Kaupallinen yhteistyö

Kylpyhuoneen rakennus yläkertaan


Kaupallinen yhteistyö Härkätien palvelut


Meidän vessa on valmis, voitteko uskoa. Selasin viime vuoden Instagramin arkistoa ja olin kirjoittanut remppasuunnitelmien osalta, että josko vessa olisi valmis tänä vuonna. Eli siis viime vuonna. Haha, no tässä näkyy hyvin meidän remppafilosofia – hissun kissun ja keräillään aina remppakassaa ja yks nurkka kerrallaan.

Meidän kylpyhuoneremontin toteutti Härkätien palvelut, joka toimii pääasiassa Auranmaalla ja Turun seudulla. Härkätien palvelut on ollut tekemässä puolisoni yrityksiin yhtä jos toista. Muun muassa he remontoivat vanhasta sikalasta varastotilat, joten luotto oli siis kova, että vähän pienempikin karsina luonnistuu.

Matkan varrella myös tajusin, miten iso vaikutus on sillä, miten keskustelu ja ajatusten vaihto luonnistuu, sekä miten mun lapsiin suhtaudutaan. Meidän lapset on ihan rakastuneita Härkätien palveluiden yrittäjään Eliakseen ja mikä riemu oli päiväkotipäivän jälkeen, kun Elias olikin vielä hommissa. On tietysti selvää, että ensisijaisesti kaipaa sitä hyvää lopputulosta, mutta ai että miten mukavaa on, kun ammattilainen osaa puhua asiakkaalle ymmärrettävästi, suhtautuu lapsiin kivasti ja vastailee jopa heidän kysymyksiin, jollain muulla kuin murahduksella. Vähän niin kuin hoitajanakin sitä jotenkin ajattelee, että hyvä hoito ei ole vain sitä, että potilas paranee tai saa apua murheisiinsa, vaan että hänelle jää kuultu ja nähty olo.

Käsittämätöntä, et toukokuussa näytti tältä

No, mutta johan sanoin, että lopputulos kuitenkin ratkaisee. Meidän kylpyhuoneesa tuli niin hieno! Härkätien palvelut olisi voineet tuoda kaikki kamat tullessaan tai sitten itsekin rakennustarvikkeet saa hankkia. Me haluttiin valita kalusteet ja laatat itse, mutta kaikki muut Härkätien palvelut toi tullessaan. Ajattelen sen ehdottomasti olevan parempi vaihtoehto kaikille, kuin tuskailla että mitä ja mistä ja kuinka paljon.

Elias kyllä jeesasi koko prosessin varrella lähtien siitä, mikä on työjärjestys ja missä vaiheessa mikäkin asia piti olla hankittu ja päätetty. Itsellänihän ei ollut siitä tuon taivaallista käsitystä. Sen sijaan tiesin (melko) tarkalleen miltä haluttiin, että kylpyhuone näyttää. Ehdottomasti värikäs ja hyväntuulinen vessa. Keräsin hiukan inspiraatiota Pinterestistä ja kerroin ideoistani Nikolle. Hän suhtautuu onneksi ennakkoluulottomasti väreihin ja on kaikkea muuta kuin sad beige man. Sekä lattian laatat, että seinälaatat löytyi alelaarista, joten se oli lopullisten päätösten takana. Seiniin haettiin vaaleanpunaista, enemmän pinkkiin kuin puuteriin päin menevää sävyä. Lattiasta olisi tullut myös värikäs, mahdollisesti keltainen, mutta sitten kun löytyi betonin värinen laatta (linkissä eri kokoinen laatta, meidän on 14,7cm x 14,7cm) tosiaan hyvään hintaan, niin valittiin se. Jossain vaiheessahan tämä aloitteleva keraamikko kuvitteli tekevänsä itse laatat, mutta voi olla, että odotettaisiin vessaa vielä 2080-luvulla.

Ihan riittävästi haastetta aiheutti vanhan talon muodot, jotka ei toden totta ole suorat eikä vatupassia enää nähnytkään. Vessa on lisäksi tosi hankalan mallinen ja monenlaisia kompromisseja piti tehdä. Katto on viisto, ja puoliso pystyy nipin napin seisomaan korkeimmalla kohtaa. Valaistusasiat meni siis ihan ekaksi uusiksi. Oltiin aluksi ajateltu spotteja kattoon, mutta se olisi kuulemma haukannut katosta senttejä niin paljon, että puolison pää olisi ottanut kiinni.

Valaistuksen kanssa päädyttiin lopulta siihen, että vessan takaosaan upotetiin led-nauha. Sen lisäksi lavuaarin päälle ei tullut peilikaappia, vaan Suomessa valmistettu Muatoa valopeili*, jossa on sekä sivuille suuntautuva tunnelmavalo, että eteenpäin suuntautuva valaiseva valo. Olen lämpimien sävyjen ystävä, mutta päätettiin ottaa kuitenkin neutraalimpi valon väri 4000K. Toiveenani on, että meikkihommelit saisin siirrettyä tänne ja lämmin valonväri 3000K hieman vääristää esim. meikkien sävyjä. Onneksi valittiin tämä, valon väri ei ole mielestäni yhtään liian kova.

Ehdin minä googlettaa myös tee se itse valopeilin tutoriaaleja. Olisi ollut tosi upea tehdä vanhaan koristeelliseen pieliin taustavalo. Mutta kun tarvitsimme myös eteenpäin suuntautuvan valon, totesin, että tämä on nyt se projekti, johon minun kärsivällisyys ei todennäköisesti tulisi riittämään.

Peilikaappiin olisi saanut kätkettyä monenlaista purkkia ja purnukkaa, mutta nyt saatiin vähän enemmän tilan tuntua. Hammaskupeille piti kuitenkin joku paikka miettiä. Härkätien palveluiden Elias ehdotti, jos tekisi kauniin hyllysyvennyksen, johon saa hammasmukit kivasti riviin ja sähköhammasharjankin latautumaan. Siitä tuli tosi kiva eikä haittaa yhtään, että mukit näkyy.

En myöskään ollut ajatellut yhtään, miten viisto ikkunanedusta tehtäisiin. Elias ehdotti, että siihen tehtäisiin ikkunalauta. Ja miten ihana se onkaan. Täydellinen paikka viherkasville.

Seuraava murheenkryyni oli lavuaari, joka väkisinkin sijoittui lähelle suihkua. Ehdin pyöritellä monta iltaa ajatusta DIY-lavuaarista johonkin kauniiseen vanhaan senkkiin. Todettiin kuitenkin lopulta, että ei siihen tarvitse montaa kertaa jäädä hammaspesuista ja suihkusta roiskuneet vedet, kun puu alkaa irvistellä. Lopulta päädyttiin täysin vedenkestävään Suomessa valmistettuun Puresolidin allaskaappiin*, jossa lavuaari onkin jo itsessään. Olisin niin kovin toivonut, että tähän olisi mahtunut 80cm leveä allaskaappi, jolloin meikkipussi ja hammasharjat olisi kivemmin saanut laskettua lavuaarin päälle. Viisaammat kuitenkin sanoi, että takapuolelle pitää jättää kyllä riittävästi tilaa ja ettei ole kiva, että takapuoli hinkkaa allaskaappia vasten, joten meidän allaskaappi on 60cm.

Suihkuksi ja hanaksi valittiin Oraksen tosi basic malliset vaihtoehdot. Moni sanoo, että mustat on hankala pitää siisteinä, mutta teräs olisi ollut vähän too much harmaata tähän valtakuntaan ja messinkisiin ei ollut varaa. Peiliin halusin kyllä mustan reunuksen, jotta se erottuisi laatasta hyvin, niin tämä sopi myös yhteneväiseen värimaailmaan kivasti. Täällä yläkerran suihkussa ei ole tarkoitus käydä säännöllisesti, vaan tämä on enemmänkin sellainen ”kun noro iskee” -tukikohta, joten mitään sadesuihkuja ei edes ajateltu. Pytty on käytettynä ostettu ja paljon kyllä kolusin Toria muutenkin. Ihan hillitön määrä tosi hyvännäköistä ja persoonallista kamaa. Kannattaa siis ehdottomasti hyödyntää edes osittain rempoissakin yli jääneitä tarvikkeita ja kalusteita.

No sitten ei niin käytännölliseksi ratkaisuksi päätettiin paneeliksi ottaa sormipaneeli. Mutta tulihan siitä nyt kaunis. Pohjalla on vanhoista rempoista jäänyttä Tikkurilan pohjamaalia ja päällä Virtasen maalien silkinhimmeä paneelimaali ja sävy on Tikkurilan värikartasta näsiä. Ehdotin ensin, että josko suihkun pesuaineille voisi tehdä laatoituksiin syvennyksen, mutta taas olisi seinä tullut lähemmäksi ja tila käynyt ohuemmaksi. Nyt suihkussa itsessään on pesuaineille lokero.

Mulla on ollut siis vahvat visiot mitä haluan, vaikka se nyt ei tässä ihan siltä kuulosta. Sitten käytännöllisyys on ajanut kuitenkin ohi ja olen luottanut ammattilaisiin ja otettu plan B käyttöön. Ikkunan alle on tulossa mahdollisesti joku leveä penkki, johon saa pyykki- ja pyyhelaatikot alle. Jotakin kaappitilaa, mutta on tullut todettua, että on hyvä koekäyttää tilaa ensin hetken, ennenkö tietää mitä ja minne.

Koko prosessin ollaan käyty ennen nukkumaanmenoa viimeiseksi kurkkimassa kylpyhuoneen ovella ja huokailemassa. Ihan kohta päästään tänne vessaan ja täyttämään vesipullot. Ja nyt se on totta. Yöllinen ravaaminen alakertaan on historiaa. Se olikin aika rallia, kun muut ei uskalla jäädä iltaisin ylös, jos aikuinen lähtee alas. Ei tule ikävä tätä.

Jos teillä on siellä viritteillä omia projekteja, niin tällä hetkellä seuraavat projektit Härkätien palvelut pystyy ottamaan loka-marraskuuhun, mutta aina voi kysyä. He tarjoavat myös sellaista hätäapua, että jos meteoriitti tippuu akuutisti katosta läpi, niin he tulevat jeesimään nopeallakin aikataululla. Eli aina kandee kysyä. Jos kuitenkin haaveissa on vaikkapa vessaremontti tai terassin laajennus, niin vuodelle 2025 ei ole yhtään liian aikaista tehdä varausta. Härkätien palvelut toteuttaa myös viimeistelyhommia. Eli jos oman elämän remppapirkoilla ja -reijoilla loppuu moti, niin ikkunanpielet, pihasaunat ja -kivetykset voi jättää heidän huolekseen. Kesät he pyhittävät julkisivu-, katto-, piha ja terassiremonteille.

P.S. Tallensin koko prosessia videolle ja se löytyy Instagramin puolelta kohokohdista ”kylppäri”, jos haluaa käydä fiilistelemässä making of matskua.

*-merkityistä on saatu alennus.

Perhepetejä ja lasten patjoja lattialla


Kaupallinen yhteistyö Villa ja Peite


Terkut lattianrajasta siskonpedistä, perhepedistä…, you name it. Saimme heinäkuun alussa avaimet uuteen kotiin ja raahattiin meidän Porin Villa ja Peite villa-kookos futon-patjat yläkerran lattialle, jossa ollaan nukuttu nyt siitä asti. Pääasiassa ollaan yritetty nukkua niin, että minä nukun esikoisen ja keskimmäisen kanssa toisessa makuuhuoneessa ja puoliso kuopuksen kanssa toisessa huoneessa. Ensimmäisenä iltana nukkumaan käydessä fiilisteltiin uutta kotia, ääniä ja miltä tuntuu. Viimeiseksi esikoinen henkäisi: ”Mulla on hyvä olla.”

Nukkumajärjestely on tällainen, koska ollaan yritetty päästä yöimetyksestä eroon. Muutamalla tassuttelulla päästään jo taas tällä hetkellä aika pitälle, mutta siinä aamulla viiden ja kuuden välillä vaihtoehdot olisi joko nousta ylös tai antaa tissiä. Toistaiseksi torkkuminen pidempään on ollut vielä vastaukseni, heh. Yöimetys lopetettiin jo kertaalleen pääsiäisenä, mutta sitten sairasteluiden myötä hellyttiin olosuhteiden pakosta ja palattiin lähtöruutuun.

