kesä

Roadtrip Suomessa pienten lasten kanssa

Kammiovuori

Otsikosta poiketen meidän viime kesän roadtrip kyllä sopii ihan kaikille, mutta koska se oli mietitty ja nyt koeajettu nimenomaan pienten lasten kärsivällisyys huomioiden niin uskallan luvata, että tätä voi ainakin kokeilla. Loppuun avaan vielä miten reitti olisi muuttunut jos olisin ollut kaksin puolison tai ystävien kanssa liikkeellä.

Turku – Hämeenlinna – Asikkala

Lähdimme siis Turusta ja ensimmäinen pysäkki oli Hämeenlinna. Kello oli sen verran paljon, että Hämeen linnaan ei enää päässyt, joten käyskentelimme hetken alueella ja söimme autossa päivällistä. Seuraava pysäkki ja yöpaikka oli Pulkkilanharjulla Asikkalassa.

Päijänteen maisematietä suitsutetaan yhdeksi Suomen kauneimmaksi ajo-osuudeksi ja sen vuoksi tiemme kulki tietä 314 pitkin. Olihan se upeaa mennä Päijänteen syleilyssä, mutta loppujen lopuksi tien päältä ei vettä nyt niin hirveästi nähnyt. Hulppeimmat maisemat oli ehdottomasti Pulkkilanharjulla ja Karisalmen sillan kupeessa. Mutta älä käsitä väärin – ajamisen arvoinen reitti.

Asikkala – Sysmä

Aamulla oli takoitus kiertää Karisalmen sillan kupeesta lähtevä 2,3 kilometrin luontopolku. Luontoäiti antoi kuitenkin vettä taivaan täydeltä ja päätimme jatkaa matkaa. Jatkoimme Sysmään ja Kammiovuorelle, joka on ehdottomasti paikka jossa käydä Sysmässä. Takaisintullessa mietimme lähteä vaiko jäädä. Jäimme yöksi siis parkkipaikalle. Sysmän keskustassa on tosi kiva karavan-alue, josta löytyy myös puuhaamista (kuten SUP-lautoja vuokralle) ja kiva uimaranta. Emme kuitenkaan yöpyneet siellä, koska meidän olisi pitänyt palata väärään suuntaan.

Sysmä – Juva – Savonlinna

Ennen Juvalle saapumista pysähdyttiin matkalla huoltamaan ja syömään. tienposkille. Matkan varrella mainostettiin Ollinmäen viinitilaa, joka kyllä houkutteli, mutta ei sopinut aikatauluun.

Juvalla pysähdyttiin TeaHouse of Wehmaisissa, jossa ajateltiin ruokailevamme. Paikkaa emönnöi yksi Suomen harvoista tee sommeliereista. Wehmais oli aivan tupaten täynnä ja henkilökunta kehoitti varaamaan pöytää hyvissä ajoin jos mielii syömishommiin tai engalantilaisella viiden teelle. No, hyvin maistui vihiskin parkkipaikalla. Miljöö oli kaunis. Laitumella laidunsi lehmät ja navetan ovesta pääsi näkemään lypsyrobotin toimintaa.

Illaksi ajelimme vielä Savonlinnaan. Ilta kului leikkipuistossa ja ravintoista pöytäpaikkaa etsien. Ihmisiä oli kuulemma enemmän liikkeellä kuin Oopperajuhlien aikaan. Ja siltä se vaikutti ja täysin sattumalta näimme useampia ystäviäkin.

Kurkkaa mitä muuta me Savonlinnassa touhuttiin. Se oli yksi mieleenpainuvimmista kesäkohteista miehen mielestä ja tykkäsin kyllä itsekin tosi kovasti.

Savonlinna – Kuusamo

Savonlinnasta päästiin Kajaanin tietämille, jossa auto laitettiin parkkiin levähdyspaikalle. Kuusamossa nautiskeltiin olemisesta. Minä pääsin lakkaan paikallisten kanssa ja yhtenä päivänä käytiin kiipustamassa Konttaisille. Pestiin vähän puhtaiksi vaatteita, syötiin jätskiä, saunottiin ja uitiin. Erityisesti ihailtiin joka päivä niin erilaista ja maagista järven ja taivaanrannan eloa.

