ruoka

Koko perheen arkiruokaa 2/52 – Kylmäsavulohipasta

Monille kylmäsavulohi on liian kallista, mutta itse usein nappaan lähikaupasta eräpäivää lähestyvät fisut kyytiin ja pakastan ne pastapäivää varten. Näin ollen kaikki voittaa.

Kylmäsavulohi on arkeen siksi erittäin pätevä vaihtoehto, että se on nopea käsitellä. Ja ruoka valmistuu todella nopeaan. Vaikka tämä onkin nopeutensa vuoksi valikoitunut arkiruuaksi, niin tämä on kyllä sen verran juhlavan makuista, että kehtaa laittaa pyhäpöytäänkin.

  • 385 g kylmäsavulohta (jos käytät kuitenkin valmispaketteja laittaisin 3 pkt eli 450g ja jättäisin muutaman siivun eväsleivälle)
  • 2 kpl punasipuleita
  • 1/2 sitruunan mehu
  • ruukku tuoretta tilliä (voi korvata esim. tuoreella ruohosipulilla mikäli tilli ei napostele)
  • 1 prk eli 2 dl kaurakermaa (esim. Planti)
  • 1 prk eli 150 g kauratuorejuustoa (esim. Oatly)
  • mustapippuria ja suolaa
  • pastaa
  1. Laita pastavesi jo kiehumaan, jotta ei tarvitse odotella spagettien kypsymistä. Muista suola pastaveteen.
  2. Leikkaa kylmäsavulohisiivut saksilla haluamasi kokoisiksi siivuiksi. Kauhean pientä ei kannata tehdä, koska sekoittaessa lohi hajoaa kuitenkin pienemmiksi paloiksi.
  3. Pese tilli ja leikkaa saksilla silpuksi.
  4. Pese sitruuna ja purista mehu.
  5. Pilko punasipuli. Kuullota runsaassa määrässä öljyä (itse käytin rypsiöljyä). Jätä puolikypsiksi.
  6. Lisää kylmäsavulohi. Paista muutama minuutti. Mikäli ajatus raa’asta kalasta etoo, paista kalaa pidempään, muutoin vain muutama minuutti, jotta kala pysyy mehevänä.
  7. Sekoita joukkoon hellästi tuorejuusto, kerma, puolikkaan sitruunan mehu, suola ja pippuri.
  8. Pyöräyttele mukaan varovasti tilli.
  9. Kastikkeen voi sekoittaa pastan kanssa keskenään tai jättää erikseen. Aivan yhtä jumalaista se on kummin vain.

Tarjoiluehdotus: Nauti vauvan kanssa lattialla.

Maailman parhaat lohiskagenit (myös maidottomana)

En ollut aiemmin tehnyt minkäänmallisia skageneita, mutta rakastan yli kaiken niitä. Siksi halusin niitä juhliin. Valitsin lohen katkarapujen sijaan, koska lohi oli kaikkien suuhun varmempi valinta.

Etsin eri reseptejä ja tuunailin niistä sitten oman version. Olen luullut olevani tarkkaan reseptejä noudattava, mutta yhä useammin huomaan roiskivani ja makustelevani sörsseleitä pitkin matkaa. Ja aikas hyviä on tullut, vaikka itse sanonkin. Avainasemassa tässä täytteessä kuitenkin on laadukas savustettu lohi. Jos vain mahdollista, savusta itse. Siitä tulee, no, ei sitä voi edes palvelutiskin fisuihin verrata. Myös kylmäsavulohi käy, mutta tästä saa nauttia myös raskaana olevat. Saaristolaisleivät oli mieheni mamman käsialaa.

Ohje:

n. 800 g Savustettua lohta

1 tl sitruunapippuria

1 tl sokeria

1 rkl dijon-sinappia (myös ihan Turun sinappi tai mitä kaapista löytyy käy, jossei dijonia käytä muutoin)

450 g ranskankermaa (tai maidottomaan käytin Oatlyn iMat fraishea)

100 g maustamatonta tuorejuustoa jykevöittää täytettä (ei kuitenkaan pakollinen ja maidottomaan en laittanut tuorejuustoa ollenkaan)

suolaa maun mukaan (suolan tarve riippuu siitä, kuinka suolaista kala on)

Puolikas nippu tilliä tai ruohosipulia. En ole tillin ystävä yleensä kuin kalakeitossa, mutta lähikaupassa ei ollut kuin tilliä, joten käytin sitä. Ja namia tuli. Myös nirson puoleinen sisko antoi pisteet tälle.

  1. Riivi lohesta paloja haarulla tai lusikalla. Ei haittaa vaikka menisi pieniksikin paloiksi. Tsekkaa ruodot pois.
  2. Pese ja kuivaa tilli (tai ruohosipuli) ja pilko tai leikkaa pieniksi
  3. Sekoita yhteen ranskankerma (+tuorejuusto), sinappi, sitruunapippuri, sokeri ja suola
  4. Lisää joukkoon lohi ja tilli. Sekoita tasaiseksi, älä vatkaa hurjasti ellet halua lohesta smoothieta.
  5. Ja siinä se. Täytteen voi ja kannattaakin tehdä edellisenä päivänä, jotta täyte maustuu. Lusikoi täyte kuitenkin vasta juhlapäivänä leipien päälle, jottei leivät kostu liikaa.

