Toimintaterapia

Vieraskynästä: Pienen lapsen toimintaterapia ammattilaisen silmin

5.2.2021 Päivi
1 Comment
kehitys, Päijät-Häme, Toimintaterapia

Minulta usein kysytään toimintaterapiasta ja voisinko puhua siitä. Instagramin kohokohdista löytyykin kohta ”Toimintaterapia”, jossa lyhyesti kerron pienten lasten toimintaterapiasta meidän näkökulmasta. En ole kuitenkaan toimintaterapian asiantuntija. Kaikkien meidän iloksi toimintaterapeutti Maija kertoo toimintaterapiasta ammattilaisen silmin tässä vieraskynäkirjoituksessa.

Vahvistetaan itseluottamusta ja positiivista minäkuvaa miettimällä ja nimeämällä lapsen vahvuuksia. 

Toimintaterapeutin puheenvuoro

Olen ihaillut Päiviä ja hänen perhettään pitkään niin ystävänä, kuin myös toimintaterapeuttina. Päivillä on upea tapa tuoda arkeen kuntouttava ”työote” ja osallistuttaa lapsia päivän toiminnoissa heille sopivalla
tasolla ja hän on tuonut minulle myös monta hyvää oivallusta omaan työhöni. Kun Päivi pyysi minua kirjoittamaan vieraskynäpostauksen toimintaterapiasta suostuin mielelläni. Olen siis toimintaterapeutti ja
nykyisin työskentelen Tampereella Medifamilia Oy:ssa.

Omat asiakkaani ovat pääosin lapsia ja terapia toteutuu normaalisti kouluissa, päiväkodeissa, asiakkaiden kotona tai terapiavastaanotolla. Asiakkaat tulevat usein terveydenhuollon lähetteellä ja terapia on yleensä Kelan tai kaupungin kustantamaa. Työ on hyvin liikkuvaa ja parhaimmillaan saatan päivän aikana käydä viidessä eri päiväkodissa/koulussa.

Tavoitteena toimintaterapiassa voi olla mm. itsesäätelyn, tunnetaitojen, kaveri- ja leikkitaitojen, hienomotoriikan, hahmottamistaitojen, sensomotoriikan, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vahvistaminen.

Joskus terapiassa voi olla niin kivaa, että lopettaminen harmittaa. Tällöin time timer auttaa ennakoimaan lopettamista: kun kello soi, on aika siivota leikit. Time timer toimii hyvin myös pitkäjänteisen työskentelyn tukena: Jaksa tämä aika niin sitten on sinun valitsema leikki. 

Toimintaterapeutin opinnot

Moni oli kovin kiinnostunut toimintaterapian opiskelusta, avaan hieman omaa opintopolkua. Aloitin toimintaterapiaopinnot lukion jälkeen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Päästäkseen toimintaterapeutiksi ei siis tarvita pohjakoulutuksia, vaikka varmasti monenlaisesta kokemuksesta on työssä hyötyä esim. koulunkäyntiavustajan tai lähihoitajan koulutus. Nykyisin on myös mahdollista hakea monimuoto-opiskelijaksi, jolloin opinnot toteutuvat pääosin etänä. Opintojen laajuus on 210 op eli opinnot kestävät noin 3,5 vuotta.

Toimintaterapeutti voi työskennellä monipuolisesti eri-ikäisten ja erilaisten asiakkaiden kanssa esim. mielenterveys, AVH, reuma, kotikuntoutus yms. Työllisyystilanne etenkin avoterapiapuolella on hyvä. Toimintaterapeutin vähimmäispalkka Toimintaterapialiiton mukaan on 2438 €, mutta palkkaan vaikuttaa sijainti, työn vaativuus ja kokemusvuodet. Kannattaa siis neuvotella siitä.

Meillä opinnoissa painotettiin paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, mikä on toki hyvä asia nyt kun työelämä sisältää paljon moniammatillista yhteistyötä. Opintoihin sisältyi kolme pidempää harjoittelujaksoa, jotka valitsin itse.

Ensimmäinen harjoitteluni oli Tampereella Hatanpään puistosairaalan neurologisella osastolla. Harjoittelijana pääsin työskentelemään asiakkaiden kanssa, joilla oli ollut erilaisia aivotapahtumia
tai neurologisia sairauksia (aivoverenvuoto, tapaturmat, ALS, MS). Vaikka itselle oli selkeää, että haluan työskennellä lasten kanssa, oli upeaa tutustua myös terapiaan aikuisten kanssa. Aikuisten kanssa kuntoutusta ei tarvitse verhota leikkiin, vaan asioista puhutaan asioina esim. millä toiminnoilla voidaan vahvistaa käden toimintaa.

Toinen pitkä harjoitteluni oli Tansaniassa kehitysvammaisten lasten päiväkeskuksissa. Tansaniassa toimintaterapeuttina työskentely oli luonnollisesti hyvin erilaista ja ainakin opin miten terapiaa voi toteuttaa myös vähäisillä välineillä, kun vain käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Kolmas harjoitteluni oli yksityisellä puolella lasten toimintaterapian parissa eli juurikin samanlaista työtä, mihin itse päädyin. Harjoittelujen lisäksi opinnot sisälsivät isomman kehitystehtävän, jonka kirjoitin etäterapiasta (joka tulikin erittäin ajankohtaiseksi viime vuonna) ja opinnäytetyön tein mielenterveyspuolelle.

Suosittelen valitsemaan huolella harjoittelupaikat ja isommat tehtävät, sillä ne monesti tukevat työllistymistä ja luovat verkostoja. Teoriaopintoja käydään kyllä monipuolisesti ja tutustutaan erilaisiin asiakaskuntiin, mutta harjoittelujen ja muiden tehtävien avulla tietoa voi syventää juuri sinua kiinnostavista aihealueista. Sanotaanko, että vaikka minulla onkin toimintaterapeutin koulutus, olisin melko pulassa, jos nyt pitäisi mennä reumaosastolle töihin tekemään lastoja.

Kuvat tukevat toimintastruktuurin hahmottamista.

Miten toimintaterapia alkaa?

Lisäksi terapiaprosessia pyydettiin avaamaan ja ajattelin, että se on hyvä käydä läpi keksitynesimerkkiasiakkaan Miinan kautta.

Miinan päiväkodissa on herännyt huoli Miinan kehityksestä, kun hän
usein varmistaa aikuiselta mitä pitää tehdä esim. siirtymät, pukeutuminen, vessakäynnit. Vapaissa leikkitilanteissa Miina jää herkästi seurailemaan toisten leikkiä sen sijaan että osallistuisi itse leikkiin ja kynätehtävistä kieltäytyy kokonaan.

Miina saa lähetteen neuvolassa toimintaterapia-arvioon kaupungin toimintaterapeutille. Jonot arvioihin vaihtelevat kunnittain, mutta joskus odotusaika saattaa olla harmittavankin pitkä. Arvioiva terapeutti arvioi Miinan taidot ja kuntoutustyöryhmässä arvioidaan kuntoutuksen tarve. Kuntoutussuunnitelmaan kirjataan laajemmat tavoitteet, jotka tässä tapauksessa voisivat olla toiminnanohjauksen, leikkitaitojen ja hienomotoriikan vahvistuminen.

Terapiaa haetaan vuodeksi esim. 30x60min koti/koulu ja vastaanottokäynteinä. Arvioiva terapeutti auttaa sopivan terapeutin
metsästyksessä. Jep, käytän sanaa metsästys, koska aina ei vapaita paikkoja ole automaattisesti saatavilla. Tässä tapauksessa nyt minulla on juuri vapautunut asiakaspaikka ja voin ottaa Miinan asiakkaakseni.

Jos terapian maksajana on Kela, odotetaan vielä Kelan hyväksyntä ja sitten voidaan aloittaa itse terapia. Alussa tavataan yhdessä perheen kanssa, sovitaan sopivat aikataulut ja toteutus. Kuntoutussuunnitelman pohjalta
mietitään yhdessä vanhempien ja lapsen päiväkodin henkilökunnan (ja tietenkin yhdessä lapsen, jos kykeneväinen) kanssa lapselle tarkoituksenmukaiset konkreettiset tavoitteet.

Tässä tilanteessa tavoitteena voisi olla toiminnanohjauksen vahvistuminen:

  • muistan pestä kädet aina vessakäynnin yhteydessä
  • leikkitaitojen vahvistuminen: Leikin tarinallisuus lisääntyy ja leikissä näkyy selkeä yksinkertainen tarina
  • hienomotoriikka: opin kirjoittamaan oman nimeni

Kun tavoitteet ovat saavutettavissa olevat, tarkoituksenmukaiset ja konkreettiset, on niihin helpompi kaikkien sitoutua. Käynnit toteutuvat sovitusti päiväkodissa.