Jos pelkät mökkipuuhat ei innosta niin Kuusamossa riittää ihan hirveästi puuhaa. Rukalla on kesäkelkkarata ja toki huipulle voi kiivetä muutenkin (omaan silmään ei ole erityisen kaunis ympäristöltään), melontareititi Kiutakönkäältä Jäkälänmutkalle soveltuu perheillekin, pieni karhunkierros on kaunis ja vaihteleva, Valtavaaran huipulta on upeat maisemat (melko jyrkkiä osuuksia pikkulapsille), Riisitunturin kansallispuisto on ihana ja antaa kunnon Lappi-fiiliksen. Sitten kun lapset kasvaa niin ehdottomasti mennään laskemaan koskea.

Kuusamo – Hossa – puskaparkki puskassa – koti

Kuusamosta kotiin päin lähtiessä ei vielä pitkälle päästy. Hossan kansallispuistossa on pitänyt käydä hurjan monta kertaa, mutta aina sen ohi on tullut vain posotettua. Nyt kävimme Julma Ölkyllä, joka oli kyllä niin ikään käymisen arvoinen. Pääsimme luontopolulta takaisin sen verran myöhään, että päätimme jäädä Hossan parkkipaikalle yöpymään.

Seuraavan yön vietimme jossakin Taivakosken ja Pudasjärven tietämillä. Oma karttapalveluni on hävittänyt kohteen. Se voi ehkä olla Rytinkisalmentie 144, Pudasjärvi, mutta en pistä päätäni pantiksi. Joka tapauksessa jätimme auton ihan lammen rantaan. Paikka oli kaunis ja jos olisin tarjennut olisin käynyt pulahtamassa aamu-uinnilla. Viimeinen yö ennen kotiin paluuta vietettiin Keski-Suomessa sukulaisten mökillä.

Jos lapsia ei olisi ollut mukana, niin todennäköisesti oltasiin lähdetty Savonlinnasta Punkaharjulle ja sieltä kohti Kolia ja Patvisuon kansallispuistoa. Sieltä me oltaisiin pysähdytty varmaan vielä Kajaanin linnanraunioilla ja Hyrynsalmella Hiidenkirkolla ennen Kuusamossa viivähtämistä. Muutoin varmaan aika samoilla suunnitelmilla oltaisiin menty.

Kesä 2020 kuvissa

Kuvia selatessani olen entistä vakuuttuneempi miten hyvä on ottaa kuvia ja videoita. Juhlahetkistä ja spesiaalijutuista, mutta ennenkaikkea niistä tuikitavallisilta siinä hetkessä tuntuvista hetkistä. Nyt huomaan miten tärkeältä tuntuvat varsinkin ne kuvat, jotka ovat kaikkein arkisimpia.

Ajanjaksona, jolloin väsymys kirveltää silmiä ja ei muuten muistaisi puoliakaan menneestä vuodesta tuntuu erityisen hyvältä katsoa näitä kuvia. En osannut sitten millään päättää mitkä kaikki kuvat mahtuisivat tähän postaukseen. Päätin ottaa mukaan hyvin sekalaisen surakunnan kesähetkiä. Tämän kesän painostaan nuokkuvat marjapuskatkin melkoisen upea näky. Yksikään ruoka-annos tai maisema ei silti saanut sisälläni läikähtämään niin paljon, kun hetket joihin on taltioitunut tunteet. Ja aika usein se tarkoittaa ihmistä.

Ekat uinnit ilman apua.
Opiskelukaverit ja kesä!
Ekaa kertaa poimimassa lakkoja.
Serkun synttäreillä
Onnistuneen lääkärireissun jälkeen jätskillä.
Marjakesien marjakesä!
Kesän eka ja vika kesäteatteri Uittamon Pavilijongilla.
Kesäsateessa kotiin.
Ekaa kertaa Voilla. Hui kuinka jännittävältä tuntui aluksi, mutta oli huisin kivaa.
Lapsuudenystävien kanssa Helsingissä ja syömässä Shelterissä.

Kesä 2020. Onneksi sinä olet nyt siinä, paketoituna ja täynnä mitä ihanampia muistoja. Jos sinäkin joskus taivut ajattelemaan ettei mitään sen erikoisempaa ole tullut tehtyä, niin käy kameran rullaa läpi. Oho, ai se olikin tyhjä! No ei hätää. Nyt tästä päivästä lähtien otat yhden kuvan päivässä. Loppuvuodesta sinulla onkin mietittävänä millaista elämää on tullut elettyä ja mihin sitä haluat viedä vaikkapa seuraavana vuonna.

Tervetuloa syksy. Ole lempeä, tuo mukanasi pitkiä yöunia ja uusia seikkailuja.

Kummityttöni toivoi synttärilahjaksi reissun kanssani Flow parkiin.

