Kaupallinen yhteistyö

Kun ei ole mitään tekemistä – Vinkkejä kotipäivään


Kaupallinen yhteistyö: Neuvokas perhe


Saan usein ihmettelyitä miten paljon puuhaamme lasten kanssa. Levoton luonne se kai on ja asettaa omat haasteensa. On vaikeaa pysyä paikallaan ja olla vaan. Lapset on myös sellaisessa vaiheessa ettei itsenäisesti puuhailu ja leikki oikein vielä onnistu.

Varsinkin tämä syksy ja korona-aika on ollut meidän perheelle hyvää aikaa harjoitella kotoilua ja vain olemista. Lapsistakin on selkeästi kasvamassa enemmän meneviä ja tekeviä kuin yhteen asiaan paneutuvia. Siksikin haluan tietoisesti harjoitella koko perheen voimin tylsyyden sietämistä, paikallaan olevaa yhdessäoloa ja läsnäoloa. Josko lapset ei sitten kokisi aikuisena jatkuvaa huonoa omaatuntoa tekemättömyydestä.

Tahmaisissa kotipäivissä on yleensä se ongelma, että jotain pitäisi kuitenkin lapsille keksiä, mutta juuri silloin päässä on kivojen ideoiden tilalla lähinnä pelkkää perunamuussia. Tietoa ja vinkkejä on netti pulollaan, mutta mistä aloittaa. Sisäpuuhailuihin olen saanut uusia ideoita ja ajatuksia Neuvokas perhe-sivustolta, joka on Sydänliiton ylläpitämä.

Neuvokas perhe on asiantuntija-sivusto, josta löytyy artikkeleita, videoita ja tehtäviä monipuolisesti 0-12-vuotiaiden lasten perheille. Neuvokas perhe jakaa tietoa perhearjesta, syömisestä, liikunnasta, levosta ja kehosta. Sivuston tvoitteena on lisätä perheiden hyvinvointia ja sieltä lähdinkin kaivamaan meidän kotipäiviin kättä pidempää.

Ulkoilun korvaaminen olohuonesirkuksella

Meillä usein aamupäivä olisi se paras hetki ampaista ulos, varsinkin näin marraskuussa, kun näkee vielä eteensä. Jos satumme olemaan kotona viikonloppuna emmekä ole menossa minnekään rakastamme puolison kanssa hitaita aamuja, kun ei tarvitse hötkötä mihinkään suuntaan.

Se tarkoittaa myös sitä, että ennen lounasta alkaa huomata, että ulkoilu on jäänyt välistä. Lasten paineita pitäisi saada purettua, jotta he malttaisivat rauhoittua päiväunille. Silloin me tehdään pikainen olohuonesirkus, joka ei vaadi mitään ylimääräistä rekvisiittaa. Olohuonesirkuksen aikaan saama kehon herääminen auttaa myös esimerkiksi ennen ruokailua ja pukeutumista.

Välillä tuntuu ettei oikein itse pääse sisälle leikkiin ja luovuuskupla on täysin marraskuisen harmaa, löytyy videoita eläinjoogaliikkeisiin täältä. Aina voi kaivaa mukaan myös vessajakkarat, kirjapinot ja jumppa-alustat esiin ja tehdä temppuradan sisälle tai joogaliikkeitä vaikkapa jakkaran päällä.

Meillä on Eläinjoogakortit, jotka ovat olleet kyllä ihan lasten suosikit. Lapset ei jaksa kuunnella ohjeiden lukemista, mutta kuvasta katsotaan miltä voisi näyttää leijona tai perhonen ja sitten vain tehdään. Ei siellä ole kukaan muu tuomaroimassa kuin oman pään sisäinen piiskuri. Siellä on sekä aktivoivia kortteja että rauhoittavia kortteja tilanteen mukaan.

Kuinka sirkus kesytetään?

Mien sen sirkuksen saa sitten rauhoittumaan? Yhdessä harjoittelupaikassani ihana sosionomi Laura kertoi, että heillä on tapana joka arki-ilta mennä lasten kanssa vanhempien sänkyyn ennen iltapalaa höpöttelemään ja hipsuttelmaan. Kuulostelemaan päivää ja mitä ihmeellisempiä asioita lapsilla on mielen päällä. Huokaisin ihastuksesta. Näin minäkin haluan tehdä lasten kanssa. Terkkuja Lauralle jos hän sattuu olemaan kuulolla.

Todellisuus kuitenkin näyttäytyy tällä hetkellä meille siten, että lapset ei juuri vielä sängyssä pötköttelystä perusta, enemmänkin siellä pomppimisesta ja painimisesta. Olen nyt aina silloin tällöin lasten kanssa raahannut kaikki peitot, tyynyt ja patjatkin olohuoneen puolelle. Se on ainakin toistaiseksi toiminut tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kun päiväunet jää lyhyiksi (ainakin vanhemmilla), niin jatkoaikaa saa usein satuhieronnalla. Meillä toimivammaksi on osoittautuneet päästä revityt sadut. Usein kerron kuluneesta päivästä. Silloin tuntuu, että esikoinen höristää oikein korviaan. Silitys tuntuu toisista lapsista epämukavalta, silloin enemmän painetta sisältävät sivelyt voi olla mielyttävämpiä tai apuvälineen kuten hierontapallon, maalitelan tai -sudin avulla.

Kiukku- ja uhmapäivinä peittopesää voi yrittää käyttää myös rauhoittamaan tilannetta. Yle Areenasta löytyy mm. Nallen rentoutusharjoituksia. Olen myös haaveillut huoneesta, jonka saisi lukkoon niin ettei lapset pääsisi sieltä omin avuin pois. Siellä olisi vain ihania pehmeitä asioita ja koko konkkaronkka voisi mennä sinne puhaltelemaan.

Joskus tulee kuitenkin päiviä, kun tuntuu ettei silmissä loimua kuin suunnaton raivo ja väsymys lasta kohtaan. Silloin voi olla vaikeaa nähdä lapsessa mitään hyvää. Ensimmäisellä sopeutumisvalmennuskurssilla on jääneet erityisesti mieleen psykologi Jussi Tukiaisen sanat. Viimeistään päivän päätteksi Tukiainen kehoitti nostamaan lapsen käsivarsille oman päänsä yläpuolelle ja sanomaan ”Vau”. Katsoa lasta silmiin ja osoittaa läsnäoloaan. Jos lapsi on esimerkiksi pyörätuolissa tai muuten vaikea nostaa ylös, voi kyykistyä lapsen alapuolelle. Pääasia on osoittaa lapselle, että hän ei ole aina alempana kuin vanhemmat. Lapsella on oikeus kokea tulevansa ihailluksi juuri sellaisena kuin on.

Neuvokkaan perheen ruokailoa ja -rohkeutta-osiosta löytyy ihania ideoita vanhempienkin lasten kanssa toteutettavaksi. Kaikkia ideoita voi soveltaa riippuen minkä ikäisiä lapsia kotona on. Seuraavana tylsän harmaana päivänä ajattelin piristää pimeää aikaa vähän erilaisella välipalalla. Ajattelin ostaa kotiin valmiiksi hedelmiä. Tuttuja ja selkeästi lemppareita sekä ihan uusia ja eksoottisia. Samalla pääsee kaikki aistit työhön ja saisi luvan kanssa leikkiä ruualla. Lopuksi pienissä käsissä muussaantuneet hedelmät voi heittää blenderiin smoothieksi.

Muistan omalta yläasteen kotitaloustunnilta, kuinka opettaja oli tuonut eksoottisia hedelmiä, joita sitten maisteltiin ja yritettiin tunnistaa. Se oli aivan huisin mielenkiintoista ja hauskaa. Toiset terveiset lähtee siis kotitalousopettajalleni Tiinalle.

Wikipediasta voi tulostaa vaikka listan hedelmistä ja miettiä lasten kanssa etukäteen mitä hedelmiä ostetaan. Sitten niitä voi yhdessä etsiä kaupasta ja kotona vaikka selvittää missä päin maapalloa ne kasvavat. Karvaisina ja karkeina hedelminä voisi olla ananas, kiivi ja passion. Nahkaisina hedelminä mandariini, greippi ja lime. Sileinä hedelminä, mutta sisältä niin erilaisia voisi taas olla esim. granaattiomena, mango ja pitahaya. Äkkiseltään sitruuna saattaa kuulostaa happamalta, mutta lapsilla, joilla on sensomotorisessa kehityksessä haasteita sitruuna saattaa jopa tuntua miellyttävältä suussa.

Ei Suomen marraskuusta saada Koh Samuita, eikä kai ole tarviskaan. Äkkiseltään ei tule mieleen kenenkään lapsen huokailleen tai tuskailleen, miten mälsää ja pimeää vain koko ajan on. Kaikkien olohuoneet ja elämä siellä on erilaisia. Kokeilemalla selviää, löytyykö teidän perheen riemunkiljahdukset kun yritätte yhdessä avata kookosta, yhteisestä meditaatiohetkestä tai vanhempien kanssa tehdystä Lontoon bussista.

Käy kurkkaamassa Neuvokkaan perheen sivuilta, miten teidän viikonlopusta voisi tulla juuri teidän näköinen.

Pst. Siellä on myös vielä loppuviikon käynnissä perhekysely, johon vastaamalla osallistuu hotelliyön arvontaan.

Kaurasipsejä ja dippejä koko perheen herkkuhetkiin


Kaupallinen yhteistyö Oikiasipsi


Varsinkin näin syksyllä pimeyden lisääntyessä arki alkaa helposti tuntumaan suorittamiselta ja tasaisen tiukalta puurolta sukan pohjassa. Sen vastapainoksi olen yrittänyt leppoistaa suorittavaa itseäni ja keksiä vähän vaihtelua ja uusia juttuja syyspäiviin.

Tällä kertaa laitoin pöydän koreaksi ennenkö esikoinen tuli kotiin päiväkodista ja mikä iloinen yllätys häntä odottikaan! Sipsien maistelua alkavan viikonlopun kunniaksi. Vierastan ajatusta, että herkuttelut täytyy hoitaa lasten nukkumaan käytyä ja nyt löytyikin ihan koko perheelle sopivat herkut.

Suomalaisten sipsien ystävien ylpeys Oikiasipsi löytyy Pohjois-Pohjanmaalta. Oikiasipsi tekee ainoana sipsinvalmistajana vain suomalaisesta perunasta sipsejä. Nyt heille on tullut suomalaisesta kaurasta snacksejä ja markkinoille on tullut vauvoillekin sopiva suolaton luomukauranaksu. Jihuu, maissinaksujen tilalle on tullut vaihtoehto! Mikä parasta, kauranaksu ei sotke eikä tahmaa yhtään niin paljon kuin serkkunsa maissinaksu.

