kotimaan matkailu

Kesälomapuuhailuja

Yleensä joka kesään on kuulunut joku reissu jonnekin pidemmälle Suomeen. Viime kesänä ei lähdetty minnekään, koska oltiin vain muutama viikko lomalla samaan aikaan ja reissuvoimat myös vähän vähissä. Tänä vuonna pysytellään myös todennäköisesti ihan tässä Turun seudulla, vaikka vähän meitä houkuttaisi käydä mökillä Kuusamossa. Katsotaan miten käy. Mutta sellaisia lähiretkiä ja rentoa olemista ja puuhailua. Paljon on toki ”ois kiva”, joten on hyvä koota ne listaksi. Sitten kun se hetki tulee, että vois spontaanisti lähteä johonkin, pää on tyhjä ja kiukutellaan kotona.

Lasten toiveet on tasoa jäätelöä ja ihanasti yksi lapsista sanoi, että haluaa ottaa rentoo ja olla kainalossa koko päivän. Luulen, että ollaan tosi samalla aaltopituudella meidän kesälomasuunnitelmien suhteen. Suosittelen lähtemään kotoota tekeen vaikka päiväreissuja. Yhdessä uuden kokeminen on ihanaa ja lapset avartaa omaa mieltä kummasti. Samaan hengenvetoon kuitenkin muistathan, että sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Vieras luontopolku, uimaranta tai junalla viereiseen kaupunkiin päiväksi. Sit ne omat haaveet.

Mellilänjärvi Loimaalla on tosi puhdas uimapaikka ja hyppytorni kiva

Perheen kanssa

  • Muutamat sukulaisten häät on tiedossa ja sinnne pääsee koko perhe, ihanaa, että lapsetkin pääsee juhlimaan.
  • Toiset häät on Lahden lähellä ja ajateltiin, että voitaisiin jäädä yöksi tai pariksi jonnekin lähettyville, mutta mitä se voisi olla?
  • Telttaretki, jos nyt aloitetaan ensin kotipihasta, mutta miksei sitten vähän pidemmällekin, jos kaikki innostuu. Ainakin juhannuksena ollaan menossa vanhempieni mökille, siellä sit telttaan ainaki.
  • Pyöräretkiä paljon ja voitaisiin harjoitella pikku hiljaa pidempiä matkoja, vaikka autotielle en kyllä taida vielä heitä uskaltaa päästää. Haaveissa kyllä siintää myös yksin pyöräilyt ja oisipa ihanaa puolison kanssakin päästä huristelemaan. Jospa saataisiin vaikka siskon maastopyöriä.
  • Muumimaailmaan lapset olisi varmasti nyt aika optimaalisessa vaiheessa. Toisaalta uskon, että elävät kesänsä onnellisena, vaikka eivät pääsisi. Ollaan kerran oltu lasten esikoisen ollessa 5 vuotta ja keskimmäisen vähän vajaa 2 vuotta ja he kyllä nauttivat silloin jo kovasti ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, miten kiva Muumimailma on.
  • Käytiin viime kesänä Vepsän saaressa, jonne lähtee yhteysalus Turun Jokirannasta. Käytiin siellä lasten kanssa katsomassa JoJo teatterin Mimmi Lehmä ja Varis ja tultiin takaisin. Tosi kiva venekokemus lapsille ja teatteri oli ihanalla paikalla. Tänä vuonna on Maukka ja Väykkä, ehdottomasti aiotaan mennä!
  • Monta sellaista lähikulttuurikohdetta, joiden ohi on ajanut sata kertaa, mutta en oo koskaan käynyt; esim. Patsaspuisto Loimaalla, Enkelipuisto Pöytyällä ja Kemiössä Sagalundin museo
  • Metsäretkiä, ainakin Tammelan seutu kiinnostaisi sekä Salon ja Ahvenanmaan luontopolut.
  • Mökkimatkan varrella Walleniuksen ruukkiin Juupajoelle. En ole koskaan käynyt, mutta vaikuttaa ihanalle.
  • Pihahommia ja kodista nauttimista odotan ihan valtavasti. Että saa olla kotona vaan aamusta iltaan ja kuopsutella.
  • Kesäretkiä sinne sun tänne. Ainakin pitkään on tehnyt mieli Metsäketun Pizzeriaan ja Kauttuan ruukkialueelle ja Hämeenlinnaan. Instagramista löytyy myös kiva kesäretkipäivä Koskelle Tl ja ihan pian on tulossa myös Pöytyälle vinkkejä iso kasa.
Savonjärven kierros on ihana
Oman pihan antimista (pionia lukuun ottamatta) nauttimista
Hevonlinnan näkötorni Koskella Tl

Yksin tai ystävien kanssa

  • Alkuviikosta oltiin kummilapseni kanssa Turpoonjoella Tammelassa melomassa. Se on ihana, mutta heinäkuun puolella vesi laskee niin paljon, että voi olla hankala päästä melomaan reittiä. Kanootteja ja kajakkeja vuokraa Erärenki.
  • Minivaellus, pyöräretki tai jotain muuta kivaa muutamaksi päiväksi siskon kanssa. Päivämäärä sovittu, eiks se oo jo melkein toteutunut siis.
  • Haluaisin tosi kovasti tänä kesänä tehdä Rannikon rengastien. Saa nähdä, oon halunnut aika monta vuotta jo, hah.
  • Saaristopyörähdys. Ainakin Paratiisi Nauvossa on todellakin listalla. Ehkä se pyöräretki tänne?
  • Söderlångvikin kartanoon on avattu ravintola ja miljöö nyt itsessään on upea. Tämä sopisi siihen Rannikon rengastien reissuun.
  • Kesäteatteri kuuluu kesään ja olisi lastenteatterin lisäksi kiva käydä myös jossain muualla
  • Kirja! Yhteistyöni Turun kaupunginteatterissa jatkuu ja haluan lukea muutaman teoksen, joista on tulossa näytelmät syksyllä. Ainakin Tiranan sydämen ja viimein Hildurin.
  • Riippumatto pitää saada omaan pihaan. Siellä sitä kirjaa sit. Ja päikkärit lapset kainalossa.