Tunnekorttien avulla voi harjoitella tunteiden nimeämistä ja tunnistamista. 

Esimerkkikäynti

Miina on juuri syönyt aamupalan ja tulee hyvällä mielellä terapeuttia vastaan. Siirrytään sovittuun terapiatilaan (voi olla esim. yhteinen leikkitila) ja piirretään terapiavihkoon tunnin struktuuri. Kuvitettu tunnin struktuuri auttaa tehtäviin motivoitumisessa ja tehtävien järjestyksen hahmottamisessa.

Kotona taas Miina voi kertoa vihon avulla, mitä terapiassa on tehty. Aluksi käydään läpi kuulumisia ja herätellään kehoa esim. laululeikin avulla ja tehdään erilaisia rytmitaputuksia (keskilinjan ylityksiä, sarjallisuus, vuorovaikutus).

Sitten voidaan siirtyä hienomotoriikkaa vahvistaviin harjoituksiin. Koska kynätehtävät ovat vielä vaikeita ja epämieluisia, etsitään joku sellainen tapa, joka on Miinalle mieluisa ja helpotetaan toimintaa. Esimerkiksi paksut kynät/tussit, joista helpompi saada kiinni tai vesimaalaus, vibrakynä, piirretään sormella ilmaan/selkään tai unohdetaan kokonaan piirtäminen ja tehdään jotain muuta visuomotoriikkaa kehittävää.

Kun tehtävä on sopivan tasoinen ja lapsi on motivoitunut, oppiminen mahdollistuu helpommin. Positiivinen palaute pienestäkin onnistumisesta on tärkeä.

Harjoitellaan ohjeen mukaan toimimista ja helmien pujottelu vahvistaa hienomotorisia valmiuksia.

Toiminnanohjausta voi harjoitella esim. lautapelejä pelaamalla, kun pitää vuorotella, noudattaa sääntöjä ja jatkaa toimintaa. Legorakentelut ovat myös hyvä keino harjoitella toiminnanohjausta, kun pitää seurata ohjetta, jatkaa toimintaa ja lisäksi hienomotoriset ja hahmottamistaidot kehittyvät.

Lopuksi voidaan ottaa mieleinen leikki. Miina tykkää todella paljon Ryhmä Hau-hahmoista. Leikissä Miina kuitenkin jää enemmän tutkimaan hahmoja tarinallisen leikin sijasta. Luen Miinalle lyhyen tarinan ja leikitään yhdessä
tätä tarinaa hahmoilla. Lisäksi hahmot voivat tehdä asioita, jotka ovat Miinalle tuttuja päivittäisiä asioita kuten syöminen, peseytyminen, nukkuminen.

Minä voin antaa Miinalle leikki-ideoita, joihin hän voi tarttua
ja pikkuhiljaa Miina kehittyy ja osaa jatkaa myös tarinaa loogisesti apukysymysten avulla esim.: ”Mitä Halti tekisi ennen kuin menee nukkumaan”. Miina vastaa: ”Syö iltapalaa”, ja tämä sitten leikitään yhdessä.

Jumpparadan ympärille voi keksiä mieleisen seikkailuleikin ja harjoitella etenemään radalla sovitussa järjestyksessä. Samalla kehitetään monipuolisesti mm. tasapainoa, koordinaatiota, silmä-käsi yhteistyötä, asennonhallintaa ja sensoriikkaa. 

Terapian päätteeksi usein keskustellaan päiväkodin henkilökunnan kanssa, vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan terapian toteutuksesta sekä mietitään sopivia keinoja edistää Miinan arkea. Nyt tavoitteena oli, että Miina pesisi kädet aina vessakäynnin yhteydessä ilman että aikuisen tarvitsee siitä erikseen muistuttaa. Otetaan käyttöön esim. palkkiotaulu, johon Miina laittaa rastin aina, kun on muistanut pestä kädet itse. Alkuun aikuinen voi ennakoida ja muistuttaa ennen vessakäyntiä, että nyt muistetaan pestä kädet ja lisäksi kuvatuki muistutukseksi. Harjoitusten myötä toiminta automatisoituu ja Miina ei tarvitse enää aikuisen jatkuvaa muistutusta.

Koska terapia toteutuu vain kerran viikossa, on vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden rooli merkittävä taitojen kehittymisessä ja arkeen siirtymisessä. Yhteistyötä tehdään tiiviisti niin päiväkodin
henkilökunnan ja vanhempien kanssa sekä mietitään lapselle sopivia harjoituksia ja ratkaisuja perheen voimavarojen puitteissa.

Palkitsevaa ja merkityksellistä työtä

Pienilläkin muutoksilla voi tukea jo suuresti lapsen kehitystä ja lisätä osallisuutta esim. sen sijaan että antaa kokonaan vastauksen tai tekee puolesta, voi helpoilla apukysymyksillä tukea toiminnanohjausta. Tai palapeliä kootessa ei anna kerralla kaikkia paloja, vaan helpotetaan antamalla muutama pala kerrallaan. Tässäkin apukysymyksistä voi olla hyötyä: ”Etsi pala, jossa on punaista”.

Lasten kanssa työskennellessä on parasta nähdä lasten innostus ja aito riemu onnistumisista. Työ on palkitsevaa, kun usein jo pienessä ajassa näkee oppimista ja edistymistä. Tälläkin viikolla yksi lapsi oppi
tekemään terapiassa itse rusetin ja toinen oppi nousemaan luistimilla itsenäisesti pystyyn (kovan harjoittelun tuloksena tietysti). Terapeuttina saan vaikuttaa omiin työaikatauluihini ja suunnittelen terapiat
itse.

Ilmapallosulkkis on jopa vähän stereotyyppinen toimintaterapian aktiviteetti, mutta se on loistava harjoitus mm. keskilinjan ylitykseen, silmä-käsi yhteistyöhön, vuorotteluun.

Tälläkin viikolla tasapainoa on vahvistettu luistelemalla, sarjallisuutta ja koordinaatiotaitoja vahvistettu hiihtämällä ja sosiaalisia vuorovaikutustaitoja sekä prosessitaitoja vahvistettu rakentamalla
lumiukko. Minulta usein kysytään, että voiko lapsi oppia koskaan jotain tiettyä taitoa. Vastaan että en voi luvata, mutta harjoittelun ja toistojen myötä se voi olla mahdollista (mikäli ei selkeää fysiologista estettä
asialle). Mikä monelle lapselle kehittyy luonnostaan, esim. konttaaminen, ei olekaan itsestään selvyys kaikille, vaan se pitää erikseen harjoitella.

Työ on monipuolista ja vain mielikuvitus on rajana mitä lasten kanssa voi tehdä. Taustalla tietysti on ajatus mikä harjoiteltava asia on. Haluankin korostaa, että tämän kirjoituksen esimerkissä oli vain yksi tapa
monesta ja kuntoutuksessa tulee aina huomioida perheen tilanne sekä lapsen tarpeet ja mikä juuri heille on merkityksellistä.

Terapeuttisia lahjaideoita

18.12.2020 Päivi
1 Comment
Fysioterapia, kehitys, Toimintaterapia
Puuhelmet on Casagrandesta. Näihin kuului kiva kankainen säilytyspussi mukaan.

Joo joo, totta kai joka ikinen lelu voidaan ajatella terapeuttisena, koska leikkiminen on terpiaa sen tapahtuessa vuorovaikutuksessa. Nyt kokosin kuitenkin listan, jotka on selkeästi ajateltu terapiaan, eikä löydy välttämättä leluhyllyltä.

Mikään asia ei tarvitse olla ostettu terapiatuotteisiin erikoistuneesta liikkeestä ollakseen terapeuttinen. Ne ovat miettineet valikoimansa terapeuttisesta näkökulmasta, mutta samoja tai vastaavia tuotteita voi löytyä ihan tavallisesta marketista. Usein ne ovat myös todella paljon edullisempia. Erikoisliikkeillä kuitenkin on se osaaminen ja asiakaspalvelu, jota marketit eivät pysty tarjoamaan.

Oli kuitenkin tuote mikä tahansa, kaikkea ei tarvitse olla ja niin kuin aiemmassa postauksessa toin esille, terapiaa voi tehdä ihan ilman yhkään uutta ostettua tavaraa. Osta siis kovaan käyttöön ja kulutukseen ja vaadi sitä myös tuotteelta.

Käytettyihin lääkepurkkeihin värikoodien mukaan pieniä hamahelmiä.

