Eurooppa Archives | Elämän mittaisella matkalla

Miniloma Turusta Gdanskiin

12.1.2019 Päivi

Uskallan julkaista tämän senkin uhalla, että joka tuutissa podetaan tällä hetkellä lentohäpeää. Joudun nostamaan käteni pystyyn muiden muilla tavoin maailmaa parantavien kanssa. Hyväpä on paapattaa työmatkapyöräilystä, kierrätyksestä ja kestovaipoista, kun kuitenkin kerta vuoteen tulee lennettyä. Joskus enemmänkin. Samaan sarjaan kuulutaan. Ensimmäinen askel parantumiseen kuitenkin on tiedostaa omat ongelmansa ja heikkoutensa.

Tämä on tarina siitä kuinka kikkiriikkisen yhteistä parisuhdeaikaa omaavat mutsi ja fatsi pääsivät karkaamaan hyisen kylmään marraskuiseen Puolan Gdanskiin, kun toiset isovanhemmat otti typyn ja toiset isovanhemmat koiran hoteisiin. Laatuaika käsitti tällä kertaa muuta kuin lentokentän penkeillä päät vastakkain nukkumisen, joten Turusta suoraa reilun tunnin lentoajalla sai meidät tarttumaan Gdanskiin. Tarkoituksena oli levätä. Syödä ja juoda hyvin. Nähdä muutama uusi nurkka maailmasta. Mutta ennen kaikkea päästä päivittämään oliko matkaseurallani kanssani vielä muutakin yhteistä kuin asuntolaina.

Turun lentokenttä on sekoiluvapaa-alue jos lentokentällä asioiminen on vierasta ja pelottavaa. Ei pääse kauas eksymään. Ja siinä yhdessä kahvilassa – joka sekin on sunnuntaina kiinni – voi olla varma että aika voi tulla pitkäksi, jos lento on myöhässä niin kuin meilläkin oli. Jos joku onnistuu kuitenkin olemaan kentällä arkisin, niin kahvilassa on tosi hyvä lounas.

gdansk6

Gdanskissa olleet tiesivät kertoa ettei taksi ei ole kallis, mutta pyrin välttämään yksityisautoilua. Julkinen liikenne on helpompaa ja vaivattomampaa kuin moni uskoo. Ja halpaa kuin saippua. Kusetetuksi tulemisen riski on olematon ja vähän pidemmällä bussireitillä näkee yleensä enemmän myös maisemia ja elämää. Bussilippu kentälle maksoi 3 tai 4 zoltya eli alle euron/nenä.

Kätevänä retkiemäntänä olin katsonut etukäteen millä bussillä pääsee keskustaan. En tietenkään väärin, mutta jostakin kumman syystä bussi nro 110 ei mennytkään vanhaan kaupunkiin. Onnea on nykyaika tälläisilla uusavuttomilla. Paikannuksella nähtiin mihin päin maailmaa oltiin bussilla menossa. Bussi vei kauppakeskus Galeria Baltyckan ohi ja päätimme jäädä siinä pois ja ottaa uuden linjan ratikalla. Ja äitimuorin neuvot ei jättäneet pulaan. Kysyvä ei tieltä eksynyt ja saatiin suora ratikkalinja vanhaan kapunkiin. Linjan numeroa en muista, mutta Dworzwc Glowny pysäkki jää ihan vanhan kaupungin reunamille. Mutta jos siis sieltä kentältä haluaa suoraa vanhaan kaupunkiin niin bussin numero on 210.

Törkysen hyvää pikaruokaa (vegeburgeria) kauppakeskus Galeria Baltyckassa. Ilmeisesti joku ketjumainen ravinteli, itselle ihan uusi tuttavuus. Eikä noin nimestä päätellen kasvisruoka ole se niiden juttu.

Puolalaisia oluita (muuta kuin lageria) metsästettiin ja löydettiinkin. Ei hullumpia. Emme kuitenkaan todellisuudessa löytäneet niin montaa mielikuvissani ollutta hämyistä pientä käsityöläispanimoravintoloita kuin luulin. Älä käsitä väärin. Janoisena ei tarvitse kotiin tulla.

Ankkaa turistikadulla Restauracja Latajacy Holender. Yritimme suunnitaa ennalta katsomaamme ravintolaan, mutta ei ollut sitten siellä päinkään. Ravintola oli kuitenkin tupaten täynnä, joten päätettiin antaa tsäänssi. Ja se kannatti. Ylihintaista turistikuraa pääkaduilla-myyttiä on nyt saatu alitajunnassani kolautettua. Lasku yhteensä pääruuista ja oluista 33 euroa.

Marraskuinen tuuli Gdanskissa oli sielun läpi tunkevaa ja yksikään villapaita ei ollut turhaa vaikkei edes pakkasta ollut. Käveltiin kuitenkin paljon pitkin ja poikin. Majoituimme vanhankaupungin kulmille Puro hotelliin, jossa laiskuuttamme söimme kahtena aamuna aamupalat. Tosi hyvä, muttei ihan top kolmoseen aamupalapöydistä päässyt. Erikoiskahveista, juustoista ja runsaasta hedelmä- ja vihannestarjonnasta plussaa. Makeat näytti luotaantyöntäviltä, mutta pekoninaista se ei haitannut. Aamupala Purossa n. 15 euroa/ nenä.

Olipa hotellia vastapäätä myös kotipizzan tyyppinen paikka, josta kävin hakemassa iltapalaksi muutamilla euroilla vatsantäytettä. Pitsaa iltapalaksi? Viimeistään tässä kohtaa ei varmaan enää kellekään jäänyt epäselväksi, että syötyä tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

gdansk5

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dumplingsit on Puolan perinnekeittiötä parhaimmillaan ja Pierogarnia Mandu yksi ”pakko kokea-paikoista” Gdanskissa. Tämä oli myös ainoa ravinteli johon varattiin pöytä etukäteen, kun on niin suosittu. Mutta kuinkas muijan kävikään. Näiden vedessä keitettyjen nyyttien suutuntuma oli niin liejuinen, että yksi olut ei riittänyt niitä huuhtomaan alas.

Sen riipaisevan pettymyksen sävyistä ruokakokemusta rikkaampana lähdimme tallustamaan kohti päivän aktiviteettiamme, Marian kirkkoa kohti. Olimme lueskeskelleet kirkon katolta olevan komeat näkymät. Ylhäälle päästäkseen piti pulittaa 5 euroa per pipo ja reippaat 400 kapeata kierreporrasta kipitettyään sai vetää sen oman piponsa vieläkin syvemmälle ja ihailla panoraamaa.

gdansk11 gdansk12 gdansk13

Kahviloita ja ravintoloita on joka nurkalla. En kehtaa kertoa kuinka monessa tuli vierailtua, mutta tämän nostan ylitse muiden. Siis niin pähee. Jozef K:ssa on myös silloin tällöin DJ.

gdansk16 gdansk15 gdansk20 gdansk14 gdansk18 gdansk19

Gdanskissa ihmisiä tuntui kaduilla ja ravintoloissa olevan vain kourallinen. Illallisilla sen sijaan näkyi jo enemmän porukkaa, mutta muuten välillä jopa mietti voiko ravintola olla mistään kotoisin kuin siellä sai melkein kaksisteen olla. Jos luulet ettei dumpingsit ole sunkaan juttusi, suosittelen toista paikallista, täytettyjä uuniperunoita tarjoavaa Pod Rybaa. Itse otin pekonia ja kanttarellia sisältävän perunan. Annos oli aivan jäätävän iso ja vaikka me tunnetusti syömme ja paljon niin emme jaksaneet annoksiamme kokonaan syödä.

Siellä illan hämärissä käsi kädessä kävellessämme kaupunki pimeni aivan varoittamatta tyystin. Ei tuikun tuikkua missään. Sähköt menivät poikki eikä kukaan tiennyt syytä. Me otimme tästä romanttisesta hetkestä vaarin ja menimme kynttilän valoon ottamaan tuopilliset puolalaista. Ainakin vanhan kaupungin kattava sähkökatko kesti noin tunnin verran. Syy ei meille valjennut. Että puhelimet kannattaa ainakin olla ladattuina tai jonkin sortin kartta.

Cafe Liberts, kiva ja nätti kahvila. Aamupalalla. Kohtuuhintainen.

Viimeisenä kokonaisena päivänä päätimme lähteä käymään toisen maailmansodan museossa. Paikka on aivan valtava ja siellä saisi kulumaan varmasti yhden päivän. Meille riitti kuitenkin muutama tunti. Museovihaajan kuori alkaa pikku hiljaa murtua ja teki ihan hyvää taas hetkeksi pysähtyä miettimään suhteellisen tuoretta historiaa. Pääsymaksu on noin 1,5 euroa, mutta sattumaksemme tiistaisin oli kaiken kukkuraksi ilmainen sisäänpääsy.

gdanski1

Museoon tehdyt kaduilla pääsi aika autenttisesti hyppäämään 40-luvulle.

gdanski3 gdanski4

Tajunnanräjäyttävä ravintolaelämys koettiin ekstemporelöydöllä. Toisen maailmansodan museon lähettyvillä oleva ravintola Correze edusti fine diningia huokealla hinnalla. Onneksi uskaltauduttiin sisään ilman Trip Advisoria.

