaan hiljaa ja omin ajatuksin, mutta yritän myös aina muistaa kuinka onnellinen oon, että mulla on nää ihmiset täällä. Me syödään ja tehdään ruokaa yhdessä ja lainataan/ otetaan toisiltamme oli se kyse sitten laturista tai avokaadosta, vessaan jonotellaan sujuvasti jalat ristissä ja saman taskulampun alla pilkotaan vihanneksia ja luetaan Lonely Planettia.

Täällä voidaan siis mainiosti. Viikonloppu meni taas aivan liian nopee, mutta kai se on vaan positiivista, että on tekemistä ja kokemista! Viime viikonvaihteessa mulla oli selittämätön 4 päivän vatsakipu ilman muita oireita ja usko meinas kyllä jo loppuu. Emmiki googletteli ja diagnosoi mulle jos jonkinlaista. Nyt kuitenkin pötsi tuntuu ihan hyvältä.

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Perjantaina meillä oli pienet bbq partyt ja grillattiin perunaa, kasvisvartaita ja banaaneja ja illasta tuli taas Doctor’s compoundin A14 tupaten täyteen iloisia juhlivia opiskelijoita. Ilta jatkui kuinkas muutenkaan kuin Glacier’siin. Lauantaina koettiin ikimuistoinen ja ei niin happirikas dalladalla matka, kun yritettiin omatoimisesti porukalla löytää yhdet vesiputoukset. Yritykseksi jäi, koska oli vähän muuttujia. Seuraavaan kertaan. Kyllä ne vielä löytyy! Ja tänään me ollaan vietetty päivä banaaniplantaaseilla, chagga heimon historiaan tutustumassa, opettelemassa ja katsomassa kuinka kahvi tehdään ihan papujen poimimisesta alkaen ja räpiköity paratiisimaisissa maisemissa vesiputouksilla. Niistä aivan varmasti lisää:)!

IMG_9810

ReissuReijoni:)!

ReissuReijoni:)!

Sähköttömyys ja netin hitaus alkaa välillä jo käymään vähän luonnon päälle, kun tätäkin tekstiä on yritetty jo saada jos jonkin monta päivää uunista ulos. Eilenkään meillä ei ollut koko päivänä sähköä ja tänään se tuli tossa 22 paikkeilla. Kuvia olis näyttää vaikka ja kuinka, mutta se on jo aivan liikaa pyydetty näillä nopeuksilla. Tuutte sitte joulukuussa Kotkaan katsomaan! Pitää vissiin aina alkaa kuudelta jo heräileen, nii muutaman kuvan saa ladattua!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja pitäkää meille peukkuja, että ens viikko sairaalalla olis parempi! 😛

Daily life

Voikohan sitä jo puhua, että täälläkin vietetään arkea. Rutiinit tuntuu ainakin löytyneen. Maanantaista perjantaihin jyskytetään osastoilla yleensä puol kasista yhden huitteille. Nyt ensimmäiset kaks viikkoa ollaan oltu pediatrisella osastolla ja viidakkorumpu pärisee, sillä emme tiedä vielä mihin me seuraavaksi mennään.

IMG_9517

IMG_9627

 

IMG_9535

IMG_9623

IMG_9626

IMG_9533

Iltapäivällä kävellään yleensä torin kautta hakemaan hedelmiä ja muita ruokatarpeita ja fiilistellään menemään. Tai sitten tullaan suorinta tietä lopen uupuneina asunnolle ja lueskeskellaan kirjoja ja ihmetellään taas mitä meidän silmät on nähnyt. Sen verran länkkärimeininkiäkin löytyy, että otettiin läheisen hotellin kuukausikortti, jossa päästään gymille ja poolille nauttimaan auringosta ja vedestä. Ja kirsikkana kakun päällä; pääsee lämpimään suihkuun!

IMG_9570

IMG_9571

IMG_9634

Täytyy todeta et ensimmäiset viikot sairaalalla ollaan oltu ihan kujalla ja yritetty vaan saada swahili-englanti-mongerruksesta jotakin selvää, mutta tänään on päässy jo vähän olevanas puuhaamaan jotain muutakin, kun kiertään raportilta raportille ja petaan petejä :D. Kohokohdiksi on muodostu vastasyntyneiden hellittely, malaria- ja HIV-testien ottaminen ja verikokeen ottaminen (neulalla ja ruiskulla :’D). Täällä ainakin pääsee luovuus valloileen!

