Matkailu

Tekemistä Turun seudulla ja muita suunnitelmia: Meidän kesän to do-lista

Tarvasjoen Suurilan kesätapahtumasta 2018. Siellä rapsuteltava oli poni, muutaman päivän ikäisiä karitsoja, joiden emolle oli käynyt huonosti, kaneja ja samojedi-koiria. Oli pomppulinnaa ja sirkustaiteilijaa. Ihana kesätapahtuma! Toivottavasti järjestetään myös tänä vuonna.

Niin kaukaiselta vielä kuukausi sitten tuntui kesä. Ja nyt oman kesäloman alkuun on alle kuukausi. Härregyyd. Aina tulee mietittyä mitä kaikkea kivaa sitä haluaisi kesällä ehtiä tekemään. Nyt kun koittaa elämäni toinen koko kuukauden kesäloma, on aika kääntää katse kesäpuuhiin. No ja on kai sitä toivon mukaan kesää vielä kesäloman jälkeenkin. Mutta mitä sitä sitten tekisi kesällä? Omassa pinttyneessä mielessä on tiettyjä juttuja, jota ilman kesää ei tule. Sen lisäksi kaipaan uusia positioita ja elämyksiä. Hiljaisuutta ja kesäpöhinää. Sopivasti kaikkea ja toisaalta ei mitään ihmeellistä.

Älkää pökertykö. Tää on se lista kun kaivetaan, kun ei oo mitään tekemistä ja jotain haluis tehdä. Ja toisaalta monesti myös havahtuu kivojen kesätapahtumien olemassaoloon vasta kun se on jo myöhäistä. Turku ja Turunseutu on täynnä elämää kesällä ja tässä meidän vinkit ja ajatukset kesään. Kuvituskuvat ovat otettu pitkin poikin Suomenmaata.

