Safari Archives | Elämän mittaisella matkalla

Mikä maksaa? Reissubudjettiavautuminen

10.4.2016 Päivi

Afrikka, Matkailu, Minä - nainen, tansania, Työharjoittelu

Kyllä minun silmäni niin meinasivat päästä tippua, kun sain laskettua reissubudjettini. Yllättävän hyvin olin laittanut menoja itselleni ylös, vaikka näin pitkä aika oli. Jos nyt olisi pitänyt alkaa miettiä kuinka paljon syyskuussa meni banaaneihin rahaa niin voivoi, ei tulis mitään. Tiesin, että rahaa paloi, mutta että ihan niiiin paljon. Vaikka tämä on pieni omaisuus ja aika monen kuukauden palkka, niin mitään en edelleenkään vaihtaisi pois. Tuntuu hassulta, että esimerkiksi Kilin vaellus oli mulle se ei niin must juttu, mutta kun sen tein, olisin voinut jopa priorisoida sen yhdeksi tärkeimmistä jutuista.

No, nyt sitten avaan kaikille tiedonjanoisille, että mihin ne rahat on menneet. Me elettiin Moshissa aika huolettomasti rahankäytön suhteen. Siellä ei oikein ollut syömisen ja juomisen lisäksi mitään kovin tyyristä mihin rahaa olisi voinut hassata. Niin kuin selväksi on tullutkin ei tainnut riittää 2 ravintolailtaa viikkoon, niin halpaa se syöminen siellä on verrattuna Suomeen. Mutta pienistä puroista syntyy suuria jokia ja kyllä se viivan alla sitten näkyykin.

Menot:

Päivä waterfallsseilla 10€ sis. ”sisäänpääsy/ opas” ja taksikyyti

Päiväretki hot springseille 8,70€

Coffee tour 25€ sis. kuljetukset, banaaniplantaaseilla käynti, vesiputouksilla, chagga heimon museossa käynti ja opas, lounas ja kahvin valmistus alusta alkaen

Safari 585€
- 100€ tipit
- 10€ Maasai-kylä

No words.

Viikko Zansibarilla 607€
- Lennot 200€
- Hotelli Jambianissa 160€
- Yksi yö Stone townissa 17€
- 150€ Syöminen/ juominen
- Shoppailut 50€?
- Delfiinisafari 15€
- Mopon päivävuokraus 15€

Ehdottomasti ikimuistosin päivä mopon selässä pitkin Zansibarin kaakkoisosaa

Kilimanjaron vaellus sis. kaiken varusteista alkaen + tipit 1400€

The destination; Uhuru peak 5895 m klo 6.30 aamulla

Minireissu Lushotoon 170€
- Hotelli/ hostelli/ 3 pv; 100€?
- Bussit 15€
- Taksit 12€
- Päiväretki sademetsään sis. lounaan 20€
- Syömiset ja juomiset 20€
- Pääsylippu Irente view pointille 1€

Irente view point

Asuminen (3kk) 450€
Sähkö n.50 €
Laskeskelmien mukaan syömiselle jäi 70€, mutta se nyt ei ole realistinen alkuunsakaan. Luulen, että siihen sekosi n. 300€ koko kolmen kuukauden aikana Moshissa. Muut ruuat olinkin budjetoinut suurin piirtein omakseen.
KCMC:n joku rekisteröitymisraha 150 €
Opiskelijaviisumi 200€
Salikortti, jossa uima-allas 2 kk 65€
Tuliaisiin meni n. 250€

YHTEENSÄ MOSHISSA RAHAA NOSTETTU N. 4150€

Kaiken tämän lisäksi ennen reissua hintaa tuli vakuutukselle, lennoille hki-kilimanjaro-hki, lääkkeille ja rokotuksille ja turistiviisumille. Sen lisäksi maksoin vuokra-asuntoani normaalisti. Puhelinliittymää en lopettanut, mutta vaihdoin halvimpaan vaihtoehtoon ilman nettiä. Jos ne Suomessa olleet kulut samaan aikaan nyt sivuutetaan niin silti päästään aika tarkkaan 5000€ huitteille kaikkien kulujen kanssa.

Apurahoja sain 2100€ ja karkeasti laskettuna ne riitti lentoihin, asumiseen, viisumeihin, sairaalan omaan maksuun, rokotuksiin, syömisiin. Eli summasumarum kaikki ”ekstra” meni omasta pussista. Sen olen rahoittanut täysin itse hankituilla tuloilla, pääsääntöisesti ennen syksyä 2014, jolloin aloitin opintoni ja täyspäiväisenä opiskelijana. Pitää myös muistaa eläminen omassa armaassa kotimaassa. Ei sekään ilmaista ole.

