juhlat

Juhlatarjoilut synttäreille korona mielessä

Niin se vain koronasta tuli yksi vieraistamme, myös juhliin. Halusimme tai emme. Mietin esikoisen synttäreille mitä sitä oikein tarjoaisi. Esikoiselta asiaa kysyessäni hän tilasi mustikkakakkua ja suklaajäätelöä. Olipas tarkka tilaus.

Mietin kuitenkin, että olisi ihanaa jos neiti saisi puhaltaa omat kynttilät, mutta aika pärskeet siitä saadaan aikaan.

Kyselin vinkkejä Instagramissakin ja paljon ehdotettiin donitsikakkuja ja kuppikakkuja, jotka on yhdistetty kakuksi kuorrutteella. Instagramista ja Pinterestistä löytyy paljon inspiraatiota #pullapartcupcakes nimellä. Myös jätskitikkuihin tehtyjä pikkukakkuja ehdotettiin.

Päädyin kuitenkin tekemään marenkikakkusia muffinivuokiin. Ensin ajattelin tehdä marengit suoraa muffinivuokiin, mutta koska en ollut aiemmin moista kokeillut, en uskaltanut ottaa riskiä, että marengit olisivat jääneet esim. jumiin vuokiin.

Tarkoitus oli tehdä esikoiselle oma isompi kakku, mutta marenki jäi uunissa raa’aksi ja jäi kiinni leivinpaperiin kuin liima, joten se siitä sitten. Onneksi esikoinen tuntui olevan ihan yhtä onnellinen tästä minikakusta. Itse sitä vain ressaa täysin turhanpäiväisistä asioista.

Marenkikakkuset tai pavlovat – you name it. Kokosin pavlovan niin että pohjalla oli marenki, jonka päälle laitoin kerman, jossa oli tuorejuustoa, rahkaa ja hiukan vanilijakreemijauhetta. Osassa marenkikakkusissa oli täytteenä viipaloituja banaaneja ja osassa itse tehtyä vadelmahilloa. Päälle tuli toinen marenki ja sen päälle vielä kermaa. Koristeena oli karhunvatukoita puolison isomamman pihasta ja oman takapihan sitruunamelissan lehti.

Kuopuksen jäljiltä on jäänyt nyt jonkin verran pilttipurkkeja ja mietin, että sinnehän saisi kannen alle kaikille tehtyä omat jutut. Jääkaappiinkin saa hyvin pinottua ja vie vähän tilaa.

Mietin creme bruleen ja pannacotan välillä. Viime vuonna synttäreillä tarjoiltiin creme bruleeta, joka sai suursuosion. Koska halusin päästä tänä vuonna mahdollisimman vähällä vaivalla ja jättää mahdollisimman vähän juhlapäivään tekemistä, päädyin pannacottaan. Päälle sujahti omenahilloke, joka valmistui samalla kun tein uuniomenahilloa muutenkin.

Juhlien jälkeenhän pilttipurkit olisi voinut laittaa lasinkeräykseen, mutta koska olin hinkannut jo liimat valmiiksi, säästän ne. Joulun aikaan osaan tulee joululahjasinappeja ja osasta jouluiset pannacotat jouluherkutteluihin.

Suolaisena toimii tietysti aina kaikki muffinit, hyrrät yms., jotka voi laittaa muffinivuokaan. Itse kuitenkin tykkään enemmän esimerkiksi pizzasta kuin suolaisesta piirakasta sen pohjan vuoksi. Ensin ajattelin, että muutama pitsa tulee siinä samassa kun tehdään itselle pitsaa viikonloppuna, mutta ajatuksissaan sitä on aina tehokkaampi kuin todellisuudessa. Olisin tehnyt leivinpaperista pitsoille taskut tai laittanut ne suodatinpussin sisälle.

Nyt kuitenkin sain ahaaelämyksen suolaisiin tarjottaviin Lidlin kroisanteista. Kävin hakemassa vitriinin tyhjäksi ja siirsin ne yöksi muovipussiin, jotta ne eivät kuivahtaneet. Ei ne niin rapeita olleet kuin uunituoreet, mutta tykkättyjä olivat silti ja sai kiitosta täyttävyydestä. Vieraiden valiot huomioon ottaen laitoin toisiin kroisantteihin täytteeksi yrttituorejuustoa, tomaattia, mozzarellaa ja ruohosipulia ja toisiin täytteeksi yrttituorejuustoa, salaattia, salamia, kurkkua/suippopaprikaa. Tarkoitus oli kääriä kroisantit kakkupaperiin ja sitoa juuttinarulla, mutta kun lopulta moni vieraista joutui perumaan ja muutenkin ihmiset tulivat eri aikoihin, ajattelin ettei se ole nyt tarpeellista. Kokeilin kuitenkin miltä se näyttäisi ja kivathan niistä tuli!

