retkeily

Koko perheen kesäloma keskellä ei mitään

1.8.2025 Päivi
0 Comment
Kotimaa, Lappi, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, retkeily

Kaupallinen yhteistyö: Visit Salla

Sallan mainio slogan In the middle of nowhere pitää kyllä kutinsa, mutta jättää taakseen salaisuuden. Täällä on vaikka mitä kivaa tekemistä koko perheelle. Retkeilyreitit Sallan kansallispuistossa ovat kauniita, tunturin juurella pääsee kylpylään ja maastopyörät vievät nopeasti vähän kauemmaskin kansallispuistoon. Meidän rauhaa ja väljyyttä rakastava perhe hurmioitui Sallasta. Nyt kerron kaikki vinkit Sallassa reissaaminen lapsiperheen kanssa sekä mitä kaikki maksoi, niin sulle jää valkattavaksi mieleisimmät lomapuuhat.

Itselleni oli vaikea hahmottaa etäisyyksiä, mutta yksinkertaistettuna Sallatunturin läheisyydestä löytyy kaikki puuhailua varten ja Sallan kylälle on asiaa, kun tarvitsee tehdä isoja ruokaostoksia, käydä apteekissa tai vaikka hammaslääkärin päivystyksessä, niin kuin Nikolle pääsi käymään.

Majoittuminen kannattaa olla jossain Sallatunturin läheisyydessä, sillä näin on lyhyt matka kaikkialle. Me majoituimme reissumme Sallatunturin Tuvissa, jotka ovat aivan liki tunturia. Meidän mökkimme oli kahden makuuhuoneen paritalo, josta löytyi kaikki tarpeet viinilaseista pyykinpesukoneeseen. Majoitukseen kuului myös loppusiivous ja liinavaatteet, mikä oli kyllä aivan ihanaa, kun oli kolmen ipanan kanssa liikenteessä. Mökin hinta oli vuorokaudelta 182 euroa.

Sallatunturien Tupien vastaanoton yhteydessä tarjolla on myös aamiaista sekä löytyy myös ravintola Kiela. Myös Keloravintolan menu näytti aivan ihanalta täynnä lähiruokaherkkuja, mutta ei sinnekään ennätetty tällä kertaa.

Kuusamosta eli etelästä päin tultaessa ensin tulee vastaan Sallatunturi ja siitä noin vartin ajomatka vielä Sallan kylään eli keskustaan. Sieltä löytyy iso S-market ja sen yhteydestä apteeekki. Tien toisella puolella taas löytyy iso K-market sekä Alko. Molemmat kaupat oli tosi hyvin varusteltuja, eli ei tarvitse hamstrata mitään ruokaa matkan varrelta, mitä itse mietin matkan varrella.

K-marketin takana on myös kiva leikkipuisto. Me teimmekin ruokaostokset sillä taktiikalla, että toinen jäi lasten kanssa leikkipuistoon ja toinen teki koko reissun ruokaostokset. Toinen kiva leikkipuisto löytyy Sallatunturin juurelta liikuntakeskuksen takaa.

Salla Wilderness Park

Salla Wilderness Park hyvä paikka startata loma Sallassa, etenkin jos tulee Kuusamosta päin. Sieltä löytyy Sallan kansallispuiston Luonto- ja opastuskeskus sekä aukiolopäivinä keittolounas. Täytetiin ensin nälkäiset vatsat porokeitolla (vuoropäivinä lähituotettua poro- ja lohikeittoa), jonka jälkeen tutustustuimme luontokeskukseen. Salla on Suomen uusin, 41. kansallispuisto ja reiteille pääsee lähtemään Salla Wilderness Parkin luota.

Salla Wilderness Parkin parkkipaikka on tällä hetkellä työmaa, sillä parkkialuetta kunnostetaan. Lisäksi syksyn aikana pitäisi valmistua kevyenliikenteen ylikulkusilta, jolloin ei tarvitse enää ylittää autotietä osalle reiteistä lähtiessä. Työmaat on aina tylsiä, mutta ihanaa, että aluetta tehdään turvallisemmaksi.

Me suuntasimme parkkipaikalta kauniille Kolmiloukkosen reitille, joka on 3,7 kilometriä pitkä. Reitin alkupää on esteetön ensimmäiselle laavulle asti, paitsi nyt, kun parkkialue on remontissa. Reitin varrelta löytyy myös toinen laavu. Matkan varrella on pitkospuita ja polku nuolee lammen rantamia pitkin. Korkeusvaihtelua on tosi maltillisesti ja tämä oli lasten kanssa tosi mainio.

Salla Wilderness Park on ennen kaikkea poropuisto ja talvisesonkina siellä pyörii poro- ja huskyretket. Näin kesäisin siellä on kuitenkin mahdollista päästä tutustumaan porojen hoitoon opastuksella esim. Urpon poronruokintaretkellä. Retki maksaa 10 euroa henkilöltä. Meidän retkioppaana oli yksi Salla Wilderness Parkin yrittäjistä Timo. Itse en ole kova järjestettyjen retkien fani, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää niitä.

Opin Timolta aivan valtavasti. Hän kertoi muun muassa, että porojen sarvet tippuvat joka vuosi ja kasvukaudella ne kasvavat jopa 2,5 cm päivässä. Naarasporot tiputtavat sarvensa keväällä vasomisen jälkeen, kun ei tarvitse suojella enää poikasia ja urokset myöhään syksyllä rykimäajan jälkeen, kun ei tarvitse enää olla kylän mahtavin parittelija.

Ihmettelin miksi porojen sarvet olivat niin karvaiset nyt ja se johtuu kuulemma siitä, että sarvissa on kasvuvaiheessa erittäin vilkas verenkierto ja niitä peittää nahkakerros. Jos olisin koskenut siis sarveen, mitä ei ikinä saa siis tehdä, se olisi lämmin. Kun sarvet ovat saavuttaneet täyden mittansa, verenkierto sarvissa loppuu, jolloin sarvi kovettuu ja pinnalla oleva nahka kuivuu ja irtoaa. Se tapahtuu kuulemma noin vuorokauden aikana ja porot hankaavat niitä puihin ja sorkillaan. Tätä kutsutaan keloamiseksi. Niin kiinnostavia juttuja, joita ei ole koskaan tullut ajatelleeksi.

Puhuttiin Timon kanssa myös paljon pororetkien vastuullisuudesta, sillä porothan ovat villieläimiä. Heidän aitauksensa on 200 hehtaarin alue metsää, eli poroilla on harvinaisen paljon tilaa elää ja liikkua. He myös huolehtii poroille riittävästä levosta. Koko Salla onkin Sustainable Travel Finland -kohde ja kaikessa matkailun kehittämisessä pyritään hitaaseen ja hallittuun kehittämiseen. Tämä huokui kyllä kaikkialla.

Kolmiloukkosen reitti

Kylpylä ja muut uimapaikat

Kyllä oli meidän perheelle eksotiikkaa olla tunturin juurella kylpylässä samalla kun iso lauma, tai tokka poroja oli laiduntamassa ihan kylpylän ikkunan takana. Holiday Club Sallan kylpylä ei ole moderni viihdekeskus, vaan ainakin kesäkokemuksella rauhallinen ja näkymä koko seinien mitalta olevista ikkunoista auringon kultaamaan mäntymetsään kerrassaan maadoittava.

Kylpylästä löytyy 16 metrin kuntoallas, poreallas lasten allas sekä polskinta-allas vähän isommille lapsille. Poreallas oli sijoitettu täydellisesti; porealtaasta oli suora näköyhteys lastenaltaaseen ja polskinta-altaaseen. Lapsille löytyy niin uimalaseja kuin vesileluja, mikä on aina ilahduttavaa, kun tavaraa voi reissatessa olla niin rajallisesti.

Holiday Club Sallasta löytyy myös pieni kauppa, josta löytyy kainkenlaisia elintarvikkeita pitsasta maitoon. Ei tarvitse pikatarpeita varten lähteä aina Sallan kylään asti.

Uimarannat löytyy Sallan kylän läheltä Ruuhijärveltä (osoite Saijantie 8) sekä tunturissa Keselmäjärven rannassa liikuntakeskuksen ja camping-alueen läheisyydestä.

Salla Ski & active

Meidän reissun pyörävuokraukset olivat Salla ski & activesta. Me tehtiin Nikon kanssa niin, että iltaisin toinen jäi nukuttamaan lapia ja toinen lähti retkelle. Sähköpyöräily Sallatunturiin olikin itselleni reissun ehdoton kohokohta. Lähdin yhdeksän jälkeen illalla ja millaisen auringonlaskun sainkaan. Noh, ei mennä siihen, että valitsin kyllä väärän polun huipulle.

Oikea reitti maastopyörällä huipulle lähtee Keloravintolan takaa rinteeseen. Siinä laiduntaa kesäisin lampaita, se oli hyvä maamerkki. Huipulta löytyy useampi taukopaikka sekä huussi. Ihon kananlihalle laittava kokemus oli kuitenkin tunturissa olevat riippumatot, jossa köllöttelin ihailemassa yötöntä yötä. Riippumatot löytyvät, kun lähdet huipulta rinnettä hiukan alaspäin Venäjän suuntaan. Tässä vielä kartta, jost löytyy myös muut Aisti Salla -kohteet.

Esikoinen ja keskimmäinen pääsivät myös ekaa kertaa kokeilemaan maastopyöräilyä. Keselmäjärvenkierros oli tosi kiva tasainen reitti, joka on noin neljän kilometrin mittainen. Reitti menee niin sora- kuin asvalttitietä, sekä leveitä pitkospuita pitkin aivan Sallatunturin kupeessa. Maisemat on siis kohdallaan.

Palvelu Salla Ski & activessa erityisesti lapsia ja esikoisen vammaisuutta kohtaan oli ihana. He kyselivät etukäteen, onko jotakin, mitä voisivat tehdä pyörälle, jotta esikoisen olisi helpompi pyöräillä, esim. merkata jalkajarrunteipillä tai muuta vastaavaa.

Sillä välin kun vanhemmat lapset oli pyöräilemässä, me kuopuksen kanssa pelattiin Salla ski & activen pihalla minigolfia, aikuisen hinta 8 euroa ja lasten 5 euroa. Heiltä löytyy myös erilaisia pihapelejä, joita voi samalla 10 euron päivävuokralla vaihdella eri pihapeleihin, jotka voi ottaa mukaan vaikka mökille pelattavaksi. Valittavana oli esim. frisbeegolf, sulkapallo, minikeihäs ja mölkky. Ihan vieressä on myös pieni lampi, jonka äärellä on kota. Ei välttämättä tarvitse siis montaa metriä kävellä evästelemään ja saada retkifiilistä.

Salla-päivä herättää heinäkuisen Sallan

Kesäreissua Sallaan suunnitellessa kannattaa muistaa heinäkuun loppupuolella vietettävä Salla-päivä. Ohjelma keskittyi Sallan kylälle, missä oli paljon ilmaista ohjelmaa lapsille. Lapset mainitsi lemppareiksi pomppulinnat, taikuri Hassu-Hessun esityksen ja itsestä tuntui, että lapsia sai raahata pois Sallan sota- ja jälleenrakennusajanmuseosta.

Ensin vähän oltiin Nikon kanssa sitä mieltä, että haetaan museolta vain jätskit eikä viedä tällaiseen museoon vielä tämän ikäisiä lapsia. Siellä oli lapsia ajateltu kuitenkin ihan todella. Kokonainen huone täynnä lapsille puuhaa. Lapset katsoivat myös uteliaana mustavalko-ohjelmaa, jossa kerrottiin Sallan alueen jälleenrakentamisesta. Tänne voi mielestäni hyvillä mielin tulla siis pienempienkin lapsien kanssa.