Rokuan kuntokeskus, 2018.
Kotkan Varissaari 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Saariston rengastieltä 2016, mukana Paavo-koiramme.
  • Uimista. Paljon uimista. Pienen naperon kanssa se vaatisi jonkinnäköisiä lämpötiloja, joten toivotaan, että aurinko hellisi. Turun seudulta lemppariuimarantojani on:
    Uittamon ranta/ Isposten ranta, you name it. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
    Ekvalla Kakskerrassa, (on esteetön)
    Ruissalon Saarronniemi, miinuksia hanhenkakasta
    Maskun Riviera, josta lähtee myös luontopolkuja
    Mellilän järvi, löytyy kesäkioski ja uimahyppytorni
    Paimiossa hiekkakuopat ja Ankkalampi
    Littoistenjärvi
    Ilmiantakaa kivat rannat, joita tässä ei ole!
  • Pyöräretkiä. Lähelle ja kauas kunnosta riippuen. Ainakin nyt:
    – Piknikille Liedon Vanhalinnan kallioille
    Ruissalon Telakalle pitsalle Pizzeria al Mareen (ravintolan keittiön on auennu eilen!) ja takaisin Fölin vesibussilla Turun keskustaan. Vesibussi maksaa bussilipun hinnan verran ja pyörät saa tosiaan kyytiin samalla lipulla.
    – Jokilaivoille päiväsaikaan vaikka syömään Aussie bariin tai limuille Katarinaan. Illalla bilettämään sitten Donnaan, jos tanssijalat jaksaa.
    Saariston pieni rengastie kutkuttelisi, mutta liekö liian kunnianhimoinen suoritus 120 kilometriä? Noh, onhan siinä lauttamatkakin mukaan laskettu. Mietitikö mikä on pienen ja suuren rengastien ero?
  • Turku Air show 2019 on ilmailualan juhlanäytös Turun lentokentällä 15.-16.6. Lentokoneet kiinnostavat meidän neitiä kovasti, mutta ilmeisen kova melutaso mietityttää herkkää neitiä. Mietintään!
  • Ruokaa. Paljon ulkona grillausta ja toivottavasti monta ihanaa ravintolaelämystä. Ainakin mielessä on:
    Kuoren terassin burgerit
    Nerån pastat terassilla nautittuna
    – No Mami! Miten olen sen voinut missata kaikki nämä vuodet. Asia on korjattava kesällä.
    – Cappuccino Cafe Artissa jokirannassa
  • Yksille Waloon, joka on Turun ensimmäinen kattoterassi.
  • Potkupyöräilyä. Kun neiti joutuu tyytymään vielä vähän passiivisempaan pyöräilijän rooliin retkillä, toivotaan, että päästäis tänä kesänä potkupyörämaailmassa hyvään vauhtiin.
  • Mökkijuhannus, jota on tullut vietettyä vapaina juhannuksina. Sinne siis, hyttysiä, vettä- ja räntäsadetta uhmaten. Höpöhöpö, kuutamouintia ja radio Novaa (koska mikään muu ei kuulu).
  • Kesälomareissu pohjoiseen pariksi viikoksi. Hypätään juhannuksen jälkeen Tampereen autojunaan ja aamulla toivotaan löytävämme itsemme Kolarista. Suunnitelmia ja suunnittelemattomuutta. Hups, siinä meni pari viikkoa kesälomasta. Ensimmäinen viikko menee road tripatessa ja retkeillessä, seuraava pieruverkkareissa Kitkajärven rannalla Kuusamossa.
  • Jäätelöä!
    – Kupittaanpuiston jäätelökaverit tarjoilee Nuvolen artesaanijätksiä. Oh my god. Nam.
    Isontuva jäätelöä löydät Karinaisten jätskibaarista. Mikäli ei jaksa lähteä nuuskuttelemaan maaseutuilmastoa jätskin alkulähteille voi näitä ihanuuksia kalastella markettienkin jätskialtaista.
  • Keskiaikaiset markkinat Turussa 27.-30.6. on joka vuotinen keskiaikaisfiilistelyn paikka. Viime vuosina on ollut lapsillekin kivasti puuhaa, jopa ihan ilmaiseksi.
  • Kupittaan seikkalupuisto Turussa
    – Paljon musiikkia, tapahtumia ja tempauksia sekä työpajoja kaiken muun leikkipuistotoiminnan ohessa.
    – Maauimala
    – Noin vaatimattomasti monipuolisin leikkipuisto mitä maa päällään kantaa. Saa toki suositella omia lemppareitaan!
    Seikkis rockissa on lasten festarit 8.-9.6.
    – Mainitsinko jo jäätelön? No se jäätelökavereiden artesaanijätski löytyy täältä!
  • Muumimaailma Naantalissa voisi olla aika korkata neidin kanssa.
  • Luontoretkiä
    Kaarinan Vaarniemestä Turun Katariinanlaaksoon on vielä tekemättä. Pohdinnassa vielä miten auton saa toisesta päästä pois. Ideoita?
    Paavonpolut ympäri Turkua haltuun. Ensinnäkin aurajokea on tullut kolattua Turun linnalta Halisiin ja sieltä vanhan kampiförin tilalle tulleelle ponttoonisillalle asti. Miljöö toki sielläkin on vertaansa vailla. Tänä kesänä Paavonpolku 4A saa meidät vieraaksemme. Jos haluat reitille ennenkö teen jutun siitä tänne, suosittelen lataamaan puhelimeen Citydomaini-mobiilisovelluksen, joka kertoo Paavonpolkujen reittikuvauksista tarkemmin.

    Somessa seuraavat tietävätkin, että tämän rastin saa vetää yli, sillä olimme viime viikonlopun helteistä nauttimassa juuri tällä Paavonpolulla. Polkua ei ole merkitty, eli ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa oikean polun ihmettelyyn.
  • Melomaan
    Aurajokeen vai
    Merelle? Vai molempi parempi?
  • Ystäviä. Luulisi ettei tätä tarvitsisi to do-listalle edes kirjata, mutta jo vain, jos kesällä meinaa ystäviä nähdä on se kalenteroitava jo nyt ettei mennä ristiin. No ainakin:
    – Kalenteriin on sovittu jo ainakin meeting lapsuuden kavereiden kanssa
    – Helsinkiin tapaamaan ystäviä. Ainakin olisi yhdet kolmikymppiset tiedossa!
    – Toivon toki tilaa jäävän paljon ekstempore kohtaamisille
  • Kesäteatteri on ehdoton, ilman sitä kesä voi olla lähes pilalla.
    – Turun nuori teatteri ei ole pettänyt viime vuosien aikana kertaakaan.
    – Emma-teatteri Naantalin muumimaailmassa on miljööltään ihana. Teatterikappaleet, joita Linnateatteri tuottaa ovat joskus hyviä, joskus ihan alta riman.
    – Joku piskuinen maaseudun kesäteatteri? Niitä löytyy lähestulkoon joka kunnasta.
  • Liput Ed Sheeranin keikalle Malmin lentokentälle heinäkuussa polttelee takataskussa
  • Kesärauha-festivaali Turun suurtorilla 14.-15.6. Lauantain lippuja ei enää saa?! Mistä mulle piletti?
  • Vegånia kasvisruokatapahtuma Turun suurtorilla 2.-3.8. Täällä jos jossain uskon saavani hyvää kasvisruokaa.
  • Kotieläinpiha. Missä meille sellainen Turun seudulta? Metsästyksen alla on ollut, mutta potenttiaalista ei ole omaan silmään osunut.
  • Häät – kuka pitäis ja kutsuis meidät?
  • Tuijottelua tyhjyyteen, merelle, yli peltojen, omalla terassilla tai kohti taivasta.
Vallisaari, 2018
Vallisaari, 2018