Mua kiinnostaisi kuulla miltä tämä tiestä kuullostaa? Oonko hassannu rahani turhaan tai olisitteko tehneet jotakin toisin? Olen myös utelias kuulemaan paljonko ihmiset yleensä laittavat lomamatkoihinsa rahaa ja millaisiin asioihin panostatte? Onko se majoitus, ruoka, aktiviteetit, taksit…? Kovin kiivasta keskustelua blogissa ei ole käyty as you see, mutta nään kuitenkin, että täällä ihmisiä piipahtelee. Olis kiva kuulla erilaisia näkökulmia!

Laitoin joka ”retkeltä” yhden itselleni eniten muistoja tuovan kuvan, toivottavasti se ei haittaa lukemista ja luo sinulle inspiraatiota. Palatessani muistelemaan taas näitä hetkiä muistan entistä kirkkaammin, että kyllä; kannatti.

Himppasen laiskahko postausväli on kaamea, mutta toivon saavani jostakin hieman ylimääräisiä minuutteja päivään, jotta voin kertoa vielä ainakin meidän huisin ihanasta häämatkasta Vietnamissa. Sen jälkeen mennäänkin pikkusen deepinpiin aiheisiin. Vaikka reissujutut ovat aina niin ihania, minun elämäni matkaan kuuluu myös muuta. Nyt se muu on ravisuttanut elämääni enemmän kuin mikään muu koskaan ennen. Päätavoitteeni on ollut ja on, että matkan täytyy aina jatkua. Hetki sitten se ajatus tuntui mahdottomalta. Mutta kun matka uuvuttaa, täytyy pysähtyä ja leiriytyä ja ottaa aikaa nähdäkseen taas kirkkaammin. En ole vielä tarkkaan päättänyt kuinka asioista kerron, mutta tiedän, että minun on kerrottava.

Pysykää kuulolla. Aurinkoa kaikkien sunnuntaihin!

Safari part 3: Ngorongoro

21.10.2015 Päivi

0 Comment

Afrikka, Matkailu, Minä - nainen, tansania

Kolmannen yön jäljiltä herättiin hyytävään ilmaan ja olin todellakin tyytyväinen, että ne sormikkaat, takki ja pipo oli pakattu myös Afrikkaan mukaan. Käyttöön tuli eikä yhtään ollu silti liikaa. Startti oli jälleen aikainen, koska tarkoitus oli löytää sarvikuonoja, joita on mahdollista yleensä nähdä aikaisin aamulla tai myöhään illalla.

Kello kuuden selfie

Matka oli taas kuin kauhuelokuvasta. Me ei nähty etupuskuria pidemmälle eteen, mutta silti vauhti oli jotain aivan uskomatonta ja kuskilla luuri korvalla. Näytti kuitenkin, että tilanne hallinnassa, joten ei auttanu ku pistää silmät kii ja toivoo parasta. Toisaalta jos kaasujalka ei olis ollut noin raskas, olis kuonotkin jääny näkemättä;).

Ngorongoro ei siis ole kansallispuisto vaan laaja luonnonsuojelualue ja yksi Unescon maailmanperintökohteista. Se on kiinni Serengetin kansallispuistossa ja on aikanansa ollut samaa aluetta, mutta ristiriidat Maasai-heimon kanssa ovat johtaneet eriyttämiseen. Nyt he saavat Ngorongoron alueella siis asutustaa ja laiduntaa siellä vuohia ja lehmiä. Alue on 8 300 neliökilometriä ja kattaa sekä kraaterialueen että sen vehreän ympäristön.

Ja kyllä! Viimeinen viidestä suuresta löydetty. Se on aina vain vaikeampaa, koska sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien vuoksi. Tansaniassa on tämän hetkisen tiedon mukaan 64 sarvikuonoa levittäytyneenä ympäriinsä. Sarvikuono on hyvin vaarallinen eläin ja opas sanoi, että lähelle ei juuri parane mennä.

”Hei kaveri, onks sulla kaikki hyvin”?

Tää jätkä tarttis parturia.