Kesäaikaan museon takana on myös mahdollisuus päästä resiina-ajelulle tilauksesta. Museon pihapiirissä oli Salla-päivänä myös vanhoja autoja sekä vuohi ja poneja rapsutettavana. Sallatunturin puolellakin oli iltaohjelmaa ja live-esiintyjiä, mutta itse suuntasin tunturiin ihailemaan helteistä iltaa.

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon pihapiiristä

Mitä tämä kaikki maksoi?

  • Majoitus 546€
  • Pororuokinta 50€
  • Keittolounas 41€
  • Aikuisten maastopyöräily 1 vrk 85€ + 85€ = 170€
  • Lapset samalla maastopyörällä 50€ / vrk
  • Kylpylä perhelippu (2 aikuista ja 2 lasta) 44€ + lapsi 11€ = 55€
  • Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseo 0€ (Salla-päivän ulkopuolella 5€ aikuisilta ja alle 12-vuotiaat ilmaisia)
  • Ruokakauppa 250€
  • Minigolf 13€

Yhteensä = 1175€

Polttoaineita en laskenut tähän, riippuu niin kovin mistä päin tulee. Me tultiin Varsinais-Suomesta ja meillä meni noin 100€. Ruokakulut on myös aina kovin suhteellisia, tällä kertaa käytiin vain kerran ulkona syömässä ja muuten laitettiin ruuat ja eväät itse.

Aina muistuttelen loppuun, että lasten kanssa reissatessa tärkeintä on, ettei ohjelmaa ole liikaa. Silloin ehtii nauttia kiireettä lasten kanssa olemisesta ja lapset saa tutkia ja tehdä mutkia. Me käytiin monessa paikkaa, jotta saataisiin teille mahdollisimman paljon ideoita mistä valkata mieleisimmät jutut. Muuten meillä on nyrkkisääntönä, että yksi isompi aktiviteetti päivässä. Silloin ei tule sätkittyä ja loma tuntuu lomalta. Ja Sallassa jos jossain ei pidä olla kiire minnekään.

Oma mieleni jäi haikailemaan ruskareissusta tänne. Kyllä joskus vielä.

Saariston pieni rengastie lasten kanssa

16.6.2024 Päivi
0 Comment
Kotimaa, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, retkeily, Varsinais-Suomi

Pyöräilimme siskoni ja kahden nuorimmaisen lapseni kanssa saariston pienen rengastien loppukesästä 2022. Lupasin sen jälkee kirjoittaa meidän pyöräreissusta tipsit, mutta se(kin) on näköjään jäänyt. Nyt lupaukset lunastukseen! Tutkailin eri lähteitä, että onko joku muuttunut tässä välissä. Ohjeet ja info on jotenkin edelleen omaan makuun pirstaleista ja sekavaa, toivottavasti tämä vähän selkeyttää reissua suunnittelevia.

Pieni saariston rengastie on noin 120 kilometriä pitkä ja siitä noin 110 kilometriä on pyöräilyä. Reitti ei ole mitenkään kovin haastava, mutta sanoisin sen vaativan kyllä kuntoa. Etenkin, jos vetää vielä pyöräkärryssä lapsia. Voisin sanoa olevani peruskuntoinen+, mutta silti yöllä jalkani kramppasivat ja olivat niin kipeät, että olin varma, ettei seuraavan päivän pyöräilystä tule mitään. Otin kipulääkettä ja aamulla olo oli kuin uudesti syntynyt. En silti lähtisi yrittämään ilman sähköavustusta missään nimessä pyöräkärry ja kaksi lasta perässä, sillä sen verran mäkiä matkan varrella kuitenkin on. Sähkö myös jouduttaa matkan tekoa, jos sattuu esim. tuuliset päivät.

Pyöräilyn koin turvalliseksi suurimmalti osin. Nauvossa oli muutamassa kohtaa kurja ajaa, kun ihmiset ajat niin kovaa eikä ollut pyörätietä. Turusta Nauvoon asti on oikeastaan pyörätietä suuri osa, mutta siten Rymättylään saavuttaessa joutuu autotietä menemään melko pitkään. Siellä kuitenkin liikennettä sen verran vähän, että siellä pyörätien puuttuminen ei vaivannut.

Me lähdimme ihan tosi hakuna matata -asenteella eikä meillä ollut hajuakaan missä yövymme matkan varrella. Tosi moni majoitus oli elokuun lopussa vielä buukattu täyteen ja ne jotka oli vapaana oli todella hintavia. Meillä kävi kuitenkin tosi hyvä munkki ja Seilin saaressa oli hyvinkin tilaa. Koulut olivat jo alkaneet ja suurella osalla kesälomat ohi, ajankohta oli siis loistava. Voin silti lämpimästi suositella jättää tämän jännityksen välistä ja varaamaan hyvissä ajoin majoituksen.

Varusteet pyöräreissulle

Vuokrasimme sähköavusteiset pyörät, pyöräkärryn sekä pyörän sivulaukut Turusta 10bikesista. Meillä oli aivan minimalistisesti pakattu ja olisi mahtunut varmasti lisää, mutta toisaalta painoa aina vähemmän, vaikka se olisikin tarakalla tai pyöräkärryssä.

Pakkauslista näytti kutakuinkin tältä:

  • merinovillavaatekerrastot lapsille ja itsellä ohut merinopaita
  • 1 x vaihtokerrasto / lapsi / aikuinen
  • alusvaatteet ja sukkia kannattaa kyllä olla ekstroja, märillä sukilla on kurja varsinkin lasten olla
  • vaippoja
  • pieni ensiapupakkaus
  • pikkupyyhkeet
  • uikkarit
  • evästä valmiiksi (myös matkan varrelta Nauvosta ostettiin)
  • tuulenpitävät ulkovaatteet
  • aurinkolasit
  • lippikset ja ihan paras oli sellainen lippis, joka peitti myös korvat, niin lämmitti myös
  • unohdettiin ottaa viltti pyöräkärryyn, suosittelen, vaikka meillä oli onni, että oli niin lämmintä ja pyöräkärryssä lämpö pysyy paremmin
  • lapsille puuhaa (meillä muutama kirja ja dubloja/ autoja)
  • kamera ja laturit
  • vyölaukku, johon sai kätsysti puhelimen ja lompakon
  • muovipussi likaisille/ märille vaatteille ja kaikki kamppeet muovipusseissa, jotta sateen yllättäessä kaikki kamat ei kastu
  • retkiruokailuvälineet ja trangia, jos aikoo laittaa ruokaa reissun päällä itse
  • kassi, johon laittaa esim. uimakamat tai jos on tarkoitus tehdä kävellen retkiä niin reppu, mutta muuten en reppua suosittele selkään, hiostaa ja muutenkin on kivempi pyöräillä ilman reppua

Lähdetiin siis Turusta ja lähdettiin kiertämään Kaarinan suuntaan eli kohti Tuomiokirkkoa ja sen ohi pyörätietä. Siinä alkaa jo näkyä Saariston rengastien kylttejä, joten vaikka reitti ei olisi tuttu, niin suunta löytyy helposti. Kaarinasta jatkoimme suoraa Paraisille. Matkan varrella pidetiin muutama juomatauko sekä rapsuteltiin tien vieressä laiduntaneita poneja. Meidän piti syödä lounasta Paraisilla, mutta ravintolan ollessa kiinni päädyimme ensimmäiselle lossirannalle syömään. Olin kotona lämmittänyt meille lohikeittoa ruokatermariin sekä paistanut riisipiirakoita.

Reitti

Turku – Kaarina

Tylsä pätkä isojen teiden vierellä, mutta trust the process.

Kaarina – Parainen

Tämäkään nyt ei maisemien puolesta ole mitään ilotulitusta ennen kuin pääsee Paraisille. Sitten kun pyörätie lähtee kaartumaan ison tien viereltä omaksi reitikseen alkaa olemaan idyllistä.

Parainen Lillmälö – Nauvo Prostvik

Ylitysaika on noin 10 minuuttia ja kaksi lauttaa taitaa mennä non-stop, eli kauaa ei joudu odottamaan, vaikka puomit sulkeutuisi nenän edestä.

Ennen Nauvon keskutaa pidimme Oak Tree Cafe & BB imetys-, jätski- ja kahvitauon. Täältä saa myös ruokaa. Kiva paikka ihan tien vieressä ja lapset rakastui majatalon koiraan. Täällä me sitten soittelimme, että mistäs nyt sitä majoitusta sitten.

Nauvo vieravenesatama – Seili

Seiliin liikennöi eri toimijoita, aikataulut kannattaa ehdottomasti tarkastaa. Me menimme Saaristolinjalla ja tänne ei mahdu autoja. Pyöräkärry kannattaa ottaa valmiiksi pois ja huolehtia ettei ole mitään helposti irtoavaa, kun pyörät nostetaan alukseen. Miehistö auttaa pyörien nostossa, meidän ei tarvinnut koskea pyöriin. Tämä oli olennaista, sillä pieniä vipeltäjiä piti jonkun koko ajan vahtia veden äärellä. Hinnasto löytyy täältä. Nauvosta ja Seilistä on myös mahdollista mennä suoraa Turkuun, jos alkaakin hapottaa kesken reissun. Me haimme ennen alukseen siirtymistä Nauvon Salesta eväät ja iltapalatarvikkeet ja söimme välipalaa merimatkan aikana.

Seili – Hanka

Majoituimme Seilissä (lisää tietoa majoitus-kohdassa), joka oli kyllä hyvä veto, se on niin kaunis ja idyllinen paikka, että siellä olisi viihtynyt vaikka toisenkin yön, vaikka pieni saari onkin.

Seuraavana aamuna hyppäsimme taas yhteysalukseen, joka on iso ja sinne mahtui myös autot. Kannelta oli ihana ihailla maisemia. Matka kesti puoli tuntia ja aikataulu kannattaa ehdottomasti tsekata, näitä ei mene montaa päivässä.

Hanka – Rymättylä

Yhteysalus tuli Hankaan, josta lähdettin kohti Rymättylää idyllisissä maalaismaisemissa pyöräillen. Tässä välissä on yksi lyhyt lossimatka, joka menee käsittääkseni melko non stop myös. Tällä osuudella oli muutama tosi jyrkkä mäki, mutta muuten mukavan kumpuilevaa ja kaunista maastoa. Vaikka pyörätietä ei ollut, liikenne elokuussa ainakin oli maltillista. Lossimatkan aikana alkoi sataa aika reippaasti. Kuviteltiin, ettei se jaksa kauaa, eikä laitettu kuorivaatteita päälle, mutta lopputuloksena satoi Naantaliin asti ihan reippaasti ja tässä matkan varrella pidettiin tasan Pågenin korvapuustien mittainen sokeritankkaus.

Siskon sähköavustukseen tuli myös jokin oikosulku ja hän saikin astetta rankemman osuuden. Onneksi se saatiin toimimaan kuitenkin vielä loppumatkasta.

Tässä matkan varrella ei ole hirveästi ruoka- ja taukopaikkoja, joten kuliranismin suosittelen Nauvon ja Naantalin pysäkeille.

Rymättylä – Naantali

Tässä matkan varrella ei pysähdytty missään, koska tosiaan satoi. Mikä klisee, mutta Naantaliin päästessä alkoi aurinko paistaa. Matkan varella on upeita siltaylityksiä.

Naantali – Turku

Vaihdettiin Naantalissa litimärkien vaatteiden tilalle kuivaa ylle ja käytiin Cafe Amandiksessa kahvilla ja vohvelilla. Me syötiin siskon kanssa suolaiset vohvelit ja lapset makeat. Kaunis ja kiva paikka ihan vanhan kaupungin sylissä rannassa.