Kuluttajana satametrisen sipsihyllyn seassa katseeni kiinnittyi Oikiasipsin läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen. Se näkyy hyvin hypistelemällä ja tutkimalla pussia. Pohjois-pohjanmaalla valmistuvien Oikiasipsien kaura tulee vain ja ainoastaan suomalaisten pelloilta. Pussikohtaisesti kuluttaja tietää, kenen tilalta kaura ja peruna on pussiin pompannut. Viljelijät kasvoineen voi käydä jopa tsiigaamassa Oikiasipsin sivuilta. Tuotteet on suunniteltu pakkaukseen käytettyjä painotuotteita myöden ympäristöä ajatellen ja siitä löytyy EGP-merkintä, josta voi kiinnostuneet käydä lukemassa lisää.

Kauranaksut, jotka maistuvat meidän esikoisellekin on valmistettu luomukaurasta. Sen lisäksi niissä on luomuperunatärkkelystä ja tiamiinia eli B-vitamiinia. Kauranaksu on pienemmän kokoinen kun maissinaksu, mutta sulaa aivan yhtä hyvin suuhun. Onpahan näitä kesälomreissulla tullut itsekin naposteltua suurempaan nälkään hyvällä halulla.

Oikiasipsin kauratuoteperheeseen kuuluu neljä erilaista snack makua; merisuola, Italian cheese style, rosmariini ja pesto arrabiata. Lisäksi löytyy vegaaninen vuustonaksu ja tosiaan vauvoillekin sopiva kauranaksu. Kaurasnackseistä vegaanisia on Sea salt ja Italian cheese style. Koko kauratuoteperhe on valmistettu gluteenittomasta kaurasta, joten sopii moneen suuhun. Snackin rakenne on hauska; rapea, sopivan paksu ja ilmava. Vai kuohkea? Äh, maista ite ja päätä sä! Kaurasipsipussit on kivan kokoisia, sillä vuustonaksupussissa on 70 grammaa ja kaurasnackeissä on 150 grammaa.

Meidän koko jengin ylivertaiseksi kaurasuosikiksi nousi vuustonaksu. Kumpikaan meistä ei sipsihyllyllä valitse juustonaksuja koskaan, mutta näistä tuli oikein tappelu, kuka kulhon saa. Nauratti oma puoliso, joka ei meinannut saada näppejään irti vuustonaksuista. Pussi itsesssään on niin ihastuttava ja symppis, että jo pelkästään sen katselusta tulee hyvä mieli.

Ehkä mä olenkin ollut kaappivegaani kaikki nämä vuodet.

Vuustonaksun lisäksi omaksi suosikikseni nousi perinteinen suolattu kaurasnack. Se sopi dipattavaksi tosi hyvin oikeastaan minkä vain kanssa. Usein pelkästään suolatuissa sipseissä on mielestäni liikaa suolaa, mutta nämä olivat just eikä melkeen. Seuraavaksi ajattelin laittaa suolatut kaurasipsit meidän nachopellille. Pesto arriabata toimisi varmasti myös siinä aivan yhtä hyvin. Juustoja rakastavana en ole löytänyt vielä yhtäkään sipsiä, jossa juusto makuna toimisi eikä tämäkään maku vakuuttanut minua. Rosmariinisnack sai minut haaveilemaan tyttöjenillasta viinin ja juuston kera.

Ajattelin ensin villeissä unelmissani, että leppoisa perheilta vieteään sipsejä syöden samalla leffaa katsellen. Järki minussa heräsi henkiin ennen katastrofia ja koko perheen hermoromahdusta. Päädyimmekin napostelemaan pöydän ääreen ja hyvä niin. Viis siis elokuvista, sipsit maistuivat kaikille.

Kaurasipsien kaveriksi tein suomalaisista raaka-aineista dippejä tapenadea eli oliivitahnaa lukuunottamatta. Kaikki dipit sopivat myös vauvalle maisteltaviksi, sillä en laittanut niihin suolaa ollenkaan. Ajatuksenani oli innostaa neitiä maistamaan jännän värisiä ja erilaisia makuja, mutta hänen osaltaan homma meni vain vuustonaksujen naposteluksi. Isompien muksujen kanssa kannattaa kuitenkin kokeilla, josko vihannekset eri muodoissa innostaisivat maistelemaan ja tutustumaan eri makuihin.

Meidän pöydästä löytyi tahnoja punajuuresta, tuoreherneistä ja kesäkurpitsasta. Lisäksi tein pehmenneistä kirsikkatomaateista salsan ja oliivitapenaden itseäni ajatellen. Ylijääneet tahnat voi heittää kasviskeittoihin, leivän päälle voin sijasta, pastan kastikkeeksi tai pitsan pohjalle tomaattikastikkeen korvikkeeksi.

Maisuisko sipsit myös teille? Instagramissa on arvonta, jossa voit osallistua viiden tuotepaketin arvontaan! Jättimäiset kasat sipejä siis lähdössä jakoon!

Mikäli arpaonni ei suosi, voit oikaista suoraa Oikiasipsin verkkokauppaan ostoksille ja tilata ne suoraa kotiovelle (postimaksu ei sisälly hintaan). Koodilla VUUSTO15 saat sipsibokseista 15% alennusta verkkokaupasta 17.9.23.9.2020.

Voit valita suoraa täysin vegaanin setin tai sitten esimerkiksi maisteluboksin, joka on läpileikkaus Oikiasipsiä ja sieltä löytyy koko perheelle maisteltavaa omaan leffa- ja herkkuhetkeen.

Saas nähdä mihin seikkailuihin nämä seuraavaksi viedään. Vuustonaksut on jo pakattu eväsrasiaan.

Helppo kesäpuutarha terassille tai parvekkeelle lasten kanssa


Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä


Olen inhonnut pelto-, puutarha- ja kasvimaahommia. Miksikö? Ne kuuluivat ja rytmittivät oleellisesti lapsuuteni luomutilalla. Silloin kun muut lähtivät uimaan keskellä kauneinta kesää, meillä tehtiin töitä. Äiti lauloi Taiskaa porkkanapenkkiä kitkiessämme:

Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin
Kuinka työtä inhosinkaan, joskus melkein itkin
Nyt kun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa
Ei parvekkeelle mahdu kukkamaa.

Ja näin on käynyt. Vuosikymmen on vierähtänyt kotitilalta lähtemisestä ja joka vuosi entistä enemmän kaipaan piha- ja puutarhahommia. Äiti lukee tätä kuitenkin niin ei ole sama asia kuokkia äitin plantaaseja kuin omia.

Niin monena keväänä olen ajatellut miten ihana olisi kasvattaa myös omalla pienellä parvekkeella ja terassilla ruokaa. Nyt oli aika viimein iskeä puutarhahanskat käteen ja katsoa mitä siitä esikoisen kanssa tulisi.

terassipuutarha kekkila

Aluksi ajattelin, että hankitaan istutuslaatikot, mutta ne jääköön ensi vuoteen jos meillä syttyy isompikin innostus. Tai sitten syksyyn, voihan sinne heittää syksyllä istutettavia kasveja, kuten valkosipulit ja maa-artisokat.

Terassipuutarhan haasteena on se, että matkustelemme paljon ja olemme poissa kotoa välillä pidempiäkin pätkiä. Mikään ei tietenkään hoitamatta kasva, mutta halusin mahdollisimman vaivatonta (myös kasvien babysitterille).

Kesäkukkia meillä on ollut joka vuosi. Niiden istuttamiseen ja hoitamiseen olen yrittänyt osallistaa esikoista, mutta se on pääasiassa mennyt mullan syömiseen ja heittelemiseen. Mietin millaisen myrkytyksen hän saa, kun suu on mullasta musta. Vuosi on taas vierähtänyt ja ajattelin taas kokeilla miten meidän pimujen käy.

Lähdin etsimään sellaisia easy way-ratkaisuja. Mahdollisimman helpolla ja pienellä vaivalla onnistumisen iloa sekä äidille että tyttärelle. Ei pihan mylläämistä ympäriämpäri ja valtavaa panostusta tai välineistöä vaativaa. Kekkilän luonnonmukaiset kasvatussäkit sopivat tähän tarkoitukseen just eikä melkein.

Ehkä muutkin kuin minä on miettinyt miksi tarvitaan erikoismultia ja uusia multia joka vuosi?

Kasvien kasvatuksessa kaikki alkaa kasvualustasta eli mullasta. Kekkilällä on runsas valikoima erikoismultia. Ei ole yhdentekevää millainen mullan rakenne, happamuus ja ravinteet on. Erikoismulta helpottaa hoitoa ja lannoittamista, koska siihen on jo valmiiksi valittu kasvien kasvua tukeva seos. Luonnonmukaiset aineet pitävät huolta siitä, että terassilla ja parvekkeella kasvavaa ruokaa voi hyvällä omallatunnolla kutsua luomuruuaksi.

Multa on kuin turvallinen aikuinen ihmistaimen kasvussa. Tuoreessa hyvässä mullassa kasvit juurtuvat nopeammin ja vahvemmin. Vahvat juuret ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet, kun multa on optimaalinen. Mullan ja kasvupaikan hengittävyys on kasveille myös elinehto. Nekin tarvitsevat happea.

Kun koko kasvukauden kasvit imevät itseensä ravinteita, köyhdyttää se pikku hiljaa multaakin. Jotta uudelle kasvukaudelle riittää taas potkua kannattaa multa vaihtaa vuosittain.

terassipuutarha kekkila

Kävin paikallisella puutarhalla tutkimassa mitä kaikkea ihmeellistä voisimme terassilla kasvattaa. Mukaani lähti mansikoita, napostelupaprikoita, habanero ja erilaisia yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä laittaa maa-artisokkaa, salaattia ja ehkä pensasmustikkaa.

Mansikat istutimme Kekkilän luomu kasvatussäkkeihin, joihin taimet voi istuttaa suoraa. Niissä on valmiiksi miksattu optimaalinen kasvualusta kasveille ja kasvipohjaisia luomuravinteita. Lisäksi humus edistää kasvien juurtumista ja ravinteiden ottoa.

Mitä vähemmän lataa lapseen odotuksia, sitä suuremmin voi yllättyä. Mansikoiden istuttaminen sujui tosi ihanasti, vaikka neiti ei koko ajan jaksanutkaan kiinnostua kanssani puuhaamaan. Tosin on kiva huomata, kun antaa hänelle ”tärkeitä tehtäviä” ryhti oikenee ja tehtävää suoritetaan suurella pieteetillä.

Mansikat oli hyvä valinta neidin kanssa istutettaviksi. Mansikka kestää vähän kovempaakin käsittelyä. Ei tarvinnut pelätä, että koko taimi on mennyttä jos se saa vähän myllytystä. Napostelupaprikan, habaneron ja yrtit jätin suosiolla omille harteille.

terassipuutarha

Leikkasin kasvatussäkkiin reiät ja kaivoin valmiiksi mansikantaimen kokoinen reiän. Neiti sai upottaa ja painella mansikan multaan. Multaa ei ollut kuutioittain valtoimenaan, joten mullan heittelyä ei tällä kertaa nähty.