20 x kesätekemistä koronan aikana

Viime kesän to do-listalta ehdittiin tekemään paljon juttuja, kuten syötiin paljon jäätelöä, vietettiin mökkijuhannus ja pyörittiin pari viikkoa Lapissa. Kävin siskon kanssa maalla Tarvasjoen kesäteatterissa, juhlin ystävän kolmekymppisiä ja vietimme meillä kesäjuhlia talon täydeltä ja join alkoholittomia mojitoja. Kahden keskistä aikaakin oli puolison kanssa, kun oltiin Ed Sheeranin keikalla heinäkuussa ja Vegånia-kasvisruokafesteillä elokuussa puolison kanssa. Esikoinen pääsi elämänsä ensimmäiselle marathonille 700 metrin matkalla ja maauimalassa käytiin polskimassa. Paljon ihania muistoja.

Nyt mielessä kaikilla jäytää, mitä kehtaa ja uskaltaa kesällä tehdä? Onko kaikki kesän kivat jutut nyt pannassa koronan vuoksi? Ei festareita, urheilutapahtumia tai markkinoita. Voiko maauimaloihin mennä? Viitsiikö terasiille saati ravintolaan raahautua? Entäs minun kesäteatteritraditio?

Tuntui, että korona on vienyt vähän fiiliksen kaikelta. Aloin kuitenkin listata itselleni tärkeitä asioita. Huomasin, että aika vähän lopulta on sellaisia asioita mitä en pystyisi koronan vuoksi tänä kesänä tekemään. Bonuksena on vauvavuoden arki, jota ei sido työajat.

Mocktail, Helsinki ja ystävä <3
  • Terassiviinikierros kaikkien ystävien terasseille vuorotellen. Ehkä viini tasting itse pidettynä! Tämä on melko kunnianhimoinen ajatus, mut jos nyt edes kerran pääsisi humpsuttelmaan kunnolla.
  • Take away- tai terassiruokaa kavereiden kanssa.
  • Melomaan. Haaveissa koko päivän melontaretki. Viime kesänä oltiin ystävän kanssa Aurajoessa suppailemassa ja sekin oli hitsin kivaa. Nyt olisi kiva ottaa kajakki jonnekin missä voisi olla muiden katseilta piilossa.
Kuralan kylämäki
  • Paljon pyöräilyä. Hankittiin nyt keväällä pyöräkärry, johon molemmat lapset mahtuvat, joten mahdollisimman paljon pyöräilyä kesällä. Neidin potkupyöräily myös lähti käyntiin nyt tänä keväänä ja potkupyöräretkiä myös luvassa.
  • Sekä saariston että rannikon rengastie kiinnostelee kovasti. Pyörällä tai autolla. Lasten kanssa pyöräily etenkin Saariston rengastiellä mietityttää, koska saaristossa tiet ovat kapeita.
  • Maastopyöräilemään. Olen pitkään haaveillut maastopyöräilystä ja miettinyt, että se olisi tulevaisuudessa ehkä jopa mun oma tai meidän yhteinen harrastus puolison kanssa. Lasten kanssa se ei ole kovin turvallista tällä hetkellä. Ajattelin, että jos saataisiin molemmat lapset hoitoon päiväksi, niin vuokrattaisiin maastopyörät jostain ja vietettäisiin parisuhdeaikaa.
  • Paljon mökkeilyä. Jos on lämmintä, suunnittelin jo, että ollaan lasten kanssa paljon mökillä, vaikka puoliso töissä onkin. Yritetään saada muita lastenvahteja avuksi mukaan, hah.
  • Paljon uimista luonnonvesissä jos saadaan lapsille (ja äidille) sopivanlämpöiset uimavedet.
Esikoinen laittoi saappaat suojaan.
  • Asuntoautolla Lappiin pariksi viikoksi. Perinteistä Lapin lomaa ei olla kuopattu, vaan tarkoitus on mennä, mutta ajaa mennen tullen. Mennään asuntoautolla, jotta kontaktit on helppo minimoida. Retkeillään paljon ja leikkipuistoja tulee varmasti koluttua. Lukkoon ei olla reittejä lyöty, mutta pohdinnassa Hossa, Kuusamo, Varangin niemimaa, Alta ja ehkä Kilpisjärvi. Voitaisiin mennä länsirannikkoa pitkin ja mennä Jäämerta nuollen itärajalle ja sitä kautta takaisin etelään. Saas nähdä. Onko suosituksia?
  • Lähiretkiä. Samoihin vanhoihin lemppareihin, kuten Haunisten allas tai Vaarniemi. Tai sitten Maskun Kullaanmäelle, jossa ei olla käyty. Se pitää ainakin korjata.
  • Telttayö. Esikoinen ei ole muistaakseni nukkunut vielä kertaakaan teltassa. Nyt voisi olla hyvä kesä alkaa harjoittelemaan.
  • Villiyrtteihin tutustumista. Olisi ihana oppia hyödyntämään luonnonantimia monimuotoisemmin.
  • Säilömistä ja marjojen poimimista. Tietty. Eväät mukaan metsään ja mustikoita poimimaan.
  • Terassiviljelmien hoivaamista ja ihmetellään saadaanko tänä kesänä mansikoita ja paprikoita omalta pihalta.
  • Kokonaisen kirjan lukeminen. Tää sopis hyvin sinne mökille. Mulla on ollut tavoitteena, että ainakin yksi kirja kesässä oikein kovakantisena eikä äänikirjana tai ruudulta luettuna niin kuin on nyt viime ajat mennyt.
  • Koko perheen olympialaiset ja sitten vaikka esikoiselle oma sopiva rata myöskin. Koska Paavo Nurmi Marathonia ei tänä kesänä ole, ehkä me tehdään oma kisa.
  • Pihapelien harjoittelua. Mölkky, petanque ja kroketti naftaliinista.
  • Vesisotaa. Tarvitsis kaivaa vanhaa vaahtomuovia jostain ja tehdä siitä paloja. Ne voi heittää veisaaviin, josta saa vähän lempeämpiä vesisota-aseita.
  • Päälläseisontaa. Jooga ja itsensä huoltaminen on jäänyt liian vähälle. Nyt täytyy verestää ainakin päälläseisontaa ja jossei se enää onnistu niin alkaa harjoitella uudelleen.
  • Ratsastamaan. Olisi ihana viedä sekä esikoinen että puoliso ratsastamaan. Molemmat ovat siitä puhuneet ja molempia se varmaan jännittäisi.