Toiset tykkää kermaisemmasta ja toiset kalaisemmasta täytteestä. Siksi kannattaa laittaa ensin vähemmän ranskankermaa ja kalaa. Niitä voi hyvin lisätä vielä kun koko komeus on valmis. Tästä tuli iso satsi ja olisi riittänyt ainakin 40 henkilölle. Tein siksi sen verran ison satsin, että saimme herkutella tätä uuniperunan täytteenä. Ai että. Tätä täytyy tehdä jouluksi!

Ristiäistarjoilut

Mietin pääni puhki mitä ristiäisissä tarjoiltaisiin. Sain neuvoksi tarjota sitä mitä itse haluaa syödä ja muut tyytyköön siihen. No, jos oltaisiin sillä teemalla menty, niin osa olisi varmaan joutunut tyytymään mehuun ja kahviin. Kyllä juhlissa on mielestäni tärkeää olla otettu eri ruokavaliot huomioon, myös lapset ja nirsoilijat. Vieraat tekee juhlan. Ja jos juhlissa ollaan nälässä, en tiedä kamalampaa. Yhteensä meitä oli vajaa parikymmentä aikuista ja kuusi lasta. Tarjoiluja jäi yli, mutta olen saanut sellaisen mielummin liikaa kuin loppuu-kasvatuksen.

Mietin teenkö kermakakkua. Se on sellainen mielipiteitä jakava asia. Osa vannoo kermakakun nimeen ja toiset ovat saaneet siitä lapsuudessaan traumat. Jonkinlainen näyttävämpi kakku kuitenkin kuuluu omien mielikuvien juhlapöytään. Nyt loppusyksystä uskaltauduin heittäytymään tuhdin suklaakakun kimppuun. En tarjoiaisi tätä kesällä, vaikka uskoisin sillekin kannattajia löytyvän. En ollut aiemmin tehnyt kyseistä kakkua, se on aina riski ja omat kommelluksensa tässäkin oli.

Surffailin nettiaallon harjalla ja päädyin maailman parhaaseen suklaakakkupohjaan täytekakussa. Nimensä veroinen oli. Resepti löytyä Viimeistä murua myöten-blogista.

Ensimmäinen kakkupohja ei tahtonut kypsyä ja pidin sitä loppuviimein liian kauan uunissa. Reunat ja pinta maistuivat palaneilta, mutta leikkasin ne pois ja loppuosa kakusta oli ihan käyttökelpoista. Palaneen maku ei ollut onneksi tarttunut koko kakkuun. Pohja ei myöskään kohonnut niin paljon, että olisin saanut sen leikattua kolmeen kerrokseen. Tein toisen pohjan siis myös ja näin ollen kerroksia tuli neljä. Tämä jälkimmäinen onnistunut kakkupohja piti tietysti pienentää myös. Kakkupohjan jämistä ja ylijääneestä moussesta tein pakkaseen odottamaan pahaa päivää. Hävikki siis nolla jossei palaneita paloja oteta laskuun.

Reunakalvo olisi ollut aika kova sana. No, sotkuiset reunat jäivät suklaamoussen alle.

Sisällä ja kuorrutukseen tuli suklaa- ja valkosuklaamousset, reseptit löytyvät Annin uunissa-blogista. Suklaamousseen tuli tosi paljon voita ja se jäi hieman suutuntumaankin omaan makuun. Seuraavalla kerralla ehkä vähentäisin voin määrää tai tuunailisin muuten reseptiä. Mutta olihan se nyt törkyisen hyvää.

Koristeena oli paljon Pinterestissä ja Instagramissakin näkyneitä Schleich-eläimiä. Mietin kuumeisesti koristelua ja sattumalta hypermarketissa haahuillessani törmäsin näihin. Ensin ajattelin erilaisia metsän vauva-eläimiä, mutta sitten löysin hyllystä koko meidän perheen. Valkohäntäpeuraperheemme nököttää siis kakun päällä. Nämä päätyvät neidin joululahjapakettiin, eli pääsevät jatkojalostukseen. Muuten olisivat turhan kalliit kakunkoristeet. Lisäksi kakun päälle pääsi männyn oksa ja pihlajanmarjat kakun kylkeen. Murustelin keksiäkin jo valmiiksi ja piti sitä laittaa vielä kakun päälle, mutta todettiin makutuomareiden kanssa, että less is more.