Olen siis saanut myös koeajaa vähän paremmin lasten villa-kookospatjoja. Ensimmäinen Porin Villa ja Peite -patja hankittiin esikoiselle aikanaan ja sitä myöden myös muille. Harmittaa niin paljon, että mentiin vajaa viisi vuotta sitten hankkimaan omaan sänkyyn joku keinokuituinen petari. Yritetään nyt malttaa käyttää se loppuun, mutta seuraava petauspatja on varmasti puuvillainen ja villatäytteellä. Jos et oo ehtinyt tehdä yhtä hassusti, mutta käytössä on vielä täysin toimivat runko- tai joustinpatjat muuten, voi niiden päälle ostaa petauspatjan.

Villapeitteet ja -tyynythän me vaihdettiin viimein keväällä myös meille aikuisille ja kokemuksia niistä löytyy täältä. Näillä helteillä meidän paksut villapeitot odottaa syysiltoja, mutta lapset haluavat vetää villapeittonsa korville.

Miltä villainen futon tuntuu nukkua ja miten sitä huolletaan?

Lapsien futonien materiaalina on villaa ja kookosta. Villa tekee joustoa, säätelee lämpöä kehonlämmön mukaan sekä on antibakteerinen materiaali. Kookos villojen välissä lisää tukevuutta ja rakennetta patjalle. Toinen suositeltava vaihtoehto lapsille on villa luonnonkumi 2 Futon. Pikkuruisiin sänkyihin luonnonkumia sisältävää futonia valmistetaan mittatilauksena. Ylipäänsä kaikki Porin Villa ja Peitteen futonit saa täysin omilla mitoilla. Miten ihana olisikaan jättimäinen siskonpeti. Olisi vanhemmillekin vähän mukavammat leikkiareenat lattianrajassa.

Joustinpatjaan tottuneelle futon tuntuu aluksi siltä kuin nukkuisi lattialla, mutta nyt lasten futoneilla nukuttujen öiden jälkeen en enää haluaisi vaihtaa omaan sänkyyn. Lapsilla on myös villaiset patjansuojat, jotka voi huoltetta pestä pesukoneessa villaohjelmalla. Jos yökastelua tai vahinkoja sattuu, pisusuoja on hyvä olla futonin ja patjansuojan välissä suojaamassa futonia.

Meillä on muutamat vahingot mennyt patjaan asti. Olen heti huomattuani suurimpia pisuja yrittänyt imeä pyyhkeeseen ja loput on kuivahtaneet patjaan. Kovilla pakkasilla olen vienyt patjat ulos ”pesulle”. Pölypunkkien nitistämiseksi patjojen pitäisi hengailla 20 asteen pakkasessa vuorokausi. Jos haluaa nopeamman tavan ja löytyy sauna jonne patjat mahtuu, 60 asteisessa saunassa riittää tunnin lekottelu. Jos patjaan jää raitoja, aurinkoisella säällä patjan voi viedäu ulos ja aurinko vaalentaa raidatkin.

Kuinka pitkäikänen villainen futon on?

Futonin hankinta on iso ja pitkäaikainen hankinta, joten ehdottomasti kannattaa käydä koennukkumassa ensin showroomissa, mikä patja sopii itselle parhaiten. Lapsille sen sijaan voi ostaa sian säkissä niin kuin me, hah. Mikä parasta, lapsen kasvaessa vauvapatjasta ulos, voi ostaa joko valmiin tai mittatilauskena omaan sänkyyn sopivan mittaisen jatkopalan. Päälle voi myös tarpeen mukaan ostaa paksun petauspatjan. Petauspatja ei ole siis pakollinen, mutta suositellaan patjojen päälle. Petauspatja suojaa myös futonia ja lisää sen käyttöikää. Näin futon jatkaa elämäänsä ja kulkee hyvässä lykyssä vaikka lapsen ensimmäiseen omaan kotiin.

Meillä ei lapsia kuitenkaan olla lähettämässä vielä maailmalle, vaan tiiviisti tuhistaan vieretyksin. Välillä jonkun varpaat naamalla ja pää vatsalla. Nyt kun ollaan tähän yhdessä nukkumisen makuun päästy niin olen vähän jopa miettinyt kannattaako niitä sänkyjä edes vielä roudata. Esikoisen verensokereita tarvitsee joka tapauksessa öisinkin aina välillä hoitaa, keskimmäinen heräilee öisin ja kuopuksen kanssa ei tarvitsisi pelätä tippumista unenpöppörössä liikkuessa tai unissaan pyöriessä. Toisaalta unet voisi rauhoittua myös jos pääsisi omaan huoneeseen nukkumaan. Katsotaan, kaikki aikanaan. Pääasia kun on, että kaikki voisi nukkua mahdollisimman hyvin.

P.S. Koodilla ”muurinen” saatte ilmaisen toimituksen kaikista peitto- ja tyynytilauksista. Koodi on voimassa 31.8.2022 asti eikä sitä voi yhdistää muihin alennuksiin

. Instagramissa @elamanmittaisellamatkalla on myös myös arvonta, jossa arvon 100 euron lahjakortin.

Lasten ensimmäinen huvipuistokokemus Tykkimäellä


Kaupallinen yhteistyö: Tykkimäki


Pyörryttävän ihanat Tykkimäkipäivät takana. Tykkimäki oli lasten ensimmäinen huvi- ja vesipuistokokemus ja hiukan varauksellisesti lähdettiin Turun suunnilta ajelemaan Kouvolaan asti. Vai onko se edes asti. Turusta Kouvolaan on noin 250 kilometriä ja ensimmäinen positiivinen yllätys, kun oltiin nopeammin perillä kuin kuviteltiin. No oli miten oli. Ennalta pohdittiin, uskaltaako lapset mihinkään, uskaltaako niitä päästää mihinkään ja miten ylipäänsä noin pienet lapset toimii ihmisvilinässä. Me kun ollaan lasten kanssa samoiltu aiemmin pääasiassa pitkin metsiä. 

Meillä oli kahden päivän Park Hopper -rannekkeet, joilla pääsee kaikkiin Tykkimäen kolmeen puistoon samalla rannekkeella kahtena peräkkäisenä päivänä. Tulopäivänä kävimme huvipuistoilemassa ja seuraavana päivänä aloitimme Aquaparkista ja loppuillaksi menimme vielä käymään Minimaatilalla ja muutamaan lasten suosikkipaikkaan.

Meillä lapset ovat siis tällä hetkellä kohta kuusi vuotta, kohta kolme vuotta ja yhden. Vauhtia riitti, kiukkua ja kikatusta, pelkoa ja uskallusta. Tykkimäki sekä meidän pikkujengi ylitti kyllä kaikki meidän vanhempien odotukset. Sekä vesipuiston että huvipuiston alue toimi pienten ihmisten kanssa tosi kivasti. Vaikka alue on iso, laitteet ovat lähekkäin toisiaan, eikä kävelyä tule valtaisasti ellei niin itse halua. Ilmaiset parkkipaikat ihan lähellä sisäänkäyntiä, ei haittaa, vaikka jonkun vesipullo jäisi autoon. 

Laitoin Instagramin puolelle kysymysboksin, jossa sai kysyä mitä vaan Tykkimäkeen liittyen ja lupasin vastata niihin täällä blogin puolella. Toivottavasti suurimpaan osaan tulee nyt vastaus. Eka kysymys oli niinkin helppo kuin: ”Miten handlataan kolme lasta, jos yhdeltä menee täysin kuppi nurin?” Niin. No, meillä ei ole vielä ollut sellaista tilannetta, josta ei oltaisi päästy yli tai etenemään, vaikka on neuvotelua ja jäähdyttelyä vaatinutkin. Meltdowneja tulee, mutta niin saa olla ja tulla.

Hypoteettisesti jos joku lapsista ylikuormittuisi niin paljon, että pitäisi poistua paikalta, ottaisi toinen vanhemmista ylikuumenneen lapsen lisäksi varmaan kuopuksen myös mukaansa. Tai no, tavallaan kävihän näin. Esikoisella alkoi päivä painaa, niin hän lähti puolison ja kuopuksen kanssa hakemaan autoa Aquaparkista ja me hurvittelimme vielä keskimmäisen kanssa hetkisen. Hän kun sippasi rattaisiin uimisen jälkeen raukeana ja kaikkensa antaneena.

Aquaparkissa matalissa altaissa sai leikkiä kaikenikäiset, mikä on tosi kiva, kun mukana on eri ikäisiä lapsia, jotka ei voi vielä viilettää omin päin alueella. Mikähän siinä muuten on, että yleensä aina lastenaltaat on sellaisia rusinan kokoisia, vaikka niissä hengaa niiden vauvojen ja pikkulasten lisäksi ne vanhemmatkin. Aqua parkin Spray park oli mielettömän kokoinen! Siis todella iso 45 cm syvyinen allas, jossa on vauvoillekin soveltuvia liukumäkiä ja lempeitä vesisuihkuja. Hyvin mahduin myös minä liukumäistä laskemaan. Se onkin toinen huomionarvoinen asia. Itse en mielellään useinkaan laske lasten liukumäistä, kun ne ovat niin kapeita. Aquaparkissa pienille lapsille soveltuvat liukumäet oli huomattavasti leveämpiä kuin yleensä, mutta mitään senttimäärää en teille valitettavasti osaa sanoa. 

Saunat ja pukutilat Aquaparkissa vaikutti ihan uudenkarheilta, siistiä ja ihanan tilavaa. Rattailla ja pyörätuolilla mahtuu tosi hyvin kulkemaan. Ylipäänsä alueelle porukka hävisi niin, että tuntui tosi väljältä eikä mihinkään tarvinnut oikein jonotella, vaikka meillä sattui tosi kauniit ja lämpimät kesäpäivät kohdille. Ainiin, ja jos tekin unohdatte kellukkeet, niin lipunmyynnistä voi ostaa sellaisetkin. Omia vesileluja kannattaa ottaa mukaan, nekin tais meillä jäädä reissukassien ulkopuolelle. Hups. 

Aquaparkista tosiaan pääsee kävellen Huvipuiston puolelle. Niin ihanaa, ettei välillä tarvitse pakata kaikkea autoon vain hetken päästä taas purkaakseen kaiken. Me jätettiin auto uimareissun jälkeen parkkiin ja jatkettiin vielä hetkeksi huvittelemaan. Puistojen välinen matka on vajaa kilometrin. Reitti on hyväkulkuista, mutta osittain melko jyrkkää ylämäkeä, mikä kannattaa huomioida rattaiden ja pyörätuolien kanssa.

Oli niin hellyyttävää nähdä miten pähkinöinä lapset oli, missä ikinä oltiin. Kaikki oli niin vau, upeeta ja siistiä. Meidän lapset on melko varauksellisia alkutuimaan, mutta heistä löytyy kyllä myös rohkeutta, kun saa tukeutua aikuiseen ensin rauhassa. Siksi olinkin ihan ihmeissään, kun esikoinen ja keskimmäinen hyppäsivät heti Satujunan kyytiin, johon yli 120 cm ei mahdu seuraksi. Taisivat kyllä vähän hämmentyä itsekin rohkeudestaan, mutta tyytyväisiä ipanoita tuli junan kyydistä pois. Jännitti myös, että hyppääkö esikoinen kesken matkan kyydistä, mutta kertaakaan ei näin käynyt.

Laitteisiin mennessä ja tullessa ei tarvinnut jännittää, vaikka lapset saattoi poukkoilla ja muuttaa mieltään kesken kaiken. Laitevastaavat olivat rauhallisia ja antoivat lapsille aikaa hakeutua omaan paikkaansa. Meidän lasten suosikkilaitteiksi osoittautui maata pitkin menevät laitteet. Tai no, muihin he ei edes halunneet, enkä tiedä olisinko uskaltanut päästääkään. 

Keskimmäinen on juuri 90 cm ja he olivat esikoisen kanssa omin päin Satujunassa, Riemurallissa ja Valasveneessä. Ford-raitilla olin vieressä henkisenä tukena ja miniteekupeissa käytiin pyörimässä keskimmäisen kanssa. Tykkimäen nettisivuilla on kivan selkeästi jokaisen laitteen kohdalla info, millaisin ehdoin laitteeseen pääsee. Myös alle 90 senttisille löytyy laitteita, joihin ilmaiseksi maksavan huoltajan kanssa. Osassa laitteista pituusraja on 120-140 cm, eli seurueeseen kannattaa värvätä joku sopivan kokoinen seuralainen. 

