Keho ja mieli muistaa viime syksyn kuorman

Päivitettiin puolison kanssa kalentereita ajantasalle. Kyllä, me olemme vielä niitä, jotka ei omista yhteistä sähköistä kalenteria. Helpottaisi ihan varmasti kaikkien menoissa perässäpysymistä, mutta miten se tuntuu niin vaikealta ottaa käyttööön. Vielä mennään paperikalenterien kanssa. Olisikohan se ensi vuoden heiniä sähköistyä. Vaikka sähköjen kanssa ollaan jo ihan tarpeeksi ihan pulassa muutenkin, jotain tuttua ja turvallistakin on siis syytä pitää. Eli ei sittenkään vaihdeta.

Puolison luetellessa iltavuoroja huomasin rintaani hiipivän ahdistuksen. En ole ahdistuneisuuteen taipuvainen, mutta viime vuoden jälkeen olen senkin tunteen kokenut ja tunnistan sen. Se on tosi…, no, ahdistavaa. Ja nyt se sama tunne tuli hyvinkin voimakkaasti heti. Rintaa kuristi, onneksi myös itketti hirveästi. Joskus olen ollut myös niin väsynyt ja ahdistunut, ettei edes itkettänyt. On pelottava ajatus, ettei ahdistus pääsisi ulos itkuna, vaan jäisi vellomaan sisälle pitkiksi ajoiksi.

Siinä palaveeratessa kuitenkin palasin silmänräpäyksessä viime syksyyn, jossa olin liian yksin pienen vauvan, 1-tyypin diabetekseen juuri sairastuneen esikoisen ja vielä niin pienen ja tarvitsevan, nippa nappa 2-vuotiaan kanssa. Siihen 11 viikkoon, jonka lapset olivat putkeen sairaana. Aikaan, jolloin koronan pelossa ketään ei voinut kutsua kylään, eikä itse poistua pururataa kauemmas.

Meillä oli iltaisin usein apuri ja saimme kunnalta myös palveluseteleitä ulkopuolisen avun saamiseksi, joka tosi ei ollut kauhe suksee. On tosi rankkaa yrittää sisäänajaa ulkopuolista ihmistä, kun itse on aivan äärirajoilla väsymyksensä kanssa. Toisen kotiin tulo vaatii ammattilaiselta ihan hirmuisesti. Pitäisi osata tarttua ja olla itseohjautuva, mutta sensitiivinen ja toisen yksityisyyttä kunnioittava. Tykkäsin yhden tavasta. Kun hän tuli, hän kysyi heti mitä haluan, että tän tekee. Jos on hankala ”käskyttää”, niin helpompaa voisi olla, jos itse laittaisi etukäteen, mitä toivoo siltä kerralta toiselta.

Läheisten avusta olen pohjattoman kiitollinen, mutta se mitä kaikkea piti pään sisällä käydä läpi sen kaiken työmäärän lisäksi, jota muuttunut arki toi, siihen ei olisi kukaan voinut auttaa. Ne palaset oli itse kasattava ja se oli tosi rankkaa. Siis tosi rankkaa. Kukaan muu ei voinut ruokkia kuopusta, eikä kukaan vielä osannut hoitaa esikoisen diabetesta.

Ollaan määritelty rajoja, että viikossa puolisolla olisi maksimissaan kaksi iltavuoroa. Näinä päivinä minä hoidan yksin lapset päiväkodin hausta unille. Nyt kalenterissa oli ihan liikaa viikkoja, joissa on kolmea iltavuoroa viikossa. Vuodessa moni asia on muuttunut, helpottunut valtavasti. Mutta vaikka lapset ovatkin vuoden vanhempia ja kaikki hoidollisuus vähentyntyt kaikkien lasten osalta, en uskalla silti ottaa riskiä omasta romahtamisesta. Huomasin jo keskusteluiden aikana nousseen orastavan ahdisuksen, joka kertoo että olen tosi veitsenterällä vielä jaksamiseni kanssa.

Tunnen jaksavani perusarjen hyvin, mutta joustavuus mieleeni ja kehooni ei ole palannut entiselleen. Tuntuu, että mikä tahansa äkillinen kuorma voi katkaista kamelin selän. Tarvitsen arkeen lisää löysyyttä, lisää aikaa itselleni ja omille harrastuksilleni, liikunnalle. Enemmän unta, mielellään katkeamatonta. Samoin puolisoni yhtä lailla. Ei pitkät työpäivät ja katkonaiset yöt ole hänellekään ollut lepoa. Syksy kun mentiin pitkälti niin, että minä hoidin vauvan ja puoliso esikoisen diabeteksen hoitamisen.

Keskustelut johti siihen, että pohdittiin onko varaa jättää iltatöitä tekemättä. Voisiko rahan saada jostain muualta päiväsaikaan? Vai voisiko menoja karsia? Ulkopuolinen apu olisi vaihtoehto, mutta itse koen sen raskaaksi. En jaksa ja halua olla iltaisin kenenkään työnantaja kotonani.

Emme päässyt vielä mihinkään lopputulemaan, mutta puoliso lupasi kysyä, pystyisikö iltavuoroja järjestelmään häneltä pois. Kyllä me kuitenkin tähän kuulemma ratkaisu löydetään. Kahden yrittäjän taloudessa töiden jakamista ja perheen aikataulujen sovittaminen vaatii luovuutta, mutta ennenkaikkea joustavuutta ja toisen työn arvostamista. Liian usein kuulee sitä, että yrittäjä tekee pitkää päivää ja puoliso hoitaa kodin ja lapset. Eikä perheessä tarvitse olla edes yrittäjää. Ihan liian usein parisuhteissa toisen työ joustaa näennäisesti helpommin, joka ajaa siihen, että toinen joustaa aina.

Siinä kohtaa on hyvä ottaa esiin skenaario: Mitä jää jäljelle, jos jompi kumpi meistä romahtaa?

Oma ahdistukseni hellitti. Minulle tuli tunne, että minut nähdään ja kuullaan. Ja tiedän, että tekoja sen eteen myös tehdään. On tehty ennenkin.

Ole syksy lempeä, ole kiltti. Sinulle, minulle, meille, teille ja heille.

Muutto- ja arkikuulumisia

Olette paljon kyselleet muutosta ja miten kaikki on sujunut uudella paikkakunnalla. Vastailen tässä nyt niihin kysymyksiin.

Miten ootte viihtyneet uudessa kodissa?

Ihan tosi hyvin! Lisäneliöt on olleet meille tosi kaivattuja. Etenkin työhuoneesta ollaan superinnoissaan. Kun saadaan se kuntoon ja sinne kunnon kaapit kaikilla tavaroille, niin sitten toivottavati päästään siitä, että tärkeitä kuitteja ja laskuja on jossain piirrustuspaperina. Maalle muuttaminen myös vähän jännitti, kun kaikkialle on matkaa ihan eri tavalla. Kaikki on kuitenkin sujunut yllättävän mutkattomasti ja on myös huomannut, ettei sieltä kotoa tarvitse kuitenkaan ihan liian usein poistua. Joukkoliikenteen häviäminen tietysti harmittaa ja aiheuttaa autoriippuvuuden.

Rakastan meidän pihaa ja on ollut kyllä niin ihanaa, kun lapsetkin tykkää kirmata siellä. Puuhaillaan paljon niitä näitä, paljon ei remonttihommia lasten kanssa ollessa saa tehtyä. Ollaan asian suhteen fine. Meille on ollut tärkeää viettää aikaa perheenä, antaa lapsille myös aikaa ennen uutta hoitoa ja ottaa lempeä alku hoitoon. Kaikilla on mukavampi fiilis ja kaikilla on helpompaa, kun lapset ovat levollisia ja hyväntuulisia. 

Mulla on tosi hyvä tunne uudessa kodissa, mikä on mulle tosi tärkeää. Sellainen turvallinen ja kotoisa, vaikka kaikki on rempallaan. Vakaa aikomus ja haave on saada huone kerrallaan kuntoon ja karsia tavarat vihdoin niin, että yksikään tavara ei seilaisi ilman päämäärää tai fokusta. Olen ihan myyty, kun ikkunasta tulvii vihreys ja luonto. On paljon mukavampi viettää aikaa nyt kotona, kun luonto on jotenkin lähellä, vaikka asuukin taajamassa.

Miten lapset suhtautuivat muuttoon?

Aluksi esikoinen ja keskimmäinen kyseli paljon, että koska mennään omaan kotiin. Sitä kesti pari, kolme viikkoa. Lapset ei nuku vielä omissa huoneissa, luulen sen tuoneen heille paljon turvallisuudentunnetta, kun nukutaan samassa sängyssä.

Myös kesäloma hoitojen välissä on varmaan osaltaan pehmentänyt muutosta. Kyllä he vanhan päiväkodin muisti ja muistaa, mutta olisi varmasti ollut oudompaa hypätä suoraa vanhasta päiväkodista viikonlopun jälkeen uuteen päiväkotiin.

Vaikuttaisi kyllä, että muutto on tehnyt kaikille hyvää. Varmasti myös lapset vain yksinkertaisesti kasvaa ja yhteisleikki sujuu paremmin. Silti on jotenkin kaikilla leppoisampi mieli, kun lapset voi ulkoilla tuosta noin vain eikä tarvitse rivitaloasumisen jälkeen koko ajan kieltää menemästä toisten pihalaattojen päälle. Lapset rakastaa kaikkea puuhailua ja he ovatkin superinnokkaita pihasaunan lämmittäjiä, ruohon leikkaajia ja risusavotan selvittäjiä.

Miten esikoisen eskari on alkanut?

Hyvin kai. Tai niin hän on itse ainakin todennut. Enhän minä oikein edes tajunnut, että NYT se eskari alkaa, kun mikään ei oikeastaan muuttunut. Ehkä se on myös siksi ollut esikoiselle helppo pala kakkua, kun kukaan ei oikein ole osannut lietsoa jännitystä ja mystifioinut uutta hoitopaikkaa.