IMG_9527

Anestesiahuone

IMG_9622

Hoitajista (ja ylipäätään paikallisista ihmisista) on vähän ristiriitainen olo. Toiset on tosi ystävällisiä ja herttasia ja toiset tuntuu kovinkin tylyiltä ja ynseiltä. Huomaa kyllä kuinka paljon he arvostavat sitä, kun yrittää puhua swahilia. Ja myös sen, että kun on nöyrä ja ystävällinen, niin yleensä myös takaisin saa hymyn ja ehkä ”läimäytyksen” kädelle 😀 Täällä pieni tuttavallinen töytäisy/ läpsäisy kuuluu kaverilliseen tervehdykseen. Kaikki kysyy ja toivottaa joka aamu ja oikeestaan joka armias väli mitä kuuluu ja huomenta ja sitä rataa. Ainakin vielä se on tuntunut supermukavalta verrattuna siihen ettei kukaan sano aamulla mitään ja jos sanoo, niin melkein murahtaa.

Täällä sairaalassa henkilökunta nauraa ja heittää huumoriksi ihan avoimesti. Se on ilmapiiriä huimasti keventävää, mutta välillä tosi hämmentävää. Ei tunnu kovin mukavalta heittää vitsiä vakavasti sairaan lapsen vuoteen äärellä, varsinkin kun kaikki kuulee kaiken. Siis koko huone, jossa on yleensä kymmenkunta vuodetta perheineen. Ja raportit ja potilasasiat käydään avoimesti kaikkien kuullen vuoteen äärellä. Eipä kai sitä paljon estämäänkään pysty, kun potilaiden sänkyjen välissä on n. 30 cm väliä.

IMG_9615

Yksi potilashuoneista. Katossa roikkuu hyttysverkot öitä varten.

Raportteja tässä on tullu kuunneltua koko sielun kyllyydestä, kun heti aamusta on yöhoitajan raportti, sitten käydään kaikkien potilaiden sängyn luona pitämässä raportti, sen jälkeen vähän pedataan petejä ja alkaa lääkärien raportti. Ja sepä menee sitte silleen, että 15 lääkäriä ja muutama hoitaja käy yks kerrallaan yhen potilaan ja pohtii isoon ääneen lapsen kohtaloa. Eipä tuntuisi musta kauheen kivalta, jos mun pienokainen joutuisi kuulemaan esimerkiksi jostakin kasvaimesta, jota ei pysty leikkaamaan tai että mun perheellä ei olis varaa maksaa enää useampia hoitopäiviä.

IMG_9523

Hoitajien toimisto, kahvihuone, potilaiden odotustila, potilaspapereiden säilytyspaikka… Ja kaikkea siltä väliltä

IMG_9529

Ja taas yhdenlaista raporttia.

Yks päivä sairaalassa maksaa 10 000 TSH (5€) ja sillä ei saa vasta kuin sängyn. Päälle tulee kaikki hoidot (= lääkkeet, kanyylit, kokeet, tutkimukset…). Esimerkiksi CT-kuva maksaa n. 100€  ja se jos joku on iso raha täällä. Esim. lääkäri tienaa n. 800 000 TSH kuukaudessa, mikä on euroissa n. 370€. Himppasen kovemmat tekijät 1-2 milj. TSH ja top level 4-5 milj. Laskekaa ite 😀 Ja miettikääs sitä. Hoitajien palkoista ja esim. asumiskustannuksista ei olla tohdittu vielä kysellä, kun ei tiietä kuinka sovelias aihe se täällä on. Muutama tosi mukava hoitaja täällä kyllä on, kenen kanssa ollaan puhuttu Suomen ja Tansanian terveydenhuollon eroavaisuuksista melko paljon. Mukava avartaa myös heidän maailmaansa.

IMG_9524

Suun kautta otettavat lääkket. Tramal on kovin kipulääke, mitä sairaalasta köytyy ja sekin on vain ja ainoastaan syöpäpotilaille.

IMG_9525

Nitriilihanskat. Tai suojakäsineet ylipäätänsä. Kuinka kova juttu se voikaan olla? No aika kova. Melkein käsistä vietiin, kun kaivettiin ekana päivänä meijän suojakäsineitä taskusta. Täällä ei oo nyt koko aikana ollut tehdaspuhtaita suojakäsineitä, steriilejä vain. Eikä niitäkään nyt kovin soveliasta ole ”turhanpäiväiseen käyttää”. Niinpä me pedataan kaikkien vuoteet samoilla hanskoilla ja vaihdetaan pissaset ja veriset lakanat uusiin. Ja miksi me vaihdetaan lakanat hanskat kädessä ja sitten verinäytepurkkja hiplitään paljain käpälin?

IMG_9661

IMG_9660

Yksi hoitaja tykästy hanskoihin niin, että päätti sitten desinfioida hanskat ja käyttää uudelleen. Parkasu meinas päästä. Ei hoitajille siis tiedoksi, että hanskat päästävät aina läpi jonkin verran ja ovat lähinnä näkyvän lian poissapitämistä varten. Desinfektio haurastuttaa hansikasta entisestään ja ne ovat kertakäyttöisiä joka tapauksessa. Käsidesistä täällä ei ole tietoakaan. Kerroin yhdelle hoitajalle, että me laitetaan käsidesiä jokaisen toimenpiteen (esim. ennen ja jälkeen suojakäsineiden laiton) välissä, jokaisen potilaan välissä ja oikeastaan joka välissä. Ensin se katto mua kun halpaa makkaraa, mutta uskos ja oli ihmeissään.