Täytin kroisantit juhlapäivän aamuja ja hyvin säilyivät eivätkä vesistyneet. Kroisanttien täytteissä vain taivas on rajana. Seuraavana päivänä tein ystävälle kahville kroisantit, joissa oli sisällä itse tehtyä omenahilloa, brie-juustoa ja suippopaprikaa.

Vegaanitäytteiksi voisi laittaa

  • vegaania tuorejuustoa (oma suosikki juureva ja påmackan)
  • hummusta
  • mikä tahansa tahna, esim. hernetahna
  • nyhtökaura
  • Härkis
  • kaikki kasvikset
  • idut ja silmusalaatit

Lisäksi tarjolla meillä oli Brunbergin mansikkasuukkoja. Kaikki kääreelliset karkit ja keksithän toimii hyvin, vaikka roskaa niistä tulee enemmän kuin laki sallii. Suolaisiksi olis tarkoitus tehdä myös ah niin ysäriä, mutta aina toimivia koktail-tikkuja, mutta koska lapsia ei kauheasti nyt ollut menossa mukana, unohdin koko asian.

Mietin onko tarjottavia liian vähän, mutta kuulemma oikein sopivasti. Ja oli kuulemma vimosen päälle makusia. Jes! Kroisanteista tein tarkoituksella muhkeita, jotta olivat täyttäviä. Niitä oli varattu n. 1,5 jokaiselle, mutta suuri osa taisi ottaa vain yhden.

Keskelle pöytää lättisin kukkakimpuksi kulhon, jossa oli tyrnin oksia ja keskellä ylijääneet karhunvatukat. Kulhon oli asetellut puolisoni mamma. Aikas kaunis yksinkertaisuudessaan minusta.

Suklainen ristiäiskakku

Päätin kirjoittaa ristiäiskakkuresptin itselleni vielä auki, koska täytekakkuja tulee sen verran harvoin tehtyä ettei enää muista sitten mitä ja miten oli tehnyt ellei kirjoita muistiin.

Pohjan resepti on napattu Viimeistä murua myöten-blogista. Tummennetut kohdat ovat omia mielipiteitäni. Eli pohja:

2,5 dl kauramaitoa + 1 rkl valkoviinietikkaa (myös tavallinen maito käy)
1,2 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
220g vehnäjauhoja (n. 3,5 dl)
65g makeuttamatonta leivontakaakaojauhetta (n. 1,75 dl)
350g sokeria (4 dl)
1 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl lämmintä kahvia (kakku ei maistu kahvilta, vaan supersuklaiselta).

Valmistusohjeet

  1. Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Paras jos sinulla on kaksi tai kolme samankokoista vuokaa, jolloin voit paistaa kakkupohjat osissa. Jos paistat kahdessa, niin halkaise ne paiston jälkeen vielä puoliksi, jolloin saat neljä ohutta kerrosta. Voitele n. 20 cm kakkuvuoka huolellisesti esim vuokaspraylla tai öljyllä (tai margariinilla/voilla). Itse tein irtopohjavuokaan ja voitelun jälkeen ”jauhotin” vuuan tummalla kaakaojauheella.
  2. Sekoita viinietikka kauramaidon joukkoon isossa kulhossa ja jätä seisomaan huoneenlämpöön 5 minuutiksi. Se alkaa hieman juoksettua, mitä tässä siis haetaankin. Sekoita sitten maidon joukkoon öljy ja vatkaa kananmunat kevyesti joukkoon vispilällä, niin että niiden rakenne rikkoutuu.
  3. Siivilöi joukkoon jauhot ja kaakaojauhe. Lisää joukkoon sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja vaniljasokeri ja sekoita isolla puukauhalla kaikki sekaisin. Älä vaivaa.
  4. Kaada lopuksi joukkoon kahvi ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikinan kuuluu siis olla todella löysää. Siis aivan todella löysää. Varmista siis irtopohjavuuan pitävyys etukäteen laittamalla vuokaan vettä, jotta näet lähteekö vesi valumaan saumoista.
  5. Kaada taikina kakkuvuokaan ja nosta uunin keskitasolle.
  6. Jos paistat kakkua kahdessa vuoassa, niin paistoaika on n. 25 minuuttia. Jos taas kolmessa, niin hieman vähemmän. Mikäli paistat yhdessä vuoassa, niin paista kakkua uunissa 50-60 minuuttia. Huom paistoaika varmasti riippuu uunista. Paina kakkupohjaa sormella keskeltä – jos se ei painu selkeästi enää kasaan, niin se on valmis. Tähän sopii vanha kikkakin, taikinan kuuluu joustaa sen verran kuin rystyset kämmenpuolellasi. Voit myös kokeilla tikulla. Siihen ei kuulu jäädä märkää taikinaa keskeltä. Pieniä kypsänoloisia muruja saa jäädä. Ota pois ja anna jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan, jonka jälkeen kumoa kakku jäähdytysritilälle.
  7. Kakku kannattaa leikata vasta, kun se on kunnolla jäähtynyt.
  8. Kakkupohja kestää myös pakastamista. Eli voit valmistaa sen etukäteen pakkaseen kuukausiakin aikaisemmin. Sattuneesta syystä (käy lukemassa) valmista kakkupohjaa ja moussea jäi yli. Kokosin vanhaan jätskirasiaan kakkupohjan palasia ja moussea ja laitoin pakkaseen. Aivan täykky tosi himon taltuttaja! Ongelma piilee siinä ettei jaksaisi odottaa sulamista.