Kuopus oli aivan liekeissä Minimaatilalla kanoja ihmetellen ja lampaita silitellessä, eikä sinne tarvita ranneketta. Muutoin hän pitkälti ihmetteli yleistä menoa ja meininkiä. Tutki käpyjä, kiipeili kivien päällä ja no – kyllä te tiiätte, 1-vuotiaiden metkut. Aina yllättää, mikä kiinnostaa.

 
Superkuuman päivän tai vesisateen yllättäessä Mukkelis Makkelis Touhupavilijonki tarjoaa sisäleikkipuiston kaikenikäisille. Rannekkeella pääsee ilmaiseksi puuhailemaan, ilman ranneketta seitsemällä eurolla kahdeksi tunniksi. Kuopus nautti pallomeren pallojen heittelystä takaisin pallomereen ja muihin pieniin tutustumisesta. Kaksi vanhempaa viipottivatkin sitten pitkin pomppulinnoja, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä minkä ehtivät. Sukat vaan täytyy muistaa olla mukana. 

Huvipuistosta löytyy myös ulkoseikkailupuisto Atreenalin, johon pääsee myös rannekkeella. Me emme sinne ehtineet nyt seikkailemaan, mutta kypärää, turvavaljaita ja ohjeita varten jonotetaan samalla tavalla kuin laitteisiin. Sen jälkeen pääsee radalle, jolla saa viettää tarvitsemansa ajan, mutta arvio radan suorittamisen kestosta on noin puoli tuntia. Sen sijaan me katseltiin lasten kanssa, kun puoliso kävi muutamassa laitteessa pyörimässä ylösalaisin. Itse tyytyväisenä keskityin syömään pehmistä, olenhan itse jo tänä vuonna päässyt huvittelemaan. 

Huvipuistoalueelta löytyy burgereita ja salaatteja tarjoava Kustiburger sekä Raveliini, josta löytyy pizzabuffet sekä erilaisia grilliherkkuja. Meillä lapsille harvoin löytyy mitään tällaisista paikoista. Jälkeen päin vasta aloin tutkia Raveliinin listaa ja huomasin, että siellähän olis ollut lapsille vaikkapa lohikeittoa! Vegeversiot löytyi ruokalistoilta myös, toivottavasti tulevaisuudessa myös tosi paljon lisää eri vaihtoehtoja. Falafelhamppari oli ainakin jees ja Kustiburgereiden lihan mainostettiin olevan kotimaista. 

Tykkimäen majoituksista myös kysyttiin. Alueelta löytyy camping alue sekä Resort alue, jonka loma-asunnot näytti upeilta ihan Aquaparkin vieressä. Oma majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä meidänkin ajankohdalle kaikki loma-asunnot olivat varattuina. Alue on uusi ja keittiö- ja huoltopaikat näytti upeilta. Pihatöitä tehtiin nyt heinäkuussa vielä, joka näkyi, mutta lapset olivat vain innoissaan pienkaivinkoneiden puuhasteluiden seuraamisesta.

Me majoituimme Kouvolan keskustassa Sokos hotel Vaakunassa, joka on viiden kilometrin päässä Tykkimäestä. Olemme itse asiassa puolison kanssa majoittuneet Vaakunassa, kun oli hänen reserviupseerikoulunsa kurssijuhlat. Paljoakaan en siitä muista, mutta nyt hotelli on ihanasti remontoitu tähän päivään. Hotellin perhehuoneet olivat täynnä, mutta saatiin vierekkäiset huoneet, mikä osoittautuikin meille ainakin tälle reissulle tosi hyväksi vaihtoehdoksi. Jos ja kun joku lapsista heräilee, dominoefektiä ei tule, kun lapsia voi ripotella kahteen huoneeseen, heh. Aamupalalla sydämeni saa aina läikähtämään, kun pöydistä löytyy paikallisia herkkuja. Hotellin keittiön itse tehtyhä inkiväärishotteja, hilloja, rahkoja ja jugurtteja, paikallista kirsikkamehua, puuron kaurahiutaleet ja leikkelettä. Hedelmäpöytä sekä lasten herkkupöytä oli myös komein, jota olen hetkeen hotelleissa nähnyt. 

Instagramissa tuli kysymys: ”Jos on vaan yks päivä tykkimäellä niin mitkä on must jutut?” Sanoisin, että jos on samanlainen kuin minä, jonka on hankala päättää kun haluaisi kaiken kivan, niin se Park Hopper on tosi kiva! Puolet päivästä voi viettää uiden ja sitten loppuillaksi kuivattelemaan huvipuistolaitteiden äärelle. Ja jos on mahdollisuus tulla torstaina, niin tulkaa sillon, koska rannekkeella pääsee myös alueella oleviin ikärajattomiin kesäkonsertteihin! Ainakin Elastinen ja Teflon brothers on vielä heinäkuussa tulossa.

Eikö oo ihanan näköistä! Ihan ku ulkomailla olis, vai miten sitä Suomea kehutaan. Ja jos sun loma on vähän pidempi kuin meidän loma, niin yhdistä Tykkimäki ja Kouvola ehdottomasti Hamina, Kotka, Porvoo -akselille. Jos kaipailet sinne vinkkejä, löytyy kaikki oleellinen tästä viime kesän reissupostauksesta. Kotka on minun ja puolison vanha opiskelijakaupunki ja kyllä tämä Kaakkois-Suomi on pienen palasen sydämestäni ottanut. Tai ainakin ihan hirveän tärkeitä muistoja jälkeensä jättänyt. Tänne on aina ihana palata.

P.S. Instagramista löytyy videopläjäys meidän reissusta ja HUIKEA lippupaketin arvonta! 

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa


Kaupallinen yhteistyö Visit Turku


Jos kaipaat kesäsuunnitelmia, niin tässä niitä sulle Turkuun! Ehdin asua Turun ytimessä neljä vuotta, mutta huomaan monen upean mestan ohi menneen enemmän tai vähemmän laput silmillä. Ja mikä siinä onkin, ettei sitä osaa asettua turistiksi kovin helposti omilla kotikulmilla, vaan sitä mieli hakee reissutuntua siitä itse matkasta. Pienten lasten kanssa sitä on vasta oivaltanut, että oikeastaan aika ihanaa, jos on heti tai pian perille.

Turku on siitä erityisen oiva kohde, että julkinen liikenne toimii superhyvin, etäisyydet ovat lyhyitä ja miniloman aikanakin ehtii nauttia sekä luonnonrauhasta että kaupunkivilinästä. Uusia elämyksiä löytyy ihan kaikenikäisille. Tässä on vinkkejä tosi paljon, enkä suosittele ahnehtimaan kaikkea kerralla, varsinkin jos on lasten kanssa liikkeellä. Tarkoitus on, että jokaiselle löytyy jotakin, budjetista ja mielenkiinnonkohteista riippuen. Meidän jengillä on yleensä reissuilla periaate – yksi aktiviteetti päivässä pitää menon ja mielen letkeänä.

Päivä 1 – Saaristotunnelmaa

Ensimmäinen turistipäivä Turussa pyörähti kirjaimellisesti liikkeelle 10bikesin vuokrasähköpyörien selässä ja mukana ollut kuopus pääsi fiilistelemään vuokrapyöräkäryyn. Kypärät saa myös vuokraamolta lainaan ilman erillistä vuokraa. Vuokraamo löytyy ihan läheltä Turun keskustaa, josta on helppo startata moneen suuntaan. Vuokraamolta lähtiessä kannattaa piipahtaa heti ensimmäiseksi Tuomiokirkolla. Kirkon portaiden yläpäästä löytyy kahvila ja kesäksi on taas auennut ihana Kirkkopuiston terassi, jossa on Turun ihania kahviloita ja ravintoloita pop up -tyyppisesti.

Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Turun linnaan, jossa olen käynyt viimeksi pikkutyttönä koulun kanssa. Linna on mykistävän kaunis jo pelkästään arkitehtuurisesti. Linnaan kierrokselle voi lähteä ihan vain fiilistelemään, buukata opastuksen, kuunnella omalta puhelimelta ääniopastuksen tai yli 4-vuotiaat voivat lähteä aarrejahtiin pikkuritarikierrokselle.

Lounasta söimme Turun linnan sisäpihalla Juhana Herttuan kellarissa, jonne pääsee fiilistelemään ilman pääsylippua linnatunnelmaa. Muita ihania ruokapaikkoja Turun linnan läheisyydessä on lounaspaikka Nick’s food desing, jossa kaikki ruoka on gluteenitonta ja kesäkaudella Linna Burgers & coffee, jossa on pikkuisen parempia burgereita.

Turun linnasta jatkoimme pyörillä ulkoilusaareen Ruissaloon, johon pääsee siltaa pitkin. Alkupätkän satama- ja teollisuusalue ei anna oikeutta sille, mitä Ruissalossa on luvassa. Sähköavustuksella matka sujui liihotellen ja Turun yksi kauneimmista ulkoilusaarista on nenän edessä. Vehreä ja vanha tammilehto, monia toistaan kauniimpia metsäpolkuja ja niemennokkia sekä ympäri vuoden ihastuttava kasvitieteellinen puutarha. Ruissalosta löytyy nykyisin myös monia ihania pikkukahviloita levähdykseen.

Me levähdimme Ruissalon telkalla, joka on Ruissalon alkupäässä oleva tapahtumakeidas. Alueelta löytyy kesäteatteri, ihana Gaggui kesäkahvila sekä nyt samoissa tiloissa on myös Kaj Stenvallin Ukraina-näyttely. Nälkäisille ihmisille napolilaista pitsaa hulppeilla terassipaikoilla tarjoilee Zaké Pizzeria & Wine Bar ja uutuutena alueelta löytyy myös ravintola Tenlén.

Mikäli aikaa on, kannattaa hurauttaa saaren päähän eli Saarronniemeen asti, josta meri aukeaa upeasti. Siellä on ihana uimaranta, ravintolakahvila, minigolfia ja leirintäalue. Uimarannan kummallakin puolella kulkee pieni luontopolku, jota on pientenkin lasten kanssa kiva kulkea.

Takaisin Ruissalosta tulimme vesibussin kanssa. Ruissalossa vesibussin kyytiin pääsee Ruissalon telakalta ja Kansanpuistolta. Ruissaloon liikennöivät vesibussit ovat osa Föli-liikennettä ja maksu on siis sama kuin kulkisi bussilla. Aika upea kokemus kolmella eurolla! Alle 15-vuotiaat maksaa 1,5 euroa ja alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi maksavan matkustajan kanssa. Pyöristä eikä pyöräkärrystä veloiteta erillistä summaa vesibussissa. Sesonkiaikana pyöriä ollessa paljon kannattaa aikataulullisesti varautua siihen, että vesibussi pystyy ottamaan rajallisen määrän ihmisiä ja pyöriä kerralla kyytiin. Aikatauluja voi tutkailla täältä.

Jos Ruissalossa ei vielä nälätä, Aurajokirantaan päästessä voi hurauttaa ihanille terasseille. Jos jää Forum Marinumilla, hyviä paikkoja on ravintola Göran (lounas), Nooa, Nerå tai Kakolan alue vierialuineen päivineen. Martinsillalla jäädessä Tuomiokirkolle päin mentäessä matkan varrella on esimerkiksi Niska, Blanko, Oobu, Tintå, Mami, Gustavo, Via Tribunali. Täytyy kyllä sanoa, että menetpä jokirannassa ihan mihin tahansa ravintolaan, saat hyvää ja tasokasta ruokaa.

Päivä 2 – seikkailuja kaikenlaisille seikkailijoille

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Turkua koko perheen voimin. Kuralan kylämäki on maksuton maatilakeidas pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. Laitumilla laiduntaa lampaita ja lehmiä ja alueella on erilaisia rakennuksia, joissa pääsee katsomaan ja kokeilemaan vanhan ajan tavaroita. Vanhan ajan maatilantöitä pääsee tekemään, kuten pesemään pyykkilaudalla nyrkkipyykkiä tai heinähommiin.

Kurala on alueena melko iso, joten kartan avulla on helpompi suunnistaa mieleisiin paikkoihin ja aukioloaikoina Kuralan emäntä opastaa mielellään alueen saloihin. Ympäri ämpäri löytyy paljon pöytäryhmiä evästelyyn ja lisäksi alueelta löytyy kesäkahvila.