Välillä hän on ollut luonnollisesti tosi väsynyt ja lyhytpinnainen illalla, onhan uusi alku rankkaa kaikille. Varmasti myös nuorempien sisarusten lyhytpinnaisuus ja tunteidenpurkailu ja huutaminen tuntuu hänestä tosi pahalta. Pääasiassa kuitenkin on yleensä hyväntuulinen ja leppoisa lapsi, eikä suuremmin iso muutos ole tuntunut vaikuttavan.

Muutamina päivinä esikoinen on mennyt nukkumaan myöhemmin kuin keskimmäinen ja tämä on ollut jotenkin myös tärkeää. Esikoinen kyllä osaa ottaa huomionsa, mutta hänen ja hänen ajatustensa äärelleen pysähtyminen vaatii rauhallisen ympäristön. Usein onkin jotenkin superihanaa keskustella kahdestaan kaikessa rauhassa niitä näitä. Hän saattaa kysellä mitä minä olen tehnyt viikonloppuna ja sitten minä kyselen mitä hän on puuhaillut.

Diabeteksen hoito sujuu uusilta hoitajilta superhyvin ja heihin täysi luotto. He kyselevät ja ihmettelevät herkästi, jos on mitään mikä mietityttää. Ja ajan kanssahan yksilöä vain oppiikin ymmärtämään. Esikoinen on selkeästi leimautunut, hoitajaan, joka oli ensimmäisenä viikkona paljon hänen kanssaan. Hänestä hän puhuu eniten ja mikäli hän ei ole aamulla heti paikalla, niin jääminen ei suju ihan niin mutkattomasti. 

Sen verran mitä ollaan henkilökunnan kanssa puhuttu, niin esikoinen tykkää kyllä kaikesta toiminnasta mitä he tekee ja on aktiivisesti mukana. Nyt hän on myös alkanut puhua, että hän menee eskariin eikä päiväkotiin. Jotenkin kyllä yleisilmeisesti kesän aikana taas kasvanut jotenkin joka tasolla isommaksi. Minun pieni.

Terapeutit ovat myös nyt startanneet toimintansa. Meillä jatkaa samat, mikä on kyllä kiva. Ihan riittävästi muutenkin muutoksia pienen ihmisen elämässä. 

Mites keskimäinen ja kuopus?

He tosiaan ovat eri päiväkodissa kuin esikoinen, mikä luo turhan paljon lisäsäätöä. Aluksi meillä oli ajatus, että kuopus olisi puolipäiväinen ja kaksi vanhempaa klo 16 asti. Kävi kuitenkin ilmi, että pienet menevät nukkumaan jo klo 11 jälkeen. Se olisi tarkoittanut sitä, että oma työpäivä jaa 2,5 tunnin mittaiseksi. Nytpä siis teemme niin, että he ovat klo 14 asti ja haetaan molemmat samaan aikaan.

Alun itkuisuuden jälkeen nyt viime päivinä kuopus on jäänyt hyvillä mielin päiväkotiin. Ensimmäinen viikko oli lapsile kiva, kun oli supistettua toimintaa ja he olivat samassa ryhmässä. Sen jälkeen olikin varmaan vähän sokki siirtyä toiseen ryhmään. Pihalla sisaruksen nähdessään helpottaa. Sitä ei aina itsekään ymmärrä, miten suuria kantavia voimia lapset ovat toisilleen. Aina toisistaan erossaolon jälkeen jälleennnäkemisen riemun edessä siihen havahtuu.

Meille pientä flunssaa meinasi jo pukata, mutta onneksi taidettiin päästä melko kevyesti. Ollaan popsittu vitamiineja nyt ympäri vuoden, en tiedä mikä niiden osuus on ollut asiaan ja kuinka pitkälle ne jeesaa. Aika näyttää, millainen tautitaakka saadaan tänä vuonna kannettavaksi.

Miten erityisen tuen tarpeet on siirtyneet kotikunnan vaihtumisen myötä?

Saimme iloksemme jatkaa samassa omaishoidon vapaiden hoitopaikassa. Muuten omaishoidon päätöstä emme ole saaneet vielä, kunnan työntekijän on tarkoitus tässä kuussa tulla käymään. Kaikenlaista säätöä on labraohjelmien toimimattomuudesta alkaen, mutta yllättävän kivuttomasti kaikki on mennyt. Iso etu on siinä, että sairaanhoitopiiri ei vaihtunut, jolloin kuitenkin kuntoutusvastuu ja erikoissairaanhoito pysyy samana. 
Suurin työ on ollutkin ehkä ennakkoon selvitystyössä. Mikä asia on kenenkäkin vastuulla, kuka osaa vastata kysymyksiini ja aikataulujen ja palaverien sopimista. 

Pidennetyssä oppivelvollisuudessa meinasi tulla ongelmia pyrokratian kanssa, kun aluksi oltiin sitä mieltä ettei pidennetyn oppivelvollisuuden päätös siirry uuteen kuntaan ja uusi kunta ei tee päätöstä ilman tuntematta lasta. Arkeen se ei olisi tässä vaiheessa vaikuttanut, mutta sitten myöhemmin esimerkiksi ryhmäkokoihin se vaikuttaa, jos pidennetyn oppivelvollisuuden päätöstä ei ole. Tällaisia asioita kannattaa siis ehdottomasti hyvissä ajoin varmistaa ja pyytää kirjallisenä päätökset, jotta sitten myöhemmin koulutaipaleella on jotain konkreettista johon vedota. 

Et semmosta. Viikonloppuna juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja samalla viimein kuopuksen ensimmäistä syntymäpäivää. Sitten tuleekin keskimmäisen synttärit. Oltaisiin muuten pidetty kaikkien yhteiset kimppasynttärit, mutta keskimmäisen synttärit jäi sairasteluiden vuoksi viime syksynä kokonaan pitämättä, hän saakoon ihan oman päivänsä.

Iloa, valoa ja hyviä asioita teidän viikonloppuun!

Perhepetejä ja lasten patjoja lattialla


Kaupallinen yhteistyö Villa ja Peite


Terkut lattianrajasta siskonpedistä, perhepedistä…, you name it. Saimme heinäkuun alussa avaimet uuteen kotiin ja raahattiin meidän Porin Villa ja Peite villa-kookos futon-patjat yläkerran lattialle, jossa ollaan nukuttu nyt siitä asti. Pääasiassa ollaan yritetty nukkua niin, että minä nukun esikoisen ja keskimmäisen kanssa toisessa makuuhuoneessa ja puoliso kuopuksen kanssa toisessa huoneessa. Ensimmäisenä iltana nukkumaan käydessä fiilisteltiin uutta kotia, ääniä ja miltä tuntuu. Viimeiseksi esikoinen henkäisi: ”Mulla on hyvä olla.”

Nukkumajärjestely on tällainen, koska ollaan yritetty päästä yöimetyksestä eroon. Muutamalla tassuttelulla päästään jo taas tällä hetkellä aika pitälle, mutta siinä aamulla viiden ja kuuden välillä vaihtoehdot olisi joko nousta ylös tai antaa tissiä. Toistaiseksi torkkuminen pidempään on ollut vielä vastaukseni, heh. Yöimetys lopetettiin jo kertaalleen pääsiäisenä, mutta sitten sairasteluiden myötä hellyttiin olosuhteiden pakosta ja palattiin lähtöruutuun.

Olen siis saanut myös koeajaa vähän paremmin lasten villa-kookospatjoja. Ensimmäinen Porin Villa ja Peite -patja hankittiin esikoiselle aikanaan ja sitä myöden myös muille. Harmittaa niin paljon, että mentiin vajaa viisi vuotta sitten hankkimaan omaan sänkyyn joku keinokuituinen petari. Yritetään nyt malttaa käyttää se loppuun, mutta seuraava petauspatja on varmasti puuvillainen ja villatäytteellä. Jos et oo ehtinyt tehdä yhtä hassusti, mutta käytössä on vielä täysin toimivat runko- tai joustinpatjat muuten, voi niiden päälle ostaa petauspatjan.

Villapeitteet ja -tyynythän me vaihdettiin viimein keväällä myös meille aikuisille ja kokemuksia niistä löytyy täältä. Näillä helteillä meidän paksut villapeitot odottaa syysiltoja, mutta lapset haluavat vetää villapeittonsa korville.

Miltä villainen futon tuntuu nukkua ja miten sitä huolletaan?

Lapsien futonien materiaalina on villaa ja kookosta. Villa tekee joustoa, säätelee lämpöä kehonlämmön mukaan sekä on antibakteerinen materiaali. Kookos villojen välissä lisää tukevuutta ja rakennetta patjalle. Toinen suositeltava vaihtoehto lapsille on villa luonnonkumi 2 Futon. Pikkuruisiin sänkyihin luonnonkumia sisältävää futonia valmistetaan mittatilauksena. Ylipäänsä kaikki Porin Villa ja Peitteen futonit saa täysin omilla mitoilla. Miten ihana olisikaan jättimäinen siskonpeti. Olisi vanhemmillekin vähän mukavammat leikkiareenat lattianrajassa.

Joustinpatjaan tottuneelle futon tuntuu aluksi siltä kuin nukkuisi lattialla, mutta nyt lasten futoneilla nukuttujen öiden jälkeen en enää haluaisi vaihtaa omaan sänkyyn. Lapsilla on myös villaiset patjansuojat, jotka voi huoltetta pestä pesukoneessa villaohjelmalla. Jos yökastelua tai vahinkoja sattuu, pisusuoja on hyvä olla futonin ja patjansuojan välissä suojaamassa futonia.

Meillä on muutamat vahingot mennyt patjaan asti. Olen heti huomattuani suurimpia pisuja yrittänyt imeä pyyhkeeseen ja loput on kuivahtaneet patjaan. Kovilla pakkasilla olen vienyt patjat ulos ”pesulle”. Pölypunkkien nitistämiseksi patjojen pitäisi hengailla 20 asteen pakkasessa vuorokausi. Jos haluaa nopeamman tavan ja löytyy sauna jonne patjat mahtuu, 60 asteisessa saunassa riittää tunnin lekottelu. Jos patjaan jää raitoja, aurinkoisella säällä patjan voi viedäu ulos ja aurinko vaalentaa raidatkin.

