kesäloma

Olen toista kesää koululaisen vanhempi ja pohtinut paljon varsinkin vammaisen lapsen kohdalla pitkän kesäloman järjettömyyttä. Siitä on haittaa ja ylimääräistä kuormaa ihan kaikille. Totta kai idylli on se, että lapset saisi vapautta ja leikkiä pitkän aikaa, mutta todellisuus ihan liian monessa suomalaisessa perheessä ei ole kaunista. Se on tyhjiä jääkaappeja, rähiseviä vanhempia, yksinäisiä päiviä sisällä kököttäen, turvattomuutta.

Eikä tarvitse olla edes niin dramaattista: Varsinkin pienet lapset tarvitsevat vielä paljon tukea ja läsnäolevaa aikuista ilman vammaakin. Se, että tutussa kouluympäristössä voisi olla kesäaikaan kevyempää ohjelmaa ilman tiukkaa aikataulua olisi monessa perheessä pelastus. Sillä kyllähän me nyt tiedetään, että leirit, mummolat ja aktiviteetit vaativat resursseja.

Ennen kaikkea tänä keväänä soitellessa sinne sun tänne ja lähetellessä meiliä tälle ja tuolle mietin sitä kaikkea resurssien määrää mitä tarvitaan joka tapauksessa kun vammaisten lasten kesäloma-ajanhoitoa järjestetään. Voisiko nämä kaikki resurssit valjastaa siihen, että myös niiden vammattomien lasten kesässä olisi ovi raollaan tuttuun ja turvalliseen, kun vanhemmat ei voi lomailla kymmentä viikkoa putkeen tai etäillä.

Miksi koululaisten kesälomat ovat niin pitkiä?

Aloin etsiä tietoa, että onko tähän olemassa jotakin tutkittua tietoa, minkä perusteella koulujen lomat on päätetty olevan näin pitkiä. Nopea katsaus historiaan osoittaa maatalouden yhdeksi tekijäksi lasten pitkiin kesälomiin. Lapsia tarvittiin tilan töihin erityisesti kesällä. Loogista, mutta tosiaan hyvin marginaalista tänä päivänä. Muita lapsen hyvinvointia tukevia elementtejäkin nousi esiin, mutta myöhemmin perustelen, miksi tätäkin olisi syytä tarkastella uudessa valossa.

Usein pitkää lomaa argumentoidaan myös sillä, että opettajat ja ohjaajat tarvitsevat pitkää lomaa ja aikaa suunnitella taas tulevaa. Tosiasiassa esimerkiksi iso osa ohjaajista on aina kesät työttömänä ja joka tapauksessa joutuu etsimään kesätöitä. Mietin myös, olisiko kuitenkin mukavampaa opettajallekin, että työssä olisi joka viikko aikaa suunnitella opetusta ja muita opetuksen ulkopuolisia asioita, sen sijaan että muutamassa viikossa suunnittelee koko vuoden.

Entä jos lomaa olisi vuoden aikana yhtä paljon kuin nytkin, mutta se jakautuisi tasaisemmin pidemmälle ajanjaksolle? Sellainenkin osoitus kesälomaa kohtaan oli, että nimenomaan pitkässä kesälomassa optimoidaan lyhyestä kesästä nauttiminen. Tarvitsisimmeko kuitenkin enemmän lomaa pimeän ajanjakson ympärillä, sillä se kuormittaa meitä täällä pohjolassa?

Vammaisen lapsen kesäloma-ajanhoidon järjestäminen

Vammaisten lasten loma-ajanhoito on nykyisin hyvinvointialueilla, niin myös kesäloman. Vaatii valtavasti suunnittelua ja resurssointia, että täysin vieraat ihmiset yrittävät järjestellä vammaisille lapsille paikan, jossa viettää turvallisesti kesää. Lapsia keskitetään, eli toisin sanoen lapsi menee reiluksi kuukaudeksi vieraaseen paikkaan. Vammaiselle lapselle tutusta ympäristöstä irroittautuminen on tietenkin vaikeaa, kenellepä meistä ei. Tämä taas johtaa moneen elämänlaatua heikentävään tekijään. Lapset on peloissaan ja yrittää viestittää sitä vähäisillä keinoillaan ilmaista sen. Tulee ei-toivottua käytöstä ja oireilua, jota muuten ei olisi. Vanhemmalle todella raskasta yrittää tsempata sekä itseään että lastaan joka aamu ja ottaa sen tunnekuorma jännittävän päivän jälkeen.