Kuralasta kannattaa suunnata Kupittaanpuistoon, josta löytyy tekemistä aivan varmasti koko perheelle. Kupittaan seikkailupuiston alueella on monenlaisia kiipeilytelineitä, keinuja ja leikkivälineitä (myös pyörätuolia käyttäville), kesäisin ohjattuja työpajoja, tapahtumia, liikennekaupunki ja safariautot. Kesäkaudella grillauspaikka on auki, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa. Jos eväät jäi kauppaan tai kotiin, lounasta löytyy Kupittaan pavilijongista, joka on aivan Kupittaan maauimalan vieressä. Mikäli uimakelit ei juuri teidän reissulla suosi, löytyy puistoalueelta myös lintupuisto, minigolfrata, mm. skeittaukseen ja potkupyöräilyyn sopiva ”matorata” ja Crossfit tyylinen jumppailupaikka.

Jos mikään Kupittaan seikkailuista ei kuitenkaan kolahda, vähän vanhemmille lapsille Turusta löytyy seikkailupuisto Flowpark, joka tarjoaa haastetta ihan kaikenkuntoisille seikkailijoille. Alle 120 cm oleville löytyy myös muutama rata, mutta ehdottomasti Flowpark tulee edukseen, kun turvavaljaat hallitsee hyvin itsekekseen ja on yli 120 cm. Haastavimpiin ratoihin tarvitaan pituutta 150 cm. Ehdottoman kiva ikisuosikki.

Päivä 3 – palautteleva museokierros

Museot jakaa mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekään en ole aiemmin ollut kova museofani, mutta kelkkani on kääntymässä. Museot tarjoavat yhä enemmän toiminnallisia ja moniaistillisia kokemuksia ja kaltaisiani levottomia sieluja ja lapsia on alettu asiakkaina ajattelemaan aivan uudella tasolla. Biologisessa museossa on ever green näyttely eri kasvillisuusalueiden eläinlajistoista, jossa olen itsekin koulun kanssa vieraillut. Sen lisäksi marraskuun loppupuolelle asti on menossa Kappas, kakkaa! -näyttely, jossa voi ihmetellä erilaisten eläimien köntsiä ja mikä on kakan merkitys. Näyttelyyn on koottu myös audiopätkä, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat, mitä kaikkea kakasta voi ja kannattaa tutkia. Uskon, että tämä näyttely on nimenomaan leikki-ikäisten mieleen, joilla kakka on usein erityisesti mielessä.

Biologisen museon tien toisella puolella mäen kiipeämällä ylös pääsee Samppalinnalle, josta löytyy ihana vehreä puisto pikniköintiin tai Samppalinnan maauimala jätskikioskeineen ja päivän pulikointeihin.

Luostarinvuoren puutaloalue on ainoa yhteneväinen alue, joka säilyi Turun palossa 1800-luvun alussa, joten jo ihan rakennukset itsessään on upea näky keskellä kaupunkia. Tällä hetkellä käsityöläismuseo on remontissa, mutta avaa ovensa taas 17.6.2022. Se on itselläni vielä tämän kesän pucket listillä.

Majoituimme meidän miniloman jokirannassa Radisson Blu Marina Palacessa , joka meidän retkikohteille todella hyvä tukikohta. Meidän jengillä oli hulppea päätyhuone saunalla seitsemännestä kerroksesta. Miten mielenkiintoista lapsista oli ikkunalaudalla laskea Aurajoessa olevia veneitä ja seurata pelastusajoneuvojen suhaamista. Lasten viimein simahdettua itse napsautin saunan päälle ja menin fiilistelemään pimenevää iltaa jokilaivojen valojen syttyessä.

Palvelu Radissonissa on aivan ihanaa ja pienet ihmiset hyvin huomioivaa, heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Huonepalvelu kiikutti jopa meille potan, kun olimme sitä etukäteen unohtanet pyytää. Hotelliaamiaisilla itseäni ilahduttaa peruslinjasta poikkeaminen. Termarissa pöytään tuotu kahvi, tyrnibanaanismoothiet ja talon tuore leipä ja kasvissyöjillekin monipuolinen tarjonta ilahdutti. Marina Palacessa voi käydä myös aamupalalla ilman majoittumista ja on kyllä erityisen hyvä startti aktiiviseen kesäpäivään.

Näkymät saunasta

Tuntuu kuin olisi tehnyt täydellisen ihanan kesälomareissun, vaikka kesä ei ollut virallisesti edes vielä alkanut. Tästä seikkailut jatkukoon!

Noniin. Vinkkejä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Ketä teist aikoo tul Turkuu tänä kesänä?

Peitot ja tyynyt vaihtoon sekä kokemuksia painopeitosta aikuisille ja lapsille


Kaupallinen yhteistyö + alekoodi: Villa ja peite


Tyynyt ja peitot suositellaan vaihdettavaksi vähintään muutaman vuoden välein. Viime vuosina on tullut lasten tyynyistä ja peitoista pidettyä huolta ja meillä kaikki lapset koisaakin villapeitteden alla. Vähän hävettää kertoa, mutta itsehän olen nukkunut peitolla, jonka olen saanut rippilahjaksi. Eli se on kutakuinkin 15 vuotta vanha. Ja sen ovat näköisetkin. Eiköhän ole aika heittää vanhat polyesteriset muovipeitot kiertoon ja vaihtaa luonnonmateriaaleihin.

Miksi villa on hyvä vuodevaatemateriaali?

Villa on lämmin, hengittää ja sitoo itseensä kosteutta. Se on siis kesäkuumallakin erittäin hyvä vaihtoehto petivaatteiden materiaaliksi. Nyt talvella taas olen aivan onnellisena kääritytynyt siihen. Pienen vauvapatterin majaillessa iholla, villa hengittää ja mukautuu oman kehon lämpötilan kanssa. Enää ei tarvitse siis välillä yrittää tehdä itsestään burritoa ja sitten taas heittää peittoa hikoillessa mäkeen.

Itse pienissä vaatteissa tai ilman vaatteita nukkuvana vilukissana valitsin vahvan suomivillapeiton, jonka täyte on suomalaista lampaan villaa. Porin Villa ja peitteellä peittoja on saatavilla myös erikoispitkänä 220 cm pituisena, joka ilahduttaa lähes kaksimetristä puolisoani.

Peitto on ensituntumaltaan jäykkä ja painava, sellainen lapsuudenkodin täkin tuntuinen. Käytössä peitto letkistyy, mutta pysyy muhkeana. Kuumakallen tai muuten kepeää peittoa kaipaavan kannattaa valita ohut Suomivillapeitto.

Tähän asti esikoisella ja keskimmäisella on ollut matalat pienten lasten tyynyt. He pöllivät kuitenkin toistuvasti meidän tyynyjä, joten myös kaksi vanhimmaista saivat isommat säädettävät villatyynyt ja vauva perii sisarusten vanhan tyynyn. Säädettävä villatyyny sopii hyvin jo lasten käyttöön, sillä villan määrää pystyy itse säätämään ja lisäämään ja poistamaan nukkujan tarpeiden mukaan.

Näin jälkikäteen tietysti harmittaa, että olen hikoillut ja palellut vuorotellen hormonien heitellessä raskausaikana, kun hyvät petivaatteista olisi voinut saada apua. Tulipa myös autenttinen sairastelukokemus uusien tyynyjen ja peittojen kanssa, kun korona tavoitti meidänkin perheen. Kuumeessa noustessa villa lämmitti ja rauhoitti. Kuumeen alkaessa laskea en ollut hiestä märkä, kun villa sitoi itseensä iholta siirtyvää kosteutta ja hengitti.

Porin villa ja peite käyttää ainoastaan luonnonmateriaaleja tuotteissaan. Peittojen ja tyynyjen päälikankaat on 100% puuvillaa, jolla on ÖKO-TEX Standard 100. Peitteet ja tyynyt ovat väriltään luonnonvalkoisia, sillä niissä ei käytetä kemiallisia aineita valkaisuun. Peittojen ja tyynyjen sisällä käytetään erityisen karkeaa, pitkää ja kiharaa villaa. Se pitää muotonsa keinokuituisia materiaaleja paremmin ja on siksi erittäin hyvä juuri petivaatteissa.

Suomessa arviolta puolet suomenlampaiden villasta päätyy hukkaan, koska villan myynti on ollut lampureille kannattamatonta. Porin Villa ja peitteellä onkin tavoitteena siirtyä käyttämään kokonaan Suomivillaa tuotteissaan, sillä se on ympäristöystävällinen valinta. Vuonna 2021 he siirtyivät valmistamaan kaikki lasten ja vauvojen villatyynyt ja peitot Suomivillasta. Tällä hetkellä muiden kuin suomivillatuotteiden villa tulee Ranskasta. Suomivillatuotteen valinta on siis ehdottomasti ekologinen valinta.

Painopeitto kuin rakkaimman halaus

Painopeiton mahdollisuuksiin olen törmännyt ensi kertaa vuosia sitten terapeuttisena apuvälineenä rauhoittamaan levotonta lasta etenkin nukahtamistilanteissa. Viime vuosina painopeitot ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan kaikkien univaikeuksista kärsivien keskuudessa. Painopeiton vaikutuksesta unenlaatuun ei ole tieteellistä näyttöä, mutta sen rauhoittavasta vaikutuksesta on.

Meillä esikoisen yöunille nukahtaminen kestää pitkään. En oikein edes muista koska se on alkanut, ehkä keskimmäisen syntymän tienoilla muutama vuosi sitten. Esikoisen nukahtamisessa ja nukkumisessa on ollut erilaisia vaiheita, mutta tunnin tai kahden nukuttaminen on ollut nyt viime vuodet enemmän sääntö kuin poikkeus.

Merkittävästi nukahtamisaika on lyhentynyt päiväunien poisjäämisen jälkeen sekä riittävän pitkän ja ulkoilun ja liikkumisen ansiosta. Moni käyttää sekä omaan, että lasten nukahtamisen nopeuttamiseen melatoniinia. Etenkin lasten kohdalla ennen melatoniinin aloitusta on tärkeää keskustella lääkärin kanssa.

Olen pitkään miettinyt, voisiko painopeitosta saada apua nukahtamiseen. Tutkailtuani painopeittojen markkinointa huomasin materiaalien olevan toistuvasti keinokuituisia, mikä tuntui itsestäni vastenmieliseltä ihoa vasten olevissa peitteissä vaikka lakanat päällä onkin. Olen aina välillä kysellyt eri suomalaisilta toimijoilta, voisiko markkinoille mahdollisesti tulla luonnonmateriaaleista painopeittoa markkinoille. Ja kyllä – Porin Villa ja peite on vastannut huutooni!

Esikoiselle ja puolisoni valikoitui siis painopeitot. Voin kertoa, ettei puolisolla ole univaikeuksia. Hän halusi kuitenkin testata, saisko sillä levollisemman unen tai heräisikö virkeämpänä. Nyt painopeitto on ollut muutaman viikon käytössä esikoisella ja rauhoittuminen on nopeutunut. Mikä painopeiton vaikutus asiaan on, on mahdotonta sanoa, mutta vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Puolisosta tuntui muutama ensimmäinen yö hassulta nukkua raskaan peiton kanssa. Ilmeisen viehtynyt hän myös on, sillä raahaa painopeittonsa mukanaan huoneesta toiseen heräilevien lasten perässä.

Villa ja Peitteen painopeiton materiaali on 100% luomupuuvillaa, jolla on ÖKO-TEX Standard 100. Painopeiton paino perustuu puuvillan luontaiseen painavuuteen. Siellä ei ole siis mitään jyviä tai muuta, joka voisi näppärien lasten käsittelyssä päätyä suuhun. Villa ja peitteen lasten painopeitto painaa 2,5 kg ja aikuisten peitto painaa 4,5 kg.

Käytä ja huolla rakkaudella

Villa on materiaalina pitkäikäinen, sillä se on luonnostaan antibakteerinen. Niin kuin vaatteiden, myös petivaatteiden käyttöikä riippuu siitä, miten niitä käyttää ja huoltaa. Porin villa ja peitteen peittojen käyttöikä on hyvällä huolenpidolla jopa 30 vuotta ja tyynyjen käyttöikä 3-5 vuotta.