Muija, joka ei juo siidereitä kuin yhden kerran kesässä otti hot ciderin. Törkyhyvä. Omenainen ja kanelinen eikä yhtään ällömakea.

Alkupalaksi N otti keittoa ja minä poron tartaria. Annokset oli lautasia myöden niin nättejä että itketti.

Etualalla villisikaa ja minulla jonkin sortin vaaleaa kalaa. Tarkalleen en edes tiedä mitä kaikkea söin, mutta niin kaunis annos täynnä ihania makuja. Jälkkärit nautittiin muualla hetken sulateltuamme. Hintaa näille kaikille tuli n. 65 euroa.

gdansk

gdanski

Gdanskissa rakennettaan paljon ja tyyli on samanlaista kuin vanhassa kaupungissa olevat piparkakkureunuksiset ja pastellisävyjen täyttämät korttelit. Vanha kaupunkihan se ei totta vieköön ole, koska Gdansk paloi toisessa maailmansodassa ja kaikki on sen jälkeen uudisrakennettu. Vanhaa kunnioittaen kuitenkin. Että edes sinne päin.

Tämä turkulaisten Tallinnaksikin tituleerattu hansakaupunki ei saanut haukkomaan henkeäni enkä sen sielukkuuttakaan tuntunut oikein löytävän. Sen edullinen ja hyvä ruoka ja nopea saavutettavuus Turusta voisi saada kuitenkin minut tarttumaan siihen joskus toistekin. Ja pienen junamatkan päässä oleva Sopot valkoisine hiekkarantoineen voisi houkutella kesäaikaan lapsiperhettäkin.

Toki reissun aikana ehdimme riipaista vain Gdanskista pintaa, mutta mitä syrjempään bussilla kuljimme sen kurjemmalle ikkunan takaa näytti. Joskaan en juuri päässyt tutusumaan ehtaan puolalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin, pääsin päivittämään millainen mies minulla on. Viime aikana keskustelut hänen kanssaan on pyörineet lähinnä lapsissa (ihmisversiossa ja koirassa). Kakan laadussa ja määrässä, otetuissa lääkkeissä, koiralenkkien pituuksissa ja menikö työpäivämme hyvin vai huonosti. Tulipahan todettua, että saman tyypin kanssa edelleen haluan niitä pissakakka-juttuja jakaa.

Varsinais-Suomeen on tullut ihana talvi. Joulupukilta saatu pulkka on päässyt mäkeen ja meidän neiti on ihan innoissaan. Muuten noi lumihommat kiinnostelee meitä emäntiä vaihtelevalla menestyksellä. Mut nautitaan ny, kohta on taas kesä!

-Päivi

Reppureissulla raskauden puolivälissä 4/4 – Irlanti

24.10.2018 Päivi

1 Comment

Eurooppa, Matkailu, Raskaus

Tämä juttusarja onkin ottanut aikansa. Tehdäämpä sille päätös nyt tältä erää. Mitä muistoja kahden ja puolen vuoden takaa Irlannista?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että itsellä ei ole koskaan ollut niin kova pissahätä, kuin silloin kun matkustimme Dublinin lentokentältä Galwayhyn. Matkaa näiden välillä on reilu 200 kilometriä ja bussilla se taisi vielä kolme ja rapiat. Pissatti niin että näköö haittas.

Irlannissa ehdimme kaikkinensa viettää 5 yötä. Liikuimme junilla ja busseilla. Lueskeskelimme etukääteen ettei Irlannin junaliikenne ole ihan jouhevimmasta päästä, mutta en ymmärtänyt ettei junien aikataulut välttämättä pidäkään paikkaansa eikä ole sanottua että juna-asemilla olisi yhtään ketään ihmistä opastamassa. Ja jos yksi juna-aikataulu kusee, voipi olla ettei tarvitse haaveilla pääsevänsä illaksi päämääräänsä. Sen verran harvakseltaan ja oudosti junaliikenne kulkee. Sen sijaan bussit (ainakin ne joita me käytimme) toimivat varsin moitteettomasti.

Ensimmäisen yön olimme Galwayssä. En ole käynyt Californiassa, mutta voisin tituleerata tätä silti pieneksi Californiaksi. Symppis irkkutunnelma, pitkät kävelytiet meren rantaa pitkin ja rauhallinen tunnelma vaikka ihmisiä olikin muitakin kuin me.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä kadun pätkällä oli näitä turisteille tarkoitettuja pubeja ja souvenirseja. Päivällä oli kiva mennä tästä läpi, mutta kun illalla ihmiset kaivautuivat koloistaan – huh.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Galwayn hostelli, sleepzone. Hyvä hintalaatu-suhde, 55 euroa yöltä. Siisti, mukavat tilat tehdä ruokaa ja me olimme ruhtinaallisesti kaksin tässä huoneessa.

Seuraava päivä meidän piti viettää vielä Galwayssä, mutta todettin että eiköhän tää oo nyt nähty ja lähdetään käymään Cliff of Moherilla, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunutkaan. Meillä oli tuuria, kun paikallisbussi sattui aikatauluihin ja kukkarolle. Kyselimme toki lukuisilta firmoiltakin matkojen hintaa, mutta ne olivat hinnahtavia. Kaiken tämän säädön takana oli se, että meidän piti päästä vielä illaksi Killarneyhyn, johon oli Cliffseiltä parisataa kilometriä. Sinne kun ei kovin suoraa mikään kulkupeli mennyt. No tarina taisi mennä niin, että bussilla menimme Cliffseiltä vielä Limerickiin ja sieltä junalla Killarneyhyn. Limerickissä oli se murheiden juna-asema, kun ristinsielua ei missään ja sen pahasen kioskiaan kiinni laittavan tädin irkkumongeruksesta ei saanut sitten selvää alkuunkaan.

Kun Cliffs of Moherin parkkipaikoille saapuu ja näkee sen tasaisesti virtaavan bussiletkojen massan haluaa kääntyä heti kannoillaaan. Näky ei ole silmiä hivelevä ja turistien määrä ahdisti. Ja rinkat selässä mietimme mihin me ne sulloisimme. Vaan ei hätää. Ihmiset jokseenkin katosivat luonnonhelmaan ja rinkatkin saimme ilmaiseen säilytykseen turistikeskuksen kauppaan. Vinkvink reppureissaajat. Vaikkei nyt varsinainen Columbus olo ollut niin on se vaan sen verran silmiä hivelevä ja jyhkeä näky että suosittelen visiteeraamaan jos mestoilla on.

irlanti2

Tää pömppis ei ollu tullu guinnessiä litkimällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No joo – olihan meitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikennäköstä selfiekepin heiluttajaa siellä oli (as you can see in a picture) että ei tuo edellisen kuvan ystävällinen toteamus ollut todellakaan aiheeton.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsimme kuitenkin onnellisesti Killarneyhyn ja pettämätön kartturi- ja matkakumppanini viittoi meille vielä puolet pidemmän reitin majapaikkaan. Tässä taisi olla ne vähäiset hetket, kun muistan aidosti kuikuttaneen, vaan mitäpä muistella jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä. Meidän Shrareen house oli aivan upea ja sen jälkeen pikkuisen painava maha ja vähän enemmän painavat jalat antoivat kaiken anteeksi. Majataloa piti ihana vanha rouva. Tässä linkki paikkaan jos joku kaipaa majoitusvinkkejä Killarneyhyn.

Killarney on myös niin ikään mukavan pienen oloinen, mutta kuhiseva kaupunki. Ja luonto vesisateesta huolimatta kaunis. Vietimme siellä kaksi yötä, pyöräillen ja syöden. Pyöräilimme Gup of Dunloe reitin, ai miten hienoa oli serpentiinitietä kurvailla fillarilla kaatosateessa. Vapauden hurmaa ja samalla takaraivossa jo kolkuttavaa vastuuta itsensä lisäksi pikkutyypistä. Mahtavuutta.

Johtuen case mahasta otimme vähän lyhyemmän pyöräilyreitin ja taitoimme osan matkasta veneellä, joka lähti Ross Castlen rantamilta. Jos en järkyttävästi huijaa, pyöräilykilometrejä tuli noin parikymmentä. Tuntuu äkkiseltään aika lepposalta vedolta, mutta olin kovin tyytyväinen tähän matkaan jälkikäteen. Ylämäki-alamäki-ylämäki ei ollutkaan niin iisiä kuin olin ruusunpunaisilla laseillani ajatellut.

Venematka ei ollut hinnalla pilattu (5-7€ muistaakseni). Venefirman yrittäjä oli sen sijaan niin suulas, että olimme ihan varmoja että meitä vedätetään pahemman kerran ja meidät viedään jonnekin iha eri paikkaan kuin pitäisi. No, oli miten oli, hauskaa oli ja päämäärään päästiin.