Tänä vuonna ilmeisesti kilpailutuksen tuloksena meille tuli vielä vieras taksifirmakin. Onneksi firmassa ei kuitenkaan ole joka päivä uutta kuljettajaa, mutta silti ne muutamat on taas lapselle uusia, joihin pitää oppia luottamaan. Se vie kaistaa keneltä tahansa. Ja miten nurinkurista opettaa tätä lapselle, kun yhdessä hetkessä koskaan ei saa mennä vieraan ihmisen kyytiin, mutta sitten kuitenkin kesäkerhossa vieraat aikuiset niin käskevätkin.

Kuukausi on sen verran lyhyt aika, että siinä lapsi ehtii ehkä juuri orientoitua uuteen paikkaan ennen lomalle jäämistä. Pidän aivan älyttömänä järjestelmänä.

Sen lisäksi, että kesäloma-ajanhoitoa pitää hakea joka vuosi, joku on ottamassa näitä hakuja vastaan, selvittää ja tutkii ja myöntää. On selvitelty, että kuka hoitaa diabetesta, opettaa lapsen jutut ja taksikuskienkin pitää osata toimia ja ymmärtää diabetesta. Sen lisäksi terapeuttien kanssa pitää sopia uudet ajat uuteen paikkaan ja välittää yhteystietoja puolin ja toisin.

Eniten pitkässä kesälomassa mättää kaikki

Moni ihminen hyötyy rutiineista ja vaikka työ- ja koulurutiineista onkin hyvä irtaantua hetkeksi, mitä tekee 2,5 kuukauden irtaantuminen? Rutiineihin palaaminen voi olla todella kuormittavaa ja haastavaa. Itsellä on ollut joka vuosi sekä päiväkotiin että kouluun syksyllä menessä fiilis, että ihan nollasta taas aloitetaan ja ensimmäiset kuukaudet tai ainakin viikot ollaan taas herkillä. Kuormittaa, taas. Ihana ja lyhyt kesäaika on monessa perheessä onkin ihan todella kuormittavaa aikaa.

Loman pitkäisi olla tarpeeksi pitkä, jotta se palauttaa. Kokemus sopivan pituisesta lomasta on kuitenkin todella yksilöllinen. Itse ajattelisin, että voisi olla vaikka kolme viikkoa lomaa, kolme viikkoa koulua. Tai lyhyempiä viikkoja. Kiinnostaia tuloksi löytyi Duodecimin artikkelista, johon oli kerätty tutkimustuloksia lomasta ja sen hyvinvointivaikutuksista. Sen mukaan niillä, joilla loma vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin, hyvinvointivaikutukset kestävät 2-4 viikkoa loman päättymisen jälkeen. En pidä kovin pitkäaikaisena, vuotta jää jäljelle aika paljon vielä sen jälkeen. Tutkimuksien mukaan jo nelipäiväinen loma tai talviloman mittainen loma vaikuttaa suurella osalla positiivisesti psyykeeseen. Tämäkin siis puoltaisi sitä, että lomaa tulisi jakaa pienempiin osioihin pitkin vuotta.

Millainen lomajärjestelmä olisi hyvä?

Väitän, että olisimme vähemmän uupuneita, jos kesään ei latautuisi niin paljon. Jos lomat jakautusivat tasaisemmin ja lyhyempiä viikkoja voisi tehdä pitkin vuotta. Se kuormittaisi vähemmän perheitä. Tai ainakin kesäloma-ajan hoidon toteutuminen tutussa ympäristössä edes osittain tuttujen aikuisten kanssa. Ajatus siitä, että tämän valtava säädön kevään aikana kaiken muun arjen keskellä voisi välttää kokonaan on kyllä oma fantasia. Esikoinen on ikävöinyt kouluun ja ystäväänsä siellä. Mikä ihana, mutta raadollinen tilanne. Sen sijaan harjoitellaan taas sopeutumista, uusia rutiineja, sääntöjä ja luottamaan vieraisiin ihmisiin. Mietinpä itse, jos kuukaudeksi laitetaan johonkin uuteen työyksikköön ja sitten taas uuteen. Ei oo kaikkien pala kakkua se.

Loma eriarvoistaa. Tasan ei mene puurohiutaleet, mutta todella pienituloiset sekä päihde- ja mielenterveyshaasteiden äärellä kärsivät lapset ovat pitkään heikossa asemassa. En ole talous- enkä laskenta-alan ammattilainen, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jokin skenaario, paljonko kevyempi kesäleirimäinen koulu maksaisi yhteiskunnalle ja voisiko se vähentää ja ennaltaehkäistä koululaisten haasteita tai jopa parantaa oppimistuloksia ja hyvinvoinia.

Eli ei – pitkissä kesälomissa ei ole todellakaan suurelle osalle järkeä ja tulevaisuudessa löytyy toivottavasti joku tasa-arvoisempi ja lapsien ja perheden hyvinvointia tukeva ratkaisu.