”Vauva”hyeena

Gnuut

Liikenteessä oli jalkaisinkin muutama rohkelikko. Itelle ei ehkä ensimmäisenä tulis mieli lähteä tonne aamulenkille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamupala katettiin pienen lammen(?) rantaan, jossa sulassa sovussa ihastelimme seeproja ja virtahepoja.

Perus aamukahvimaisemat. Kaakaota ja lettuja ja meikäläinen on ku Hangon keksi:D

Virtahevot voivat olla veden alla puolisenkin tuntia, mikäli kokevat ympärilla uhkaa ja pystyvät sukeltamaan pitkiä matkoja. Päivisin ne pysyttelevät vain vedessä viilentääkseen itseään, mutta yön aikana ne voivat liikkua liki 10 mailia. Virtahepo on myös hyvin vaarallinen eläin nokakkain joutuessa, sillä se tappaa poikkeuksetta kaikki. Se ei syö, mutta tappaa. Voiskos siitä jo antaa tuomion hätävarjelun liiottelusta?

Ei nää kyllä läheltä tarkasteltuna enää niin söpöiltä näytä.

Aamupalat mutusteltuamme kierreltiin vielä iltapäivään asti puistoa. Täällä me nähtiin isoja laumoja puhveleita, gnuita ja

thumb_IMG_0945_1024

Grey crowned crane. Aa niin mikä? Älä kysy.

Takastulomatka meni jokseenkin hiljaisissa merkeissä, kaikki nuokku ja nukku enemmän ja vähemmän (ja puol 6 paikkeilla oltiin takas Moshissa). Oma mieli meni vähän deepiksi tuli kauhee kaipuu suomalaiseen musiikkiin ja heitin kuulokkeet korville ja kuuntelin kaikkea mahdollista. Pysähdyin kuullostelemaan Jukka Pojan Kiitollisuutta.

”Helposti saattaa unohtuu
ettei elon tie tää itsestäänselvyys oo
Se oli niin pienestä kii
Tie oli vaarallinen, mut jäätiin henkiin
Se saattas kostautuu,
jos mä sen teen, et mä nostan pilviin pään
tai humallun maallisesta materiasta
enkä pidä elämän lahjaa enää minään.

Kiitollisuutta
Mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
Ja joka päivä, joka ilta vaan enempi (jee)
Kiitollisuutta
Mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi (kiitollisempi)”.

Koko biisi täältä:

Tän biisin puitteissa pysähdyin taas miettimään omaa kohtaloani. Koko ajan olen tiedostanut kuinka hyvin asiat mulla on ja kuinka paljon mulla on ympärillä hyvää, kuinka onnellinen mä olen ja miten paljon mulla on ollut onnea matkassa. Mutta ei se kaikki oo vaan siitäkään ollut kiinni. Takana on myös hyvin rankkoja ja työntäyteisiä vuosia ja mikään ei oo tullut ilmaiseksi. Päivääkään enkä mitään vaihtaisi silti pois.

Enkä nyt puhu pelkästä Afrikan matkastani vaan elämän mittaisesta matkastani. Vaikka tämä on ollut uskomaton matka täynnä unohtumattomia hetkiä iloineen ja suruineen, kaikki se mitä tämän ja mun ympärillä on, ansaitsee sen syvimmän kiitoksen. Luulen olevani kiitollinen ja näyttäväni myös sen, mutta haluan yrittää olla vielä kiitollisempi. Nyt tämä tyttö on lähtenyt tarpeeksi kauas nähdäkseen vieläkin lähemmäs.

Kiitollisuutta keskiviikkoon kaikenkarvaiset kaverini! Me lähdetään kohti Taekwondoa!

Safari part 2: Serengeti

21.10.2015 Päivi

0 Comment

Afrikka, Matkailu, Minä - nainen, tansania

Seuraava etappi oli selviytyä Serengetiin. Aamupalaa meille tarjoiltiin perjantaiaamuna puol 8 ja strartti maasturin kyytiin oli tuntia myöhemmin. Serengeti on kansallispuisto, joka ulottuu sekä Tansaniaan että Keniaan. Se on pinta-alaltaan 30 000 nelikilometriä ja 80% siitä on Tansanian puolella. Suurin osa maastosta on savannia, mutta metsääkin löytyy. Me pysyteltiin savannin puolella. Niin kuin arvata saattaa, me koluttiin ihan pikkiriikkinen osa tästä kaikesta, mutta nähtiin sitäkin huikeampia eläimiä ja maisemia.