Kuinka pitkäikänen villainen futon on?

Futonin hankinta on iso ja pitkäaikainen hankinta, joten ehdottomasti kannattaa käydä koennukkumassa ensin showroomissa, mikä patja sopii itselle parhaiten. Lapsille sen sijaan voi ostaa sian säkissä niin kuin me, hah. Mikä parasta, lapsen kasvaessa vauvapatjasta ulos, voi ostaa joko valmiin tai mittatilauskena omaan sänkyyn sopivan mittaisen jatkopalan. Päälle voi myös tarpeen mukaan ostaa paksun petauspatjan. Petauspatja ei ole siis pakollinen, mutta suositellaan patjojen päälle. Petauspatja suojaa myös futonia ja lisää sen käyttöikää. Näin futon jatkaa elämäänsä ja kulkee hyvässä lykyssä vaikka lapsen ensimmäiseen omaan kotiin.

Meillä ei lapsia kuitenkaan olla lähettämässä vielä maailmalle, vaan tiiviisti tuhistaan vieretyksin. Välillä jonkun varpaat naamalla ja pää vatsalla. Nyt kun ollaan tähän yhdessä nukkumisen makuun päästy niin olen vähän jopa miettinyt kannattaako niitä sänkyjä edes vielä roudata. Esikoisen verensokereita tarvitsee joka tapauksessa öisinkin aina välillä hoitaa, keskimmäinen heräilee öisin ja kuopuksen kanssa ei tarvitsisi pelätä tippumista unenpöppörössä liikkuessa tai unissaan pyöriessä. Toisaalta unet voisi rauhoittua myös jos pääsisi omaan huoneeseen nukkumaan. Katsotaan, kaikki aikanaan. Pääasia kun on, että kaikki voisi nukkua mahdollisimman hyvin.

P.S. Koodilla ”muurinen” saatte ilmaisen toimituksen kaikista peitto- ja tyynytilauksista. Koodi on voimassa 31.8.2022 asti eikä sitä voi yhdistää muihin alennuksiin

. Instagramissa @elamanmittaisellamatkalla on myös myös arvonta, jossa arvon 100 euron lahjakortin.

Lasten ensimmäinen huvipuistokokemus Tykkimäellä


Kaupallinen yhteistyö: Tykkimäki


Pyörryttävän ihanat Tykkimäkipäivät takana. Tykkimäki oli lasten ensimmäinen huvi- ja vesipuistokokemus ja hiukan varauksellisesti lähdettiin Turun suunnilta ajelemaan Kouvolaan asti. Vai onko se edes asti. Turusta Kouvolaan on noin 250 kilometriä ja ensimmäinen positiivinen yllätys, kun oltiin nopeammin perillä kuin kuviteltiin. No oli miten oli. Ennalta pohdittiin, uskaltaako lapset mihinkään, uskaltaako niitä päästää mihinkään ja miten ylipäänsä noin pienet lapset toimii ihmisvilinässä. Me kun ollaan lasten kanssa samoiltu aiemmin pääasiassa pitkin metsiä. 

Meillä oli kahden päivän Park Hopper -rannekkeet, joilla pääsee kaikkiin Tykkimäen kolmeen puistoon samalla rannekkeella kahtena peräkkäisenä päivänä. Tulopäivänä kävimme huvipuistoilemassa ja seuraavana päivänä aloitimme Aquaparkista ja loppuillaksi menimme vielä käymään Minimaatilalla ja muutamaan lasten suosikkipaikkaan.

Meillä lapset ovat siis tällä hetkellä kohta kuusi vuotta, kohta kolme vuotta ja yhden. Vauhtia riitti, kiukkua ja kikatusta, pelkoa ja uskallusta. Tykkimäki sekä meidän pikkujengi ylitti kyllä kaikki meidän vanhempien odotukset. Sekä vesipuiston että huvipuiston alue toimi pienten ihmisten kanssa tosi kivasti. Vaikka alue on iso, laitteet ovat lähekkäin toisiaan, eikä kävelyä tule valtaisasti ellei niin itse halua. Ilmaiset parkkipaikat ihan lähellä sisäänkäyntiä, ei haittaa, vaikka jonkun vesipullo jäisi autoon. 

Laitoin Instagramin puolelle kysymysboksin, jossa sai kysyä mitä vaan Tykkimäkeen liittyen ja lupasin vastata niihin täällä blogin puolella. Toivottavasti suurimpaan osaan tulee nyt vastaus. Eka kysymys oli niinkin helppo kuin: ”Miten handlataan kolme lasta, jos yhdeltä menee täysin kuppi nurin?” Niin. No, meillä ei ole vielä ollut sellaista tilannetta, josta ei oltaisi päästy yli tai etenemään, vaikka on neuvotelua ja jäähdyttelyä vaatinutkin. Meltdowneja tulee, mutta niin saa olla ja tulla.

Hypoteettisesti jos joku lapsista ylikuormittuisi niin paljon, että pitäisi poistua paikalta, ottaisi toinen vanhemmista ylikuumenneen lapsen lisäksi varmaan kuopuksen myös mukaansa. Tai no, tavallaan kävihän näin. Esikoisella alkoi päivä painaa, niin hän lähti puolison ja kuopuksen kanssa hakemaan autoa Aquaparkista ja me hurvittelimme vielä keskimmäisen kanssa hetkisen. Hän kun sippasi rattaisiin uimisen jälkeen raukeana ja kaikkensa antaneena.

Aquaparkissa matalissa altaissa sai leikkiä kaikenikäiset, mikä on tosi kiva, kun mukana on eri ikäisiä lapsia, jotka ei voi vielä viilettää omin päin alueella. Mikähän siinä muuten on, että yleensä aina lastenaltaat on sellaisia rusinan kokoisia, vaikka niissä hengaa niiden vauvojen ja pikkulasten lisäksi ne vanhemmatkin. Aqua parkin Spray park oli mielettömän kokoinen! Siis todella iso 45 cm syvyinen allas, jossa on vauvoillekin soveltuvia liukumäkiä ja lempeitä vesisuihkuja. Hyvin mahduin myös minä liukumäistä laskemaan. Se onkin toinen huomionarvoinen asia. Itse en mielellään useinkaan laske lasten liukumäistä, kun ne ovat niin kapeita. Aquaparkissa pienille lapsille soveltuvat liukumäet oli huomattavasti leveämpiä kuin yleensä, mutta mitään senttimäärää en teille valitettavasti osaa sanoa. 

Saunat ja pukutilat Aquaparkissa vaikutti ihan uudenkarheilta, siistiä ja ihanan tilavaa. Rattailla ja pyörätuolilla mahtuu tosi hyvin kulkemaan. Ylipäänsä alueelle porukka hävisi niin, että tuntui tosi väljältä eikä mihinkään tarvinnut oikein jonotella, vaikka meillä sattui tosi kauniit ja lämpimät kesäpäivät kohdille. Ainiin, ja jos tekin unohdatte kellukkeet, niin lipunmyynnistä voi ostaa sellaisetkin. Omia vesileluja kannattaa ottaa mukaan, nekin tais meillä jäädä reissukassien ulkopuolelle. Hups. 

Aquaparkista tosiaan pääsee kävellen Huvipuiston puolelle. Niin ihanaa, ettei välillä tarvitse pakata kaikkea autoon vain hetken päästä taas purkaakseen kaiken. Me jätettiin auto uimareissun jälkeen parkkiin ja jatkettiin vielä hetkeksi huvittelemaan. Puistojen välinen matka on vajaa kilometrin. Reitti on hyväkulkuista, mutta osittain melko jyrkkää ylämäkeä, mikä kannattaa huomioida rattaiden ja pyörätuolien kanssa.

Oli niin hellyyttävää nähdä miten pähkinöinä lapset oli, missä ikinä oltiin. Kaikki oli niin vau, upeeta ja siistiä. Meidän lapset on melko varauksellisia alkutuimaan, mutta heistä löytyy kyllä myös rohkeutta, kun saa tukeutua aikuiseen ensin rauhassa. Siksi olinkin ihan ihmeissään, kun esikoinen ja keskimmäinen hyppäsivät heti Satujunan kyytiin, johon yli 120 cm ei mahdu seuraksi. Taisivat kyllä vähän hämmentyä itsekin rohkeudestaan, mutta tyytyväisiä ipanoita tuli junan kyydistä pois. Jännitti myös, että hyppääkö esikoinen kesken matkan kyydistä, mutta kertaakaan ei näin käynyt.

Laitteisiin mennessä ja tullessa ei tarvinnut jännittää, vaikka lapset saattoi poukkoilla ja muuttaa mieltään kesken kaiken. Laitevastaavat olivat rauhallisia ja antoivat lapsille aikaa hakeutua omaan paikkaansa. Meidän lasten suosikkilaitteiksi osoittautui maata pitkin menevät laitteet. Tai no, muihin he ei edes halunneet, enkä tiedä olisinko uskaltanut päästääkään. 

Keskimmäinen on juuri 90 cm ja he olivat esikoisen kanssa omin päin Satujunassa, Riemurallissa ja Valasveneessä. Ford-raitilla olin vieressä henkisenä tukena ja miniteekupeissa käytiin pyörimässä keskimmäisen kanssa. Tykkimäen nettisivuilla on kivan selkeästi jokaisen laitteen kohdalla info, millaisin ehdoin laitteeseen pääsee. Myös alle 90 senttisille löytyy laitteita, joihin ilmaiseksi maksavan huoltajan kanssa. Osassa laitteista pituusraja on 120-140 cm, eli seurueeseen kannattaa värvätä joku sopivan kokoinen seuralainen. 