Samaan veneen sattui jenkkiperhe ja kun isännältä tiedusteli juuri kuumana käyvistä vaaleista ei paljon tarvinnut muuta miettiä tekevänsä matkan aikana, kun kuuntelevan tunteita herättävää politiikkaa. Lisäksi hän halusi jakaa vieläkin mieltä kaihertavan epäonnisen edellisen Irlannin matkansa, kun hänen kaikki viskinsä joutuivat tulliin. Ja sinne ne jäivät.

irlanti4

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Vaan ei ihan kaikkialle. Pahimmissa ylämäissä jengin piti nousta vankkureista ja kävellä mäki ylös, jotta polle jaksoi nousta mäelle.

irlanti7

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täältä oli meidän pyörät vuokralla. Kärsivä ilme johtui vain nälästä.

Ja viimeiset päivät kului Dublinin sykkeessä. Hostel oli Generator hostel, joka oli aivan Jamesonin tehtaiden vieressä. Ei tullut käytyä maistelemassa viskejä sen enempää kuin oluitakaan salamatkustajan vuoksi. Josko sitten seuraavalla Irlannin reissulla. Hostelli oli aamupaloineen hiukan yli 200 euroa, joka oli suolainen hinta, mutta oli se kyllä tosi hieno hostelliksi. Aamupala oli pettymys jälleen, sitä iänikuista paahtoleipää ja marmelaadia.

Shoppailua, haahuilua, ehkäpä jo pientä reissuväsymystä. Oli ihana lähteä kotiin.

Dublin jäi muutenkin vähän etäiseksi. Jotenkin mun sydän sykki enemmän semmoisille pienille kylille, joita Irlanti on varmasti pullollaan. Monet vuokraavat auton ja uskon sen olevan erittäin pätevä vaihtoehto nähdä Irlannin erämaita ja löytää omat pienet helmet.

Oliko jollekulle tuttuja mestoja? Jäikö multa joku must see väliin? Etenkin Irlannin luontokohteet kiinnostaa.

irlanti11 irlanti13

irlanti14

Reissuhammasta kolottaisi. Shoppailu ei niinkään ole enää omalla to do-listalla reissuilla, sen sijaan ruoka- ja luontoelämykset senkin edestä. Omaa kärvistelyä käyn lentämisen ekologisuudesta ja omasta hiilijalanjäljestä tunnen isoa häpeää. Siitäkin huolmitta pientä tekohengitystä matkakuumeeseen saan marraskuussa, kun mennään tekemään miehen kanssa miniloma Gdanskiin ilman typykkää.

Toivottavasti tästä on jollekin Irlantiin lähtijälle apua. Ainakin yhden sinne pian lähtevän tiedän. Ollos hyvä.

-Päivi

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Skotlanti 3/4

15.3.2018 Päivi

2 Comments

Äitiys, Eurooppa, Matkailu, Raskaus

Vähän on matkapäivitys jäänyt. Ei meidän reppureissusta siskon kanssa ole kuin kohta kaksi vuotta. Onneksi on muistiinpanot, joten pystyn edelleen autenttisesti jakamaan matkakokemukseni. Nyt viedään tämä keissi loppuun ennenkö tulee uusia matkoja kirjoiteltavaksi. Okei. Ei ole matkoja luvassa, mutta aina saa suunnitella ja haaveilla. Ja jos joku vaikkapa miettii mihin sitä kesälomalla kun rantsu ja allinclusive ei naposta. Kuvamannaa tarjolla, olkaatte hyvät ja nauttikaa. Mekin nautittiin. Ainakin enimmäkseen.

Pikkusysteri oli ihan fiiliksissä semisti nuhjuisesta teollisuuskaupunki Glasgowsta fiinin Lontoon jälkeen. Olimme myös lukeneet niin paljon negatiivisia kommentteja, että kai kaikki sen jälkeen oli vain positiivista. Skotlannin majoituksissa ei paljon hehkutuksen varaa ollut, mutta kokemuksia Skotlanti tarjosi sitten meille senkin edestä. Tässä kohtaa alleviivaisin majoituksien varaamisen, ainakin kesäkuun alussa sai kynsiä pureskella, että pääsi johonkin muuhun kuin 20 ihmisen dormiin. Glasgowissa homma toimi vielä kuin junan vessa ja saatiin kiva kahden hengen huone Euro Hostellista ilman ennakkovarauksia, mutta siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin.

Mitään kummoista Glasgow ei tarjonnut, lähinnä kivoja rafloja ja shoppailua ja välietapin ennen sydänskotlantiin iskemistä. Meidän piti tavata skotlantilaisia kavereitani ja saada kyyti Losh Lommondin kansallispuistoon, mutta tekivät oharit turjakkeet. Myös sen on oppinut ettei omaan päähän mahdu miten sovitun asian voi ilmoittamattakin viitata kintaalla ja että se sovittu tuntuu olevan muualla maailmassa kovin suhteellinen käsite. No, mutta se siitä. Menkäähän te sinne puistoilemaan ja kertokaa kannattaako palata Glasgowiin!

Näkymä hostellihuoneemme ikkunasta.

glasgow6 glasgow4 glasgow5 Glasgow2 Glasgow3

Glasgowista lähdettiin puksuttamaan junalla aikaisin aamulla Fort Williamiin ja maisemat tällä välillä olivat U-P-E-A-T! Yhdistimme päivään käynnin Harry Potterin kuvauspaikoille, kun jatkoimme matkaa Glenfinnanin sillan maisemiin. Mestoilla meni kaunis polku, joka meni kivasti ympäri. Reitin varrella oli myös vihkiminen juuri ohitse ja kävimmepä kuvauttamassa itsemme morsiamen isän kanssa. Kyllä se heidän kansallispukunsa saa vaan aina hymyn huulille. 😀 Skotlantilaiset itse ovat hyvin ylpeitä niistä ja skottinaisten mielestä miehet kilteissä on yhtä kuumaa kamaa kuin meille mustat puvut. Glenfinnanilta palasimme takaisin junalla noin reilu vartin matkaamisella Fort Williamiin, jossa yövyimme pari yötä.

Perussafkaamista junassa. Aina oli evästä mukana, mennen tullen ja ollen.

Glasgow-fort fort4 Glenfinnan1 glenfinnan5

Ei sit kokeiltu.

glen glenfinnan9 glenfinnan8

Tästä se Harry Potterin sillan yli ne junat menee edelleen pohjoiseen Skotlantiin ja jos Fort Williamista päin tulee Glenfinnanille, mennään sillan yli. Kerran päivässä eikä edes joka päivä pääsee överihinnoitellun höyryjunan kanssa myös kulttuurimatkalle jos mieli halajaa.

Fort William oli kiva ja pieni kalastajahenkinen kaupunki. Jalkapallon EM-kisat olivat päällänsä ja kyllä sen vaan sai kaikilla aisteilla kokea. Fort Williamista lähtee myös reitti Britannian korkeimmalle vuorell Ben Nevisille, johon meillä oli aikeet kiivetä, koska se oli täysin realistinen yhden päivän reissua ajatellen. Piti sitä itselleen kyllä todeta kymmenen matkustuspäivän jälkeen, että jalat ja masu painaa sen verran ja ihan sellaiseen urheilusuoritukseen emme taivu. Lisäksi paikalliset eivät sitä suositelleet kovin usvaisen päivän vuoksi. Siispä lähdimme Cow Hill Circuitille, joka oli vähintäänkin passeli meille. Tosi kivasti näkee maisemia ja huipulla oli kiva vetää eväsleipiä nassuun tuulen tuiverruksessa ja lampaiden ja ylämaankarjan keskellä.

Tosi vaikea oli löytää majoitusta Fort Williamista. Vähän hienomman majatalon rouva kutsui meidät tupaansa ja soitteli puolestamme meidän budjettiin sopivan huoneen. Halleluja se rouva oli meidän pelastus.

fort1

Ah, miten ihanaa. Joenvarressa bongattiin myös saukkoja tän kaiken shaiban keskeltä.

fort6

fort5

Cow hill circuit. Sopiva ja mielenkiinoinen päiväretkikohde lapsiperheellekin. Mutta lapset reppuun, rattaat saa heittää mäkeen täällä.

cowhill cowhill2 cowhill3 cowhill4 cowhill5 fort7 cowhill6

Tää tyyppi anto jotenkin meille ymmärtää ettei olla tervetulleita. Moikattiin ja maalaisplikat totes et kierrämme suosiolla.

cow

cowhill9 cowhill10 cowhill11 cowhill12

cow8 cow4 cow3 cow5

Jos tekin mietitte tällä reitillä mihin nuo portaat vie, niin mökkiin joka on puussa. Jäi epäselväksi onko se yksityinen vai ei. Pannu ei ainakaan ollut kuumana.