Säkeissä on valmiit katkoviivat kolmelle taimelle helpottamaan reikien leikkaamista. Tai sitten voi leikata haluamansa kokoiset reiät. Kekkilän ohjepankista löytyy tiedot, kuinka monta mitäkin taimea mahtuu kasvatussäkkiin.

terassipuutarha
terassipuutarha kekkila

Jos säkit laittaa maata vasten eikä esim. parvekkeelle, kasvatussäkin pohjaan voi leikata U-viillon ja kääntää säkin ympäri. Leikattu muovi vedetään säkin alta pois. Tällöin maa pitäisi puhdistaa alta rikkaruohoista. Mikäli rikkaruohojen puhdistaminen tuntuu työläältä kasvatussäkin alle voi laittaa maanrakennuskankaan.

Lopuksi täytyy kastella kasvit todella hyvin. Säkkien sivuille leikataan maasta noin yhden senttimetrin korkeuteen poikkiviiltoja, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan säkistä pois. Yöpakkasia on vielä luvassa, joten vielä kannattaa ahkerasti taimien päälle heittää yöksi harsot. Erityisen herkkiä mansikat ovat sitten, kun ne ovat kukassa.

Tomaatit, jotka ovat myös herkkiä hallalle laitoimme ruukkuihin. Näin niitä on helppo siirtää vielä sisälle ennen kunnon kesän alkua, kun niiden harsottaminen on vähän hankalampaa kuin mansikoiden. Lisäksi ruukkuihin tuli yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä käydä hakemassa pensasvadelman.

Ruukkuihin käytimme Kekkilän luomu tomaattimultaa, joka on tarkoitettu erityisesti ruukku- ja parvekeviljelyyn. Tomaattimulta sisältää kasvatussäkkien tavoin humus-yhdistettä sekä luonnonmukaiset lannoitteet. Lisäksi mullassa on sammalta, joka edistää mullan ilmavuutta, sitoo ylimääräistä vettä ja vapauttaa sitä mullan päästessä liian kuivaksi. Eli sammal on vähän niin kuin luottokortti, jonka kanssa voi hetkellisesti pelata, kun oma lompsa on tyhjä.

Ruukuissa olevalla reiän kautta ylimääräinen vesi pääsee poistumaan ja hukuttamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti. Ruukkujen pohjalle leikkasin vanhoista rikkinäisistä vaatteista kankaanpalan, jotta ruukkusora ei pääse valumaan pois ruukkuja siirtäessä. Sanomalehtikin toimii, mutta on herkkä repeytymään märkänä.

Helpottaakseen äkkipikaisten lasten kanssa touhuamista kankaanpalat olisi kannattanut leikata valmiiksi, mutta yllättävän hyvin neiti jaksoi odottaa, että pääsee asettelemaan kankaita ruukkujen pohjalle.

Pohjalle kaadettiin muutama sentti (n. 5 cm) ruukkusoraa, joka toimii salaojituksena. Liika vesi ei jää multaan vellomaan ja tukehduta kasvien juuria.

Ruukkusora näytti selkeästi neidin mielestä herkulliselta ja sitä pitikin maistella. Ruukkusora on poltettua savea, joten sinällään maistelu ei vaarallista ole. Hirveän hyvältä se ei ilmeisesti kuitenkaan maistunut, kun ei sen suurempaa villiintymistä saanut aikaan.

Ruukkusora tuntuu sormissa, mutta ei ole mitenkään pistelevä, joten terapiamielessäkin soran kauhominen ruukkuun oli erittäin hyvää tuntoaistimukselle.

Loput ruukun tilavuudesta täytetään mullalla. Multaan tehdään taimipaakun syvyinen kuoppa. Taimi istutetaan samaan syvyyteen eli juuristo piiloon, mutta vartta ei peitetä mullalla.

Multa ja taimet kannattaa kastella hyvin ennen istuttamista, mutta me emme tehneet kumpaakaan, jotta sotkuisuutta saatiin vähän hillittyä. Märät ja multaiset kädet samaan aikaan olisi voineet olla myös neidille too much. Kastelimme kuitenkin lopuksi tomaatintaimet hyvin.

Tomaateille täytyy myös laittaa tukikeppi, johon sitoa se kevyesti paksulla langalla, kuten juuttinarulla. Taimien kasvaessa ajattelin kiinnittää ne suoraa terassilautaan kiinni.

Yritin etukäteen esivalmistella kaikki tarvittavat tarvikkeet esille, jotta kärsimättömällä neidillä ei menisi hommaan maku heti alkumetreillä, kun haen sitä, tätä ja tuota.

Kekkilän tuotteilla oli helppo lähteä puuhastelemaan. Ei tarvinnut miettiä millaista multaa ja millaista lannoitetta, kun tuotteissa kaikki on ajateltu jo puolestani. Minä pystyin keskittymään olennaiseen. Kasvatussäkkien, tomaattimullan ja ruukkusoran lisäksi meidän terassipuutarhaan tarvittiin sakset, vanhoja kangaspaloja, n. 10 litran ruukkuja ja kastelukannu. Kasvien kasvatus ei siis välttämättä vaadi aina hirveitä alkuinvestointeja tai isoa tilaa.

Kaikkea ei silti pysty hallitsemaan eikä kaikkeen kepposteluun edes neidillä ollut osaa ja arpaa. Note to self: Ruukkusora kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan ettei tuuli pääse keppostelemaan.

terassipuutarha kekkila

Kesäkukkaset odottavat vielä pahvilaatikossa ja olen kuskannut niitä päiviksi ulos karaistumaan ja yöksi pakkaselta suojaan. Toivotaan yöpakkasien pikku hiljaa loppuvan ja termisen kesän alkavan. Kesäkukkien joukkoon ajattelin runsautta tuomaan laittaa yrttejä kaveriksi. Syötäviä kasveja ja kesäkukkia kun voi melko huolettomasti yhdistellä.

Puoliso totesikin jo, että täällä tuoksuu ihan pitsa. Niin ihanasti yrtit terassilla tuoksuivat. Viime kesäiset laventelit jäivät ruukkuun talveksi, mutta osoittavat elonmerkkejä. Katsotaan lähtisivätköhän ne tinjamin, oliiviyrtin ja rucolan kaverina kasvamaan. Voi vaikka kesällä matkustaa Italiaan omalla terassillaan.

Pitkin tulevaa kesää täytyy muistaa pitää kasvien ja kukkien ravitsemuksesta huolta. Istutusvaiheessa voi pintamultaan levittää jo raemaista kasvimaalannoitetta. Kasvatussäkeissä on lannoitteet valmiina, joten niitä ei tarvinnut edes lannoittaa. Pitkin kesää käytämme nestemäistä luomulannoitetta, joka sekoitetaan suoraa kasteluveteeen. Lannoite sopii kukille, vihanneksille ja viherkasveille.

Jännittävää nähdä saadaanko tänä kesänä satoa. Vitsit miten siistiä olis saada oman terassin kätköistä luomumansikoista rahkaan tai mansikkabritaan. Nam.

Pääset seuraamaan meidän puuhailuja Instagramissa @elamanmittaisellamatkalla ja näet miten meidän kasvatusprojektien käy. Ja hei, jos innostutte tekemään oman kesäpuutarhan niin tagaa meidät! Me halutaan neidin kanssa ihastella myös teidän herkkumaita!

Suomalaiset sukat rokkaa


Kaupallinen yhteistyö: Sukkamestarit (sis. alekoodin)


Miksi eriparisukat? Miksi noin värikkäät? Onpas lapsellista. Huomaako edes kukaan jos lenkkareissani on eriväriset sukat?

Kansainvälistä downin syndrooman päivää eli 213-päivää vietetään jälleen 21.3.2020. Päivä on YK:n yleiskokokouksessa virallistettu ja päivää vietetään ympäri maailmaa. Päivän tarkoituksena on levittää tietoutta downin syndroomasta. Yksi tapa herättää keskustelua on pukea päällensä eri väriset sukat. Se on kannanotto sille, että hyväksyt erilaisuuden ja haluat kaikkien ihmisten voivan hyvin. Kampanjaan osallistumiselle löytyy ohjeet alempana.

Jos nyt mietit, että et tiedä mitään downin syndroomasta niin se ei pidä paikkaansa. Olet löytänyt jo tänne mediaani, joka nimenomaan kertoo siitä, millaista elämä downin syndrooman kanssa voi olla. Voit levittää tietoutta esimerkiksi kertomalla blogistani tai jakamalla tiliäni Instagramissa ja Facebookissa.

Jos sinä kuulut myös samaan sakkiin kanssani, että vaatekaapista löytyy lähinnä mustia ja valkoisia sukkia niin nyt on aika tehdä kevättuuletus. Tarkoitus ei ole ostaa värikkäitä sukkia yhtä päivää varten ja jättää niitä lojumaan kaappiin.

Lähes kaikki meistä käyttää sukkia päivittäin, eli jätä sukat käyttöösi. Jos mielesi ei tee ympäri vuoden kulkea värikkäät sukat lahkeiden päällä, ota ne vaikka mökki- tai kotisukiksi tai piilota farkkujen alle. Tai valitse vähän vähemmän villit sukat, kuten neutraalimmat raitasukat. Tai miksei mustaa ja valkoista, kyllä silläkin mahtavan kontrastin saa aikaan.

Olipa kuitenkin tarvetta millaisille sukille tahansa, nyt kannattaa olla kuulolla. Sukkamestareilta löytyy sukkia joka lähtöön kierrätysmateriaaleista alpakanvillaan ja desing-sukista vaellussukkiin. Suomalaisen yrityksen kaikki sukat valmistetaan Ylöjärvellä oeko-tex-standardoiduista langoista ja luomupuuvillasukat ovat lisäksi GOTS-sertifioituja.

Sukkamestareiden sukkatehtaalla tehdään intohimoisesti työtä kestävien ja laadukkaiden sukkien eteen vastuullisuutta unohtamatta. Tehdas työllistää tällä hetkellä kolmisenkymmentä henkilöä. Sukkamestarit ovat sertifioitu ensimmäisenä tehtaana Nativa-järjestelmään Euroopassa ja heidän käyttämä merinovillansa on mulesing-vapaata. Nativa takaa merinovillan jäljitettävyyden ja seuraa villan vastuullista matkaa lammastiloilta kuluttajille.

Sukkamestarien myynti tapahtuu pitkälti keskusliikemyynnin eli esimerkiksi SOK:n ja Keskon kautta. Lisäksi sukkia löytyy useista erikoisliikkeistä, kuten Partioaitasta. Myös vientiin lähtee sukkia UphillSport-tuotemerkkillä, josta löytyy erikoissukkia ratsastussukista vaellussikkiin. Kaiken tämän lisäksi Sukkamestarit tahtovat palvella kuitenkin myös niitä, jotka eivät mahdu standardeihin.