Mitä teidän kesän to do-listalla on? Onko jotain jokavuotisia perinteitä tai onko jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Meidänkin listalle vielä otetetaan vastaan vinkkejä. Jes, sieltä se tulee. Kesä, olen valmis.

Miniloma Turusta Gdanskiin

Uskallan julkaista tämän senkin uhalla, että joka tuutissa podetaan tällä hetkellä lentohäpeää. Joudun nostamaan käteni pystyyn muiden muilla tavoin maailmaa parantavien kanssa. Hyväpä on paapattaa työmatkapyöräilystä, kierrätyksestä ja kestovaipoista, kun kuitenkin kerta vuoteen tulee lennettyä. Joskus enemmänkin. Samaan sarjaan kuulutaan. Ensimmäinen askel parantumiseen kuitenkin on tiedostaa omat ongelmansa ja heikkoutensa.

Tämä on tarina siitä kuinka kikkiriikkisen yhteistä parisuhdeaikaa omaavat mutsi ja fatsi pääsivät karkaamaan hyisen kylmään marraskuiseen Puolan Gdanskiin, kun toiset isovanhemmat otti typyn ja toiset isovanhemmat koiran hoteisiin. Laatuaika käsitti tällä kertaa muuta kuin lentokentän penkeillä päät vastakkain nukkumisen, joten Turusta suoraa reilun tunnin lentoajalla sai meidät tarttumaan Gdanskiin. Tarkoituksena oli levätä. Syödä ja juoda hyvin. Nähdä muutama uusi nurkka maailmasta. Mutta ennen kaikkea päästä päivittämään oliko matkaseurallani kanssani vielä muutakin yhteistä kuin asuntolaina.

gdanskkii.jpg

Turun lentokenttä on sekoiluvapaa-alue jos lentokentällä asioiminen on vierasta ja pelottavaa. Ei pääse kauas eksymään. Ja siinä yhdessä kahvilassa – joka sekin on sunnuntaina kiinni – voi olla varma että aika voi tulla pitkäksi, jos lento on myöhässä niin kuin meilläkin oli. Jos joku onnistuu kuitenkin olemaan kentällä arkisin, niin kahvilassa on tosi hyvä lounas.

gdansk6

Gdanskissa olleet tiesivät kertoa ettei taksi ei ole kallis, mutta pyrin välttämään yksityisautoilua. Julkinen liikenne on helpompaa ja vaivattomampaa kuin moni uskoo. Ja halpaa kuin saippua. Kusetetuksi tulemisen riski on olematon ja vähän pidemmällä bussireitillä näkee yleensä enemmän myös maisemia ja elämää. Bussilippu kentälle maksoi 3 tai 4 zoltya eli alle euron/nenä.