Tee se itse – lahjat

Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin DIY-aistipussit. Se voi olla koottu esim. rautakaupoista ja marketeista saatavilla tuotteilla:

  • maalitela
  • pensseli/maalisuti
  • puupurua (esim. eläintarvikeliikkeet)

Myös luonnosta voi kerätä oman pussin, johon voi laittaa esimerkiksi:

  • hiekkaa
  • multaa
  • sammalta/ jäkälää (vain maanomistajan luvalla saa kerätä)
  • käpyjä
  • lehtiä
  • neulasia
  • naavaa/ luppoa

Puista ei saa irroittaa mitään ilman maanomistajan lupaa, mutta maahan pudonneita käpyjä, kaarnaa ja naavaa voi kerätä jokamiehen oikeudella.

Jos on käsityöihminen niin hernepussit on kivoja monenlaiseen toimintan. Painoeläimen tai tuntotyynyn voi myös tehdä itse. Toki niitä löytyy valmiinakin, esimerkiksi alla olevista Lelutivolista, Allomaarista ja Serinasta. Tunnustelutyynyjä voi tehdä myös erilaisista pintamateriaaleista.

Terapiatuotteita myyviä liikkeitä

Lelutivolista sekä Allomaarista löytyy leluja, peleja ja isoja terapiavälineitä ihan ammattikäyttöönkin.

Tevella on keskittynyt päiväkoti- ja koulutuotteisiin, mutta sieltä löytyy mm. aistituotteita.

Serina on tunnettu painotuotteistaan. Sieltä löytyy myös esimerkiksi tuntotyyny, johon on kätkeytynyt erilaisia esineitä.

Moni lapsi hyötyy nukahtamistilanteessa painopeitosta. Olen odotellut, koska suomen markkinoille tulisi luonnonmateriaaleista painopeittoja. Ja nyt Porin villa ja peitteeltä löytyy puuvillainen painopeitto. Lapsille ja aikuisille on omat kokonsa.

Aistituote myy mm. Time timeria. Se ei välttämättä ole lapsen lahjatoiveiden ykkönen, mutta se on sen verran hintava hankinta, että tätä voisi ehdottaa esimerkiksi isovanhemmille ja kummeille yhteislahjaksi.

Elli early learning sivuilta löytyy esimerkiksi kivoja pelejä, kuten Kuunnellaan eläinten ääniä ja Sanapari-peli.

Tämän koonnin jälkeen löysinkin Heininleikit.fi-sivustolle, johon hän oli koonnut artikkelin ”Mistä ostan terapialeluja”. Siellä siis vielä muutama muukin liike, jota ei tässä ole mainittu.

Creative Peg board – Plan toys

Terapeuttisia leluja ja pelejä

Tasapainoileva kaktus-peli on hyvää harjoitusta monella tapaa. Siitä tulee vetämistä, kohdentamista ja myös tasapainon hakemista.

Puuhelmiä ja kengännauhasta voi tehdä helminauhoja.

Erilaiset massat, kuten itse tehty tai esim. Nukukuun myrkytön muovailuvaha, taikamassa tai perunajauholima. Hattarataikinakin valmistuu hoitoainetta ja perunajauhoa sekoittamalla. Sen suuhun menemistä täytyy vain varoa tarkemmin, jotta hoitoainetta ei tulisi syödyksi. En paketoisi perunajauholimaa, mutta muovailuvaha ja erilaiset muotit ja kaulimet kylkeen voisi toimia.

Maalit ja sormivärit, pensselit, sudit, pienet telat, joilla voi maalata erilaisia pintoja ja materiaaleja. Jovilla on ainakin myrkyttömiä akryylimaaleja, joilla voi maalata kaikenlaista kivistä paperiin. Löysin meidän maalit ihan paikallisesta kirjakaupasta. Esimerkiksi Turussa oleva Muovitukku on aarreaitta, josta löytyy jos ja millaisia välineitä. Myrkyttömyyteen ja luonnonmukaisiin sisältöihin kannattaa kuitenkin keskittyä, jotta ei tarvitse olla niin herkillä ettei suuhun vain mene mitään. Moni lapsi kuitenkin aistii suulla ja se, että koko ajan kielletään häiritsee myös lapsen toimintaa.

Vesileikkilelut ajatellaan useasti vain kesäksi, mutta kyllä kylvyssä on kiva talvellakin iloita erilaisilla jutuilla. Esimerkiksi ongintapeli voisi olla ihan supermukava, joka harjoittaa keskittymistä, kärsivällisyyttä ja koordinaatiota. Löysin Leikkien kaupasta yhdenlaisen ongintapelin, mutta luulen, että se olisi liian vaikea ainakin meidän 4-vuotiaalle neidille vielä. Magneettinen ongintapeli voisi olla helpompi ja sen voi myöskin tehdä itse.

Isot hamahelmet on ostettu Casagrandesta

Aikaisemmin olen jo koonnut ylipäänsä millaisia leluja meillä on ollut eri ikäisinä. Ikähaarukat on aina suuntaa-antavia ja saattavat hyvinkin toimia vuodesta toiseen. Linkit postauksiin alla. Toivottavasti näistä on apua vielä joulu- ja synttärilahjoja miettiessä.

Lahjaideoita 1-vuotiaalle

Lahjaideoita 2-vuotiaalle

Lahjaideoita 3-vuotiaalle

Lahjaideoita 4-vuotiaalle

Toimintaterapiaa kotona

15.12.2020 Päivi
0 Comment
Fysioterapia, kehitys, Toimintaterapia, Uncategorized

Erityislapsen vanhemman roolissa on välillä vaikea tunnistaa missä menee vanhemmuuden ja terapeutin raja. Usein puhutaan ettei vanhemman tarvitse olla terapeutti, mutta arjessa lopulta se kaikki kuntoutuksen sisäänajo tapahtuu. Olen puhunut aiemminkin, että minun on ollut helpompi olla kun en edes kiellä itseltäni, että päässäni raksuttaa pieni kuntouttava ote yleensä aina, vaikka äiti olenkin. Jos sinun päässäsi ei pyöri se kela niin siitäkään ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa.

Netti ja sosiaalinen media on pullollaan ideoita ja vinkkejä lasten kasvatukseen ja kuntoutukseen. Jos lähtee kokeilemaan jotain uutta terapiamielessä ei kannata ladata itselleen eikä lapselleen mitään odotuksia. Kun näkee kivan ja inspiroivan idean netissä, rakentaa helposti itselleen mielikuvan yhteisestä hetkestä. Helposti pettyy, kun hetki ei ollutkaann samanlainen kuin Instagram-videossa tai omissa mielikuvissa, vaikka hetkessä ei välttämättä mitään vikaa ollutkaan. Se oli vain erilainen.

Odotuksista irtipäästäminen on auttanut itseäni nauttimaan erilaisista kokeiluista ja hetkistä lasten kanssa. Liian aikaisin loppunut metsäretki, jo valmisteluihin tyssännyt virpomisvitsojen askartelu tai aistipussi, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Hanskoja ei kannata heittää ensimmäisen kokeilun jälkeen tiskiin. Ensi viikolla tai ensi vuonna uusi yritys. Erityislasten kanssa on erityisherkkää milloin on se hetki, kun voi takoa kuumaa rautaa.

Yhteistä puuhaa suunnitellessa on tärkeää, että kaikki tarvittava on valmiina, kenelläkään ei ole nälkä ja muutenkin vireystila on hyvä. Meille parasta puuhailuaikaa on yleensä aamupäivä aamupalan jälkeen tai sitten päiväunien ja välipalan jälkeen. Silloin tunnelma ja keskittyminen on yleensä kaikkein rauhallisin ja vireys paras.

Alkuvalmisteluita vaativassa toiminnassa on tärkeää, että valmistelut on tehty jo ennen toiminnan aloittamista ja kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Jokainen oma herpaantuminen saa myös lapsen todennäköisemmin herpaantumaan. Jos lapsen on vaikea hahmottaa toimintaa, kuvat, pikapiirtäminen ja time timer voi olla hyviä apuvälineitä lapselle toimintaan sitoutumisessa. Kuvista voi kääntää aina yhden kuvat pois näkyvistä, kun se asia on tehty. Lapsi, joka ei jaksaisi sitoutua toimintaan voi katsoa time timerista aikaa, että kuinka kauan kestää.

Yksinkertaisimmillaan toimintaterapia on arjen toiminnoissa mukana oloa. Se antaa lapselle merkityksellisyyden tunteen ja hän oppii elämän tärkeitä taitoja. Lattian pyyhkiminen kostealla, imurointi tai roskien kierrättäminen on useasti voimakasaistillinen kokemus. Esimerkiksi meidän neidille metallipurkkien heittäminen kierrätysastiaan oli jossain vaiheessa liikaa, mutta taas sanomalehtien heittäminen oikein mielekästä ja kivaa. Siinä tulee monia liikeratoja ja sekä poimittua että kurotettua. Kannustan kuormittamaan aisteja, mutta ei aina ja sopivissa määrin. Kovin aistiherkän lapsen kanssa voi miettiä vähän vähemmän aisteja kuormittavia kotitöitä, kuten märkien pyykkien levitystä, lelujen kerääminen paikoilleen, hedelmien pilkkomista välipalalle….

