aeroflot

Kuka arvaa missä oli välilasku?

Kyllä, oikein! Lensimme Moskovan kautta mennessä ja tullessa. Netissä lukeneet peloittelut lentokentästä hämmensi. Ollaan me hienommillakin kentillä toki vierailtu, mutta ei se nyt NIIIN sokkeloinen ja neuvostolainen ollut. Ravinteleja ja ruokapaikkoja oli ja masut saatiin täyteen. Votka oli kalliimpaa kuin Suomessa ja niitä meripihkakoruja me ei ees hiplailtu. Noi hatut olis kyllä pitäny kotiuttaa!

Lentokentän Burgerkingin lisäksi jouduttiin HCMC:ssä turvautumaan yhtenä iltana mäkkäriin(?!?) kun kaikki katukojut ja ravintolat oli klo 21 jälkeen pistänyt pillit pussiin. Kyllä me niin mieli pahoitettiin. Night marketin lähettyvillä epätoivoinen N jopa kokeili jotakin maustettua riisisettiä, joka oli makeaa ja kertakaikkisen kuvottavaa. N herätti yhden puiston penkillä nukkuvan laitapuoleisen ja hänelle kyllä maistui eikä tarvinnut roskiin heittää!:)

Lentoyhtiönä oli siis venäläinen Aeroflot. Huonosta maineestaan huolimatta meillä ei ole yhtiöstä moitteen sanaa jossei himpun verran liian isänmaallista otetta ja venäjänkielistä palvelua oteta huomioon. Toki he englantiakin ymmärsivät ja puhuivat. Ruoka oli yksi parhaista, mitä olen lentokoneessa saanut, koneet olivat tosi uudet ja siistin näköiset. Fiiliksiä laski vieressäni istuva v-ä-h-ä-n yli-innokas venäläisnaisen, joka ei tahtonut ymmärtää ettei smalltalk sen ensimmäisen vartin jälkeen enää maistunut. Omaa rauhaa varten kai olis se bisnesluokka…

Tullessa vietettiin siis yksi yö Bangkokissa. Siirtymiset hoidettiin taksilla, mutta takaisin Bangkokkiin tullessamme käytimme skytrainia ja voimme enemmän kuin lämpimästi suositella. Jos osaa lukea, seurata ohjeistuksia ja keskittyä tekemiseensä niin kuka vain pärjää näiden kanssa, ei kannata pelätä. Halpa, ekologinen ja nopea tapa liikkua tässä kaupungissa ja verkosto on todella kattava. Taksit (eli me) joutuvat maksamaan tietulleja ja ruuhkissa seisotaan. Taksia käytettäessä lentokentällä on kyllä tosi kätevä tapa ottaa vain oma vuoronumero ja lampsia suoraa oikean taksin luo. Minä pätevänä halusin sopia taksin hinnan etukäteen ettei meitä huijata. No, eihän me tietty voitu sanoa paljonko se taksi oikeesti sinne hotellille olisi maksanut. Kuski laittoi mittarin piiloon ja taidettiin meitä himpun verran silmään pissiä. Ei onneks paljoa.., ja taas oltiin viisaampia.

N oli varannut ensimmäisen hotellin (Miracle Grand) etukäteen ja mulla ei ollut siis mitään tietoa mihin oltiin menossa, kauhee luotto. Hotellivaraus piti tehdä lähelle lentokenttää, koska tarkoitus ei ollut kuin nauttia hyvästä ruuasta, pehmeistä vällyistä, kylvyistä ja tietty toisistamme. No ei se ihan putkeen mennyt. Oli se lähellä kenttää, mutta väärää kenttää:D. Ulkopuolelta hotelli näytti todella vanhalta ja sitä se varmasti olikin, mutta sisältä aukesi aivan toinen maailma. Multa oli silmät tippua päästä. Tuli ihan kuninkaallinen olo ja pitkien matkusteluiden jälkeen minä ja se hotelli ei jotenkin kuuluttu yhteen.

Loppupäivänä ei hotellin ulkopuolelle astuttu. Täydellisen mahtavaa buffettia nautittiin hotellilla pitkän kaavan mukaan ja jatkettiin loungeen, jossa meillä oli ihan privaattitarjoilu. Ihmeteltiin elämää ja valotulvaa, joka isoista ikkunoista paljastui. Seuraava aamupäivä loikottiin kahden kesken isolla allasalueella ja imettiin aurinkoa itseemme ennen siirtymistä seuraavalle lennolle. Saasteet oli selvästi nähtävillä, melkein käsin kosketeltavissa. Ja kyllä, myös me olemme osasyyllisiä tähän surkeuteen.