Parisuhdeaikaa

  • Viime viikolla oli ekat ja vikat kesäfestarit eli Kesärauha, ihanaa niinku aina.
  • Annoin Nikolle synttärilahjaksi lipun Terassikesään Antti Aution ja Arpan keikalle ja jäädään Turkuun yöksi. Lisäksi siis hyvää ruokaa ja fiilistelyä Kirkkopuiston terassilla.
  • ….
  • Siihen se tämä osio sitten jäikin.

Nostan vielä myös kasan vinkkejä muualle päin Suomea aiemmilta kesiltä, jos reissuhammasta oikein kolottaa:

Road trip lasten kanssa Suomessa

Mitä ottaa huomioon, kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä?

Savonlinna – kesän road trip suosikki

Julma-Ölkky (Pohjois-pohjanmaa) ja jylhät kanjonimaisemat

Kammiovuori pienten lasten kanssa

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa

Konttainen (Kuusamossa) on vaarojen välipala

Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa


Kaupallinen yhteistyö Visit Turku


Jos kaipaat kesäsuunnitelmia, niin tässä niitä sulle Turkuun! Ehdin asua Turun ytimessä neljä vuotta, mutta huomaan monen upean mestan ohi menneen enemmän tai vähemmän laput silmillä. Ja mikä siinä onkin, ettei sitä osaa asettua turistiksi kovin helposti omilla kotikulmilla, vaan sitä mieli hakee reissutuntua siitä itse matkasta. Pienten lasten kanssa sitä on vasta oivaltanut, että oikeastaan aika ihanaa, jos on heti tai pian perille.

Turku on siitä erityisen oiva kohde, että julkinen liikenne toimii superhyvin, etäisyydet ovat lyhyitä ja miniloman aikanakin ehtii nauttia sekä luonnonrauhasta että kaupunkivilinästä. Uusia elämyksiä löytyy ihan kaikenikäisille. Tässä on vinkkejä tosi paljon, enkä suosittele ahnehtimaan kaikkea kerralla, varsinkin jos on lasten kanssa liikkeellä. Tarkoitus on, että jokaiselle löytyy jotakin, budjetista ja mielenkiinnonkohteista riippuen. Meidän jengillä on yleensä reissuilla periaate – yksi aktiviteetti päivässä pitää menon ja mielen letkeänä.

Päivä 1 – Saaristotunnelmaa

Ensimmäinen turistipäivä Turussa pyörähti kirjaimellisesti liikkeelle 10bikesin vuokrasähköpyörien selässä ja mukana ollut kuopus pääsi fiilistelemään vuokrapyöräkäryyn. Kypärät saa myös vuokraamolta lainaan ilman erillistä vuokraa. Vuokraamo löytyy ihan läheltä Turun keskustaa, josta on helppo startata moneen suuntaan. Vuokraamolta lähtiessä kannattaa piipahtaa heti ensimmäiseksi Tuomiokirkolla. Kirkon portaiden yläpäästä löytyy kahvila ja kesäksi on taas auennut ihana Kirkkopuiston terassi, jossa on Turun ihania kahviloita ja ravintoloita pop up -tyyppisesti.

Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Turun linnaan, jossa olen käynyt viimeksi pikkutyttönä koulun kanssa. Linna on mykistävän kaunis jo pelkästään arkitehtuurisesti. Linnaan kierrokselle voi lähteä ihan vain fiilistelemään, buukata opastuksen, kuunnella omalta puhelimelta ääniopastuksen tai yli 4-vuotiaat voivat lähteä aarrejahtiin pikkuritarikierrokselle.

Lounasta söimme Turun linnan sisäpihalla Juhana Herttuan kellarissa, jonne pääsee fiilistelemään ilman pääsylippua linnatunnelmaa. Muita ihania ruokapaikkoja Turun linnan läheisyydessä on lounaspaikka Nick’s food desing, jossa kaikki ruoka on gluteenitonta ja kesäkaudella Linna Burgers & coffee, jossa on pikkuisen parempia burgereita.

Turun linnasta jatkoimme pyörillä ulkoilusaareen Ruissaloon, johon pääsee siltaa pitkin. Alkupätkän satama- ja teollisuusalue ei anna oikeutta sille, mitä Ruissalossa on luvassa. Sähköavustuksella matka sujui liihotellen ja Turun yksi kauneimmista ulkoilusaarista on nenän edessä. Vehreä ja vanha tammilehto, monia toistaan kauniimpia metsäpolkuja ja niemennokkia sekä ympäri vuoden ihastuttava kasvitieteellinen puutarha. Ruissalosta löytyy nykyisin myös monia ihania pikkukahviloita levähdykseen.

