Ihonhoito on erityisesti talvella monilla haastavaa. Ja myös tyyristä, kun kokeilee kaikkia mahdollisia tuotteita, jotka voisivat toimia ja helpottaa ärtynyttä ihoa. Erityistä päänvaivaa on aiheuttanut löytää lapsille sopivia tuotteita kasvoille ja huulille. Herkkä iho ei ole suojassa vaatteiden alla pakkaselta. Lisäksi iho altistuu ulkovaatteiden hankaukselle. Toiset lapset myös imeskelee vaatteita sekä kuolaa, joka vaikuttaa kasvojen ihon ärsyyntymiseen.
Perhepiirissäni on atopiaan taipuvaa ihotyyppiä. Kesäisin ei ole juuri ongelmia ihonhoidossa, mutta talvet on olleet tosi haasteellisia. Nyt uutta lisähaastetta aiheuttaa esikoisella verensokerimittarin sensorien liimat, jotka ovat jatkuvasti iholla.
Kysyin Instagramin puolella ihmisten ihonhoitosuosikkeja nimenomaan talveen ja lupasin jakaa ne tänne blogipostauksen muodotta, jotta toivottavasti kaikille löytyisi apua ihonhoitoon.
Meille on vakiintuneet omat luottotuotteet, jotka voi vetää aina loppusyksystä naftaliinista ja tietää niiden toimivan. En ole tarkistanut sopivatko kaikki tässä postauksessa esiintyvät tuotteet vauvaikäisille ja pienille lapsille, mutta ainakin kaksi ensimmäistä ovat turvallisia käyttää myös vauvojen. Siispä varmistathan ennen käyttöä tuotteen sopivuuden lapsellesi, etenkin jos sitä todennäköisesti päätyy myös suuhun.
5 x paras ihonhoitotuote talvella
Locobase repair voide sai eniten ääniä ja äänen se saa täältäkin. Olin ehtinyt unohtaa jo tämän! Tämän rasvapitoisuus on 63%, mutta levittyy hyvin iholle ja on todella riittoisa. Tätä käytettiin paljon myös vuodeosastolla työskennellessäni.
Dermosil extra voide sai toiseksi eniten ääniä. Tämä on meilläkin aina talvella käytössä. Siinä rasvapitoisuus on 40%. Voiteessa on jännä hopeanhohtoinen väri. Se johtuu Cetyl Alcohol ja Stearyl Alcohol ainesosista, jotka valmistusvaiheessa ”valuvat” voide-emulsion läpi ja tulevat hopeanvärisiksi. Voide ei sisällä väriaineita, jolla hopeanhohde olisi peitetty. Ihoa voide ei jätä kuitenkaan kiiltäväksi.
ACO sai paljon ääniä, mutta mitään tiettyä tuotetta heiltä kukaan ei maininnut.
La-Roche posay sai myös paljon ääniä. Tästä itselläni ei ole kokemuksia.
Ceralan ei auta meille, mutta sai jonkin verran ääniä, eli toisille auttaa. Tämä siis taas hyvänä esimerkkinä siitä, mikä meille ei toimi, voi toimia teille. Voiteet on luetteloitu aakkosjärjestykseen ja lihavoidut saivat enemmän kuin yhden äänen.
Muita suosittuja ihonhoitomerkkejä
Abobase
Canoderm
Ceraderm
Cerave
Ceridalöljy
Decubal
Dermosil Panthenol
Frantsilan ruusuöljy
Kolme cosmetics baby balm kehäkukka + kaura
Luonkos vitality öljykakku
MOI frest baby
Miniderm
Nu skin Perennial ja Baobab
Propicare
Sheavoi
Weleda skin food
Ihonhoidosta pitää puhua ihan omana kokonaisuutenaan, mutta nyt täytyy kiirehtiä vauva unille ja isommat lapset hakemaan päiväkodista. Heippa!
P.S. Alekoodilla PÄIVI5 saatte 5 euron alennuksen yli 30 euron ostoksista Dermosilin verkkokaupasta 20.2.2022 asti. (Tämä blogipostaus ei ole kaupallinen yhteistyö).
Onko perheessä useammalla lapsella samannäköiset hanskat? Meneekö sekaisin mikä on kenenkin kylpypyyhe tai juomapullo? Sadoista mustista sukista nyt puhumattakaan.
Mietin ensin miten turhamaisia on nimitarrat. Sitten oivalsin miten helppoa on kierrättää vaatteita lapselta lapselle, kun ei tarvitse miettiä mikä tussi sopii millekin materiaalille, mihin mahtuu kirjoittamaan vielä yhden lapsen nimen ja miten saa peitettyä ne kymmenen edellisen vaatteita käyttäneiden lasten nimet. Tarra vaan kaikkien vanhojen suttujen päälle.
Sitten mietin miten turhamaista on, että tarrassa on nimen lisäksi kuva. Onhan kuvat nyt ihan hirmu suloisia ja kivoja, mutta mitä tarvetta niille oikeasti on. Kunnes aloin pohtia sitä lapsen itsenäisen toimimisen näkökulmasta.
Kuvallinen nimitarra kaikissa henkilökohtaisissa vaatteissa, varusteissa ja paikoissa auttaa lasta hahmottamaan omia tavaroitaan. Kun sama kuva toistuu lapsen henkilökohtaisissa tavaroissa ja paikoissa, kuten omassa tuolissa tai kengissä, alkaa hän löytää oman symbolinsa, vaikka nimeään ei tunnistaisikaan. Ja no, kyllä se näin äitiäkin helpottaa, kun tunnistaa lasten hammasharjat kun ne lojuu jossain muualla kun omilla paikoillaan.
Monissa päiväkodeissa jokaisella lapsella on oma merkki, joka kuvastaa häntä. Se on usein lapsen mielenkiintoon liittyen, esimerkiksi jalkapallo. Nimitarraan kannattaa siis valita sellainen kuva, jota voisi hyödyntää samalla lapsen nimi-viittomana. Kun jalkapallo toistuu vaatteissa, omalla paikalla ruokapöydän tuolissa, repussa ja naulakossa, helpottaa se lasta hahmottamaan omaa reviiriään. Ikioman sivuilla voi suunnitella yhdessä lapsen kanssa juuri häntä miellyttävän nimitarran jättimäisestä valikoimasta. Kuvia on pääkalloista Pipsa possuun.