cow6

Fort Williamissa tehtiin pieni suuri muutos matkasuunnitelmaan ja ajateltiin hörpätä vähän pohjoisempaakin Skotlantia. Tämä on reililipun etuja, senkus teet ja muutat suunnitelmia eikä tee budjettiin uusia lovia. Välipysäkki otettiin Invernessiin, joka ei saa edelleenkään muuta kuin ihon kanan lihalle. Perus skotlantilainen melko iso kaupunki, mutta ei mitään vau- tai edes kiva-efetkiä saanut aikaan. Viimeinen niitti oli se, että meille myytiin ei oota kaikista hostelleista. Keskustan tuntumasta semisti räkäisestä hostellista saimme sitten neljän hengen sekadormin, joka oli kammottavaa. Huone oli jäätävän pieni ja epäsiisti, lukolliset kaapit ei toiminut, valo ei toiminut, omaa vessaa ei ollut ja sokerina pohjalla meidän kämppiksenä oli keski-iän ylittänyt semisti tukeva rekkamies. Me yritettiin päästä unten maille ajoissa, koska haluttiin vain kaupungista pois, mutta kun mies lähti könyämään yläsänkyynsä, uni oli tipotiessään, kun henkeä pidätellen mietin tuleeko koko komeus siskoni niskaan. Se kaikki glumeruuli oli vain alkusoittoa, sillä montaa minuuttia ei mennyt, kun huoneessa tärisi kaikki miehen korisevan kuorsauksen tahtiin. En nukkunut sinä yönä silmäystäkään ja kun siskokin heräsi pikkutuntien jälkeen, päätimme nostaa kytkintä ensimmäisellä mahdollisella junalla. Eipä ollut paljon porukkaa aamuviideltä laiturilla meidän kanssa, kun otimme suunnan kohti Edinburghia. Välipysäkkinä oli ihana mutta myrskyisä rannikkokaupunki Stone Haven, jota suositteli vanha luokkakaverini, joka Skotlannissa oli vaihdossa. Peukku meiltäkin, mutta ehkä ei kannata olla mestoilla ihan kukonlaulun aikaan.

Tämä kuva hostellihuoneen ikkunasta kiteyttää fiiliksiä aika hienosti Invernessistä.

Inverness

stonehaven3 stonehaven4 stonehaven2

Safestay hostelli Edinburghissa oli meidän skotlantimajoituksien ehdotonta aatelia. Ehdoton ravintolasuositus Edinburghiin on The golf Tavern, johon paikallinen kaverini meidät vei. Perinneruokia ja melko fine dining-tyyppisiä annoksia, mitä ei tavernasta ihan äkkiä uskoisi. Pöytävaraus aika ehdoton, mutta fiilis ja volyymit on taattu! Edinburghissa kiersimme keskusta-alueella nähtävyyksiä ja chillasimme minkä ehdimme. Alkuillasta olimme sopineet treffit paikallisen kaverin kanssa ja meidän piti ottaa patikka Arthur’s Seatille, mutta oli senpäiväinen sumusade, että vaikka olimme läpimärkiä, perille ei koskaan päästy. Vaikka vettä saatiin niskaan ihan huolella täällä, niin päivällä oli jopa muutama auringonsäde nähtävillä. Sillä! Yksi ehdoton oma koko reissun kohokohta oli, kun oltiin tulossa Edinburghin linnalta takaisin hostellille päin ja näimme, että joku katusoittotapahtuma on alkamassa piakkoin. Koska mestoilla oli melko paljon jengiä ja ilmakin oli ihana, päätimme muina miehinä soluttautua asvaltille odottamaan, josko olisi joku kiva pikku katusoittaja tulossa jotain lurauttamaan. Ja voi veljet, Passenger teki briteissä juuri pientä mies ja kitara-kiertuetta ja satuimme kreivin aikaan mestoille. MIKÄ MUNKKI ottaen huomioon, että meillä ei ollut harmainta hajua koko kiertueesta. Ja AHH, mikä mies!! Ilmainen tunnin setti noin viiden metrin päässä. Not bad.

Edinburghissa kiertelimme nähtävyyksiä, hiukan kauppoja ja chillailimme näköalapaikoilla. Tästä kaupungista jäi kiva fiilis vesisateesta huolimatta ja tänne voisin palata ja pakata sen auringon mukaan.

edinburgh1 edinburgh2 edinburgh3 edinburgh5

Seuraavana aamuna tiukka vesisade saatteli meidät lentokentälle ja tunnin lennon jälkeen löysimme itsemme Dublinista. Eli seuraavaksi Irkkumenoja!

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Lontoo 2/4

17.6.2017 Päivi

2 Comments

Eurooppa, Matkailu, Raskaus

Lontoo oli ensimmäinen paikka Suomen ulkopuolella, johon matkustin uudelleen. Iso-Britannia oli myös ihka ensimmäinen maa, jonne olen koskaa ulkomailla matkustanut, joten sikälikin nostalginen. Lontoo suurkaupunkina oli tietysti nuorelle teinille mullistava ja mieletön kokemus. Oli kihisevän hienoa päästä tallaamaan samoille asvalteille ja muistella aikaisempaa kokemusta. Voi Lontoossa saisi kulumaan aikaa vaikka millä mitalla ja itseä kiinnostaisi päästä vähän ytimen ulkopuolelle, mutta nyttei aika riittänyt siihen. Onneksi on juttuja joiden vuoksi on syytä palata, kun sellainen sauma sattuu!

Lontoossa majoituimme YHA:n London Central hostellissa neljän naisen huoneessa. Olimme mestoilla kaksi yötä ja molempina oli huoneessa eri tytöt, mutta sen minkä ehdimm toisiamme nähdä niin ei mitään pahaa sanottavaa.

Lontoossa kiertelimme perinteiset Big Benit ja parlamenttitalot, osuimme Buckinghamin Palacen vartijoiden vuoronvaihtoon, joka on hämmentävän suureleistä, hengailimme Green Parkissa hot dogia syöden ja nautimme atmosfääristä. Toisena päivänä kävimme luonnontieteellisessä museossa (upea, valtava ja ilmainen – niin kuin suurin osa Lontoon museoista), Oxford-streetillä pyörähtämässä ja Harrolds-tavaratalossa toteamassa taas, että reppureissaajat ei kuulu pomppimaan lenkkareissa ja reppu selässä Miu Miu-laukkujen keskelle.

Lontoossa on jättimäisiä hienoja puutarhoja, yksi lemppari oli Regent’s Park, jossa on upeita ruusupuistoja. Sieltä pääsee Primrose-kukkulalle, jolta Lontoo näkyy kuuleman mukaan näkyy hienosti. Emme kuitenkaan itse sinne asti ehtineet, koska olimme saaneet älynväläyksenä Lontooturneen loppuun musikaalihingun, joka päästiin tyydyttämään West Endin Mamma Mia!-musikaaliin, mutta puistopatikointi jäi vähän kesken. Mutta voi pojat, oli siellä pikkuisen eri meininki kuin Samppalinnan kesäteatterissa. Huikeaa, se livemusiikki menee niin ihon alle ja vieläkin nousee se jammausfiilis, jonka musikaali sai aikaan. Liput maksoi 30 puntaa per kärsä ja paikat oli meidän mielestä aikas hyvät. Lippujen hinnat vaihtelee päivittäin ja ihan just ennen näytöstä saattaa saada tosi halvalla tai sitten joutuu pulittamaan hulluja summia. Jossei halua taas kikkailla ja ehdottomasti haluaa mestoille, varmin tapa on ostaa hyvissä ajoin liput. Kokemisen arvoinen ehdottomasti!

Lontoossa kannattaa ehdottomasti käyttää metroa, varsinkin jos poukkoilee kaupungissa ympäriinsä. Vaikka on vain muutaman päivän, kannattaa automaatista ostaa kortti, johon on ladattu crediittiä, koska se tulee paljon halvemmaksi kuin yksittäisten lippujen ostaminen. Se maksaa noin 5-10 puntaa, mutta sen saa takaisin, kun mitätöi kortin pois toiminnasta. Ja vaikka liputan taas julkisia, niin me käveltiin kilometritolkulla Lontoossakin. Kaupunkia pystyy aistimaan niin paljon paremmin ja saattaa löytää esim. kahvila ja ravintolahelmiä, joista ei osaa aavistaa.

thumb_IMG_4759_1024 thumb_P6075358_1024

Photo by Piia Hallanheimo

thumb_P6075357_1024 thumb_P6075363_1024 thumb_P6075364_1024 thumb_P6075366_1024 thumb_P6075370_1024

Vartioiden vuoron vaihdon rituaalit hiukan eri luokkaa kun paikallisessa Salessa. Kuultiin ja nähtiin ensin puistossa kävellessämme kauhea letka ja kulkue torvet pauhaten ja tietysti haistettiin heti jotain jännää olevan tiedossa, vähintään nyt kuningatar menossa kotionsa! No, tosiaan kuningataren kammarissa oli vuoron vaihto, ei sen kummempaa. Juteltiin brittiläisen opettajan kanssa, joka oli luokkansa kanssa myös mestoilla. Olivat luokkaretkellä katsomassa kyseistä toimitusta, että ei se nyt ihan niin pikku juttu ole ja kyllä siellä meidän lisäksi aika monta muuta turrea pörräs. Ihme homma!

thumb_P6075387_1024 thumb_IMG_4760_1024 thumb_IMG_4762_1024 thumb_IMG_4824_1024

thumb_IMG_4830_1024

thumb_IMG_4832_1024

Lontookin antoi hiukan vettä niskaan, mutta eihän se haittaa. Eihän.

thumb_IMG_4780_1024

thumb_IMG_4844_1024

einas

Meinasi pieni paniikki iskeä, ehditäänkö ajoissa Mamma Miaan, mutta jäipä sitä aikaa tilannekuvillekin!

thumb_IMG_4865_1024

thumb_IMG_4868_1024

thumb_P6075398_1024

thumb_P6075393_1024

thumb_IMG_4821_1024

Ox st., ofc! Nyt vasta huomasin kuvasasta, että taitaa olla polttarisankari keräämässä tipsejä tulevaa avioliittoa varten!