Leikkipuistot, metsät ja kotona lapsen kanssa yhdessä rakennetut radat on erittäin hyviä paikkoja harjoitella tasapainoa, asennonhallintaa ja koordinaatiota. Luonnossa myös aistit pääsevät oikeuksiinsa, kun voi kokeilla miltä tuntuu kylmä vesi, puun kuori, märkä sammal, lehdet ja neulaset, hiekka, muta… Ympäristönä metsä voi olla aistiherkälle myös todella vaikea. Silloin kannattaa yrittää aloittaa esimerkiksi pururadoilta tai metsäisemmistä puistoista, joissa ei ole niin paljon erilaista aistikuormaa, johon on tottunut.

Vanhemman lapsen kanssa voi retkeilyäkin viedä ihan uudelle tasolle ja harjoitella tulen sytytystä, puiden pilkkomista, makkaratikkujen vuolemista, retkikeittimen käyttöä, ruuan laittoa luonnossa. Yksi toimintaterapeutti vielä innostui, että voisi oman diplomin tehdä. Tai miksei taitokorttia, jossa olisi aina yksi asia, jota yhdessä harjoitellaan. Sitten kun kaikkiin kohtiin on saanut tarran lapsi saa päättää mihin lähdetään seikkailemaan.

Leikkiessä lapsen kanssa voi antaa leikki-ideoita ja rikastuttaa mielikuvitusta ja mallittaa, mutta on tärkeää kuulla ja aistia myös lasta. Mitä hän yrittää viestittää ja mitä hän yrittää sanoa. Leikeissäkin voi kehittää arkitoimintoja. Kuinka nukelle puetaan vaatteet tai millaista ruokaa nyt kokattaisiin koirille ja milloin viidakon eläimien pitää mennä nukkumaan.

Satuhieronta ja satuhierontakirjat on hyviä aistien ja kehon rajojen hahmottamiseen. Satuja voi keksiä itse, lukea ihan perus satukirjaa, etsiä satuhierontoja Youtubesta. On olemassa myös satuhierontakirjoja. Hieronta ja kevyet sivelyt ei tunnu kaikista lapsista miellyttäviltä. Silloin apuvälineellä hierominen, kuten nystyräpallo tai maalaustela voi toimia. Toiset lapset pitävät voimakkaammasta ja ”painavammasta” silittelystä.

Aistipussit on monen lapsen mieleen ja sellaisen voi tehdä itse. Kukaan ei sano, että se pitää olla nimenomaan pussi, vaan se voi olla vaikka laatikko. Yhdessä pussissa voi olla materiaalia luonnosta, esimerkiksi käpy, havunneulasia, tai pieni oksa, hiekkaa ja multaa rasioissa joihin lapsen käsi tai kädet mahtuu.

Ollakseen ”terapiatuote” sen ei tarvitse olla terapialiikkeestä. Aistipussin voi rakentaa myös esimerkiksi rautakaupan välineillä. Maalaustela, maalisuti, pieniä muttereita pussiin, puupurua (löytyy myös lemmikkieläinliikkeistä), geelejä ja vaahtoja voi laittaa esim. amergrip pusseihin (muistaa vaan sauman kiinnittä esim. vielä ilmastointiteipillä ekstrahyvin kiinni). Kaikkien syötynä myrkyllisien aineiden kanssa leikkiessä täytyy olla koko ajan läsnä jos pussi sattuu menemäänkin rikki ettei lapsi vahingossakaan syö esimerkiksi purkillista suihkugeeliä.

Lakanan sisällä keinuttaminen auttaa rauhoittumaan sekä tunnistamaan kehon rajoja. Tämä voisi olla esimerkiksi levottomalle lapselle iltaisin hyvä. Lakanassa keinuttaminen on ihanaa, se on parhaita lapsuusmuistoja itsellänikin.

Muovailuvahalla voi tehdä muutakin kuin pullaa. Sen sekaan voi laittaa pienen esineen esimerkiksi pienen legon tai muovieläimen, joka pitää etsiä muovailuvahan joukosta. Myrkytöntä muovailuvahaa voi tehdä itse helposti, jolloin ei haittaa vaikka lapsi maistelisikin. Muovaileminen kehittää sorminäppäryyttä, tuntoaistia ja käsien voima lisääntyy. Myös perunajauhosta ja vedestä voi tehdä ”limaa”, johon voi myös piilottaa pieniä asioita etsittäväksi. Se on myöskin täysin turvallinen, vaikka sitä päätyisi suuhun ja helppo siivota, kun se on kuivannut.

Kokosin myös Neuvokas perhe-sivustolta vinkkejä, joita voi hyödyntää kotona puuhailussa. Siellä on vinkkejä rauhoittumiseen, aistitoimintoihin, ruokailoon ja sisäliikuntaan.

Pinterestistä ja Instagramista voi hakea inspiraatiota. Monesti ideat ovat englannniksi, mutta kuvat ja videot auttavat saamaan jujusta kiinni, vaikka ei ymmärtäisikään niin hyvin ohjeita. Pinterestista voi hakea toimintaterapiaan liittyviä vinkkejä ihan occupational therapy- sanalla tai aihealueittain; fine motoro skills, balance skills ja niin edelleen.

Kirjavinkkinä annettiin aistiedon säätelyn haasteisiin Tahatonta tohellusta-kirja. Se sisältää kuulemma paljon käytännön vinkkejä. Itse en ole tätä lukenut. Kirjojahan on varmasti yllin kyllin, kun lähtee googlailemaan. Mutta se sinun paras google on siellä jalkojesi juuressa. Kuule, näe, kokeile. Teille mieleisimmät tavat löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta.

Lapsen terapia osaksi etäarkea

13.4.2020 Päivi
1 Comment
Fysioterapia, kehitys, Perhe, Puheterapia, Toimintaterapia

Etätöissä, -päiväkodissa, -koulussa ja varsinkin terapioissa meitä vaivaa riittämättömyydentunne tavallistakin enemmän. Pitäisi tehdä töitä, mutta samalla päällä pitäisi ajatella ja kuunnella, keskustella ja löytää näkökulmia, kannustaa ja lohduttaa, ideoida ja olla innovatiivinen ja olla jämäkkä ja rento. Ja käsillä pitäisi vaihtaa vaippaa, tehdä hienomotorisia pöytätyöskentelyitä, lukea, syöttää, juottaa, vaihtaa vaippaa ja näpyttää riivatusti tietokoneen näppäimistöä. Pitikö hengittää?

Yritin Instagramin puolella kertoa mitä me olemme puheterapiassa tehneet ja miten saisi pieniä helppoja vinkkejä arkeen, kun monen terapia on tauolla tai se on etänä. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, kun neiti osasi ottaa oman huomionsa koko ajan. Ajattelin listata tänne sellaiset pikatärpit kuntouttavaan arkeen.

Hyödynnä kiireettömyys. Työ- ja päiväkotipäivien aamukiire, onko tuttu? Se on luonut oikeutuksen oikoa mutkia aamutoimissa. Vaikka työtunteja voi olla vaikeampi repiä kotona kasaan, on se luonut kuitenkin mahdollisuuden kiireettömämpään arkeen. Nyt on hyvä hetki tehdä korjausliike ja hyödyntää päivittäiset toiminnot oppimistilanteena ja terapiana. Vessassa on kuitenkin käytävä ja vaatteet puettava, joten miksi et hoitaisi terapiaa siinä hetkessä?

Siinä missä olet auttanut sukan jalkaan, anna rauhassa aikaa yrittää ja ohjaa sen verran mitä tilanne vaatii. Tsemppaa ja kannusta ennenkö turhautuminen ottaa molemmista niskalenkkiä ja kehu pienestäkin yrittämisestä ja onnistumisesta.

Sen sijaan, että haet itse vaatteet esille, käykää valitsemassa yhdessä. Anna kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi joutuu valitsemaan. Näin hän oppii ymmärtämään toiminnallaan olevan vaikutus.

Suunnittele päivä etukäteen. Ei mitään tekemistä kuuluu joka talon kulmasta. Kiukuttelua, seinien potkimista ja jalassa roikkumista. Päiväohjelman kuvittaminen on järjettömän hyvä auttaa lasta hahmottamaan mitä päivän aikana tapahtuu. Jos lapsi vielä vähän välittää siitä, tee se itseäsi varten.