Gluteeniton versio: Onnistuu parhaiten korvaamalla jauhot kaurajauholla.

Väliin tuli valkosuklaa- ja suklaamousse Annin uunissa-blogista. Sama suklaamousse tuli myös kakun kuorrutukseen.

Suklaamousse:

  • 400 g tummaa suklaata (myös maitosuklaa käy*)
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 3 rkl kuumaa vettä
  • 350 g voita (Omaan makuun tuli liian voimainen, vähentäisin sitä esim. 200-250 grammaan)
  • 2 dl tomusokeria
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • valinnainen aromi esim. caramel tai kahvi (itse en laittanut aromia)
  1. Sulata suklaa ja jätä sivuun jäähtymään.
  2. Sekoita keskenään kaakaojauhe ja kuuma vesi.
  3. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri kuohkeaksi (vatkaa noin 5 minuuttia).
  4. Lisää jäähtyneet sula suklaa, kaakaojauheseos ja tuorejuusto (huoneen lämpöisenä) kulhoon.
  5. Lisää tässä vaiheessa myös aromi, jos haluat maustaa kreemin.
  6. Vatkaa seos ihanan pehmeäksi ja kuohkeaksi (muutama minuutti)!
  7. Jätä mousse huoneenlämpöön jos täytät valkosuklaamoussen tekemisen jälkeen. Itse kuorrutin kakun eri paikassa kuin kokosin kakun. Laitoin välissä moussen jääkaappiin ja siitä tuli tosi kova ja jämäkkä, eli vaatii pitkän ajan taas huoneenlämmössä, jotta sitä pystyy käsitellä.

Valkosuklaamousse:

  • 300 g tuorejuustoa
  • 4 dl kermaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 300 g valkoista suklaata
  1. Sulata suklaa vesihauteen päällä.
  2. Vaahdota kerma vaahdoksi kulhossa.
  3. Vatkaa tuorejuusto sähkövatkaimella tasaiseksi toisessa kulhossa ja lisää sen jälkeen siihen sulatettu valkosuklaa
  4. Lisää kevyesti vatkaten tai nuolijalla kerma joukkoon.

Kakun kokosin teräksiseen reunavuokaan. Sellaiseen siis, jossa ei ole pohjaa ollenkaan. Näin saa kakun pysymään hyvin muodossaan, ennenkö mousset jämäköityy. Suosittelen kuitenkin laittamaan reunakalvot tai kelmut. Oli hiukan haastavaa saada reunavuokaa irti kakusta, kun mitään ei ollut välissä.

Kerroinkin jo aiemmin koristeista, joina toimi luonnosta männynoksa ja pihlajanmarjat. Vaikka ristiäiset ajoittuu myöhään syksyyn/talveen, voi pihlajanmarjat kerätä etukäteen ja säilyttää niitä ilmavasti verannalla tai jossei sellaista omista niin esim. jääkaapissa. Lisäksi kakun päälle pääsi hyppäämään Schleich valkohäntäpeuraperhe. Idea syntyi kaupassa haaluilun tuloksena. Nyt peurat pääsevät joululahjapakettiin.

Muut meillä ristiäisissä olleet tarjoilut löydät täältä. Tämähän olisi aika mahtava uuden vuoden pöytään. Hyvä aloittaa uusi vuosi massu täynnä suklaakakkujen aatelia.

Maailman parhaat lohiskagenit (myös maidottomana)

En ollut aiemmin tehnyt minkäänmallisia skageneita, mutta rakastan yli kaiken niitä. Siksi halusin niitä juhliin. Valitsin lohen katkarapujen sijaan, koska lohi oli kaikkien suuhun varmempi valinta.