Kätevänä retkiemäntänä olin katsonut etukäteen millä bussillä pääsee keskustaan. En tietenkään väärin, mutta jostakin kumman syystä bussi nro 110 ei mennytkään vanhaan kaupunkiin. Onnea on nykyaika tälläisilla uusavuttomilla. Paikannuksella nähtiin mihin päin maailmaa oltiin bussilla menossa. Bussi vei kauppakeskus Galeria Baltyckan ohi ja päätimme jäädä siinä pois ja ottaa uuden linjan ratikalla. Ja äitimuorin neuvot ei jättäneet pulaan. Kysyvä ei tieltä eksynyt ja saatiin suora ratikkalinja vanhaan kapunkiin. Linjan numeroa en muista, mutta Dworzwc Glowny pysäkki jää ihan vanhan kaupungin reunamille. Mutta jos siis sieltä kentältä haluaa suoraa vanhaan kaupunkiin niin bussin numero on 210.

gdansk7

Törkysen hyvää pikaruokaa (vegeburgeria) kauppakeskus Galeria Baltyckassa. Ilmeisesti joku ketjumainen ravinteli, itselle ihan uusi tuttavuus. Eikä noin nimestä päätellen kasvisruoka ole se niiden juttu.

gdansk8

Puolalaisia oluita (muuta kuin lageria) metsästettiin ja löydettiinkin. Ei hullumpia. Emme  kuitenkaan todellisuudessa löytäneet niin montaa mielikuvissani ollutta hämyistä pientä käsityöläispanimoravintoloita kuin luulin. Älä käsitä väärin. Janoisena ei tarvitse kotiin tulla.

gdansk9

Ankkaa turistikadulla Restauracja Latajacy Holender. Yritimme suunnitaa ennalta katsomaamme ravintolaan, mutta ei ollut sitten siellä päinkään. Ravintola oli kuitenkin tupaten täynnä, joten päätettiin antaa tsäänssi. Ja se kannatti. Ylihintaista turistikuraa pääkaduilla-myyttiä on nyt saatu alitajunnassani kolautettua. Lasku yhteensä pääruuista ja oluista 33 euroa.

Marraskuinen tuuli Gdanskissa oli sielun läpi tunkevaa ja yksikään villapaita ei ollut turhaa vaikkei edes pakkasta ollut. Käveltiin kuitenkin paljon pitkin ja poikin. Majoituimme vanhankaupungin kulmille Puro hotelliin, jossa laiskuuttamme söimme kahtena aamuna aamupalat. Tosi hyvä, muttei ihan top kolmoseen aamupalapöydistä päässyt. Erikoiskahveista, juustoista ja runsaasta hedelmä- ja vihannestarjonnasta plussaa. Makeat näytti luotaantyöntäviltä, mutta pekoninaista se ei haitannut. Aamupala Purossa n. 15 euroa/ nenä.

Olipa hotellia vastapäätä myös kotipizzan tyyppinen paikka, josta kävin hakemassa iltapalaksi muutamilla euroilla vatsantäytettä. Pitsaa iltapalaksi? Viimeistään tässä kohtaa ei varmaan enää kellekään jäänyt epäselväksi, että syötyä tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

gdansk5

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

gdansk10

Dumplingsit on Puolan perinnekeittiötä parhaimmillaan ja Pierogarnia Mandu yksi ”pakko kokea-paikoista” Gdanskissa. Tämä oli myös ainoa ravinteli johon varattiin pöytä etukäteen, kun on niin suosittu. Mutta kuinkas muijan kävikään. Näiden vedessä keitettyjen nyyttien suutuntuma oli niin liejuinen, että yksi olut ei riittänyt niitä huuhtomaan alas.

Sen riipaisevan pettymyksen sävyistä ruokakokemusta rikkaampana lähdimme tallustamaan kohti päivän aktiviteettiamme, Marian kirkkoa kohti. Olimme lueskeskelleet kirkon katolta olevan komeat näkymät. Ylhäälle päästäkseen piti pulittaa 5 euroa per pipo ja reippaat 400 kapeata kierreporrasta kipitettyään sai vetää sen oman piponsa vieläkin syvemmälle ja ihailla panoraamaa.

gdansk11gdansk12gdansk13

gdansk21

Kahviloita ja ravintoloita on joka nurkalla. En kehtaa kertoa kuinka monessa tuli vierailtua, mutta tämän nostan ylitse muiden. Siis niin pähee. Jozef K:ssa on myös silloin tällöin DJ.

gdansk16gdansk15gdansk20gdansk14gdansk18gdansk19

Gdanskissa ihmisiä tuntui kaduilla ja ravintoloissa olevan vain kourallinen. Illallisilla sen sijaan näkyi jo enemmän porukkaa, mutta muuten välillä jopa mietti voiko ravintola olla mistään kotoisin kuin siellä sai melkein kaksisteen olla. Jos luulet ettei dumpingsit ole sunkaan juttusi, suosittelen toista paikallista, täytettyjä uuniperunoita tarjoavaa Pod Rybaa. Itse otin pekonia ja kanttarellia sisältävän perunan. Annos oli aivan jäätävän iso ja vaikka me tunnetusti syömme ja paljon niin emme jaksaneet annoksiamme kokonaan syödä.