Villaa ei suositella vesipestävän useasti, vaan tuuletus on usein riittävä. Kovat pakkaset ovat parasta kyytiä pölypunkeille. Kun villapeitot ja -tyynyt kuitenkin likaantuvat vaikkapa pissavahinkojen tai vatsataudin jäljiltä, ne voidaan vesipestä pesukoneessa 30 asteessa. Painopeiton voi pestä tavallisessa pesukoneessa vesipesulla 40 asteessa hienopesuohjelmalla.

4 vinkkiä peittojen ja tyynyjen huoltoon

  • tahrojen poistoon sappisaippua
  • pesuun villanpesuaine
  • Pesun jälkeen avaa tyynyn vetoketju ja asettele irtonainen villa kuivumaan ilmavasti kuivaustelineen päälle
  • villojen pöyhintä ja ”repiminen”, jolloin tyynystä tulee taas muhkea

Haluaisitko sinäkin kokonaan Suomessa valmistetut petivaatteet luonnonmteriaaleista`, mutta haluat ensin kuitenkin hypistellä niiden tuntumaa omin käsin? Ymmärrän! Kaikki peitot ja tyynyt löytyvät myös kaikista Porin villa ja peitteen näyttelytiloista. Käy kokeilemassa mikä on sinun lempparisi ja tee tilaus verkkokaupan kautta.

Maaliskuun ajan saatte koodilla ”paivi” ilmaisen kuljetuksen (arvo 8-50€) kaikista peitto & tyyny tilauksista. Alennus on voimassa 31.3.2022 asti eikä sitä voi liittää muihin alennuksiin.

Kyllä hyvät ja luonnolliset unet kuuluu kaikille <3

Lähteet: 1, 2, 3

P.S. Terpapiatarkoitukseen painopeittoja on mahdollista saada kokeiluun ja käyttöön kuntien apuvälinelainaamoista. 

Vastuulliset merinovillasukat viluvarpaille, retkille ja onnenhetkille


Kaupallinen yhteistyö Sukkamestarit (sis. alekoodin!)


Syksy on täällä ja meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että merinovillasukat valtaa sukkalaatikon koko perheellä. Entistä useampi tietää merinovillan olevan erittäin hyvä materiaali sen lämmittävyyden, kosteudensiirron ja hengittävyyden ansiosta. Mitä muuta tulisi miettiä merinovillaa kuluttaessa? Minäpä kerron!

Merinovilla tulee ihan oikeasta eläimestä – merinolampaasta. Merinovillan kysyntä lisää myös painetta tuotannon kasvattamiseen. Siksi on tärkeää ostaa tarpeseen laadukkaita ja vastuullisia tuotteita.

Tampereella sukkia kutovat Sukkamestarit on Maailman ensimmäisenä sukkatehtaana liittynyt Nativa järjestelmään. Nativa takaa mulesing vapaan merinovillan jäljitettävyyden ja seuraa merinovillan matkaa lammastiloilta kuluttajille. Vastuullisuus on mielestäni vähän outoa aina kun puhutaan kuluttamisesta. Enemmänkin koen, että kannattaa kuluttaa sellaisten yritysten tuotteita, jotka tekevät aktiivisesti töitä vastuullisuuden puolesta.

Sukkamestarien merinovilla tulee Uruguayasta La Magdalenan tilalta Saltosta. Viime syksystä alkaen Sukkamestarien merinovillasukkien tuote-etiketistä on löytynyt myös QR-koodi, jonka avulla pääsee lukemaan lisätietoja sukkien matkasta.

Vasemmalta oikealle: kiristämättömätön Geta musta ja valkoinen, paksumpi Kettu-sukka ja lasten sileä Naapa

Tärpit merinovillasukkien käyttöön:

  1. Oikea koko on tärkeää, koska merinovillan lämmittävyys perustuu sen sitomaan ilmaan. Liian pieneen sukkaan ei jää ilmaa väliin, jolloin lämmittävyyskin heikkenee. Sukan kärkeen tulisi jäädä pieni ilmarako ja kantapää tietysti asemissaan. Se tehdään niin, että sukka vedetään jalkaan ja lopuksi vedetään hieman varpaiden päästä sukkaa takaisinpäin.
  2. Meillä lasten sukissa on seuraava numero, joka on jalan koko sillä hetkellä. Esimerkiksi esikoisen jalka on nyt 28-29, mutta käyttää 31-33 koon sukkaa ja keskimmäisellä on 24 ja sukan koko 28-30.
  3. Lämmittävyyden kannalta on tärkeää, että merinosukka on alimmaisena ihoa vasten. Jos villasukan alla on esimerkiksi keinokuituinen tai puuvillainen sukka, se estää merinovillan toimintaa. Mielumin siis monta villasukkaa talvisin päällekäin. Itselläni on eri kokoja olemassa, jotta kaikkein kylmimmillä keleillä saan monet sukat päällekäin niin ettei ne kiristä toisiaan.
  4. Merinovillaiset sukat ovat päiväkodissa supermahtavat ilmojen viiletessä. Päällä on sisällä kuitenkin tossut, jolloin liukastumisen vaaraa ei ole. Sukat ei ole hiostavat sisällä villan hengittävyyden ansiosta. Uloslähtiessä alimmaisia sukkia ei tarvitse riisua, sillä villasukka on jo valmiiksi ihoa vasten. Päälle voi tarvittaessa lisätä villakerroksia, mutta alinta sukkakerrosta ei tarvitse riisua.

Merinovillasukkien huolto

Tiedän, että moni sanoo hyi kamala jos kerron etten todellakaan pese merinovillasukkia päivittäin enkä edes viikottain jossei niissä ole kaurapuurot pohjassa. Niille riittää tuuletus. Tuuletus ei pikkulapsiperheessä tarkoita ulos ripustamista, vaan väljästi (lue sikin sokin) sukkalaatikossa tai kenkien varrella ”kuivumassa”.

Jos sukat vaativat pesua en todellakaan nyrkkipyykkää. Jos se puuroklöntti tulee niin huilautan sukan heti hanan alla. Jos ja kun yleensä en jaksa ja ehdi niin laitan sukat hetkeksi likoamaan veteen, jonka jälkeen heitän ne pesuun. Lähes kaikista pesukoneista löytyy nykyisin villapesuohjelma ja pesuaineena kannattaa käyttää villalle tarkoitettuja pesuaineita. Meillä käytetään villavaatteita muutenkin, joten pelkät sukat ei pyöri pesukoneellisessa.

Merinovillasukat eri tilanteisiin

Toiset vetää samoilla sukilla joka tilanteessa ja se on ihan ok, mutta itselleni on ehdottomat lempparisukat eri tilanteisiin. En todellakaan voisi kuvitella retkeileväni samoilla sukilla joilla rötvään sohvalla telkkaria katsellen. Vihaan retkillä valuvia sukkia ja kotoillessa haluan ettei nilkkojeni ympärillä ole pienintäkään kompression tunnetta. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä mukavuudesta, sillä sukat on suunniteltu aina tietylle toiminnalle, joka lisää sukan elinkaarta.

Farkkujen ja lenkkareiden kaverina käytän Saapa merinosukkaa. Nämä on usein myös kun mekon kanssa, sillä kuka ihme haluaa värjötellä ohuiden sukkahousujen kanssa, kun niiden päälle voi heittää sievät villasukat. Kuljen yleensä aina supertylsästi mustilla sukilla, mutta nyt päätin ilahduttaa itseäni näillä vähän paksummilla Kettusukilla, jotka toimii hyvin myös retkeilykengissä. Lapsien kaikki merinovillasuka ovat meillä malliltaan sileä Naapa. Se on vähän vastaavanlainen kun aikuisten Saapa-malli.

Hetta vaellussukat

Pidemmille retkille ja vaelluksille (joita kröhöm ei hetkeen ole ollut) valitsen Sukkamestareiden Uphillsport Hetta sukat. Näissä on 25% merinovillaa. 41% sukkien materiaaleista on kierrätysmateriaaleja! Vau. Nämä on mainiot myös monoissa, luistimissa ja pyöräretkillä syys- ja talviaikaan.

Kotoillessa minulla on yleensä aina leveälestiset ja kiristämättömät Geta merinovillasukat. Nämä sujautan myös kylmemmillä säillä toiseksi sukkakerrokseksi lisälämmikkeeksi. Getat on mun ihan lempparisukat, ne tuntuu kuin ei olisi sukkia ollenkaan, mutta lämmittää kuitenkin viluvarpaitani kun ei enää paljailla varpailla pärjää.

Sukkamestareiden verkkokaupan lisäksi Sukkamestareiden sukkia löytyy myös KESKO:n ja SOK:n liikkeistä sekä Partioaitasta. Nyt kannattaa kuitenkin suunnata ehdottomasti verkkokaupan puolelle sillä koodilla syksy21 saatte -20% kaikista sukista! Alekoodi on voimassa ensi viikon, eli 31.10.2021 asti.

Pst. Tekiskö sitä tänä vuonna joululahjahankinnat hyvissä ajoin?

Synnytysvalokuvaus Turussa


Kaupallinen yhteistyö: Valokuvaaja Sonja Siikanen


Mietin keväällä, mitä toivoisin viimeiseltä raskaudelta. Synnytyksen valokuvaaminen oli tuntunut jo keskimmäisen kohdalla tärkeältä, mutta en jotenkaan uskaltanut ottaa askelta sitä kohti. Vieras ihminen omassa synnytyksessä mietitytti.

Lähdin työstämään synnytysvalokuvausajatusta sitä kautta etten etukäteen tunne kätilöitäkään ja silti päästän heidät lähelleni. Aloin puhua puolisolle ajatuksestani, joka muuttui pikku hiljaa toiveesta kovaksi haluksi. Puoliso ei ensin innostunut ajatuksesta, mutta juttelimme moneen kertaan asiasta vielä kevään aikana. Pikku hiljaa hän huomasi ja alkoi ymmärtää synnytyskuvauksen olevan minulle tosi tärkeä.

Joku saattaa miettiä nyt, että sehän ei ole puolison asia ja taas joku luopuu ajatuksesta puolison ensireaktion vuoksi. Kaikille synnyttäjille sanon rohkaisuksi, että kuvaaja synnytyksessä on todella ensisijaisesti sinun päätöksesi. Koin kuitenkin tärkeäksi ettei puolisolla olisi epämukava olo kuvaajan läsnäolosta, koska hän on tärkein tukijani. Koin kuvaajan tärkeäksi myös siksi, että puolisoni ei tarvitse stressata siitä muistaako ottaa minusta ja vauvasta kuvia, puhumattakaan siitä paniikista tuleeko niistä mielestäni hyviä, hah.

Tärkein kaikista kuitenkin oli se, että haluaisin että hänestä ja meistä perheenä tulisi kuvia. Sen tiesin jo kokemuksesta ettei minulla olisi pienessä mielessäkään siinä hetkessä vauvan ja puolison kuvaaminen. Halusin, että hänellekin jää synnytyskokemus. Muisto siitä, miten hänen läsnäolonsa oli minulle äärettömän merkityksellinen.

Vitkuttelin yhteydenoton kanssa, koska koronarajoitukset mietitytti. Olin kuitenkin Tyksiin yhteydessä ja sieltä kerrottiin, että sillä hetkellä sai synnytyksessä olla mukana kaksi henkilöä. Mietin, että nyt tai ei koskaan ja päätin naputella Sonjalle viestin.

Olin Sonjaan yhteydessä vasta vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa, ihan liian myöhään. Hän oli jo ehtinyt buukkaamaan keikkoja vauvan lasketun ajan ympärille. Sonja kuitenkin heti alkoi miettiä saisiko järjestymään kuvauksen ja lupasi tulla jos suinkaan on maisemissa. Normaalisti Sonja järjestää synnytyskuvaukset lasketun ajan ympärille niin ettei hän ota kuvauskeikkoja, joita ei ole mahdollista helposti siirtää tai keskeyttää. Hän järjestää itselleen myös tuuraajan jos jostain syystä ei itse pääsisi paikalle.

Aikatauluja järjestellessä sanoin ettei vauva nyt ainakaan kesäkuun puolella synny, kun on nämä muutkin ennen laskettua aikaa tullut. Virhe. Jos jotain tämäkin raskaus taas opetti niin sen ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.