Etsin eri reseptejä ja tuunailin niistä sitten oman version. Olen luullut olevani tarkkaan reseptejä noudattava, mutta yhä useammin huomaan roiskivani ja makustelevani sörsseleitä pitkin matkaa. Ja aikas hyviä on tullut, vaikka itse sanonkin. Avainasemassa tässä täytteessä kuitenkin on laadukas savustettu lohi. Jos vain mahdollista, savusta itse. Siitä tulee, no, ei sitä voi edes palvelutiskin fisuihin verrata. Myös kylmäsavulohi käy, mutta tästä saa nauttia myös raskaana olevat. Saaristolaisleivät oli mieheni mamman käsialaa.

Ohje:

n. 800 g Savustettua lohta

1 tl sitruunapippuria

1 tl sokeria

1 rkl dijon-sinappia (myös ihan Turun sinappi tai mitä kaapista löytyy käy, jossei dijonia käytä muutoin)

450 g ranskankermaa (tai maidottomaan käytin Oatlyn iMat fraishea)

100 g maustamatonta tuorejuustoa jykevöittää täytettä (ei kuitenkaan pakollinen ja maidottomaan en laittanut tuorejuustoa ollenkaan)

suolaa maun mukaan (suolan tarve riippuu siitä, kuinka suolaista kala on)

Puolikas nippu tilliä tai ruohosipulia. En ole tillin ystävä yleensä kuin kalakeitossa, mutta lähikaupassa ei ollut kuin tilliä, joten käytin sitä. Ja namia tuli. Myös nirson puoleinen sisko antoi pisteet tälle.

  1. Riivi lohesta paloja haarulla tai lusikalla. Ei haittaa vaikka menisi pieniksikin paloiksi. Tsekkaa ruodot pois.
  2. Pese ja kuivaa tilli (tai ruohosipuli) ja pilko tai leikkaa pieniksi
  3. Sekoita yhteen ranskankerma (+tuorejuusto), sinappi, sitruunapippuri, sokeri ja suola
  4. Lisää joukkoon lohi ja tilli. Sekoita tasaiseksi, älä vatkaa hurjasti ellet halua lohesta smoothieta.
  5. Ja siinä se. Täytteen voi ja kannattaakin tehdä edellisenä päivänä, jotta täyte maustuu. Lusikoi täyte kuitenkin vasta juhlapäivänä leipien päälle, jottei leivät kostu liikaa.

Toiset tykkää kermaisemmasta ja toiset kalaisemmasta täytteestä. Siksi kannattaa laittaa ensin vähemmän ranskankermaa ja kalaa. Niitä voi hyvin lisätä vielä kun koko komeus on valmis. Tästä tuli iso satsi ja olisi riittänyt ainakin 40 henkilölle. Tein siksi sen verran ison satsin, että saimme herkutella tätä uuniperunan täytteenä. Ai että. Tätä täytyy tehdä jouluksi!

Ristiäistarjoilut

Mietin pääni puhki mitä ristiäisissä tarjoiltaisiin. Sain neuvoksi tarjota sitä mitä itse haluaa syödä ja muut tyytyköön siihen. No, jos oltaisiin sillä teemalla menty, niin osa olisi varmaan joutunut tyytymään mehuun ja kahviin. Kyllä juhlissa on mielestäni tärkeää olla otettu eri ruokavaliot huomioon, myös lapset ja nirsoilijat. Vieraat tekee juhlan. Ja jos juhlissa ollaan nälässä, en tiedä kamalampaa. Yhteensä meitä oli vajaa parikymmentä aikuista ja kuusi lasta. Tarjoiluja jäi yli, mutta olen saanut sellaisen mielummin liikaa kuin loppuu-kasvatuksen.

Mietin teenkö kermakakkua. Se on sellainen mielipiteitä jakava asia. Osa vannoo kermakakun nimeen ja toiset ovat saaneet siitä lapsuudessaan traumat. Jonkinlainen näyttävämpi kakku kuitenkin kuuluu omien mielikuvien juhlapöytään. Nyt loppusyksystä uskaltauduin heittäytymään tuhdin suklaakakun kimppuun. En tarjoiaisi tätä kesällä, vaikka uskoisin sillekin kannattajia löytyvän. En ollut aiemmin tehnyt kyseistä kakkua, se on aina riski ja omat kommelluksensa tässäkin oli.

Surffailin nettiaallon harjalla ja päädyin maailman parhaaseen suklaakakkupohjaan täytekakussa. Nimensä veroinen oli. Resepti löytyä Viimeistä murua myöten-blogista.

