perinteet

Trullallaa. Ollemme matkalla Tampereelle. Kolmas yritys toden sanokoon. Kaksi edellistä reissua ovat peruuntuneet neidin sairastumisien vuoksi. Nyt näyttää lupaavalta. Takapenkillä nukkuu napero, joka kerää voimiaan pikku kakkosen leikkipuistoon ja mukulakivien tallaamiseen. Sitä ennen mennään moikkaamaan vielä yhtä vertaisperhettä, joka oli kanssamme samaan aikaan viime kesänä sopeutumisvalmennuskurssilla.

Siitä onkin pitkä aika, kun olemme olleet Tampereella viimeksi. Enkä muista oikeastaan kertaakaan tällaista huvittelumatkaa ilman suurempia suunnitelmia. Yleensä Tampere on ollut vain Särkänniemi ja sukulaiset. Myös Tampereen ravintolakulttuuri kiinnostelee kovasti, mutta tämä loma mennään lapsentahtisesti ja katsotaan minne tiemme vievät. Ennen virallisia pääsiäiskuvia palatkaamme viikon takaiseen Palmusunnuntaihin.

Pyörälenkin varrelta poimitut pääsiäisvitsat. Vielä viikolla oli paljon paikkoja, joista ajattelin hakevani virpomisvitsoja. Kuinka ollakaan lauantai-iltana oli tainnut olla muillakin samanmoisia aatoksia.

Viime viikon palmusunnuntaina aloitimme meidän perheen virpomisperinteet. Meinattiin skipata moiset hassutukset, mutta innostuttiin kuitenkin ja ajattelin saavani mukavan askarteluhetken taaperon kanssa. Vaan kuinkas kävikään. Ei kiinnostaneet sen paremmin saksien käytön harjoittelu kuin sulkien kiinnittäminenkään. Parasta oli, kun sulilla kutiteltiin varpaita ja nenänpäätä. Ensimmäinen alla oleva kuva olisi se pääsiäiskansikuva ”Näin askartelet pääsiäiskoristeita lapsesi kanssa” ja sitten tuo sen jälkeinen kuva olisi se todellisuus. Dublot ohittivat mielenkiinnollaan äidin visiot noin sata nolla.

Sen sijaan pääsiäisherkkujen koeajo oli success. Mämmistä ja vanilijakastikkeesta saatiin hitti ensirykäisyllä.

Lähiöelämän ihanuuksia on lukuisat lapsiperheet ympärillä. Aamusella oli myös kaikki pääsiäismunat ja muut herkut jaettu jo toisten lasten koreihin. Ovea avatessa kuului usein hihkaisuja ”Mä en tiennyt että asut täällä”,  kun neitimme oli ovella vastassa. Itsehän hölmönä en tunne neidin päiväkotikavereita juuri ketään nimeltä, kun neiti ei vielä osaa kertoa kavereistaan tai mitä he ovat touhunneet. Hassunhauskoja kohtaamisia.

Voihan kissanviikset, pieni pääsiäiskisua kutitti maskeeraushommat.

Ennen virpomisurakan aloittamista piti suorittaa äänestysvelvollisuudet ja sen jälkeen lähdimme virvon varvon sukulaisten puoleen. Virpomisvitsat lensivät olan yli, mutta vanha maitokannu, joka toimitti meillä korin virkaa, oli neidistä mukavaa. Ja varsinkin, kun sinne sai pudottaa palkkoja. Isomamman luona oli tarjolla iso suklaamuna tai vitosen seteli. Neiti valitsi oikopäätä vitosen. Äidin tyttö.

Perinteet tuntuvat tuovan välillä ainakin meidän arkeen tuovan kohtuutonta ylimääräistä päänvaivaa. Herättävää on kuitenkin huomata kuinka sitä omatkin tärkeät lapsuusmuistot heräävät ja on ihana nähdä lapsen riemu hassuttelusta ja vähän erilaisesta päivästä. Toivottavasti kaikki saavat viettää rentouttavan ja aurinkoisen pääsiäisen rakkaidensa kanssa. Ja kiitos niille, jotka uurastavat töiden ääressä tuplapalkan suklaamunien voimalla!

Me palaamme sorvin ääreen takataskussamme toivottavasti kivoja Tampere-vinkkejä!