Huvipuistot ja muut yleisöpaikat vielä monet pohtivat ja odottelevat hallituksen tarkempia ohjeistuksia. Mutta esimerkiksi Linnanmäki kertoi avaavansa ovensa 12.6., mutta epäilen, että me emme taida tänä kesänä moisiin mennä, vaikka ajattelinkin, että tänä kesänä me saataisiin niistä varmasti jo tosi paljon irti.

Kesä on kuitenkin ennenkaikkea asenne niin kuin yllä olevasta viime kesän sateisesta ja kylmästä Lapin reissustamme huomaa. Pääasia, että se on sellaisen asenteen täyttämä, jota itse toivoo. En pitäisi pahakseni muutamaa Netflixin huurteista kotipäivää ja kattoon tuijottelua. Silti kotoa olisi nyt kiva lähteä. Johan täällä ollaan kökitty.

Puky potkupyörä


Yhteistyössä Polkuped, Puky LRM ja KED-kypärä saatu


Tämän kevään lastenkenkien valinnan jälkeen seuraava suo kahlattavana on ollut potkupyörä ja sen valinta. Nyt kun potkumopoilu sujuu, seuraava steppi on siirtyä potkupyöräilyn pariin.

Potkupyörä on siis pyörä, jossa ei ole polkimia. Pyörän korkeus asetetaan niin matalalle, että lapsi yltää omin jaloin potkimaan itselleen vauhtia vaivatta. Meidän pienikokoisen neidin kohdalla hyvän potkupyörän kriteereinä oli tarpeeksi pienen ja kevyen rungon lisäksi takaa kaareutuva satula, jotta pylly ei liukuisi niin helposti pois penkistä. Kolmen kärkeen merkeistä meillä pääsi Cannondale, Strider ja Puky. Päätös Pukystä syntyi siitä syystä, että satula vaikutti parhaimman malliselta. Lisäksi Pukyn rungossa on leveä osa, jolle lapsi saa nostettua jalat kovissa vauhdeissa. Siihen meillä taitaa mennä tovi, mutta kuka tietää.

Minkä kokoinen Puky sopiva? Meidän pienen ipanan kohdalla oli selvää, että kaikkein pienin eli malliltaan LRM. Siinä lapsen tulisi olla vähintään  85cm pitkä. Potkupyörähän on se, johon ei kasvunvaraa kannata ottaa ja parempi liian pieni kuin liian suuri.  Painoa Pukyssä on 3,5 kg, joka on painavin meidän ränkkingiin päässeistä pyöristä, kevyimmän ollessa 2,5 kg. Äkkiseltään pari voipakettia kuullostaa pieneltä määrältä potkupyörässä, mutta mistäs näistä tietää. Olisikin mielenkiintoista päästä tekemään testiä neidin ollessa vanhempi, minkä pyörän hän itse valitsisi potkuteltavaksi jos saisi valita.