Itselleni lohiskagenit oli must. Olin niistä haaveillut jo pidemmän aikaa. Äiti ja isä savustivat siihen lohen, mikä tekeekin sörsselistä ihan tajuttoman hyvän. Tein sekä maidottoman että maidollisen version oman imetysdieettini vuoksi. Ja voinen sanoa ettei maidoton versio juuri maidolliselle hävinnyt! Saaristolaisleivät oli mieheni mamman tekemät ja niiden ohjeesta ei ole hajua, mutta ihania olivat.

Leivät leikkasin puoliksi, niin tuli juhlavampia.
Koristeena näissä ja voileipäkakussa olleet herneenversot äiti kasvatti ikkunalaudalla.

Lisäksi oman imetysdieettini vuoksi tein myös vegaanista porkkanapiirakkaa. En kertonut kenellekään sen olevan vegaanista mahdollisten ennakkoluulojen vuoksi ja se sai kyllä kiitosta. Ohje Urbaanin isän-blogista. Myönnän kyllä hurmoksessa korkanneeni täytekakun, vaikka se ei ollut maidotonta ja gluteenitonta nähnytkään. Palasin kuitenkin ruotuun vauvan masuvaivat ja itkut välttääkseni.

Kinkkuvoileipäkakku oli äitini tekemä, siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että voileipäkakusta pitävät jumaloivat äidin voileipäkakkuja. Lisäksi suolaisena tarjottavana oli kaikkien suuhun sopivia karjan- ja perunapiirakoita suoraa pakastealtaasta sekä munavoita. Makeina oli vielä mieheni mamman tekemät vinoleivät. Nämä valikoituivat sen vuoksi, kun tyttäreni ei olisi aikaisemmissa juhlissa osannut lopettaa näiden syömistä. Pöydän päädän nappasin kaupasta Fazerin erilaisia suklaita; sinistä, dominoa ja geishaa.

Jaan teille vielä täytekakun ja lohiskagenien reseptit, jotta ei tarvitsisi kahlata reseptipankkeja tuntitolkulla läpi. Skagenithan on ihan täydelliset myös joulupöytään. Muita ristiäisistunnelmiamme voit käydä lukemassa viime postauksesta.

Same same but different illallinen ravintola Kuoressa

”Hänestä se ajatus lähti”, viittaa Kuoren ravintolapäälikkö Henna pöydän päässä olevaa 10 kuukautta vanhaa hurmaavaa tyttöä kohti. ”Meillä oli halu tuoda kansainvälistä downin syndrooman päivää ja erilaisuutta näkyvämmäksi”, summaa vielä toinen ravintolan omistajista Marjaana Pohjola. Ei siihen muuta tarvittu. Näin syntyi Kuoren väellä ajatus Same same but different illallisesta. Sanoma siitä, että olemma kaikki erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Ravintolassa häärittiin 213-päivän illallisen eteen vapaaehtoisvoimin ja keittiön puolella kokkasivat itse omistajat Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen. Iltaa olivat mahdollistamassa yhteistyökumppanit Gryn, Turun kahvipaahtimo, Bornemannin mehustamo, Saloniemen juusola, Soil wine group, Let me wine, Vihannespörssi ja Kespro tuotelahjoituksilla. Iso kiitos halusta olla mahdollistamassa päivää kuuluu siis myös heille.

Ilta oli täyteen buukattu (40 henkilöä) ja ravintolassa vallitsi ihana ja helposti lähestyttävä tunnelma. Olimme varmasti suurin osa toisillemme entuudestaan vieraita, mutta silti juttua riitti. Toki meidän seurueella iso osa illallista kului siihen, että viinilasit pysyivät pystyssä, keittiöön ei mennyt meiltä ylimääräisiä kokkeja ja että tilanne pysyi nyt noin muutenkin edes kutakuinkin hallinnassa. Mutta noin muuten ehdimme edes muutamien kanssa juttelemaan enemmänkin.

Meidän perhe pyörii luonnollisesti paljon lapsiperhearjessa ja näemme lähinnä aikuisia downeja busseissa ja muilla julkisilla paikoilla. Oli kiva olla mukana tutustumassa perheisiin, joissa elämä on jo ihan erilaista ja erilaisessa elämänvaiheessa olevaa. Mukana oli vähän vanhempia lapsia perheineen, aikuisia lapsia vanhemman kanssa,  paljon kaveruksia, joilla oli avustajat mukana ja aikuisia sisaruksensa kanssa.

Kuori on kasvisruokaravintola, jossa suurin osa annoksista on myös vegaanisia. Mutta voi pojat – uskokaa tai älkää – tämä mesta ei sekaaneja jätä kylmäksi. Kuoressa tarjoillaan ala carte aikaan vain menu, joka vaihtuu parin kuukauden välein. Meille tarjottiin aikanaan suuren suosion saanut vähän vanhempi menu, jonka he halusivat tuoda meille uudelleen. Usein sitä joutuu jo toteamaan, että kotona olis tehnyt parempaa safkaa, mutta Kuoressa sai miettiä, mitä nämä ihanat maut ovat ja voikun osais kokata yhtä hyvää kasvisruokaa.