Kuvaukseen kuuluu aina etukäteen palaveri. Meidän piti nähdä ensin kasvotusten, mutta kaiken minusta johtuvan säädön vuoksi otimme etäyhteyden, jossa puhuimme toiveistani ja ajatuksistani.

Toivoin, että Sonja kuvaisi KAIKEN. Mietin, että en todellakaan tiedä haluanko katsoa kaikkea ja tallettaa itselleni. Olen tässä vuosien aikana kuitenkin ymmärtänyt, että kuvat voi aina deletoida, mutta jälkikäteen on enää mahdoton hetkiä tallettaa. Ne hurjimmat kuvat voin halutessani tallettaa mappi öö:hön ja voin palata niihin vuosikymmenten päästä uudelleen.

Ajattelin kuvauksesta olevan myös hyötyä synnytyskokemukseni läpikäyntiin myöhemmin. Nyt kun synnytyksestä on neljä kuukautta katselen kuvia taas aivan erilaisin silmin ja ne muuttuvat silmissäni joka kerta kun katson niitä.

Näen asioita, joita en olisi nähnyt ilman kuvia ja näen erilaisia asioita eri aikana. Näen itsestäni kaiken sen kivun, veren, voiman ja alkukantaisuuden sekä rauhan, levollisuuden, ilon sekä yhteyden itseeni ja puolisooni.

Olin Sonjaan hyvin matalalla kynnyksellä yhteydessä. Jännitin hänen jokaista Turun ulkopuolella olevaa keikkaa, että elähän vain vauva silloin synny. Siksi Sonja todella kannattaa varata todella hyvissä ajoin, koska silloin hän ei mene buukaamaan kauempaa kuvauskeikkoja lasketun ajan lähelle.

Kun vauvaa ei laskettuun aikaan mennessä näkynyt eikä kuulunut saatiin hiukan lisäjännitystä lisää, kun synnytyksen käynnistys oli varattu samalle päivälle, kun Sonjalla oli Helsingissä kuvaukset. Hän kuitenkin järjesteli oitis minulle vielä varakuvaajan jos synnytys todella menisi käynnistykseen asti ja hän ei itse pääsisi.

Sonja asuu lähellä Tyksiä, joten hänet oli helppo hälyyttää pikaisella varauksella yöuniltakin. Ja niin hän tosiaan sai väliaikatietoja pitkin yötä. Sonjan ja hänen kumppaninsa numerot oli talletettu suosikeiksi ja Sonja eli jännitystä kanssani ja oli ihanasti osana matkaa. Vaikka Sonja ei olekaan doula tai muu synnytystukihenkilö niin kaikki se mitä häneltä sain tuki ja tukee kyllä koko tätä synnytyskokemustani.

Sonja tiesi aikaisempien synnytyksieni olleen nopeita, joten hän tiesi että hetimmiten täytynee tulla kun lähtö tulee. Yleensä Sonja tulee siinä vaiheessa kun siirrytään synnytyssalin puolelle. Sonja olikin pelipaikalla heti alusta alken, koska pääsin heti synnytyssaliin sairaalaan päästyäni.

Tapasin kasvotusten Sonjan synnytyksessä vasta ensimmäistä kertaa, mutta olimme samalla taajuudella tosi nopeasti. Ehdimme hetken jutella ennenkö vaivuin omaan kuplaani. Ainakin yrittäjyydestä, josta puolisonikin aina syttyy. Sonja osasi olla etäällä ja läsnä. Hän oli rauhallinen eikä yhtään hötkyilevä. Juuri sellaista rauhaa synnytyksessä tarvitaan. Jälkikäteen ihmettelin miten hän oli silti ihan jokaiseen kuvakulmaan ehtinyt.

Synnytyksen jälkeen minua jännitti ihan hirveästi avata kuvakansio ensimmäistä kertaa. Hämmästyin taas miten uskomattoman sensitiivinen Sonja osaa olla. Sähköpostiin gallerian kilahtaessa hän kirjoitti mitä kaikkea kuvasi, jotta osaan miettiä ennen gallerian avaamista olenko valmis katsomaan siinä hetkessä kuvat. Hän myös lupasi tehdä alakategoriat jos haluaisin katsoa kuvia ensin esimerkiksi vain ennen ja jälkeen synnytyksen. Mietin miten joku voi ajatella noin pitkälle. Tuli olo, että hän todella välittää asiakkaastaan.

500 kuvan galleriassa todella oli kuvattu KAIKKI. Oli hurjaa nähdä se verilammikko allani, istukan syntymä, kuinka paljon ompeleiden laitto sattui, miten puoliso piteli minua ja katsoi meitä ja miten pöllähtäneen kaunis olin. Voimakas ja haavoittuvainen samaan aikaan.

Katseltiin kuvia yhdessä puolison kanssa. Oli ihanaa nähdä ja kuulla myös häneltä, että onneksi kuvaaja oli ja vau miltä me näytetään.

Sonjaan saa sekä somen @sonjasphoto että sähköpostin välityksellä tosi nopsaan kiinni ja ei ole kysymystä tai mietittävää asiaa, jota hänelle ei voisi kertoa. Sonja tuo valokuvaajana poikkeuksellisen paljon esille arvojaan, joka vahvisti itselleni kokemusta siitä, että saan tälle mukaani ihmisen, joka tekee työtään koko sielullaan.

Sonjasta voi lukea lisää hänen sivuiltaan ja hinnasto löytyy täältä. Lisää synnytyskuvausfiilistelyä löytyy portfoliosta, josta löytyy Mutsis on blogin Emilian synnytyskuvaus. Sonja tekee myös tosi paljon boudoir-kuvauksia. Niitä kuvia pääsee fiilistelemään varisnkin Instagramista.

Jos olet miettinyt synnytyskuvausta niin kannattaa laittaa Sonjalle hetimmiten viestiä, koska Sonjan kalenteri täytyy vinhaa vauhtia. Mitä aikaisemmin on yhteydessä niin hänen on mahdollista suunnitella kanssasi kuvausta kanssasi.

Miltähän musta tuntuu katsoa näitä 10 vuoden päästä? Tai näyttää lapsille joskus aikanaan. Joitakin iltoja sitten totesin puolisolle iltapalapöydässä kun oltiin juteltu elämästä, että musta on ihanaa muistella hänen kanssaan. Ja että hän tykkää myös muistella. Saankohan mä vielä 40 vuoden päästä muistella hänen kanssaan näiden kautta elettyä elämää. Kuinka kaunis se on ollutkaan.

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa


Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina


Vietimme kolme touhukasta päivää alkuviikosta perheen kanssa Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Kun etsii lyhyellä etäisyydellä toisistaan luontoa, merta, kaupunkikulttuuria, hyvää ruokaa ja puuhaa lapsille on syytä suunntata Kotkan seudulle. Moni seurasikin reissuamme somen kautta ja se on tallennettuna Instagramin kohokohtiin nimellä Kotka-hamina.

Kotka on meille erityisen merkityksellinen kaupunki. Asuimme siellä kolme vuotta opiskeluaikana. Sen lisäksi että saimme korkeakoulututkintomme valmiiksi menimme myös naimisiin ja saimme esikoisemme. Aika mullistavia juttuja siis. Emme ole käyneet Kotkassa kolmeen vuoteen, olipa nostalginen olo kirmatessa lasten kanssa omissa suosikkipaikoissa.

Strömforsin ruukki Loviisassa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Strömforsin ruukkiin, joka sijaitsee Loviisassa. Fun fact – ennen kuntaliitoksia ruukki kuului Ruotsinpyhtäälle, joka on ruotsiksi Strömfors. Turusta Strömforsin ruukkiin on noin 265 kilometriä. Lähes koko matka on moottoritietä, joten Loviisaan pyyhältää kahdessa ja puolessa tunnissa jos takapenkillä on huolto kunnossa.

Lounaaksi söimme lohta ja hamppareita Bed & Bistro Strömforsissa. Täällä olen syönyt vuosia sitten elämäni parasta lammaspataa syksyn pimeänä ja sateisena iltana. Jälkkäriksi herkuteltiin suklaakakkua ja lapset tilasi Suomen jäätelön isot jätskipallot. Esikoinen valitsi itselleen hetkeäkään epäröimättä suklaan ja keskimmäiselle valikoitui mansikka.

Lapset oli myös kivasti huomioitu. Erityisen innoissaan oli koko meidän jengi puisista jättimäisistä pihapeleistä. Kokosimme dominoa ja jännitimme, kun toiset pelasivat Fortunaa. Myös Yatsya varten löytyi isot puiset nopat.

Lähtiessä jäi kytemään haave päästä tänne seuraavaksi puolison kanssa kaksisten. Veneilemään ja suppailemaan, kiertelemään rauhassa museota ja näyttelyitä, lukea kirjaa sohvannurkassa ja syödä ja juoda vähän väliä.

Santalahden camping-alue ja luontopolku

Iltpäiväksi lähdimme Santalahteen, joka on Kotkassa oleva viiden tähden campingalue. Alueelta löytyy isot golfmaastot, minigolfia ja mahtava leikkipaikka lapsille. Hiekkapohjainen matala ranta jäi meiltä seuraavaan kertaan.

Strömforsin ruukista ei aja kuin puolisen tuntia Santalahteen, mutta pienet torkut lapset ehtivät ottaa. Heidän heräiltyä mentiin suoraa syömään välipalaa Santa Cafeen. Ihan kuin olisi ollut Välimerellä, niin letkeän kiva tunnelma oli hörppiä kahvia ja mutustaa katkarapuleipiä riippukeinussa reggaen soidessa terassilla.

Välipalan jälkeen suunnattiin Santalahden luontopolulle, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Reittiä voi pidentää vielä puolella, mutta sanoisin parhaat näköalat olevan juuri tällä pätkällä.

Luontopolun parkkipaikka löytyy, kun ajaa Santalahti Resortin ohi niin pitkälle kuin asvalttitie jatkuu. Tie muuttuu hiekkatieksi ja vajaa sata metriä eteenpäin mennessä vasemmalta puolelta löytyy levennys autoille. Osoite Santalahden luontopolulle on Kipparintie 4. Polun lähtöpää löytyy oikealta puolelta, kun kävelee parkkipaikoilta hieman eteenpäin.

Maastoltaan Santalahden luontopolku on melko helppokulkuista polkua havumetsässä, jossa on upeita tasaisia kallioita evästelyyn ja vielä upeammat merinäköalat. Pienet pätkät portaita ja pitkospuita oli meidän lasten lemppareita ja meidän vajaa 2-vuotias jaksoi kilometrin verran taapertaa polkuja. Lopun aikaa hän matkusti puolison kyydissä.

Jos erehtyy luulemaan, että lapsista on otettu puhti pois luontopolulla niin voin todeta ettei tunti leikkipuistossa riittänyt, vaan lapset piti repiä illalliselle.

Kotkansaari täynnä puistoa ja puuhaa

Kotkan keskustassa sijaitseva Sokos hotel Seurahuone on majoittumiseen tosi hyvä. Siitä on helppo ja lyhyt matka mennä eri paikkoihiin ihan kävellen ja lapset ja itsensä voi tuoda päiväunille hotellille välillä. Hotellilta löytyy myös pyöriä, ottaisin ehdottomasti sellaisen.

Kotkan seurahuoneelta itsestään löytyy kolme ravintolaa; ranskalaistyyppinen keittiö Frans & Rosalie, bistromainen VENN ja meksikolaistyyppinen Amarillo. Sen verran päivä oli ollut pitkä, että kävin hakemassa lapsille lihapulla-annokset Frans & Rosaliesta ja tilasimme puolison kanssa klassikkomenut huoneeseen. Huoneeseen tilaaminen maksoi 10 euroa ekstraa, mikä oli joka pennin arvoinen. Lapset sai rauhassa katsella lastenohjelmia ja lueskeskella ja me saimme syödä pöytien välissä juoksemisen sijasta.

Aamupalan sai myös hakea huoneeseen johtuen vallitsevasta koronatilanteesta

Aivan hotellin edessä on vegaania gelatoa myyvä jäätelökioski ja kivenheiton päästä löytyy tori, josta voi hakea eväsretkelle mukaan Possot eli paikalliset munkkipossut. Ne ovat omenatäytteisiä, vähän litteämpiä ja rapeampia kuin ne tavikset.