Edelliseen Prisman kypärään verrattuna KED-kypärän säädöt ja napakkuus ovat vähän eri luokkaa.

Pukyssä on Foam-renkaat, eli niitä ei täytetä ilmalla. Niitä ei tarvitse siis alvariinsa pumppailla, mutta samalla mietityttää renkaiden joustamattomuus. Tosin meidän pyörällä painellaan pääasiassa tasaisella asvaltilla, joten ne maastopyörä jousineen joutavat odottamaan.

Pukyillä on viiden vuoden runko- ja tankotakuu, mutta se vaatii oman potkupyöränsä rekisteröimistä valmistajan sivuilla. Rekisteröinti kannattaa tehdä heti, muuten takuu ei ole voimasssa. Takuu siirtyy myös jälleenmyyntitilanteessa. Itse ahdistus aina kaikista rekisteröitymisistä, niin tästäkin. Homma olikin kuitenkin muutamassa minuutissa hoidettu ja takuukuitti tuli sähköpostiin.

Mutulla saksalainen merkki Puky on suomalaisten suosituin potkupyörämerkki. Uskon sen johtuvan siitä, että se on laadukkaitten potkupyörien hintatasoltaan edullisimmasta päästä. Yritin löytää Pukyä meille käytettynä, mutta sitä mukaan kun niitä tuli myyntiin ne myös menivät nenän edestä.

Jossen löydä tarvitsemiani tavaroita kirppiksiltä, pyrin löytämään kotimaisia tai ainakin laadukkaasti tuotettuja tuotteita. Ja jos suomalaista tuotetta ei ole saatavilla, pyrin tukemaan mahdollisuuksien mukaan edes suomalaisia kauppiaita.

Lähtiessäni kartoittamaan eri yrityksiä suurennuslasini alla oli erityisesti yritykset, jotka kertoivat avoimesti kuka yrityksen esiripun takana heiluu ja miksi he pitävät yritystä. Näistä syistä päädyin tekemään yhteistyötä jyväskyläläisen pariskunnan Evan ja Thomaksen kanssa. He pyörittävät Polkuped-nimistä yritystä kirjaimellisesti lapsiperhearjen keskellä, sillä heidän varastonsa toimii heidän kotipihallansa.

Polkuped on synnytetty vuonna 2010 rakkaudesta ja huolesta liikuntaan ja lapsiin. Eva ja Thomas opiskelivat vielä tuolloin molemmat ja yritystä ja sen valikoimaa on kasvatettu pikku hiljaa. Kaikki on lähtenyt liikkeelle esikoiselle hankitusta Pukystä. Eli todellakin ollaan firman alkulähteillä, kun potkupyöristä puhutaan. Tarjoamalla laadukkaita ja hyväksi koettuja urheiluvälineitä he haluavat tehdä osaltaan lasten ja perheiden liikkumisesta kivaa.

Polkupedin ehdoton valtti on heidän tietotaitonsa tuotteita kohtaan. Heillä on kokemusta tai parhaillaan käytössään lähes kaikki tuotteet, joita heillä on saatavilla. Voi siis sanoa, että he todellakin tuntevat tuotteensa. Sinun ei tarvitse siis olla ammattilainen, vaan he osaavat opastaa ja suositella juuri sinun tarpeisiisi parhaan vaihtoehdon ja tietävät onko tuote kestävä vai ei.

Tuotteen vertailu on tänä päivänä järjettömän helppoa ja valmiit vertailupalvelut antavat kuluttajalle tarjottimella paikan, josta tuote löytyy huokeimmalla hintalapulla. Se asetta haasteensa pienelle yritykselle, joka ei aina pysty asettamaan hintalappua tasan tai alle jättimarkettien kanssa. Se mitä kasvottomat ulkomaalaisfirmat eivät tarjoa onkin Polkupedin vahvuus. He antavat aikaansa avustaakseen asiakasta saamaan kerralla tarvitsemansa tuotteen ja vastaavat kysymyksiin ja murheisiin vielä tuotteen saavuttuakin. Reklamaatiot ja muut ikävät asiat he lupaavat hoitaa nopeasti.

”Sit tuun jos sillä potkupyörällä voi lentää”.