Ruokaa laitetaan mahollisuuksien mukaan kauden kasviksista, mutta etenkin kun se meillä Suomessa asettaa tähän vuodenaikaan omat rajoitteensa, hyödynnetään paljon maailman sesonkikasviksia.

Kuoressa on muuten myös loistavat lounaat, kärkikahinoihin menee Turun lounastarjonnoissa hinta-laatusuhteeltaan. Ja jos on tsäänssi ottaa lasi viiniä, ei tarvitse todellakaan tyytyä tiskin alta vedettyihin JP. Chenetin hanapakkauksiin.

kuori3

Seitan laab. Alkuruokana oli Grynin leipää ja vaahdotettua voita yhdessä kurpitsakeiton ja Saloniemen vuohenjuuston kanssa. Hyökättiin niin innoissaan niiden kimppuun, että ihan kuva jäi.

kuori5

Mustapapukroketteja, yrttitahinikastiketta, paahdettu kukkakaalia ja pikkelöityä fenkolia. Tärähtänyt kuva ei anna oikeutta, mutta niille joille Kuori on ihan vieras saa edes jonkinlaisen kuvan tarjonnasta.

kuori6

Mustapapukroketit oli päivänsankarin lemppareita.

kuori7

Marinoitua banaanikakkua, kinuskia ja pekaanipähkinää

Kuoren henkilökunnalla oli ihana ja lämmin meininki. Ainakaan meille ei tullut hetkeäkään sellainen olo, että olisimme vaivaksi, sohelluksemme saisi jonkun näkemään punaista tai niin monien downiaisien lähtiäishalit olisivat aikaansaaneet vaivaantuneisuutta.

Kuori ylsi tämän vuoden Suomen 50-parasta ravintolaa listalla sijalle 36. Jos listalla olisi ollut erikseen eettisyys-kategoria, Kuori menisi ehdottomasti kirkkaasti kärkeen. En ole kuulut vastaavanlaisesta meiningistä meillä Suomessa. Tämä on sitä hyvää pöhinää, jota tarvitsemme Suomeen lisää. Tämä oli osoitus siitä, että kehitysvammaisia osallistetaan, ei eristetä. Pistäkääs muut perässä. Kiitos Kuori food and wine <3

Aamuinen lumipyry on vaihtunut auringoksi, jee! Se tekee maanantaista aina pikkuisen vähemmän maanantain.

Miniloma Turusta Gdanskiin

Uskallan julkaista tämän senkin uhalla, että joka tuutissa podetaan tällä hetkellä lentohäpeää. Joudun nostamaan käteni pystyyn muiden muilla tavoin maailmaa parantavien kanssa. Hyväpä on paapattaa työmatkapyöräilystä, kierrätyksestä ja kestovaipoista, kun kuitenkin kerta vuoteen tulee lennettyä. Joskus enemmänkin. Samaan sarjaan kuulutaan. Ensimmäinen askel parantumiseen kuitenkin on tiedostaa omat ongelmansa ja heikkoutensa.

Tämä on tarina siitä kuinka kikkiriikkisen yhteistä parisuhdeaikaa omaavat mutsi ja fatsi pääsivät karkaamaan hyisen kylmään marraskuiseen Puolan Gdanskiin, kun toiset isovanhemmat otti typyn ja toiset isovanhemmat koiran hoteisiin. Laatuaika käsitti tällä kertaa muuta kuin lentokentän penkeillä päät vastakkain nukkumisen, joten Turusta suoraa reilun tunnin lentoajalla sai meidät tarttumaan Gdanskiin. Tarkoituksena oli levätä. Syödä ja juoda hyvin. Nähdä muutama uusi nurkka maailmasta. Mutta ennen kaikkea päästä päivittämään oliko matkaseurallani kanssani vielä muutakin yhteistä kuin asuntolaina.

gdanskkii.jpg

Turun lentokenttä on sekoiluvapaa-alue jos lentokentällä asioiminen on vierasta ja pelottavaa. Ei pääse kauas eksymään. Ja siinä yhdessä kahvilassa – joka sekin on sunnuntaina kiinni – voi olla varma että aika voi tulla pitkäksi, jos lento on myöhässä niin kuin meilläkin oli. Jos joku onnistuu kuitenkin olemaan kentällä arkisin, niin kahvilassa on tosi hyvä lounas.

gdansk6

Gdanskissa olleet tiesivät kertoa ettei taksi ei ole kallis, mutta pyrin välttämään yksityisautoilua. Julkinen liikenne on helpompaa ja vaivattomampaa kuin moni uskoo. Ja halpaa kuin saippua. Kusetetuksi tulemisen riski on olematon ja vähän pidemmällä bussireitillä näkee yleensä enemmän myös maisemia ja elämää. Bussilippu kentälle maksoi 3 tai 4 zoltya eli alle euron/nenä.