Moni saattaa miettiä, miksi ostaa sukkia verkkokaupasta, kun niitä löytyy myös markettien hyllyiltä. Sukkamestareille on ollut yrityksen alusta lähtien tärkeää palvella kuluttajia mahdollisimman yksilöllisesti. Heille tuleekin viikoittain toiveita ja he pyrkivät vastaamaan tarpeisiin mahdollisimman sutjakkaasti. Verkokaupasta löytyvät nimenomaan erikoistoiveet, kuten tavallista isommat ja pienemmät koot. Tehtaan jonoista riippuen sukat ovat nopeimmillaan verkkokaupassa toiveesta riippuen jo viikossa.

Itse pyysin alpakanvillasukkia pienemmässä koossa, jotta saadaan neidillekin ekstralämpimät sukat. Tulossa kuulemma on jos joku muukin kaipaa pieniin jalkoihin ohuita, mutta sitäkin lämpimämpiä villasukkia. Jos pikkusukille on muutenkin tarvetta, niin pienin koko, jota tehtaan koneilla pystytään valmistamaan on 22.

En ymmärtänytkään, että toiveita pystyy näin helposti pyytämään ja tartuin toiveideni kanssa heti lisäkierrokselle merinosukkahousujen osalta. Sukkahousuja ei kuitenkaan Sukkamestareilta ole tulossa, koska niitä ei samoilla koneilla pysty valmistamaan. Investoinnit olisivat monen miljoonan euron luokkaa.

Mietin sukkia ostoskoriin klikkaillessa millaiset koot meidän perheelle olisivat hyviä. Sovitellessamme sukkia huomasin, että 37-39 koko oli passeli omaan 36-37 kokoiseen jalkaani ja taas 38 kokoiselle siskolleni istui koko 39-41 kuin sukka jalkaan. Sukat kuitenkin venyvät hyvin ja 37-39 olisi käynyt myös siskolle. Mieheni 46 kokoiseen kalossiin löytyy kokoja haitarista 46-50.

Ja sitten, kun sukat hankittu, tee näin 213-päivänä:

1. Pue jalkaasi erilaiset sukat! Voit käyttää kirkkaita sukkia, pitkiä sukkia, printtisukkia, yhtä sukkaa – jopa kolmea sukkaa, yksi sukka jokaiselle kromosomille. Jos et tavallisesti käytä sukkia, pue ne jalkaasi 213-päivänä. Käytä sukkia kotona, töissä, koulussa, harrastuksissa, lomalla – kaikkialla missä vietät aikaasi 21.3.2020. Kun joku ihmettelee sukkia, jaa tietoisuutta Downin oireyhtymästä.

2. Haasta mukaan myös kaverisi, perheesi ja työyhteisösi.

3. Ota kuva tai video sukista ja julkaise se sosiaalisessa mediassa. Muista käyttää hastageja: #SukatRokkaa #RockaSockorna #downiaiset #LotsOfSocks #WorldDownSyndromeDay #WDSD20.

Minulla on ihan mahtavia uutisia Sukkamestareilta. He haluavat lähteä tukemaan Downiaiset ry:tä ja Sukat rokkaa-kampanjaa. Downiaiset on suomalainen yhdistys, joka ajaa niiden ihmisten oikeuksia, jota downin syndrooma koskettaa. Aivan huikeaa! Nyt saat päivitettyä sukkakorisi ja samalla tuet down-perheiden hyvinvoinnin edistämistä.

Koodilla SUKATROKKAA saat koko ostoskoristasi -10%. Koko kampanjan aikana tehdyistä sukkaostoksista eli 21.3.2020 asti Sukkamestarit lahjoittaa 20% Downiaiset ry:n toiminnan tukemiseksi.

Olisi ihanaa jos tägäätte tai laitatte viestiä sukkakuvistanne minulle niin pääsen fiilistelemään teidän värikkäitä sukkianne ja tukeanne meidän ja kaikkien muidenkin perheitä kohtaan, jota downin syndrooma koskettaa. Olen todella otettu jokaisesta, joka jaksaa nähdä vaivaa ja jaan teidän #sukatrokkaa-kuvianne enemmän kuin mielelläni somessa.

Pst. Huomenna on luvassa Instagramin puolella myös jotain todella mahtista, kun alkaa arvonta, jossa voi voittaa 100 euron sukkalahjakortin Sukkamestarien verkkokauppaan!

Next level laskiaispullat speltistä


Kaupallinen yhteistyö: Birkkalan tila


Vuosi 2020 on taas selkeästi enemmän lihaton ja kaikki ajatukset ruuasta on viety ihan next level. Hyvä päivä siis viedä laskiaispullakin sille tasolle. En tiedä montaakaan, joka ei rakastaisi laskiaispullaa, mutta taasen liian monta, jotka kärsivät vehnän aiheuttamista suolioireista. Siksi päätin tarttua spelttijauhopussiin ja kokeilla vatsaystävällisempää vaihtoehtoa. Jotta laskiaispullaa ei tarvitsisi tänä vuonna skipata.

Birkkalan tilan isäntäpariskunta Simo ja Riina viljelevät spelttiä Suomusjärvellä, Turun ja Helsingin välissä. Birkkalassa viljellään, jauhetaan ja pakataan luomuspelttituotteita alusta loppuun meille ja myös Eurooppaan. Vilja jauhetaan 200 metrin päässä tilalta kivimyllyssä, joka on yleisemmin käytettyä valssimyllyä hellävaraisempi ja säilyttää paremmin speltin ravintoaineet. Lisää luomuspeltin tuottamisesta voi lukea täältä.

Laskiaispullat Birkkalan tapaan:

Juuri: 
90-100 g hiivaa (tai 3 pussia kuivahiivaa, jotka sekoitetaan jauhoihin) 
2 dl kaurajuomaa tai maitoa 
½ dl sokeria 
n. 4 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä

Lisää juureen: 
2 dl kaurajuomaa tai maitoa 
1 kananmuna 
1 ½ dl sokeria 
200 g pehmeää voita 
2 tl suolaa 
1 rkl kardemummaa 
n. 5 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä 
n. 4 dl Birkkalan Ydinspelttijauhoja

Tee näin:

  1. Tee ensin taikinajuuri. Sekoita haalean nesteen joukkoon hiiva ja sokeri ja alusta jauhot joukkoon liikaa vaivaamista välttäen. Peitä juuri liinalla ja anna juuren nousta noin ½ tuntia.
  2. Lisää taikinaan loput aineet, viimeisenä jauhot kevyesti alustaen. Itse sekoitin kauramaidon, suolan, kardemumman ja munan keskenään ennen juureen laittoa.
  3. Anna taikinan kohota noin ½ tuntia.
  4. Leivo taikinasta pikkupullia leivinpaperilla vuoratulle pellille. Anna pullien kohota vain noin 10 minuuttia.
  5. Voitele pullat ja ripottele pinnalle raesokeria.
  6. Paista pullia 225 asteessa noin 10 minuuttia.
  7. Leikkaa jäähtyneesta pullasta kansi pois. Levitä pohjapuoleen hieman mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja paina kansi takaisin päälle.

Alla olevissa kuvissa näkyy vaihekuvat taikinan eri vaiheista.

Juuri on ollut kohoamassa ½ tuntia.
Valmis taikina.
Valmis taikina ½ tunnin kohottamisen jälkeen.

Mies kyseli, että niin olikos nämä nyt suolaisia vai makeita pullia, kun vedin pellin uunista. Väri spelttipullissa on vehnäpulliin verrattuna tummempi. Speltti on maultaan vehnämäinen, mutta omaan suuhun paljon aromikkaampi. Hieman paahteinen ja pähkinäinen.

Yllätyin miten hyvän sitkon speltillä sai ja taikinan käsittely ei eronnut vehnäjauhojen käyttämisestä. Ei yhtään pöllömmät pullat ensikertaa hypistelevältä kotileipurilta. Spelttipullien maku todellakin on vehnäisiin veljiin verrattuna ihan next level.

Laskiaispullien väliinhän voi tunkea oikeastaan nyt ihan mitä mieleen juolahtaa. Itse kuulun konservatiiviseen mansikkahillo-kermavaahto-heimoon. Ruokakaupassa sijoittelu kuitenkin teki tehtävänsä ja käytävältä tuli hetken mielijohteesta napattua Nutella-purkki kainaloon.

Nutellaa on keksitty sotkea ihan minne sattuu joulutortuista homejuustojen kaveriksi jo ties kuinka monta vuotta, mutta oma kokeiluni ovat rajoittuneet lapsuuteen kaurakeksien päällä. Kyllä pysyn leirissäni, mutta pöydässä meinasivat pyörtyä onnesta.

Ei meinattu malttaa odottaa pullien jäähtymistä. Tai ei maltettukaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Nutella hieman suli pullaan ja siitä tuli aivan taivaallisen tatinainen. Jospa olisitte neidin ilmeen nähnyt, kun hän pullan kimppuun pääsi ja sai maistaa elämänsä ensimmäistä kertaa Nutellaa.

Nämä kuuluisi nauttia kaurakaakaon kera joko olohuoneeseen levitetyllä viltillä retkeillen tai kannonnokassa ulkona nautiskellen. Meillä oli niin kiire pullien ääreen ettemme päässeet keittiön pöydän äärestä pidemmälle.

Kun aloin tutkia speltin ravintosisältöä, yllätyin ihan todella. Speltissä on yli puolet enemmän kuitua verrattuna vehnäjauhoon ja vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita reilusti enemmän. Jos elintarvikkeiden ravintosisällöt kiinnostaa muistakin elintarvikkeista, luotettavaa tietoa löytyy Finelistä, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.

Speltissä on gluteenia eikä siksi sovi keliaakikolle, mutta sen hiilihydraattirakenne on erilainen ja siksi se soveltuu monelle herkkävatsaiselle hyvin.

Mikäli pullat haluaa vegaanisena niin munan voi jättää kokonaan pois ja voin voi korvata margariinilla. Pullat voi voidella sokerikiiltellä, jossa on puolet vettä ja puolet sokeria.

Birkkalan spelttituotteita löytyy K-ryhmän sekä Halpa Hallin valikoimista. Kannattaa varmistaa saatavuus esim. soittamalla ensin. Turun seudulta löytyy takuuvarmasti Kupittaan citymarketista ja nyt olen tilannut niitä myös Ravattulan Citymarkettiin ja Lieton Supermarkettiin. Jos omassa lähi k-kaupassa ei ole niin pyydähän kauppiastasi tilaamaan.

Birkkalan sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia ja herkullisia reseptivinkkejä speltin käyttöön. Itse aion ainakin seuraavaksi testata maidotonta speltti-omenapannukakkua ja pinaattiblinit!

Mies sanoi jopa, että pullat olivat kuohkeimmat ja parhaimmat, jotka olen koskaan tehnyt, joten harkisten vakavasti vehnäjauhoista luopumista kokonaan. Terveellisempiä herkutteluhetkiä kaikille!