Perus kenttäaamupala

Retkipatjat ja makuupussit odottaa lastaustaan. Oluita unohtamatta! Yks iso miinus reissussa kyllä tulee lämpimistä juotavista. Miten niin muka neljää päivää ei saada vettä pysymään kylmänä keskellä savannia???

Joko mennääää!?

Matka Serengetiin on huikaisevan kaunis, mutta samalla äärimmäisen verenpainetta nostattava kokemus. Tiet ovat osin tosi huonossa kunnossa, ne on lähestulkoon pystysuoria ja äkkijyrkkiä mutkia löytyy liian paljon. Meidän kuski oli kyllä huikea ja tippinsä kyllä ansaitsi, kun hengissä ollaan edelleen. Tie nousee ensin Ngorongoron luonnonsuojelualueen reunamia pitkin ylös ja jatkaa rinnettä mutkitellen, kunnes mennään taas alas.

View to Ngorongoro crater

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Just ehittiin lounas syömään niin taivas repes.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Way to Serengeti. Oli muuten melkosen bumpy driving. Mua ei oo kyllä elämässäni varmaan koskaan pelottanu niin paljon, kun tolla pätkällä ja sillä vauhdilla.

Ei kai se nyt oo reissu eikä mikään jossei jotain mee pieleen? Keskellä Serengetiä hengailtiin vajaat puol tuntia, kun jotain? tapahtui. No, siellä ne fiksas ja hakkas pari kertaa takaloodaa ja taas toimi!:D Ihan näyttää melkeen iskän sänkipellolta!

Buffalo

Iltapäivä pyörittiin kuravellissä pitkin poikin ja ihmeteltiin taas uusia nurkkia. Joskus 4-5 paikkeilla illalla käytiin jättämässä kokki tositoimiin ja me lähdettiin tsiigaan auringonlaskua. Oli ollu tosi pilvinen ja vähän sateinenkin päivä, joten ne täysin punaset auringot kyllä jäi meiltä nyt sivusuun. Toisaalta, me nähtiin kyllä jotain muuta melkeen yhtä hienoa…

Nää näyttääkin jo niin rikollisilta. Ruokavarkaat.

Vasemmanpuoleisessa rakennuksessa kokit kokkaili meille. Sitältä löyty tasan sementtinen koko rakennuksen pituinen pöytä, muut pelit ja vermeet piti tuoda mukanaan.

Ai täällä me nyt sitten ollaan jellonien ja fanttien keskellä? Alueelle tuli kuitenkin sen verran monta telttaa, joten todennäkösyys sille, et ne haluu tulla just meijän telttaan on vähän pienempi, eiks je?

Muutama muukin bongailemassa leopardeja

BINGO!

Sata ja yks kuvaa myöhemmin se asettu ihan ku kuvattavaks:D

Auringonlaskua lähdettiin metsästään, mutta ei meille jääny ku viimeiset mainingit, ku oltiin sen leopardin kimpussa.

Kello vähän yli 5 aamulla ja matkalla hammaspesuille, startti auringon nousua etsimään oli kuudelta. Ekasta yöstä teltassa selvitty ja untakaan ei tarvinnut paljon ettiä!

Serengetissä seurattiin lähietäisyydeltä, kun kaksi naarasleijonaa yritti saalistaa pahkasikaa. Karkuun pääsi. Mutta vähän myöhemmin oltiin huudeilla, kun neljä leopardia piiritti jonkinsortin (gnuuta oletan?) elukkaa. Pitkän ja kutkuttavan seuraamisen jälkeen siellä oli hampaat tiukasti pakaroissa ja niskassa kiinni, mutta kuin ihmeen kaupalla se pääsi vielä irti! No eipä siinä, kirjaimellisesti takavasemmalta lähti muutamat leijonat liikenteeseen tehden siitä raukasta selvää. Siinä hetkessä, kun sitä teatteria seurattiin aitiopaikalta, tuntu kyllä kun olis ollu keskellä lauantai-illan Avara luonto-ohjelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Serengetiin saa vuokrata myös kuumailmapallon. Saattaa toki olla vähän vauraammalle väestölle suunnattuja.

Etsi kuvasta krokotiili. Se oli menny rannalle ruikuttamaan, koska vedessä (sivumalla, ei näy kuvassa) oli virtahepoja. Ne kuulemma tappaa kaikki, jotka tulee niiden tonteille.