Me levähdimme Ruissalon telkalla, joka on Ruissalon alkupäässä oleva tapahtumakeidas. Alueelta löytyy kesäteatteri, ihana Gaggui kesäkahvila sekä nyt samoissa tiloissa on myös Kaj Stenvallin Ukraina-näyttely. Nälkäisille ihmisille napolilaista pitsaa hulppeilla terassipaikoilla tarjoilee Zaké Pizzeria & Wine Bar ja uutuutena alueelta löytyy myös ravintola Tenlén.

Mikäli aikaa on, kannattaa hurauttaa saaren päähän eli Saarronniemeen asti, josta meri aukeaa upeasti. Siellä on ihana uimaranta, ravintolakahvila, minigolfia ja leirintäalue. Uimarannan kummallakin puolella kulkee pieni luontopolku, jota on pientenkin lasten kanssa kiva kulkea.

Takaisin Ruissalosta tulimme vesibussin kanssa. Ruissalossa vesibussin kyytiin pääsee Ruissalon telakalta ja Kansanpuistolta. Ruissaloon liikennöivät vesibussit ovat osa Föli-liikennettä ja maksu on siis sama kuin kulkisi bussilla. Aika upea kokemus kolmella eurolla! Alle 15-vuotiaat maksaa 1,5 euroa ja alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi maksavan matkustajan kanssa. Pyöristä eikä pyöräkärrystä veloiteta erillistä summaa vesibussissa. Sesonkiaikana pyöriä ollessa paljon kannattaa aikataulullisesti varautua siihen, että vesibussi pystyy ottamaan rajallisen määrän ihmisiä ja pyöriä kerralla kyytiin. Aikatauluja voi tutkailla täältä.

Jos Ruissalossa ei vielä nälätä, Aurajokirantaan päästessä voi hurauttaa ihanille terasseille. Jos jää Forum Marinumilla, hyviä paikkoja on ravintola Göran (lounas), Nooa, Nerå tai Kakolan alue vierialuineen päivineen. Martinsillalla jäädessä Tuomiokirkolle päin mentäessä matkan varrella on esimerkiksi Niska, Blanko, Oobu, Tintå, Mami, Gustavo, Via Tribunali. Täytyy kyllä sanoa, että menetpä jokirannassa ihan mihin tahansa ravintolaan, saat hyvää ja tasokasta ruokaa.

Päivä 2 – seikkailuja kaikenlaisille seikkailijoille

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Turkua koko perheen voimin. Kuralan kylämäki on maksuton maatilakeidas pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. Laitumilla laiduntaa lampaita ja lehmiä ja alueella on erilaisia rakennuksia, joissa pääsee katsomaan ja kokeilemaan vanhan ajan tavaroita. Vanhan ajan maatilantöitä pääsee tekemään, kuten pesemään pyykkilaudalla nyrkkipyykkiä tai heinähommiin.

Kurala on alueena melko iso, joten kartan avulla on helpompi suunnistaa mieleisiin paikkoihin ja aukioloaikoina Kuralan emäntä opastaa mielellään alueen saloihin. Ympäri ämpäri löytyy paljon pöytäryhmiä evästelyyn ja lisäksi alueelta löytyy kesäkahvila.

Kuralasta kannattaa suunnata Kupittaanpuistoon, josta löytyy tekemistä aivan varmasti koko perheelle. Kupittaan seikkailupuiston alueella on monenlaisia kiipeilytelineitä, keinuja ja leikkivälineitä (myös pyörätuolia käyttäville), kesäisin ohjattuja työpajoja, tapahtumia, liikennekaupunki ja safariautot. Kesäkaudella grillauspaikka on auki, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa. Jos eväät jäi kauppaan tai kotiin, lounasta löytyy Kupittaan pavilijongista, joka on aivan Kupittaan maauimalan vieressä. Mikäli uimakelit ei juuri teidän reissulla suosi, löytyy puistoalueelta myös lintupuisto, minigolfrata, mm. skeittaukseen ja potkupyöräilyyn sopiva ”matorata” ja Crossfit tyylinen jumppailupaikka.

Jos mikään Kupittaan seikkailuista ei kuitenkaan kolahda, vähän vanhemmille lapsille Turusta löytyy seikkailupuisto Flowpark, joka tarjoaa haastetta ihan kaikenkuntoisille seikkailijoille. Alle 120 cm oleville löytyy myös muutama rata, mutta ehdottomasti Flowpark tulee edukseen, kun turvavaljaat hallitsee hyvin itsekekseen ja on yli 120 cm. Haastavimpiin ratoihin tarvitaan pituutta 150 cm. Ehdottoman kiva ikisuosikki.

Päivä 3 – palautteleva museokierros

Museot jakaa mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekään en ole aiemmin ollut kova museofani, mutta kelkkani on kääntymässä. Museot tarjoavat yhä enemmän toiminnallisia ja moniaistillisia kokemuksia ja kaltaisiani levottomia sieluja ja lapsia on alettu asiakkaina ajattelemaan aivan uudella tasolla. Biologisessa museossa on ever green näyttely eri kasvillisuusalueiden eläinlajistoista, jossa olen itsekin koulun kanssa vieraillut. Sen lisäksi marraskuun loppupuolelle asti on menossa Kappas, kakkaa! -näyttely, jossa voi ihmetellä erilaisten eläimien köntsiä ja mikä on kakan merkitys. Näyttelyyn on koottu myös audiopätkä, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat, mitä kaikkea kakasta voi ja kannattaa tutkia. Uskon, että tämä näyttely on nimenomaan leikki-ikäisten mieleen, joilla kakka on usein erityisesti mielessä.