Nyt meillä on taas sähköt kotona (yleestä ne toimii joka päivä 7pm-7am) ja mennään kokkamaan avokaadopastaa. Suomessa en tykänny avokaadosta yhtään, mutta eilen söin pastaa ekaa kertaa ja voi taivas<3

Kuinka Afrikka meidät syliinsä otti

Huh huh. Tänään löytyy jo vähän enemmän sanoja ja ehkä vähän positiivisempaa sävyäkin. Kotkasta lähdettiin sunnuntaina puol 3 paikkeilla. Tältä näytti silloin.

Kotoa<3

Kotoa<3

Kentällä itku silmässä :D

Kentällä itku silmässä 😀

Kaikki lennot olivat suurinpiirtein ajallaan ja kaikki meni niiden osalta tosi hyvin. Tavarat seurasivat myös kiltisti ja tarjoilutkin pelas kutakuinkin. Kilimanjaron kentällä olimme joksus puol 10 paikkeilla maanantaiaamuna.

Ihanainen reissuseurani Emmi :)

Ihanainen reissuseurani Emmi 🙂

IMG_9462

IMG_9457

IMG_9473

Kilimanjaron kenttä

Kilimanjaron kenttä

Pienen hämmennyksen vallassa siirrytiin tekeen turistiviisumihakemuksia ja sännättiin pissille. Sen jälkeen alko syyni päästääkö ne meijät maahansa. Meitä oli sairaalalta kielletty sanomasta, että ollaan tulossa harjoitteluun, koska viranomaiset ei sitä ymmärrä. No ne tietty tivas, et mihin me ollaan menossa, missä me yövytään, mikä meijän hotelli on, kuka on tää salaperäinen yhteyshenkilö, miten KCMC (meidät työharjoittelusairaala) liittyy meihin, miks me ollaan täällä lomalla niin kauan etc. Me tietty yritettiin ihan löysät housussa selitellä kaikkea maasta taivaisiin. Läpi tais loppuviimeks mennä, kun täällä ollaan!

Ekaa kertaa yritettiin jo valkosta viedä mennen tullen, kun jouduin tivaamaan vaihtorahoja viisumista, joita virkailija ei meinannut antaa mulle. Muutenkin täällä saa olla tosi tarkkana, että saa vaihtorahoja takaisin ja ettei muuten huijata hinnoissa yms. Tokihan me täällä maksetaan varmaan rutosti likaa ja enemmän kun paikalliset, mut minkäs teet.

Lentokentältä ulos päästyä meitä oli vastassa Paeivi ja Emmi- kyltillä varusteltu hymyilevä herrasmies, joka vei meidät rauhallisella ja turvallisen oloisella kyydissä Moshiin. Ensin hän toi meidät meidän asunnolle, joka on KCMC:n aidattu ja vartioitu alue, jossa majoittuu paljon vaihtareita. Sen jälkeen lähettiin käymään sairaalan toimistolla, jossa alko hillitön paperirumba ja rahojen pyöritys.

Meidän kotikatu

Meidän kotikatu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja meidän koti !

Meillä ei ollut vuokrarahoja ollenkaan dollareina vaihdettuna, joka olis pitänyt siis sittenkin olla. Aateltiin, että paikallinenkin valuutta olis heille kelvannut, mutta ei. No, laskettiin siinä sitte hetki jos toinen paljon on näin monta rahaa dollareina, ja paljon se on shillinkeinä ja paljon niit sit tarvitaan ja sitä rataa. Pankkiautomaatista sai kerrallaan nostettua max 200 000 shillinkiä ja se on euroissa n. 92€. Molemmat tehtiin siinä sitte viis nostoa ja kauhee lauma paikallisia selän takana. Pieni hiki oli otsalla. No saatiin kuin saatiinkin sen osalta kaikki kuntoon.

vähä cashii

vähä cashii

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. Oltiin molemmat tosi väsyneitä ja nälkäsiä ja ehkä jopa pienen kulttuurisokinkin vallassa. Itkeähän siinä ois kai mieli tehny, mutta hillittömät nauruthan me tästä kaikesta ollaan vasta aikaseks saatu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on saatu jo netti ja puhelin toimimaan, haettu uudet passikuvat, tehty pientä haisteluretkeä lähinurkille, kuvattu kamelionttia ja illalla lähdetään vaihtariporulla intilaiseen syömään. Täällä on tapana mennä aina yhdessä syömään ennen jonkun lähtöä. Tosi kiva tapa etten sanois.

IMG_9501

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on kameliontti !

1 2