Kuopus oli aivan liekeissä Minimaatilalla kanoja ihmetellen ja lampaita silitellessä, eikä sinne tarvita ranneketta. Muutoin hän pitkälti ihmetteli yleistä menoa ja meininkiä. Tutki käpyjä, kiipeili kivien päällä ja no – kyllä te tiiätte, 1-vuotiaiden metkut. Aina yllättää, mikä kiinnostaa.

 
Superkuuman päivän tai vesisateen yllättäessä Mukkelis Makkelis Touhupavilijonki tarjoaa sisäleikkipuiston kaikenikäisille. Rannekkeella pääsee ilmaiseksi puuhailemaan, ilman ranneketta seitsemällä eurolla kahdeksi tunniksi. Kuopus nautti pallomeren pallojen heittelystä takaisin pallomereen ja muihin pieniin tutustumisesta. Kaksi vanhempaa viipottivatkin sitten pitkin pomppulinnoja, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä minkä ehtivät. Sukat vaan täytyy muistaa olla mukana. 

Huvipuistosta löytyy myös ulkoseikkailupuisto Atreenalin, johon pääsee myös rannekkeella. Me emme sinne ehtineet nyt seikkailemaan, mutta kypärää, turvavaljaita ja ohjeita varten jonotetaan samalla tavalla kuin laitteisiin. Sen jälkeen pääsee radalle, jolla saa viettää tarvitsemansa ajan, mutta arvio radan suorittamisen kestosta on noin puoli tuntia. Sen sijaan me katseltiin lasten kanssa, kun puoliso kävi muutamassa laitteessa pyörimässä ylösalaisin. Itse tyytyväisenä keskityin syömään pehmistä, olenhan itse jo tänä vuonna päässyt huvittelemaan. 

Huvipuistoalueelta löytyy burgereita ja salaatteja tarjoava Kustiburger sekä Raveliini, josta löytyy pizzabuffet sekä erilaisia grilliherkkuja. Meillä lapsille harvoin löytyy mitään tällaisista paikoista. Jälkeen päin vasta aloin tutkia Raveliinin listaa ja huomasin, että siellähän olis ollut lapsille vaikkapa lohikeittoa! Vegeversiot löytyi ruokalistoilta myös, toivottavasti tulevaisuudessa myös tosi paljon lisää eri vaihtoehtoja. Falafelhamppari oli ainakin jees ja Kustiburgereiden lihan mainostettiin olevan kotimaista. 

Tykkimäen majoituksista myös kysyttiin. Alueelta löytyy camping alue sekä Resort alue, jonka loma-asunnot näytti upeilta ihan Aquaparkin vieressä. Oma majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä meidänkin ajankohdalle kaikki loma-asunnot olivat varattuina. Alue on uusi ja keittiö- ja huoltopaikat näytti upeilta. Pihatöitä tehtiin nyt heinäkuussa vielä, joka näkyi, mutta lapset olivat vain innoissaan pienkaivinkoneiden puuhasteluiden seuraamisesta.

Me majoituimme Kouvolan keskustassa Sokos hotel Vaakunassa, joka on viiden kilometrin päässä Tykkimäestä. Olemme itse asiassa puolison kanssa majoittuneet Vaakunassa, kun oli hänen reserviupseerikoulunsa kurssijuhlat. Paljoakaan en siitä muista, mutta nyt hotelli on ihanasti remontoitu tähän päivään. Hotellin perhehuoneet olivat täynnä, mutta saatiin vierekkäiset huoneet, mikä osoittautuikin meille ainakin tälle reissulle tosi hyväksi vaihtoehdoksi. Jos ja kun joku lapsista heräilee, dominoefektiä ei tule, kun lapsia voi ripotella kahteen huoneeseen, heh. Aamupalalla sydämeni saa aina läikähtämään, kun pöydistä löytyy paikallisia herkkuja. Hotellin keittiön itse tehtyhä inkiväärishotteja, hilloja, rahkoja ja jugurtteja, paikallista kirsikkamehua, puuron kaurahiutaleet ja leikkelettä. Hedelmäpöytä sekä lasten herkkupöytä oli myös komein, jota olen hetkeen hotelleissa nähnyt. 

Instagramissa tuli kysymys: ”Jos on vaan yks päivä tykkimäellä niin mitkä on must jutut?” Sanoisin, että jos on samanlainen kuin minä, jonka on hankala päättää kun haluaisi kaiken kivan, niin se Park Hopper on tosi kiva! Puolet päivästä voi viettää uiden ja sitten loppuillaksi kuivattelemaan huvipuistolaitteiden äärelle. Ja jos on mahdollisuus tulla torstaina, niin tulkaa sillon, koska rannekkeella pääsee myös alueella oleviin ikärajattomiin kesäkonsertteihin! Ainakin Elastinen ja Teflon brothers on vielä heinäkuussa tulossa.

Eikö oo ihanan näköistä! Ihan ku ulkomailla olis, vai miten sitä Suomea kehutaan. Ja jos sun loma on vähän pidempi kuin meidän loma, niin yhdistä Tykkimäki ja Kouvola ehdottomasti Hamina, Kotka, Porvoo -akselille. Jos kaipailet sinne vinkkejä, löytyy kaikki oleellinen tästä viime kesän reissupostauksesta. Kotka on minun ja puolison vanha opiskelijakaupunki ja kyllä tämä Kaakkois-Suomi on pienen palasen sydämestäni ottanut. Tai ainakin ihan hirveän tärkeitä muistoja jälkeensä jättänyt. Tänne on aina ihana palata.

P.S. Instagramista löytyy videopläjäys meidän reissusta ja HUIKEA lippupaketin arvonta! 

Kesähaaveita ja -suunnitelmia

Kesän to do-lista kuuluu itselleni kesään. Se virittää minua kesään jo keväällä ja antaa tilaa haaveilulle. Kesä tuntuu menevän joka vuosi vain nopeampaa ohi silmien ja olen jo vuosia tehnyt itselleni jonkinlaisen to do-listan. Istumme myös puolison kanssa kalenterit kädessä alas suunnittelmaan kesää. Toisista tämä voi kuulostaa ahdistavalta, minulle se luo mielenrauhaa ja järjestystä päähäni. Tämä on myös ollut erityisen hyvä tapa, ettei elokuun lopussa ole tunnetta, ettei ole mitään itselle tärkeitä asioita ehtinyt tehdä. Meinasi jäädä koko tämän kesän to do-listan julkaisu tänne, mutta tässä se nyt on, kesähän on vielä ihan edessä!

Festareilla olen ollut viimeksi vuonna 2018 ja se tuntuu uskomattomalta, koska miellän sen itselleni kesäperinteeksi. Mikä se sellainen kesäperinne on, jossa on kolme välivuotta. 2019 oltiin kyllä Ed Sheeranin keikalla, kun odotin keskimmäistä, se oli upee se! Ruisrock on ollut itselleni se the festari, koska ”siellä on kaikki tyypit”. Tänä vuonna halusin kuitenkin ehdottomasti Kesärauhaan, jonne sain puolisolta äitienpäivälahjaksi lipun. Melko suoraan sanoin, että jos hän haluaa minua jotenkin muistaa niin tämä olisi tosi hyvä idea. Kannattaa sanoa asioita ääneen! Viime viikonloppuna olimme puolison kanssa yhdessä ja miten ihanaa meillä olikaan.

Turussa on vielä vaikka kuinka monta festaria tälle kesälle tulossa, mutta itselleni korvamerkkasin vielä heinäkuun loppuun Ilmiön, jonne haluan päästä katsomaan Punomoa! Ilmiö on vaihtoehtomusiikin festivaali, joka on muutes tänä vuonna i-l-m-a-i-n-e-n!

Kesään meillä on yleensä kuulunut reissu pohjoiseen. Viime kesänä se jäi välistä kuopuksen ollessa aivan pikkiriikkinen. Kaksi aiempaa vauvaa ei ole olleet kovin tyytyväisiä pitkänmatkan tekijöitä, joten sen vuoksi suosiolla skippasimme. Tänäkin vuonna pidempi reissu jää remontin ja muuton vuoksi. Haaveilen kuitenkin vähän pienemmistä päiväretkistä. Ainakin Kemiöön, Kustaviin ja Hämeenlinnaan olisi ihana päästä. Ja johan me oltiin ihanalla seikkailulomalla Turussa ja tällä viikolla Naantalissa. Ahvenanmaakin kutkuttaisi, mutta voi olla että siellä on kesä kovin buukattu jo.

Remontti, mutto ja kesähommat omalla pihalla onkin tosi vahvasti tämän kesän to do-listalla. Toivon kiireettömiä päiviä omalla pihalla tutkien mitä kaikkea siellä kasvaa sekä lasten kanssa pihasaunan lämmitystä ja puutarhaletkun alla kirmaamista.

Juhannukseksi suuntaamme mökkeilemään ja jos säät ovat tänä vuonna yhtä upeat kuin viime vuonna niin olisipa kiva tehdä vaikka toinenkin mökkiviikonloppu. Hyppiä lasten kanssa laiturilta ja kerätä kukkia. Viime vuonna lapset ei uskaltanut suppilaudan päälle mukaan, tänä vuonna uusi yritys!

Fyysisten kirjan lukeminen ei pitäisi varsinaisesti olla listalla, mutta niin vain on. Pääasiassa kulutan kirjoja tällä hetkellä kuuntelemalla samalla kun nukutan lapsia tai viikkaan pyykkejä. Kesään kuuluu yleensä jotain kutkuttavaa hömppää, vaikka viime vuodet olen viehättynyt elämäkertojen lukemisesta. Tuntuu, että ylipäänsä kirjastoon pääseminen voisi olla tässä to do-listalla, hah.

Satokaudesta nauttimista. Pakkaset alkaa olla tehokkaasti tyhjiä ja toivon pääseväni sekä yksin että lasten kanssa runsassatoiseen metsään poimimaan mustikoita ja vadelmia. Ja mansikoita tietty – paljon mansikoita!