Naantalista posotettiin Turkuun ilman pysähtymisiä ja meno oli kevyttä ja kotiin päin rullaavaa. Tämäkään pätkä ei maisemallisesti suuria tunnekuohuja aiheuttavaa.

Myös laukut piti irroittaa, kun mentiin yhtesaluksella Nauvosta Seiliin.
Vanha spitaalisairaala, jossa nykyisin reseption, museo ja ravintola
Huoneemme Seilin saarella

Majoitus

Yövyttiin tosiaan kauniilla Seilin saarella ja saatiin buukattua majoitus soittamalla. Majoitus näytti verkossa täyteen buukatulta jostain syystä, kannattaa siis soitella varmuuden vuoksi, se tuli taas todettua. Meillä oli Fyyrissä yksi huone, jossa oli kolme sänkyä ja matkasänky. Hinta oli muistaakseni 60-80€ eli todella kohtuullinen. Sängyt ei ollut ihmeelliset, mutta huone oli minusta kaunis ja maisemat ihanat. Ilmastointia ei ollut, että jos olisi ollut tosi kuuma ilma, niin voipi olla melko lämmin. Pimennystä ei myöskään ollut, että ehkä ensi kerralla pakkaisin jätesäkkejä ja teippiä. Yhteiskäytössä oli keittiö sekä vessa. Pottaa ei ollut, mutta saatiin lupa käydä sellainen lainaamassa vierasvenesataman huoltorakennuksesta. Sieltä löytyi myös kaikenlaisia pihapelejä ja ajanvietettä.

Seilin ”keskuksessa” on myös kesäravintola, jossa söimme illallisen ja aamupalan ostimme myös. Siinä vaiheessa jonkun muun laittama ruoka maistui taivaalliselta, vaikka uuniperunani taisi vähän raaka ollakin. Aamiainen oli noin 10 euron luokkaa, hinta-laatusuhde tosi jees. Sanoinko, että miljöö on siis aivan ihana. Olen täällä ollut rippileirillä ja muistikuva oli kyllä vähän angstisempi silloin.

Rannassa on myös sauna ja ilmaisia yhteisaunavuoroja. Tämä oli kyllä yksi reissun unohtumattomampia hetkiä, kun pyöräilystä turta keho pääsi löylyihin ja uimaan. Ranta ei ole varsinainen biitsi, mutta tosi helppo mennä uimaan eikä mikään äkkisyvä lapsillekaan.

Seilin saari
Yhteysalus Seilistä Hankaan
Uimaranta Seilissä

Muistilista

Meidän pyöräkärryssä sadesuojan sai tosi nopeasti vetaistua päälle ja se kannattaakin tehdä heti, kun näyttää, että alkaa sataa. Itse voi hyvin pyöräillä märkänä kun pysyy liikkeessä, mutta lapset jäätyy nopeasti, jos kastuvat.

Pyöräilypätkät kannattaa ajoittaa niin, että päiväunet osuisi pitkille pätkille ja taukoja kannattaa pitää. Siitä iloitsee silloin kaikki enemmän. Lapset viihtyi hereilläkin yllättävän hyvin, mutta kun nälkä tai liian pitkä paikallaanolo alkaa kuulua pyöräkärrystä, sitä kannattaa ottaa tauko mielummin pikkuisen enemmin kuin liian myöhään.

Mielummin liian löysä kuin tiukka aikataulu. Tämä meidän tahti oli sellainen, että mitään jalkautumista ei ennen Seiliin menoa tehty, mutta pienet paussit tien poskessa ja lossirannoissa otettiin. Myös kahvi- ja ruokatauot oli ihan reilun mittaiset. Mutta jos haluaisi käydä esimerkiksi Paraisilla ja Nauvossa tekemässä asioita, niin viettäisin ensimmäisen yön Paraisilla, lähtisin aamusta jo Nauvoon päin ja olisin toisen yös Seilissä.

Luo oma kokemus. Tällainen oli tämä meidän, mutta teidän voi olla ihan jotain muuta. Odotuksia ei kannata rakentaa toisten kokemuksien kautta, vaan ottaa tästä vaan ajatuksia ja elää ja hengittää ihan omia hetkiä. Toivon ihanaa reissua, jos saariston pienelle rengastielle päädyt! <3

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa

25.7.2021 Päivi
4 Comments
Kaupallinen yhteistyö, kaupunkiloma, Kotimaa, Kymenlaakso, Kymenlaakso, retkeily

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Vietimme kolme touhukasta päivää alkuviikosta perheen kanssa Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Kun etsii lyhyellä etäisyydellä toisistaan luontoa, merta, kaupunkikulttuuria, hyvää ruokaa ja puuhaa lapsille on syytä suunntata Kotkan seudulle. Moni seurasikin reissuamme somen kautta ja se on tallennettuna Instagramin kohokohtiin nimellä Kotka-hamina.

Kotka on meille erityisen merkityksellinen kaupunki. Asuimme siellä kolme vuotta opiskeluaikana. Sen lisäksi että saimme korkeakoulututkintomme valmiiksi menimme myös naimisiin ja saimme esikoisemme. Aika mullistavia juttuja siis. Emme ole käyneet Kotkassa kolmeen vuoteen, olipa nostalginen olo kirmatessa lasten kanssa omissa suosikkipaikoissa.

Strömforsin ruukki Loviisassa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Strömforsin ruukkiin, joka sijaitsee Loviisassa. Fun fact – ennen kuntaliitoksia ruukki kuului Ruotsinpyhtäälle, joka on ruotsiksi Strömfors. Turusta Strömforsin ruukkiin on noin 265 kilometriä. Lähes koko matka on moottoritietä, joten Loviisaan pyyhältää kahdessa ja puolessa tunnissa jos takapenkillä on huolto kunnossa.

Lounaaksi söimme lohta ja hamppareita Bed & Bistro Strömforsissa. Täällä olen syönyt vuosia sitten elämäni parasta lammaspataa syksyn pimeänä ja sateisena iltana. Jälkkäriksi herkuteltiin suklaakakkua ja lapset tilasi Suomen jäätelön isot jätskipallot. Esikoinen valitsi itselleen hetkeäkään epäröimättä suklaan ja keskimmäiselle valikoitui mansikka.

Lapset oli myös kivasti huomioitu. Erityisen innoissaan oli koko meidän jengi puisista jättimäisistä pihapeleistä. Kokosimme dominoa ja jännitimme, kun toiset pelasivat Fortunaa. Myös Yatsya varten löytyi isot puiset nopat.

Lähtiessä jäi kytemään haave päästä tänne seuraavaksi puolison kanssa kaksisten. Veneilemään ja suppailemaan, kiertelemään rauhassa museota ja näyttelyitä, lukea kirjaa sohvannurkassa ja syödä ja juoda vähän väliä.

Santalahden camping-alue ja luontopolku

Iltpäiväksi lähdimme Santalahteen, joka on Kotkassa oleva viiden tähden campingalue. Alueelta löytyy isot golfmaastot, minigolfia ja mahtava leikkipaikka lapsille. Hiekkapohjainen matala ranta jäi meiltä seuraavaan kertaan.

Strömforsin ruukista ei aja kuin puolisen tuntia Santalahteen, mutta pienet torkut lapset ehtivät ottaa. Heidän heräiltyä mentiin suoraa syömään välipalaa Santa Cafeen. Ihan kuin olisi ollut Välimerellä, niin letkeän kiva tunnelma oli hörppiä kahvia ja mutustaa katkarapuleipiä riippukeinussa reggaen soidessa terassilla.

Välipalan jälkeen suunnattiin Santalahden luontopolulle, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Reittiä voi pidentää vielä puolella, mutta sanoisin parhaat näköalat olevan juuri tällä pätkällä.

Luontopolun parkkipaikka löytyy, kun ajaa Santalahti Resortin ohi niin pitkälle kuin asvalttitie jatkuu. Tie muuttuu hiekkatieksi ja vajaa sata metriä eteenpäin mennessä vasemmalta puolelta löytyy levennys autoille. Osoite Santalahden luontopolulle on Kipparintie 4. Polun lähtöpää löytyy oikealta puolelta, kun kävelee parkkipaikoilta hieman eteenpäin.

Maastoltaan Santalahden luontopolku on melko helppokulkuista polkua havumetsässä, jossa on upeita tasaisia kallioita evästelyyn ja vielä upeammat merinäköalat. Pienet pätkät portaita ja pitkospuita oli meidän lasten lemppareita ja meidän vajaa 2-vuotias jaksoi kilometrin verran taapertaa polkuja. Lopun aikaa hän matkusti puolison kyydissä.

Jos erehtyy luulemaan, että lapsista on otettu puhti pois luontopolulla niin voin todeta ettei tunti leikkipuistossa riittänyt, vaan lapset piti repiä illalliselle.

Kotkansaari täynnä puistoa ja puuhaa

Kotkan keskustassa sijaitseva Sokos hotel Seurahuone on majoittumiseen tosi hyvä. Siitä on helppo ja lyhyt matka mennä eri paikkoihiin ihan kävellen ja lapset ja itsensä voi tuoda päiväunille hotellille välillä. Hotellilta löytyy myös pyöriä, ottaisin ehdottomasti sellaisen.

Kotkan seurahuoneelta itsestään löytyy kolme ravintolaa; ranskalaistyyppinen keittiö Frans & Rosalie, bistromainen VENN ja meksikolaistyyppinen Amarillo. Sen verran päivä oli ollut pitkä, että kävin hakemassa lapsille lihapulla-annokset Frans & Rosaliesta ja tilasimme puolison kanssa klassikkomenut huoneeseen. Huoneeseen tilaaminen maksoi 10 euroa ekstraa, mikä oli joka pennin arvoinen. Lapset sai rauhassa katsella lastenohjelmia ja lueskeskella ja me saimme syödä pöytien välissä juoksemisen sijasta.

Aamupalan sai myös hakea huoneeseen johtuen vallitsevasta koronatilanteesta

Aivan hotellin edessä on vegaania gelatoa myyvä jäätelökioski ja kivenheiton päästä löytyy tori, josta voi hakea eväsretkelle mukaan Possot eli paikalliset munkkipossut. Ne ovat omenatäytteisiä, vähän litteämpiä ja rapeampia kuin ne tavikset.

Kotkassa jokaiselle jotakin syömistä

Saattaisi luulla, että Kotkan kokoisesta kaupungista ei löytyisi kummempia ravintoloita, mutta mitä vielä. Aiemmin mainitsiemi lisäksi haluan mainita Vaustin, josta löytyy fine dining. Sitä kaipaamme puolisoni kanssa ehkä eniten Kotkasta, hah. Muita suosituksiani vähän eri tarkoituksiin:

Ah niin ihania kahviloita ovat:

  • torilla oleva Coco
  • keskustan tuntumassa oleva Hygge
  • kauppakeskus Pasaatin vieressä oleva Moliendo cafe (täällä myös hyvät lounaat)
  • jos niin hyvä munkki käy, että pääsee kaljalle yksin tai kaverin kanssa niin suuntaisin Pub Albert & Pub Eduard (täältä myös hyvät siivet kuulemma)

Meripuisto ja rantaraitti

Seuraava aamu polkaistiin käyntiin puistoilulla. Vanhaan öljysatamaan luodussa Katariinan Meripuistossa meri on kaikkialla. Entinen säiliökenttä on puhdistettu perusteellisesti öljy-yhtiöiden toimesta ja alue on turvallinen virkistyskeidas. Yli 20 hehtaarin puisto on niin valtava, että aluksi tuntuu ettei se ole kovin kummoinen. Kun siellä kiertelee vastaan tulee mitä erilaisempia kiinnostavia paikkoja. Tämä täytyy kokea.