Kätevänä retkiemäntänä olin katsonut etukäteen millä bussillä pääsee keskustaan. En tietenkään väärin, mutta jostakin kumman syystä bussi nro 110 ei mennytkään vanhaan kaupunkiin. Onnea on nykyaika tälläisilla uusavuttomilla. Paikannuksella nähtiin mihin päin maailmaa oltiin bussilla menossa. Bussi vei kauppakeskus Galeria Baltyckan ohi ja päätimme jäädä siinä pois ja ottaa uuden linjan ratikalla. Ja äitimuorin neuvot ei jättäneet pulaan. Kysyvä ei tieltä eksynyt ja saatiin suora ratikkalinja vanhaan kapunkiin. Linjan numeroa en muista, mutta Dworzwc Glowny pysäkki jää ihan vanhan kaupungin reunamille. Mutta jos siis sieltä kentältä haluaa suoraa vanhaan kaupunkiin niin bussin numero on 210.

gdansk7

Törkysen hyvää pikaruokaa (vegeburgeria) kauppakeskus Galeria Baltyckassa. Ilmeisesti joku ketjumainen ravinteli, itselle ihan uusi tuttavuus. Eikä noin nimestä päätellen kasvisruoka ole se niiden juttu.

gdansk8

Puolalaisia oluita (muuta kuin lageria) metsästettiin ja löydettiinkin. Ei hullumpia. Emme  kuitenkaan todellisuudessa löytäneet niin montaa mielikuvissani ollutta hämyistä pientä käsityöläispanimoravintoloita kuin luulin. Älä käsitä väärin. Janoisena ei tarvitse kotiin tulla.

gdansk9

Ankkaa turistikadulla Restauracja Latajacy Holender. Yritimme suunnitaa ennalta katsomaamme ravintolaan, mutta ei ollut sitten siellä päinkään. Ravintola oli kuitenkin tupaten täynnä, joten päätettiin antaa tsäänssi. Ja se kannatti. Ylihintaista turistikuraa pääkaduilla-myyttiä on nyt saatu alitajunnassani kolautettua. Lasku yhteensä pääruuista ja oluista 33 euroa.

Marraskuinen tuuli Gdanskissa oli sielun läpi tunkevaa ja yksikään villapaita ei ollut turhaa vaikkei edes pakkasta ollut. Käveltiin kuitenkin paljon pitkin ja poikin. Majoituimme vanhankaupungin kulmille Puro hotelliin, jossa laiskuuttamme söimme kahtena aamuna aamupalat. Tosi hyvä, muttei ihan top kolmoseen aamupalapöydistä päässyt. Erikoiskahveista, juustoista ja runsaasta hedelmä- ja vihannestarjonnasta plussaa. Makeat näytti luotaantyöntäviltä, mutta pekoninaista se ei haitannut. Aamupala Purossa n. 15 euroa/ nenä.

Olipa hotellia vastapäätä myös kotipizzan tyyppinen paikka, josta kävin hakemassa iltapalaksi muutamilla euroilla vatsantäytettä. Pitsaa iltapalaksi? Viimeistään tässä kohtaa ei varmaan enää kellekään jäänyt epäselväksi, että syötyä tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

gdansk5

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

gdansk10

Dumplingsit on Puolan perinnekeittiötä parhaimmillaan ja Pierogarnia Mandu yksi ”pakko kokea-paikoista” Gdanskissa. Tämä oli myös ainoa ravinteli johon varattiin pöytä etukäteen, kun on niin suosittu. Mutta kuinkas muijan kävikään. Näiden vedessä keitettyjen nyyttien suutuntuma oli niin liejuinen, että yksi olut ei riittänyt niitä huuhtomaan alas.

Sen riipaisevan pettymyksen sävyistä ruokakokemusta rikkaampana lähdimme tallustamaan kohti päivän aktiviteettiamme, Marian kirkkoa kohti. Olimme lueskeskelleet kirkon katolta olevan komeat näkymät. Ylhäälle päästäkseen piti pulittaa 5 euroa per pipo ja reippaat 400 kapeata kierreporrasta kipitettyään sai vetää sen oman piponsa vieläkin syvemmälle ja ihailla panoraamaa.

gdansk11gdansk12gdansk13

gdansk21

Kahviloita ja ravintoloita on joka nurkalla. En kehtaa kertoa kuinka monessa tuli vierailtua, mutta tämän nostan ylitse muiden. Siis niin pähee. Jozef K:ssa on myös silloin tällöin DJ.

gdansk16gdansk15gdansk20gdansk14gdansk18gdansk19

Gdanskissa ihmisiä tuntui kaduilla ja ravintoloissa olevan vain kourallinen. Illallisilla sen sijaan näkyi jo enemmän porukkaa, mutta muuten välillä jopa mietti voiko ravintola olla mistään kotoisin kuin siellä sai melkein kaksisteen olla. Jos luulet ettei dumpingsit ole sunkaan juttusi, suosittelen toista paikallista, täytettyjä uuniperunoita tarjoavaa Pod Rybaa. Itse otin pekonia ja kanttarellia sisältävän perunan. Annos oli aivan jäätävän iso ja vaikka me tunnetusti syömme ja paljon niin emme jaksaneet annoksiamme kokonaan syödä.