Yksi toiminta ei pienellä lapsella kestä usein kovinkaan kauaa eikä sitä kannata yrittääkään, koska siitä tulee vain kiukku kaikille. Sen sijaan kerää kotoilupankki, josta voit vetää lapselle ässän hihasta aina uudelleen ja uudelleen. Hetkessä on usein vaikea miettiä, että mitäs nyt sitten seuraavaksi keksisi.

Opeta lapselle ensin – sitten-ajattelu. Perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta. Vai sittenkin neuvottelu? Lapsi haluaisi yhdessä palapelejä, mutta deadline vilkkuu jo punaisena. Meillä ei ymmärretä jos ehdotan verbaalisesti, että ensin kuunnellaan yksin musiikkia ja sitten leikitään. Sen sijaan tukiviittomia puheen tukena käyttäen tilanne on aivan toinen ja hän usein hyväksyy tarjoukseni. Lapselle jää myös tunne ettei hän ja hänen tarpeensa tule torjutuiksi ja hän pääsee taas vaikuttamaan toimintaan. Voit myös askarrella ensin-sitten-kortin, joka visualisoi ja vahvistaa ymmärtämistä entisestään.

Hyödynnä ruutuaika ja höllää pipoa sopivasti. Vaivaako sovituista ruutuajoista lipsumisen mukanaan tuoma morkkis? Älä suotta. Monet lastenohjelmat ovat terapiaa parhaillaan. Yle areenan lastenlaulukonsertit ja Seikkaulukone ovat meillä käytössä tositarkoituksella. Siinä tulee laulettua, jumpattua ja tanssittua samaan aikaan ja itselle irtoaa hetki työskentelyaikaa.

Mobiili- ja tietokonepelit, joita lapsi mielellään pelaa myös antaa eikä vain pelkästään ota. Muista kuitenkin ettei ruutuaika pääse venymään liian pitkäksi. Meillä se näkyy ainakin potenssiin viisi nousseina hepuleina ja ylivirittyneisyytenä ja erilaisena väsymyksenä kuin ulkoilun tai muun fyysisen rasituksen tuoma väsymys.

Käytä musiikin voimaa. Monet lastenlaulut ovat pedagokisesti älykkäitä ja Jos lapsi nauttii musiikista, käytä sitä hyväksesi. Tunti, joskus toinenkin musiikin ääressä on terapiaa monessa tasossa. Meidän lempparilauluja on Karvakorvan laulupurkki, Vauvan vaaka ja Pikku Papun orkesteri. Lisäksi mainitut Pikku kakkosen lastenkonsertit ja Seikkailukone sisältävät ihastuttavia ja mukaansatempaavia lauluja ja leikkejä.

Aja lapsi leikkiin sisälle. Lapsilla, joilla on haastetta omassa toiminnanohjauksessaan on usein hankala aloittaa ja päästä kiinni leikin syrjään. Kun menet lapsen kanssa aloittamaan leikkiä, sanoitat, ohjaat ja luot tarinaa leikin ympärille voi huomatakin jonain päivänä, että ei hitto, lapseni leikkii itsenäisesti. Jos vihaat leikkimistä, ymmärrän tuskan. Mutta lupaan, se palkitsee. Ei ehkä tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta toivottavasti niin, että saat nauttia työsi hedelmiä tulevaisuudessa.

Arki on parasta terapiaa. Yh mikä kamala kliseinen sanonta ennenkö pääsee lapsen kanssa jyvälle arjen hyödyntämisestä. Potalla istuessa voi hyvinkin laulaa muutaman ylimääräisen laulun ja opetella ehkä muutaman uuden tukiviittoman. Potalta voidaan hyppiä vaatekaapin luokse. Vaatteet voi pukea yhdessä peilin edessä ja väännellä naamaa yhdessä (huulet töttörölle, irvistää niin että hampaat näkyy, lentosuukkoja peilikuvalle, naksutella ja yrittää saada kuulumaan itsestään ääniä, kuten naksutteluääni). Vaatteiden pukemisen jälkeen voi mennä aamupalalle kyykyssä ja aamupalalta voi mennä kantapäillä kävellen leikkimään.

Entäs etätyötä kylpyhuoneessa? Jos muillakin on vesipetoja kotona niin ammeeseen vettä ja lapsi ankkasuvun sekaan. Meidän lyhytjänteinen neitokainen saattaa lutata helposti tunnin ammeessa ja sen jälkeisestä suihkuhetkestäkin saa tehtyä terapiaa.

Ja kun pesukone on pyörinyt, ota lapsi mukaan tyhjentämään sitä. Viekää yhdessä roskapussi tai pilkkokaa salaattiin yhdessä kurkku tai nakkikeittoon nakit. Samalla voi toistaa esineitä ja asioita, kysyä mistä mikäkin tavara löytyy ja antaa pieniä tehtäviä lapselle. Lapsi kokee merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja oppii siinä sivussa monenmoista.

Hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Mistä lapsesi nauttii suunnattomasti? Vaatteiden riisumisesta tai pukemisesta? Keittiön kaappien tyhjentämisestä? Näinä aikoina viikkaamattomia pyykkejä on varmasti jokaisessa kotitaloudessa. Jätäkin viikkaamatta ja vie ne keskelle lattiaa kasaan ja anna lapsen leikkiä pukeutumisleikkejä.

Hengitä. Aika moni varmaan maksaisi nyt mansikoita, kun vain pääsisi johonkin tilaan hengittelemään ilman että tarvitsee olla kenellekään saatavilla. Kotona voi kuitenkin ottaa luovan tauon ja käydä makaamaan lapsen kanssa lattialle. Voitte hengitellä ylikorostuneesti, yrittää pidättää hengitystä ja puhallella ilmaa hitaasti ja nopeasti sisään ja ulos.

Taukojumppa tekee hyvää koko konkkaronkalle ja esimerkiksi seuraa johtajaa-leikki on hyvää harjoittelua motoriikkaan, ohjeiden kuunteluun ja noudattamiseen. Anna myös lapsen johtaa välillä. Leikkiä ja arkea. Sitten voikin vetää taas ensin-sitten kortin esiin.

Uimisen iloa kaikille

9.1.2020 Päivi
1 Comment
Fysioterapia, kehitys, Toimintaterapia

Vesi on itselleni miellyttävä ja rauhoittava elementti, erityisesti luonnonvedet ja siksi olisin halunnut yrittä myös synnyttää veteen. Viihdyn vedessä ja veden äärellä. Siksi koen erityisen tärkeäksi, että lapsenikin oppisivat uimaan. Niin, että he pystyvät toimimaan vedessä edes auttavasti myös hätätilanteissa. Esikoisen kanssa aloitimme uinnit viiden kuukauden ikäisenä ja nyt kuopus pääsee alkamaan touhut jo 3,5 kuukauden ikäisenä.

Esikoisen kanssa olimme aivan tavallisessa vauvauintiryhmässä. Siinä vaiheessa hänellä oli vielä sydämen eteisten ja kammioiden välissä pienet aukot, joita seurattiin harvakseltaan. Se ei estänyt uinnin aloittamista. Siellä harjoiteltiin tutustumaan veteen, leikittiin laululeikkejä, pyörittiin, hypyteltiin, käytettiin lötköpötköjä ja erilaisia uima-alustoja ja myöhemmin aloitettiin sukelluttamaan ja sukeltamaan itse altaan reunalta.

Harjoittelimme sukeltamista melko pitkään ensin kaatamaan pikkuämpärillä vettä pään päälle pienen määrän kerralla, jotta tuntuma vedestä silmillä ja kasvoilla tulisi ja sukelluksessa vauva ei hätääntyisi. Ensimmäistä sukellusta jännitimme miehen kanssa ihan hulluna. Mutta neiti oli vain hämillään. Toistojen ja toistojen jälkeen hän alkoi enemmän ja enemmän nauttia touhusta. Tänään se näkyy meillä rohkeutena altaalla. Onko kyse välillä ihan sekopäisyydestä rajattomasta uinnin riemusta, raja on häilyvä.

Vauvauinnin opit jatkavat elämistään edelleen. Veden pinnan alle joutuessaan suu menee usein hienosti kiinni tai ainakin hän nielee vettä todella harvoin. Uskon, että vauvauinti on ollut ratkaisevaa tässä, koska päiväkodin aloittamisen jälkeen alkoivat flunssakierteetkin ja viikottainen uinti on enää unelma vain.

Uintiasennossa autamme neitiä kannattelemalla rintalastan kohdalta, ei kainaloista, jotta kädet pääsevät vapaasti liikkumaan. Kelluva pikkupallo on mieletön motivaattori, jota heitetään eteen päin ja uidaan kiinni. Seuraavaksi tarvitsisi löytää mahdollisimman miellyttävät kellukkeet, jotta jossakin vaiheessa ei tarvitsisi kannatella niin paljon. Vaikka vesi keventää kuormaa huomattavasti, on 3-vuotiasta jo melko raskas kannatella yhdellä kädellä. Tällaisia olen pohtinut, koska perinteiset saivat ainakin täystyrmäyksen.