Kummityttöni kanssa olemme tehneet hänen syntymäpäiviensä kunniaksi jotain spesiaalia yhdessä. Tänä vuonna hän toivoi Linnanmäelle ja ajattelin, että sinne yritämme suunnata nyt jo kesäkuussa, jotta loppukesästä lapset saa rauhassa tutustua uuteen kotiin ja päiväkotiin ja elo olisi mahdollisimman rauhallista.

Vietämme elokuun alussa seitsemättä hääpäivää ja olisi ihana saada tehdä puolison kanssa kahdestaan jotain ihanaa ja spesiaalia. Lähteä vaikka melomaan tai maastopyöräilemään jonnekin uuteen paikkaan. Tai Ihan vaikka pyöräilemään tavallisella pyörälläkin. Ekaksi pitäisi varmaan kuitenkin korjata puhjennut kumi.

Omaa hääpäivää ennen päästään kuitenkin juhlistamaan tänä viikonloppuna ystävän häitä. Niin monien peruuntuneiden häiden ja juhlien vuoksi nämä häät tuntuu jotenkin erityisen ihanilta odottaa. Kuinka olenkaan kaivannut juhlia, ahh. Kaverit hei, ei oo pakko mennä naimisiin, mut voitteko alkaa järjestään juhlia, haha <3.

Siinäpä ne, t-paitakelejä, paljon jäätelöä, sekä sopivassa suhteessa lojumista ja seikkailuja.

Jäähyväiset vauvavuodelle

Kuopuksen vauvavuosi on nyt ohi. Huh. En ole uskaltanut vielä liikaa kaivella sisintäni, sen verran veitsenterällä vielä mennään. On kuitenkin tärkeää tehdä jonkinlainen yhteenveto nyt, koska ensi vuonna tuntuu todennäköisesti joltain ihan muulta.

Kesä silkkaa hurmosta

Kuopus syntyi keskelle kauneinta kesää. Sairaalassa oltin aluksi jumissa valohoidon vuoksi. Esikoista ja keskimmäistä oli hirveä ikävä, mutta samaan aikaan nautin olostani. Pesittiin vauvan kanssa siihen asti, kun hän joutui sinivalon alle. Henkisesti olin jo valmistautunut sairaalaan jäämiseen, eikä se siksi ollut kova isku, vaikka polikliininen synnytyskin oli toiveissani pyörähtänyt.

Kotiuduimme helteiden keskelle. Kahden syksyvauvan jälkeen olen ehdottomasti sitä mieltä, että kesää vasten vauvaelämä on todellakin kokemisen arvoinen. Jos imetys luonnistuu tai on oma juttu, niin riittää kun muistaa heittää vaipan takataskuun ja on usein jo valmis lähtöön. Lämpiminä päivinä ei ole edes niin justiinsa vaikka tulis pissavahingot vaatteille, ne kuivaa pian. Pötköteltiin terassin varjossa ja tehtiin mitä lystättiin. Vauvaelo kolmen lapsen kanssa ei tietenkään ole pesimistä sohvannurkassa, mutta lämpimänä kesänä helppoa ja huoletontakin. Puolison kesäloma alkoi muutaman viikon päästä ja teimme kivoja pieniä lähiretkiä ja elo tuntui helpolta. Kävimme myös ihanan kesäreissun Kotkassa.

Syksy täynnä huolta, sairasteluita ja univelkaa

Loppukesä vaihtuikin mökin siskonpedistä sairaalan lattialle. Automme teki 180 asteen käännöksen, kun lääkäri soitti esikoiselta löytyneen 1-tyypin diabetes sattumalöydöksenä kontrolliverikokeiden yhteydessä. Väsymystä ja keskittymiskyvyttömyyttä oli ollut, mutta epäilin lähinnä keliakiaa tai jotain muuta ”harmitonta”.

Elokuu ja koko syksy sitten onkin jonkinlainen mössö muistoissani ja sitten ei kuitenkaan. Tunnen sen puristavan ahdistuksen tunteen, kun olen korvaamaton lapselleni. Minun lisäkseni vain puoliso osasi hoitaa esikoista. Yöt olivat levottomia. Minä hoidin vauvan yöimetykset ja puoliso esikoisen verensokerien heittelyt. Siinä syksyn pimeyden syvetessä starttasi 11 viikon lasten sairastelun putki.

Syksyllä lapset olivat vielä kovin riippuvaisia fyysisesti minusta. Lapsilla oli omia vaiheitaan ja uhma, mustasukkaisuus ja siitä koituva pureminen asuivat myös meidän kodissa. Puoliso teki paljon iltavuoroja ja kirkkaana on mielessä ne hetket, kun kaikki kolme lasta itkee samaan aikaan ja vain oma jakamaton syli olisi kelvannut. Kahta vanhempaa ei voinut päästää kaksin eri huoneeseen ja toisaalta eipä he paljon helmojani kauemmas lähtenytkään.

Meillä kävi puolison iltavuoroiltoina usein kyllä lähipiiristä auttajia. Se oli korvaamatonta ja helpotti jonglöörausta kolmiossa, jossa yhdessä päässä oli pyllyn pyyhintää, toisessa hiilihydraattien ja insuliinimäärien laskentaa ja kolmannessa imetysmaratonit. Koin uskomatonta riittämättömyydentunnetta jokaisella elämän osa-alueella. Kaiken tämän keskellä ratkaisevaa on ollut, että olemme pystyneet puolison kanssa keskustelemaan ja tekemään peliliikkeitä molempien hyvinvoinnin tukemiseksi niillä merkeillä, jota syksyllä oli.

Syksyssä oli kuitenkin myös hopeareunus. Varmasti satoja tunteja sylikkäin luettuja kirjoja, uusien taitojen oppimista, lapsiini ja myös itseeni syvästi tutustumista, kiireetöntä eloa. Korona oli vielä päällä eikä edes nuhaisena mihinkään ollut asiaa, eikä ketään sopinut kylään kutsua. Niin siinä sitä oltiin ja harjoiteltiin mandariinin kuorimista ja leivän voitelua hissun kissun. Koko elolla olisi ollut kultaiset seinät, mikäli olisimme saaneet unta, omaa aikaa ja liikuntaa riittävästi. Uskon myös aivan sekaisin olleen hormonitoimintani vaikuttaneeni myös mielialaani tosi vahvasti. Nyt kun välillä piskaa itseään miten laiska ja saamaton on ollut tsemppaan itseäni ja puolisoani sanomalla sen tosiasian, että on ihme jo sinänsä, että me ollaan tuon syksyn jälkeen hengissä.

Kevät ja aamu on aina uusi mahdollisuus

Sairastelut jatkui enemmän ja vähemmän kevään. Tai lol, juuri eilen viimeksi lääkärissä kahden kanssa. Välissä on kuitenkin ollut myös terveitä jaksoja ja teimme ihanan hiihtoloman Lappiin, olemme tehneet pieniä pyrähdyksiä sinne sun tänne, olen saanut tehdä kivoja töitä, tavannut ystäviä lähellä ja kaukaa.

Ehkä voi siis sanoa, että tätä vauvavuotta on rytmittäneet muut kuin vauva itse. Hän on kulkenut menossa mukana. Kantorepussa tunturissa, ahkiossa hiihtoladulla, ystävän kanssa kaupunkilomalla, lounastreffeillä ja lenkkipoluilla, kirkossa kauneimmissa joululauluissa, pyörän perässä ja työkeikoilla.

Hän on ollut vauvoistamme ultimaattisesti helpoin. Eikä se johdu siitä, että olisin tässä geimissä jotenkin kehittynyt superisti, vaan hän vain yskinkertaisesti on temperamentiltaan erilainen ja on nukkunut paljon edeltäjiään paremmin. Tämän vauvan tarkoitus on kaiketi ollut kertoa minulle ja puolisolleni, ettei se rankkuus ole omassa päässä, vaan vauvat on tosi erilaisia. Elämä ja elämäntilanteet on tosi erilaisia.

Tämä kolmas lapi on vapauttanut minut olemaan juuri sellainen äiti ja nainen, kun haluankin olla. Toisaalta tuskin täysin irti ulkopuolisten odottamuksista olen koskaan ja toisaalta myös ikä varmasti auttaa tässä prosessissa. Sisälläni asuu kuitenkin tällä hetkellä tyyneys. Teen riittävästi ja olen lapsilleni paras mahdollinen. Olen saanut aikaa itselleni, jolla on varmasti suurin vaikutus, eikä valon ja kesän merkitystä pidä vähätellä.

Kuluneen vuoden aikana olen saanut itseni vain ihan muutamasti kiinni siitä kelasta, että toteutanko tätä äitijuttua nyt niinkuin kuuluu. Olen vähemmän miettinyt, nautinko nyt tästä. Teen, olen ja elän niin kuin hyvältä tuntuu, silloin myös nautin. Olen ymmärtänyt miten vanhemmuudessa itselleni vapauden tunne on todella tärkeää. En välttämättä edes tarvitse sitä, riittää, että tiedän lapsista irtaantumisen olevan mahdollista aina kun sitä tarvitsen.

Tämä oli varmastikin viimeinen vauvavuosi, minkä koin. Se ei ollut kaikilta osin sellainen kuin odotin tai olisin halunnut, mutta niiltä osin joihin voin itse vaikuttaa, se oli enemmän kuin uskalsin odottaa.

Saan kulkea ja kasvaa kolmen upean tyypin rinnalla ja he ovat nyt aivan ihanassa iässä. Tai sellaisessa vaiheessa, josta nautin itse ihan valtavasti. He ihmettelee, höpöttelee, tutkii ja hassuttelee kaiken hereilläoloaikansa. Olen heistä kaikista valtavan onnellinen ja ylpeä. Ilolla sanon vauvavuosille hyvästit.

On paljon enemmän jo hetkiä, kun emme olekaan enää fyysisesti kiinni koko ajan lapsissa. On hetkiä, kun voin kietoa käteni puolison ympärille ja tuijotella lumoutuneena muutaman metrin päästä kaikkien kolmen lasten touhuja yhdessä ja erikseen. Huokaista syvään ja tirauttaa muutama kyynel siitä, miten jotain näin ihmeellistä ollaan saatu aikaan.