Keskellä puiston keskellä laiduntaa kesälampaat, muumileikkipuistossa ja jättimäisessä hämähäkkikeinussa viihtyi meidän ipanat kaikkein parhaiten. Muumileikkipuiston edustalla on itäisen Suomenlahden majakat pienoiskoossa. Vähän vanhemmille lapsille löytyy parkourpaikka ja Pump track-paikka.

Meripuistoon pääsee kaunista rantaraittia, joka lähtee Sapokasta. Ensin voi nauttia parhaat voisilmäpullat Marina Cafe Laiturissa ja jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta. Meripuistosta voi tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jos uimastadionin hyppytornit kutkuttaa voi jatkaa matkaa vain eteenpäin, jolloin lenkistä tulee ympyrän mallinen. Jos pyörät on alla niin samalla reissulla kurvaa nopeasti Haukkavuoren näkötorniin ihailemaan merimaisemia.

Sapokan satamatunnelmaa ja Maretarium

Itse Sapokan satamassa ja vesipuistossa saa vietettyä vaikka koko päivän. Sapokan vesipuiston suihkulähteeltä lähtee portaat ylös, jonka päällä voi ihailla Sapokkaa. Putouksen ylätansanteella on myös esillä suomalaisia kaupallisesti saatavien kivilajien näyttely. Jos matkaa jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta tulee vastaan toinen näkötorni, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotorni.

Akvaariotalo Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Puolison kanssa harmittelimme, kun valtavan iso 680 000 litraa sisätilavuudeltaan oleva Itämeriallas oli vielä huollossa. Lapset sen sijaan piut paut välittivät siitä ja mikä kala oli kyseessä, yhtä haltioitunut varsinkin keskimmäinen vajaa 2-vuotias oli jokaisesta fisusta.

Heti akvaariokierrokselle lähtiessä mukaan voi valita merelliset roolivaatteet ja ylemmästä kerroksesta löytyy lapsille puuhapaikka, jossa voi koota kalapalapelejä. Myös tutista luopumistyötä tekevät voivat sanoa täällä tutille hyvästit.

’

Sapokasta veneretki Varissaareen

Jos kutkuttaa kokea meri myös mereltä päin, mutta aikaa ei ole seilata koko päivää, Varissaareen pääsee m/s Klippan yhteysaluksella 10 minuutissa. Varissaari on yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista ja sen raunioille on rakennettu myös tasokas ravintola Vaakku. Pieneltä saarelta löytyy myös beach volley-kenttä, uimaranta ja vuokrattavana on SUP-lautoja ja saunalautta Kiulu.

Se reissun ainoa sadekuuro osui tietysti meidän veneretkeemme, mutta onpahan taas myöhemmin kikatettavaa, kun muistellaan kaatosateessa juoksentelua ja liukastelua. Sateiden vuoksi tällä kertaa keskityttiin ravintolan antimiin. Alkupalaksi valikoimme aurajuustoetanoita ja keittoa. Pääruuaksi minä otin päivän kalasaalista ja puolison lautasella päätyi lammasta.

Merikeskus Vellamo on täynnä meritarinoita

Valtavaa aaltoa muistuttava merikeskus Vellamosta löytyy museoita ja vaihtuvia näyttelyitä. Vellamo huomioi myös perheen pienimmät kivasti. Nytkin lapsille oli käynnissä ihan oma Merimonsterit-näyttely ja lisäksi kaikkien näyttelyiden väleissä on puuhapaikkoja lapsille. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola Laakonki, joka tarjoilee lounaaksi mutkatonta kotiruokaa. Terassin ulkona valtava ja sieltä näkee myös jäänmurtaja Tarmon, johon pääsee kesäisin tutustumaan.

Takaisin keskustaan päin köpsytellessä voi kiipustaa limuille ulkoilmaravintola Palskiin tai käydä nappaamassa torilta Possot. Tämä kotkalainen perinneherkku on vähän litteämpi, rapeampi kuin perinteinen munkkipossu ja sen sisällä on omenahillosydän.

Haminan Tervasaaressa lippiksen ongintaa

Viimeisen aamupäivän vietimme Haminassa. Lounasta söimme vierasvenesataravintola Rampsi Kitchen & Loungessa. Lounaaksi lapset söi isot annokset lohikeittoa. Minulla oli falafel-halloum-salaatti ja puolisolla valtava tortilla, jossa oli kanaa.

Ihan sellaista hermolomaa ei tällä poppoolla ole vielä nautiskella terassilla, joka on meressä kiinni. Saatiinpa terassilla actionia ja vipinää, kun esikoinen vielä kaiken sähellyksen jälkeen nakkasi keskimmäisen lippiksen mereen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin hölmistyneenä pinnalla kelluvaa lippistä, joka hörppi pikku hiljaa vettä itseensä. Terassilla käynnistyi operaatio lippiksenpelastus ja jollain haavintapaisella koukulla joku ihana sen lopulta sai napattua. Koko terassi jännitti kanssamme ja kun lippis oli maissa koko terassi taputti. Kyllä nämä meidän ipanat tarjoilee jännitystä muidenkin kesäpäiviin, hah.

Tervasaaren ihan viereen on avattu juuri Oolannninpuisto, joka näyttää siltä, että tulee vielä laajentumaan. Sieltä löytyy iso hämähäkkikeinu ja maatrampoliinit.

Pappilansaaren luontopolku ja vapaana laiduntavat lampaat

Esikoisen kanssa kiersimme 700 metriä pitkän Pappilansaaren luontopolun sillä aikaa kun puoliso oli kahden nuoremman kanssa lepäilemässä autossa. Luontopolku on helppokulkuista kangasmaastoa, josta puolet reitistä kulkee metsän keskellä ja puolet nuolee meren rantaviivaa. Saarella laiduntaa lampaat vapaana ja tällä kertaa ne löytyivät rantakaislikosta ihan polun alusta.

Luontopolun alku oli erittäin hämmentävässä paikassa, ihan rivitalojen takana. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta me jätimme auton ihan tien päähän. Osoite luontopolun alkuun oli oman Mapsini mukaan Pappilasaarenkatu 18, 49400 Hamina.

Euroopan korkein lipputanko ja Haminan bastioni

Hieman hämmentyneenä seurasin 100 metriä korkean lipputangon hanketta aikoinaan, mutta nyt kun sen koripallokentän kokoisen Suomen suurlipun näki liehumassa lähes kaikkialta misssä Haminassa oli niin olihan se vaikuttava.

Välipalalla istutin muun jengin Haminan bastioniin jätskille ja itse kävin pyörähtämässä IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyssä. Rauli Virtanen on freelance-toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kriisialueilla raportoinnista. Näyttelyssä oli valokuvia Virtasen matkoilta ja monenlaisia tunteita herättäviä tarinoita niiden takaa. Näyttelyyn on käynnissä 15.8.2021 asti ja sinne on vapaapääsy.

Valkmusan kansallispuistoon maadoittumaan

Ennen kotimatkaa kävimme rauhoittamassa mieltämme Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla. Valitsimme helppokulkuisen ja paljon pitkospuita sisältävän Läntisen keitaan rengasreitin, joka on 2,3 kilometriä pitkä. Matkaa voi hieman lyhentää kääntymällä takaisin taukopaikalta, jonne on 700 metriä. Taukopaikalla kipusimme lintutorniin. Smoothiet kuitenkin nautittiin maantasalla, sen verran menevää menoa oli lapsilla.

Loviisan vanha puutaloalue ja vielä tulevaisuuden pucket listillä. Toivottavasti seuraavaan reissuun Kotkan seudulle ei mene kolmea vuotta. Sydän täynnä uusia kesämuistoja kohti uusia seikkailuja.

Kesäpuuhavinkkejä Turun seudulle

19.7.2021 Päivi
1 Comment
kaupunkiloma, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, Ravintolat, Varsinais-Suomi, Varsinais-Suomi, Varsinais-Suomi

Tällainen pikainen listaus kesäisistä lähiretkikohteista Turussa. Muokkaan tätä jahka ehdin, mutta koska ideoita kaivattiin kovasti niin julkaisen tämän vähän tällaisena raakileena ennenkö kesä pääsee loppumaan. Postauksen kuvat ovat reitiltä, joka lähtee Vaarniemeen vievän hiekkatien päässä olevasta mutkasta ja kulkee Katariinan laaksoon. Kuvat on otettu kesällä 2019.

Muutama linkki laitettu lisätietoihin, yritän ehtiä laittaa kaikkiin linkit heti kun ehdin. Toivottavasti näistä inspiraatiota ensi alkuun.

Uimarannat, joissa on kiva käydä (pienten lasten kanssa):

  • Hiekkahelmi (Paimio)
    • Tammireitisön luontopolkuja lähtee myös
  • Ekvalla (Hirvensalo)
  • Saarronniemi Ruissalossa
    • Campingalue, tulentekopaikkoja (muista metsäpalovaroitukset!), SUP-lautojen vuokrausta, vuokrasauna
  • Uittamo (Turku)
    • ruuhkaisa hyvällä säällä
    • Katariinanlaakson luontopolut ihan lähellä
  • Kupittaan ja Samppalinnan maauimala
    • Kupittaan on kivempi pikkulapsien kanssa
    • Kupittaalla on myös se the Seikkaulupuisto

Pistäydyppä täällä:

  • Limut Turun kattoterassilla Walo rooftop ja Kupittaan Sokos hotel
  • Käsityöläismuseossa riittää ihmeteltävää myös lapsille
  • Turun linna
  • Kakolan alue
    • funikulaarilla ylös Kakolanmäelle
    • alueelta löytyy ravintola, kahvila, panimo, hotelli, pakopelihuone…
    • Takaisin tullessa Förillä toispuolelta jokkee täl puolel jokkee
  • Turun tuomiokirkko
    • edustalla on iso kesäterassi, joka jatkuu jokirantaan asti
  • Pyöräile Ruissaloon ja tule takaisin Fölin vesibussilla (esteetön). Osa vuoroista menee myös Hirvensalon Pikisaareen, mutta täst ei kokemusta
  • Seikkailupuisto Seikkis Turussa. Alueelta löytyy
    • leikkipuistoja
    • ohjattuja työpajoja ja muuta ohjelmaa
    • maauimala
    • polkuautoja
    • ”sorsalampi”, jossa lintuja
  • melomaan tai suppailemaan Aurajokeen. Lähtö on Halistenkosken kupeesta.
  • vuokraa Låna vene ja katsele Aurajoelta käsin Turkua ja käy vaikka pitsalle Ruissalon telakalla
  • Kuralan kylämäestä löytyy maalaismeininkiä ja ainakin lampaita. Eväät mukaan ja piknik tänne!
  • kotieläintiloja
    • Rahin kotieläintila (Kustavi)
    • Kyyhkyrinne (Lieto)
  • Saarihyppelyä
    • Turusta Vepsä, Pähkinäinen, Maisaari
    • Saariston rengastie
    • Kemiönsaaresta Högsåra, Öro, Hiittinen (näistä olen käynyt vain Högsårassa)

Luontopolut:

  • Pomponrahka
  • Tuorla Kaarinassa
    • alueelta löytyy majatalo, jossa ravintola ja brunssi ollut ainakin aiemmin
    • avaruuspuisto Väistälä, joka on Turun yliopiston toimintaa
  • Haunistenallas Raisiossa
  • Littoistenjärvi Kaarina/Lieto
    • Luontopolku lähtee uimarannalta
  • Arboretum Yltöinen Piikkiössä, jossa iso Alppiruusupuisto ja upeita yli 350-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Polkuja menee ristiinrastiin
  • Vaarniemi Kaarinassa
    • kulku Katariinanlaaksoon asti niin halutessaan
  • Katariinanlaakso
    • Uitramon uimaranta lähellä
    • Melontakeskus vieressä
  • Matildanjärven kierros ja muut luontopolut Teijossa
    • ruukkialueella alpakoita, kahviloita, ravintoloita, leipomo, suklaapuoti, panimo….
    • vuokraa maastopyörät Meri-Teijosta tai luontokeskukselta Natura Vivalta
  • Vanhalinna Liedossa, varsinkin jos rappuset on mieleisiä
  • Kuusisto ja linnanrauniot Kaarinassa

Ravintolat:

Nää on mun suosikkeja, mutta ei mitenkään erityisesti lapsille.