Biologisen museon tien toisella puolella mäen kiipeämällä ylös pääsee Samppalinnalle, josta löytyy ihana vehreä puisto pikniköintiin tai Samppalinnan maauimala jätskikioskeineen ja päivän pulikointeihin.

Luostarinvuoren puutaloalue on ainoa yhteneväinen alue, joka säilyi Turun palossa 1800-luvun alussa, joten jo ihan rakennukset itsessään on upea näky keskellä kaupunkia. Tällä hetkellä käsityöläismuseo on remontissa, mutta avaa ovensa taas 17.6.2022. Se on itselläni vielä tämän kesän pucket listillä.

Majoituimme meidän miniloman jokirannassa Radisson Blu Marina Palacessa , joka meidän retkikohteille todella hyvä tukikohta. Meidän jengillä oli hulppea päätyhuone saunalla seitsemännestä kerroksesta. Miten mielenkiintoista lapsista oli ikkunalaudalla laskea Aurajoessa olevia veneitä ja seurata pelastusajoneuvojen suhaamista. Lasten viimein simahdettua itse napsautin saunan päälle ja menin fiilistelemään pimenevää iltaa jokilaivojen valojen syttyessä.

Palvelu Radissonissa on aivan ihanaa ja pienet ihmiset hyvin huomioivaa, heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Huonepalvelu kiikutti jopa meille potan, kun olimme sitä etukäteen unohtanet pyytää. Hotelliaamiaisilla itseäni ilahduttaa peruslinjasta poikkeaminen. Termarissa pöytään tuotu kahvi, tyrnibanaanismoothiet ja talon tuore leipä ja kasvissyöjillekin monipuolinen tarjonta ilahdutti. Marina Palacessa voi käydä myös aamupalalla ilman majoittumista ja on kyllä erityisen hyvä startti aktiiviseen kesäpäivään.

Näkymät saunasta

Tuntuu kuin olisi tehnyt täydellisen ihanan kesälomareissun, vaikka kesä ei ollut virallisesti edes vielä alkanut. Tästä seikkailut jatkukoon!

Noniin. Vinkkejä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Ketä teist aikoo tul Turkuu tänä kesänä?

Roadtrip Suomessa pienten lasten kanssa

Kammiovuori

Otsikosta poiketen meidän viime kesän roadtrip kyllä sopii ihan kaikille, mutta koska se oli mietitty ja nyt koeajettu nimenomaan pienten lasten kärsivällisyys huomioiden niin uskallan luvata, että tätä voi ainakin kokeilla. Loppuun avaan vielä miten reitti olisi muuttunut jos olisin ollut kaksin puolison tai ystävien kanssa liikkeellä.

Turku – Hämeenlinna – Asikkala

Lähdimme siis Turusta ja ensimmäinen pysäkki oli Hämeenlinna. Kello oli sen verran paljon, että Hämeen linnaan ei enää päässyt, joten käyskentelimme hetken alueella ja söimme autossa päivällistä. Seuraava pysäkki ja yöpaikka oli Pulkkilanharjulla Asikkalassa.

Päijänteen maisematietä suitsutetaan yhdeksi Suomen kauneimmaksi ajo-osuudeksi ja sen vuoksi tiemme kulki tietä 314 pitkin. Olihan se upeaa mennä Päijänteen syleilyssä, mutta loppujen lopuksi tien päältä ei vettä nyt niin hirveästi nähnyt. Hulppeimmat maisemat oli ehdottomasti Pulkkilanharjulla ja Karisalmen sillan kupeessa. Mutta älä käsitä väärin – ajamisen arvoinen reitti.

Asikkala – Sysmä

Aamulla oli takoitus kiertää Karisalmen sillan kupeesta lähtevä 2,3 kilometrin luontopolku. Luontoäiti antoi kuitenkin vettä taivaan täydeltä ja päätimme jatkaa matkaa. Jatkoimme Sysmään ja Kammiovuorelle, joka on ehdottomasti paikka jossa käydä Sysmässä. Takaisintullessa mietimme lähteä vaiko jäädä. Jäimme yöksi siis parkkipaikalle. Sysmän keskustassa on tosi kiva karavan-alue, josta löytyy myös puuhaamista (kuten SUP-lautoja vuokralle) ja kiva uimaranta. Emme kuitenkaan yöpyneet siellä, koska meidän olisi pitänyt palata väärään suuntaan.

Sysmä – Juva – Savonlinna

Ennen Juvalle saapumista pysähdyttiin matkalla huoltamaan ja syömään. tienposkille. Matkan varrella mainostettiin Ollinmäen viinitilaa, joka kyllä houkutteli, mutta ei sopinut aikatauluun.

Juvalla pysähdyttiin TeaHouse of Wehmaisissa, jossa ajateltiin ruokailevamme. Paikkaa emönnöi yksi Suomen harvoista tee sommeliereista. Wehmais oli aivan tupaten täynnä ja henkilökunta kehoitti varaamaan pöytää hyvissä ajoin jos mielii syömishommiin tai engalantilaisella viiden teelle. No, hyvin maistui vihiskin parkkipaikalla. Miljöö oli kaunis. Laitumella laidunsi lehmät ja navetan ovesta pääsi näkemään lypsyrobotin toimintaa.

