Moikka maailma!
Vedän keuhkot täyteen ilmaa. Suljen silmät. Kasvoilleni hiipii hymy. Koen, että elämässäni on auennut aivan uusi välilehti ja olen siitä suunnattoman onnellinen ja innoissani. Edessäni on paljon haasteita ja mahdollisuuksia, vastuuta ja oikeuksia, ylä- ja alamäkiä, iloja suruja. Olen valmis tekemään parhaani niin vaimona, sisarena, tyttärenä, ystävänä, hoitajana, työkaverina ja opiskelijana. Ja toivottavasti aina täysin omana itsenäni.
Vuosi sitten hektinen, mutta tutun turvallinen arki sai täyskäännöksen, kun pääsimme mieheni kanssa molemmat opiskelemaan kotikonnuiltamme 300 km päähän Kymenlaaksoon. Lopetin työni ambulanssissa ja lähdin jatko-opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Heti viime syksynä otin asiakseni alkaa selvittelemään mahdollisuutta vaihtoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, että aika tarkkaan kahden viikon päästä starttaa yksi elämäni jännittävimmistä matkoista. Pakkaamme luokkakaverini kanssa rinkat ja lähdemme ottamaan Tansaniaan selvää, kuinka siellä maailma makaa.
Ensisijaisesti kirjoitan päiväkirjamuotoista pienen pientä blogiani läheisilleni, jotta he pysyisivät jokseenkin kartalla kommelluksistamme ja pystyisivät elämään omaa arkeaan hieman huijentuneemmin. Tämä on ihka ensimmäinen blogini ja minut tuntevat saattavat jopa hämmentyä, että olen saanut tämän edes itsenäisesti kyhättyä. Malttia ja ymmärrystä silti vaaditaan ruutujen toisella puolella, koska täällä toisessa päässä tekniikka ja sähkövempeleet eivät ole koskaan olleet omalla mukavuusalueella. Mikäli tänne kuitenkin ajautuu syystä tai kolmannesta myös tuntemattomia, tervetuloa seuraamaan seikkailuja niin läheltä kuin kaukaa!