Lisää vauvavuosi- ja vanhemmuushöpinöitä löytyy täältä:
Keskimmäisen vauvavuosi päättyi
Ei vertailla lapsia, mutta.
Jos meille tulisi vielä kolmas lapsi
Onko rakkaus erityiseen erilaista
Voiko vauvavuotta vihata

Kesälomavinkit Turkuun – maalla, merellä ja ilmassa


Kaupallinen yhteistyö Visit Turku


Jos kaipaat kesäsuunnitelmia, niin tässä niitä sulle Turkuun! Ehdin asua Turun ytimessä neljä vuotta, mutta huomaan monen upean mestan ohi menneen enemmän tai vähemmän laput silmillä. Ja mikä siinä onkin, ettei sitä osaa asettua turistiksi kovin helposti omilla kotikulmilla, vaan sitä mieli hakee reissutuntua siitä itse matkasta. Pienten lasten kanssa sitä on vasta oivaltanut, että oikeastaan aika ihanaa, jos on heti tai pian perille.

Turku on siitä erityisen oiva kohde, että julkinen liikenne toimii superhyvin, etäisyydet ovat lyhyitä ja miniloman aikanakin ehtii nauttia sekä luonnonrauhasta että kaupunkivilinästä. Uusia elämyksiä löytyy ihan kaikenikäisille. Tässä on vinkkejä tosi paljon, enkä suosittele ahnehtimaan kaikkea kerralla, varsinkin jos on lasten kanssa liikkeellä. Tarkoitus on, että jokaiselle löytyy jotakin, budjetista ja mielenkiinnonkohteista riippuen. Meidän jengillä on yleensä reissuilla periaate – yksi aktiviteetti päivässä pitää menon ja mielen letkeänä.

Päivä 1 – Saaristotunnelmaa

Ensimmäinen turistipäivä Turussa pyörähti kirjaimellisesti liikkeelle 10bikesin vuokrasähköpyörien selässä ja mukana ollut kuopus pääsi fiilistelemään vuokrapyöräkäryyn. Kypärät saa myös vuokraamolta lainaan ilman erillistä vuokraa. Vuokraamo löytyy ihan läheltä Turun keskustaa, josta on helppo startata moneen suuntaan. Vuokraamolta lähtiessä kannattaa piipahtaa heti ensimmäiseksi Tuomiokirkolla. Kirkon portaiden yläpäästä löytyy kahvila ja kesäksi on taas auennut ihana Kirkkopuiston terassi, jossa on Turun ihania kahviloita ja ravintoloita pop up -tyyppisesti.

Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Turun linnaan, jossa olen käynyt viimeksi pikkutyttönä koulun kanssa. Linna on mykistävän kaunis jo pelkästään arkitehtuurisesti. Linnaan kierrokselle voi lähteä ihan vain fiilistelemään, buukata opastuksen, kuunnella omalta puhelimelta ääniopastuksen tai yli 4-vuotiaat voivat lähteä aarrejahtiin pikkuritarikierrokselle.

Lounasta söimme Turun linnan sisäpihalla Juhana Herttuan kellarissa, jonne pääsee fiilistelemään ilman pääsylippua linnatunnelmaa. Muita ihania ruokapaikkoja Turun linnan läheisyydessä on lounaspaikka Nick’s food desing, jossa kaikki ruoka on gluteenitonta ja kesäkaudella Linna Burgers & coffee, jossa on pikkuisen parempia burgereita.

Turun linnasta jatkoimme pyörillä ulkoilusaareen Ruissaloon, johon pääsee siltaa pitkin. Alkupätkän satama- ja teollisuusalue ei anna oikeutta sille, mitä Ruissalossa on luvassa. Sähköavustuksella matka sujui liihotellen ja Turun yksi kauneimmista ulkoilusaarista on nenän edessä. Vehreä ja vanha tammilehto, monia toistaan kauniimpia metsäpolkuja ja niemennokkia sekä ympäri vuoden ihastuttava kasvitieteellinen puutarha. Ruissalosta löytyy nykyisin myös monia ihania pikkukahviloita levähdykseen.

Me levähdimme Ruissalon telkalla, joka on Ruissalon alkupäässä oleva tapahtumakeidas. Alueelta löytyy kesäteatteri, ihana Gaggui kesäkahvila sekä nyt samoissa tiloissa on myös Kaj Stenvallin Ukraina-näyttely. Nälkäisille ihmisille napolilaista pitsaa hulppeilla terassipaikoilla tarjoilee Zaké Pizzeria & Wine Bar ja uutuutena alueelta löytyy myös ravintola Tenlén.

Mikäli aikaa on, kannattaa hurauttaa saaren päähän eli Saarronniemeen asti, josta meri aukeaa upeasti. Siellä on ihana uimaranta, ravintolakahvila, minigolfia ja leirintäalue. Uimarannan kummallakin puolella kulkee pieni luontopolku, jota on pientenkin lasten kanssa kiva kulkea.

Takaisin Ruissalosta tulimme vesibussin kanssa. Ruissalossa vesibussin kyytiin pääsee Ruissalon telakalta ja Kansanpuistolta. Ruissaloon liikennöivät vesibussit ovat osa Föli-liikennettä ja maksu on siis sama kuin kulkisi bussilla. Aika upea kokemus kolmella eurolla! Alle 15-vuotiaat maksaa 1,5 euroa ja alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi maksavan matkustajan kanssa. Pyöristä eikä pyöräkärrystä veloiteta erillistä summaa vesibussissa. Sesonkiaikana pyöriä ollessa paljon kannattaa aikataulullisesti varautua siihen, että vesibussi pystyy ottamaan rajallisen määrän ihmisiä ja pyöriä kerralla kyytiin. Aikatauluja voi tutkailla täältä.

Jos Ruissalossa ei vielä nälätä, Aurajokirantaan päästessä voi hurauttaa ihanille terasseille. Jos jää Forum Marinumilla, hyviä paikkoja on ravintola Göran (lounas), Nooa, Nerå tai Kakolan alue vierialuineen päivineen. Martinsillalla jäädessä Tuomiokirkolle päin mentäessä matkan varrella on esimerkiksi Niska, Blanko, Oobu, Tintå, Mami, Gustavo, Via Tribunali. Täytyy kyllä sanoa, että menetpä jokirannassa ihan mihin tahansa ravintolaan, saat hyvää ja tasokasta ruokaa.

Päivä 2 – seikkailuja kaikenlaisille seikkailijoille

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Turkua koko perheen voimin. Kuralan kylämäki on maksuton maatilakeidas pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. Laitumilla laiduntaa lampaita ja lehmiä ja alueella on erilaisia rakennuksia, joissa pääsee katsomaan ja kokeilemaan vanhan ajan tavaroita. Vanhan ajan maatilantöitä pääsee tekemään, kuten pesemään pyykkilaudalla nyrkkipyykkiä tai heinähommiin.

Kurala on alueena melko iso, joten kartan avulla on helpompi suunnistaa mieleisiin paikkoihin ja aukioloaikoina Kuralan emäntä opastaa mielellään alueen saloihin. Ympäri ämpäri löytyy paljon pöytäryhmiä evästelyyn ja lisäksi alueelta löytyy kesäkahvila.

Kuralasta kannattaa suunnata Kupittaanpuistoon, josta löytyy tekemistä aivan varmasti koko perheelle. Kupittaan seikkailupuiston alueella on monenlaisia kiipeilytelineitä, keinuja ja leikkivälineitä (myös pyörätuolia käyttäville), kesäisin ohjattuja työpajoja, tapahtumia, liikennekaupunki ja safariautot. Kesäkaudella grillauspaikka on auki, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa. Jos eväät jäi kauppaan tai kotiin, lounasta löytyy Kupittaan pavilijongista, joka on aivan Kupittaan maauimalan vieressä. Mikäli uimakelit ei juuri teidän reissulla suosi, löytyy puistoalueelta myös lintupuisto, minigolfrata, mm. skeittaukseen ja potkupyöräilyyn sopiva ”matorata” ja Crossfit tyylinen jumppailupaikka.

Jos mikään Kupittaan seikkailuista ei kuitenkaan kolahda, vähän vanhemmille lapsille Turusta löytyy seikkailupuisto Flowpark, joka tarjoaa haastetta ihan kaikenkuntoisille seikkailijoille. Alle 120 cm oleville löytyy myös muutama rata, mutta ehdottomasti Flowpark tulee edukseen, kun turvavaljaat hallitsee hyvin itsekekseen ja on yli 120 cm. Haastavimpiin ratoihin tarvitaan pituutta 150 cm. Ehdottoman kiva ikisuosikki.

Päivä 3 – palautteleva museokierros

Museot jakaa mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekään en ole aiemmin ollut kova museofani, mutta kelkkani on kääntymässä. Museot tarjoavat yhä enemmän toiminnallisia ja moniaistillisia kokemuksia ja kaltaisiani levottomia sieluja ja lapsia on alettu asiakkaina ajattelemaan aivan uudella tasolla. Biologisessa museossa on ever green näyttely eri kasvillisuusalueiden eläinlajistoista, jossa olen itsekin koulun kanssa vieraillut. Sen lisäksi marraskuun loppupuolelle asti on menossa Kappas, kakkaa! -näyttely, jossa voi ihmetellä erilaisten eläimien köntsiä ja mikä on kakan merkitys. Näyttelyyn on koottu myös audiopätkä, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat, mitä kaikkea kakasta voi ja kannattaa tutkia. Uskon, että tämä näyttely on nimenomaan leikki-ikäisten mieleen, joilla kakka on usein erityisesti mielessä.

Biologisen museon tien toisella puolella mäen kiipeämällä ylös pääsee Samppalinnalle, josta löytyy ihana vehreä puisto pikniköintiin tai Samppalinnan maauimala jätskikioskeineen ja päivän pulikointeihin.