Nimitarrojen käyttö
Tarrojen taustoja saa vaihdettua jos ja minkä värisiksi, mutta jos hahmottamisessa on haasteista, valitsisin kaikkiin tarroihin myös saman taustavärin joka tukee myös hahmottamista. Tarrojen värejä valitessa kannattaa huomioida haluaako tarrojen olevan mahdollisimman näkyviä vai huomaamattomia. Lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea tarkkaavaisuuden ohjaamiseen kannattaa valita vastaväri, jota ei esinny vaatteissa ja tavaroissa yleisesti. Näin nimitarra pomppaa paremmin näkyviin. Nimitarroissa on kolmella rivillä tilaa, joten siihen voi laittaa pelkän nimen tai lisäksi myös sukunimen ja puhelinnumeron.
Kuvalliset nimitarrat minitarrat sekä isot nimilaput kiinnitetään kuivien vaatteiden pesuohjelappuun painamalla tarra huolellisesti kiinni. Lusikan kuperalla puolella voi myös hieroa tarraa kiinni. Varusteisiin nimilappu painetaan kuivalle ja puhtaalle pinnalle. Ennen ensimmäistä pesua tulee odottaa 24 tuntia, jotta nimitarrat ehtivät kiinnittyä hyvin. Nimitarrat kestävät pesukoneessa pesun 60 asteessa, astianpesukonepesun sekä pakastamisen. Kaikki tarrat ja laput irroitetaan rapsuttamalla.
Minitarrat ja suuret nimilaput
Minitarrat on tarkoitettu kaikkein pienimpiin tavaroihin ja vaatteisiin. Silloin kun vielä oli lelupäiviä tarroitin dublot ja kirjat. Pienet minitarrat ovat kooltaan 16 x 6 mm.
Suuret nimilaput ovat sen sijaan hyviä esimerkiksi suksien ja juomapullojen nimikointiin. Laskettelukeskuksen suksiparkista on hiukan helpompi lähteä metsästämään omia vermeitä, kun tarra on iso. On myös pienempi todennäköisyys, että joku muu nappaa vahingossa sinun välineet omiin jalkoihinsa, ku ne on nimetty kunnolla. Suurissa nimilapuissa on eri kokoisia tarroja. Pienimmät ovat kooltaan 3,3 cm ja suurimmat 7 cm x 2 cm.
Silitettävät nimilaput
Silitettävät nimilaput kiinnittyvät suoraan kankaaseen. Näin pystyy nimeämään vaatteet, vaikka niissä ei olisi pesulappuja. Silitettävät nimilaput ovat oivallisia myös jos pesulaput kutittavat ja ne pitää poistaa vaatteista lapsen erityisherkkyyden vuoksi.
Silitettävät nimilaput löytävät paikkansa myös sukista. Nimitarrat kiinnittyy parhaiten sukkiin venyttämällä resoria ikäänkuin sukka olisi jalassa. Sitten asetetaan lappu haluttuun kohtaan sukassa, laitetaan voipaperi lapun päälle ja silitetään noin 10 sekuntia. Sen jälkeen sukan resorin voi vapauttaa. Tarra jää ryppyiseksi, mutta pysyy kiinni sukassa sen ollessa jalassakin. Silittämistä varten tarvittava voipaperi tulee nimilappujen mukana.
Seuraavaksi tilaan meidän perheelle vielä nimitarroja, jossa on vain sukunimi ja puhelinnumero. Näillä nimikoin pyörät, kypärät, puhelimet, sateenvarjot ja koko meidän jengin lapaset ja pipot. Ei oo yhdet eikä kahdet nahkarukkaset, kun on jääneet jonnekin polun varrelle eikä ne ole koskaan löytäneet tietään takaisin kotiin.
Tulee myös vielä aika, kun kuljetaan yleisötilaisuuksissa ja tapahtumissa. On helpompi varmistua omasta mustasta takista niiden satojen takkien joukosta, kun tarrasta tietää kenen takki on. Ei tarvitse sitten analysoida onko taskusta löytyvä nenäliina minun vai jonkun muun. Myös Muumimaailmaan tai Särkäniemeen lähteville karkailemaan taipuvaisille lapsukaisille voi kiinnittää selkään puhelinnumerolla olevan tarran.
Meidän lapset ei ole vielä missään harrastusryhmissä, mutta mietin jo aikaa kun etsii kymmenien saman kokoisten mustien Kuomien tai samanväristen juomapulloje seasta niitä oman murunsa omia.
Lisää inspiraatiota tarrojen eri käyttökohteista esimerkiksi kommuuniasumisessa tai vanhainkodissa löytyy Ikioman omastasta blogista.
Pst. Instagramin tililläni @elamanmittaisellamatkalla on käynnissä arvonta, jossa voit voittaa nimitarrapaketin itsellesi.
Olen tehnyt muutamana jouluna työkavereille ja päiväkodin henkilökunnalle joululahjaksi itse granolaa. Kavereiden kesken ja ilman sen suurempaa kikkailua granolasta voidaan myös puhua ihan vaan myslinä.
Tämä on niin uskomattoman hyvää, että jos tätä teet niin lupaan ettei kaupan granolat enää houkuta yhtään luokseen. Myslihän on siitä kiva, että sinne voi heitellä sitä sun tätä, mitä kaapissa sattuu juuri silloin olemaan. Tein tästä suosikkigranolasta myös jouluiseen version, johon tulee kuivattua omenaa ja jouluisia mausteita. Muutoin ohje on täysin sama kuin mitä teen meille säännöllisesti ympäri vuoden.
Makeuttajana voi käyttää sekä hunajaa että vaahterasiirappia. Hunajaa suosittelen suomalaisuuden ja lähiruuan vuoksi, mutta myönnän vaahterasiirapista tulevan parempi, karamellimaisempi maku. Vaahterasiirappi sopii myös vegaaneille. Gluteenittoman myslin saa ostamalla gluteenittomia kaurahiutaleita. Öljynä voi käyttää kookosöljyn tilalla hyvin rypsiöljyä, joka on pehmeä rava ja tuotetaan myös Suomessa.
Nämä tarvitset:
10 dl isoja kaurahiutaleita (pienetkin käy jossei isoja ole just kaapissa)
200 g lempparipähkinöitä rouhittuna kaikki käy ja pähkinät voi olla osa myös kokonaisia tai kaikki esim. melko pieneksi pilkottu, tyyli on vapaa
1 1/2 dl auringonkukansiemeniä (nämä voi korvata myös pähkinöillä)
1 rkl kanelia
1 tl kardemummaa
reilu ripaus suolaa
(1/2 tl jauhettua ja kuivattua pomeranssinkuorta)
(1/2 tl neilikkaa)
(1 tl inkivääriä)
(1 dl kuivattuja omenoita saksittuna pienemmäksi)
reilu 1 dl vaahterasiirappia tai hunajaa
reilu 1 dl maapähkinävoita (itse suosin crunchy versioita, joissa on pieniä maapähkinän palasia joukossa, mutta lopputulokseen sillä ei ole tässä tapauksessa juuri merkitystä
1/2 dl kookos- tai rypsiöljyä
Tee näin:
Sekoita kuivat aineet keskenään
Lämmitä hetken aikaa (n. 5 min) liedellä siirappia, maapähkinävoita ja öljyä niin että ainekset sekoittuu hyvin keskenään.