Ensimmäinen kakkupohja ei tahtonut kypsyä ja pidin sitä loppuviimein liian kauan uunissa. Reunat ja pinta maistuivat palaneilta, mutta leikkasin ne pois ja loppuosa kakusta oli ihan käyttökelpoista. Palaneen maku ei ollut onneksi tarttunut koko kakkuun. Pohja ei myöskään kohonnut niin paljon, että olisin saanut sen leikattua kolmeen kerrokseen. Tein toisen pohjan siis myös ja näin ollen kerroksia tuli neljä. Tämä jälkimmäinen onnistunut kakkupohja piti tietysti pienentää myös. Kakkupohjan jämistä ja ylijääneestä moussesta tein pakkaseen odottamaan pahaa päivää. Hävikki siis nolla jossei palaneita paloja oteta laskuun.

Reunakalvo olisi ollut aika kova sana. No, sotkuiset reunat jäivät suklaamoussen alle.

Sisällä ja kuorrutukseen tuli suklaa- ja valkosuklaamousset, reseptit löytyvät Annin uunissa-blogista. Suklaamousseen tuli tosi paljon voita ja se jäi hieman suutuntumaankin omaan makuun. Seuraavalla kerralla ehkä vähentäisin voin määrää tai tuunailisin muuten reseptiä. Mutta olihan se nyt törkyisen hyvää.

Koristeena oli paljon Pinterestissä ja Instagramissakin näkyneitä Schleich-eläimiä. Mietin kuumeisesti koristelua ja sattumalta hypermarketissa haahuillessani törmäsin näihin. Ensin ajattelin erilaisia metsän vauva-eläimiä, mutta sitten löysin hyllystä koko meidän perheen. Valkohäntäpeuraperheemme nököttää siis kakun päällä. Nämä päätyvät neidin joululahjapakettiin, eli pääsevät jatkojalostukseen. Muuten olisivat turhan kalliit kakunkoristeet. Lisäksi kakun päälle pääsi männyn oksa ja pihlajanmarjat kakun kylkeen. Murustelin keksiäkin jo valmiiksi ja piti sitä laittaa vielä kakun päälle, mutta todettiin makutuomareiden kanssa, että less is more.

Itselleni lohiskagenit oli must. Olin niistä haaveillut jo pidemmän aikaa. Äiti ja isä savustivat siihen lohen, mikä tekeekin sörsselistä ihan tajuttoman hyvän. Tein sekä maidottoman että maidollisen version oman imetysdieettini vuoksi. Ja voinen sanoa ettei maidoton versio juuri maidolliselle hävinnyt! Saaristolaisleivät oli mieheni mamman tekemät ja niiden ohjeesta ei ole hajua, mutta ihania olivat.

Leivät leikkasin puoliksi, niin tuli juhlavampia.
Koristeena näissä ja voileipäkakussa olleet herneenversot äiti kasvatti ikkunalaudalla.

Lisäksi oman imetysdieettini vuoksi tein myös vegaanista porkkanapiirakkaa. En kertonut kenellekään sen olevan vegaanista mahdollisten ennakkoluulojen vuoksi ja se sai kyllä kiitosta. Ohje Urbaanin isän-blogista. Myönnän kyllä hurmoksessa korkanneeni täytekakun, vaikka se ei ollut maidotonta ja gluteenitonta nähnytkään. Palasin kuitenkin ruotuun vauvan masuvaivat ja itkut välttääkseni.

Kinkkuvoileipäkakku oli äitini tekemä, siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että voileipäkakusta pitävät jumaloivat äidin voileipäkakkuja. Lisäksi suolaisena tarjottavana oli kaikkien suuhun sopivia karjan- ja perunapiirakoita suoraa pakastealtaasta sekä munavoita. Makeina oli vielä mieheni mamman tekemät vinoleivät. Nämä valikoituivat sen vuoksi, kun tyttäreni ei olisi aikaisemmissa juhlissa osannut lopettaa näiden syömistä. Pöydän päädän nappasin kaupasta Fazerin erilaisia suklaita; sinistä, dominoa ja geishaa.

Jaan teille vielä täytekakun ja lohiskagenien reseptit, jotta ei tarvitsisi kahlata reseptipankkeja tuntitolkulla läpi. Skagenithan on ihan täydelliset myös joulupöytään. Muita ristiäisistunnelmiamme voit käydä lukemassa viime postauksesta.

Mitä pojalle ristiäislahjaksi?