Luostarinvuoren puutaloalue on ainoa yhteneväinen alue, joka säilyi Turun palossa 1800-luvun alussa, joten jo ihan rakennukset itsessään on upea näky keskellä kaupunkia. Tällä hetkellä käsityöläismuseo on remontissa, mutta avaa ovensa taas 17.6.2022. Se on itselläni vielä tämän kesän pucket listillä.

Majoituimme meidän miniloman jokirannassa Radisson Blu Marina Palacessa , joka meidän retkikohteille todella hyvä tukikohta. Meidän jengillä oli hulppea päätyhuone saunalla seitsemännestä kerroksesta. Miten mielenkiintoista lapsista oli ikkunalaudalla laskea Aurajoessa olevia veneitä ja seurata pelastusajoneuvojen suhaamista. Lasten viimein simahdettua itse napsautin saunan päälle ja menin fiilistelemään pimenevää iltaa jokilaivojen valojen syttyessä.

Palvelu Radissonissa on aivan ihanaa ja pienet ihmiset hyvin huomioivaa, heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Huonepalvelu kiikutti jopa meille potan, kun olimme sitä etukäteen unohtanet pyytää. Hotelliaamiaisilla itseäni ilahduttaa peruslinjasta poikkeaminen. Termarissa pöytään tuotu kahvi, tyrnibanaanismoothiet ja talon tuore leipä ja kasvissyöjillekin monipuolinen tarjonta ilahdutti. Marina Palacessa voi käydä myös aamupalalla ilman majoittumista ja on kyllä erityisen hyvä startti aktiiviseen kesäpäivään.

Näkymät saunasta

Tuntuu kuin olisi tehnyt täydellisen ihanan kesälomareissun, vaikka kesä ei ollut virallisesti edes vielä alkanut. Tästä seikkailut jatkukoon!

Noniin. Vinkkejä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Ketä teist aikoo tul Turkuu tänä kesänä?

Taivaallinen itse tehty keksi & pähkinäjäätelö (myös vegaanisena)

Tein ihan täydellisen ihanaa jäätelöä. Perusjäätelöpohjaa pystyy varioimaan ihan täysin omien mieltymysten mukaan ja vain taivas on rajana. Tällä kertaa sekoitteli joukkoon keksitahnaa ja karamellisoituja pähkinöitä. Pähkinöistä tuli aivan täydellisiä. Oh nam. Ne on niin hyviä, että ehkä jopa keittelisin tuplasatsin ja käyttäisin osan puuron tai maustamattoman jugurtin päällä. Tai napsotelee sellaisenaan.

Jäätelökonetta en omista, mutta kyllä ilman konettakin saa erittäin kilpailukykyistä jäätelöä teollisten jäätelöiden rinnalle. Vegaanisen version saa käyttämällä kasvipohjaista kermaa ja kondensoitua maitoa. Turkinpippurijätki vegaanisena löytyy täältä.

Jäätelöiden jäädytykseen vanhat jätskipurkit on mainioita. Samoin vanhat irtokarkkilaatikot yms. Itselläni oli nyt kaksi purkkia, joista toinen oli vetoisuudeltaan reilu kaksi litraa ja toinen vajaa litran.

Nämä tarvitset:

8 dl kermaa (vegaaniin versioon esim. kauravispi)
2 prk (yhdessä on 397g) kondensoitua maitoa (vegaaniin versioon kodensoitua kookosmaitoa)
200 g Lotus Biscoff keksitahnaa (löytyy ainakin isommista kaupoista)

2 dl parapähkinöitä (myös esim. pekaani-, hassel- ja saksanpähkinät sopii mainiosti)
1 dl sokeria
2 dl vettä

Tee näin:

  1. Rouhi pähkinät omaan suuhun sopiviksi paloiksi.
  2. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna seos niin, että sokeri sulaa.
  3. Lisää pähkinät joukkoon. Keitä seos kasaan noin 5-10 min. Koko ajan kannattaa sekoitella, muuten palaa helposti kasaan.
  4. Kun kaikki vesi on haihtunut ja seos muuttuu kuivaksi, ota kattila pois liedeltä ja kaada pähkinät leivinpaperin päälle jäähtymään.
  5. Sulata keksitahnaa notkeammaksi mikrossa tai liedellä.
  6. Vatkaa kerma vaahdoksi.
  7. Lisää kondensoitu maito sekaan kevyesti sekoitellen.
  8. Kaada puolet kermaseoksesta pakkasenkestävään astiaan.
  9. Levitä sen jälkeen keksitahnaa ohuena nauhana jäätelön päälle.
  10. Lisää pähkinöitä.
  11. Tee marmorointi, eli vetele haarukalla tai veitsellä koko seoksen läpi.
  12. Tee toinen kerros samalla tavalla.
  13. Pakasta. Jäätyminen kestää vaihtelevasti, mutta noin 10-12 tunnissa pitäisi olla jähmettynyt.

Nauti just niin kuin tykkäät!

P.S. Jos päätätte kokeilla tätä, niin tuu kertomaan mitä tykkäsit! Jos jaatte somessa tuotoksia niin tägätkää mua kuviin ja stooreihin niin näen teidän herkut kans!

Turun parhaat lastenvaatekirppikset

Vien teidät kirppiskierrokselle Turun parhaimpiin lastenkirppiksiin. Turkuun kesällä matkaavat kysyy usein vinkkejä parhaista kirppiksistä ja nyt viimein ajattelin laittaa ne teidän kaikkien iloksi.

Laitan kirppikset sellaiseen järjestykseen, että pääset kiertämään ne kaikki ”järjestyksessä”. Laitoin aukioloajat helpottamaan omaa aikataulutusta, mutta ehdottomasti kannattaa tarkastaa vielä ajantasaiset aukiolot yritysten omilta sivuilta.

Jos tulet Helsingin suunnasta, kannattaa aloittaa Kaarinasta Lasten Seesamista. Myyjistä riippuen välillä tekee superhyviä löytöjä hinta-laatusuhteelta. Toisinaan hinnat ovat aivan ylihinnoiteltuja, mutta vahva suositus poiketa! Pihalta löytyy iso parkkipaikka, jos tulet autolla. Lasten Seesamista voikin sitten posottaa suoraa läntiseen Turkuun.

Taika Second Hand Shop

Valtava kirppis, jonka kiertämiseen kannattaa varata aikaa. Täältä löytyy myös pieni nurkkaus naisten vaatteita, mutta itse en ole sieltä löytänyt ikinä mitään. Täältä löytyy kiva tila, jossa voi syöttää lapset ja löytyy oma kaunis imetyshuone, jossa voi rauhassa syöttää ympäristöstä hermostuvan lapsen. Pihalla on ilmaisia parkkipaikkoja yleensä melko hyvin saatavilla.

  • Osoite Satakunnantie 102, Turku
  • Aukioloajat: ma-pe 10-18 ja la 10-16

Vadelmatarha

Taikan jälkeen kannattaa suunnata Vadelmatarhalle. Vadelmatarhoja on muuallakin Suomessa. Konseptihan on siis se, että tuotteet on kivasti koottain, jolloin vaatteet löytyy helposti ja nopeasti. Hintataso on yleisesti korkeampi kuin muilla lastenkirppiksillä. Itse löydän täältä usein leluja, pelejä ja kirjoja. Keskellä kirppistä on lapsille kiva pieni leikkialue.

  • Osoite: Nuppulantie 41, Turku
  • Aukioloajat: ma-to 10-17, pe-la 11-15

Lastenkirppis Pikkusiili

Vadelmatarhasta matka jatkuu Manhattanille. Kyllä vaan, Turusta löytyy Manhattan, mutta en odottaisi ihan kovasti aluuelta, vaikka sieltä muutama kiva kirppis löytyykin. Aluetta kyllä rakennetaan ja kehitetään kovasti, mutta vielä muutama vuosi menee, että se ihan nimensä veroinen on.

Lastenkirppis Pikkusiilissä on hintataso ollut yleisesti kohtuullinen. Kun asuimme täällä päin, niin kävin useasti täällä päivittämässä tarpeita. Käytävät on leveät ja lapsille löytyy kiva leikkipaikka.

  • Osoite: Pitkämäenkatu 4, Turku
  • Aukioloajat: ti-pe 10-18, la 10-15, su 11-15

Kirppiscenter

Pikkusiilin vieressä on Kirppiscenter, joka ei ole varsinaisesti lastenkirppis, mutta niitäkin tuotteita sieltä löytyy ja toisinaan voi tehdä hyviä edullisia löytöjä, mutta täytyy jaksaa koluta. Kirppiscenterin toinen toimipiste löytyy Länsikeskuksesta, joten jos nälkäsi on kyltymätön, kannattaa koukata vielä ensin Länsikeskuksen eli meikäläisten kesken Länkkärin kautta.

Länsikeskus

  • Osoite: Viilarinkatu 4, 20320 Turku
  • Aukiolot: arkisin 10-18, la 10-16, su 10-15

Manhattan

  • Osoite: Pitkämäenkatu 4, 20250 Turku
  • Aukiolot: arkisin 10-19, la 10-16, su 10-15

Heinäkuussa avataan myös Lietoon lastenvaatekirppis Secönd. Siellä poikkeuksellista on myyntitapa, jossa yritys ostaa tuotteet itselleen. Näin ollen hyvälaatuisuuteen ja tiettyyn hintatasoon voi luottaa. Koottain olevat vaatteet nopeuttaa myös kirppiskierrosta, jos hakusessa on tietyt koot. Itsemyyntiä kaiketi on myös tulossa, mutta vaikuttaa hyvältä. Odotan kovasti!

Semmosta! Jäikö joku helmi mainitsematta? Jos ei, niin hyvää kirppislöytöonnea matkaan!