Viimeistään siinä vaiheessa sytyin liekkeihin, kun Eva kertoi hänellä olevan koulutusta soveltavasta liikunnasta ja työkokemusta downien ja muiden lasten kanssa liikkumisesta. Tällä hetkellä Eva toimii päätoimisesti liikunnanopettajana 7-18-vuotiaille ja Thomas pyörittää verkkokauppaa. He ovat entisiä kilpahiihtäjiä ja myös koulutuksensa puolesta heillä löytyy tietotaitoa auttaa kaikkia liikkujia harrastelijoista huippu-urheilijoihin.

Polkuped kirjoittaa somekanavillaan Instassa ja Facebookissa lasten ja perheeiden liikunnasta sekä sen tärkeydestä – sekä suomeksi että ruotsiksi . He haluavat saada perheitä enemmän liikkumaan ja saavakin työhönsä paljon voimaa asiakkaiden jakamista onnistumisen hetkistä. Tarkkasilmäinen voi huomata ettei suomi ole Polkupediläisten äidinkieli. Eva ja Thomas puhuvat ja kirjoittavat hyvää ja ymmärrettävää suomea, mutta lisäksi on ruotsinkielisillekin tarjolla palvelua på svenska. Ainakin täällä Varsinais-Suomessa toista kotimaista käyttävät osaavat arvostaa tätä osaamista.

Lapseni saa minut päivä päivältä paremmin ymmärtämään kuinka rajoittunut olen.

No, mitä me sitten saatiin? Vähän jännitin millaisena palapelinä potkupyörä saapuu netistä tilatessa. Mutta mitä vielä. Sen verran osaan kuusiokoloavainta heiluttaa, että tangon sain kiinnitettyä runkoon ja satulan kiristettyä. Siinä se. Ei kun radalle.

Aloittelimme potkupyöräilyä sisätiloissa, kun toppapuku piti vielä päälle heittää. Olisi mielenkiinto loppunut varmaan hyvinkin lyhyeen neidillä. Ensimmäisellä kerralla näytti siltä, että jahka laitetaan potkupyörä suoraa ylähyllylle ja kaivetaan ensi vuonna uudelleen. Nyt kuitenkin neidin motivoituessa otamme muutaman kierroksen keittiön pöytää ympäri ja ensimmäisen kerran on pystynyt päästämään jo itse pyörästä irti. Tärkeintä on harjoitella vähän kerrallaan ja tarpeeksi tuettuna, jotta saadaan aikaan onnistumisen riemua. Viikonloppuna otettiin ensimmäiset potkottelut ulkona ja neiti ei ihan vakuuttunut näistä hommista siellä. Kypärä päähän laitettaessa neiti taputteli minun pyörääni ja Puky olis saanut jäädä noijailemaan koivuun. Näyttää siltä, että meillä asuu joku muukin takapenkin elämästä nauttija. Olin ihan ihmeissäni, sillä sisällä tosiaan homma tuntuu kiinnostavan. Piti oikein testata ja tuoda pyörä sitä varten takaisin sisäajoon.

Luulen tässäkin hommassa olevan kyse ajoituksesta ja otetaan nyt kesänä missioksi ottaa pyörää tarjolle aina silloin tällöin. Pitää vaan itsekin yrittää taas malttaa ja muistaa, että homma lähtee käyntiin kun aika on oikea. Potkupyöräilemällä haaveilen pääsevämme siirtymään potkupyöräilystä suoraan tavallisen pyörän ohjaksille eikä meidän tarvitsisi ikinä tutustua apuvälinelainaamon pyöräilytuotteisiin. Aika näyttää ja palaan syssymällä kertomaan tuliko meille pitkä kuuma potkupyöräkesä vai lojuuko tuo minisähikäinen edelleen tuolla koivun juurella.

Sateentuoksuista maanantaita kaikille!

Tekemistä Turun seudulla ja muita suunnitelmia: Meidän kesän to do-lista

Tarvasjoen Suurilan kesätapahtumasta 2018. Siellä rapsuteltava oli poni, muutaman päivän ikäisiä karitsoja, joiden emolle oli käynyt huonosti, kaneja ja samojedi-koiria. Oli pomppulinnaa ja sirkustaiteilijaa. Ihana kesätapahtuma! Toivottavasti järjestetään myös tänä vuonna.