Luomulastenvaunuilla kohti puhtaampaa tulevaisuutta

Kaupallinen yhteistyö: Wauvakauppa

Tiedämme ettei lapsen ole hyvä nukkua katupölyn, pakokaasujen ja tupakan katkussa, mutta kuinka usein tulemme ajatelleeksi mitä pitää sisällään materiaalit, joihin rakkaimpamme on kääritty?

Alkuviikosta kerroin millaiset asiat vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet lastentarvikevalintoihimme. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että vauvat nukkuvat vaunukopassa usein suuren osan päivästään ja materiaaleina voi olla käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja. Heräsin tähän todella lukiessani vuosia sitten Kemikaalicocktailin selvitystä lastenvaunujen haitallisista aineista jopa markkinoiden johtavissa vankkureissa. Haluanko kuorruttaa lapseni ympäristön kemikaaleilla ja lisätä mahdollisesti riskiä hedelmällisyysongelmiin, syöpiin ja hormonihäriöihin? No en kai?

Aikaa on kulunut kymmenen vuotta, mutta onko johtavat brändit tehneet muutoksia? Kierrätysmuovin käytöstä monet firmat puhuvat tuotteissaan, mutta siihen se melkeimpä jääkin. En kai halua lastani käytettyihin kokis-pulloihin kääriä?

Sen sijaan päätin valita luomumateriaaleista käsityönä varmuudella ilman lapsityövoimaa valmistetut kulutusta kestävät lastenvaunut. Tarkastellessani yrityksiä löysin luonnonmukaisuutta huomioon ottavia vaunuvalmistajia Euroopasta muutamia. Kuitenkin vaunujen valmistusmaa, tuotantomateriaalit ja läpinäkyvä tuotantoprosessi oli yhdellä valmistajalla kirkkaasti ylitse muiden.

Siispä päädyimme Itävallassa valmistettuihin Naturkind luomulastenvaunuihin. Vieläpä ilman koeajoa, sillä ne valmistetaan tilausten mukaan käsityönä. Sen vuoksi vaunujen toimitusaikakin on 8 viikkoa. Tilausten perusteella valmistetut vaunut takaavat kuitenkin sen ettei tule ylituotantoa, ylimääräistä jätettä ja ympäristökuorma pyritään minimoimaan. Kaiken hyvän päälle iloiseksi yllätykseksi vaunujen saapumista ei edes tarvinnut odottaa kahta kuukautta.

Valitsemamme Lux-malli on uusin ja urbaanein desingiltaan, mutta sorateillä ja mutavelleissä rullaavat. Vaunut ovat yllättävän korkeat, mutta ei mitenkään liian korkeat 160 senttiselle. Sen sijaan lähes kaksimetrinen puolisoni riemuitsi ettei tarvitse ihan niin paljon kyykistyä.

Alumiinisessa rungossa on Soft comfort-renkaat, jotka ovat puhkeamattomat, mutta tuntumaltaan vetävät vertoja ilmakumirenkaille. Etupyörät pyörivät akselinsa ympäri, mutta ovat lukittavat.

Vaunun jousitus on pehmeä ja juoksulenkeillekin nämä ovat testiajoon päässeet useammankin kerran. Vaikka vaunukoppa onkin painava tuntumaltaan, runko on kevyt ja nopea kasata. Vaunuissa on jalalla painettava lukitus, joka on naurettavan hyvä aikaisempien vaunukokemuksien nitkutteluiden jälkeen.

Tavarakori on mukavan syvä tällaiselle hamstraajalle, jolla on usein tavaraa enemmän ja vähemmän mukana. Myös melko isot ostokset mahtuvat mukavasti kyytiin.

Työntöaisan materiaali on luonnon korkkia. Talvella korkki tuntuu käteen lämpimältä ja kesällä hiostamattomalta. Niin ei ole yhtään ikävä muovisia ja tekonahkaisia työntöaisoja tämän jälkeen. Työntöaisaa saa säädettyä eri tasoihin ja sekä 160 senttinen että 190 senttinen nauttivat vaunujen lykkimisestä.

Vaunuista löytyy turvaremmi, jonka funktio minulle vasta selvisi. Tarkoitus on siis pujottaa käsi välistä ja esimerkiksi alamäessä jos lähtee mopo käsistä niin ei karkaa kauas. Enhän ole ainoa, joka ei ole aikaisemmin tätä ymmärtänyt?

Olemme kruisailleet nyt kuukauden verran vaunuosan kanssa niin sorassa, lumessa, asvaltilla kuin mukulakivilläkin. Jousitus tuntuu ihanan pehmeältä, kun se edellisissä vaunuissa jousitus oli vähän niin ja näin. Koppa on tilava ja meidän yläkäyrillä huiteleva pikkupoika mahtuu mukavasti nukkumaan.

Sekä vaunukopan että ratasosan runko on alumiinia, korkkia ja poppelia. Kankaat ovat luomupuuvillaa ja täytteet karitsan villaa. Sisäkankaat ovat irroitettavat ja 30 asteen konepesun kestävät. Vaunukopan patja on valmistettu kookoksesta ja lateksista, mikä hellii vauvan selkää. Patja tuntuu käteen napakalta ja kimmoisalta.

Suomalaisiin olosuhteisiin villa on ihan täydellinen materiaalina. Se imee itseensä kosteutta pitäen ihon kuivana. Kesällä villa on viileä ja talvella lämmin. Ja materiaalina aina yhtä hengittävä. Entistä useammin huomaan pukevani lapset vaatteidenkin osalta merinovillaan, toimii säällä kuin säällä.

Naturkind on koonnut kotisivuilleen materiaaleista tarkat tiedot. Ne sallivat tiukemmankin syyningin ja siellä on kerrottu muoviosista alkaen materiaalien alkuperistä. Esimerkkinä kankaat kudotaan Itävallassa, vaunujen kehykset tulevat tuonnon vaiheista riippuen Saksasta, Itävallasta tai Puolasta. Jopa lampaan villa tulee Itävallasta, mikä on harvinaista villatuotteissa. Lisää materiaaleista voit lukea englanniksi täältä.

Erityisen ilahduttavaa:

  • Jämäkkä ajotuntuma. Näillä ei pienien kevätmyrskyjen mukaan tempauduta.
  • Runkoon saa adapterien avulla Cybexin turvakaukalon kiinni.
  • Vaunukopan päälikangas kiinnittyy vetoketjulla, näin ollen se pysyy varmemmin oikeassa paikassa
  • Vaunukopan pohja on kaareva, joten sitä voi keinuttaa kehdon tavoin ja onkin ollut meillä matkasängyn virkaa toimittamassa.
  • Kopan kuomussa on paljon vetoketjuja, joilla saa kesällä ilman virtaamaan hyvin vaunukopan läpi.
  • Vaunukopan sisäpuolella olevat kaksi pikkutaskua niille ainaisille pikkutilpehööreille (esim. tutille, huulirasvalle tai nenäliinoille.

Kehitettävää:

  • Vaunukopan saa rungosta irti kahta nappia painamalla, mutta itse en ole onnistunut saamaan nappeja painetuksi samaan aikaan sillä seurauksella, että kun toisen puolen saa auki, toinen napsahtaa uudestaan helposti kiinni. Tämä sama ongelma meillä oli edellisissäkin vaunuissa ja liittynee vaunujen turvallisuusstandardeihin.
  • Kuomu voisi tulla tarvittaessa vieläkin pidemmälle, jolloin jäätävät viimat ja tuiskut ei menisi niin herkästi vaunukopan sisälle.
  • Tilpehöörimuija olisi voinut ottaa vähän isommankin taskun. Lisäksi markkinoille on tullut vaunuja, joissa on integroidut sade- ja hyönteissuojat. Se olisi kätevää, kun aina se sadesuoja tuppaa olemaan aina väärässä paikassa väärään aikaan.
  • Käsijarrua ei ole. Toisaalta jossei siihen ole koskaan tottunutkaan ei käsijarrua osaa kaivatakaan.

Jo olemassa olevan tuotteen hiilijalanjälki on ehdottomasti pienempi kuin uuden tuottaminen tähän maailmaan. Jos kuitenkin vaunut vauvalle tarvitaan, Naturkind on ehdottomasti terveyden ja eettisyyden edelläkävijä vaunugatessa. Meilläkin oli jo olemassa esikoiselle käytettynä hankitut kolmipyöräiset vaunut. Totesin kuitenkin tarvitsevamme sorassa ja sohjossa rullaavat vankkurit, jotka eivät myöskään esikoisneidin töytäisyistä hevillä horjahda.

Vielä emme ole päässeet kokeilemaan vaunuja talven ääriolosuhteissa mustassa tammikuisessa etelässä, mutta uskallan epäillä senkin vielä ennen sydänkevättä niskaamme saapuvan. Lisäksi voin olla varma, että Naturkindimme tuudittavat vielä monta pientä kohti puhtaampia unia. Jospa yrittäisimmekin uudistaa vaunukantaakin hissun kissun niin kuin autokantaa? Miten olisi vaunujen romutuspalkkio ostaessa lapselle turvalliset ja terveelliset menopelit?

Sitä kun miettii luomulastenvaunujen maksavan omaisuuden jos toisen voin ilokseni kertoa kaiken tämän saavan samaan hintaan, jopa halvemmalla kuin markkinoiden muilta kovilta nimiltä. Vaunuja myy suomalainen Wauva-kauppa, joka on Tampereen Ratina-kauppakeskuksessa toimiva perheyritys. Tätä Lux-mallia pääsee koeajamaan liikkeessä ja muutkin mallit ovat tilattavissa. Heiltä löytyy myös verkkokauppa ja matkahuollolla paketti löytää tiensä Hangosta Utsjoelle. Wauvakaupan ihanan ystävällinen henkilökunta on liikkeessä sinua varten ja puhelimen päässä auttamassa, jos mietit jotakin luomuvaunuihin tai vaunujen tilaamiseen liittyvää etkä pääse liikkeessä käymään.

Onnesta hykerrellen keinutan terassilla vauvaani vauvakopassa uneen. Tammikuun plussakeleissä ja huhtikuulta tuntuvassa ilmassa tiedän valinneeni oikein. Siellä luomukankaissa pienellä ihmistaimella on turvallinen kasvualusta.

Luonnonmukaiset petivaatevalinnat Ruskovillalta

Meillä siirtyttiin viime marraskuussa pinnasängystä lasten sänkyyn ja ennen sitä seurasi patja- ja petivaatekriisit. Nimenomaan siirryttiin, koska tämän kuluneen vuoden aikan myös jompi kumpi meistä vanhemmista on enemmän ja vähemmän pesinyt lastenhuoneessa. Minä mahdun kippuralle sänkyynkin viekkuun, mutta isimiehelle on tullut jäädäkseen sängyn viereen ohut patja pehmentämään lattiatuntumaa. Tällä hetkellä emme ole jaksaneet sänkyynpalautusrumbaa, vaan olemme reilusti olleet vieressä siihen asti, että nukahtaa. Nyt kahden tunnin nukutussessioista ollaan pikku hiljaa pääsemässä taas sinne puolentunnin tietämille.