Miten hitsissä se tuntui olevan paljon vaikeampi vastata mitä poika tarvitsee ristiäislahjaksi kuin tyttö aikanaan. No ainakin yksi kristallinkirkas vastaus minulla oli antaa heti. Ei kummilusikoita, tinatuotteita tai mitään leluja ja tarpeetonta tavaraa. Toivoin kuitenkin pojan saavan kuitenkin jotai pysyvää muistoa kasteestaan. Neitimme sai kauniit helmet, joihin voi lisätä helmiä aina kasvun mukaan. Mutta mitä pojalle? Sukelsin googlen syövereihin ja kyllä se helmi pojallekin löytyi.

Duudsonit on suunnittellut Kalevalalle Elämän roihu-riipuksen. Suuren kysynnän vuoksi riipuksesta on tehty myös miniriipus, joka on juuri kastelahjaksi ajateltukin. Koru sopii tosi hyvin mielestäni kaikille. Ja korun nimihän on, no, en keksi mitään tarpeeksi ylevää sanaa sille. Toivon poikamme säilyttäisi oman elämän roihunsa aina. Oli sitten kaulassa Elämän roihu tai ei. Riipuksen taustapuolella lukee DREAM. Kliseinen tai ei, tärkeää on ettei kadota myöskään unelmoimisen taitoa.

Silloin kun on superolo-kirja on Ninka Reitun mahtava kuvaus elämän superoloista. Jos poikani saa tai haluaa joskus omia lapsia toivon tämän päätyvän heidänkin iltasatuhetkiin. Jos perheellä ei vielä ole Sinä olet superrakas-kirjaa, se on joka perheen must have. Se on myös Reitun käsialaa ja kaunein lastenkirjateos ehkä ikinä.

Hackmannin Muumi-aterimia meille tuli kaksikin settiä. Mutta se ei haittaa. Onko yhtäkään lapsiperhettä, jossa aterimia olisi liikaa? Muumi-kulhoja meillä on jo ennestäänkin, sopii siis hyvin joukkoon. Nämä astiat ja aterimet on siitä kivoja lahjoja, että ne meidän jäbä saa aikaanan omaankin kotiinsa. Jos sinne asti selviävät elämän kolhuilta.

Ainakin paremmin kolhuja kestävä astiasto on Rätt startin melamiinista valmistetu Muumi matset Uimahyppy-teemalla. Näillä ainakin jäbä aloittaa ennen posliiniversioon siirtymistä. Nokkamuki jakaa mielipiteitä moneen leiriin ja varsinkin meidän neidillä se oli ihan nounou, jotta suu löytäisi oikean asennon juoda. Nokkaosan voi kuitenkin ottaa pois ja kuppi toimittaa kahvallisen mukin virkaa.

Taulu on Pikkunorsun. Voi olisin niin halunnut, että joku olisi meille tullut laulamaan tämän Mestaripiirroksen. Meidän piti se jo esikoiselle laulaa, mutta eihän siitä mitään tullut, se hetki on niin tunteellinen. Kuopuksen kohdalla en edes harkinnut edes asiaa.

Kaikki nämä lahjat voisi aivan yhtä hyvin antaa ristiäislahjaksi tytöllekin. Muita ajatuksia ja ideoita ristiäislahjoista utelin myös kaveriäideiltä. Heiltä tuli mahtavia ideoita, joten keräilen niitä alle:

  • korvakuumemittari
  • birth poster-taulu
  • lahjakortti tai rahaa vauvauintiin tai perhekuvaukseen
  • vauvan villatuotteet, esim. peitto, myssy tai puku. Esimerkiksi Ruskovilla, Pentik, Sohvila tai tee se itse
  • suomalaista desingia tai taulu
  • tuttinauha (jos tutti käytössä) ja purulelut esim. täältä tai tee se itse
  • leikkimatto, mutta kysy päivänsankarin äidin sisustustyyli ensin
  • harsoja, koska niitä nyt vaan ei voi olla liikaa. Ai miten ihania esimerkiksi Punaisen norsun harsot
  • yövalo jos sellaiselle on tarvetta (esim. nyt muodissa oleva Joseph-pupuyövalo)
  • vauvakirja (jos perheellä ei vielä ole. Neljäs voi olla jo vähän too much).
  • sijoitusrahasto. Tätä varmasti päivänsankari osaisi takuuvarmasti arvostaa pitkällä tulevaisuudessa. Ystäväperheen lapsen kummit päättivät, että tulevaisuudessa joulu- ja synttärirahat menevät myös sijoitukseen.

Jäitkö miettimään miten ristiäiset muuten meni? Käy lukemassa tunnelmia.

Mitkä on olleet teidän tarpeellisimmat ja rakastetuimmat ristiäislahjat?