  • Oobu (kalaravintola, mutta saa myös muuta)
  • Tintå
  • Smör
  • Blanko
  • Kuori
  • Kauppahallissa monta paikkaa!
  • Nerå
  • Gustavo (italialainen)
  • Kaskis
  • Delhi Darbar (intialainen)
  • Yangtze (kiinalainen)
  • Heineken housen pitsat Naantalissa
  • Farmors Café Högsårassa

Kahvilat:

  • Cafe Qwensel
    • apteekkimuseo samassa pihapiirissä, tämäkin on lasten kanssa pois autojen ja joen välittömästä läheisyydestä
  • kaupunginkirjaston kahvila
    • sisäpiha on lasten kanssa vähän turvallisempi hengailuun
  • Bageri Å Kakolanmäellä (ei kokemusta, Mutta kehuttu!)
  • Leipomo Gryn Forumissa
    • kotimaista desingia viereisissä liikkeissä
    • vegekauppa vieressä
  • kahvila Oksi
  • Kustavin savipajan kahvilan munkit
  • Kehuttaja, mutta en oo itse käynyt ja on omalla pucket listillä:
    • Leipomo Manna
    • Cafe Victor
    • Ruissalon kahvilat
    • cafe Amandiksen vohvelit Naantalissa

Kansainvälinen Downin syndrooma -päivä juhlistaa jokaisen ainutlaatuisuutta

21.3.2021 Päivi
1 Comment
Kaupallinen yhteistyö, retkeily, Varsinais-Suomi

Kaupallinen yhteistyö: Myllyn paras

Renkaissa roikkumista, potkupyöräilyä, kirjojen lukemista, retkiä, uimista ja saunomista, lettuja ja jäätelöä, linssikeittoa, Nallen lauluja, tanssimista ja rytmejä.

Niitä esikoiseni rakastaa omassa elämässään. Aika tavallisia asioita, eikö?

Jokaisen meidän arkeamme värittää erilaiset asiat. Meidän arkeemme kuuluu viikottaiset terapiat, vähän harvemmin verikokeita ja lääkärikäyntejä. Tuettua kommunikaatiota, kuten viittomia ja kuvia. Suujumppia ja oman pystyvyyden tukemista ja pönkitämistä. Pillerin ottamista aamulla purkista. Vanhempien harteilla lepää liian paksu nippu paperitöitä ja selvitettäviä asioita. Toisilla lapsien arjessa näitä on enemmän, toisilla vähemmän.

Toisilla on sairauksia, toiset ovat perusterveitä. Toisilla on ruskeat silmät, toisilla vihreät. Toisilla on taipumus lähteä omille teilleen ja tutkia maailmaa, toisilla taipumus viihtyä omissa oloissaan piirtelemässä. Yhtä kaikki, lopulta kukaan meistä ei pyydä enempää kuin saada olla sellainen kuin on. Oikeuden elää omannäköistä elämää ilman tarvetta selitellä kenellekään omaa olemassaoloaan ja arvokkuuttaan. Oikeuden saada apua ja tukea, jotta voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa.

Kansainvälinen Downin syndrooma -päivänä haluan muistuttaa ettei kukaan ole yhtä kuin diagnoosi, vaan ihminen. Minun eikä sinun ansioluettelossa lue lääkelistaa tai mitä emme osaa. Siellä lukee se, mitä olemme oppineet ja missä olemme hyviä. Ja tämä tulisi olla kaikkien oikeus. Saada mahdollisuus osallistua, oppia ja löytää omat vahvuudet. 

213-päivä on YK:n vahvistama juhlapäivä. Olen perinteisesti vienyt omalle työpaikalleni porkkanapiirakkaa ja kertonut päivästä. Tänä vuonna päivä osui viikonloppuun ja yrittäjäksi hyppäämisen jälkeen yhteistyökumppaneita tapaa lähinnä verkon välityksellä. Tietysti päivää silti juhlistetaan perheen kanssa päivänsankarin toivomalla tavalla.

Ja mitäpä muutakaan se olisi ollut kuin retkeilytouhuja ja herkkueväitä. Otimme juhlintaan varaslähtöä jo aiemmin jos sattuisikin juhlapäivään retkeilylle epäkelpo sää. Aluksi ajattelimme valmistella lettutaikinan neidin kanssa yhdessä kotona. Keväinen sää ja Myllyn Parhaan superhelpon lettujauhoseoksen innoittamina päätimme kuitenkin pakata lettuvermeet kassiin ja kokkailla laavulla. 

Varsinkin sosiaalisessa mediassa meidän touhuja seuraavat tietävät, että meidän kokkailuhommissa menoa ja meininkiä riitää. Nyt olen päättänytkin, että keskitymme nopeasti ja pienellä vaivalla valmistuviin juttuihin tai puolivalmisteisiin yhdessä kokkailessa. Myllyn Parhaan lettutaikinajauhoseos oli tähän tarkoitukseen erittäin kätevä. 2 desilitraa kermaa ja 3 desilitraa vishyä yhdistettin ja sekoitettiin yhdessä lettujauhojen kanssa. Myös maito käy. 

Me heitimme – lähes kirjaimellisesti – kaikki aineet shakeriin ja ravistelimme koko komeuden sekaisin. Ravistelussa kannattaa pitää shakerin korkista hyvin kiinni ja avata varovasti, sillä vishy tekee sisälle pienen paineen ja voi poksahtaa auki. Paistoimme letut retkikeittimellä, koska se nopealiikkeiselle neidille turvallisempi ja helpompi puuhailla. Jos retkeily ei kuitenkaan tunnu hyvältä, lettuja tai vohveleita voi paistella omassa kotikeittiössä tai -grillissä. 

Laavulle päästyämme lettuja olisi pitänyt saada heti ja mietinkin mahtaako neidin kärsivällisyys riitää paistopuuhiin ollenkaan. Paistoin lapsille muutaman letun edeltä, jonka jälkeen neiti tuli paistamaan oman lettunsa. Ja voi mahdoton sitä keskittymistä aina niin levottomalla sielulla. Hän kuunteli ohjeita eikä hosunut ja säheltänyt. ”Voi ihmettä”, sanoo usein meidän neitokainen ja se sopi tilanteeseen jälleen erihyvin. Miten ylpeitä me olimmekaan yhteisestä hetkestämme. ”Minä osaan!”, helähti neidiltä. Niin totta vie osaat. Oma rakas superpimuni. Minä tiedän sen ja koko maailman tulisi tietää se. 

Lettujen päälle valikoitui kotona valmiiksi vatkattu kerma. Lisäksi meillä oli mukana uuniomenahilloa, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Jokainen pikkulapsen vanhempi tietää ettei letunpaistajan roolissa omaan suuhun ehdi yleensä montaakaan murusta. Kun lasten masut oli täynnä lähtivät he purkamaan energiaa kiipeämällä vielä läheiselle vuorelle. No, saattaa olla ettei se ihan vuoren standardeja kyllä täytä, mutta energiankulutukseen kyllä varsin passeli nyppylä. 

Samaan aikaan minä pakkailin leiriä ja paistoin ihan vain itselleni muutaman lätyn. Sisälle käärin kermavaahtoa ja hymistelin suu täynnä lettua. Niin vauhdikasta ja sykettä nostattavaa kuin retkeily pienten lasten kanssa onkin, nautin siitä valtavasti. Nautin, kun näen lasten nauttivan luonnosta ja siellä elosta. Nautin, kun ensin olen kantanut heitä monta vuotta ja pikku hiljaa heidän omat jalat alkavat kantaa enemmän ja enemmän. Nautin, kun luonnossa voin hellittää otettani ja antaa mahdollisuuksia laajentaa reviiriä. 

Tällainen tee kaikki itse alusta asti -nainen myös innostui lettujauhojen jälkeen hyödyntämään muitakin puolivalmisteta. Lasten kanssa kokkailu ja leipominen vie aina yleensä vähintään puolet enemmän aikaa ja siksi jää monesti tekemättä. Miksi ei voisi vähän oikaista ja ottaa puolivalmisteet mukaan lasten kanssa kokkailemiseen. 

Autenttista videomateriaalia meidän lettuhommista voi käydä kurkkaamassa Instagramin puolelta. Lettu- ja vohveli-ideoita omiin lettukesteihin löytyy Myllyn Parhaan ideapankista.

Ihanaa kansainvälistä Downin syndrooma -päivää. Näe ihminen, älä diagnoosia.

Roadtrip Suomessa pienten lasten kanssa

11.2.2021 Päivi
3 Comments
Etelä-Savo, kaupunkiloma, Kotimaa, Lasten kanssa matkustaminen, Matkailu, Pohjois-Pohjanmaa, retkeily
Kammiovuori

Otsikosta poiketen meidän viime kesän roadtrip kyllä sopii ihan kaikille, mutta koska se oli mietitty ja nyt koeajettu nimenomaan pienten lasten kärsivällisyys huomioiden niin uskallan luvata, että tätä voi ainakin kokeilla. Loppuun avaan vielä miten reitti olisi muuttunut jos olisin ollut kaksin puolison tai ystävien kanssa liikkeellä.

Turku – Hämeenlinna – Asikkala

Lähdimme siis Turusta ja ensimmäinen pysäkki oli Hämeenlinna. Kello oli sen verran paljon, että Hämeen linnaan ei enää päässyt, joten käyskentelimme hetken alueella ja söimme autossa päivällistä. Seuraava pysäkki ja yöpaikka oli Pulkkilanharjulla Asikkalassa.

Päijänteen maisematietä suitsutetaan yhdeksi Suomen kauneimmaksi ajo-osuudeksi ja sen vuoksi tiemme kulki tietä 314 pitkin. Olihan se upeaa mennä Päijänteen syleilyssä, mutta loppujen lopuksi tien päältä ei vettä nyt niin hirveästi nähnyt. Hulppeimmat maisemat oli ehdottomasti Pulkkilanharjulla ja Karisalmen sillan kupeessa. Mutta älä käsitä väärin – ajamisen arvoinen reitti.

Asikkala – Sysmä

Aamulla oli takoitus kiertää Karisalmen sillan kupeesta lähtevä 2,3 kilometrin luontopolku. Luontoäiti antoi kuitenkin vettä taivaan täydeltä ja päätimme jatkaa matkaa. Jatkoimme Sysmään ja Kammiovuorelle, joka on ehdottomasti paikka jossa käydä Sysmässä. Takaisintullessa mietimme lähteä vaiko jäädä. Jäimme yöksi siis parkkipaikalle. Sysmän keskustassa on tosi kiva karavan-alue, josta löytyy myös puuhaamista (kuten SUP-lautoja vuokralle) ja kiva uimaranta. Emme kuitenkaan yöpyneet siellä, koska meidän olisi pitänyt palata väärään suuntaan.