Siellä illan hämärissä käsi kädessä kävellessämme kaupunki pimeni aivan varoittamatta tyystin. Ei tuikun tuikkua missään. Sähköt menivät poikki eikä kukaan tiennyt syytä. Me otimme tästä romanttisesta hetkestä vaarin ja menimme kynttilän valoon ottamaan tuopilliset puolalaista. Ainakin vanhan kaupungin kattava sähkökatko kesti noin tunnin verran. Syy ei meille valjennut. Että puhelimet kannattaa ainakin olla ladattuina tai jonkin sortin kartta.

gdansk2

Cafe Liberts, kiva ja nätti kahvila. Aamupalalla. Kohtuuhintainen.

Viimeisenä kokonaisena päivänä päätimme lähteä käymään toisen maailmansodan museossa. Paikka on aivan valtava ja siellä saisi kulumaan varmasti yhden päivän. Meille riitti kuitenkin muutama tunti. Museovihaajan kuori alkaa pikku hiljaa murtua ja teki ihan hyvää taas hetkeksi pysähtyä miettimään suhteellisen tuoretta historiaa. Pääsymaksu on noin 1,5 euroa, mutta sattumaksemme tiistaisin oli kaiken kukkuraksi ilmainen sisäänpääsy.

gdanski1

gdanski2

Museoon tehdyt kaduilla pääsi aika autenttisesti hyppäämään 40-luvulle.

gdanski3gdanski4

Tajunnanräjäyttävä ravintolaelämys koettiin ekstemporelöydöllä. Toisen maailmansodan museon lähettyvillä oleva ravintola Correze edusti fine diningia huokealla hinnalla. Onneksi uskaltauduttiin sisään ilman Trip Advisoria.

gdansk4

Muija, joka ei juo siidereitä kuin yhden kerran kesässä otti hot ciderin. Törkyhyvä. Omenainen ja kanelinen eikä yhtään ällömakea.

gdansk1

Alkupalaksi N otti keittoa ja minä poron tartaria. Annokset oli lautasia myöden niin nättejä että itketti.

gdansk3

Etualalla villisikaa ja minulla jonkin sortin vaaleaa kalaa. Tarkalleen en edes tiedä mitä kaikkea söin, mutta niin kaunis annos täynnä ihania makuja. Jälkkärit nautittiin muualla hetken sulateltuamme. Hintaa näille kaikille tuli n. 65 euroa.

gdansk

gdanski

Gdanskissa rakennettaan paljon ja tyyli on samanlaista kuin vanhassa kaupungissa olevat piparkakkureunuksiset ja pastellisävyjen täyttämät korttelit. Vanha kaupunkihan se ei totta vieköön ole, koska Gdansk paloi toisessa maailmansodassa ja kaikki on sen jälkeen uudisrakennettu. Vanhaa kunnioittaen kuitenkin. Että edes sinne päin.

Tämä turkulaisten Tallinnaksikin tituleerattu hansakaupunki ei saanut haukkomaan henkeäni enkä sen sielukkuuttakaan tuntunut oikein löytävän. Sen edullinen ja hyvä ruoka ja nopea saavutettavuus Turusta voisi saada kuitenkin minut tarttumaan siihen joskus toistekin. Ja pienen junamatkan päässä oleva Sopot valkoisine hiekkarantoineen voisi houkutella kesäaikaan lapsiperhettäkin.

Toki reissun aikana ehdimme riipaista vain Gdanskista pintaa, mutta mitä syrjempään bussilla kuljimme sen kurjemmalle ikkunan takaa näytti. Joskaan en juuri päässyt tutusumaan ehtaan puolalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin, pääsin päivittämään millainen mies minulla on. Viime aikana keskustelut hänen kanssaan on pyörineet lähinnä lapsissa (ihmisversiossa ja koirassa). Kakan laadussa ja määrässä, otetuissa lääkkeissä, koiralenkkien pituuksissa ja menikö työpäivämme hyvin vai huonosti. Tulipahan todettua, että saman tyypin kanssa edelleen haluan niitä pissakakka-juttuja jakaa.

Varsinais-Suomeen on tullut ihana talvi. Joulupukilta saatu pulkka on päässyt mäkeen ja meidän neiti on ihan innoissaan. Muuten noi lumihommat kiinnostelee meitä emäntiä vaihtelevalla menestyksellä. Mut nautitaan ny, kohta on taas kesä!

-Päivi

 

 

 

 

Ho Chi Minh City – suurkaupunki meidän makuun

Tämä kaupunki vei meidät mennessään. Etenin ruuan vuoksi, mutta kaupunki oli helposti lähestyttävä jopa jalan ja suurkaupungista löytyi paljon nähtävää ja koettavaa. Ensi kerrallekin. Meitä vähän jännitti mopoliikenne etukäteen ja selviämmekö siitä, mutta jo ensimmäisenä iltana löysimme rytmin ylittää tiet mopojen keskellä ja olimme kuin kalat vedessä. Rauhallinen eteneminen ja pakittaa ei saa.