Luonnontieteellinen museo, suosittelen, paljon ihmeteltävää ja raskaana olevakin pääsee lepuuttamaan uupuneita pohkeenpalasiaan!

thumb_IMG_4795_1024 thumb_IMG_4794_1024

Huom. pölyjä sais myös fossiilien päältä välillä pyyhkiä..

thumb_IMG_4791_1024 thumb_IMG_4790_1024 thumb_IMG_4789_1024 thumb_P6075405_1024 thumb_P6075404_1024

Lontoon pukumiehet ja päästä varpaisiin huolitellut naiset jäi Lontooseen ja pääsimme omalle mukavuusalueelle vanhaan teollisuuskaupunkiin Glasgowiin. Siellä shoppailtiin ja syötiin, rentoiltiin. Parin päivän jälkeen jatkettiin Fort Williamiin nauttimaan vehreistä nummista ja landemeiningistä. Pätkä Fort Williamiin junalla on äänestetty jollain mittapuulla maailman kauneimmaksi junareitiksi ja eipä aivan suotta. Ei siinä malttanut silmiään ummistaa! Sen sijaan viiden tunnin junamatkalla Lontoosta Glasgowiin taisi mennä aika räkä poskella molemmilla matkaajilla. Seuraavaksi siis skottimeininkejä!

Nyt pihasaunaan! Aurinkoista viikonloppua kaikille!

-Päivi

Reppureissulle raskauden puolivälissä, starttimme ja Belgia 1/4

9.6.2017 Päivi

2 Comments

Eurooppa, Matkailu, Raskaus

Päästään itselleni rakkaan aiheen äärelle, ympäristön koluamiseen, pallon tallaamiseen. Yritän kirjoitella tässä alkukuusta vähän reissumuistoja teille, jos joku vaikka pähkii vielä minne lähtisi kesälomallaan.

Aika tarkkaan vuosi sitten 3.-21.6. kierrettiin pikkusiskon kanssa hiukan Eurooppaa ja taakse jäivät Belgia (Bryssel, Brugge), Iso-Britannia (Lontoo, Glasgow, Fort William, Inverness, Stonehaven, Edinburgh) ja Irlanti (Dublin, Galway, Killarney). Ensin jaan meidän matkakertomuksia ja sitten kerron miltä tuntui matkustaa rinkka selässä reilimielellä raskausviikoilla 25+6-27+3.

Takana oli rankka loppurutistus opintojen kanssa, jotta kasassa olisi kaikki muut paitsi oppari ja harjoittelut. Reissun suunnittelu antoi vähän muuta kivaa ajateltavaa muutenkin synkän kevään jälkeen. Odotus toki oli kääntynyt tuossa kohtaa jo pelkäksi iloksi ja odotukseksi. Mutta utelias maailmalle, minkäs sitä itselleen mahtaa…

Meillä oli Suomesta VR:ltä ostetut reililiput, joissa oli viisi matkustuspäivää 15 päivän sisällä matkustettaviksi. Kokonaisuudessaan reissumme kesti sen 19 päivää, mutta otimme ensimmäisen matkustuspäivän Lontoosta, jolloin matkustuspäivät mahtui tuohon aikaikkunaan. Tänä vuonna tämä lippu maksaa 206 euroa, muistaakseni aika samat kuin viime vuonnakin. Lipun voi ostaa vaikka edellisenä päivänä kun reissuun on lähdössä, mutta ei haittaa vaikka se aiemmankin jo olisi, kunhan ei mene sitä minnekään leimailemaan etukäteen.

Lensimme Helsingistä yhdellä (viiden tunnin vaihdolla, ups:D) vaihdolla Brysseliin ja takaisin tulimme Dublinista. Häpeän pienen kettutytön sydämellä kertoa, mutta lensimme myös Edinbughista Dubliniin. Kahdesta syystä. Liput maksoi 20 euroa per kärsä ja aika oli rahaa. Lauttaliput olisi olleen saman verran, se oli hankalan ja väärän reitin varrella, vaikka sitä tapaa olisimmekin halunneet käyttää.

Taksia ei käytetty kertaakaan, suosittelenkin kaikkia käyttämään julkisia! Ei ne ole niin vaikeita kuin saattaa alkuunsa tuntua, yleensä niissä ei pissitä silmään ja on myös ekoteko, sitä kun matkailu ei oikein muuten ole.

Majoittuminen tapahtui hostelleissa 2hh ja dormeissa (max. 4hh). Majoituskustannukset pyöri 20 punnan molemmin puolin, joka on 23 euroa. Kaikille Iso-Britanniaan matkustaville vinkkivitonen, että hyvissä ajoin majoitusvaraukset jossei halua elää pelko persuuksissa löytyykö kattoa pään päälle ja minkätasoinen. Pääsee myös halvemmalla jos vaan tietää minä päivinä on kohteessa. Mekin jätimme varaamatta muutamia kohteita, jotta olisi varaa pieneen sponttaanisuuteen, mutta jälkiviisaana oltais kyllä varattu kaikki.

Belgia ja majailupaikkana Bryssel valikoitui puhtaasti siksi, että ystäväni asui tuolloin siellä ja ajankohta sattui sopimaan hänellekin. Vietimme toisen päivän Bruggessa melko koleassa säässä. Brysselistä otettiin juna, joka oli edullinen (n. 10 euroa) ja nopsa, noin tunnin matka. Toinen päivä kului aamupäivällä Euroopan unionin parlamenttiin tutustuen ja loppupäivä Brysseliä kiertäen helteisessä säässä. Nähtyä tuli tosi pieni pläjäys Belgiaa ja maaseudulle olisikin ollut kiva päästä piipahtamaan, mutta tämän perusteella omaan silmään sieluton ja lähestulkoon ruma kaupunki omaan makuun.

Brysselissä oli ollut 22.3 tapahtunut metroisku ja kyllä sitä seuranneet tapahtumat maailmalla on saaneet uskon turvalliseen matkustamiseen horjumaan. Lähdimme silti luottavaisin mielin, elämää kun ei voi ennakoida, johan se on tässä nähty.

Kuvia päiväreissultamme Bruggesta:

thumb_IMG_4542_1024 thumb_IMG_4544_1024 thumb_IMG_4550_1024 thumb_IMG_4552_1024

Belgia ja suklaa

thumb_IMG_4559_1024 thumb_IMG_4560_1024 thumb_IMG_4562_1024

Mielettömän hieno ja samalla kuitenkin halpa kahvila. Oli taas vähän alipukeutunut olo…

thumb_IMG_4565_1024 thumb_IMG_4566_1024

Bryssel:

thumb_IMG_4568_1024 thumb_IMG_4571_1024 thumb_IMG_4573_1024

Jossei olis ollu tätä ryysistä niin oltais varmaan autuaan onnellisena marssittu yhden Brysselin suurimman nähtävyyden ohi!

Manneken pis. On se vaan pieni.

thumb_IMG_4585_1024 thumb_IMG_4594_1024 thumb_IMG_4599_1024 thumb_IMG_4600_1024

Belgialaista voffelia

thumb_IMG_4613_1024 thumb_IMG_4614_1024 thumb_IMG_4628_1024

Hostellimme terassi

thumb_IMG_4638_1024

Parlamenttiin menossa

thumb_IMG_4651_1024 thumb_IMG_4672_1024 thumb_IMG_4676_1024

way to London

Brysselistä jatkoimme Eurostarin kahden tunnin pikajunalla Lontooseen ja piletit kustansi 50 euroa jalkapari. Näissä lipuissa mitä aiemmin varaa sen halvemmalla pääsee. Jos oltaiisin päivää aikaisemmin otettu eikä emmitty, niin oltaisiin säästetty 10 euroa/lippu. Toisaalta taas päivää myöhemmin liput oli jo kakskymmiä kalliimpia! 😀 Ei ole heikkohermoisen hommaa, eikä varsinkaan tälläisen pihin budjettimatkailijan. Seuraavaksi paloja Lontoon metkuista!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

-Päivi

Vauvan kanssa lentäminen

7.4.2017 Päivi

0 Comment

Eurooppa, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, Perhe, vauva

Meidän vinkkivitoset viime viikkoiselta lentomatkaltamme. Jos missasit matkakertomuksen, voit lukea sen täältä. Mun vinkit saattaa olla itsestään selvyyksiä, mutta ainakin omia ahaa-elämyksiä ja oivalluksia tuli niin pakatessa kuin turvatarkastuksessakin. Toivottavasti helpottaa jotakuta, joka tuskailee käsien riittämättömyyden kanssa.