Yhteistyö kodin ja varhaiskasvatuksen välillä voi olla muutakin kuin vappunaamiaisia ja metsäretkieväitä

Päiväkodissa olleet vappunaamiaiset ja siitä koituva stressi itselleni herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa sekä vanhemmissa että varhaiskasvattajissa. Kerroin, että meillä lapset ei varsinaisesti nauti tai hakeudu roolivaatteiden ääreen eikä pukeutuminen vappuna ja halloweenina ole ollut mielekästä. Tuntuu silti siltä, että jotain pitäisi olla, vaikka totta kai tiedän, ettei kukaan pakota tai soimaa asiasta. Tulee silti jotenkin olo, että aiheutan lapsilleni FOMOa (fearing of missing out).

Varhaiskasvatus on tuskainen ja kamppailee jatkuvasti varhaiskasvatussuunnitelman ja vanhempien välissä. Miten lisätä osallisuutta ja yhteistyötä kodin kanssa ja vastata kaikkien toiveisiin? Monissa yhteistyötä ja osallisuutta hyödynnetään niin, että kotoa tuodaan erilaisia asioita, kuten metsäretkieväät tai naamiaisehostus. Pedagoginen kliimaksi olisi se, että lapsi yhdessä vanhemman kanssa miettii, mitä huomenna otetaan evääksi, käy yhdessä katsomassa kaupassa mistä sitä löytyy, mitä maksaa ja tarvitseeko banaani muovipussia ympärilleen. Pilkkoo ja pakkaa eväät reppuun ja lapsi saa huolehtia, että repusta löytyy myös vesipullo ja pepun alunen.

Olishan tämä hienoa, mutta uskallan väittää, että suurella osalla perheistä lapsella ei ole osaa eikä arpaa näihin valmisteluihin. Joko vanhempi katsoo edellisenä iltana kello 23.25 silmät ristissä ensi viikon päiväkotitarpeet ja kaivaa kaappeja, mikä sopisi evääksi. Tai sitten vanhempi askartelee edellisen illan naamiaisvaatteita hiki valuen pitkin peppuvakoa ja lasten katsoessa Pipsa possua.

Kaikki nämä variaatiot on ok JOS perhe näistä asioista nauttii. Ongelma tai oikeastaan rikkaus on siinä, että perheet, elämäntilanteet ja resurssit on kaikilla kovin erilaiset. En usko, että päiväkodin lempeäksi sysäykseksi tarkoitut vaateet puree perheisiin, joihin toivotaan lisää vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Aikaan saadaan lähinnä paineita niihin vanhempiin, jotka jo valmiiksi yrittää ylitunnollisesti ruksia vanhemmuuden check listiä.

Sen lisäksi, että monessa päiväkodissa joka viikko tapahtuu asioita, jotka vaatii perheen ponnistelua kotona, tulee tehtäviä myös kotona tehtäväksi. Sain viestin, jossa vanhempi kertoi 3-vuotiaalle lapselleen alkaneen tulla kotitehtäviä päiväkodista. Esimerkiksi ”askartele näistä muumikuvista paperinuket liimaamalla hahmojen taakse grillitikuista tikut” tai ”käy uimassa, leikkipuistossa, metsäretkellä, tee värityskuvia” ja niin edelleen. Eikä tämä ole lajinsa ainoa kokemus.

Ajatus näiden takana on ihana; inspiroida ja sysätä toiminnan äärelle. Mutta milloin varhaiskasvatus on alkanut ohjaamaan näin paljon perheiden vapaa-aikaa`? Tiedän saavani viestejä, että se ei ole tarkoitus ja eihän näitä ole kenenkään pakko tehdä näitä. Tämä ei kuitenkaan välity vanhemmille ja siksi viestintään tulisi panostaa. Korostaa vanhemmille, että tärkeintä on tehdä vapaa-ajallaan sellaisia asiota, jotka tuo perheelle hyvää oloa, palauttaa ja rentouttaa. Päiväkotipäivä on työpäivä siinä missä aikuisellekin ja kaikki palautuvat eri tavoin. Toiset palautuvat lähtemällä salsatunnille, toiset lukemalla kirjaa tai puutarhatöissä. Breaking news: Lapsilla on sama! Vapaa-aika on nykyään se, josta monella perheellä on eniten pulaa. Sen pitäisi olla pyhää ja vain perheensä itsensä kajottavissa.

Meidän vanhempien vastuu on lopettaa kilpajuoku siitä, kenellä on viimeisen dropin vaatteet päällä, hienoimmat eväsrasiat ja tehdä sellaiset asiat vähemmän merkityksellisiksi. Toivoisin, että me voitaisiin löytää merkityksellisyyttä muualta ja antaa myös lapselle tälle. Varhaiskasvatuksella on etulyöntiasema kasvattaa myös vanhempia siihen, että vähempikin riittää. Monesti jopa vähemmän on enemmän.

Sen lisäksi, että kotona tehtävät esivalmistelut päiväkotiin kuormittaa, ne lisää eriarvoisuutta lasten parissa. Vaatteilla on monille tärkeä rooli itsensä ilmaisussa jo lapsena, mutta onko se oleellista esimerkiksi päiväkoti- ja koulupäivän aikana? Koulupuvun käyttöön ei mennä nyt, mutta koska sain myös liputtavan kommenit Lontoossa asuvalta seuraajalta, otan senkin tähän esiin.

Koulupuvut vähentää vertailua ja luokkaerojen näkymistä lapsissa ulkoisesti, vaikka kaikkea kengistä hiuspompuloihin voidaan senkin jälkeen vertailla. Antaisiko se silti meille tilaa enemmän ilmaista itseämme ihmisinä? Hoitajana ollessa työvaatteina oli aina sama univormu. Nautin kauniisti pukeutumisesta ja laittautumisesta, mutta itse olen aina nauttinut työvaatteiden pukemisesta. Ihanan selkeää ja turvallista. Se myös vahvisti työidentiteettiäni ja jälkeen päin ajatellen ehkä myös yhteisöönkuuluvuuden tunnetta. Oli vapauttavaa ettei tarvinnut kriiseillä joka aamu mitä pukee, vaan tiesin työpuvun palvelevan tarpeitani vuoroni aikana.

Erilaiset tapahtumat ja ohjelmat kuormittaa myös henkilöstöäkin ihan varmasti. Suunnitellun toiminnan toteuttaminen vaatii aikaa ja naamiaishäntien ja -korvien tallella ja oikealla lapsella pitäminen on varmasti oma työmaansa. Spesiaalipäivät ovat jännittyneitä ja lisäävät aistikuormaa ympäristöön. On tärkeää pohtia miten helposti kuormittuville lapsille saadaan mahdollisiman turvallinen olo.

”Kyllä lapsillekin pitää saada olla kivaa ja spesiaalia arjesta”.

Vappuna monessa päiväkodissa lakkailtiin kyntiä, tehtiin kampauksia, kasvomaalauksia ja tanssittiin vappubiisien tahtiin. Omia naamiaisasuja ei tuotu, vaan eteisessä odotti rooliasurekki, josta sai valita mieleiset jos tahtoi. Toisaalla taas oli ohjeena, että sai tuoda oman asun, mutta piti hyödyntää olemassa olevia materiaaleja tai lainata. Tämäkin on ehdottomasti parempi, jossa lapsia voidaan ohjata ajattelussa kestävämpään suuntaan. Päästään taas siihen, että toisille se kaupan valmisasu olisi helpoin tapa, toisilla siihen ei ole taloudellista mahdollisuutta. Yksi vanhempi sai ekaluokkalaiselle lapselleen kotiin viestin, että paras asu palkitaan ja kekseliäisyyteen kiinnitetään huomiota. Ajatus on ehkä ollut antaa luovuudelle ja hassuttelulle tilaa, mutta tämä vertailu ja kilpailuasetelma on se, jota toivoisin vähennettävän.

Monen päässä takoo ”niin i, eli missään tilanteessa ei voi olla kaikkien mieliksi.” Ei voikaan, mutta lähimmmäksi päästään, kun kotoa tuotava materia jätetään kokonaan kotiin. Naamiaisleikkejä omilla lempiasuilla voi ehdottomasti leikkiä kotona ken haluaa.

Uskon, että tämä jäätävä ralli monen lapsen talouksissa helpottaa sekä varhaiskasvatuksen että perheiden stressiä ja työtaakkaa. Etuoikeutettujen ja valta-asemassa olevien oikeus ja velvollisuus on pitää kiinni yhdenvertaisuudesta. Varhaiskasvatuksella on valtaa vaikuttaa myös vanhempiin. Viestittää sitä, miten tärkeää on luoda lapsille yhdenvertainen ympäristö, keskustella kuluttamisen tarpeellisuudesta ja siitä, miten erilaiset mahdollisuudet perheissä on ylipäänsä kuluttaa.

Vanhemmat, jotka vaativat lisää toimintaa ja välineurheilua tekevät sitä todennäköisesti jo vapaa-ajalla. Päiväkoti-ikäisellä lapsella voi olla jo useampana arkipäivänä harrastuksia viikossa. Ammattilaisilla on avaimet kädessä rauhoittaa myös tällaisten lapsien elämää päiväkotipäivän ajan. Viestiä vanhemmille, että oikeastaan lapsen kasvua ja kehitystä tukee se, ettei koko ajan tarvitse suorittaa ja olla siirtymässä seuraavaan toimintaan.

Uskon, että kun me voidaan päästää irti tästä jatkuvasta ohjelmien ja materian perässä pysymisestä, meille vapautuu kaikille tilaa hengittää ja tehdä sponttaanisti kivoja juttuja arkeen. Voisiko vaikka aurinkoisena päivänä syödäkin lounaan ulkona? Tai monien tuntien aikana rakennetun aistiradan sijaan lähteä metsään aistimaan miltä tuntuu kaarna, märkä sammal tai muta? Tai tehdä retken päiväkodin keittiöön ja nähdä mistä se ruoka lautasille oikein tulee?

Etenkin näin kunta-alan lakon ja varhaiskasvattajien ahdingossa haluan osoittaa kaiken tukeni teille. Kaiken keskiössä haluan, että tämä kaikki johtaa yhteiseen hyvään. Siihen, että teilläkin on aikaa hengittää ja olla luovia ja innostuneita työpäivän aikana. Ja vielä sen jälkeenkin.

1 2