Siellä illan hämärissä käsi kädessä kävellessämme kaupunki pimeni aivan varoittamatta tyystin. Ei tuikun tuikkua missään. Sähköt menivät poikki eikä kukaan tiennyt syytä. Me otimme tästä romanttisesta hetkestä vaarin ja menimme kynttilän valoon ottamaan tuopilliset puolalaista. Ainakin vanhan kaupungin kattava sähkökatko kesti noin tunnin verran. Syy ei meille valjennut. Että puhelimet kannattaa ainakin olla ladattuina tai jonkin sortin kartta.

gdansk2

Cafe Liberts, kiva ja nätti kahvila. Aamupalalla. Kohtuuhintainen.

Viimeisenä kokonaisena päivänä päätimme lähteä käymään toisen maailmansodan museossa. Paikka on aivan valtava ja siellä saisi kulumaan varmasti yhden päivän. Meille riitti kuitenkin muutama tunti. Museovihaajan kuori alkaa pikku hiljaa murtua ja teki ihan hyvää taas hetkeksi pysähtyä miettimään suhteellisen tuoretta historiaa. Pääsymaksu on noin 1,5 euroa, mutta sattumaksemme tiistaisin oli kaiken kukkuraksi ilmainen sisäänpääsy.

gdanski1

gdanski2

Museoon tehdyt kaduilla pääsi aika autenttisesti hyppäämään 40-luvulle.

gdanski3gdanski4

Tajunnanräjäyttävä ravintolaelämys koettiin ekstemporelöydöllä. Toisen maailmansodan museon lähettyvillä oleva ravintola Correze edusti fine diningia huokealla hinnalla. Onneksi uskaltauduttiin sisään ilman Trip Advisoria.

gdansk4

Muija, joka ei juo siidereitä kuin yhden kerran kesässä otti hot ciderin. Törkyhyvä. Omenainen ja kanelinen eikä yhtään ällömakea.

gdansk1

Alkupalaksi N otti keittoa ja minä poron tartaria. Annokset oli lautasia myöden niin nättejä että itketti.

gdansk3

Etualalla villisikaa ja minulla jonkin sortin vaaleaa kalaa. Tarkalleen en edes tiedä mitä kaikkea söin, mutta niin kaunis annos täynnä ihania makuja. Jälkkärit nautittiin muualla hetken sulateltuamme. Hintaa näille kaikille tuli n. 65 euroa.

gdansk

gdanski

Gdanskissa rakennettaan paljon ja tyyli on samanlaista kuin vanhassa kaupungissa olevat piparkakkureunuksiset ja pastellisävyjen täyttämät korttelit. Vanha kaupunkihan se ei totta vieköön ole, koska Gdansk paloi toisessa maailmansodassa ja kaikki on sen jälkeen uudisrakennettu. Vanhaa kunnioittaen kuitenkin. Että edes sinne päin.

Tämä turkulaisten Tallinnaksikin tituleerattu hansakaupunki ei saanut haukkomaan henkeäni enkä sen sielukkuuttakaan tuntunut oikein löytävän. Sen edullinen ja hyvä ruoka ja nopea saavutettavuus Turusta voisi saada kuitenkin minut tarttumaan siihen joskus toistekin. Ja pienen junamatkan päässä oleva Sopot valkoisine hiekkarantoineen voisi houkutella kesäaikaan lapsiperhettäkin.

Toki reissun aikana ehdimme riipaista vain Gdanskista pintaa, mutta mitä syrjempään bussilla kuljimme sen kurjemmalle ikkunan takaa näytti. Joskaan en juuri päässyt tutusumaan ehtaan puolalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin, pääsin päivittämään millainen mies minulla on. Viime aikana keskustelut hänen kanssaan on pyörineet lähinnä lapsissa (ihmisversiossa ja koirassa). Kakan laadussa ja määrässä, otetuissa lääkkeissä, koiralenkkien pituuksissa ja menikö työpäivämme hyvin vai huonosti. Tulipahan todettua, että saman tyypin kanssa edelleen haluan niitä pissakakka-juttuja jakaa.