Niin kaukaiselta vielä kuukausi sitten tuntui kesä. Ja nyt oman kesäloman alkuun on alle kuukausi. Härregyyd. Aina tulee mietittyä mitä kaikkea kivaa sitä haluaisi kesällä ehtiä tekemään. Nyt kun koittaa elämäni toinen koko kuukauden kesäloma, on aika kääntää katse kesäpuuhiin. No ja on kai sitä toivon mukaan kesää vielä kesäloman jälkeenkin. Mutta mitä sitä sitten tekisi kesällä? Omassa pinttyneessä mielessä on tiettyjä juttuja, jota ilman kesää ei tule. Sen lisäksi kaipaan uusia positioita ja elämyksiä. Hiljaisuutta ja kesäpöhinää. Sopivasti kaikkea ja toisaalta ei mitään ihmeellistä.

Älkää pökertykö. Tää on se lista kun kaivetaan, kun ei oo mitään tekemistä ja jotain haluis tehdä. Ja toisaalta monesti myös havahtuu kivojen kesätapahtumien olemassaoloon vasta kun se on jo myöhäistä. Turku ja Turunseutu on täynnä elämää kesällä ja tässä meidän vinkit ja ajatukset kesään. Kuvituskuvat ovat otettu pitkin poikin Suomenmaata.

Rokuan kuntokeskus, 2018.
Kotkan Varissaari 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Varissaari, Kotka. 2016
Saariston rengastieltä 2016, mukana Paavo-koiramme.
  • Uimista. Paljon uimista. Pienen naperon kanssa se vaatisi jonkinnäköisiä lämpötiloja, joten toivotaan, että aurinko hellisi. Turun seudulta lemppariuimarantojani on:
    Uittamon ranta/ Isposten ranta, you name it. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
    Ekvalla Kakskerrassa, (on esteetön)
    Ruissalon Saarronniemi, miinuksia hanhenkakasta
    Maskun Riviera, josta lähtee myös luontopolkuja
    Mellilän järvi, löytyy kesäkioski ja uimahyppytorni
    Paimiossa hiekkakuopat ja Ankkalampi
    Littoistenjärvi
    Ilmiantakaa kivat rannat, joita tässä ei ole!
  • Pyöräretkiä. Lähelle ja kauas kunnosta riippuen. Ainakin nyt:
    – Piknikille Liedon Vanhalinnan kallioille
    Ruissalon Telakalle pitsalle Pizzeria al Mareen (ravintolan keittiön on auennu eilen!) ja takaisin Fölin vesibussilla Turun keskustaan. Vesibussi maksaa bussilipun hinnan verran ja pyörät saa tosiaan kyytiin samalla lipulla.
    – Jokilaivoille päiväsaikaan vaikka syömään Aussie bariin tai limuille Katarinaan. Illalla bilettämään sitten Donnaan, jos tanssijalat jaksaa.
    Saariston pieni rengastie kutkuttelisi, mutta liekö liian kunnianhimoinen suoritus 120 kilometriä? Noh, onhan siinä lauttamatkakin mukaan laskettu. Mietitikö mikä on pienen ja suuren rengastien ero?
  • Turku Air show 2019 on ilmailualan juhlanäytös Turun lentokentällä 15.-16.6. Lentokoneet kiinnostavat meidän neitiä kovasti, mutta ilmeisen kova melutaso mietityttää herkkää neitiä. Mietintään!
  • Ruokaa. Paljon ulkona grillausta ja toivottavasti monta ihanaa ravintolaelämystä. Ainakin mielessä on:
    Kuoren terassin burgerit
    Nerån pastat terassilla nautittuna
    – No Mami! Miten olen sen voinut missata kaikki nämä vuodet. Asia on korjattava kesällä.
    – Cappuccino Cafe Artissa jokirannassa
  • Yksille Waloon, joka on Turun ensimmäinen kattoterassi.
  • Potkupyöräilyä. Kun neiti joutuu tyytymään vielä vähän passiivisempaan pyöräilijän rooliin retkillä, toivotaan, että päästäis tänä kesänä potkupyörämaailmassa hyvään vauhtiin.
  • Mökkijuhannus, jota on tullut vietettyä vapaina juhannuksina. Sinne siis, hyttysiä, vettä- ja räntäsadetta uhmaten. Höpöhöpö, kuutamouintia ja radio Novaa (koska mikään muu ei kuulu).
  • Kesälomareissu pohjoiseen pariksi viikoksi. Hypätään juhannuksen jälkeen Tampereen autojunaan ja aamulla toivotaan löytävämme itsemme Kolarista. Suunnitelmia ja suunnittelemattomuutta. Hups, siinä meni pari viikkoa kesälomasta. Ensimmäinen viikko menee road tripatessa ja retkeillessä, seuraava pieruverkkareissa Kitkajärven rannalla Kuusamossa.
  • Jäätelöä!
    – Kupittaanpuiston jäätelökaverit tarjoilee Nuvolen artesaanijätksiä. Oh my god. Nam.
    Isontuva jäätelöä löydät Karinaisten jätskibaarista. Mikäli ei jaksa lähteä nuuskuttelemaan maaseutuilmastoa jätskin alkulähteille voi näitä ihanuuksia kalastella markettienkin jätskialtaista.
  • Keskiaikaiset markkinat Turussa 27.-30.6. on joka vuotinen keskiaikaisfiilistelyn paikka. Viime vuosina on ollut lapsillekin kivasti puuhaa, jopa ihan ilmaiseksi.
  • Kupittaan seikkalupuisto Turussa
    – Paljon musiikkia, tapahtumia ja tempauksia sekä työpajoja kaiken muun leikkipuistotoiminnan ohessa.
    – Maauimala
    – Noin vaatimattomasti monipuolisin leikkipuisto mitä maa päällään kantaa. Saa toki suositella omia lemppareitaan!
    Seikkis rockissa on lasten festarit 8.-9.6.
    – Mainitsinko jo jäätelön? No se jäätelökavereiden artesaanijätski löytyy täältä!
  • Muumimaailma Naantalissa voisi olla aika korkata neidin kanssa.
  • Luontoretkiä
    Kaarinan Vaarniemestä Turun Katariinanlaaksoon on vielä tekemättä. Pohdinnassa vielä miten auton saa toisesta päästä pois. Ideoita?
    Paavonpolut ympäri Turkua haltuun. Ensinnäkin aurajokea on tullut kolattua Turun linnalta Halisiin ja sieltä vanhan kampiförin tilalle tulleelle ponttoonisillalle asti. Miljöö toki sielläkin on vertaansa vailla. Tänä kesänä Paavonpolku 4A saa meidät vieraaksemme. Jos haluat reitille ennenkö teen jutun siitä tänne, suosittelen lataamaan puhelimeen Citydomaini-mobiilisovelluksen, joka kertoo Paavonpolkujen reittikuvauksista tarkemmin.