Illaksi ajelimme vielä Savonlinnaan. Ilta kului leikkipuistossa ja ravintoista pöytäpaikkaa etsien. Ihmisiä oli kuulemma enemmän liikkeellä kuin Oopperajuhlien aikaan. Ja siltä se vaikutti ja täysin sattumalta näimme useampia ystäviäkin.

Kurkkaa mitä muuta me Savonlinnassa touhuttiin. Se oli yksi mieleenpainuvimmista kesäkohteista miehen mielestä ja tykkäsin kyllä itsekin tosi kovasti.

Savonlinna – Kuusamo

Savonlinnasta päästiin Kajaanin tietämille, jossa auto laitettiin parkkiin levähdyspaikalle. Kuusamossa nautiskeltiin olemisesta. Minä pääsin lakkaan paikallisten kanssa ja yhtenä päivänä käytiin kiipustamassa Konttaisille. Pestiin vähän puhtaiksi vaatteita, syötiin jätskiä, saunottiin ja uitiin. Erityisesti ihailtiin joka päivä niin erilaista ja maagista järven ja taivaanrannan eloa.

Jos pelkät mökkipuuhat ei innosta niin Kuusamossa riittää ihan hirveästi puuhaa. Rukalla on kesäkelkkarata ja toki huipulle voi kiivetä muutenkin (omaan silmään ei ole erityisen kaunis ympäristöltään), melontareititi Kiutakönkäältä Jäkälänmutkalle soveltuu perheillekin, pieni karhunkierros on kaunis ja vaihteleva, Valtavaaran huipulta on upeat maisemat (melko jyrkkiä osuuksia pikkulapsille), Riisitunturin kansallispuisto on ihana ja antaa kunnon Lappi-fiiliksen. Sitten kun lapset kasvaa niin ehdottomasti mennään laskemaan koskea.

Kuusamo – Hossa – puskaparkki puskassa – koti

Kuusamosta kotiin päin lähtiessä ei vielä pitkälle päästy. Hossan kansallispuistossa on pitänyt käydä hurjan monta kertaa, mutta aina sen ohi on tullut vain posotettua. Nyt kävimme Julma Ölkyllä, joka oli kyllä niin ikään käymisen arvoinen. Pääsimme luontopolulta takaisin sen verran myöhään, että päätimme jäädä Hossan parkkipaikalle yöpymään.

Seuraavan yön vietimme jossakin Taivakosken ja Pudasjärven tietämillä. Oma karttapalveluni on hävittänyt kohteen. Se voi ehkä olla Rytinkisalmentie 144, Pudasjärvi, mutta en pistä päätäni pantiksi. Joka tapauksessa jätimme auton ihan lammen rantaan. Paikka oli kaunis ja jos olisin tarjennut olisin käynyt pulahtamassa aamu-uinnilla. Viimeinen yö ennen kotiin paluuta vietettiin Keski-Suomessa sukulaisten mökillä.

Jos lapsia ei olisi ollut mukana, niin todennäköisesti oltasiin lähdetty Savonlinnasta Punkaharjulle ja sieltä kohti Kolia ja Patvisuon kansallispuistoa. Sieltä me oltaisiin pysähdytty varmaan vielä Kajaanin linnanraunioilla ja Hyrynsalmella Hiidenkirkolla ennen Kuusamossa viivähtämistä. Muutoin varmaan aika samoilla suunnitelmilla oltaisiin menty.

Kesän road tripin suosikki – Savonlinna

Niin on hassua, että ollaa idässä asuttu lähes neljä vuotta, eikä tiemme koskaan vienyt Savonlinnaan. Onneksi tänä kesänä vei. Se oli meidän tämän kesän kotimaan road tripin koko perheen suosikkikohde. Siksi aloitan reissuraportin siitä. Ilmakin oli aivan täydellinen. Tai ehkä siinä oli se suuri syy. Kaunis ilma kun tekee lähes jokaisesta Suomen kunnasta kesällä ihanan.

On kuitenkin aika monta kivaa syytä ottaa ja lähteä Savonlinnaan, lastenkin kanssa. Moni kiva juttu oli tosi lähellä toisiaan, joten auton kanssa tai julkisilla ei tarvinnut lähteä säheltämään.

Kysyin tien päällä Instagramin puolella, että mitä tekemistä me keksittäisiin Savonlinnassa ja mitä me syötäisiin. Jos haluat käydä hakemassa lisää vinkkejä mitä ei itse ehditty kokeilla, niin käy kurkkaamassa @elamanmittaisellamatkalla kohokohdista kohta ”Järvi-Suomi”.

Pitkään autossa istumisen jälkeen Pikku kakkosen puisto oli parasta mitä meidän neiti kuvitella saattoi. Leikkipuisto on vaatimattomampi ja pienempi kuin esimerkiksi Porin kirjurinluodossa tai Turun seikkailupuistossa, mutta miljöö kyllä vetää pisimmän korren. Saimaa oli läsnä kaikkialla, niin myös leikkipuiston äärellä.

Jos haluaa olla tehokas Savonlinnassa menisin heti aamutuimaan Olavinlinnaan. Saimme pesueemme liikenteeseen noin kello 11 maissa ja silloin oli jonoakin jo jonnin verran. Leikit jos toiset sai keksiä, jotta saatiin neiti pysymään jonossa. Tulikin mieleen, että miksi ihmeessä tällaisiin paikkoihin ei voi ostaa lippua etukäteen online. Säästyisipä tältäkin sirkustelulta.

