Vuosi sitten haimme Paavon kotiin
Enpä ole kertonutkaan meidän esikoispojastamme täällä. Hassua sinänsä sillä aikamoinen mullistus ja virstaanpylväs oli Paavokin ensimmäisenä omana koirana meille kummallekin. Kyllä, Paavo on siis koira, chow chow joillekin tuttavallisemmin kiinan pystykorva. Paavo on ehdottomasti osa perhettämme ja vaikka Paavokin toivottaa korteissa hyvää joulua ja syntymäpäivää, ei hän silti täytä perheessämme ihmisen virkaa. Yhtä suuri murhe on, kun Paavo on kipeä tai joku paikka reistaa ja niitäkin on tähän vuoteen mahtunut. Selittämättömiä ontumisia, jonkun öttiäisen pistos tassuun, kiveskietymää, kivestulehdusta ja muuta pientäsuurta on ollut. Ehdottoman rakas ja toivottavasti tulevaisuudessa heistä tulee typyn kanssa hyvät kaverit.
Paavo tuli meille tasan vuosi sitten. Monta vuotta koiraa oltiin jo pohdittu, mutta ajateltiin, että nyt tai ei koskaan, ehtii vähän kouluttaakin ennenkö vauva syntyy. Ja hyvä niin, ei mulla ole enää tippaakaan ylimääräistä aikaa saati innostusta tokokoulutuksiin. Eikä rotuna ja emäntänä me sinne ehkä kuulutakaan. Rehellisyyden nimissä, kun arki painaa päälle vähän turhan isosti, välillä myös miettii kuinka paljon helpompaa olisi ilman koiraa. Mutta eihän sitä minnekään enää siitä luopuisi.
Paavo on joutunut kokemaan monta hoitopaikkaa, kun tässä näitä sairaalareissuja (ja onneksi myös lomareissuja) on ollut, mutta onneksi olemme saaneet sille hyviä hoitajia aina, iso kiitos asianomaisille <3 Luonteeltaan Paavo on laiska, kuitenkin utelias uusia kuonoja ja kasvoja kohtaan ja haluaa tutustua kaikkiin. Itsepäinen kuin saapas, kuuntelee kun huvittaa. Ei hauku kuin pihan fasaaneja ja foliopalloja, kuorsaa pahemmin kuin meidän isäntä ja nauttii nukkumisesta. Ulkona viihtyis vaikka koko ajan ja metsässä on mukava temmeltää. Huomionkipeä se on sille joka seurustelee meidän neidin kanssa, mutta vihainen ei ole. Harvat koirat Paavosta diggaa, mutta muutama kaveri löytyy. Johdot ja neidin lelut on saanut olla aina ihan rauhassa ja ruualle on kovin nirso. Paavo on juustojen ja maksalaatikon ystävä.
Loppuun Paavon vuosi meidän kanssa pikku kuvapläjäyksenä, olkaatte hyvät!
Paavo noin kolmen viikon ikäisenä.
…Muutama viikko vanhempana, kun luovutusta odotettiin jo malttamattomana!
Matkalla uuteen kotiin
Ensimmäinen retki, lähisaareen piknikille.
Paavo pääsi viime kesänä huikean monta kertaa mustikkaan. Ja se nautti!
Paavon kesälomareissu Turun saaristossa.
Paavo toivottaa kaikille oikein leppoisaa päivää! Muistakaa rötvätä!