Sekoita kaikki keskenään.
Paista kahdella pellillä kiertoilmalla 125 astetta n. 15-25 min. Mikäli haluat paistaa tasalämmöllä, paista 150 asteessa. Jos kaadat kaikki samalle pellille paistoaika on pidempi ja granolaa tulee sekoittaa välillä, jotta se paahtuu tasaisesti. Vahdi kuitenkin granolaa ettei se pääse palamaan, koska… no, kokemuksella niin käy herkästi ja uuneissa on myös tosi paljon eroja.
Anna jäähtyä pellillä ja säilytä tiiviissä rasiassa. Tai lusikoi suoraan suuhun tai jugurtin joukkoon.
Kuvausrekvisiitaksi kävin nappaamassa kukkapurkista vielä eukalyptuksia. Uskomattomia sissejä. Niitä pitää laittaa ensi kesänäkin kasvamaan.
Tajusin miten keväällä mietitään takatalvea, mutta syyskuun helteissä harvempi marisi saati puhui takakesästä. Etelän vähälumiset talvet on saaneet minut miettimään miten pimeästä ja märästä talvesta saisi iloa irti. Päätin tehdä talvelle oman to do listan puuhailuista, jotka eivät vaadi lunta ja pakkasta. Bonarina tulee sitten ne perinteiset lumessa ja jäällä puuhastelut jos sellaista eteläänkin suodaan.
Minähän olen vannoutunut listojen tekijä ja perinteeksi on muodostunutkin tehdä aina kesää vasten to do-lista.
KOTOILU
Vanhojen valokuvien katselu yhdessä. Mikään ei ollut lapsena parempaa kun ihmetellä oman äidin ja isän hääkuvia ja omia lapsuuskuvia. Pitäisi myös saada aikaiseksi tehdä uusia kuvakirjoja, joita ihmetellä lasten kanssa.
Kirjoja luettuna tai äänikirjoina. Yksin ja yhdessä.
Lautapelejä koko perheellä tai kaveriporukalla. Joka kerta yksi saa valita pelin jota pelataan.
Taskulamppupiilosta tai ihan perinteistä. Jos on jo pimeää valmiiksi niin miksei katkaisisi loppujakin tuikkuja.
Vuorotellen kaikkien lemppariruokia ja sunnuntaisin vaikka yhdessä seuraavan viikon ruokalistan miettiminen
Joulupipareiden leivontaa
Kyselin Instagramissa onko ollut jotain lastenohjelmia, joita on lapsena pelännyt. Mulle tuli kauhea Disney-leffakuume. Haluaisin katsoa jotain lapsuuden tärkeitä elokuvia ja toivottavasti lapsetkin vähän innostuisi. Ainakin Helen Keller on toivelistalla.
Unelmakartan teko. Tämä voisi pimeänä iltana helpottaa, kun voisi katsella lehtien kuvia ja miettiä mitä tulevaisuuden unelmia minulla on.
Tunnekorttien avulla tunteiden miettimistä lasten kanssa. Ilmaiset tunnekorit voi käydä tulostamassa täältä.
Joogamaton levittäminen olohuoneeseen tai leuanveto-haasteen vastaanottamine. Tai molemmat.
Ei ne tuodut mangot yhtään samalta maistu kuin turkoosien vesien äärellä, mutta silti voi matkustuskaipuuta helpottaa tekemällä aistimatkan kotona. Teemailta Santorinin auringonlaskuun tai Vietnamin katukeittiöön. Kaupasta shoppailee eksoottisia hedelmiä ja jos lapset on sen ikäisiä, niin voisi vaikka arvuutella mikä on mikäkin hedelmä ja missä niitä kasvaa.
Sadetanssi. Alasti tietty. Jos vaan sataa, sataa ja sataa niin sauna päälle ja tanssimaan sateeseen. Mikään ei ollut lapsena hauskempaa. Jos se tarkoittaisi kerrostalon sisäpihalla pörräämistä niin voisi harkita vaikka saunan vuokraamista jostain keskeltä ei mitään. Yksin tai kavereiden kanssa.
MUSIIKKIA JA MUUTA KULTTUURIA
Olen viime aikoina herännyt siihen miten paljon kaipaan livemusiikin kosketusta sieluun asti.
Livemusiikkia yksin ja lasten kanssa.
Teatterista ja muista kulttuurijutuista saan valtavasti voimaa ja ne ovat itselleni paikka antautua ja latautua itseni kanssa.
Kirjastoon haahuilemaan. Mitä jos lähtisikin lasten kanssa eri kirjastoon kuin siihen lähikirjastoon.
Kirkoissa järjestetään varsinkin joulun alla ihania konsertteja. Kauneimmat joululaulut on varmasti monille tuttuja, mutta myös erilaisia artisteja vierailee monissa kirkoissa.
Vanhan suurtorin joulumarkkinoilla voisi käydä vähän tunnelmoimassa joulua.
Laitan ravintolaillalliset tähän kategoriaan, koska kyllä se kulttuurin piikkiin menee. Lapset jää kotiin, mutta toivottavasti pääsisi tukemaan muutamasti ravintolaelämän pystyssä pysymistä.
Uimaan. Riski korona-altistumiseen on uima-altaassa ilmeisesti jopa pienempi kuin muissa julkisissa tiloissa altaiden sisältämien kemikaalien vuoksi.
Retkeilyä. Jos ei ole lunta, metsässä ja kaikkialla retkeily on lasten kanssa mahdollista edelleen tammikuussa.
Saunomista ja ehkä avantouinnin harjoittelua. Haluaisin olla kunnon avantouimari, mutta olen kyllä melko nynnerö ainakin vielä niissä hommissa. Pitäisi varmaan aloittaa totuttelu, että ui ympäri vuoden luonnonvesissä niin se keho tottuisi pikku hiljaa. Tai sitten menen ja nautin vain tunnelmasta. Mitä jos lähtisikin koko perheellä? Tai neidin kanssa? Tai sitten otamme ja lähdemme kaksin miehen kanssa? Saas nähdä.
MAISEMAN VAIHTAMINEN
Road trip. Miksi vain kesällä road tripataan. Miksei voisi lähteä ajelemaan vaikka johonkin uuteen paikkaan, jossa käy syömässä tai jos sää sallii niin omat eväät ja katselemaan merta rantakallioille. Toki alueiden koronatilanteita täytyy tarkkailla.