Varsinais-Suomeen on tullut ihana talvi. Joulupukilta saatu pulkka on päässyt mäkeen ja meidän neiti on ihan innoissaan. Muuten noi lumihommat kiinnostelee meitä emäntiä vaihtelevalla menestyksellä. Mut nautitaan ny, kohta on taas kesä!

-Päivi

 

 

 

 

Miniloma Prahassa

No nyt on luvassa silmänruokaa, kuvia! Oltiin viime viikolla neljän päivän lomalla Prahassa miehen ja meidän tiitiäisen kanssa, hyvin meni, ihanaa ja lämmintä oli! Tosin en tiedä mahtuuko loma ja lapsi koskaan samaan lauseeseen täysin, mutta enemmän ne antaa kuin ottaa klisee pitää paikkaansa. Kirjoitan erikseen vauvan kanssa lentämisestä ja matkustamisesta ylipäätään, mutta voin suositella, mikäli osaa lähteä rennolla mielellä ja varata kaikkeen aikaan noin tuplasti enemmän kuin aikaisemmin. Ei elämän ja mielenkiinnonkohteiden tarvitse lapsen myötä kadota. Ne luonnollisesti muuttavat muotoaan ja rajoittavatkin, mutta itse en ainakaan koe jääneni mistään paitsi. Päin vastoin. Kuvissa näkyy poikkeuksellisesti muutamissa kuvissa myös perheemme päätähti, joka nautti myös silminnähden lomasta!

Kahden kokonaisen päivän aikana kierreltiin (käveltiin ihan hulluna) ja ihmeteltiin keväistä sykettä, syötiin, juotiin ja rentoiltiin. Nautittiin perheen yhteisestä ajasta.

Lennettiin suorilla lennoilla (himpun verran yli 2 tuntia). Kentältä Prahan keskustaan pääsee kätevästi julkisilla, vaikka aluksi tuntuukin työläältä. Ensin otetaan bussi 119, joka vie aivan metron läheisyyteen ja rappusia alas vain metrotunneliin kohti vihreää A-linjaa. Yhden rappuset löytyy ilman rullaportaita/ hissiä, mutta ainakin päiväsaikaan siellä oli rappupoika auttamassa apua tarvitsevia matkatavaroiden kanssa. Sama lippu käy kaikkiin julkisiin (bussi, ratikka, metro, (junasta en ole varma) ja sen voi ostaa 30 tai 90 minuutiksi, vuorokaudeksi jne… Monissa paikoissa lipun pystyi ostamaan automaatista kortin kanssa, mutta esimerkiksi kerran jouduimme vaihtamaan tunnelin päätä, koska automaatti hyväksyi vain kolikot. Emme käyttäneet julkisia kylläkään muuta kuin kentältä poistumiseen ja sinne menemiseen. Apostolin kyyti näet toimi täälläkin hyvin! Taksi, etenkin kentältä olisi ollut todella kallis, keskustaan noin 30 euroa. Uber toimii myös Prahassa, mutta siitä ei ole kokemuksia.

Majoituimme Praha 1 kaupunginosassa AirBnb vuokranantajan kautta. Tämä oli ensimmäinen kokemus sen kautta, mutta kaikki meni hyvin ja vuokranantaja oli tosi mukava ja avulias. Ennen lähtöä vähän kuumotti, kun hän ei ollut vastannut meidän kyselyihin millään muotoa, mutta soittamalla hänet sai esim. heti kiinni. Meillä oli siis oma asunto, jossa oli pieni keittiö. Itselle tälläiset on paljon mielekkäämpiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi aamupalat saa ihan sellaiset kuin haluaa! Muualla maailmassa tarjonta harvoin vastaa omaa käsitystä hyvästä aamupalasta. Lapsen muonituskin on himpun verran käytännöllisempää kuin yrittää sählätä hotellin minijääkaapin ja vedenkeittimen kanssa.