Pääsylippuun sisältyy ohjattu kierros Olavinlinnaan ja sitä moni suosittelikin, jotta sai irti linnasta jotakin. Me lähinnä ihmettelimme miltä linna näytti ja juoksin neidin perässä. Puolisolla oli kuopus kantorepussa ja rattaat jätettiin lipunmyynnnin kupeeseen.

Neidillä on EU-vammaiskortti A-merkinnällä eli avustajamerkinnällä. Se oikeuttaa moneen paikkaan avustajan maksutta mukaan, niin myös Olvavinlinnaan. En tiedä olisimmeko muutoin menneetkään nyt linnaan, koska en tosiaan juuri itse kyllä ehtinyt Olavinlinnaan tutustumaan.

Mennessä lapsille jaettiin tosi kiva bingopohja, jonka ideana oli etsiä ja bongailla erilaisia asioita linnasta. Se ei meillä vielä jaksanut juuri kiinnostaa, mutta muutaman vuoden päästä voisin kuvitella, että on tosi motivoivat väline tutustua paikkoihin ja rauhoittaa menoa.

Olavinlinnan jälkeen alkaakin olla hyvä hetki haukata jotain ja hyviä ravinoloita löytyykin ihan läheltä. Meille Instagramissa suositeltiin Sarastroa. Kaikkien tie vie kuitenkin tätä kesänä Savonlinnaan. Tai siltä ainakin tuntui. Ja kyllä sen näki esim. ravintoloissa, koska vasta kolmanteen pääsimme illastamaan ravintola Linnakrouviin. Pitsaa mielivien kannattaa suosittelujen mukaan hakea Caperosta.

Reissun ihania ekstempore yllätyskohtaamisiakin tuli, kun puolison koulukavereita treffatiin useampaakin ja käytiin illastamassa heidän kanssaan.

Syömisen jälkeen voisi lähteä suunnistamaan kohti toria, jonka varrelta löytyy pieni hiekkaranta pulikointeja varten ja se Pikku kakkosen puisto. Torilla oli ihana pöhinä ja ostettiin me tietty matkaevääksi sekä makeita että suolaisia lörtsyjä. Asiantuntijat kertoivat, että parhaat lörtsyt tulee Laurikaisilta. Minuun vetosi kuitenkin sympaattisen oloinen nuorimies Lörtsypoikien tiskillä ja otettiin sieltä tällä kertaa meidän lörtsyt.

Lörtsyjen lisäksi muikut oli omalla to eat -listallani. Kai nyt muikut kuuluu Savonlinnaan niin kuin Auran sinappi Turkuun. Sellaiset saatiin Kalastajan kojulta torilta. Koju on vähän harhaanjohtava nimi, koska ihan ravintolamainen mesta on kyseessä. Muikut oli hyviä, mutta puolison ja neidin kalakeiton perunoissa oli toivomisen varaa.

Jälkkäriksi haettiin vielä legendaariselta lippakioskilta isot pehmikset. Savonlinnan lippakioski löytyy osoitteesta Satamapuistonkatu 6, 57130 Savonlinna. Huhujen mukaan kioski menee syksyllä remonttiin tai maan tasalle, mutta tietoa tästä ei ole.

Meillä oli asuntoauto parkissa aika lähellä Olavinlinnaa. Saimme kuin ihmeen kaupalla molemmat lapset kärryihin päiväunille, kun neidin viimeinenkin toive oli täytetty – jätski. Suuntasimme takaisin Olavinlinnalle päin, jonka edustalla on Mustanvirran panimon panimopaku, johon suuntasimme yksille ja nauttimaan auringosta. Mustanvirran oluet on omia pienpanimosuosikkeja, menkää testaamaan jos oluista pitää.

Kun lapset jatkoivat meidän oman pienen seesteisen hetken jälkeen vielä unia, sai kesäloman tuoma hetkeen heittäytymisen flow minut kävelemään lasten kanssa Sulosaareen. Olavinlinnalta mapsin mukaan Sulosaareen on kävellen 1,8 kilometriä. Se oli aikas kiva paikallisherkkujen sulattelulenkki ja maisemat nyt on järviloverille silmiä hivelevät. Sillä välin puoliso laittoi asuntoautoa lähtövalmiiksi.

Lasten päiväunien jälkeen suuntasimme niin ikään taas täysin Instagramista saamieni suositusten perusteella Sulosaaren Kalliolinnan lettukahvilaan. Autot voi jättää Casinon parkkipaikkoille Vääräsaareen. Sieltä tien päästä alkaa suloinen polku ja kävelysilta Sulosaareen. Siitäkö saarikin nimensä saanut. Ihana.

Kalliolinnan lettukahvilan päivä oli kuulemma kovin ruuhkainen ja lettuja odoteltiin tovi jos toinen. Miljöö on kuitenkin sen verran aisteja hivelevä, että leikki jos toinen saatiin ajankuluksi aikaan. Ulkona pöydät olivat myös tosi erillään toisistaan, vaikka kahvilan sisällä turvaväleistä ei kyllä voinut puhuakaan.

Sulosaaresta löytyy myös salaisia uimapaikkoja ja pussauspenkkejä sekä grillauspaikka ja kota. Aivan tosi ihana retkikohde ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Omat eväät mukaan jos budjetti ei veny letuille. Niin sanoinko, että oli ihana paikka?

Savonlinnasta skipattiin kaikki luontopolut joita sielläkin riittää. Lisäksi ilman lapsia oltaisiin ehkä hypätty pienelle parin tunnin päiväristeilylle ja ihmettelemään Savonlinnaa Saimaalta käsin. En jotenkaan ennen visiittiä edes tajunnut, että koko Savonlinna on saarirypäs.