Kotkassa jokaiselle jotakin syömistä

Saattaisi luulla, että Kotkan kokoisesta kaupungista ei löytyisi kummempia ravintoloita, mutta mitä vielä. Aiemmin mainitsiemi lisäksi haluan mainita Vaustin, josta löytyy fine dining. Sitä kaipaamme puolisoni kanssa ehkä eniten Kotkasta, hah. Muita suosituksiani vähän eri tarkoituksiin:

Ah niin ihania kahviloita ovat:

  • torilla oleva Coco
  • keskustan tuntumassa oleva Hygge
  • kauppakeskus Pasaatin vieressä oleva Moliendo cafe (täällä myös hyvät lounaat)
  • jos niin hyvä munkki käy, että pääsee kaljalle yksin tai kaverin kanssa niin suuntaisin Pub Albert & Pub Eduard (täältä myös hyvät siivet kuulemma)

Meripuisto ja rantaraitti

Seuraava aamu polkaistiin käyntiin puistoilulla. Vanhaan öljysatamaan luodussa Katariinan Meripuistossa meri on kaikkialla. Entinen säiliökenttä on puhdistettu perusteellisesti öljy-yhtiöiden toimesta ja alue on turvallinen virkistyskeidas. Yli 20 hehtaarin puisto on niin valtava, että aluksi tuntuu ettei se ole kovin kummoinen. Kun siellä kiertelee vastaan tulee mitä erilaisempia kiinnostavia paikkoja. Tämä täytyy kokea.

Keskellä puiston keskellä laiduntaa kesälampaat, muumileikkipuistossa ja jättimäisessä hämähäkkikeinussa viihtyi meidän ipanat kaikkein parhaiten. Muumileikkipuiston edustalla on itäisen Suomenlahden majakat pienoiskoossa. Vähän vanhemmille lapsille löytyy parkourpaikka ja Pump track-paikka.

Meripuistoon pääsee kaunista rantaraittia, joka lähtee Sapokasta. Ensin voi nauttia parhaat voisilmäpullat Marina Cafe Laiturissa ja jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta. Meripuistosta voi tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jos uimastadionin hyppytornit kutkuttaa voi jatkaa matkaa vain eteenpäin, jolloin lenkistä tulee ympyrän mallinen. Jos pyörät on alla niin samalla reissulla kurvaa nopeasti Haukkavuoren näkötorniin ihailemaan merimaisemia.

Sapokan satamatunnelmaa ja Maretarium

Itse Sapokan satamassa ja vesipuistossa saa vietettyä vaikka koko päivän. Sapokan vesipuiston suihkulähteeltä lähtee portaat ylös, jonka päällä voi ihailla Sapokkaa. Putouksen ylätansanteella on myös esillä suomalaisia kaupallisesti saatavien kivilajien näyttely. Jos matkaa jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta tulee vastaan toinen näkötorni, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotorni.

Akvaariotalo Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Puolison kanssa harmittelimme, kun valtavan iso 680 000 litraa sisätilavuudeltaan oleva Itämeriallas oli vielä huollossa. Lapset sen sijaan piut paut välittivät siitä ja mikä kala oli kyseessä, yhtä haltioitunut varsinkin keskimmäinen vajaa 2-vuotias oli jokaisesta fisusta.

Heti akvaariokierrokselle lähtiessä mukaan voi valita merelliset roolivaatteet ja ylemmästä kerroksesta löytyy lapsille puuhapaikka, jossa voi koota kalapalapelejä. Myös tutista luopumistyötä tekevät voivat sanoa täällä tutille hyvästit.

Sapokasta veneretki Varissaareen

Jos kutkuttaa kokea meri myös mereltä päin, mutta aikaa ei ole seilata koko päivää, Varissaareen pääsee m/s Klippan yhteysaluksella 10 minuutissa. Varissaari on yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista ja sen raunioille on rakennettu myös tasokas ravintola Vaakku. Pieneltä saarelta löytyy myös beach volley-kenttä, uimaranta ja vuokrattavana on SUP-lautoja ja saunalautta Kiulu.

Se reissun ainoa sadekuuro osui tietysti meidän veneretkeemme, mutta onpahan taas myöhemmin kikatettavaa, kun muistellaan kaatosateessa juoksentelua ja liukastelua. Sateiden vuoksi tällä kertaa keskityttiin ravintolan antimiin. Alkupalaksi valikoimme aurajuustoetanoita ja keittoa. Pääruuaksi minä otin päivän kalasaalista ja puolison lautasella päätyi lammasta.

Merikeskus Vellamo on täynnä meritarinoita

Valtavaa aaltoa muistuttava merikeskus Vellamosta löytyy museoita ja vaihtuvia näyttelyitä. Vellamo huomioi myös perheen pienimmät kivasti. Nytkin lapsille oli käynnissä ihan oma Merimonsterit-näyttely ja lisäksi kaikkien näyttelyiden väleissä on puuhapaikkoja lapsille. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola Laakonki, joka tarjoilee lounaaksi mutkatonta kotiruokaa. Terassin ulkona valtava ja sieltä näkee myös jäänmurtaja Tarmon, johon pääsee kesäisin tutustumaan.

Takaisin keskustaan päin köpsytellessä voi kiipustaa limuille ulkoilmaravintola Palskiin tai käydä nappaamassa torilta Possot. Tämä kotkalainen perinneherkku on vähän litteämpi, rapeampi kuin perinteinen munkkipossu ja sen sisällä on omenahillosydän.

Haminan Tervasaaressa lippiksen ongintaa

Viimeisen aamupäivän vietimme Haminassa. Lounasta söimme vierasvenesataravintola Rampsi Kitchen & Loungessa. Lounaaksi lapset söi isot annokset lohikeittoa. Minulla oli falafel-halloum-salaatti ja puolisolla valtava tortilla, jossa oli kanaa.

Ihan sellaista hermolomaa ei tällä poppoolla ole vielä nautiskella terassilla, joka on meressä kiinni. Saatiinpa terassilla actionia ja vipinää, kun esikoinen vielä kaiken sähellyksen jälkeen nakkasi keskimmäisen lippiksen mereen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin hölmistyneenä pinnalla kelluvaa lippistä, joka hörppi pikku hiljaa vettä itseensä. Terassilla käynnistyi operaatio lippiksenpelastus ja jollain haavintapaisella koukulla joku ihana sen lopulta sai napattua. Koko terassi jännitti kanssamme ja kun lippis oli maissa koko terassi taputti. Kyllä nämä meidän ipanat tarjoilee jännitystä muidenkin kesäpäiviin, hah.

Tervasaaren ihan viereen on avattu juuri Oolannninpuisto, joka näyttää siltä, että tulee vielä laajentumaan. Sieltä löytyy iso hämähäkkikeinu ja maatrampoliinit.

Pappilansaaren luontopolku ja vapaana laiduntavat lampaat

Esikoisen kanssa kiersimme 700 metriä pitkän Pappilansaaren luontopolun sillä aikaa kun puoliso oli kahden nuoremman kanssa lepäilemässä autossa. Luontopolku on helppokulkuista kangasmaastoa, josta puolet reitistä kulkee metsän keskellä ja puolet nuolee meren rantaviivaa. Saarella laiduntaa lampaat vapaana ja tällä kertaa ne löytyivät rantakaislikosta ihan polun alusta.

Luontopolun alku oli erittäin hämmentävässä paikassa, ihan rivitalojen takana. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta me jätimme auton ihan tien päähän. Osoite luontopolun alkuun oli oman Mapsini mukaan Pappilasaarenkatu 18, 49400 Hamina.

Euroopan korkein lipputanko ja Haminan bastioni

Hieman hämmentyneenä seurasin 100 metriä korkean lipputangon hanketta aikoinaan, mutta nyt kun sen koripallokentän kokoisen Suomen suurlipun näki liehumassa lähes kaikkialta misssä Haminassa oli niin olihan se vaikuttava.

Välipalalla istutin muun jengin Haminan bastioniin jätskille ja itse kävin pyörähtämässä IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyssä. Rauli Virtanen on freelance-toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kriisialueilla raportoinnista. Näyttelyssä oli valokuvia Virtasen matkoilta ja monenlaisia tunteita herättäviä tarinoita niiden takaa. Näyttelyyn on käynnissä 15.8.2021 asti ja sinne on vapaapääsy.

Valkmusan kansallispuistoon maadoittumaan

Ennen kotimatkaa kävimme rauhoittamassa mieltämme Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla. Valitsimme helppokulkuisen ja paljon pitkospuita sisältävän Läntisen keitaan rengasreitin, joka on 2,3 kilometriä pitkä. Matkaa voi hieman lyhentää kääntymällä takaisin taukopaikalta, jonne on 700 metriä. Taukopaikalla kipusimme lintutorniin. Smoothiet kuitenkin nautittiin maantasalla, sen verran menevää menoa oli lapsilla.

Loviisan vanha puutaloalue ja vielä tulevaisuuden pucket listillä. Toivottavasti seuraavaan reissuun Kotkan seudulle ei mene kolmea vuotta. Sydän täynnä uusia kesämuistoja kohti uusia seikkailuja.

Bugaboo Donkey duo 3 tuplavaunut


Kaupallinen yhteistyö: Vauvatalo Johanna Raisio


Meille tuli sittenkin eteen tuplarattaiden hankinta. Esikoinen on kohta 5-vuotias, keskimmäinen vajaa 2-vuotias ja kuopus saatiin juuri remmiin mukaan. Pähkittiin koko alkuvuosi pärjättäisiinkö nykyisillä kotoa löytyvillä vaunuilla ja rattailla. Meillä on hyvä pyöräkärry kahdelle lapselle, jonka saa helposti modattua myös kävely- ja juoksukärryksi. Sitä ei kuitenkaan saa täysin vaakatasoon ja liikenteessä ollessa olisi ihan mukava, että vauvalla olisi pesämäinen ja turvallinen olo.

Kaiken sen pähkäilyn ja vitkuttelun jälkeen aloin etsiä tuplarattaita käytettynä. Joko ne menivät nenäni edestä tai muissa oli lisäkommentteja ”vaatii pientä paikkailua”. Olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Nyt ei ollut aikaa ja voimia virityksille ja toimimattomille komboille. 

Turvakaukalon ja rattaiden hankinta jäi niin viime tippaan, että päätin ottaa Vauvatalo Johannaan yhteyttä. Kerroin, että me tarvitaan nyt pikaisesti laadukkaat ja koko komppanian kuljetukseen soveltuvat tuplarattaat. Huoleni jäi sille tielle, sillä Vauvatalo Johannan henkilökunta lupasi auttaa ja sain jättää kaiken heidän huolekseen. Ei enää googlailua, vuhuuu! 

Meille ehdotettiin Bugaboon Donkey duo 3 tuplarattaita seisomalaudalla ja turvakaukaloksi Bugaboon Turtle air, joka on markkinoiden kevyimpiä. Keveyden tärkeys tulikin huomattua synnytyksen jälkeen, kun jouduimme käymään sairaalassa vielä kotiutumisen jälkeen kaksi kertaa päivässä. 

Kävimme testaamassa ja saamassa teknistä koulutusta Vauvatalo Johannassa paikan päälle Raision Kuninkojalla (samaa rakennuskokonaisuutta, josta löytyy myös Gigantti). Keskustelemme näin yrittäjäpariskuntana paljon siitä, millaista palvelua saamme yrityksiltä. Kysyin mikä fiilis hänelle jäi palvelusta Vauvatalo Johannassa. Mies yllättyi, kun kerroin ettei meitä palvellut Jonna ollutkaan omistaja itse. Jos olette siis yhtä ulpalla vaunuhankintojen kanssa ja kaipaatte nimenomaan palvelua niin täältä sitä saa.

Koronan myötä Vauvatalo Johannalle on voinut varata oman privaattiajan myymälän aukioloaikojen ulkopuolelta, jolloin myymälässä ei ole muita sinun ja myyjän lisäksi. Meidät myymälässä vastaanottanut Jonna kertoi juurta jaksaen miten Bugaboon donkey duo 3 toimii. Kannattaa myös kysyä saako ohjauksen videoita. Itse olin ensimmäisen kerran jo turvakaukalon telakkaa asentaessa sormi suussa ja oli ihanaa, että pystyi suoraa videolta katsomaan miten asentaminen menikään. 