Saimme uintireissulle mukaamme liikunnan ja retkeilyn moniosaajan sekä SUH:n erityisuinnin kouluttajan Kaisan (löytyy Instagramista nimellä @kaisaseikkailulle). Harjoittelimme hänen kanssaan erityisesti veteen puhaltamista. Aluksi ei tullut tuon taivaallista, mutta kun leikin varjo saatiin aikaan, tuli paljon onnistumisen iloa. Myös tarpeeksi syvälle meneminen auttoi. Neidin ei tarvinnut yrittää kyykistyä, vaan hän pystyi olemaan vedessä suorana ja keskittymään puhaltamiseen. Harjoittelimme myös pohjasta esineiden poimimista, jaloilla potkimista vatsallaan, kellukkeiden pukemista ja selkäasennossa vanhempaa vasten rentoutumista.

Vauva- ja perheuinnista on kirjoitettu kattavasti Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ry:n eli SUH:n sivuilla. Jos vauvauintia ei ole harrastettu ja lapsen iän myötä se aika on ohitettu, mitään ei ole vielä kuitenkaan vielä menetetty. Koskaan ei ole liian myöhäistä, uskoisin. Ja vaikkei vesi ole tuntunut lapsesta omalta elementiltä niin kannattaa kokeilla jonkin ajan kuluttua uudelleen. Voi olla, että kyse on ollut pienistä asioista, kuten nälkä, väsymys, uimahousut huonosti, paljon kovia ääniä ja uusia ärsykkeitä, liian kylmää/kuumaa vettä ja niin edelleen. Uimahalleissa näkee entistä enemmän apuvälineitä ja esteettömiä kulkuja altaaseen, joten vaikeavammaisuuskaan ei itsessään ole este uinnille. Esteitä uinnille voivat olla:

  • akuutit tulehdukset
  • kuume
  • hallitsematon korkea verenpaine
  • vaikeat sydänviat
  • tarttuvat ihosairaudet
  • avoimet haavat
  • tietyt lääkärin diagnosoimat ongelmat korvissa sekä
  • suolen ja rakon pidätyskyvyttömyys (jos kyse on säännönmukaisesta ongelmasta. Olemassa on inko-housuja, jotka hyvin istuessaan välttää pissa- ja kakkavahinkojen päätymistä altaaseen)

Uintiharrastus kannattaa aloittaa lasten kanssa ohjatuilta tunneilta tai jos myönnetään fysioterapiaa allasterapian muodossa, jotta opitte nauttimaan touhusta ja saatte ideoita ja vinkkejä pulikoimiseen. Erityisuinnista löytyy tietoa myös SUH:n sivuilta.

En voi tietää oppiiko down-neitini koskaan uimaan. Olen hänen kasvatuksessaan lähtenyt kuitenkin liikkeelle siitä, että kaikkea tehdään, harjoitellaan ja kokeillaan ilman valmista leimaa otsassa. Ja mikä ei tunnu tänään lapsesta miellyttävältä ja luontevalta voi tuntua siltä ensi kuussa tai parin vuoden päästä. Uinti on edullinen koko perheen harrastus ja mikäli lapsella on avustajakortti ja oikeus avustajaan, on aktiviteetti huomattavan huokea.

Mitä leluja 3-vuotiaalle?

10.9.2019 Päivi
2 Comments
Fysioterapia, kehitys, Toimintaterapia

Näin synttärihumujen ja uusien ihanien lahjojen jälkeen voidaankin miettiä: Millaisia leluja 3-vuotiaalle? Oli ilahduttavaa huomata, että nyt lahjoilla on jo enemmän merkitystä, lahjojen avaaminen on jännittävää ja kivaa ja niiden sisällöstä ollaan kiinnostuneita.

Olen kirjoitellut aikaisemmin myös ”Millaisia leluja 1-vuotiaalle” sekä ”Millaisia leluja 2-vuotiaalle”. Otetaanpa siis tarkastelun alle 3-vuotiaat ja näkökulmana käytän siis neitiäni.

Kirjat. Voi pojat. Ne ovat alkaneet aina vain enemmän kiinnostamaan. Mutta ei mitkä tahansa kirjat. Pitää olla värejä, isot kuvat muttei liian epäselvät tai täynnä kuvia. Tekstiä saa olla muutamia lauseita per aukeama. Parhaita ovat olleet Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo-kirjat. En tiedä saako niitä uutena enää mistään, meidän ovat kirppikseltä. Lisäksi maatilakirjat, joissa on paljon eläimiä ja koneita ovat todella jees. Äänikirjat ovat myös loistavia. Ja nyt ei puhuta BookBeatista, vaan niistä, joissa eri nappeja painamalla saa esim. eri eläimen ääniä. Ihan lemppari on kuitenkin joululaulukirja, sitä on alettu luukuttamaan taas kesäloman jäljiltä. Näin jouluihmisenä tämä on vähän too much.

Isot hamahelmet ovat sellaista hienomotoriikkatreeniä aikuisen kanssa yhdessä tehtävänä. Meillä edelleen asiat hakeutuvat helposti suuhun, vaikkakaan ne tuskin päätyisivät enää nieltäväksi. Silti on parempi. Keskitymme nyt näin ensin helmien saamiseen alustaan, emmekä edes yritä saada mitään tiettyä kuviota aikaiseksi.

Päivittäisessä käytössä ovat edelleen puiset palikat ja dublot. Niistä rakennetaan pääasiassa tornia ja tarinalliset sekä juonelliset leikit ovat meillä vielä kovin ohuita. Palikkalaatikon neiti hakee välillä huoneestaan itse ja alkaa rakennella. Usein toki käskevästi taputtaa lattiaa vieressään, että tulkaas mun kanssa leikkimään!

Pienien leikkieläimien avulla voi harjoitella ensin nimeämään, ääntelemään ja miettimään minkä värisiä eläimet ovat. Sitten sen sujuessa voi rakentaa erilaisia ympäristöjä eläimille, esim. maatilan ja viidakon, johon sitten eläimiä sijoitellaan. Eläimien kanssa on myös hyvä aloittaa harjoittelemaan tarinallista leikkiä. Millaisia tunteita niillä on, tarpeita (uni, jano, nälkä, liikunta…) ja suhteita (äiti, isä, sisko…) ja miten he vuorovaikuttavat keskenään.

Renkaat ovat ihan tosi hyvä hankinta, jos vain sellainen paikka jostain kodista löytyy. Meillä ne roikkuu terassin katosta. Meidän renkaat on olleet jo käytössä keväästä asti, mutta aina vain enenevässä määrin ne kiinnostavat, kun voimia on tullut lisää. Roikkuminen onkin aivan loistavaa treeniä ylä- ja keskivartalolle, joka varsinkin usein downeilla on tavallista heikompi. Nyt uusinta uutta on pyöriminen niissä. Ai että miten siitä muksuna nautti ja nyt vierestä vaan pidättää henkeä ja toivoo ettei itse pyörry näkemästään.

Junaradan osia tuli synttäripaketeista ja uskon meidän saavan niistä monet kivat leikit vielä aikaan. Osaset lienee kuitenkin parempi vielä olla aikuisen hallinnassa ja kokoamista ja purkamista täytyy hiukan vielä harjoitella. Muuten voi olla, että meidän Briot on ratarikkojen saartamana ennen joulua.

Musiikki- ja laululeikit. Missä rytmi, siellä meidän neiti. Erityisesti hän nauttii, kun hänen kanssaan viitotaan lauluja. Se onkin meidän iltapesujen onnistumisen salaisuus. Tämän hetken hitti on Päivänsäde ja menninkäinen. Lounatuulen laulu ja oravan pesä myös vakkariosastoa. Lisäksi neidillä on leikkipiano sekä ihan oikea äidin sähköpiano. Molemmat kovassa käytössä.

Potkupyörä. Meneekö se lelusta? No, ehkä ainakin vielä tässä meidän tapauksessa. Aloiteltiin potkupyöräilyä alkukesästä ja sanotaanko nyt vaikka niin, että projekti on vielä kesken. Suosittelen kuitenkin näillä main hankkimaan potkupyörän jos potkumopoilu sujuu. Pikku hiljaa vähän kerrallaan potkupyörän totutteluun. Se on kuitenkin rankkaa ja koordinaatiota vaativaa. Kirjoitin meidän Puky potkupyörästä kevällä.