Hotelliyö tai Air bnb kämpän vuokraus ja pois arjen normeja. Päivä turistina omassa kunnassa tai täysin vieraassa kaupungissa.
Meillä marraskuussa tulossa sopeutumisvalmennuskurssi Oulussa ja toivon varpaat ja sormet ristissä ettei se peruuntuisi.
Olemme buukanneet myös täyshoitoloman joulun jälkeiselle ajalle. Pidin viime vuonna somettomat kaksi viikkoa viime joulun aikaan. Mietin pitäisikö tehdä samat tänä vuonna.
Jos tilanne sallii niin ja varsinkin jos etelässä ei ole lunta koko talvena siintää haaveissa keväinen lumiloma pohjoisessa.
Mitä muuta kivaa vois keksiä marraskuun pimeyteen ja kevään heräämistä odotellessa?
Aika harvoin arjessa on aikaa hissun kissun loimuttaa lohta ja sutia sitruunavettä vartin välein kylkeen. Siksi meidän perheessä on tuotekehitelty ruokahuoltoa useamman vuoden. Ei se vieläkään valmista ole, mutta aina vain harvemmin tarvitsee kiristellä hermoja.
Ruuanlaittofilosofiaamme kuuluu:
Tehdään kerralla paljon
Mahdollisimman paljon kotimaista ja kasvisruokaa
Pakkaseen kaikki, jotka eivät kärsi pakastuksesta.
Syömme yleensä kahtena peräkkäisenä päivänä samaa ruokaa, mutta emme todellakaan koko viikkoa samaa. Nyt kuitenkin tänä vuonna kun molemmat meistä on olleet poikkeuksellisen paljon kotona, melkein joka päivä vaihtuu myös ruoka. Tai oikeastaan edellisen päivän ruuasta jatkojalostetaan seuraavan päivän ruoka. Näin ruuan valmistelu nopeutuu, ei tarvitse syödä täysin samaa ruokaa päivästä toiseen ja aikaa säästyy.
Kokosin meidän 8 viikon ruokalistan ruutupaperiviritystä siistimpään ulkomuotoon. Monen viikon ruuissa on tosiaan koottu niin, että ruuanlaitto helpottaa pitkässä juoksussa. Kuulostaa vaikealta, mutta kierrättämällä listaa pidempään saat jujusta kiinni. Esimerkkinä tämä ensimmäinen viikko, joka kuvassa. Tekemällä maanantaina kaksinkertaisen tai jopa nelinkertaisen satsin, saat esimerkiksi päiväksi linssikastikkeen, seuraavaksi päiväksi lasagneen soosin valmiiksi ja pakkaseen valmiin soosin odottamaan vuoroaan. Kukaan ei estä skippaamasta jotain ruokalistaviikkoa ja toistamaan siinä välissä ensimmäisen viikon ruokalistaa.
Sama koskee esimerkiksi jauhelihataikinaa, josta emme pysty luopumaan, koska se on neidin lemppariruokaa. Kukaan ei estä ostamasta valmiita lihapullia ja mureketaikinoita. Jos kuitenkin haluaa tehdä itse, kuudesta kilosta jauhelihaa taikinan saat aika moneen ateriaan lihapullat ja muutaman murekkeen. Murekkeen voi nakata pussiin ja sitten aikanaan heittää uunivuokaan sulattuaan. Käykö järkeen?
Tarkoitukseni oli jakaa lista vasta kun olen kaikki listan reseptit saanut julkaistua. Selvisi kuitenkin, että ruokahuolto on todellakin aika monia perheitä kuormittava. Kaupassakäynnistä on myös tullut aina vain kuormittavamman tuntuista ja Kauppakassi tilaus pitää tehdä välillä tosi paljon aiemmin. Päätin, että seuraavaksi tehtailen ruokalistojen mukaiset kauppalistat valmiiksi Kauppakassiin. Kohti syksyä uusilla aseilla!
Toivottavasti meidän 8 viikon ruokalistasta on myös sinulle iloa. Sen voit ladata alta ilmaiseksi.
Esikoisella on ensi viikolla synttärit. Ennen sitä alkaa pikku hiljaa tippumaan kyselyitä tulevan sankarin toiveista. Sitä silmälle panien olen yrittänyt arjessa jo kauan aikaisemmin pistää aina merkille tarvittavia asioita, joita lapset tarvitsisivat tai haluaisivat.
Olen kirjoittanut vinkkilistoja lahjoiksi jokaiselle ikävuodelle ja hyvä niin. On hämmästyttävää miten sitä enää muista, millaiset asiat esimerkiksi kiinnosti 2-vuotiaana. Ennen lapsia mietin aina otsa kurtussa mistä siskon lapset voisivat pitää. Olen se tylsimystäti, joka ostaa pääasiassa kirjoja. Sanon sen kuitenkin taas. Niiden kanssa menee varsinkaan pienten lasten kanssa harvoin metsään ja lukeminen jos joku on hyödyllistä. Leikkileikkinä-blogi on jakanut hyviä kirjavinkkejä kirjoihin, jotka tukevat monikulttuurisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Toinen asia, johon sijoitan pennejäni ja aikaani lahjoissa lapsille on elämykset. Ne on ehkä parasta mitä lapselle voi antaa lahjaksi. Kummityttöni kanssa olemme olleet esimerkiksi Disney on ice-näytöksessä, maauimalassa, Jukuparkissa, boulderoimassa, sirkuksessa ja Flow-parkissa.
Pienemmän budjetin elämyksiä saa pitämällä kotikokkikoulua vaikka paistamalla vohveleita tai viemällä eväsretkelle luontopolulle ja isommalla budjetilla lasten teatteriin tai konserttiin. Sellaisia asioita, jotka eivät ole sille perheelle arkipäivää on parhaita, mutta toisaalta laatuaika juuri sinun kanssasi ja sinun jakamaton huomiosi päivänsankariin on todennäköisesti itsessään jo parasta.
Retkeilyvälineitä jos ne tulevat käyttöön. Perhe, joka vihaa retkeilyä tuskin arvostaa näitä, mutta jos se olisikin sysäys ja lapsen into sytyttäisi myös muun perheen niin hei, kokeile kepillä jäätä. Taskulamppu on jännittävä ilman retkiäkin, mutta sen lisäksi esimerkiksi kiikarit, oma kuksa ja retkireppu (sellainen ergonominen, jossa on rinta- mutta mielellään myös lanneremmi, kuten Deuter) voisi haista monen lapsen nenään seikkailulta.
Kuva. Esikoisella on tämä ollut nyt noin vuoden käytössä ja tosi hyvän kokoinen.