Phu Quocilta palattuamme takaisin Bangkokkiin vielä pariksi yöksi emme olleet varanneet hotellia etukäteen. Lentokentällä kuitenkin iski tuska, että ei jaksa alkaa kyselemään ja kiertelemään tavaroiden kanssa ja buukattiin ihan ytimestä hotla. Voi kuinka vanha ja rupsahtanut se oli, koko reissun antikliimaksi:D

Ensimmäinen ilta vietetiin syöden ja lähiseutuja kierellen. Kikateltiin thaihieronnassa, syötiin samasta styrokskulhosta tulista vegewokkia kaunotar ja kulkuri-tyyliin katukivetyksellä ja ihmeteltiin länsimaalaisten täyttämää katukuvaa. Tai länsimaalaiset miehet yhdessä thainaisten kanssa. Me ei niillä ladyboy kaduilla vierailtu, mutta kyllä se seksiturismi oli siellä kyllä silti kaiken kansan ”kosketeltavissa”. Helpompi oli myös löytää saksalaista makkaraa kuin aitoa thaimaalaista ravintolaa.

Toinen päivä oli varattu kulttuurille. Otimme koko päivän metroliput, mutta me tykättiin silti jalkautua aika pitkälti ja tuli taas käveltyä jalat aivan puhki. Käytiin katsomassa muutaman the pagodat eli temppelit. Keskustelua ja vähän erimielisyyksiä meillä kirvoitti toisten uskon harjoittamisen kaupallistaminen. Olihan se vähän karua, kun ihmiset eivät tuntuneen arvostavan buddhalaisten aluetta ja kaikki oli kuin tivolissa. Itseäni kiinnosti enemmän temppelien arkkitehtuuri. Ja tietty ne munkit. Eipä niitä kotona katukuvassa tallaa.

Wat Pho, se kuuluisa makaava buddha

Rukous/palvonta(?)hetken jälkeen pojat ottivat toisistaan kuvia buddhan edessä.

Kusettaminen oli ihan silmiinpistävän kieroa ja sisäänheittäjät kävivät tosi iholle verrattuna HCMC:ssä. Pakollinen tuktuk (pieni kolmipyöräinen mopotaksi) kyytikin tuli otettua ja pyydettiin häneltä ravintelisuositusta. Vei meidät sitten susisurkeaan ylihinnoiteltuun  pikkupaikkaan joen varrella. Siellä me ihmeteltiin isoja kaloja, jotka oli ihan veden pinnalla aivan kuin haukkaamassa välillä happea? Voiko se olla mahdollista, että vesi on niin saastunutta ettei vedessä kalat pysty hengittämään kunnolla? Lisäksi kävimme China townissa ja muutamassa ostoskeskuksessa piipahtamassa. Ainakin jälkimmäisen olisi voinut välistä jättää ja rentoutua senkin aikaa hemmotteluhoidoissa, heh.

Kaksi päivää koko kaupungin koluamiseen on auttamatta aivan liian lyhyt aika, mutta tämän perusteella totesimme molemmat ettei kyllä Bangkok sykähdyttänyt oikeen millään levelillä. Sotkuinen ja saastunut (joskin taivas oli saasteiden verhoamana HCMC:ssäkin), länsimaalaistunut kera liian ison turistimassan, puistoja eikä puita juuri katukuvassa, palveluntarjoajat häijympiä ja kierompia… Mitähän vielä. Kielitaito on paljon parempi vrt. Vietnamiin. Ja hoitoloita ja hierojia on joka kulmassa. Muuta positiivista en oikein keksi 😀 En halua torpata koko kaupunkia lyhyen visiitin vuoksi, mutta kyllä on aika monta paikkaa, johon aiomme rinkkoinemme ennen seuraavaa Bangkok visiittiä suunnata.

Rakkaaseen kotomaahan saavuttiinkin sitten noin 65 asteen lämpötilaerolla. Nikolla oli vielä Helsinki-Vantaalle tullessa sortsit jalassa ja mun lämpimin vaatekappale tais olla ohuen ohut neule. Luojan lykky pääsimme bussiin oikeastaan suoriltaan jalkauduttuamme ulos -27 asteeseen. Hyrrr, kyllä otti henkeen. Toisessa päässä olikin sitten appiukko toppavaatteiden ja lampaantaljan kanssa vastassa.

Häämatkammehan rahoitettiin täysin häälahjarahoilla. Tässä jonkinlainen raapaisu mihin ne on käytetty. Kaikki ihanat läheiset, jotka tietävät olleensa tähän osallisina: Haluamme sydämmemme pohjasta kiittää teitä matkamme mahdollistamisesta. Omasta puolestani voin kertoa arvostavani Afrikasta tulon jälkeen vielä aika monta kertaa enemmän kokemuksia ja kohtaamisia kuin materiaa. En tiedä miltä teistä matkamme vaikutti, mutta voin vakuuttaa matkan kulkevan sydämissämme ja muistoissamme kunnes muisti pettää.