Sysmä – Juva – Savonlinna

Ennen Juvalle saapumista pysähdyttiin matkalla huoltamaan ja syömään. tienposkille. Matkan varrella mainostettiin Ollinmäen viinitilaa, joka kyllä houkutteli, mutta ei sopinut aikatauluun.

Juvalla pysähdyttiin TeaHouse of Wehmaisissa, jossa ajateltiin ruokailevamme. Paikkaa emönnöi yksi Suomen harvoista tee sommeliereista. Wehmais oli aivan tupaten täynnä ja henkilökunta kehoitti varaamaan pöytää hyvissä ajoin jos mielii syömishommiin tai engalantilaisella viiden teelle. No, hyvin maistui vihiskin parkkipaikalla. Miljöö oli kaunis. Laitumella laidunsi lehmät ja navetan ovesta pääsi näkemään lypsyrobotin toimintaa.

Illaksi ajelimme vielä Savonlinnaan. Ilta kului leikkipuistossa ja ravintoista pöytäpaikkaa etsien. Ihmisiä oli kuulemma enemmän liikkeellä kuin Oopperajuhlien aikaan. Ja siltä se vaikutti ja täysin sattumalta näimme useampia ystäviäkin.

Kurkkaa mitä muuta me Savonlinnassa touhuttiin. Se oli yksi mieleenpainuvimmista kesäkohteista miehen mielestä ja tykkäsin kyllä itsekin tosi kovasti.

Savonlinna – Kuusamo

Savonlinnasta päästiin Kajaanin tietämille, jossa auto laitettiin parkkiin levähdyspaikalle. Kuusamossa nautiskeltiin olemisesta. Minä pääsin lakkaan paikallisten kanssa ja yhtenä päivänä käytiin kiipustamassa Konttaisille. Pestiin vähän puhtaiksi vaatteita, syötiin jätskiä, saunottiin ja uitiin. Erityisesti ihailtiin joka päivä niin erilaista ja maagista järven ja taivaanrannan eloa.

Jos pelkät mökkipuuhat ei innosta niin Kuusamossa riittää ihan hirveästi puuhaa. Rukalla on kesäkelkkarata ja toki huipulle voi kiivetä muutenkin (omaan silmään ei ole erityisen kaunis ympäristöltään), melontareititi Kiutakönkäältä Jäkälänmutkalle soveltuu perheillekin, pieni karhunkierros on kaunis ja vaihteleva, Valtavaaran huipulta on upeat maisemat (melko jyrkkiä osuuksia pikkulapsille), Riisitunturin kansallispuisto on ihana ja antaa kunnon Lappi-fiiliksen. Sitten kun lapset kasvaa niin ehdottomasti mennään laskemaan koskea.

Kuusamo – Hossa – puskaparkki puskassa – koti

Kuusamosta kotiin päin lähtiessä ei vielä pitkälle päästy. Hossan kansallispuistossa on pitänyt käydä hurjan monta kertaa, mutta aina sen ohi on tullut vain posotettua. Nyt kävimme Julma Ölkyllä, joka oli kyllä niin ikään käymisen arvoinen. Pääsimme luontopolulta takaisin sen verran myöhään, että päätimme jäädä Hossan parkkipaikalle yöpymään.

Seuraavan yön vietimme jossakin Taivakosken ja Pudasjärven tietämillä. Oma karttapalveluni on hävittänyt kohteen. Se voi ehkä olla Rytinkisalmentie 144, Pudasjärvi, mutta en pistä päätäni pantiksi. Joka tapauksessa jätimme auton ihan lammen rantaan. Paikka oli kaunis ja jos olisin tarjennut olisin käynyt pulahtamassa aamu-uinnilla. Viimeinen yö ennen kotiin paluuta vietettiin Keski-Suomessa sukulaisten mökillä.

Jos lapsia ei olisi ollut mukana, niin todennäköisesti oltasiin lähdetty Savonlinnasta Punkaharjulle ja sieltä kohti Kolia ja Patvisuon kansallispuistoa. Sieltä me oltaisiin pysähdytty varmaan vielä Kajaanin linnanraunioilla ja Hyrynsalmella Hiidenkirkolla ennen Kuusamossa viivähtämistä. Muutoin varmaan aika samoilla suunnitelmilla oltaisiin menty.

Vieraskynästä: Pienen lapsen toimintaterapia ammattilaisen silmin

5.2.2021 Päivi
1 Comment
kehitys, Päijät-Häme, Toimintaterapia

Minulta usein kysytään toimintaterapiasta ja voisinko puhua siitä. Instagramin kohokohdista löytyykin kohta ”Toimintaterapia”, jossa lyhyesti kerron pienten lasten toimintaterapiasta meidän näkökulmasta. En ole kuitenkaan toimintaterapian asiantuntija. Kaikkien meidän iloksi toimintaterapeutti Maija kertoo toimintaterapiasta ammattilaisen silmin tässä vieraskynäkirjoituksessa.

Vahvistetaan itseluottamusta ja positiivista minäkuvaa miettimällä ja nimeämällä lapsen vahvuuksia. 

Toimintaterapeutin puheenvuoro

Olen ihaillut Päiviä ja hänen perhettään pitkään niin ystävänä, kuin myös toimintaterapeuttina. Päivillä on upea tapa tuoda arkeen kuntouttava ”työote” ja osallistuttaa lapsia päivän toiminnoissa heille sopivalla
tasolla ja hän on tuonut minulle myös monta hyvää oivallusta omaan työhöni. Kun Päivi pyysi minua kirjoittamaan vieraskynäpostauksen toimintaterapiasta suostuin mielelläni. Olen siis toimintaterapeutti ja
nykyisin työskentelen Tampereella Medifamilia Oy:ssa.

Omat asiakkaani ovat pääosin lapsia ja terapia toteutuu normaalisti kouluissa, päiväkodeissa, asiakkaiden kotona tai terapiavastaanotolla. Asiakkaat tulevat usein terveydenhuollon lähetteellä ja terapia on yleensä Kelan tai kaupungin kustantamaa. Työ on hyvin liikkuvaa ja parhaimmillaan saatan päivän aikana käydä viidessä eri päiväkodissa/koulussa.

Tavoitteena toimintaterapiassa voi olla mm. itsesäätelyn, tunnetaitojen, kaveri- ja leikkitaitojen, hienomotoriikan, hahmottamistaitojen, sensomotoriikan, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vahvistaminen.

Joskus terapiassa voi olla niin kivaa, että lopettaminen harmittaa. Tällöin time timer auttaa ennakoimaan lopettamista: kun kello soi, on aika siivota leikit. Time timer toimii hyvin myös pitkäjänteisen työskentelyn tukena: Jaksa tämä aika niin sitten on sinun valitsema leikki. 

Toimintaterapeutin opinnot

Moni oli kovin kiinnostunut toimintaterapian opiskelusta, avaan hieman omaa opintopolkua. Aloitin toimintaterapiaopinnot lukion jälkeen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Päästäkseen toimintaterapeutiksi ei siis tarvita pohjakoulutuksia, vaikka varmasti monenlaisesta kokemuksesta on työssä hyötyä esim. koulunkäyntiavustajan tai lähihoitajan koulutus. Nykyisin on myös mahdollista hakea monimuoto-opiskelijaksi, jolloin opinnot toteutuvat pääosin etänä. Opintojen laajuus on 210 op eli opinnot kestävät noin 3,5 vuotta.

Toimintaterapeutti voi työskennellä monipuolisesti eri-ikäisten ja erilaisten asiakkaiden kanssa esim. mielenterveys, AVH, reuma, kotikuntoutus yms. Työllisyystilanne etenkin avoterapiapuolella on hyvä. Toimintaterapeutin vähimmäispalkka Toimintaterapialiiton mukaan on 2438 €, mutta palkkaan vaikuttaa sijainti, työn vaativuus ja kokemusvuodet. Kannattaa siis neuvotella siitä.

Meillä opinnoissa painotettiin paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, mikä on toki hyvä asia nyt kun työelämä sisältää paljon moniammatillista yhteistyötä. Opintoihin sisältyi kolme pidempää harjoittelujaksoa, jotka valitsin itse.

Ensimmäinen harjoitteluni oli Tampereella Hatanpään puistosairaalan neurologisella osastolla. Harjoittelijana pääsin työskentelemään asiakkaiden kanssa, joilla oli ollut erilaisia aivotapahtumia
tai neurologisia sairauksia (aivoverenvuoto, tapaturmat, ALS, MS). Vaikka itselle oli selkeää, että haluan työskennellä lasten kanssa, oli upeaa tutustua myös terapiaan aikuisten kanssa. Aikuisten kanssa kuntoutusta ei tarvitse verhota leikkiin, vaan asioista puhutaan asioina esim. millä toiminnoilla voidaan vahvistaa käden toimintaa.

Toinen pitkä harjoitteluni oli Tansaniassa kehitysvammaisten lasten päiväkeskuksissa. Tansaniassa toimintaterapeuttina työskentely oli luonnollisesti hyvin erilaista ja ainakin opin miten terapiaa voi toteuttaa myös vähäisillä välineillä, kun vain käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Kolmas harjoitteluni oli yksityisellä puolella lasten toimintaterapian parissa eli juurikin samanlaista työtä, mihin itse päädyin. Harjoittelujen lisäksi opinnot sisälsivät isomman kehitystehtävän, jonka kirjoitin etäterapiasta (joka tulikin erittäin ajankohtaiseksi viime vuonna) ja opinnäytetyön tein mielenterveyspuolelle.

Suosittelen valitsemaan huolella harjoittelupaikat ja isommat tehtävät, sillä ne monesti tukevat työllistymistä ja luovat verkostoja. Teoriaopintoja käydään kyllä monipuolisesti ja tutustutaan erilaisiin asiakaskuntiin, mutta harjoittelujen ja muiden tehtävien avulla tietoa voi syventää juuri sinua kiinnostavista aihealueista. Sanotaanko, että vaikka minulla onkin toimintaterapeutin koulutus, olisin melko pulassa, jos nyt pitäisi mennä reumaosastolle töihin tekemään lastoja.

Kuvat tukevat toimintastruktuurin hahmottamista.

Miten toimintaterapia alkaa?

Lisäksi terapiaprosessia pyydettiin avaamaan ja ajattelin, että se on hyvä käydä läpi keksitynesimerkkiasiakkaan Miinan kautta.

Miinan päiväkodissa on herännyt huoli Miinan kehityksestä, kun hän
usein varmistaa aikuiselta mitä pitää tehdä esim. siirtymät, pukeutuminen, vessakäynnit. Vapaissa leikkitilanteissa Miina jää herkästi seurailemaan toisten leikkiä sen sijaan että osallistuisi itse leikkiin ja kynätehtävistä kieltäytyy kokonaan.

Miina saa lähetteen neuvolassa toimintaterapia-arvioon kaupungin toimintaterapeutille. Jonot arvioihin vaihtelevat kunnittain, mutta joskus odotusaika saattaa olla harmittavankin pitkä. Arvioiva terapeutti arvioi Miinan taidot ja kuntoutustyöryhmässä arvioidaan kuntoutuksen tarve. Kuntoutussuunnitelmaan kirjataan laajemmat tavoitteet, jotka tässä tapauksessa voisivat olla toiminnanohjauksen, leikkitaitojen ja hienomotoriikan vahvistuminen.

Terapiaa haetaan vuodeksi esim. 30x60min koti/koulu ja vastaanottokäynteinä. Arvioiva terapeutti auttaa sopivan terapeutin
metsästyksessä. Jep, käytän sanaa metsästys, koska aina ei vapaita paikkoja ole automaattisesti saatavilla. Tässä tapauksessa nyt minulla on juuri vapautunut asiakaspaikka ja voin ottaa Miinan asiakkaakseni.