Isompi potkupyörä kimppalahjana. Toiset 4-vuotiaat osaavat tässä kohtaa jo pyöräillä tai voi olla aika siirtyä potkupyörästä polkupyörään. Meidän esikoinen oppi potkuttelemaan keväällä itse Pukyn M-koolla, jonka saimme yhteistyön kautta Polkupediltä. Monet suosii myös Frog ja Strider merkkejä, mutta Pukyssä on ollut melko hyvä pystyasento ja satula on kuppimaisempi kuin noissa muissa, joten ajattelin, että samalla mennään.
Potkupyörä on nyt jo hitusen pienehkö ja meinattiin josko päästäisiin hyppäämään jo suoraa XL-kokoon, johon vaaditaan vähintään 95 cm pituutta. Sen mukaan ainakin passaisi, sillä meidän neiti on ylittänyt viime mittauksessa metrin rajapyykin! Esikoinen itsehän on kovasti ihastellen ja kateellisena katsonut muiden potkulautoja, mutta tylsä äiti haluaisi pitää rojun määrän minimissä.
Uusi tangle teezer varrella. Tangle teezer on toiminut kaikkein parhaiten meidän esikoisella. Hänen omaa käyttöään helpottaisi jos siinä olisi varsi, koska muuten se on kovin leveä hänen käteensä. Edellinen hiusharja lähti viemäriverkostoon neidin heittäessä harjan hyvässä kaaressa vessanpyttyyn.
Harjan kanssa sopisi hyvin mukaan ponnarit ja muut hiustilpehöörit, mutta olisin äärimmäisen varovainen niiden kanssa. Toisilla vanhemmilla lapsilla on äärettömän tarkka maku ja toisaalta niitä Frozen ponnareita voi olla jo yksi laatikollinen vessassa.
Puuhakirjat, pelit ja palapelit. Esimerkiksi olen miettinyt maalaa vedellä-kirjaa, joka olisi varmasti meidän neidille tällä hetkellä kiva puuha jopa yksin. Meidän 4-vuotiaalle sopisi Choco-peli, muistipelit, Majavan pato, Twister
Keppari eli keppihevonen on sellainen retropaluun multihuipentuma, jolta harva on välttynyt. On ollut ihan huikeaa huomata miten lapset kulkevat pitkin maita ja mantuja keppareilla. Esikoisella ei ole vielä omaa kepparia, mutta varmasti ilahtuisi moisesta.
Nukenrattaat on meillä mummulassa ja päiväkodissa olleet kovaa valuuttaa. Ne olisivatkin varmaan ihanat ja ehkä jostain kirpparilta voisi ulos katsoa rattaat. Sisällä meillä on kuitenkin jo ennestään vähän tilaa ja nukenrattaat vie kohtuuttomasti siihen nähden tilaa. Jos nukkeleikit on muuten ajankohtaisia niin kaikki rekvisiitat sinne on varmasti toivottuja.
Nukkekoti ja muut tilpehöörit sinne. Meillä ei ole myöskään nukkekotia ja puhtaasti tilasyistä. Voi se olisi myös leikkien kehityksen kannalta tosi hyvä. Mummulassa ja mummilassa sitten niitä puuhia.
Kaikki piirtämiset ja maalaamiset on meillä vielä tosi valvonnanalaisia puuhia. Toimivia juttuja ovat myös laadukkaat ja mieluiten myrkyttömät sormivärit, puuvärit, tussit, vesivärit, maalit, askartelutarvikkeet. Laadun haluan nostaa esiin sen vuoksi, että mikään ei ole ikävämpää lapselle kuin tuhnut välineet, jotka ei toimi kunnolla. Ruotsalaiselta Ekokivalta löytyy ekologisia ja myrkyttömiä vaihtoehtoja, jotka on edelleen meillä tosi tärkeitä jo pelkästään siitä syystä, että maalisuti helposti menee suuhun.
Roolileikkivälineitä esimerkiksi koti-, kauppa- ja lääkärileikkeihin. Laminoi tai kontaktoi esimerkiksi karkkikääreitä ja kerää erilaisia kauppatavaroita, vanhoja lääke- ja vitamiinipulloja. Lahja ei tarvitse olla kaupasta ostettu. Itse arvostan ihan erityisesti tällaisia lahjoja.
Pihapelivälineitä – Hyppynaru, katuliidut, pujottelukartiot. Jalkapallo heitettiin toiveeksi enolle, sillä meillä on tällä hetkellä vain pehmeitä Supertele -tyyppisiä palloja. Potkimisen harjoitteluun olisi kuitenkin parempi kovempi ja joustamattomampi pallo.
Langattomat kuulokkeet, cd-soitin ja cd:t. Kaikkien lapset eivät ole välttämättä yhtä musiikkiorientoituneita kuin meidän lapsi, mutta langattomat kuulokkeet ovat varmasti hyvä ja nykyaikainen satsaus. Niillä voi myöhemmin kuunnella äänikirjoja sitten iän karttuessa esimerkiksi pelata pelejä mobiililla ja pädilla ilman, että kaikkien muiden tarvitsee kuulla jokainen vingahdus. Kuulokkeet eivät kuitenkaan ole ongelmattomat ja äänenvoimakkuutta ja pitkäjaksoista käyttämistä pitää valvoa. Gigantin sivuilla on kirjoitettu lasten kuulokkeiden turvallisuudesta Musiikkimakua kannattaa tarkastaa lapselta etukäteen, meillä on juuri nyt Ti-ti nalle ihan päälikkö.
Rannekelloa olen miettinyt ja suostuisikohan esikoinen sitä käyttämään. Se voisi olla sellainen kotona harjoiteltava asia pikku hiljaa. Tulisi tutuksi se, että kädessä on jotakin, hän voisi pitää sitä ylpeydellä ja sitten voitaisiin jo puhua vähän ajasta. Ei kellonaikojen harjoitteleminen ole ajankohtaista millään muotoa meillä vielä, mutta sisäänajoa ajan maailmaan.
Tällaisen materiasuitsinnan jälkeen onkin hyvä vedota, että ettehän osta turhaa tavaraa ja lapset eivät tarvitse leluja määrättömästi. Siksi palaisin niihin ensimmäisiin lahjaideoihin 4-vuotiaalle; kirjoja (jotka toki on materiaa) ja elämyksiä ja yhdessäoloa.
Olen inhonnut pelto-, puutarha- ja kasvimaahommia. Miksikö? Ne kuuluivat ja rytmittivät oleellisesti lapsuuteni luomutilalla. Silloin kun muut lähtivät uimaan keskellä kauneinta kesää, meillä tehtiin töitä. Äiti lauloi Taiskaa porkkanapenkkiä kitkiessämme:
Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin Kuinka työtä inhosinkaan, joskus melkein itkin Nyt kun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa Ei parvekkeelle mahdu kukkamaa.