Alin kuva on räpsäisty asuntoauton ikkunasta ja kuvaa jotenkin tosi hyvin matkustamista matkailuauton kanssa. Siinä me vielä voideltiin iltapalaleipiä ja ihmeteltiin tummuvaa kesäiltaa. Muljahti vatsanpohjassa asti. Vielä reilu vuosi sitten istuskelimme esittelymatkailuautojen kyydissä haaveilemassa, että ehkä joskus. Voi kunpa joskus voisi olla riippumaton ajasta ja paikasta. Ja se joskus tulikin reilu puoli vuotta myöhemmin monen asian summana.

Riisitunturi – sieltä se lasten vaellusura lähtee

Viime kesän kesälomareissusta Lappiin on jäänyt kirjoittamatta monet ihanat reissuhetket. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. Itselläni google lauloi viime kesän reissua suunnitellessa. Ja niin muuten laulaa juuri nytkin, kun askelmerkkejä tulevalle lomalle pyritään merkkailemaan.

Viime kesänä valkoitui ja hyvin lapsiystävälliseksi kohteeksi osoittautui Särkitunturi Muoniossa ja tämä Posion Riisitunturi. Niissä on mitaltaan koko perheen kanssa luonnistuvia päiväretkikohteita. Tai jos on vikkelämmät kintut niin puolipäiväretkikohteista menevät myös.

Riisitunturilta löytyy paljon eri mittaisia reittejä. Me menimme Riisin rääpäisyn, joka on 4,3 kilometrin mittainen rengasreitti. Se on pienellekin lapselle helppokulkuista polkua, mutta rattailla täällä ei pääse liikkumaan. Meillä oli neidille kantoreppu ja osan aikaa hän siinä matkasikin, mutta melko pitkään neiti jaksoi pomppia kiveltä kivelle ja pinkoa mäkiä ylös.

Lähtöpisteen jälkeen kun polut ensi kertaa haarautuvat, lähdimme vasemmalle. Jos kuitenkin retkiseuruetta nälkä kouraisee jo lähtökuopissa, kannattaa kääntyä oikealle. Näin autiotupa tulee vastaan paljon nopeammin.

Autiotuvan viereen on rakennettu vasta uusi iso grillauskatos, mutta viime vuonna meidän ollessa siellä oli ulkona grillauspaikka ja autiotupa. Autiotuvan takana on puuvarasto, jossa rangoista sahataan itse omat polttopuut. Kannattaa siis varata hiukan aikaa, jos notskihommia suunnitelmissa.

Matkalla mietimme mistä Riisitunturin nimi juontaa juurensa. Päättelimme, että Riisitunturin korkein kohta on ehkä hieman riisin mallinen, siinä meidän teoria. Googlauksen perusteella kuitenkin tätä teoriaa tukevia lausuntoja ei löytynyt. Sen sijaan vanhoissa kartoissa Riisituntunturi on nimetty ”Riistunturi”, joka saamelaisperäisenä sanana merkitsee tykkyä, risua tai heinää. Lisää tulkintoja löytyy Luontoon.fi-sivustolta.

Tällä reissulla meillä oli mukana makkarat, suolakeksejä ja vaahtokarkkeja grillattavaksi. Ei paljon tarvinnut miettiä voiko tulia laittaa, kun koko heinäkuun alun Lapissa satoi enemmän ja vähemmän koko ajan.

Nyt kun tänä vuonna lähes kaikkialla on ollut pitkä kuiva jakso, on oltava tulien kanssa tarkkana. Metsäpalovaroituksen aikaan avotulia ei ole turvallista tehdä. Sen sijaan retkikeitin ei jätä nälkäiseksi (jossei kaasu lopu), joten sitä suosittelen kaikille mukaan. Jos mukana on pieniä ehtiviä vipeltäjiä, joita tuli kiinnostaa, on myös huomattavasti helpompi hallita yhtä kattilaa kuin koko nuotiopaikkaa.

Retkikeitin on myös joka pennin väärtti road trippaillessa muutenkin, sillä ei tarvitse jokaista perheen ateriointia suorittaa huoltoasemilla tai ravintoloissa, vaan esim. keitot ja padat lämpenee vartissa koko jengille.

Reitti on uskomattoman kaunis ja matkan varrelta näkee ihanasti järviä, jotka täplittää maisemaa. Ottaen huomioon ettei olla ihan sydänlapissa, tuntuu kuin olisi pohjoisemmassakin.

Puolisoni isovanhemmat ovat kotoisin pohjoisesta. Kun yhtenä kesänä pohdimme ääneen, menisimmekö käymään Riisitunturilla tokaisi puolisoni mamma: ”Mitä te sinne. Ei siellä ole mitään nähtävää”.

Vieläkin naurattaa niin paljon. Me ihastuimme riisitunturiin ihan todella ja se oli meidän neidille, joka oli oppinut kävelemään alle vuosi sitten ihan täydellinen retkikohde. Ei sitä näköjään näe niiden omien kotinurkkien kauneutta samalla tavalla.

Paluumatkalla kannattaa poiketa Korpihillassa, josta löytyy ihanan oloinen kartanomainen kahvila ja maaseutumiljöö. Me jäimme raapimaan kahvilan ovea, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa ajoissa. Tosin en tiedä olisimmeko kehdanneet metsässä rymyämisen jälkeen kankkujamme istuttaa valkoisille rokokoo-tuoleille.