Muitta mutkitta, tältä näytti meidän Praha:

thumb_P1017307_1024

Vltava-joki kulkee ihan Prahan ytimen viertä. Polkuveneillä pääsisi myös joelta päin katsomaan kaupunkia.

thumb_P1017310_1024

Aurinkolasit oli tarpeelliset, jos nyt kaikille, niin erityisesti perheen pienimmälle. Ilma oli todella kirkas. Kengurupussi, jossa typy pötköttää on kantoliina. Meillä ei ollut mukana ollenkaan rattaita ja hän matkusti joka edessäni liinassa tai Tula-kantorepussa yleensä mieheni selässä. Lapsen kanssa, joka istuu syöttötuolissa ei rattaat ole mielestäni ollenkaan välttämättömyys.

thumb_IMG_9525_1024

Se kuuluisa Charles Bridge eli Kaarlen silta

thumb_P1017325_1024

thumb_P1017327_1024

thumb_IMG_9527_1024

thumb_P1017365_1024

thumb_P1017360_1024

Evästauko. Syöttötuoleja löytyy aikas hyvin melkein joka kuppilasta, mutta vaipanvaihtopaikkoja ei sitten juuri ollenkaan. Aina saatiin kyllä vaihdettua, milloin puiston penkillä, milloin ravintelin nurkassa (kysyin aina luvan enkä kenenkään silmien alla alkanut kuivituspuuhiin.

Toisena kokonaisena päivänä lähdettiin kierelemään joen toista puolta ja kiivettiin Petrinin kukkulalle, josta oli kuulemma komeat näkymät kaupunkiin. Ja kyllä, voin vain suositella. Ihan huipulta ei hulppeinta spottia auennut, mutta sieltäkin löytyy ravintoloita ja museota… Matka ei ole pitkä eikä mikään mahdoton urheilusuoritus, omat rajansa tietty kaikki ottaa huomioon. Mutta tämäkin mamma jaksoi aikas hyvin melkein kymmenen kilon puntin kanssa, vaikka liikuntasuoritukset on pudonneet lapsentulon jälkeen karkeesti 70 prosenttia:D

thumb_IMG_9567_1024

Ensimmäinen tankkaustauko ennen Petrinin kukkulalle kipuamista, heti alkumetreillä. Lämpötilat huiteli +23 asteessa.

thumb_IMG_9570_1024

Niin kuin yleensä mitä korkeammalla niin sen paremmat näkymät ei pitänyt kyllä täällä paikkaansa. Noin puolessa välissä oli kaikkein paras spotti ihailla alas kaupunkiin. Ylempää ei juuri kaupunkiin näkynyt ja sitten kun puihin tulee lehdet niin loppukin näkyväisyys häviää.

thumb_IMG_9572_1024

thumb_P1017451_1024

thumb_P1017453_1024

Yllä oleva kuva on hyvin provosoiva ja sitä sen on tarkoituskin olla. Mitä sinä näet kuvassa? Minun mielestäni tuttipullo ja tuoppi sopivat yhtä hyvin samaan kuvaan kuin maito ja pulla. Lapsen turvallisuus on minulle aina numero yksi, mutta ruualla nautittu lasillinen tai janoon hörpätty kylmä huurteinen ei poissulje sitä ettenkö pystyisi huolehtimaan jälkikasvustani. Jokainen tuntee kuitenkin toivottavasti omat rajansa ja mikäli yhdestä annoksesta tulee hiprakkaan, alkoholi todentotta kannattaa jättää pannaan lasta hoitaessa. Päihteitä lasten läsnäollessa en noin muuten hyväksy, enkä alkoholiakaan missään nimessä humalahakuisesti. Se miksi lapsia ei suomalaisilla terasseilla ei nähdä, en ymmärrä. No, ei mennä nyt sen enempää näihin ikuisuuskysymyksiin…, vaatii oman aloituksensa. Tarkoitus on levittää vastuullisen alkoholinkäytön ilosanomaa!

thumb_IMG_9593_1024

Prahan ”pieni puoli” eli vanhasta kaupungista katsottuna joen toisella puolella. Kauniita taloja ja mukulakivikujia. Hervottomasti turisteja perjantaina.

thumb_IMG_9594_1024

thumb_IMG_9598_1024

thumb_P1017508_1024

thumb_P1017507_1024

thumb_IMG_9610_1024

Vanhankaupungin keskusaukiolla. Päiväsaikaan oli niin paljon jengiä, että kierrettiin suosiolla.