Ja näin on käynyt. Vuosikymmen on vierähtänyt kotitilalta lähtemisestä ja joka vuosi entistä enemmän kaipaan piha- ja puutarhahommia. Äiti lukee tätä kuitenkin niin ei ole sama asia kuokkia äitin plantaaseja kuin omia.
Niin monena keväänä olen ajatellut miten ihana olisi kasvattaa myös omalla pienellä parvekkeella ja terassilla ruokaa. Nyt oli aika viimein iskeä puutarhahanskat käteen ja katsoa mitä siitä esikoisen kanssa tulisi.
Aluksi ajattelin, että hankitaan istutuslaatikot, mutta ne jääköön ensi vuoteen jos meillä syttyy isompikin innostus. Tai sitten syksyyn, voihan sinne heittää syksyllä istutettavia kasveja, kuten valkosipulit ja maa-artisokat.
Terassipuutarhan haasteena on se, että matkustelemme paljon ja olemme poissa kotoa välillä pidempiäkin pätkiä. Mikään ei tietenkään hoitamatta kasva, mutta halusin mahdollisimman vaivatonta (myös kasvien babysitterille).
Kesäkukkia meillä on ollut joka vuosi. Niiden istuttamiseen ja hoitamiseen olen yrittänyt osallistaa esikoista, mutta se on pääasiassa mennyt mullan syömiseen ja heittelemiseen. Mietin millaisen myrkytyksen hän saa, kun suu on mullasta musta. Vuosi on taas vierähtänyt ja ajattelin taas kokeilla miten meidän pimujen käy.
Lähdin etsimään sellaisia easy way-ratkaisuja. Mahdollisimman helpolla ja pienellä vaivalla onnistumisen iloa sekä äidille että tyttärelle. Ei pihan mylläämistä ympäriämpäri ja valtavaa panostusta tai välineistöä vaativaa. Kekkilän luonnonmukaiset kasvatussäkit sopivat tähän tarkoitukseen just eikä melkein.
Ehkä muutkin kuin minä on miettinyt miksi tarvitaan erikoismultia ja uusia multia joka vuosi?
Kasvien kasvatuksessa kaikki alkaa kasvualustasta eli mullasta. Kekkilällä on runsas valikoima erikoismultia. Ei ole yhdentekevää millainen mullan rakenne, happamuus ja ravinteet on. Erikoismulta helpottaa hoitoa ja lannoittamista, koska siihen on jo valmiiksi valittu kasvien kasvua tukeva seos. Luonnonmukaiset aineet pitävät huolta siitä, että terassilla ja parvekkeella kasvavaa ruokaa voi hyvällä omallatunnolla kutsua luomuruuaksi.
Multa on kuin turvallinen aikuinen ihmistaimen kasvussa. Tuoreessa hyvässä mullassa kasvit juurtuvat nopeammin ja vahvemmin. Vahvat juuret ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet, kun multa on optimaalinen. Mullan ja kasvupaikan hengittävyys on kasveille myös elinehto. Nekin tarvitsevat happea.
Kun koko kasvukauden kasvit imevät itseensä ravinteita, köyhdyttää se pikku hiljaa multaakin. Jotta uudelle kasvukaudelle riittää taas potkua kannattaa multa vaihtaa vuosittain.
Kävin paikallisella puutarhalla tutkimassa mitä kaikkea ihmeellistä voisimme terassilla kasvattaa. Mukaani lähti mansikoita, napostelupaprikoita, habanero ja erilaisia yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä laittaa maa-artisokkaa, salaattia ja ehkä pensasmustikkaa.
Mansikat istutimme Kekkilän luomu kasvatussäkkeihin, joihin taimet voi istuttaa suoraa. Niissä on valmiiksi miksattu optimaalinen kasvualusta kasveille ja kasvipohjaisia luomuravinteita. Lisäksi humus edistää kasvien juurtumista ja ravinteiden ottoa.
Mitä vähemmän lataa lapseen odotuksia, sitä suuremmin voi yllättyä. Mansikoiden istuttaminen sujui tosi ihanasti, vaikka neiti ei koko ajan jaksanutkaan kiinnostua kanssani puuhaamaan. Tosin on kiva huomata, kun antaa hänelle ”tärkeitä tehtäviä” ryhti oikenee ja tehtävää suoritetaan suurella pieteetillä.
Mansikat oli hyvä valinta neidin kanssa istutettaviksi. Mansikka kestää vähän kovempaakin käsittelyä. Ei tarvinnut pelätä, että koko taimi on mennyttä jos se saa vähän myllytystä. Napostelupaprikan, habaneron ja yrtit jätin suosiolla omille harteille.
Leikkasin kasvatussäkkiin reiät ja kaivoin valmiiksi mansikantaimen kokoinen reiän. Neiti sai upottaa ja painella mansikan multaan. Multaa ei ollut kuutioittain valtoimenaan, joten mullan heittelyä ei tällä kertaa nähty.
Säkeissä on valmiit katkoviivat kolmelle taimelle helpottamaan reikien leikkaamista. Tai sitten voi leikata haluamansa kokoiset reiät. Kekkilän ohjepankista löytyy tiedot, kuinka monta mitäkin taimea mahtuu kasvatussäkkiin.
Jos säkit laittaa maata vasten eikä esim. parvekkeelle, kasvatussäkin pohjaan voi leikata U-viillon ja kääntää säkin ympäri. Leikattu muovi vedetään säkin alta pois. Tällöin maa pitäisi puhdistaa alta rikkaruohoista. Mikäli rikkaruohojen puhdistaminen tuntuu työläältä kasvatussäkin alle voi laittaa maanrakennuskankaan.
Lopuksi täytyy kastella kasvit todella hyvin. Säkkien sivuille leikataan maasta noin yhden senttimetrin korkeuteen poikkiviiltoja, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan säkistä pois. Yöpakkasia on vielä luvassa, joten vielä kannattaa ahkerasti taimien päälle heittää yöksi harsot. Erityisen herkkiä mansikat ovat sitten, kun ne ovat kukassa.
Tomaatit, jotka ovat myös herkkiä hallalle laitoimme ruukkuihin. Näin niitä on helppo siirtää vielä sisälle ennen kunnon kesän alkua, kun niiden harsottaminen on vähän hankalampaa kuin mansikoiden. Lisäksi ruukkuihin tuli yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä käydä hakemassa pensasvadelman.