Jos terapian maksajana on Kela, odotetaan vielä Kelan hyväksyntä ja sitten voidaan aloittaa itse terapia. Alussa tavataan yhdessä perheen kanssa, sovitaan sopivat aikataulut ja toteutus. Kuntoutussuunnitelman pohjalta
mietitään yhdessä vanhempien ja lapsen päiväkodin henkilökunnan (ja tietenkin yhdessä lapsen, jos kykeneväinen) kanssa lapselle tarkoituksenmukaiset konkreettiset tavoitteet.

Tässä tilanteessa tavoitteena voisi olla toiminnanohjauksen vahvistuminen:

  • muistan pestä kädet aina vessakäynnin yhteydessä
  • leikkitaitojen vahvistuminen: Leikin tarinallisuus lisääntyy ja leikissä näkyy selkeä yksinkertainen tarina
  • hienomotoriikka: opin kirjoittamaan oman nimeni

Kun tavoitteet ovat saavutettavissa olevat, tarkoituksenmukaiset ja konkreettiset, on niihin helpompi kaikkien sitoutua. Käynnit toteutuvat sovitusti päiväkodissa.

Tunnekorttien avulla voi harjoitella tunteiden nimeämistä ja tunnistamista. 

Esimerkkikäynti

Miina on juuri syönyt aamupalan ja tulee hyvällä mielellä terapeuttia vastaan. Siirrytään sovittuun terapiatilaan (voi olla esim. yhteinen leikkitila) ja piirretään terapiavihkoon tunnin struktuuri. Kuvitettu tunnin struktuuri auttaa tehtäviin motivoitumisessa ja tehtävien järjestyksen hahmottamisessa.

Kotona taas Miina voi kertoa vihon avulla, mitä terapiassa on tehty. Aluksi käydään läpi kuulumisia ja herätellään kehoa esim. laululeikin avulla ja tehdään erilaisia rytmitaputuksia (keskilinjan ylityksiä, sarjallisuus, vuorovaikutus).

Sitten voidaan siirtyä hienomotoriikkaa vahvistaviin harjoituksiin. Koska kynätehtävät ovat vielä vaikeita ja epämieluisia, etsitään joku sellainen tapa, joka on Miinalle mieluisa ja helpotetaan toimintaa. Esimerkiksi paksut kynät/tussit, joista helpompi saada kiinni tai vesimaalaus, vibrakynä, piirretään sormella ilmaan/selkään tai unohdetaan kokonaan piirtäminen ja tehdään jotain muuta visuomotoriikkaa kehittävää.

Kun tehtävä on sopivan tasoinen ja lapsi on motivoitunut, oppiminen mahdollistuu helpommin. Positiivinen palaute pienestäkin onnistumisesta on tärkeä.

Harjoitellaan ohjeen mukaan toimimista ja helmien pujottelu vahvistaa hienomotorisia valmiuksia.

Toiminnanohjausta voi harjoitella esim. lautapelejä pelaamalla, kun pitää vuorotella, noudattaa sääntöjä ja jatkaa toimintaa. Legorakentelut ovat myös hyvä keino harjoitella toiminnanohjausta, kun pitää seurata ohjetta, jatkaa toimintaa ja lisäksi hienomotoriset ja hahmottamistaidot kehittyvät.

Lopuksi voidaan ottaa mieleinen leikki. Miina tykkää todella paljon Ryhmä Hau-hahmoista. Leikissä Miina kuitenkin jää enemmän tutkimaan hahmoja tarinallisen leikin sijasta. Luen Miinalle lyhyen tarinan ja leikitään yhdessä
tätä tarinaa hahmoilla. Lisäksi hahmot voivat tehdä asioita, jotka ovat Miinalle tuttuja päivittäisiä asioita kuten syöminen, peseytyminen, nukkuminen.

Minä voin antaa Miinalle leikki-ideoita, joihin hän voi tarttua
ja pikkuhiljaa Miina kehittyy ja osaa jatkaa myös tarinaa loogisesti apukysymysten avulla esim.: ”Mitä Halti tekisi ennen kuin menee nukkumaan”. Miina vastaa: ”Syö iltapalaa”, ja tämä sitten leikitään yhdessä.

Jumpparadan ympärille voi keksiä mieleisen seikkailuleikin ja harjoitella etenemään radalla sovitussa järjestyksessä. Samalla kehitetään monipuolisesti mm. tasapainoa, koordinaatiota, silmä-käsi yhteistyötä, asennonhallintaa ja sensoriikkaa. 

Terapian päätteeksi usein keskustellaan päiväkodin henkilökunnan kanssa, vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan terapian toteutuksesta sekä mietitään sopivia keinoja edistää Miinan arkea. Nyt tavoitteena oli, että Miina pesisi kädet aina vessakäynnin yhteydessä ilman että aikuisen tarvitsee siitä erikseen muistuttaa. Otetaan käyttöön esim. palkkiotaulu, johon Miina laittaa rastin aina, kun on muistanut pestä kädet itse. Alkuun aikuinen voi ennakoida ja muistuttaa ennen vessakäyntiä, että nyt muistetaan pestä kädet ja lisäksi kuvatuki muistutukseksi. Harjoitusten myötä toiminta automatisoituu ja Miina ei tarvitse enää aikuisen jatkuvaa muistutusta.

Koska terapia toteutuu vain kerran viikossa, on vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden rooli merkittävä taitojen kehittymisessä ja arkeen siirtymisessä. Yhteistyötä tehdään tiiviisti niin päiväkodin
henkilökunnan ja vanhempien kanssa sekä mietitään lapselle sopivia harjoituksia ja ratkaisuja perheen voimavarojen puitteissa.

Palkitsevaa ja merkityksellistä työtä

Pienilläkin muutoksilla voi tukea jo suuresti lapsen kehitystä ja lisätä osallisuutta esim. sen sijaan että antaa kokonaan vastauksen tai tekee puolesta, voi helpoilla apukysymyksillä tukea toiminnanohjausta. Tai palapeliä kootessa ei anna kerralla kaikkia paloja, vaan helpotetaan antamalla muutama pala kerrallaan. Tässäkin apukysymyksistä voi olla hyötyä: ”Etsi pala, jossa on punaista”.

Lasten kanssa työskennellessä on parasta nähdä lasten innostus ja aito riemu onnistumisista. Työ on palkitsevaa, kun usein jo pienessä ajassa näkee oppimista ja edistymistä. Tälläkin viikolla yksi lapsi oppi
tekemään terapiassa itse rusetin ja toinen oppi nousemaan luistimilla itsenäisesti pystyyn (kovan harjoittelun tuloksena tietysti). Terapeuttina saan vaikuttaa omiin työaikatauluihini ja suunnittelen terapiat
itse.

Ilmapallosulkkis on jopa vähän stereotyyppinen toimintaterapian aktiviteetti, mutta se on loistava harjoitus mm. keskilinjan ylitykseen, silmä-käsi yhteistyöhön, vuorotteluun.

Tälläkin viikolla tasapainoa on vahvistettu luistelemalla, sarjallisuutta ja koordinaatiotaitoja vahvistettu hiihtämällä ja sosiaalisia vuorovaikutustaitoja sekä prosessitaitoja vahvistettu rakentamalla
lumiukko. Minulta usein kysytään, että voiko lapsi oppia koskaan jotain tiettyä taitoa. Vastaan että en voi luvata, mutta harjoittelun ja toistojen myötä se voi olla mahdollista (mikäli ei selkeää fysiologista estettä
asialle). Mikä monelle lapselle kehittyy luonnostaan, esim. konttaaminen, ei olekaan itsestään selvyys kaikille, vaan se pitää erikseen harjoitella.

Työ on monipuolista ja vain mielikuvitus on rajana mitä lasten kanssa voi tehdä. Taustalla tietysti on ajatus mikä harjoiteltava asia on. Haluankin korostaa, että tämän kirjoituksen esimerkissä oli vain yksi tapa
monesta ja kuntoutuksessa tulee aina huomioida perheen tilanne sekä lapsen tarpeet ja mikä juuri heille on merkityksellistä.

Kammiovuori pienten lasten kanssa

22.1.2021 Päivi
1 Comment
Kotimaa, Lasten kanssa matkustaminen, retkeily

Viime kesän lomareissun yksi hienoimmista näköaloista oli ehdottomasti Sysmän Kammiovuoren laella. Itse polku Kammiovuorelle tuntui kuin miltä tahansa kuusimetsältä Varsinais-Suomessa eikä ollut mitenkään erityisen kiinnostava. Mutta se näky joka eteen avautui laella oli sellainen ettei sitä olisi millään uskonut. Lisäksi tunnelma oli vallan erilainen kuin Kolilla, kun pitää jonottaa omaa vuoroa kuvien ottoa varten. Kammiovuorella sai kokea luonnon rauhan.

Ajo-ohjeet

Sysmästä päin tultaessa Kammiovuori löytyy, kun ajaa tietä 612 pitkin 24 kilometriä Luhankaan päin. Sen jälkeen kääntyy tie Vintturintielle, jota ajetaan 2 kilometriä. Sitten käännytään vielä vasemmalle Nutturintielle ja sitä ajetaan noin kilometrin verran. Parkkipaikka ja reitin lähtöpiste tulee vastaan tiellä niin ettei siitä voi erehtyä. Viime kesänä oli tietöitä, jonka vuoksi kiertelimme mistä sattuu pieniä teitä. Toivottavasti ne on jo kunnossa.

Reittikuvaus

Kesäreissumme alku oli hyvin märkä ja Kammiovuorelle kiipeämistäkin ennen sattui sadekuuro. Onneksi lähdimme uhmaamaan silti polulle, koska lopulta sade loppui melko nopeaa ja Kammiovuoren laella meitä helli jo aurinko. Polku oli alussa mutainen, mutta pääsimme kenkiä kastelematta kuitenkin kivasti polun reunaa.

Reitti on 4 kilometriä edestakaisin ja osittain rengasreitti. Mennessä menimme reitin haarautuessa vasemmalta. Se on parisataa metriä lyhyempi kuin oikeanpuoleinen reitti. Me tulimme neidin kanssa takaisin tätä toista reittiä, mutta pojat tuli lyhyempää reittiä, koska nälkä alkoi selkeästi yltyä kuopuksella.

Reitti Kammiovuoren huipulle on juurakkoista, kivistä ja jatkuvasti mennessä nousevaa kuusimetsää, mutta sanoisin silti sen helppokulkuiseksi lastenkin kanssa. Jos siis alla on retkeilyä ja vaihtelevakulkuinen maasto enemmän kiehtoo kuin ärsyttää lasta. Meidän neiti posotti tuon koko 4 kilometrin matkan omin päin eikä juuri auttaa saanut jyrkissäkään mäissä. Palatessa eri reittiä kuin mennessä oli portaat.

Siirtolohkare Linta

Nähtävyydet

Matkan varrelta löytyy siirtolohkare Linta ja hiukan polulta poiketen Hiskiaan luola ja tulentekopaikka (me emme tulistelleet tällä reissulla). Näistä ja portaiden jyrkkyydestä näkee kuvia Luontopolkumies-blogista. Näitä luonnonihmeitä en osaa vielä tarpeeksi arvostaa eikä niille poikkeaminen omaan matkaan tuonut lisäarvoa. Mutta jota niiden historia ja olemassaolo kiinnostaa niin sieltä niitä löytyy.

Kammiovuoren laella on iso pirttipöytä, jonka äärellä voi evästellä. Pienten lasten kanssa alue ei tosin ole mitenkään stressivapaata, sillä jyrkänne on lähellä ja putoamisvaara suuri. Meidän iloiseksi yllätykseksi lapset kuitenkin hakeutui yllättävän vähän tyhjän päälle. Eväät veti ilmeisesti sen verran hyvin puoleensa.