thumb_IMG_9611_1024

Ehkäpä Prahan isoimpia nähtävyyksiä, astronominen kello. Historiaa ja tarkkaa merkitystä ei kannata meikäläiseltä tivata.

thumb_IMG_9613_1024

thumb_P1017364_1024

Kaarlensillalla jos jonkinmoista kaupustelijaa. Värjättyjä kyyhkyjä, karikatyyripiirtäjiä, koruja…

thumb_P1017496_1024

Kukkaan puhjenneet kirsikkapuut olivat muuten vielä niin paljaassa maastossa u-p-e-a näky!

thumb_P1017500_1024

thumb_P1017380_1024

thumb_P1017395_1024

Palveluhenki oli jotai aivan uskomattoman yrmeää. Montaa iloista asiakaspalvelijaa meidän kohdalle ei sattunut. Monet kuitenkin muistivat hyvinkin kovaäänisesti mainita tipeistä, joka tulisi olla 10% hyvästä palvelusta, 15% erinomaisesta. Sapetti. Ymmärrän, että se saattaa olla suuri osa monen palkkanauhasta, mutta silti työ kuuluu nimenomaan hoitaa hyvin, jotta on palkkansa ansainnut. Heitä myös silminnähden ärsytti ettemme osaa puhua tsekkiä. Meitä taas ärsytti, kun monessa paikkaa, esim. kaupoissa luki vain tsekiksi tekstit.

Ruoka tsekeissä on aika ”Kuin kotiin olisi tullut”-meininkiä, yhden lihakastikkeen äärellä mieheni hihkaisi, että maistuu ihan anopin lihakastikkeelle (laittaa aivan huippua perinneruokaa). Lihaisia makkaroita, keittoja, PALJON lihaa, vähän jopa liiaksi omaan makuun. Kasvikset ei näytä suurta roolia, eikä myöskään perunat, pastat ja riisit kaverina. Välillä saattoi olla kauhea kasa lihaa ja pari leipäviipaletta. Ei suomalainen perunaperhe ymmärrä. Perään pari ravintolavinkkiä, jotka jäi omaan mieleen:

HD : Tosi hyvää ja edullista perinteistä tsekkiläistä ruokaa. Syöttötuoli löytyy ja savuton tila alakerrasta, lapsimyönteisiä!

Jama steak house: Lihansyöjän paratiisi. Mahtavat pihvit! Syöttötuoli löytyi. Tosi kiva asiakaspalvelu ja lapsimyönteinen!

Nase Maso: Lihakauppa, josta saa omia burgereita, makkaroita ja pihvejä. Mieletömän aitoa, ehtaa ja laadukasta. Hyllyssä näytti myös olevan homemade tyylilla granolaa, mehuja, hunajaa yms. Tosi vähän istumapaikkoja ja ei syöttötuoleja. Melko pystybaarimeininki.

Summasummarum.

Ei vauvan tarvitse olla mörkö, edes matkalla. Saimme paljon positiivisia kommentteja ja uteluita vauvan kanssa matkaamisesta muilta turisteilta. Huomasi parilla pariskunnalla jopa pienen pilkkeen syttyneen, kun huomasi, että vauva kulkee mukana. Hehe. Asioita, joita emme tulleet ajatelleeksi oli, että melkein kaikkialla tupakoidaan sisällä ja sellaisiin paikkoihin emme tietenkään lastamme halunneet viedä, emmekä sellaisissa itsekään viihdy. Samaten liian kovaääniset ravintolat skippasimme ja livemusiikkikin jouduttiin jättämään väliin. Lastenruokaa olisi voinut ottaa koko reissun tarpeet mukaan, vähän hävisi Billan ja Tescon hyllykoot meidän Prismoille ja Cittareille. Mutta noin muuten, asenne ratkaisee, tässäkin. Ei muuta kuin vauvat reppuihin ja lapset käsipuoleen ja menoksi. Aloittakaapa vaikkapa lähimetsästä. Kevät on täällä, vaikka se ei aina ulos katsoessa siltä näytä. Se tuoksuu, välillä myös haisee. Ihanaa, olen valmis! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kevätterkuin Päivi