Sen mitä reissaamme, pyrimme pärjäämään mahdollisimman pienellä budjetilla ja majoitus on viimeinen mihin panostamme. Nyt päätimme viime hetkellä tehdä toisin ja varasimme etukäteen Novotel Saigon Centre nimisen hotellin. Olihan se melkosen luksus ja harmitti etten pakannut niitä parhaimpia mekkojani mukaan:D!

Bangkokissa kielitaito on ihan eri tasoa mitä HCMC:ssä (Ho Chi Minh Cityssä) ja muissa Vietnamissa vierailemissamme paikoissa. Jopa tässä hienossa hotellissa oli vähän kielimuuria ja esimerkiksi taksi, joka luvattiin kuuluvan hintaan maksoikin yllätykseksi melkoisen suolaisesti, n. kolme kertaa enemmän kuin julkinen taksi. Häämatkan piikkiin hei! Kielitaidottomuuteen tottui ja kaikki asiat sujui melko lailla ongelmitta. Välillä oli vähän epämukava olo, kun ei ollut ihan varma menikö viesti perille. Kaikki oli aina ”yes yes”.

Neljä päivää meni kaupunkia kiertäen ja ihmetellen. Syöminen näyttäytyi (niin kuin aina meillä) isossa roolissa. Yhteenveto meidän ravintolakokemuksista oli ettei hinta määrää täällä laatua. Mitä halvempaa ja ”nuhruisempi” ravinteli tai koju oli, sitä makoisampaa ruoka oli. Ne muutamat ”kalliit”, joissa kävimme ja joita olimme etukäteen googlannut, tuotti kyllä pettymyksen. Usein annettu vinkki seurata paikallisten jalanjälkiä toimi täälläkin hyvn. Virallisia aktiviteetteja ei ollut kuin sotamuistomuseo. Cu Chin tunnelit päätimme jättää välistä, koska N ei olisi tunneleissa päässyt vierailemaan kokonsa vuoksi.

Seuraa kuvapläjäys ja tunnelmia meidän kokemuksista….

IMG_2724

Ho Chi Minh lentokentällä

IMG_2735

Novotel oli ainut, joka muisti meitä häämatkalaisia.

IMG_2747

Notredamen katetdraali edustaa kaupungin ”hieman” erilaista arkkitehtuuria. Kuvaa osui myös muutama mopo.

IMG_2748

N rillaa rokotiiliä Bo Tung Xeo ravintossa. Lämmin suositus, hauska kokemus ja hyvää ruokaa.

IMG_2750

 

IMG_2755

Näkymät hotellihuoneesta.

IMG_2758

Aamupalapöydässä liikenteen ihmettelyä. Huomioi mopojen levittäytyminen.

IMG_2760

Hihi, näyttää vähän länsimaalaiselta, mutta kyllä me syötiin paljon pho keittoa aasialaisia muita herkkuja, joita kokki valmisti kaikille erikseen. Tuoreet hedelmät <3

IMG_2851

Merry christmas!

Haahuilun ja harhailun tuloksena eksyttiin Nha Hang Ngon nimiseen ravintolaan, joka näytti kalliilta, mutta oli todella hyvä hintalaatu suhteeltaan! Ravintola oli tupaten täynnä, mutta meillekin pieni pöytä löytyi. Meidän vieressä oli aivan ihastussava alunperin Vietnamista kotoisin oleva pariskunta, joka oli jo yli 20 vuotta asunut Kaliforniassa. He opastivat meitä ruokien saloihin ja suosittelivat eri makuja. He myös tarjoilivat omasta pöydästään maistiaisia ja keskustelimme niitä näitä. Ihana ruokahetki! Rouva halusi antaa vielä sähköpostiosoitteensakin voidakseen jakaa hänen parhaat vietnamilaiset reseptinsä. Pitääkin kirjoittaa hänelle!

IMG_2779

Älkää kysykö mitä tässä on. Namia oli!

IMG_2783

Ravintolassa oli kaikki raaka-aineet nähtävillä ja niitä pääsi ihmettelmään ja katselemaan esivalmisteluja.

IMG_2784

Rouva naapuripöydästä nappas mut käsikynkästä mukaan ja kertoi mitä kaikkea pöydillä notkui. Kaikkea hän ei itsekään tiennyt, mutta sitten se selvitti sen!