Serengetistä me kurvailtiin vielä illaksi Ngorongoron puolelle, jossa yövyttiin toinen yö teltassa. Matkalla pysähdyttiin Maasai kylässä, jossa oli järjestetty turisteille kierros. Maasait tanssi ja lauloi meille, pääsimme katsomaan heidän alakouluaan ja kotiin sisälle. Meille jaettiin omat oppaat ja meidän keskustelut aijautu jotenkin mun mielestä taas vaihteeks ihan nurinkurisesti. Opas: Minkä ikäinen oon? Missä Asun? Oonko sinkku? Olenko naimisissa? Sä oot nyt mun vaimo”. Öööö. En muuten oo.

Koko ajan on suunnitteilla ollut vierailu kylään, mutta tästä jäi enemmän paha mieli. Portilla kerrotiin, että pääsymaksu10$/ per pää ja lopussa roikuttiin melkein lahkeessa, kun olisi pitänyt ostaa koruja ja käsitöitä. Tästä tuli enemmänkin ahdistus, kun pyytettömästi tervettullut olo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ngorongoron campingalueella oli huikaisevat maisemat ja siellä me pestiin hampaita samalla ku seeprat laidunsi metrien päässä. Siellä sitä tunsi elävänsä. Tai sitten loputkin todellisuuden tajusta hävisi.

Pus ja moi!

Safari part 1: Tarangire

20.10.2015 Päivi

0 Comment

Afrikka, Matkailu, tansania

Voi morjesta. Mulla on pidennetyn safari viikonlopun jäljiltä yli 1700 kuvaa läpi käytävänä ja nyt pitäis muka osata valita ees murto-osa, jotka ~~jaksais~~ ehtis ladata tänne. Mulla on kuitenkin teille niin paljon kerrottavaa, joten tasapuolisuuden nimissä jokaisesta puistosta oma postaus tulossa! Ja voin jo luvata, että näistä ei ainakaan kuvia tuu uupumaan!

Tiistaina mulla oli aamusta ilmestynyt silmän alapuolelle ihmeellinen nestetäyteinen patti. En pitäny sitä juuri minään ja päivän aikana se oliki jo läheny pois palatakseen taas illalla, pahempana. No, konsultoin mun housemate dermatologia ja käski olla huolestumatta. Arveli tulevan hyttysistä. No antihistamiinia ja kortisoonivoiteita naamaan. Aamulla heräsinkin sitte jo toinen puoli naamasta ihan muodottomana ja tuntu, kun kuumettakin ois ollu.

Mahdoin olla nätti näky matkalla kaupunkiin, kun meidän piti mennä hakemaan vähän cashii ja maksamaan loppuosa meidän safarista. Dalla dallassa alko olemaan jo vähän normaalia tukalampi ja heikompi olo. Hypättiin kyydistä ja sanoin heipat kavereille ja lähdin talsimaan automaatille ja odottamaan Emmiä. Lysähdin ensimmäiselle penkille, joka automaatin läheisyydessä oli ja siinä kohtaa joka paikkaan koski ja särki ja ahdisti. Ja tietty purskahdin komeesti itkuun. Siinä sitte tuli vielä joku vartijaki pyssynsä kanssa kovisteleen ja kerto, että mun ei oo todellakaan luvallista norkoilla näillä main. Selitin sille syyni ja näytin varmaan niin säälittävältä, et sain jäädä:D. No, Emmikin sieltä aikanansa tuli ja vähä tietty heikolla hetkellä tuli lisää tirauteltua. Siinä kohtaa otta oli jo ihan tulikuuma, vilutti ja heikotti (+30 asteessa).

Miljoonat ne täällä vaan vaihtaa omistajaa!

No saatiin rahat ja päästiin maksaan safari. Pähkäiltiin, että pitäiskö käydä lääkärissä tarkistuksella, kun sitte keskeltä savannia on vähän pidempi matka hospitaaliin. No, päätettiin käydä kääntymässä ja kääntymiseksihän se jäi, koska oli taas vaihteeksi paikallinen juhla-/lomapäivä ja lääkäri oli kiinni. Eikun lähimmästä mestasta lounasta ja taksi kotiin.

Kaikki mahdolliset tabut naamaan ja suorilta petiin. Siinä sitte vetelin lapsenunta kuola poskella yli 5 tuntia ja ihmeesti alko elämä voittamaan. Emmi oli tuonut mun tilaukset (vesimelonia ja limpparia) ja vetelin ne onnesta soikeena. Sitte alkoki kaikki tuleen yhtä nopee ulos ku meni sisäänkin. Sama ralli jatku vielä aamulla, mutta kuumetta ei enää ollu. Missään vaiheessa en kyllä vakavasti harkinnu jääväni kotiin, mutta jos tommonen olo olis ollu tien päällä nii olis saattanu vähän posliinia ja lämpimiä vällyjä tulla ikävä.