Pojan syksyiset ristiäiset

Kuopuksemme kastejuhlaa vietettiin marraskuun lopussa vanhempieni kotona. Arvoimme ensin seurakuntatilojakin juhlapaikaksi, mutta koska äitini on syntynyt emännöimään ja heillä on iso maalaistalo, oli juhlien järjestäminen heillä myös helppo valinta. Lisäksi meidän kunnassamme seurakunnan tilat ovat maksullisia, joten olipa valinta myös kustannustehokas. Myös esikoinen kastettiin vanhempieni luona, joten perinteeksi kai jo tätäkin voisi kutsua.

Rakastan juhlia, sekä järjestää että olla kutsuttuna. Jaksan aina ärsyyntyä jos joku kommentoi suunnitelmissani olevan vaivaa. Entä sitten? Miksi kaiken pitää olla aina helppoa ja vaivatonta? Varsinkin sellaisissa asioissa joista itse nauttii. Ei tässä elämässä kuitenkaan vaivatta pääse. Omat häät ovat olleet isoin juttu, jossa on päässyt toteuttamaan omaa luovuuttaan, mutta kyllä ristiäisissäkin oma puuhansa on. Se ei kuitenkaan haittaa minua, kun saan rauhassa puuhailla ja joku huolettaa lapsistani. Heh.

Kuvat ovat sekalaiselta seurakunnalta, mutta toivotavasti joku saa vähän ristiäisinsipaariota tai pääsee mukaan tunnelmoimaan. Olin ensin harmissani, että ristiäiset on taas myöhään syksyllä. Äkkiä se harmitus laantui, kun osaa tarkastella asiaa oikeassa valossa. Kun sitä luonnonvaloa ei ole, voi keskittyä tunnelmaan.

Tein täytekakun kotona kuorruttamista vaille valmiiksi. Sisälle tuli suklaa- ja valkosuklaamousset.
Matkalla mummulaan. Voinee sanoa auton olevan täynnä, kun vaippapakettikin täytyi antaa kuskin syliin.
Kasteviikonloppuna oli ihania ja marraskuun harvinaisia pilkahduksia auringosta.
Päivänsankari osasi ottaa juhlansa letkeästi.
Päälle tuli samaa suklaamoussea kuin sisälläkin oli.

Minussa asuu pieni oman elämän floristi. Minusta on ihanaa tehdä kukka-asetelmia ja suunnitella niitä. Uskaltauduin heittäytyä kahvi- ja kastepöydän asetelmien tekoon, kun uskalsin aikanani tehdä myös oman hääkimppuni ja muut kukka-asetelmat häihin. Toki itse tekemällä säästää, mutta kannattavampaa olisi näpertelyyn mennyt aika olla töissä. Se ei kuitenkaan ole se pointti. Itse näpertäminen on minulle tärkeä osa juhlan tuntua ja tuo juhlaan erityistä sielukkuutta. Ostamalla valmiina pelkään myös ettei päänsisäinen visioni toteudukaan.

Ostin kukkakaupasta neljä punaisia oksaneilikkaa, neljä gerberaa ja kaksi marjakuismaa sekä kaksi oksaa tuota vihreää (jonka nimeä en kyllä muista). Hintaa näille tuli yhteensä 32 euroa. Lähikaupasta nappasin vielä mukaan ksyranteemikimpun varmuuden varalta hintaan 6,90. Heinät ja muut kuivakukat poimin tienpientareilta edeltävänä viikonloppuna ja jätin ylösalaisin roikkumaan katosta. Lisäksi äidin kukkapenkistä löytyi vielä jotakin vihreää.

Do it yourself.
Asetelmat tein juhlia edeltävänä iltana ja jätin jo pöytään valmiiksi.

Itselläni oli päällä Gipsyparrotin imetysmekko*, joka oli i-h-a-n-a. Ei kiristänyt tai puristanut. Se on rento, mutta kuitenkin juhlava. Imetys oli helppoa ja liehukkeiden ansiosta ei ollut mitään ongelmaa ruokkia poikaa kahvittelun lomassa. Mikä parasta, yritys on turkulainen. Imetysmekot ommellaan kuitenkin pienessä ompelimmossa Tallinnassa. Lasten rusetit ovat myös Gipsyn ja ne valmistetaan Turussa. Pojan juhla-asu oli lainassa ystävältä, jonka poika oli hieman aiemmin kastettu ja nahkatossut toiselta ystävältä, joka niin ikään myös on saanut pojan vähän ennen meitä. Rusetti sentään oli oma ja jäikin muistoksi.