Asumme pienessä kodissa (79 neliötä) ja meille oli tärkeää ettei meillä tarvitse olla monia rattaita, vaan ne yhdet ja samat muokkautuvat sekä yhdelle, kahdelle että kolmelle lapselle. Bugaboon Donkey Duo 3 vastasi myös tähän tarpeeseen seisomalaudan ansiosta. Nämä ovat tuplina 74 cm leveät eli menevät ilman purkamista myös meidän varaston ovenlävestä sisään, joka on standardilevyinen. 

Muita teknisiä tietoja Bugaboo donkey duo 3 voi lukea täältä, mutta fiilistelen omia ajatuksia ensimmäisistä kilometreistä:

Ensituntuma Bugaboo donkey duo 3:sta:

+ Keveys kaikkialla: Liikkuu kokonaisuudessaan kevyesti, etupyörät kääntyy hyvin ja saa myös lukittua, osien irrottaminen toisistaan käy helposti myös yhdellä kädellä 
+ Kuomut tulee tosi pitkälle
+ Rattaiden muuttaminen sisarusrattaista yksikkörattaiksi on nopeaa
+ Yhden lapsen kanssa liikkuessa vieressä oleva tavarakori on mahtava, sinne mahtuu tavaraa 10 kilon edestä
+ Vaunukoppa muokkautuu kankaita vaihtamalla ratasosaksi, eli mukaan tulee vain kaksi runkoa, joka säästää säilytystilaa
+ Turvavyöt on helposti säädettävät ja ne voi kiinnittää joko vain hartioiden yli tai sitten 5-pistevaljaiden tapaan
+ vaunukoppaa saa kallistettua niin, että saa kohotettua hieman päätä, mikä ei ole tavallista vaunukopassa
+ helppo ja nopea kasata autoon

– Toivoisin luonnonmateriaalien käyttöä etenkin patjassa. Vaunujen kankaat on polyesteria ja patja patjanpäällinen 100% polyester, patja 100% polyuretan vaahto ja sen päällä 100% polyamidi
– Käytetyistä materiaaleista ja sertifioinneista on hankala löytää tietoa
– renkaat ovat melko sileät ja pienet, joten lumisilla keleillä ja metsäpoluilla voi olla haastavampaa liikkua
– turvavyöt ei lähde irti kankaista

Ylimmäinen palkki muuttuu vihreäksi, kun telakka on asennettu oikein.
Sivutörmäyssuojat avautuvat automaattisesti, kun kaukalon kiinnittää telakkaan.

Ensituntuma Bugaboo Turtle air-turvakaukalosta:

+ Telakassa on indikaattorit (punainen/vihreä), jotka kertoo että telakka on oikein asennettu oikein
+ Turvakaukalo kiinnittyy telakkaan painamalla kaukalon telakkaan
+ Kuomussa on tosi pitkälle tuleva UPF50+ aurinkosuoja, josta kiitollinen kesävauvan kanssa
+ Turvakaukalon saa kiinnitettyä autoon myös ilman telakkaa
+ Kankaat (Tailor tech™ memory foam, merinovilla ja TENCEL™ lyocell -kuituseos) ovat ÖKO-tex-sertifioidut, irrotettavat ja pestävä
+ vastasyntyneen pienennysosat on merinovillaa, joka hengittää, lämmittää ja siirtää kosteutta
+ Jalustan kanssa i-Size ECE129/03 hyväksytty, muuten ECE R44/44 (turvakaukaloita ei plus-testata)

– telakka on painava jos tarvitsee siirrellä paljon
– kankaiden irrotus vaikutti hankalalta

Jos näin jälkiviisastelee ja toiveissa on useampi lapsi niin mahdollisuuksien mukaan hankkisin nämä jo heti ensimmäiselle lapselle. Bugaboo donkey duo 3 toimii myös yhden lapsen vaunuina/rattaina eikä toista ratasosaa tarvitse ostaa heti. Uusien rattaiden hankinta ja vanhojen myyminen on aina oma prosessinsa ja näin helpottaisi myös omaa tuskaa. 

Vaunujen hankinnassa kannattaisi kyllä ihan oikeasti olla hyvissä ajoin liikenteessä, sillä lastentarvikeliikkeissä ei yleensä ole isoja kokonaisuuksia varastossa, vaan ne tilataan tarpeen mukaan. Postiliikenteessä ja toimituksissa on ollut haastetta, joten toimitusajat ovat välillä venyneet normaaliakin pidempään. Kannattaa kuitenkin kysyä aina mahdollisuuksia, sillä Vauvatalo Johanna kyllä pyrkii auttamaan tärkeissä vauvahankinnoissa mahdollisimman nopeasti helpottaakseen sinun arkeasi.

Puolisokin on ollut rattaisiin tyytyväinen. Parasta niissä on hänen mielestään keveä työnnettävyys ja säätöjen riittävyys. Hän on lähes kaksimetrinen ja meillä pituuseroa on 35 cm. Erityistä efforttia hän antoi siitä, että kankokahvat saa siirrettyä helposti sivuun, kun laittaa ja ottaa lapsia vaunuihin. Koko jengi on myös ihastunut seisomalautaan, jossa voi myös istua ja penkin saa helposti pois ja kiinni. Ainakin näin uutuudenviehätyksessään tuntuu lapsista huvipuistolaitteen veroiselta.

Nyt kun on saatu vauvakin maailmaan, niin saadaan heittää nalle lelulaatikkoon ja päästään kurvailemaan kesäkatuja koko jengillä.

Kansainvälinen Downin syndrooma -päivä juhlistaa jokaisen ainutlaatuisuutta


Kaupallinen yhteistyö: Myllyn paras


Renkaissa roikkumista, potkupyöräilyä, kirjojen lukemista, retkiä, uimista ja saunomista, lettuja ja jäätelöä, linssikeittoa, Nallen lauluja, tanssimista ja rytmejä.

Niitä esikoiseni rakastaa omassa elämässään. Aika tavallisia asioita, eikö?

Jokaisen meidän arkeamme värittää erilaiset asiat. Meidän arkeemme kuuluu viikottaiset terapiat, vähän harvemmin verikokeita ja lääkärikäyntejä. Tuettua kommunikaatiota, kuten viittomia ja kuvia. Suujumppia ja oman pystyvyyden tukemista ja pönkitämistä. Pillerin ottamista aamulla purkista. Vanhempien harteilla lepää liian paksu nippu paperitöitä ja selvitettäviä asioita. Toisilla lapsien arjessa näitä on enemmän, toisilla vähemmän.

Toisilla on sairauksia, toiset ovat perusterveitä. Toisilla on ruskeat silmät, toisilla vihreät. Toisilla on taipumus lähteä omille teilleen ja tutkia maailmaa, toisilla taipumus viihtyä omissa oloissaan piirtelemässä. Yhtä kaikki, lopulta kukaan meistä ei pyydä enempää kuin saada olla sellainen kuin on. Oikeuden elää omannäköistä elämää ilman tarvetta selitellä kenellekään omaa olemassaoloaan ja arvokkuuttaan. Oikeuden saada apua ja tukea, jotta voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa.

Kansainvälinen Downin syndrooma -päivänä haluan muistuttaa ettei kukaan ole yhtä kuin diagnoosi, vaan ihminen. Minun eikä sinun ansioluettelossa lue lääkelistaa tai mitä emme osaa. Siellä lukee se, mitä olemme oppineet ja missä olemme hyviä. Ja tämä tulisi olla kaikkien oikeus. Saada mahdollisuus osallistua, oppia ja löytää omat vahvuudet. 

213-päivä on YK:n vahvistama juhlapäivä. Olen perinteisesti vienyt omalle työpaikalleni porkkanapiirakkaa ja kertonut päivästä. Tänä vuonna päivä osui viikonloppuun ja yrittäjäksi hyppäämisen jälkeen yhteistyökumppaneita tapaa lähinnä verkon välityksellä. Tietysti päivää silti juhlistetaan perheen kanssa päivänsankarin toivomalla tavalla.

Ja mitäpä muutakaan se olisi ollut kuin retkeilytouhuja ja herkkueväitä. Otimme juhlintaan varaslähtöä jo aiemmin jos sattuisikin juhlapäivään retkeilylle epäkelpo sää. Aluksi ajattelimme valmistella lettutaikinan neidin kanssa yhdessä kotona. Keväinen sää ja Myllyn Parhaan superhelpon lettujauhoseoksen innoittamina päätimme kuitenkin pakata lettuvermeet kassiin ja kokkailla laavulla. 

Varsinkin sosiaalisessa mediassa meidän touhuja seuraavat tietävät, että meidän kokkailuhommissa menoa ja meininkiä riitää. Nyt olen päättänytkin, että keskitymme nopeasti ja pienellä vaivalla valmistuviin juttuihin tai puolivalmisteisiin yhdessä kokkailessa. Myllyn Parhaan lettutaikinajauhoseos oli tähän tarkoitukseen erittäin kätevä. 2 desilitraa kermaa ja 3 desilitraa vishyä yhdistettin ja sekoitettiin yhdessä lettujauhojen kanssa. Myös maito käy. 

Me heitimme – lähes kirjaimellisesti – kaikki aineet shakeriin ja ravistelimme koko komeuden sekaisin. Ravistelussa kannattaa pitää shakerin korkista hyvin kiinni ja avata varovasti, sillä vishy tekee sisälle pienen paineen ja voi poksahtaa auki. Paistoimme letut retkikeittimellä, koska se nopealiikkeiselle neidille turvallisempi ja helpompi puuhailla. Jos retkeily ei kuitenkaan tunnu hyvältä, lettuja tai vohveleita voi paistella omassa kotikeittiössä tai -grillissä. 

Laavulle päästyämme lettuja olisi pitänyt saada heti ja mietinkin mahtaako neidin kärsivällisyys riitää paistopuuhiin ollenkaan. Paistoin lapsille muutaman letun edeltä, jonka jälkeen neiti tuli paistamaan oman lettunsa. Ja voi mahdoton sitä keskittymistä aina niin levottomalla sielulla. Hän kuunteli ohjeita eikä hosunut ja säheltänyt. ”Voi ihmettä”, sanoo usein meidän neitokainen ja se sopi tilanteeseen jälleen erihyvin. Miten ylpeitä me olimmekaan yhteisestä hetkestämme. ”Minä osaan!”, helähti neidiltä. Niin totta vie osaat. Oma rakas superpimuni. Minä tiedän sen ja koko maailman tulisi tietää se. 

Lettujen päälle valikoitui kotona valmiiksi vatkattu kerma. Lisäksi meillä oli mukana uuniomenahilloa, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Jokainen pikkulapsen vanhempi tietää ettei letunpaistajan roolissa omaan suuhun ehdi yleensä montaakaan murusta. Kun lasten masut oli täynnä lähtivät he purkamaan energiaa kiipeämällä vielä läheiselle vuorelle. No, saattaa olla ettei se ihan vuoren standardeja kyllä täytä, mutta energiankulutukseen kyllä varsin passeli nyppylä. 

Samaan aikaan minä pakkailin leiriä ja paistoin ihan vain itselleni muutaman lätyn. Sisälle käärin kermavaahtoa ja hymistelin suu täynnä lettua. Niin vauhdikasta ja sykettä nostattavaa kuin retkeily pienten lasten kanssa onkin, nautin siitä valtavasti. Nautin, kun näen lasten nauttivan luonnosta ja siellä elosta. Nautin, kun ensin olen kantanut heitä monta vuotta ja pikku hiljaa heidän omat jalat alkavat kantaa enemmän ja enemmän. Nautin, kun luonnossa voin hellittää otettani ja antaa mahdollisuuksia laajentaa reviiriä. 

Tällainen tee kaikki itse alusta asti -nainen myös innostui lettujauhojen jälkeen hyödyntämään muitakin puolivalmisteta. Lasten kanssa kokkailu ja leipominen vie aina yleensä vähintään puolet enemmän aikaa ja siksi jää monesti tekemättä. Miksi ei voisi vähän oikaista ja ottaa puolivalmisteet mukaan lasten kanssa kokkailemiseen. 

Autenttista videomateriaalia meidän lettuhommista voi käydä kurkkaamassa Instagramin puolelta. Lettu- ja vohveli-ideoita omiin lettukesteihin löytyy Myllyn Parhaan ideapankista.

Ihanaa kansainvälistä Downin syndrooma -päivää. Näe ihminen, älä diagnoosia.

1 2 3