Potkupyörä saati Polkupediltä

Leikkikeittiö meillä on ja siinä ollaan harjoiteltu kokkausleikkejä ja teehetkiä. Yksin keittiöleikit eivät juuri innosta, mutta aikuisen kanssa välillä uppoutuu keittelemään sooseja. Vaan kyllä sitä harvoina kertoina on neidin saanut kiinni yksinleikeistäkin.

Pikkuautot- ja traktorit. Nää on joulupukin listalla. Neidillä on kuitenkin kaksi puista pikkuautoa, jolla huristelee autotalossa. Tästä kyseisestä autotalosta kirjoittelinkin aikaisemmin. Se ei kuitenkaan ollut mikään hetken huuma, vaan edelleen jaksaa kiinnostaa.

Lisäksi urheiluvälineitä, kuten maali, sählymaila, hernepussit, jumppa-alustat… Kaikille varmasti käyttöä.

Ja sitten toteat teillä olevan jo nämä kaikki ja vähän päällekin. Jos siellä eksyy joku mummi tai kummi tai vaikka se itse vanhempi etsimään lahjavinkkejä, niin kerron mikä on paras lahja mitä voitte antaa. Aikanne. Ota lapsi mukaan sieniretkelle tai keräämään käpyjä, Hoploppiin, uimaan tai pitäkää kokkikerhoa. Tai menkää kirjaston kuppituoliin lukemaan satuja tai levittäkää pyykkejä.

2,5-vuotiaan kehitys (osa 3)

15.4.2019 Päivi
0 Comment
Fysioterapia, kehitys, Perhe, Puheterapia, taapero, Toimintaterapia

Tämänhetkisten kehitysaskelien ensimmäisessä osiossa kerroin fyysisestä kehityksestä ja ymmärryksestä sekä toiminnanohjauksesta. Toinen osa käsitteli siisteyskasvatusta ja sosiaalista kehitystä. Nyt tajusin, mitkä kaksi täysin oleellista asiaa puuttu. Nukkuminen ja syöminen. Eli ei tässä vielä kaikki. Nyt kuitenkin siitä, millainen on 2,5-vuotiaan kehitys leikin osalta ja mitkä ovat tärkeimpiä havaintojani äidin näkökulmasta.

LEIKKI

Itsenäisesti leikkiin ryhtyminen on edelleen haasteellista. Nyt on kuitenkin otettu iso askel, kun päivä päivältä näen enemmän itsenäisiä auto- ja dubloleikkejä. Olen tässä kokenut oman äitiyteni ahaa-elämyksen. Olemme enemmän käyttäneet kotona aikaa siihen, että mallinnamme leikkiä. Suomeksi siis leikimme lapsen kanssa. Kerromme tarinaa: Mitä ihmiset ja eläimet voisivat puuhata, miten he voisivat jutella toisilleen ja minkälaisia tunteita heillä voisi olla. Ja mitä enemmän leikimme, sitä enemmän on nähtävillä itsenäistä toimintaa. Minä kun aiemmin ajattelin ettei itsenäistä leikkiä ainakaan tule, jos olen koko ajan kaikessa mukana. Dublojen ja puisten palikkatornien kokoaminen on vaihtunut tarinallisempaan suuntaan. Hän syöttää eläimiä, ja ihmiset matkustavat ja seikkailevat erilaisilla kulkuvälineillä.

Autot ajavat pitkin seiniä ja sohvapöydiltä alas. Luulenpa tiemme käyvän kohta vähän vanhemman serkkupojan traktori- ja autolaatikolle varkaisiin. Sen sijaan nukenvaatteiden ompelulla ei ole hurja kiire tai ainakaan suunnonta hoitoviettiä en ole huomannut viriävän. Hellyyttävä hetki oli, kun neiti halusi mennä keinumaan keinuhevosella ja halusi vauvan eteensä kyytiin. Hän piti niin huolellisesti vauvasta huolta. Sitten kun vauhti muuttui hurjaksi vauva pääsi hoitoon äidille, jotta huimapää sai kiitolaukata pappan vanhalla keinuhepalla kohti auringonlaskua. Kotileikkeijä tiedän neidin harrastavan päiväkodissa, mutta kotona leikkikeittiönurkka on ollut vähällä käytöllä. Olen vasta päässyt kyllä vihdoin todistamaan ensimmäistä itsenäistä kotileikkiä.

Nämä itsenäiset leikkihetket kestävät siis yleisimmin viitisen minuuttia, parhaimmillaan alle puoli tuntia. Eli mistään syvällisestä uppoutumisesta ei todella voida vielä puhua, joten ei kannata ahdistua jossei lapsella vielä ole monentunnin tarinallisia suuria seikkailuja. Jos joku muukin kuin meidän neiti on kohdussa ja äidinmaidossa saanut kengurubensaa niin ei siitä lasta voi syyttää.

Meillä on nyt ihan kunnon apinoimiskausi ja tätä pitäisi jaksaa hyödyntää kunnolla. Vähän kaikessa sitä kyllä hyödynnetään niin kuin lukemastaan voi päätellä. Neiti katsoo ihan tosi tarkkaan mitä ympärillä tekee ja matkii samoin. Kun yskäisee, hän yskäisee. Kun kaivaa nenää, hän kaivaa nenää. Kun isimies taputti äitiä vähän pepulle, tuli tenava perässä. Sillä erotuksella, että hänellä oli täyslatinki. Eli vähän tarttis alkaa miettiä mitä tekee ja mitä puhuu ympäristöimurin seurassa.

2,562,57

SUMMASUMMARUM

OIKEA AJOITUS JA KAUSITTAIN HARJOITTELU. Yhtenä tärkeimpänä havaintona itselleni olen joutunut kantapään kautta opettamaan, että kehitys tulee painollaan. On paljon asioita, joita pystytään harjaannuttamaan ja tekemään yhdessä, treenaamaan ja opettamaan. Mutta ei auta vaikka kuinka treenattaisiin, jos aika ei ole oikea. Kun vauvavuotena hätäpäissäni yritin selvittää mitä voin lapseni eteen tehdä, olin raivoissani ihmisten ”omalla painollaan” hokemista. Toivottavasti muistan edelleen kaikille vertaisille sanoa, että paljon voi lapsensa kanssa tehdä hyödyllisiä asioita, mutta tee se ilman suorituspaineita. Sylitysten Avaran luonnonkin katsominen on omanlaista harjoittelua.

LASTA MOTIVOIVA TEKEMINEN. Toinen tärkeä havainto on ollut oppia lukemaan lasta. Mikä häntä kiinnostaa? Mikä häntä motivoi? Mistä sen sitten tietää? Kokeilemme aika ajoin erilaisia juttuja. Kun tarpeeksi kauan on hakattu päätä seinään, päätämme ottaa takapakkia. Mukista juominen on yksi hyvä esimerkki. Viime syksynä yritimme ja yritimme, sotkimme ja sotkimme. Mutta ei siitä saatu aikaan kun kaikille paha mieli. Päiväkodissa neiti innostui Ikean muovisista snapsilaseista juomaan piimää. Nyt menee jo tavan lasista kaikki paitsi vesi. Tai enpä ole uskaltanut edes kokeilla. Viime syksynä otimme potkumopoharjoituksia vähän hampaat irvessä ilman tuloksia. Nyt lumien sulattua kaivoimme mopon naftaliinista ja johan rullasi.

Tänä keväänä olen myös huomannut lapseni opettavan minulle mikä on hänen kyvykkyytensä. Viimeksi viikolla leikkipuistossa osoitettiin, että nyt täytyy päästä kiipeilytelineeseen. Ensiajatus oli, että liian vaarallista ja olet liian pieni. Mutta onko hän? Tietenkään hän ei yksin kiivennyt ja kiipeilytelineen alla oli aikuinen, mutta hän veti itseään eteen päin köysistä ja ymmärsi, kun sanoin, mihin pitää asettaa seuraavaksi jalka tai käsi. Lankesin itse siihen, jota vastaan niin olen. Pitää miettiä miten voitaisiin pystyä eikä tyydytä siihen ettei vaan pystytä.

KANNUSTAVA VUOROVAIKUTUS. Kolmas, mutta tärkein kasvattamisen kulmakiveni on kannustava vuorovaikutus. Kuulin ensikertaa kannustavasta vuorovaikutuksesta harjoittelussani Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä muutama vuosi sitten. Kasvatustapa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se ei tarkoita etten koskaan menetä hermojani tai etten kiellä kiellettyjä asioita ja korota ääntäni. Mutta mitä se tarkoittaa, kerron siitä erikseen. Sen verran mullistava kokemus se on ollut omassa äitiydessä. Uskon sen tuoneen meille hyviä eväitä elämään.

2,58

Lapselleni: En kulje edessäsi, en takanasi. Yritän olla tukenasi, rinnallasi.