Mun mielestä kannattaa pakata tarvittava määrä vaippoja, ruokia ja vaatteita mukaan. Varsinkin lyhyellä lomalla ei haluais käyttää aikaa liberoiden metästykseen. Ja sitte on takasin tullessa paljon tilaa tuliaisille ;). Oma mukaan tuleva vaatemäärä senkun vähenee joka reissulla, varsinkin nyt, kun täytyy saada vauvan vermeet mahtumaan. Saa kysellä jos haluaa omaankin pakkaukseensa apua, mutta ehkä se nyt ei ole tässä olennaista. Olennaista taas on se, että on neulemekko ja legginssit päällä ja vaihtovaatteena tavallinen paita. Onneks ei tarvinnut vaihtaa, pelkillä kalsareilla heiluminen oli saattanut olla vähän mautonta. Vaikkakin aika muodikasta, kun katukuvaa taas katsee…

Helsinki-Vantaalla on oma turvatarkatuslinja (familygate) lapsiperheille. Se on tarkoitettu nimenoman perheitä varten, jotta he saisivat sekoilla rauhassa, siellä tiedetään lapsiperheiden tarpeet ja ehkä siellä palvelee pidemmillä hermoilla varustetut työntekijätkin ;). Suosittelen lämpimästi check-in tekemistä ennen kentälle tuloa, säästää aikaa ja hermoja. Ekaa kertaa myös latasin liput mobiiliin, mikä oli varsin kätevää! Pitää pitää vain huoli, että akkua riittää. Suosittelen silti pitämään jonkinnäköisen paperiversion mukana itselleen back uppina jos vaikka puhelin sattuu katoamaan. Prahasta takaisin tullessa siellä ei erikseen perheille ollut omia portteja, mutta kaikki meni vähintään yhtä jouhevasti kuin mennessäkin. Minua haluttiin käsikopeloida, etten ollut piilottanut mun ja vauvan väliin aseita tai räjähteitä. Minullahan ei ollut mitään sitä vastaan, kyllä minä haluan, että turvallisuudestamme yritetään pitää huolta!

Meillä oli hyvinkin iisi lentouran aloitus mennen tullen, parin tunnin suora lento ja that’s it. Uskon silti samojen lainalaisuuksien pätevän pitemmmilläkin pätkillä. Vauva matkustaa sylimatkustajana, eikä hänelle ole omaa paikkaa tai turvakaukaloita. Vauvalle on sylissä omat vyöt, jotka liitetään vanhemman vöihin. Pitkillä lennoilla kannattaa olla yhteydessä lentoyhtiöön tai firmaan, josta lennot on buukattu etukäteen. Yleensä on järjestettävissä vauva- ja lapsiperheille paikkoja, joissa on enemmän jalkatilaa ja monissa paikoissa vauvalle saa ”nukkumalaatikon”. Näyttää vähän äitiyspakkaukselta (mutta tukevammilta) ne mitkä olen itse nähnyt.

Me matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, joka tietysti lisää sen ettei niitä ylimääräisiä vauvanruokia ja vaipseja voi laittaa sinne ruumaan. En tosiaan hokannut, että läpivalaisussa vaipsit näyttävät niin orgaaniselta materiaalilta, että aiheuttaa laukunavaamista. Muuten suosittelen,j os vain pystyy, käsimatkatavaroilla matkaamista. Tosi kätevää ja kivaa, kun ei tarvitse odotella laukkuja ja kaikki tavarat ovat koko ajan lähes käden ulottuvilla.

Käsimatkatavaroissa saa nesteisä olla se 100 ml, lukuun ottamatta vauvan ruokia/ juomia. Niitä saa olla matkalla tarvittava määrä. Pääsääntöisesti kaikki mitä pystyy levittämään, on nestettä lentokentän näkökulmasta. Jälkeen päin harmittaa, että olis voinut ottaa koko reissulle tarvittavan määrän ruokia, niin ei olisi tarvinnut raapia päätään lukiessa tuoteselosteita tsekeiksi ja tosiaan hämmästykseksi valikoimat oli suorastaan suppeat Suomen marketteihin verrattuna.

Turvatarkastuksessa

Vauva kantovälineeseen! Siellä on turvallista olla ja helppo rauhoitella ja vauva saa ihmetellä menoa jos hereillä on. Ja mikä parasta, kädet ovat vapaina!
Pakkaa vauvanruuat (avaamattomat vesipullot, ruuat ja maidot) yhteen erilliseen pussiin, jottei tarvitse yksitellen kaivella niitä kasseista. Ja myös ne vaipsit, koska aiheuttavat turhia hälyytyksiä ja kassin avaamista.
Erillisiä rasvoja ei ollut, vaan perusvoiteet oli näytepakkauksissa. Panadol mikstuurat jäi kotiin ja ostin varmuudeksi suppoja mukaan.
Meillä vauvalla käytössä olevat nestemäiset ummetuslääkkeet vaihdoimme jauhemaisiksi, koska sen pystyimme tekemään. Muutoin nekin saa ottaa jos resepti löytyy näytettäväksi. (Haha, onneksi oikoluin, meinasin jättää vauvan pois, jolloin olisi saattanut luulla meillä miehen kanssa olevan kauhea arsenaali kakkalääkkeitä naftaliinissa).
Pakkaa myös mahdolliset puhelimet, kamerat, pädit yms. yhteen kassiin, jonka voi kipata suoraa läpivalaisuun menevään koppaan. Jos mahdollista jätä vyöt ja ylimääräiset metallit kotiin tai laita ne siihen samaan pussiin. Mm. tätä varten mulla on aina matkalla mukana kangaskassi.

Kentällä ja koneessa

Saimme paljon silmien pyörittelyä rattaiden jättämisestä kotiin. Ensin se oli meille ylimääräinen kustannuskysymys, sen jälkeen käänsimmekin sen itsellemme käytännöllisemmäksi vaihtoehdoksi. Olimme päätökseen tyytyväisiä vielä kotiin tullessakin. Jos ilmat olisivat olleet todella kylmät tai vauva ei olisi istunut vielä syöttötuolissa, rattaiden tarpeellisuus saattaisi tulla kysymykseen. Mutta nyt kun olimme syömässä, niin typy joko koisasi selässä tai seurusteli syöttötuolissa tai polvella.

Ehdottoman tärkeää sen sijaan on se jo mainittu kantoväline. Meillä oli mukana kudottu liina, jossa minä tykkään kantaa ja Tula-kantoreppu, jolla taa mies tykkää kantaa ja jolla molemmat voi kantaa selässä, koska itselläni liinan sitominen selkään ei niin näpsäkkää vielä ole. Liina muuntautuu myös peitoksi, alustaksi ja moneksi muuksi, joten ehdottoman hyödyllinen kapistus! Ennen turvatarkastukseen menoa sidoin murusen liinaan, joten kädet olivat täysin vapaat muiden tavaroiden käsittelyyn. Ollaan noin muutenkin oltu rinkkamatkustajia juuri käsien vapautumisen ilosta ja tekee se liikkumisesta helppoa ja esteetöntä muutenkin. Tällä kertaa ei ihan rinkkoja tarvittu, mutta miehellä oli viikonloppukassi, jonka sai selkään (siellä hänen + mun tavarat) ja sitten meillä oli käsimatkatavarakokoinen vetolaukku, jossa oli typyn tavarat. Sen lisäksi mukana ”päiväreppu”, jossa eväät hehe, kirja ja mit nyt itse kentällä ja koneessa tarvii sekä tytsyn reppu. Välillä kyllä tuntui varsinaiselta kassialmalta, mutta ihan kätevältä tuntui niin lentokentällä tsumpailu kuin bussi- kuin metromatkoillakin. Ja mahduttiin pieneen tilaan, uskokaa tai älkää!