Aamulääkityksen voimin startattiin torstaina kello 5:00 meidän kotipihalta. Oh well, tyylikkäästi puol tuntia myöhässä, mut nää on näitä pikku juttuja täällä. Puoleen päivään asti vatta oli tosi kipee, mutta muuten olo alko friskaantuu jo tosi hyvin. Tais olla enää vaan reissujännitystä?

Viiden tunnin ajomatkan jälkeen oltin ekalla spotilla: Tarangirella. Se on Tansanian kuudenneksi suurin kansallispuisto (2850 neliökilometriä) ja nimensä se on saanut Tarangire-joesta, joka halkoo puistoa. Meille kerrottiin, että täällä tullaan näkemään entien norsuja ja kyllähän niitä nähtiinkin todentotta. Tässä tää faktapläjäys, heh.

Voi sitä lapseniloa, kun esimmäiset norsut ja kirahvit piirty verkkokalvoille.

Täällä sitä jotenkin tajus luonnollisuuden ja luonnon läsnäolon ihan uudella tavalla.

Simba oli hyvin tyytyväinen aamupalastaan.

Edelleen ihmettelen, miten mulla ei oo ruokamyrkytystä. My lunchbox: Juice, sweet potato, chicken, boiled egg, muffin, pancake, vegetable pie, banana, apple, cookies and chocolate

Kyllä meitä sinne oli muutama muukin eksynyt…

Meidän jengi.

View from lunch

Miten luonnossa voi olla jotain noin kaunista ja symmetristä?

Kuiva kausi on vielä menoillaan ja se kyllä näky. Marraskuusta alkaen vettä pitäin alkaa tuleen niin että soi!

Ensimmäisen päivän jälkeen oli tuntu, että tämmöstäkö tää on sitten seuraavat neljä päivää. Tylsää ja puuduttavaa ei kyllä missään vaihessa tullu, koska kaikki puistot oli toinen toistaan erilaisempia (sekä flora että fauna) ja hienompia. Neljä päivää oli mun mielestä aika sopiva. Sunnuntaina oli havaittavissa jo pientä turnausväsymystä, mutta silti jakso olla innoissaan ihan kaikesta.

Majoituttiin ihanassa lodgessa, jossa oli jäätävän kokoiset sängyt ja pool. Kelpas mennä savannipölyt karistaa siellä. Meillä oli kokki mukana, joka laitto ihan tautisen hyvää ruokaa! Kahdeksan jälkeen, kun massut oltiin täytetty piripintaan, oliki hyvä kellahtaa sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Ai miten niin ehkä vielä vähän toipilaana? Seuraava startti oli kohti Serengetiä.

Safari

Mikä maksaa? Reissubudjettiavautuminen

Safari part 3: Ngorongoro

Safari part 2: Serengeti

Safari part 1: Tarangire

Päivi Muurinen

Päivi kirjoittaa perhe-elämästä erityislapsen äidin silmin. Mukana ovat puoliso sekä esikoinen, 2016 syntynyt down-tyttö ja 2019 syntynyt poika.

Täältä pääsee mukaan perhe-elämän seikkailuihin, reissuihin ja sekä iloitsemaan arjen oivalluksista.

Hae blogista

Luetuimmat

Mikä maksaa? Reissubudjettiavautuminen

Safari part 3: Ngorongoro

Safari part 2: Serengeti

Safari part 1: Tarangire

Arkistojen helmet

Mikä maksaa? Reissubudjettiavautuminen

Safari part 3: Ngorongoro

Safari part 2: Serengeti

Safari part 1: Tarangire

Arkisto

Elämän mittaisella matkalla

Safari

Päivi kirjoittaa perhe-elämästä erityislapsen äidin silmin. Mukana ovat puoliso sekä esikoinen, 2016 syntynyt down-tyttö ja 2019 syntynyt poika.

Täältä pääsee mukaan perhe-elämän seikkailuihin, reissuihin ja sekä iloitsemaan arjen oivalluksista.

Hae blogista

Luetuimmat

Arkistojen helmet

Avainsanat

Arkisto

Elämän mittaisella matkalla