Voi näitä riemukkaita muistoja. Tuntuu niin absurdilta, että vajaa vuosi aikaisemmin ensiaskeleensa ottanut esikoinen kirmasi kanssamme tunturissa kuin vanha tekijä. Tärkeää on lasten kanssa retkeillessä muistaa, että on aina suunnitelma B ja mielellään C. Herkkueväät, ilman kiirettä, yhdessä ihmetellen ja ihastellen ja madellen.

Mistä meidät tänä kesänä löytää – ei voi tietää. Mutta moikkaillaanhan jos törmäillään!

Vallisaari ja piipahdus Helsingissä

Viime viikonloppuna lähdettiin suht ekstempore moikkaamaan perjantain arkivapaan kunniaksi typyn kummitätiä ja rakasta ystävääni, joka on muuttanut pääkaupunkiseudulle hiljan. Niin kovasti ehti harmittamaan heidän muuttonsa, mutta tulipa reissun jälkeen todettua ettei Turusta nyt niin kauhean pitkä matka ole päiväseltäänkään lähteä käymään Helsingissä. Tällä kertaa olimme neidin kanssa oikein yökylässä.

Kaikkien retkikohdejahkailujen jälkeen päätimme ottaa Vallisaaren haltuun. Olimme julkisilla liikenteessä ja otin neidin reppuun, joten rattaitakaan ei mukana ollut. Helppoa ja kätevää, kun ei tarvitse miettiä mihin mahtuu ja mistä pääsee kulkemaan menettämättä hermojaan.

Vallisaareen lähtee JT-linen ja Aava-Linen lautat Kauppatorilta. Vallisaari kyltti on kirjoitettu ylhäälle niin isolla ettei voi erehtyä mistä lautta lähtee. Lipun voi ostaa ainakin lippukioskista ja lautasta. Aikuiselta kustantaa menopaluu 7 euroa ja neiti kulki loisena, joten en mitenkään pahana pidä. Lautalla hurauttaa suoraa noin 20 minuutissa, mutta paluumatka kesti pidmepään, koska kiersimme Suomenlinnan ja Lonnan laiturien kautta. Viikonlopun viettäjiä oli selkeästi liikenteessä.

Vallisaarelta löytyy useampiakin kahviloita, mutta perjantaina ne alkoivat laittaa 17 maissa lappuja luukulle. Torpedonlahdelta sai kuitenkin vielä kahvia ja virvokkeita ja neidin päivällisen lämpimäksi. Ilma oli melko lämmin, mutta merituuli, se jaksaa aina yllättää. Lenkkipolku menee kuitenkin melko suojaisasti, joten tuuli ei päässyt ytimiin asti. Vallisaaressa kulkee noin 2,5 kilometrin ympyrälenkki, jonka pääsee kulkemaan kyllä vaunujenkin kanssa. Matkan varrella on tähystelypaikkoja ja vanhoja linnanraunioita, joten leikki-ikäisille ja koululaisillekin riittää mielenkiinnonkohteita varmasti. Lenkkiä pystyy pidentämään vielä Kuninkaankierroksella, joka tekee muistaakeni 1,5 kilometrin kierroksen ja palaa Torpedonlahdelle.

Saari kuhisee historiaa. En ala luennoimaan sen enempää, koska itseäni ei historia jaksa kiinnostaa vielä tarpeeksi (huom vielä, koska kovin haluaisin olla kiinnostunut historiasta ja sukujuuret on alkaneet jo kiinnostaa:D), jotta osaisin jotakin mielenkiintoista lörpöttää. Sen sijaan muistan että saarella on iso alue, jolla kulku on ankarasti kielletty. Alueella on ollut räjähdeonnettomuus Puolustusvoimien ammusvarikolla 1937 ja riski, että maastosta löytyy jotakin räjähtävää elää edelleen.

vallisaari

Menomatkalla oli niin vähän porukkaa potskissa, että neiti meni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja kummitäti sai paimentaa perässä.

vallisaari2vallisaari3vallisaari4

vallisaaari6

vallisaari7

vallisaari8

Vastarannalla häämöttää Suomenlinna, eli Pitkämäelle olisi seipään heiton päässä.

vallisaari9

Matkan varrella pääsee kiipeämään tähystyspaikalle, josta näkee kauniisti merelle.

Reissupirkko selässä nukahti bussiin ja jatkoi uniaan suoraa ystäväni luona omassa matkasängyssään. Meidän loppuilta kuluihin tortillojen, juustojen ja viinilasillisten ääressä. Elämän suurien ja pienien kysymyksien äärellä valoisassa kesäillassa.

Voi kesä. Tälläistä se on täydellisimmillään. Ihanaa että olet täällä ja voikun olisit vieraanamme pitkään. Olkoon aurinko paahtava, tuuli lempeä ja vettä sen verran, että luontomme ei kärsisi.

Sain tänään illalla äiti sai kunnon peljästyksen kun neiti väsyissään putosi tuolilta ja löi päänsä aika pahasti. Vaikuttaisi kuitenkin kaikki olevan hyvin ja neiti tuhisee omassa pedissään. Huomenna on hei perjantai! Säännöllisen työn iloja, odotettu säännöllinen viikonloppu. Tämä viikonloppu on pyhitetty perheelle, ihanaa ettei ole suunnitelmia ja voi mennä ihan fiiliksien vietävänä. Päiväunista nyt hiiskumattakaan.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

-Päivi