Juhlalook. Isi-miehellä oli yllänsä musta puku ja samansävyinen rusetti kun lapsillakin, eri materiaalia tosin.
Osallista.
Lohiskageneita tein sekä tavallisina että maidottomina oman imetysdieettini vuoksi.
Toinen peuranvasa oli tankkaamassa.
Pihlajanmarjat keräsin marraskuun alussa talteen. Ihmeen hyviä olivat vielä silloin. Keksin ne koristeeksi vasta vähän viime tipassa, olisi hyvin voinut kerätä ne jo aiemmin. Ne kestivät kuitenkin hyvin. Ilmaisia ja näyttäviä koristeita, suosittelen syksyn juhliin.

Olen ollut huono delegoimaan juhlahommia muille, mutta nyt onnistuin huomattavan helposti jakamaan tarjoilujen taakkaa. Juhlapöytä saatiinkin aikaan sukujen naisten voimin. Äitini teki voileipäkakun, anoppi huoletti peruna- ja karjalanpiirakat sekä munavoin, mieheni isoäiti leipoi saaristolaisleivät ja vinoleivät (wilhelminat, kyntäjän pikkuleivät…, rakkaalla pikkuleivällä monta nimeä). Itselleni jäi vain täytekakun, vegaanisen porkkanapiirakan ja lohiskagenien täytteen valmistus. Lisäksi maljassa oli sekaisin Fazerin sinistä, dominoa ja geishaa.

En koe olevani materialisti, mutta ristiäisiä järjestellessä huomasin miten pajon tilaisuudessa oli esineitä, joilla oli historia. Se tuo juhlaan erityistä tunnetta ja arvokkuutta. Elämän jatkumoa, mutta kuitenkin juurruttaa. Kastemalja on äitini siskon maalaama ja sen mukana kulkee vihko, johon on kaikki suvussa kastetut merkitty. Kastemekko puettiin jo kolmannelle polvelle, eli on jo isäni päällä aikanaan ollut. Kahvipöydän pellavaliina on äitini kutoma ja kahvipöydässä aina juhlien aikaan.

Kastekaava meillä oli hyvin perinteinen. Lasten evankeliumin luki kummityttöni, ätini luki pienen rukouksen. Neiti sai kuivata kasteen jälkeen pikkuveljensä pään. Esirukouksen aikaan halusimme rukoilla oman ilomme keskellä myös yhden vertaisperheen puolesta, jolla on elämässään tällä hetkellä kohtuuton suru ja huoli läsnä. Virsinä meillä oli Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien, jotka siskoni säesti pianolla. Jumalan kämmenellä harjoittelimme neidin kanssa etukäteen viittomaan muutamasti ja hän osasikin hurjan hienosti. Videomateriaalia voi käydä katsomassa Instagramissa.

Vähän pelkäsimme kaikki kynttilöiden ja kakkujen puolesta, jos vauhti yltyy liian kovaksi meidän neitokaisella. Hän osasi olla kastetilaisuuden että koko juhlan ajan todella nätisti. Hän istui meidän vanhempiemme vieressä lähes koko toimituksen hievahtamatta ja ihmetteli mikä meininki. Taisi lumoutua tunnelmasta. Myös rauhassa nukutut päiväunet saattoivat auttaa asiaan.

Nutturaa löysälle ja päivänsankarin tankkaus vielä ennen kotiin lähtöä.
Juhlien jälkeen kaikilla ihan sukat makkaralla. Olo oli vähintään tällainen itselläkin.

Jo etukäteen ajattelin, että tällä kertaa täytyy muistaa ottaa vauvasta kuvia juhla- ja kastevaatteet päällä etukäteen. No, ei muistettu. Tai ehditty. Kastetilaisuuden jälkeen pojalla iskin nälkä ja kuvien ottamisesta ei niin ikään enää mitään sitten tullutkaan. Sen jälkeen alkoikin kahvihässäkät. Lisäksi näin loppusyksyn aikaan valon määrä on hyvin rajallinen, joten siksikin kuvat olisi hyvä ottaa edes sen pienen hetken aikana kun sitä valoa eniten on tarjolla. No, seuraavana viikonloppuna otettiin uusia kuvia, vähän levänneenpänä.

En usko olevani ainoa, joka saa kyselyitä mitä toivomme ristiäislahjaksi. Olinkin ensin ihan apua ja en keksi mitään, mutta kun aloin pohdiskelemaan, tuli paljonkin ajatuksia. Saimmekin tosi kivoja ja tarpeellisia lahjoja. Toinen ikuisuuskysymys on mitä ristiäisissä tarjoillaan. Seuraavaksi siis luvassa vielä esittelyt siitä mitä poikamme sai ristiäislahjaksi ja mitä nuo herkut olivat, joita pöytä notkui.

*Imetysmekko saatu yhteistyössä.