Mitä sieltä neidin unipesästä sitten löytyy petivaatteiden osalta? Seuraa myös tunnistus. Tajusin aika myöhään, että meidän neitimme kaipaa tyynyä. Hänen sänkynsä on aina vuorattu reunoiltaan täkeillä, jotta pyöriessä pää ei kolise laitoja vasten. Kun toistuvasti lapsi hakeutui laitoja vasten nukkumaan ja meidän sängyssä tyynylleni, tajusin viimein, että hei, varmaan tuo meidänkin ipana alkaisi kaivata jotakin päänsä alle. Mikä syttyminen. Ikää oli tuolloin reilusti yli 2-vuotta.

Lähdin googlaamaan vaihtoehtoja ja eteen tuli pääasiassa polyesteripallokuitutäytteitä.  Kestävän kehityksen, mikrokuitujen ja lapsen terveyden nimissä en halunnut sellaista vaihtoehtoa. Halusin luonnonkuituja, sillä eläimille varhaislapsuudessa altistuminen vähentää allergiariskiä. Lopulta haaviin valikoitui untuva- ja villatäytteisiä vaihtoehtoja. Päädyin kotimaisen Ruskovillan sivuille. Perheyrityksenä toimiva Ruskovilla on entuudestaan tuttu ihan parhaista villapuvuista ja villahousuista kestovaippojen päälle, mutta en ollut aiemmin tiennyt heidän tekevän myös petivaatteita. Aloin tutustua Ruskovillaan tarkemmin, joka on helppoa, koska he kertovat avoimesti sivuillaan miten yritys on saanut alkunsa, filosofiastaan ja materiaaleistaan.

Ja nyt meillä koisataan villan ympäröimänä. Seuraavaksi haaveilen, että meidän vanhempien makuuhuoneen petivaatteet saadaan vaihtoon. 

Peite ja tyyny on valmistettu luonnonvalkeasta kuitutiiviistä luomupuuvillasta, joka tulee Itävallasta. Omaan käteen se tuntuu silkkiseltä. Kuitutiivis kangas on ommeltu niin tiheäksi ettei täytteet pääse tulemaan kankaiden läpi. Lisätietoa Ruskovillan käyttämästä puuvillasta löytät täältä.

Peitteen ja tyynyn täyte on mulesing-vapaata luomumerinovillaa. Oletko ihmetellyt mitä mulesing-käsittely tarkoittaa? Niin minäkin. Siinä lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan ihoa, jotta loiset eivät munisi sinne. Ruskovilla ei tue tällaista eläimille kivuliasta villatuotantoa. Heidän käyttämänsä luomuvilla tuotetaan Argentiinassa ja Uruguayssa, kehrätään Saksassa ja neulotaan Suomessa. Villaa ei käsitellä viimeistelyaineilla, eli toisinsanoen siinä ei ole terveydelle haitallisia lisäaineita. Lisätietoa heidän käyttämästään villasta löytyy täältä.

Vaatetuotannossa syntyy villa -ja silkkitilkkuja, joita ei Ruskovillalla heitetä pois, vaan vaaleat tilkut revitään ja karstataan täytevanuksi esimerkiksi juuri peittoihin ja tyynyihin. Värilliset tilkut menevät öljyntorjunta- ja asennutmattojen valmistumateriaaliksi. Enpä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että öljyntorjuntaakin valmistetaan imeytysmattoja, vieläpä Suomessa.

Meidän neidin tyyny on tehty siis villasta, joka olisi muuten päätynyt jätteeksi. Olen vaikuttunut siitä, miten tämä suomalainen tekstiiliteollisuus pyrkii osaltaan kohti puhtaampaa maapalloa. Tyyny oli tosi muhkea ja pehmoinen. Oli, koska sieltä otettiin yksi kerros villaa pois, jotta tyyny ei olisi liian korkea meidän pienelle. Villa kuitenkin tiivistyy käytössä ja näin ollen tyynykin menee kasaan ajan kanssa. Eli jos tyyny ei ole aivan mahdottoman korkea, kannattaa malttaa ja käyttää tyynyä hetken aikaa, jotta tyyny hakee käyttäjänsä muodon käytössä.

Itse kaipailin tyynyyn vetoketjua, jotta täytteen määrää saisi säädettyä lapsen kasvun mukaan. Ruskovillan mukaan se nostaa kuitenkin oleellisesti myös tuotantokustannuksia. He ottavat kuitenkin mielellään palautetta vastaan ja mikäli samantyyppisiä toiveita tulee runsaasti petivaatteisiin tai muihin tuotteisiin liittyen, he lupaavat laittaa hihat heilumaan tuotekehittelyn osalta.

Kevään ja kuluneen kesän aikana olen saanut huomata uuden ilmiön. Ennen peitosta ärsyyntynyt lapsi hamuaa peittoa ylleen nukkumaan käydessä. En tiedä onko kyse silkasta iän tuomasta sattumasta vai siitä, että lapsi on itse huomannut sen rauhoittavan vaikutuksen. Villahan on siitä erinomainen materiaali, että se samaan aikaan lämmittää, rauhoittaa ja hengittää. Enkä ole ainakaan näitä kovimpia helteitä lukuunottamatta huomannut lapsen hikoilevan peiton alla.

Kyse voi olla myös painon tunteesta, koska myös meidän sängysämme neiti vetää peittoa korville. Villapeitto on ”normaalia” lastenpeittoa raskaampi, mikä on monille lapsille eduksi nukkumaan rauhoittuakseen. Ruskovillalle on tullut kyselyitä myös luonnonkuituisista painopeitoista ja se kuullostaa omaankin korvaan todella kiinnostavalta. Haluaisin ehdottomasti testata mikä sen vaikutus olisi nukahtamistilanteeseen, johon se tarkoitettu onkin. Jos siellä on muita levottomia iltakekkaloitsijoita , jotka ovat painopeittoa miettineet, olkaahan yhteydessä Ruskovillaan kiinnostuksestanne.

Erityisen vakuuttunut olen Ruskovillan halusta olla läpinäkyvä kuluttajille. Yrityksen nettisivulta löytää suoraan tietoa, mistä päin maapalloa raaka-aineet tulevat ja millaisiin eettisiin sopimuksiin he ja tuottajat ovat sitoutuneet. Lisäksi he ottavat tuotantotiloihin ryhmiä kierrokselle, mikäli haluaa tutustua heidän tuotteensa alkuperään tarkemmin.

Filosofiastaan Ruskovilla summaa näin:

Ruskovilla-vaate kantaa viestiä ihmisen syvästä yhteydestä luontoon, se edustaa pysyviä arvoja tässä muuttuvassa maailmassa, se on tuttua ja turvallista, kotimaassa Sinua varten valmistettu”.

Ja juuri tämän pystyn lauseen pystyn allekirjoittamaan. Nämä tuotteet on tehty kestämään kulutusta ja käyttäjältä toiselle. Meidän kirppareilta hankitut kestovaippojen päälle tarkoitetut villapuvut ja -housutkin odottavat uutta tulokasta kaapissa, joten ne ovat jo aika monta elämää nähneet.

Tuotteet ovat saatu Ruskovillalta.

Arvonta: Voita Polaroid Mint taskutulostin!


Tuotteet saatu yhtesityössä Focus Nordicilta.


Raskauspäiväkirjan väliin tulevan syksyn tuulia. Päiväkirja päivittyy kuitenkin tavalliseen tapaan myös tänään ja ylihuomenna on luvassa isompi pläjäys, kun kerron raskauskuulumiset koko kesältä. Mutta nyt siihen arvontaan!

Somessa käynnistyy justiinsa nyt taskutulostimen arvonta. Mihin me tätä käytämme, käy lukemassa Facebookista tai Instagramista. Arvontaan voit osallistua:

  • Instagramissa: @elamanmittaisellamatkalla
  • Facebookissa: Elämän mittaisella matkalla

Osallistumisen ehdot ovat seuraavanlaiset Instagramissa:

  1. Tykkää sivusta @elamanmittaisellamatkalla
  2. Tykkää kuvasta
  3. Tägää kaverisi, joka ilahtuisi tästä tai meidän Elämän mittaisella matkalla-menosta

Osallistumisen ehdot ovat seuraavanlaiset Facebookissa:

  1. Tykkää sivusta Elämän mittaisella matkalla
  2. Tykkää kuvasta
  3. Mihin sinä käyttäisit tulostinta? Osallistu arvontaan kommentoimalla.

Muita sääntöjä:

  • Osallistumisaika on sunnuntaihin 11.8.2019 klo 23.59 asti.
  • Kaksi arpaa saat osallistumalla sekä Instagramissa että Facebookissa
  • Palkinnon arvo on noin 160 euroa.
  • Voittaja ilmoitetaan arvonnan kommenttikentässä sekä Instagramissa että Facebookissa ja voittajalle laitetaan yksityisviesti osoitetietojen saamiseksi. Mikäli voittajaan ei saada yhteyttä viikon sisällä, palkinto arvotaan seuraavalle henkilölle.
  • Tuotteet lähetetään kotimaan sisälle pois lukien Ahvenanmaa.
  • Facebook eikä Instagram sponsoroi, suosittele tai hallinnoi kamppanjaa millään tavalla eikä se liity Facebookiin millään tavalla.

Tuotteet ovat saatu Focus Nordicilta.

Puky potkupyörä


Yhteistyössä Polkuped, Puky LRM ja KED-kypärä saatu


Tämän kevään lastenkenkien valinnan jälkeen seuraava suo kahlattavana on ollut potkupyörä ja sen valinta. Nyt kun potkumopoilu sujuu, seuraava steppi on siirtyä potkupyöräilyn pariin.

Potkupyörä on siis pyörä, jossa ei ole polkimia. Pyörän korkeus asetetaan niin matalalle, että lapsi yltää omin jaloin potkimaan itselleen vauhtia vaivatta. Meidän pienikokoisen neidin kohdalla hyvän potkupyörän kriteereinä oli tarpeeksi pienen ja kevyen rungon lisäksi takaa kaareutuva satula, jotta pylly ei liukuisi niin helposti pois penkistä. Kolmen kärkeen merkeistä meillä pääsi Cannondale, Strider ja Puky. Päätös Pukystä syntyi siitä syystä, että satula vaikutti parhaimman malliselta. Lisäksi Pukyn rungossa on leveä osa, jolle lapsi saa nostettua jalat kovissa vauhdeissa. Siihen meillä taitaa mennä tovi, mutta kuka tietää.

Minkä kokoinen Puky sopiva? Meidän pienen ipanan kohdalla oli selvää, että kaikkein pienin eli malliltaan LRM. Siinä lapsen tulisi olla vähintään  85cm pitkä. Potkupyörähän on se, johon ei kasvunvaraa kannata ottaa ja parempi liian pieni kuin liian suuri.  Painoa Pukyssä on 3,5 kg, joka on painavin meidän ränkkingiin päässeistä pyöristä, kevyimmän ollessa 2,5 kg. Äkkiseltään pari voipakettia kuullostaa pieneltä määrältä potkupyörässä, mutta mistäs näistä tietää. Olisikin mielenkiintoista päästä tekemään testiä neidin ollessa vanhempi, minkä pyörän hän itse valitsisi potkuteltavaksi jos saisi valita.