Kammiovuori on Itä-Hämeen korkein kohta ja sanoisin sen tällä kokemuksella yhdeksi upeimmaksi kohteeksi eteläisessä Suomessa. Visit Päijänteen Instagramia seuratessa maisemat ei ole myöskään talvella yhtään hullummat.

Viime kesän muista road tripin kohteita oli:

Savonlinna ja sen lapsiperheille suomat herkut

Kuusamon Konttainen

Julma-Ölkky Kuusamon ja Suomussalmen taitteessa

Mihinhän sitä tänä kesänä lähtisi. Kokoonpano on taas erilainen ja jos luulenpa, että tämän kesän Kuusamon reissu jätetään välistä. Toivotaan kuitenkin kaiken menevät hyvin ja pääsemme kuitenkin retkeilemään ja seikkailemaan, vaikka lähellekin. Mutta jos sinulla on vielä Kammiovuori tsekkaamatta niin suosittelen <3

Piikkiön linnavuoren valloitus

5.11.2020 Päivi
1 Comment
Kotimaa, Matkailu, retkeily, Varsinais-Suomi

Kävimme Piikkiön linnavuorella poikkeuksellisella kokoonpanolla, sillä mukana ei ollut kuin kuopus. Tuntui hetkittäin kun lapsia ei olisi ollut mukana ollenkaan, niin tyytyväisenä hän repussa vielä matkustelee. En tiedä kuinka paljon normaalisti poluilla on väkeä, mutta nyt oli ainakin syyslomaviikolla parkkipaikka täynnä ja poluillakaan ihmisiä tuli ja meni.

Osoite Linnavuorelle on Lystiläntie 21, Piikkiö. Parkkipaikkana toimii Kehityksen kerhotalon parkkipaikka. Opastaulun takaa löytyy roska-astian näköisesta laatikosta polttopuita. Mikäli haluaa grillailla nuotiolla niin kannattaa muistaa ottaa mukaan joku halkokassi tai -reppu ja puut mukaan mennessä.

Kuvassa näkyy kerhotalo ja seison ”lähtöpisteellä”
Ensimmäine opaskyltti on vähän piilossa, mutta sitten reitti on hyvin merkitty ja polku selkeää.

Meillä oli taas kerran vähän alkukankeuksia löytää reitin alku. Jos parkkipaikalta katsoo kerhotaloon päin ja lähtee kulkemaan tietä vasemmalle niin polun alku löytyy. Polkuja menee ilmeisesti myös, kun lähtee oikealle, mutta ne jäivät seuraavaan reissuun tutkittaviksi. Itseasiassa meidän reitti ei mennyt ihan alkuperäisen mukaan, sillä emme tajunneet, että se ”nähtävyys” eli Huttulan Linnavuori ei ole polun varrella vaan sinne olisi pitänyt poiketa jo melko alussa matkaa. Sen vuoksi me kiersimme polun niin, että poikkesimme kodan kohdalta takaisin polulle, jota olimme jo tulleet. Loppuosa reitistä jäi siis kulkematta.

Hiekkatietä on noin 150 metriä, jonka jälkeen tulee ensimmäinen opaskyltti ja sen jälkeen polulta ei pääsekään eksymään. Linnavuoren polut (4 km) on osa Tammireittejä. Noin puolessa välissä matkaa on metsän keskellä kallioisella paikalla kota ja grillauspaikka.

Pitkospuita ei tämän enempää ollut.

Maasto on vaihtelevaa ja nousua ja laskua löytyy. Korkeuserot toki ei ole mitään järin päätä huimaavia, kun on Länsi-Suomesta kyse. Maasto itsessään on perinteistä metsäpolkua. Oksaista ja kallioista, mutta helppokulkuista. Nyt on sadellut sen verran, että osin oli jo tosi märkiä kohtia. Ne pääsi kuitenkin kiertämään ihan hyvin.

Reitin varrelta pääsee poikkeamaan myös muillekin nyppylöille ja muinaisrannalle, mutta me emme käyneet niitä kurkkailemassa.

Huttulan Linnavuorelle täytyy tosiaan poiketa erikseen polulta. Matkaa tulee yhteen suuntaan muutama sata metriä. Täältä näkymät ympäristöön olivat parhaimmat. Muuten reitti ei erityisesti saanut sydäntä läpättämään, mutta voin kuvitella millaisia leikkejä kallioilla lapset keksisivät. Lähellä ei ole myöskään vettä eikä suoalueita, joten sen puolesta myös on turvallisempaa lasten leikkiä.

Se tässä lumettomassa talvessa on mukavaa, että retkeilykausi lasten kanssa jatkuu helpompana. Muita Varsinais-Suomen lähiretkikohteista kirjoituksia löytyy täältä.

Talven to do lista

30.10.2020 Päivi
0 Comment
Elämä, Niksinurkka, Perhe, retkeily, Varsinais-Suomi

Tajusin miten keväällä mietitään takatalvea, mutta syyskuun helteissä harvempi marisi saati puhui takakesästä. Etelän vähälumiset talvet on saaneet minut miettimään miten pimeästä ja märästä talvesta saisi iloa irti. Päätin tehdä talvelle oman to do listan puuhailuista, jotka eivät vaadi lunta ja pakkasta. Bonarina tulee sitten ne perinteiset lumessa ja jäällä puuhastelut jos sellaista eteläänkin suodaan.

Minähän olen vannoutunut listojen tekijä ja perinteeksi on muodostunutkin tehdä aina kesää vasten to do-lista.

KOTOILU

  • Vanhojen valokuvien katselu yhdessä. Mikään ei ollut lapsena parempaa kun ihmetellä oman äidin ja isän hääkuvia ja omia lapsuuskuvia. Pitäisi myös saada aikaiseksi tehdä uusia kuvakirjoja, joita ihmetellä lasten kanssa.
  • Kirjoja luettuna tai äänikirjoina. Yksin ja yhdessä.
  • Lautapelejä koko perheellä tai kaveriporukalla. Joka kerta yksi saa valita pelin jota pelataan.
  • Taskulamppupiilosta tai ihan perinteistä. Jos on jo pimeää valmiiksi niin miksei katkaisisi loppujakin tuikkuja.
  • Vuorotellen kaikkien lemppariruokia ja sunnuntaisin vaikka yhdessä seuraavan viikon ruokalistan miettiminen
  • Joulupipareiden leivontaa
  • Kyselin Instagramissa onko ollut jotain lastenohjelmia, joita on lapsena pelännyt. Mulle tuli kauhea Disney-leffakuume. Haluaisin katsoa jotain lapsuuden tärkeitä elokuvia ja toivottavasti lapsetkin vähän innostuisi. Ainakin Helen Keller on toivelistalla.
  • Unelmakartan teko. Tämä voisi pimeänä iltana helpottaa, kun voisi katsella lehtien kuvia ja miettiä mitä tulevaisuuden unelmia minulla on.
  • Tunnekorttien avulla tunteiden miettimistä lasten kanssa. Ilmaiset tunnekorit voi käydä tulostamassa täältä.
  • Joogamaton levittäminen olohuoneeseen tai leuanveto-haasteen vastaanottamine. Tai molemmat.
  • Ei ne tuodut mangot yhtään samalta maistu kuin turkoosien vesien äärellä, mutta silti voi matkustuskaipuuta helpottaa tekemällä aistimatkan kotona. Teemailta Santorinin auringonlaskuun tai Vietnamin katukeittiöön. Kaupasta shoppailee eksoottisia hedelmiä ja jos lapset on sen ikäisiä, niin voisi vaikka arvuutella mikä on mikäkin hedelmä ja missä niitä kasvaa.
  • Sadetanssi. Alasti tietty. Jos vaan sataa, sataa ja sataa niin sauna päälle ja tanssimaan sateeseen. Mikään ei ollut lapsena hauskempaa. Jos se tarkoittaisi kerrostalon sisäpihalla pörräämistä niin voisi harkita vaikka saunan vuokraamista jostain keskeltä ei mitään. Yksin tai kavereiden kanssa.

MUSIIKKIA JA MUUTA KULTTUURIA

Olen viime aikoina herännyt siihen miten paljon kaipaan livemusiikin kosketusta sieluun asti.

  • Livemusiikkia yksin ja lasten kanssa. 
  • Teatterista ja muista kulttuurijutuista saan valtavasti voimaa ja ne ovat itselleni paikka antautua ja latautua itseni kanssa.
  • Kirjastoon haahuilemaan. Mitä jos lähtisikin lasten kanssa eri kirjastoon kuin siihen lähikirjastoon.
  • Kirkoissa järjestetään varsinkin joulun alla ihania konsertteja. Kauneimmat joululaulut on varmasti monille tuttuja, mutta myös erilaisia artisteja vierailee monissa kirkoissa.
  • Vanhan suurtorin joulumarkkinoilla voisi käydä vähän tunnelmoimassa joulua.
  • Laitan ravintolaillalliset tähän kategoriaan, koska kyllä se kulttuurin piikkiin menee. Lapset jää kotiin, mutta toivottavasti pääsisi tukemaan muutamasti ravintolaelämän pystyssä pysymistä.

LIIKUNTA

  • Luistelemaan sisähalliin, esimerkiksi Turun yleisövuorot löytyvät Turun tapahtumakalenterista
  • Johonkin seikkailumaahan tai Superparkkiin. Turussa lasten liikunnan ihmemaa on auki, mutta siellä on erikoisjärjestelyt ja ennakkoilmoittautuminen
  • Uimaan. Riski korona-altistumiseen on uima-altaassa ilmeisesti jopa pienempi kuin muissa julkisissa tiloissa altaiden sisältämien kemikaalien vuoksi.
  • Retkeilyä. Jos ei ole lunta, metsässä ja kaikkialla retkeily on lasten kanssa mahdollista edelleen tammikuussa.
  • Saunomista ja ehkä avantouinnin harjoittelua. Haluaisin olla kunnon avantouimari, mutta olen kyllä melko nynnerö ainakin vielä niissä hommissa. Pitäisi varmaan aloittaa totuttelu, että ui ympäri vuoden luonnonvesissä niin se keho tottuisi pikku hiljaa. Tai sitten menen ja nautin vain tunnelmasta. Mitä jos lähtisikin koko perheellä? Tai neidin kanssa? Tai sitten otamme ja lähdemme kaksin miehen kanssa? Saas nähdä.

MAISEMAN VAIHTAMINEN

  • Road trip. Miksi vain kesällä road tripataan. Miksei voisi lähteä ajelemaan vaikka johonkin uuteen paikkaan, jossa käy syömässä tai jos sää sallii niin omat eväät ja katselemaan merta rantakallioille. Toki alueiden koronatilanteita täytyy tarkkailla.
  • Hotelliyö tai Air bnb kämpän vuokraus ja pois arjen normeja. Päivä turistina omassa kunnassa tai täysin vieraassa kaupungissa.
  • Meillä marraskuussa tulossa sopeutumisvalmennuskurssi Oulussa ja toivon varpaat ja sormet ristissä ettei se peruuntuisi.
  • Olemme buukanneet myös täyshoitoloman joulun jälkeiselle ajalle. Pidin viime vuonna somettomat kaksi viikkoa viime joulun aikaan. Mietin pitäisikö tehdä samat tänä vuonna.
  • Jos tilanne sallii niin ja varsinkin jos etelässä ei ole lunta koko talvena siintää haaveissa keväinen lumiloma pohjoisessa.

Mitä muuta kivaa vois keksiä marraskuun pimeyteen ja kevään heräämistä odotellessa?

1 2 3