Typy 1,5 vuotta

21.2.2018 Päivi
0 Comment
Fysioterapia, kehitys, Puheterapia, Siisteyskasvatus, taapero, Terveys, Toimintaterapia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Typy on nykyisin tosi kiinnostunut Paavosta ja jopa haluaisi heittää palloa sille. Se ei ole onneksi moksiskaan, vaikka karvoista kävisi kiinni ja selkään menisi. Paavo vaihtaa mestaa sitten kun alkaa ärsyttää. Koskaan se ei leiki typyn kanssa, liekö niin viisas että miettii ettei satuta vahingossakaaan pientä.

Katsastuksen paikka. Meillä asuu hyväntuulinen ja voimakastahtoinen puntissa roikkuva takiainen. Tuttuni kertoessa että heidän 7 kk vanha vauva alkaa menettää vauvamaisuutensa aloin pohtia meidän tilannetta. Talossa asuu kyllä hyvin selvä taapero, mutta kyllä niitä vauvamaisia piirteitä on ja vauvoille kuuluvia juttuja harjoitellaan vasta. Kuinka ”vauva” meillä onkaan, en usein ajattele. Välillä me kyllä kotosalla pohditaan, millaisia muille pikku juttuja ja itsestään tulevia asioita me hinkataan ja harjoitellaan satoja ja satoja kertoja. Haaveillaan, josko ens kesänä meillä käveltäisiin.

Meillä on opittu pari viikkoa sitten konttaamaan. Oi vau miten innoissamme oltiin tästä. Fyssari käy meillä kerran kuukaudessa ja antaa meille vinkkejä miten voidaan tukea kehitystä ja annetaan liikemalleja. Liikemallien antaminen on ainakin meillä ollut yksi suurimmista fysioterapian eduista: Harjoittelimme konttauksen mallia ja vähän sen jälkeen tämä uusi taito poksahti esiin. Konttauksen mallia on annettu jo moniamonia kuukausia sitten tuloksetta, mutta tässä huomaa ettei mallien antaminen ole merkityksetöntä. Kun aika on kypsä taito tulee. Typy on noussut tukea vasten hienosti jo monen monta kuukautta ja nyt hän uskaltaa pikku hiljaa alkaa päästämään käsiään irti tuesta.

Syömistä ollaan yritetty kovasti harjoitella. Kuinka paljon jaksaa sutata on todellakin omista voimista kiinni ja välillä harmittaa miten menee helpoimman kautta kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa siivota. Suuri ongelma oli se, että lusikka lensi aina kädestä. En tiedä oliko taikasana, mutta kun lusikan antoi tyhjänä käteen ja auttoi ottamaan lusikan päästä lusikkaan tavaraa hän ei päästänytkään irti. Puheterapeuttia tapaamme myös kuukausittain ja hänen kanssaan harjoittelemme syömistä ja kielen suussa pysymistä. Suujumppia tehdään edelleen ennen jokaista ruokailua.

Ymmärrystä on alkanut tulemaan vuodenvaihteen jälkeen ja nyt typy on alkanut viime viikojen aikana mallintaa viittomia (hyvä, lamppu, lisää, vilkutus, taputus, pusu, kiitos, , ymmärtää niiden merkityksen ja osaa myös ilmaista itseään, mikä on niin ihana juttu. Viitotut laulut ja musiikkivideot on alkaneet kiinnostaa, lemppareita ainakin jammailun ja viittomaviuhtomisen perusteella ovat youtubesta signgirls ja pikku kakkosen viitotut lorut.

Tavupuhetta tulee jo mukavasti, mutta ei meillä koko ajan höpötetä. Sanoina äiti ja pappa tulee selkeästi, kovasti yrittää matkia myös muita sanoja (oman fiiliksensä mukaan).

Eilen huomasin ensimmäisen poskihampaan puhjenneen. Se on siis pepsodentin keruuta varten viides hammas kahden ylä- ja alahampaan lisäksi. Hampaat tulevat tooooooodella hitaasti ja kun ikenet alkavat kutista saattaa mennä monta kuukautta ennenkö mitään silminnäden on nähtävillä. On tyypillistä, että hampaat kehittyvät hitaasti downeilla. Helpottaisi kovasti syömisen harjoittelua jos olisi kalustoa alla.

Pituutta on 76,5cm ja painoa 10,6kg. Siellä hän kulkee omalla hienolla käyrällään kasvaa tosi tasaisesti.

Meillä nukutaan noin 1-2 tuntia päiväunia ja yöunia 10-12 tuntia. Viimeinen puoli vuotta yöunet olivat katkottomia, nyt on alkanut taas joku vaihe? kun tunnin välein saa olla rauhoittelemassa. Typy on selkeästi unessa, mutta tosi levoton ja kärttyisä. Ei kuitenkaan itke eikä vaikuta kipeältä. Liekö ollut niitä hampaidentekopuuhia. Katsotaan mihin homma etenee.

Kirjoja typy ei jaksa kuunnella kuin minisatuja, mutta nyt kuvien katsominen on alkanut kiinnostaa. Sivuja hän tykkää kääntää ja luukkuja avata jos sellaisia kirjassa on. Pallon heittäminen ja sen perässä kirmaaminen ovat mieleistä puuhaa, samoin kaikkien muiden partikkelien heittäminen. Vauvan syöttämistä ja paijaamista ollaan harjoiteltu ja nyt joskus hän saattaa alkaa itse antamaan maitoa vauvalle tuttipullosta. Meillä yksin leikki tai mihinkään keskittyminen on tosi lyhytaikaista, aikuisen kanssa jaksaa kyllä touhuta vaikka ja kuinka. Vaatteiden tutkiminen ja järjestely on oma lukunsa. Niitä voi nypelöidä vaikka ja kuinka.

Vaatteita osataan jo riisua, lähinnä pipot ja sukat ja yritystä on päällekin laittaa, mutta kaukana ollaan vielä jackpotista. Valitsemista harjoittelemme. Esim. kumman kirjan haluat lukea, kumman bodyn laittaa päälle, kumpaa marjaa puuron sekaan, haluatko leikkiä palikoilla vai vauvan kanssa.

Uimaan ei olla päästy pitkään aikaan jatkuvan yskän ja flunssien vuoksi. Muskari niin ikään jäi myös. Päiväkotipäivän jälkeen ihan mikä tahansa aktiviteetti olisi liikaa. Toisaalta on niin harmi, koska muskari oli yhteinen kiva juttu, josta hän nautti tosi paljon. Mutta kyllä sitä ehtii muutaman vuoden päästäkin.

Voi kakka minkä aina meille teet. Jos kakkajutut ei kiinnosta ohita tämä kappale. Meillä on siis ollut päivittäiskäytössä jatkuvan ummetuksen hoitoon Levolac ja Pegorion. Nillä se on toiminut päivittäin tosi hyvin. Nyt kuukaudenpäivät kakka on mennyt normaalia pahemmanhajuiseksi, ihme siirapiksi ja epäsäännölliseksi tuhrimiseksi, ilmaa tulee hurjasti. Lisäksi meitä on vaivanneet vaikea ihon kuivuminen ja jatkuva yskä ja flunssa. Epäilyni kallistuvat allergioiden puolelle ja kohta me onneksi pääsemme niitä selvittelemään, mistä nämä kaikki voisivat johtua. Olen aiemmin kuitannut kaikki nämä edellä mainitut suoliston operointiin ja hitauteen sekä päiväkodin aloittamiseen.

Olen lukenut paljon kauhujuttuja karkailusta ja muisa ongelmista julkisilla paikoilla downiaisten kanssa. Tässä vaiheessa ihmisten ilmoilla on tosi kiva käydä tän meidän minityypin kanssa. Esim. kaupassa hän jököttää ostoskärryissä ja on ihan lumoutuneena kaikesta mitä ympärillään näkee, bussimatkat samoin ja jopa terveyskeskuksen odotusaulassa. Siellä hän vilkuttelee ja flirttailee kaikille miehille minkä ehtii. Eikä vielä ketään ole ollut, jonka suu ei olisi sulannut hymyyn meidän valloittavan lyylin edessä.

blog21.2. 2.

Tästä näkee hyvin, miten nilkoissa, polvissa, lonkissa ja keskivartalossa on ylimääräistä joustoa ja jäntevyys on heikompaa.

Tänään vietellään sairastupapäivää, kun hoidossa epäilivät noron meillekin iskeytyneen. Tämän päivän pottaan iskeytyneen materian perusteella en nyt ihan menisi takuuseen, mutta onpahan nyt otettu sitten varman päälle.

Kirpakkaa ja aurinkoista pakkaspäivää kaikille ja ne jotka saavat viettää hiihtolomaa, nauttikaa täysin rinnoin!