Ruukkuihin käytimme Kekkilän luomu tomaattimultaa, joka on tarkoitettu erityisesti ruukku- ja parvekeviljelyyn. Tomaattimulta sisältää kasvatussäkkien tavoin humus-yhdistettä sekä luonnonmukaiset lannoitteet. Lisäksi mullassa on sammalta, joka edistää mullan ilmavuutta, sitoo ylimääräistä vettä ja vapauttaa sitä mullan päästessä liian kuivaksi. Eli sammal on vähän niin kuin luottokortti, jonka kanssa voi hetkellisesti pelata, kun oma lompsa on tyhjä.
Ruukuissa olevalla reiän kautta ylimääräinen vesi pääsee poistumaan ja hukuttamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti. Ruukkujen pohjalle leikkasin vanhoista rikkinäisistä vaatteista kankaanpalan, jotta ruukkusora ei pääse valumaan pois ruukkuja siirtäessä. Sanomalehtikin toimii, mutta on herkkä repeytymään märkänä.
Helpottaakseen äkkipikaisten lasten kanssa touhuamista kankaanpalat olisi kannattanut leikata valmiiksi, mutta yllättävän hyvin neiti jaksoi odottaa, että pääsee asettelemaan kankaita ruukkujen pohjalle.
Pohjalle kaadettiin muutama sentti (n. 5 cm) ruukkusoraa, joka toimii salaojituksena. Liika vesi ei jää multaan vellomaan ja tukehduta kasvien juuria.
Ruukkusora näytti selkeästi neidin mielestä herkulliselta ja sitä pitikin maistella. Ruukkusora on poltettua savea, joten sinällään maistelu ei vaarallista ole. Hirveän hyvältä se ei ilmeisesti kuitenkaan maistunut, kun ei sen suurempaa villiintymistä saanut aikaan.
Ruukkusora tuntuu sormissa, mutta ei ole mitenkään pistelevä, joten terapiamielessäkin soran kauhominen ruukkuun oli erittäin hyvää tuntoaistimukselle.
Loput ruukun tilavuudesta täytetään mullalla. Multaan tehdään taimipaakun syvyinen kuoppa. Taimi istutetaan samaan syvyyteen eli juuristo piiloon, mutta vartta ei peitetä mullalla.
Multa ja taimet kannattaa kastella hyvin ennen istuttamista, mutta me emme tehneet kumpaakaan, jotta sotkuisuutta saatiin vähän hillittyä. Märät ja multaiset kädet samaan aikaan olisi voineet olla myös neidille too much. Kastelimme kuitenkin lopuksi tomaatintaimet hyvin.
Tomaateille täytyy myös laittaa tukikeppi, johon sitoa se kevyesti paksulla langalla, kuten juuttinarulla. Taimien kasvaessa ajattelin kiinnittää ne suoraa terassilautaan kiinni.
Yritin etukäteen esivalmistella kaikki tarvittavat tarvikkeet esille, jotta kärsimättömällä neidillä ei menisi hommaan maku heti alkumetreillä, kun haen sitä, tätä ja tuota.
Kekkilän tuotteilla oli helppo lähteä puuhastelemaan. Ei tarvinnut miettiä millaista multaa ja millaista lannoitetta, kun tuotteissa kaikki on ajateltu jo puolestani. Minä pystyin keskittymään olennaiseen. Kasvatussäkkien, tomaattimullan ja ruukkusoran lisäksi meidän terassipuutarhaan tarvittiin sakset, vanhoja kangaspaloja, n. 10 litran ruukkuja ja kastelukannu. Kasvien kasvatus ei siis välttämättä vaadi aina hirveitä alkuinvestointeja tai isoa tilaa.
Kaikkea ei silti pysty hallitsemaan eikä kaikkeen kepposteluun edes neidillä ollut osaa ja arpaa. Note to self: Ruukkusora kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan ettei tuuli pääse keppostelemaan.
Kesäkukkaset odottavat vielä pahvilaatikossa ja olen kuskannut niitä päiviksi ulos karaistumaan ja yöksi pakkaselta suojaan. Toivotaan yöpakkasien pikku hiljaa loppuvan ja termisen kesän alkavan. Kesäkukkien joukkoon ajattelin runsautta tuomaan laittaa yrttejä kaveriksi. Syötäviä kasveja ja kesäkukkia kun voi melko huolettomasti yhdistellä.
Puoliso totesikin jo, että täällä tuoksuu ihan pitsa. Niin ihanasti yrtit terassilla tuoksuivat. Viime kesäiset laventelit jäivät ruukkuun talveksi, mutta osoittavat elonmerkkejä. Katsotaan lähtisivätköhän ne tinjamin, oliiviyrtin ja rucolan kaverina kasvamaan. Voi vaikka kesällä matkustaa Italiaan omalla terassillaan.
Pitkin tulevaa kesää täytyy muistaa pitää kasvien ja kukkien ravitsemuksesta huolta. Istutusvaiheessa voi pintamultaan levittää jo raemaista kasvimaalannoitetta. Kasvatussäkeissä on lannoitteet valmiina, joten niitä ei tarvinnut edes lannoittaa. Pitkin kesää käytämme nestemäistä luomulannoitetta, joka sekoitetaan suoraa kasteluveteeen. Lannoite sopii kukille, vihanneksille ja viherkasveille.
Jännittävää nähdä saadaanko tänä kesänä satoa. Vitsit miten siistiä olis saada oman terassin kätköistä luomumansikoista rahkaan tai mansikkabritaan. Nam.
Pääset seuraamaan meidän puuhailuja Instagramissa @elamanmittaisellamatkalla ja näet miten meidän kasvatusprojektien käy. Ja hei, jos innostutte tekemään oman kesäpuutarhan niin tagaa meidät! Me halutaan neidin kanssa ihastella myös teidän herkkumaita!
Jotta tässä hurlumheissa pysyy pää edes jotenkin kasassa, täytyy kehitellä vaihtelua kotoilussa kaikkeen. Niin kuin nyt esimerkiksi iltalauluihin, jotka ovat meillä erityisen pop. Niin pop, että jaan meidän lempparit populaarisista iltalauluista, koska en jaksanut enää laulaa Lennä lennä leppäkerttua saman illan aikana kuin kolme kertaa.
Mitä tahansahan hevistä tangoon voi laulaa iltalauna, kunhan vain tempo ja äänialat muuttaa mahdollisimman tasapaksuiksi. Kokosin iltalauluja ja niitä tuli ihan valtava kasa. Ehkä jatkan, mutta tässä tällainen vahvojen suomalaisnaisten iltalaulukimara. Kuka saa laulaa iltalauluja ja kenen kanssa? Kaikki ne joka laulattaa.