    Somessa seuraavat tietävätkin, että tämän rastin saa vetää yli, sillä olimme viime viikonlopun helteistä nauttimassa juuri tällä Paavonpolulla. Polkua ei ole merkitty, eli ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa oikean polun ihmettelyyn.
  • Melomaan
    Aurajokeen vai
    Merelle? Vai molempi parempi?
  • Ystäviä. Luulisi ettei tätä tarvitsisi to do-listalle edes kirjata, mutta jo vain, jos kesällä meinaa ystäviä nähdä on se kalenteroitava jo nyt ettei mennä ristiin. No ainakin:
    – Kalenteriin on sovittu jo ainakin meeting lapsuuden kavereiden kanssa
    – Helsinkiin tapaamaan ystäviä. Ainakin olisi yhdet kolmikymppiset tiedossa!
    – Toivon toki tilaa jäävän paljon ekstempore kohtaamisille
  • Kesäteatteri on ehdoton, ilman sitä kesä voi olla lähes pilalla.
    – Turun nuori teatteri ei ole pettänyt viime vuosien aikana kertaakaan.
    – Emma-teatteri Naantalin muumimaailmassa on miljööltään ihana. Teatterikappaleet, joita Linnateatteri tuottaa ovat joskus hyviä, joskus ihan alta riman.
    – Joku piskuinen maaseudun kesäteatteri? Niitä löytyy lähestulkoon joka kunnasta.
  • Liput Ed Sheeranin keikalle Malmin lentokentälle heinäkuussa polttelee takataskussa
  • Kesärauha-festivaali Turun suurtorilla 14.-15.6. Lauantain lippuja ei enää saa?! Mistä mulle piletti?
  • Vegånia kasvisruokatapahtuma Turun suurtorilla 2.-3.8. Täällä jos jossain uskon saavani hyvää kasvisruokaa.
  • Kotieläinpiha. Missä meille sellainen Turun seudulta? Metsästyksen alla on ollut, mutta potenttiaalista ei ole omaan silmään osunut.
  • Häät – kuka pitäis ja kutsuis meidät?
  • Tuijottelua tyhjyyteen, merelle, yli peltojen, omalla terassilla tai kohti taivasta.
Vallisaari, 2018
Vallisaari, 2018

Mitä teidän kesän to do-listalla on? Onko jotain jokavuotisia perinteitä tai onko jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Meidänkin listalle vielä otetetaan vastaan vinkkejä. Jes, sieltä se tulee. Kesä, olen valmis.