Edelliseen Prisman kypärään verrattuna KED-kypärän säädöt ja napakkuus ovat vähän eri luokkaa.

Pukyssä on Foam-renkaat, eli niitä ei täytetä ilmalla. Niitä ei tarvitse siis alvariinsa pumppailla, mutta samalla mietityttää renkaiden joustamattomuus. Tosin meidän pyörällä painellaan pääasiassa tasaisella asvaltilla, joten ne maastopyörä jousineen joutavat odottamaan.

Pukyillä on viiden vuoden runko- ja tankotakuu, mutta se vaatii oman potkupyöränsä rekisteröimistä valmistajan sivuilla. Rekisteröinti kannattaa tehdä heti, muuten takuu ei ole voimasssa. Takuu siirtyy myös jälleenmyyntitilanteessa. Itse ahdistus aina kaikista rekisteröitymisistä, niin tästäkin. Homma olikin kuitenkin muutamassa minuutissa hoidettu ja takuukuitti tuli sähköpostiin.

Mutulla saksalainen merkki Puky on suomalaisten suosituin potkupyörämerkki. Uskon sen johtuvan siitä, että se on laadukkaitten potkupyörien hintatasoltaan edullisimmasta päästä. Yritin löytää Pukyä meille käytettynä, mutta sitä mukaan kun niitä tuli myyntiin ne myös menivät nenän edestä.

Jossen löydä tarvitsemiani tavaroita kirppiksiltä, pyrin löytämään kotimaisia tai ainakin laadukkaasti tuotettuja tuotteita. Ja jos suomalaista tuotetta ei ole saatavilla, pyrin tukemaan mahdollisuuksien mukaan edes suomalaisia kauppiaita.

Lähtiessäni kartoittamaan eri yrityksiä suurennuslasini alla oli erityisesti yritykset, jotka kertoivat avoimesti kuka yrityksen esiripun takana heiluu ja miksi he pitävät yritystä. Näistä syistä päädyin tekemään yhteistyötä jyväskyläläisen pariskunnan Evan ja Thomaksen kanssa. He pyörittävät Polkuped-nimistä yritystä kirjaimellisesti lapsiperhearjen keskellä, sillä heidän varastonsa toimii heidän kotipihallansa.

Polkuped on synnytetty vuonna 2010 rakkaudesta ja huolesta liikuntaan ja lapsiin. Eva ja Thomas opiskelivat vielä tuolloin molemmat ja yritystä ja sen valikoimaa on kasvatettu pikku hiljaa. Kaikki on lähtenyt liikkeelle esikoiselle hankitusta Pukystä. Eli todellakin ollaan firman alkulähteillä, kun potkupyöristä puhutaan. Tarjoamalla laadukkaita ja hyväksi koettuja urheiluvälineitä he haluavat tehdä osaltaan lasten ja perheiden liikkumisesta kivaa.

Polkupedin ehdoton valtti on heidän tietotaitonsa tuotteita kohtaan. Heillä on kokemusta tai parhaillaan käytössään lähes kaikki tuotteet, joita heillä on saatavilla. Voi siis sanoa, että he todellakin tuntevat tuotteensa. Sinun ei tarvitse siis olla ammattilainen, vaan he osaavat opastaa ja suositella juuri sinun tarpeisiisi parhaan vaihtoehdon ja tietävät onko tuote kestävä vai ei.

Tuotteen vertailu on tänä päivänä järjettömän helppoa ja valmiit vertailupalvelut antavat kuluttajalle tarjottimella paikan, josta tuote löytyy huokeimmalla hintalapulla. Se asetta haasteensa pienelle yritykselle, joka ei aina pysty asettamaan hintalappua tasan tai alle jättimarkettien kanssa. Se mitä kasvottomat ulkomaalaisfirmat eivät tarjoa onkin Polkupedin vahvuus. He antavat aikaansa avustaakseen asiakasta saamaan kerralla tarvitsemansa tuotteen ja vastaavat kysymyksiin ja murheisiin vielä tuotteen saavuttuakin. Reklamaatiot ja muut ikävät asiat he lupaavat hoitaa nopeasti.

”Sit tuun jos sillä potkupyörällä voi lentää”.

Viimeistään siinä vaiheessa sytyin liekkeihin, kun Eva kertoi hänellä olevan koulutusta soveltavasta liikunnasta ja työkokemusta downien ja muiden lasten kanssa liikkumisesta. Tällä hetkellä Eva toimii päätoimisesti liikunnanopettajana 7-18-vuotiaille ja Thomas pyörittää verkkokauppaa. He ovat entisiä kilpahiihtäjiä ja myös koulutuksensa puolesta heillä löytyy tietotaitoa auttaa kaikkia liikkujia harrastelijoista huippu-urheilijoihin.

Polkuped kirjoittaa somekanavillaan Instassa ja Facebookissa lasten ja perheeiden liikunnasta sekä sen tärkeydestä – sekä suomeksi että ruotsiksi . He haluavat saada perheitä enemmän liikkumaan ja saavakin työhönsä paljon voimaa asiakkaiden jakamista onnistumisen hetkistä. Tarkkasilmäinen voi huomata ettei suomi ole Polkupediläisten äidinkieli. Eva ja Thomas puhuvat ja kirjoittavat hyvää ja ymmärrettävää suomea, mutta lisäksi on ruotsinkielisillekin tarjolla palvelua på svenska. Ainakin täällä Varsinais-Suomessa toista kotimaista käyttävät osaavat arvostaa tätä osaamista.

Lapseni saa minut päivä päivältä paremmin ymmärtämään kuinka rajoittunut olen.

No, mitä me sitten saatiin? Vähän jännitin millaisena palapelinä potkupyörä saapuu netistä tilatessa. Mutta mitä vielä. Sen verran osaan kuusiokoloavainta heiluttaa, että tangon sain kiinnitettyä runkoon ja satulan kiristettyä. Siinä se. Ei kun radalle.

Aloittelimme potkupyöräilyä sisätiloissa, kun toppapuku piti vielä päälle heittää. Olisi mielenkiinto loppunut varmaan hyvinkin lyhyeen neidillä. Ensimmäisellä kerralla näytti siltä, että jahka laitetaan potkupyörä suoraa ylähyllylle ja kaivetaan ensi vuonna uudelleen. Nyt kuitenkin neidin motivoituessa otamme muutaman kierroksen keittiön pöytää ympäri ja ensimmäisen kerran on pystynyt päästämään jo itse pyörästä irti. Tärkeintä on harjoitella vähän kerrallaan ja tarpeeksi tuettuna, jotta saadaan aikaan onnistumisen riemua. Viikonloppuna otettiin ensimmäiset potkottelut ulkona ja neiti ei ihan vakuuttunut näistä hommista siellä. Kypärä päähän laitettaessa neiti taputteli minun pyörääni ja Puky olis saanut jäädä noijailemaan koivuun. Näyttää siltä, että meillä asuu joku muukin takapenkin elämästä nauttija. Olin ihan ihmeissäni, sillä sisällä tosiaan homma tuntuu kiinnostavan. Piti oikein testata ja tuoda pyörä sitä varten takaisin sisäajoon.

Luulen tässäkin hommassa olevan kyse ajoituksesta ja otetaan nyt kesänä missioksi ottaa pyörää tarjolle aina silloin tällöin. Pitää vaan itsekin yrittää taas malttaa ja muistaa, että homma lähtee käyntiin kun aika on oikea. Potkupyöräilemällä haaveilen pääsevämme siirtymään potkupyöräilystä suoraan tavallisen pyörän ohjaksille eikä meidän tarvitsisi ikinä tutustua apuvälinelainaamon pyöräilytuotteisiin. Aika näyttää ja palaan syssymällä kertomaan tuliko meille pitkä kuuma potkupyöräkesä vai lojuuko tuo minisähikäinen edelleen tuolla koivun juurella.

Sateentuoksuista maanantaita kaikille!

Paljasjalkakengät lapselle


Kaupallinen yhteistyö Vivokauppa


Viime kesänä hiekkalaatikkoleikeissä ja liukumäkeen kiivetessä teki pahaa, kun lapsen kengät eivät joustaneet jalan liikkeiden mukaan. Kontatessa kengänpohja ei antanut periksi. Halusin, että kengät mukautuu lapsen perässä, en toisin päin. Aloin miettiä millaiset kengät olisivat hyvät lapselle. Ja erityisesti: Millaiset kengät ovat hyvät erityislapselle?

Korostan heti alkuun etten ole jalkojen asiantuntija enkä ymmärrä niiden monimutkaisesta rakenteesta paljoakaan. Mikäli lapsen jalan asento tai sopivat jalkineet mietityttää todenteolla, suosittelen kääntymään jalkaterapeutin tai podologin (jalkaterapiaan erikoistunut lääkäri) puoleen.

vivo5

Lapsilla, joilla on matalaa lihasjäntevyyttä eli hypotoniaa usein suositellaan tuettuja kenkiä. Joissakin tilanteissa tuki saattaa olla perusteltua esimerkiksi synnynnäisten poikkeavuuksien vuoksi tai ”oikean asennon” hahmottamisessa kun tunto on alentunut. Yleisesti kuitenkin mitä enemmän jalka on tuettu, sitä vähemmän jalkojen lihakset joutuvat tekemään töitä. Miksi siis yrittäisin vähentää lihasten aktiivisuutta lapsella, jolla on jo lähtökohtaisesti matalampi lihasjäntevyys? Mietitäänpä vaikka korsettia. Se puetaan, jotta ruoto saadaan pysymään tikkusuorassa halutussa asennossa. Mitä tapahtuu, kun illalla juhlien pätteeksi korsetti riisutaan? Koko komeus leviää.

Matalamman lihasjäntevyyden omaavilla on usein luonnostaan matala jalan pitkittäisholvi. Oman arvioni mukaan meidänkin naperon pitkittäisholvi on matala, eli ns. lättä- tai lattajalka. Lättäjalka voi olla synnynnäinen ominaisuus tai kehittyä iän myötä. Lättäjalkaa usein tuetaan pohjallisella, jossa on tehty ikään kuin korotus, jotta jalkaholvia saataisiin kohoamaan. Tällaisia pohjallisia käytetään melko paljon edelleen (myös lapsilla), mutta niillä ei ole pystytty osoittamaan tutkitusti näyttöä lättäjalan ”paranemisesta”. Miksi siis korjata mekaanisesti jalan asentoa jos se ei aiheuta mitään vaivaa?