Siellä hän lentokentällä nukkui ihan tuolin päällä takkimme päällä, tyytyväisenä ja harvinaisen pitkään nukkuikin. Tuo pieni mytty, harmaassa tähtijumpsuitissaan. Taitaa olla myös ainoa kuva kentältä. Mitä tavaroita nostaisin esiin:

Jumpsuit tmv. kokopuku on ehdottoman mukava, käytännöllinen ja lämmin vaatekappale. Alla meillä oli body ja puolipotkarit ja jos kuuma tuli sai jumpparin vetäistyä äkkiä päältä pois. Puolipotkarit oli oikeastaan ainoat, joita tuli matkalla käytettyä, koska sukat tuppaa johonkin katoamaan liinaillessa. Yksi iloisen värinen villasukka jäi koristamaan Prahan katuja.
Hoitolaukku myös matkalle mukaan. Meidän piti ottaa pelkkä yksi päiväreppu mukaan, johon olis laitettu vauvanhoitotarvikkeetkin. Se olis ollut kuitenkin sekavaa. Kömpelöä olis kuljettaa myös kaikkia vauvan tavaroita samassa laukussa koko ajan. Tosi kätsyä oli koneessakin, kun oli pieni reppu, josta löytyi kaikki, jota hän tarvitsee matkustuksen aikana. Helppoa käydä vaihtamassa vaippaa koneessakin.
Kuivaa paperia ja vaipseja. Kyl te tiiätte.
Vaihtovaatteet itselleen hollille. Etenkin pitkällä pätkällä on varmasti mukavampaa kaikille jos ne siellä-missä-vähiten-tarvittaisiin-puklut ja kuuluisat niskapaskat saa paidaltaan pois.
Aurinkolasit, minne ikinä menet. Tämä etenkin jos niitä rattaita ei ole. Prahassakin ilma oli todella kirkas, eikä olis kyllä tullut mitään ilman laseja. Toki niiden käyttöä kannattaa totutella vähän etukäteen. Meillä jäi vähän viime tippaan, mutt yllättävän hyvin antoi niiden olla päässsä.
Vauvallekin tekemistä. Ne parit (helposti pestävät) lempparilelut mukaan, mitä voi ihmetellä koneessa ja heitellä lattialle syöttötuolista.
Aikaa. Jos matkan on tarkoitus olla hyvänmielen loma, varaa aikaa. Mikään muu ei ole täysin flopin loman alku kuin kiireessä huutava lapsi, kiukkuinen vaimo ja hiuksiaan repivä mies. Jää sitä aikaa eksymiseen, sekoiluun ja ylimääräisiin vaipanvaihtoihin!
Tuttipullo. Syöttämistä suositellaan koneen noustetta ja laskiessa, jotta vauvalla tuntuisi mahdollisimmän mukavalta korvissa paineenvaihtelujen vuoksi. Itse imetän pääsääntöisesti vielä ja annoinkin tissiä, jota melko ansiokkaasti syötiinkin, mutta kun tulee ilmoituksia ja hälinää niin meidän typyn keskittymiskyky on silloin nolla. Siksi oli hyvä, että oli vesipullo mukana, niin hän sai hörppiä siitä vettä. En tiedä oliko tästä hyötyä, sillä näytti kuin hän olis kokeneempikin lentäjä eikä ollut moksiskaan nousuista ja laskuista.
Itselle syötävää! Ei riitä, että vauva on muonissaan ja tyytyväinen. Kukaan ei jaksa ainakaan katsella mun kiukkunälkää. Toki paksun lompsan omaavien kannattaa suunnata vinguttamaan visaa kivoihin ja viihtyisiin kuppiloihin!
Jos mahdollista ota reunapaikka lennolle. Kaikille mukavampi vaihtoehto, jos ja kun täytyy lähteä liikekannalle. Meidän typy oli mennessä koko matkan hereillä ja takaisintullessa väsähti syliin. Se kätevä liina oli taas omien hartialukkojen pelastaja, kun sillä sai tuettua oman kyynärpään, jotta typy sai kuorsata kivassa asennossa ja pystyi itse lueskeskelemaan samalla.

Mitähän muuta. Älkäähän ajatelko, että pidän teitä ihan pöljinä! Mutta jospa siellä on vaikka joku, joka ei koskaan ole edes lentänyt ja nyt innostuu lähtemään koko konkkaronkan kanssa matkaamaan. Finavian sivuilta löytyy tosi paljon tietoa lapsiperheille, jota kannattaa tutkailla. Sivulle pääset tästä.

Ei lentämistä tarvitse vauvan kanssa mielestäni jännittää. Jos se itkee, niin itkee. Niin siellä muutkin tekee. Jos kakat on housussa, vaihda ne. Jos vauvasi potkii sylissäsi tuntematonta vieressä olijaasi, pyydä vilpittömästi anteeksi, niin kuin minäkin ja höpöttele niitä näitä. Tai jos se yrmeä lastenvihaaja vain mulkaisee, parempi on olla hiljaa. Kyllä se ensi kerralla varaa paikkansa bisnesluokasta. Jos senkertainen lentomatka ei mene ihan niin kuin elokuvissa, ainakin tiedät mitä teet seuraavalla kerralla toisin. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki työssään olevat halusivat tehdä matkamme mahdollisimman mutkattomaksi. En muista myöskään yhtään kanssamatkustajaa, joka olisi sanonut pahasti tai vaikuttanut edes kettuuntuneelta. Päin vastoin, ihmiset katsoivat uteliaana menoamme ja kyselivät miten menee ja ihailevat miten lapsenkin kanssa voi noin sulavasti matkustaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja lasten kanssa matkustaville reissumieltä!

Miniloma Prahassa

3.4.2017 Päivi

2 Comments

Eurooppa, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, Tsekki

No nyt on luvassa silmänruokaa, kuvia! Oltiin viime viikolla neljän päivän lomalla Prahassa miehen ja meidän tiitiäisen kanssa, hyvin meni, ihanaa ja lämmintä oli! Tosin en tiedä mahtuuko loma ja lapsi koskaan samaan lauseeseen täysin, mutta enemmän ne antaa kuin ottaa klisee pitää paikkaansa. Kirjoitan erikseen vauvan kanssa lentämisestä ja matkustamisesta ylipäätään, mutta voin suositella, mikäli osaa lähteä rennolla mielellä ja varata kaikkeen aikaan noin tuplasti enemmän kuin aikaisemmin. Ei elämän ja mielenkiinnonkohteiden tarvitse lapsen myötä kadota. Ne luonnollisesti muuttavat muotoaan ja rajoittavatkin, mutta itse en ainakaan koe jääneni mistään paitsi. Päin vastoin. Kuvissa näkyy poikkeuksellisesti muutamissa kuvissa myös perheemme päätähti, joka nautti myös silminnähden lomasta!

Kahden kokonaisen päivän aikana kierreltiin (käveltiin ihan hulluna) ja ihmeteltiin keväistä sykettä, syötiin, juotiin ja rentoiltiin. Nautittiin perheen yhteisestä ajasta.

Lennettiin suorilla lennoilla (himpun verran yli 2 tuntia). Kentältä Prahan keskustaan pääsee kätevästi julkisilla, vaikka aluksi tuntuukin työläältä. Ensin otetaan bussi 119, joka vie aivan metron läheisyyteen ja rappusia alas vain metrotunneliin kohti vihreää A-linjaa. Yhden rappuset löytyy ilman rullaportaita/ hissiä, mutta ainakin päiväsaikaan siellä oli rappupoika auttamassa apua tarvitsevia matkatavaroiden kanssa. Sama lippu käy kaikkiin julkisiin (bussi, ratikka, metro, (junasta en ole varma) ja sen voi ostaa 30 tai 90 minuutiksi, vuorokaudeksi jne… Monissa paikoissa lipun pystyi ostamaan automaatista kortin kanssa, mutta esimerkiksi kerran jouduimme vaihtamaan tunnelin päätä, koska automaatti hyväksyi vain kolikot. Emme käyttäneet julkisia kylläkään muuta kuin kentältä poistumiseen ja sinne menemiseen. Apostolin kyyti näet toimi täälläkin hyvin! Taksi, etenkin kentältä olisi ollut todella kallis, keskustaan noin 30 euroa. Uber toimii myös Prahassa, mutta siitä ei ole kokemuksia.

Majoituimme Praha 1 kaupunginosassa AirBnb vuokranantajan kautta. Tämä oli ensimmäinen kokemus sen kautta, mutta kaikki meni hyvin ja vuokranantaja oli tosi mukava ja avulias. Ennen lähtöä vähän kuumotti, kun hän ei ollut vastannut meidän kyselyihin millään muotoa, mutta soittamalla hänet sai esim. heti kiinni. Meillä oli siis oma asunto, jossa oli pieni keittiö. Itselle tälläiset on paljon mielekkäämpiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi aamupalat saa ihan sellaiset kuin haluaa! Muualla maailmassa tarjonta harvoin vastaa omaa käsitystä hyvästä aamupalasta. Lapsen muonituskin on himpun verran käytännöllisempää kuin yrittää sählätä hotellin minijääkaapin ja vedenkeittimen kanssa.

Muitta mutkitta, tältä näytti meidän Praha:

Vltava-joki kulkee ihan Prahan ytimen viertä. Polkuveneillä pääsisi myös joelta päin katsomaan kaupunkia.

Aurinkolasit oli tarpeelliset, jos nyt kaikille, niin erityisesti perheen pienimmälle. Ilma oli todella kirkas. Kengurupussi, jossa typy pötköttää on kantoliina. Meillä ei ollut mukana ollenkaan rattaita ja hän matkusti joka edessäni liinassa tai Tula-kantorepussa yleensä mieheni selässä. Lapsen kanssa, joka istuu syöttötuolissa ei rattaat ole mielestäni ollenkaan välttämättömyys.