Ethän korjaa minusta mitään Ethän yritä mua pelastaa Ethän hio minusta mitään pois Ei siinä onnistuneet toisetkaan Eikä minua tarvitse kantaa Eikä pitää kädestä Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää.
Sinä valitsit minut, minut, minut Joo ja minut sinä sait Ota minut tällaisena kuin oon Tällaisena kuin oon.”
Aiemmin mä pelkäsin Et muut mun ajatteli tänne lentäneen ufolla Ainakaan ulkoavaruudessa Ei pahaa verta jaeta Siel pätee Rock, rakkaus ja rauha Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa Samaan aikaan rustaan näit lauluja, Joita ens kesänä sä hoilaat mukana Usko tai älä toivon kaikille hyvää Kyl me elämästä löydetään jotain pyhää Jokainen on joskus luuseri Toiset vaan peittää sen paremmin. Lauletaan kovempaa Kun pitäs olla hiljaa Ei paineta leukaa rintaan Ennen ku kasvetaan viljaa Nostetaan keskikaljamaljat (laula vaikka keskimehumaljoista jos kalja ei sovi suuhun) ilmaan Tänään ihmisen puolikas On huomenna leijonakuningas.”
Uskot kohtaloon tai et, Se on ihan sama kunhan ajattelet, Tää sekunti itsensä kantakoon, Se on kaiken aa ja oo Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta Koko metsä voi kadota, Mut jos sä näet vaan metsän Et ehkä huomaa puuta hienointa Mitä elämä tuo, Se tulkoon minun luo, Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo Me ollaan samaa tuhkaa, Samaa kevyttä ilmaa, Joten rauha nyt, Tää maailma on vihaan kyllästynyt.”
Ei hätää kulta, nyt on yö Paa tyynyyn pää Yö tuntee kaiken sen mikä on Mut mitä ei nääPeiton lämpöisyyden Salaisten kyynelten koot Aamun kaipauksen Se tietää millainen oot.”
Keinutan, kuuntelen Sut suojaan peittelen. Keinutan, myöhä on Jo kuulen aallokon.Ethän pelkää pimeää Siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan Ei pääse saattajatkaan.”
Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan. Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa. Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen. Milloin huomasin? Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin. Ja pian toinen siinä vierellä makaa. Etsii sitä samaa pientä neliapilaa. Sen antaa lyhyt kesä. Sinuun minä jään.”
Leikkaisin sut irti kolariautosta Raahaisin ulos palavasta talosta Ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin sun sydämen Nostaisin kopteriin hyökyaallosta Kokonaiseksi ompelisin paloista
Meidän terassi aidattin kesän aikana menevän neidin vuoksi ja siinä samassa terassikin laajeni. Ollaan oltu ihan huipputyytyväisiä, sillä nyt meillä on edes pieni ulkoilualue, jossa ei tarvitse aktiivisesti pelätä lapsen joutuvan auton alle.
Isompi terassi on myös saanut mielen laukkaamaan, miten uutta tilaa saisi hyödynnettyä. Yhtenä ajaksena syntyi iso liitu taulu, jossa linjat saa olla leveät ja luovuus isoa. Ei pelkoa, että lattia ja pöytäpinnat saisi uutta ikuista väriä ja mahdollisista sotkuista ei ole ensimmäisten vesipisaroiden jälkeen tietoakaan.
Idean olen varastanut Instagram-tililtä @learningwithhazel. Tili on Hazelin äidin ja hän kertoo heidän arjestaan 3,5-vuotiaan down-tytön kanssa. Äiti on koulutukseltaan lastentarhanopettaja ja hänellä on ihan huikean hyviä ja inspiroivia juttuja. Kannattaa käydä tutustumassa.
Liitutauluhypetys on jo mennyt aikaa ohiste, mutta tämä oli ensimmäinen oma kokeilu laatuaan. Laitan tänne ohjeen siltä varalta etten ole ainoa.
Meille purkkien jämät tuli siskon liitutauluseinän ylijäämänä, joten tästä tuli todellinen budjettitauluTässä vielä tarkka sävy
Tarvitset:
Vaneria omaan miljööseen mahtuvan palan verran. Meidän vaneri on 120cmx240cm.
Saumauslaastia
Mustaa seinämaalia (tai muun värisen taulun haluavat muun väristä)
Maalausastia + pussi suojaksi (pussin voi heittää sellaisenan pois ja maalausastia jää puhtaaksi. Itse käytin maalausastiana jotain perunasalaattia tmv. sisältänyttä dynoa, joka on jostain työpaikkaruokalasta ”pöllitty”
(Leveä) suti + pensselin pesuainetta.
sanomalehtiä tmv. suojaamaan terassia
Valkoista liitua ja vanha riepu
2xkoukku + 4 kpl ruuveja + porakone jos haluat liitutaulusta liikuteltavan ja ”seinälle nostettavan” niin kuin meikäläiset tekivät.
Kerralla kunnollisen tekevä laittaa vanerille pohjamaalin tai sutii ainakin toisen kerroksen ensimmäisen kuivuttua kunnnolla. Minä sudin kaksi kerrosta samoilla sykkeillä.
Tämän kokoiseen vaneriin kului 1dl saumauslaastia ja 8dl maalia. Sekoitussuhde on 1:8. Alkuperäinen ohje liitutaulumaaliin otettu Oblikin-sivuilta.
Maali annetaan rauhassa kuivua. Sen jälkeen pintaan hangataan liitua ja lopuksi kevyesti hangataan pyörivin liikkein ylimääräinen liitu pois.
Takapuolella porataan koukut. Pääasia, että koukut ovat samalla korkeudella. Ettäpä mitta on ihan mukava kaveri. Ja ruuvit sopivan pitkät (eli ettei tuu läpi ja toisaalta pitää koukut paikallaan.
Vedenpitävyyttä ei olla testattu, mutta epäilempä tämän muuttuvia olosuhteita kestävän huonohkosti. Saas nähdä kuinka halkeillut pinta ja kuinka vääntynyt vaneri on keväällä. Sen verran nopea ja edullinen toteutus kuitenkin on, että menetys ei ole mittaamaton jos taulu ottaa talvella osumaa. Koukut ovat siitä kätevät, että taulu pysyy hyvin paikallaan ja on lapselle turvallinen ja toisaalta taulun saa siirrettyä katokseen jos nyt joskus Suomessa sataa.
Tadaa!
Aikas kiva tästä tuli mun mielestä. Mietin vielä, tekisikö tauluun kehykset jostain vanhasta laudasta. Mitäs mieltä ootte?
Toivottavasti tän myötä meillä ainakin innostutaan piirtämishommista isommin! Tuuthan kertomaan ja laittamaan kuvaa, jos innostut myös moisiin puuhailuihin. Olis kiva nähdä muidenkin toteutuksia!