Paljain jaloin liikkuminen olisi meille se luonnollisin tapa liikkua, mutta suurimman osan vuodesta sääolosuhteemme asettavat sille melko tiukat raamit. Mitä sitten, kun paljain jaloin ei voi kulkea? Lähdin selvittelemään millainen olisi hyvä kenkä lapselle. Tutkimuksieni perusteella lapsella hyvä kenkä tarkoittaa ohutpohjaista (<4 mm paksua) kenkää, jossa pieni kasvava jalka pääsee elämään ja liikkumaan vapaasti. Lasten kengissä ei saa olla korkoa, jotta jalkaterän ja lantion asento pysyy luonnollisena. Kengänpohjan tulee olla päkiästä taipuisa ja sen täytyy olla kiertolöysä. Tällainen kenkä on kevytjalkine tai paljasjalkakenkä.

Paljasjalkakengillä kävellessään lapsi tuntee maan ja sen muodot jalkojensa alla. Sen johdosta jalkojen lihakset aktivoituvat jalkapohjan pienimmistä lihaksista alkaen ja kehittävät lapsen tasapainoa. Tärkeää paljasjalkakenkien käyttöönotossa on totutella pikku hiljaa. Paljon yleistietoa paljasjalkakengistä löytää suomeksi paljasjalkakengät.net-sivustolta. Siellä on myös listattu mitä haittoja paljasjalkakenkäilystä voi olla. Yhteenvetona kerrottakoon ettei ole tarpeeksi luotettavia tutkimuksia vertailemaan ”tavallisten” lenkkareiden ja paljasjalkakenkien aiheuttamia haittoja toisiinsa.

Lähdin tutustumaan paljasjalkakenkätarjontaan. Tärkeysjärjestyksen kärjessä oli hyvät (laadukkaat ja terveelliset) kengät. Kaiken tämän hyvän lisäksi toiveissa oli vielä silmääkin miellyttävät kengät. Tarjontaa löytyy paljon, vaikkakin lapsille vähän suppeammin kuin aikuisille. Pitkän surffailun jälkeen ihastuin brittiläinen kenkäbändiin Vivobarefooteihin. Kenkää maahantuo kolmen suomalaismiehen Vivokauppa, joka lähti tekemään kanssani yhteistyötä. Vivokauppa on syntynyt rakkaudesta paljasjalkakenkiin ja heidän missionsa on levittää tätä terveellisten kenkien evankeliumia.

Vivokaupan kanssa asoiminen on ollut sujuvaa ja nopeaa ihan alusta loppuun. Heihin saa supernopeasti yhteyden, mikäli paljaskengistä tulee kysyttävää. Nettisivujen alalaidassa on suora täppä Vivokaupan WhatsAppiin. Mietimme esimerkiksi Jounin – yhden omistajista – kanssa yhdessä sopivaa kokoa naperolle. Jalan koko on tällä hetkellä muutaman millin yli 13 cm ja kokotaulukon mukaan 21 olisi riittänyt. Meillä muut kengät ovat kuitenkin jo 22 ja 23 kokoisia, joten päätimme lähteä kuitekin kokeilemaan 23. Nappivalinta.

Kun olin saanut vihdoin päätettyä kengät, jotka otamme kokeiluun, saapuivat kengät siitä viiden arkipäivän jälkeen. Paketista paljastui kesään Mini Primus Kidsit oliivin värisenä, nyt välikauteen Primus bootiet terrakotan värisenä sekä talveenkin soveltuvat nahkaiset Fulhamit mustana.

Ensiajatuksia:

– Pohja ei olekaan paperinohut. Se tuntuu pehmeältä ja joustavalta, mutta ei ollenkaan ohuelta niin kuin ajattelin.

– Pohja ei tunnu liukkaalta.

– Kevyet. Mielettömän kevyet.

– Helpot ja yksinkertaiset kiinnitykset. Mahtavatko pysyä jalassa ollenkaan tukevasti?

– Nämä näyttää vielä paremmilta kuin kuvista osasi ajatella.

– Laadukkaan oloinen. Liimaukset, tikkaukset ja tarrat näyttää siltä, että ne on tehty kulutusta kestämään.

vivo9
Mini primus Kids
vivo7

Nämä kengät olivat Rakkautta ensi hetkestä alkaen. Suurin ongelma kenkien hankinnassa hypotonisen lapsen kanssa on ihan ensikengistä asti ollut huonosti aukeava suuaukko. Pelko siitä osoittaako varpaat lestissään sinne päinkään on läsnä aina kenkiä jalkaan laitettaessa. Nyt meillä osataan jo ilmaista jos kenkä ei tunnu hyvältä jalassa, mutta silloin kun jalka oli vieläkin pehmeämpi ja mielipiteen tulkitseminen oli hankalaa. Kengän tarvitsee aueta tarpeeksi. Ja Mini Primus tekee sen, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Kengät ovat ihan liian nopeat pukea ja ulos lähteminen tuntuu vähän liiankin helpolta. Tarra on jämäkkä, mutta uskon nämä olevan ensimmäiset kengät, jotka neiti saa itsekin jalkaansa laitettua.

Kengät ovat pumpulisen kevyet. Se on merkittävää erityisesti ensikengissä ja lasten kengissä ylipäänsä, kun kävely hakee vielä askelmerkkejään. Kenkä pysyy tukevasti paikallaan ennakkoluuloistani huolimatta eikä hölsky. Värejä mallista on moneen lähtöön, mutta päädyin näihin helposti yhdistettäviin ja vähiten aran värisiin vaihtoehtoihin. Mutta valitsipa minkä värin tahansa, kaikki ovat vegaanisia.

vivo11
Primus bootie
vivo6

Primus bootie on ollut meidän välikausikenkien paras vaihtoehto tähän asti. Varsi ei ole huomattavan pitkä. Se antaa jalalle joustoa ja toisaalta meidän neidille on edes mahdotonta ollut saada Viking-tyyppistä pitkävartista kenkää jalkaan. Näidenkin suuaukko on paljon kapeampi verrattuna ylempään Mini primukseen. Jalka sujahtaa paikalleen ilman väkivaltaa, mutta kenkälusikan olemme ottaneet näiden ystäväksi. Vielä vuosi sitten en usko, että tämä kenkä olisi meillä jalkaan mennyt. Kengässä on yksi ainut tarra kiinnitykseen. Kenkä pysyy silti napakasti paikallaan ylemmässä kuvassa näkyvän sinisen kuminauhan ansiosta.

Päälikangas on tiiviimpää verrattuna Mini primukseen. Se vaikuttaa kuitenkin joustavalta ja hyvin hengittävältä. Kangas on vettä hylkivää, mutta sen paikaansapitävyyttä ei onneksi ole tarvinnut nyt koeponnistaa. Vuori on fleecetyyppistä ja pohjallisen saa irti. Kenkä on ollut meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä. Hiekat pysyy hiekkalaatikossa eikä pyri kengissä salamatkustajina sisälle.

vivo8

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin kenkien suuaukkojen eron. Ja sen miksi Primus bootie huutaa meillä kenkälusikan perään.

vivo10
nahkaiset Fulhamit

Tämä villi kortti, kolmen koplan musta hevonen. Talvikäyttöönkin tarkoitettu Fulham malli. Ilmojen lämmettyä nämä kengät jäivät meillä nyt odottamaan syyskelejä ja kylmiä kesäpäiviä. Kenkä on aitoa nahkaa, joka on itselleni tärkeä elementti talvikengässä. Se on lämpimämpi ja joustavampi verrattuna synteettisiin vaihtoehtoihin. Nahka materiaalina antaa mahdollisuuksia huoltaa ja hoitaa ja vaatiikin toki sen pysyäkseen hyvässä kunnossa. Hoitamalla kenkää huolella se kestää kuitenkin aikaa ja kulutusta. Sen vuoksi liputan kengissä luonnonmateriaalien nimeen. Samasta mallista on kuitenkin kuminen versio myös herkullisissa väreissä. Kuminen Fulham on vegaaninen. Mietin niiden oivallisuutta märkiin keleihin. Ei pienet lätäköt haittaisi.

Fulham on ehdottoman tyylikäs ja sopii niin tytöille kuin pojillekin. Siinä on kiinnitysmekanismina varren toisella puolella oleva tarrakiinnitys. Pohjallinen on irrotettava ja vuori on paljon paksumpi verrattuna Primus booteihin. Miten nämä pitävät paukkupakkasille pienet helposti jäätyvät varpaat lämpimänä ja kuinka villasukat sujahtavat joukkoon jää selvitettäväksi syksyyn.

IMG_2140

Lasten kenkien ostaminen verkkokaupan kautta asettaa omat haasteensa ja mahdollisesta palautuksesta johtuvista kuluista asiakas joutuu vastaamaan Vivokaupassa itse. Se on kyllä harmi, koska aina ei mene ykkösellä maaliin. Vivokauppiaiden kanssa kuitenkin kannattaa yhdessä miettiä kokoa etukäteen, jotta edestakaisin postittamista olisi mahdollisimman vähän. Luontokin kiittää. Jos kenkien tilaaminen summamutikassa tuntuu työläältä tai riskialttiilta, Lahden ja Helsingin lähellä asustelevien kannattaa lompsia testailemaan kenkiä kivijalkaliikkeeseen.

Ensi vuoteen mennessä Vivolla on tavoitteena käyttää 90 prosentissa tuotteitaan kestävän kehityksen mukaisia materiaaleja. Vivobarefootilla on vegaanisia kenkävaihtoehtoja myös lapsille. Osa niihin käytetystä materiaalista on peräsin muovipulloista. Meidän testissä olevat Mini Primus Kidsit ovat esimerkiksi vegaaniset.

IMG_2102

En tiedä millaisia tuloksia meillä kenkien kanssa saadaan. Ovatko ne ojasta allikkoon vai onkohan lapsella entistä vahvemmat jalkojen pienet lihakset ja koordinaatiokyky. Vanhempana sitä täytyy tarpoa tiedon tulvassa ja tutkittuaan asioita tehdä omat johtopäätöksensä mikä on paras vaihtoehto. Niin kuin nyt kenkien osalta. Paljasjalkakengät ovat nyt toivotettu lämpimästi perheeseemme tervetulleiksi ja ihmettelemme mitä ne tuovat meille tullessaan. Palaan syksyllä mukanani kasa retkiä ja kokemuksia rikkaampana kertomaan kuinka meidän Vivokenkien käyttäjä on kengät ottanut omaksensa.

Viime hetken tietona Vivokaupalta, että kesäkenkiä viedään käsistä kovaa vauhtia. Mikäli mielii omat Vivot saada vielä kesään, suosittelen menemään kipin kapin ostoksille.

Kengät ovat saatu yhteistyönä Vivokaupalta, mutta mielipiteet blogissani ovat aina omiani. Niin nytkin.

 Tänään on sudittu terassilauteisiin uutta brunaa pintaan. Onpahan urakka sanon minä. Eikä oo ees kilometrikaupalla mitä maalata.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tekstissä käytettyjä lähteitä:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=tju00324Kappale

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117716/kilpelainen_riikka%20vepsalainen_maisa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

paljasjalkakengat.net

1 2