Miten puhua joulusta lapselle

Koin itsenäisyyspäivänä haikeutta, kun luin ihania perheiden ruokapöytäkeskusteluja, joissa oli pohdittu lasten kanssa mitä tarkoittaa itsenäisyys ja mitä merkitystä sillä on. Esikoiselle se merkitsi lähinnä tylsää höpötystä ja lanteita keinuttavia kappaleita telkkarista ja lippujen liehumista. 

Tänä vuonna meidän perhessä mietitään oikeastaan ensimmäistä kertaa miten puhua joulusta esikoiselle. Mistä ja miten lähteä liikkeelle neidin kanssa on vielä vähän yksi joulu itsellenikin. Yllätyksellinen ja ikuinen mysteeri. Onko joulupukki olemassa ja jos on niin mikä se on? Kuka tuo lahjat ja voisiko ne tulla jo jouluaattoaamuna? Kuka tuo joulukalenteriin uuden tarinakäärön joka aamu? 

Luulen, että joulupukista meillä tullaan puhumaan satuhahmona, ihan niin kuin Muumimaailman muumeista tai Titi-nallen talon nalleista. Mietin kuitenkin, että enhän terävöitä lapsille Muumimaailmaan mennessä, että tiedäthän sitten ettei se Niiskuneiti ole oikea, vaan siellä on sisällä ihminen. Miksi sitten joulupukki ei saisi olla niin kauan joulupukki, kun lapsi ei sitä itse ihmettele tai kyseenalaista. Aikanaan tuleviin kysymyksiin vastataan sitten niin kuin asia on, ei siinä kohtaa kannata luottamussuhdetta pilata valehtelemalla tai sepittelemällä uusia satuja joulupukin olemassaolosta.

Moni lapsi kuulee kaveriltaan ensi kertaa ettei joulupukkia ole olemassa ja toisinaan kiirehditään kertomaan totuuksia lapsille, jotta oma muru ei tulisi nolatuksi ja pettyneeksi kaverien edessä. Pitäisikö kuitenkin häpeän tunteiden minimoimisen sijaan keskittyä hänen itsetuntonsa vahvistamiseen. Olen yrittänyt miettiä asiaa niin, että minun tehtäväni nimenomaan on tuottaa pettymyksiä ja olla lapseni tukena silloin.

Mietin myös erityisen lapsen äitinä, että mitä jos hän ei koskaan kyseenalaistakaan joulupukkia? Mitä jos hän ajattelee aina vain, että se on totta ja tuo lahjat. Olisiko se hänelle vahingollista? Onhan meillä muutenkin paljon asioita joihin uskomme, mutta tiede ei niitä voi selittää.

Turhaa energiaa valuu ehkä siinäkin, että itsepintaisesti kävisi lapsen kanssa läpi kuka sukulainen tai tuttava on minkäkin paketin antanut. Harvaa pientä lasta kiinnostaa syntymäpäivillään, toiko mummi vai kummi sen uuden hienon auton. Ajattelin siis, että sitten kun lapsi itse sitä miettii niin siitä voin kertoa kuka toi nukelle vaatteita. 

Joulukalenterin yllätykset onkin sitten vaikeampi rasti itselleni. Kuka niitä tuo? Nyt olen vain sanonut, että hei tuu katsomaan sun joulukalenteria ja että siellä on taas uusi yllätys. Ei ole tarvinnut satuilla mitään. Mutta tuntuisi kyllä vähän pliisulta sanoa, että äiti ne sinne laittaa. Mutta kuka sitten? Voiko tonttu olla kuitenkin olemassa? 

Kuulin yhden perheen joulukalenterin viimeisen luukun yllätyksen sujahtavan kuusen alle ja se on se lapsen eniten toivoma lahja. Näin maaninen odottaminen on rauhoittunut ja on koko päivä aikaa leikkiä uudella lahjalla. Myös joulupäivällinen saattaa maistua vähän paremmin eikä uutta tärkeää lahjaa tarvitse hyvästellä iltatoimien ja yliväsymyksen lähestyessä. Tämä voisi olla hyvä. Tai sitten koko lahjahässäkkä jo heti aamulla. Silloin ei myöskään olisi joulupäivällisen jälkeen kiirettä alkaa kasaamaan astioita ja itseään, jotta lapset ehtisi hetken tutkia niitä lahjoja ennenkö on jo aivan yliväsynyt. 

Siskollani on jo vanhempia lapsia ja lahja- ja joulupukkipolitiikka on tullut pohdittua aiemminkin. Hän sanoi minusta kivasti lapsille. Ei joulupukkiin tarvitse uskoa, mutta joulun taikaan voi uskoa. Mitä se kenellekin tarkoittaa on täysin vapaata ja lapsen mielikuvituksen varassa. Sitä ei tarvitse kenenkään riistää tai yrittää selittää onko se totta vai ei. Kyllä sitä itsellekin tulee sellainen kutkutus, kun ilta koittaa, vaikka tiedänkin kuka minun uudet villasukat on paketoinut. 

Käsitys joulusta rakentuu omien kokemusten ja muistojen kautta. Jos sellaisia ei vielä ole tai niitä ei muista niin ei ehkä ole kovin merkityksellistä miettiä uskooko lapseni joulupukkiin vai ei. Ehkä ei olekaan tärkeää yrittää selvittää totuuksia lapselle, vaan luoda yhdessäololla ja -tekemisellä se oman perheen näköinen joulu. Toivottavasti niitä muistellaan muutaman vuoden päästä.