Se kuuluisa Charles Bridge eli Kaarlen silta

thumb_P1017325_1024

thumb_P1017327_1024

thumb_IMG_9527_1024

thumb_P1017365_1024

Evästauko. Syöttötuoleja löytyy aikas hyvin melkein joka kuppilasta, mutta vaipanvaihtopaikkoja ei sitten juuri ollenkaan. Aina saatiin kyllä vaihdettua, milloin puiston penkillä, milloin ravintelin nurkassa (kysyin aina luvan enkä kenenkään silmien alla alkanut kuivituspuuhiin.

Toisena kokonaisena päivänä lähdettiin kierelemään joen toista puolta ja kiivettiin Petrinin kukkulalle, josta oli kuulemma komeat näkymät kaupunkiin. Ja kyllä, voin vain suositella. Ihan huipulta ei hulppeinta spottia auennut, mutta sieltäkin löytyy ravintoloita ja museota… Matka ei ole pitkä eikä mikään mahdoton urheilusuoritus, omat rajansa tietty kaikki ottaa huomioon. Mutta tämäkin mamma jaksoi aikas hyvin melkein kymmenen kilon puntin kanssa, vaikka liikuntasuoritukset on pudonneet lapsentulon jälkeen karkeesti 70 prosenttia:D

Ensimmäinen tankkaustauko ennen Petrinin kukkulalle kipuamista, heti alkumetreillä. Lämpötilat huiteli +23 asteessa.

Niin kuin yleensä mitä korkeammalla niin sen paremmat näkymät ei pitänyt kyllä täällä paikkaansa. Noin puolessa välissä oli kaikkein paras spotti ihailla alas kaupunkiin. Ylempää ei juuri kaupunkiin näkynyt ja sitten kun puihin tulee lehdet niin loppukin näkyväisyys häviää.

thumb_IMG_9572_1024

thumb_P1017451_1024

thumb_P1017453_1024

Yllä oleva kuva on hyvin provosoiva ja sitä sen on tarkoituskin olla. Mitä sinä näet kuvassa? Minun mielestäni tuttipullo ja tuoppi sopivat yhtä hyvin samaan kuvaan kuin maito ja pulla. Lapsen turvallisuus on minulle aina numero yksi, mutta ruualla nautittu lasillinen tai janoon hörpätty kylmä huurteinen ei poissulje sitä ettenkö pystyisi huolehtimaan jälkikasvustani. Jokainen tuntee kuitenkin toivottavasti omat rajansa ja mikäli yhdestä annoksesta tulee hiprakkaan, alkoholi todentotta kannattaa jättää pannaan lasta hoitaessa. Päihteitä lasten läsnäollessa en noin muuten hyväksy, enkä alkoholiakaan missään nimessä humalahakuisesti. Se miksi lapsia ei suomalaisilla terasseilla ei nähdä, en ymmärrä. No, ei mennä nyt sen enempää näihin ikuisuuskysymyksiin…, vaatii oman aloituksensa. Tarkoitus on levittää vastuullisen alkoholinkäytön ilosanomaa!

Prahan ”pieni puoli” eli vanhasta kaupungista katsottuna joen toisella puolella. Kauniita taloja ja mukulakivikujia. Hervottomasti turisteja perjantaina.

thumb_IMG_9594_1024

thumb_IMG_9598_1024

thumb_P1017508_1024

thumb_P1017507_1024

Vanhankaupungin keskusaukiolla. Päiväsaikaan oli niin paljon jengiä, että kierrettiin suosiolla.

Ehkäpä Prahan isoimpia nähtävyyksiä, astronominen kello. Historiaa ja tarkkaa merkitystä ei kannata meikäläiseltä tivata.

thumb_IMG_9613_1024

Kaarlensillalla jos jonkinmoista kaupustelijaa. Värjättyjä kyyhkyjä, karikatyyripiirtäjiä, koruja…

Kukkaan puhjenneet kirsikkapuut olivat muuten vielä niin paljaassa maastossa u-p-e-a näky!

thumb_P1017500_1024

thumb_P1017380_1024

thumb_P1017395_1024

Palveluhenki oli jotai aivan uskomattoman yrmeää. Montaa iloista asiakaspalvelijaa meidän kohdalle ei sattunut. Monet kuitenkin muistivat hyvinkin kovaäänisesti mainita tipeistä, joka tulisi olla 10% hyvästä palvelusta, 15% erinomaisesta. Sapetti. Ymmärrän, että se saattaa olla suuri osa monen palkkanauhasta, mutta silti työ kuuluu nimenomaan hoitaa hyvin, jotta on palkkansa ansainnut. Heitä myös silminnähden ärsytti ettemme osaa puhua tsekkiä. Meitä taas ärsytti, kun monessa paikkaa, esim. kaupoissa luki vain tsekiksi tekstit.

Ruoka tsekeissä on aika ”Kuin kotiin olisi tullut”-meininkiä, yhden lihakastikkeen äärellä mieheni hihkaisi, että maistuu ihan anopin lihakastikkeelle (laittaa aivan huippua perinneruokaa). Lihaisia makkaroita, keittoja, PALJON lihaa, vähän jopa liiaksi omaan makuun. Kasvikset ei näytä suurta roolia, eikä myöskään perunat, pastat ja riisit kaverina. Välillä saattoi olla kauhea kasa lihaa ja pari leipäviipaletta. Ei suomalainen perunaperhe ymmärrä. Perään pari ravintolavinkkiä, jotka jäi omaan mieleen:

HD : Tosi hyvää ja edullista perinteistä tsekkiläistä ruokaa. Syöttötuoli löytyy ja savuton tila alakerrasta, lapsimyönteisiä!

Jama steak house: Lihansyöjän paratiisi. Mahtavat pihvit! Syöttötuoli löytyi. Tosi kiva asiakaspalvelu ja lapsimyönteinen!

Nase Maso: Lihakauppa, josta saa omia burgereita, makkaroita ja pihvejä. Mieletömän aitoa, ehtaa ja laadukasta. Hyllyssä näytti myös olevan homemade tyylilla granolaa, mehuja, hunajaa yms. Tosi vähän istumapaikkoja ja ei syöttötuoleja. Melko pystybaarimeininki.

Summasummarum.

Ei vauvan tarvitse olla mörkö, edes matkalla. Saimme paljon positiivisia kommentteja ja uteluita vauvan kanssa matkaamisesta muilta turisteilta. Huomasi parilla pariskunnalla jopa pienen pilkkeen syttyneen, kun huomasi, että vauva kulkee mukana. Hehe. Asioita, joita emme tulleet ajatelleeksi oli, että melkein kaikkialla tupakoidaan sisällä ja sellaisiin paikkoihin emme tietenkään lastamme halunneet viedä, emmekä sellaisissa itsekään viihdy. Samaten liian kovaääniset ravintolat skippasimme ja livemusiikkikin jouduttiin jättämään väliin. Lastenruokaa olisi voinut ottaa koko reissun tarpeet mukaan, vähän hävisi Billan ja Tescon hyllykoot meidän Prismoille ja Cittareille. Mutta noin muuten, asenne ratkaisee, tässäkin. Ei muuta kuin vauvat reppuihin ja lapset käsipuoleen ja menoksi. Aloittakaapa vaikkapa lähimetsästä. Kevät on täällä, vaikka se ei aina ulos katsoessa siltä näytä. Se tuoksuu, välillä myös haisee. Ihanaa, olen valmis! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kevätterkuin Päivi

Eurooppa

Miniloma Turusta Gdanskiin

Reppureissulla raskauden puolivälissä 4/4 – Irlanti

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Skotlanti 3/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Lontoo 2/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, starttimme ja Belgia 1/4

Vauvan kanssa lentäminen

Miniloma Prahassa

Päivi Muurinen

Päivi kirjoittaa perhe-elämästä erityislapsen äidin silmin. Mukana ovat puoliso sekä esikoinen, 2016 syntynyt down-tyttö ja 2019 syntynyt poika.

Täältä pääsee mukaan perhe-elämän seikkailuihin, reissuihin ja sekä iloitsemaan arjen oivalluksista.

Hae blogista

Luetuimmat

Miniloma Turusta Gdanskiin

Reppureissulla raskauden puolivälissä 4/4 – Irlanti

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Skotlanti 3/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Lontoo 2/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, starttimme ja Belgia 1/4

Vauvan kanssa lentäminen

Miniloma Prahassa

Arkistojen helmet

Miniloma Turusta Gdanskiin

Reppureissulla raskauden puolivälissä 4/4 – Irlanti

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Skotlanti 3/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, Lontoo 2/4

Reppureissulle raskauden puolivälissä, starttimme ja Belgia 1/4

Vauvan kanssa lentäminen

Miniloma Prahassa

Arkisto

Elämän mittaisella matkalla

Eurooppa

Päivi kirjoittaa perhe-elämästä erityislapsen äidin silmin. Mukana ovat puoliso sekä esikoinen, 2016 syntynyt down-tyttö ja 2019 syntynyt poika.

Täältä pääsee mukaan perhe-elämän seikkailuihin, reissuihin ja sekä iloitsemaan arjen oivalluksista.

Hae blogista

Luetuimmat

Arkistojen helmet

Avainsanat

Arkisto

Elämän mittaisella matkalla