Sotamuistomuseo oli yvin silmiä avaava, tunteita pintaan nostattava ja hyvin tulkinnanvarainen sodan häviäjistä ja voittajista. Aikaa saa kulumaan kolmen kerroksen koluamisella sekä ulkona olevia koneita kohnaamalla. Museo oli halpa ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Ne alle 10-vuotiaat lapset olisin jättänyt vaikka Burgerkingiin pirtelöille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dioxinin jälkiseurauksia, minkä jäljet näkyvät katukuvassa vielä tänäkin päivänä. Hiljaiseksi vetää ihmisen pahuus ja ahneus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…Ja vähän iloisempiin tunnelmiin…

IMG_2805

IMG_2879

IMG_2884

Jos osattiin Afrikassa virittää mopon kyytiin jos ja mitä niin kyllä täälläkin! Paras tai pahin oli Phu Quocin saarella mopon perävaunu, jossa oli hirveän kokoinen sika.

Lähtöpäivänä löydettiin ihan meidän hotellin vierestä aivan ihana ravintola! Tänne olis tehny mieli toistekin. Kaiken lisäksi pieni ravinteli oli hauskan freesisti sisustettu. Ollaankin puhuttu, että täällä osataan olla rohkeasti erilaisia ja kiinnostavia sisustuksessa. Suomeenkin saisi tulla lisää rohkeutta.

IMG_2945

Ravintola Ngon Nhu Bun. Parhaita annoksia koko reissussa ja samalla halvimpiakin. Sitruuna soodakin tarjoiltiin niin, että kivennäisvesi, sokeriliemi ja limet oli kaikki erikseen ja niistä sai miksata mieleisensä.

Paljon oli ostoskeskuksia, jotka suurin osa oli ihan Suomen hinnoissa, sitten oli niitä enemmän ja vähemmän aitoja liikkeitä. Muutamassa paikassa käytiin hetki pyörähtämässä, mutta me keskityttiin nauttimaan muista jutuista.

IMG_2953

Jos tää olis ollu pinkki, olisin oitis ostanu tän yhdelle mun ystävälle! She would understand.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reneissance Riverside Hotel Saigon. Meidän piti drinkeille tulla, mutta niitä ei tarjoiltu niin aikaisin kuin me olimme. Ihan oli mukiinmenevä näköala, olut kallista.

Käveltiin Ho Chi Minh cityssä ihan todella paljon. Se oli kuitenkin kiva ja helppo tapa tutustua kaupungin keskusta-alueeseen. Toki hidastaa, mutta meidän tarkoitus ei ollutkaan nähdä mahdollisimman paljon, vaan kokea mahdollisimman paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupungissa on todella paljon tosi upeita hotelleja ja monilla on kattoterassit. Lähes kaikissa on häppärikoktaileja tarjolla n. klo 17-19.30. Iltaisin tuli yleensä testattua aina joku paikka. Välillä vähän jännitti onko tarpeeksi siistit vaatteet päällä, kun joissain on pukukoodejakin. Kun yhden jos toisen kerran edeltä lampsi varvassandaalit kera I<3Vietnam t-paita, todettiin häpeilyn olevan aiheetonta. Toki osa ihmisistä pukeutuu todella upeasti aivan joka paikassa ja sekin näkyi katukuvassa.

Eon Heli Bar Bitexco towerissa oli kunnon julkimo olo kun oli ovimiehiä, hissimiehiä, pöytiin avusajia ja jos jonkinnäköistä titteliä. Meille jo vähän liikaa, mutta näkymät oli komeat. Korkeimmalla ollaan 52 kerroksessa, mutta sinne maksaa erikseen ja on eri sisäänkäynti. Drinksuille mennessään pääsi samaan rahaan tuijottamaan valomerta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eon Heli Bar

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Chill sky baarin drinkkeihin oltiin tosi pettyneitä. Mun mojito oli tosi outo (eikö oo pätevä analyysi) ja N:n jäätelöstä tehty coktail oli lämmin ja siinä oli outo suutuntuntuma. Näkymät oli molempien mielestä kuitenkin kaikkein kauneimmat, koska turvakaiteet oli lasista. Meikäläinenkin näki panoraamana aika komeesti kaupungin.

HCMC:stä matkamme jatkui Phu Quocin saarelle lentäen. Tämän epäekologisen ja kalliimmankin vaihtoehdon valtisimme ajan säästämiseksi. Yksi iso miinuspuoli on, että lentokentällekin mennessä pitää varata runsaasti aikaa ja hengailu siellä on kallista. Useista lennoista huolimatta kaikki lennot sujuivat melko jouhevasti. Oli kuitenkin hyvä, että sitä aikaa oltiin varattu, sillä lentomme Phu Quocille lähti tuntia ilmoitettua aikaisemmin. Meinasi pieni paniikki vallata, kun boarding oli jo alkanut ja me jonotimme vielä turvatarkastukseen yli sadan metrin jonossa. Ei muutakun kurvattiin VIP-puolelle ja selitettiin tilanne. Siitä me sit mentiin johtajan elkein ja kylmä hiki otsalla kauheaa vauhtia lähdettiin porttia etsimään. Nostaa vielä neljän kuukaudenkin jälkeen sykettä. Mutta ehdittiin! …Jatkuu saarelta…