hot springs

Eka viikko maailmalla alkaa oleen kohta taputeltu. Aamulla ei tuntunut kovin hyvältä koska eilen istuttiin meijän asunnolla iltaa ja oltiin reivaamassa paikallisessa baarissa. Mut tulossa oli aivan huippu päivä, joten eipä se enää paljon jaloissa päässä  tuntunut. Oltiin menossa porukalla hotspingsseille ja meikäläinen oli ihan pähkinöinä.

Mun Eloveenat pelasti tän aamun. Näit olis tarvinnu pakata rinkka piukkaan.

Tällä me startattiin meijän retki.

Ja sinne me sit sovitettiin ittemme, 11 + meijän luottokuski. Ei huono.

Matka oli varmaan apauttiarallaa joku 50-60 km (ei todellista tietoa), mutta joka tapauksessa matka kesti vajaa pari tuntia suuntaansa. Kertonee vähäsen teiden kunnosta… Osa teistä on yllättävänkin hyvässä kunnossa, mut sit taas meijän viimiset kilometrit olis pitäny oikeesti mennä traktorilla. Tai ees maasturilla. Älä huoli äiti, hengissä ollaan!

Tämä rautatie on mennyt Arushaan, mutta n. 5 kk sitten oli niin kovat sateet että koko rautatie on ihan mutkalla n. 500 m matkalta. Kuvaa siitä ei oo, mutta nähtiin matkan varrella hajonnutkin pätkä.

Alan oleen entistä vakuuttuneempi, et Tansania oli just oikee valinta vaihtomaaksi. Täällä on niin rikas luonto etten ehkä kestä. Kuivaa ja ruskeeta, kirkasta ja vehreetä, kuumaa ja kylmää (öisin ja suihkussa).

Seuraavat kuvat ei tee oikeutta mestoille, mutta antaa ehkä jonkinlaista osviittaa maanpäällisestä paratiisista. Vesi ei ollut kuumaa mutta ihanan lämmintä se oli. Ilma oli kans mitä mainioin, n. 30 astetta. Kelpas polskii.

Voitteko kuulla mun Tarzan-huudon?

Täällä valmistettiin meijän ranskikset omeletissa, noms.

Oil, oil and oil

Takastulomatkalla kaameesta ryskeestä huolimatta vähintään puolet autosta nukku. Me jäätiin Emmin kanssa vähän aikasemmin kyytistä pois ja käytiin vielä ”torin” kautta hakemassa vähän vihanneksia ja mangoja. Sen jälkeen suorinta tietä hellan ääreen, kylmään suihkuun ja nyt vois jo uni maittaa (kello 20.00).

Tämän päivän dinnerinä pasta + vegetables. Tää ateria makso noin 50 senttiä. NAM ja peukku.

Ei ehkä ihan periafrikkailainen viikonlopun vietto, mutta ihan täys kymppi kyllä tämmöselle muukalaiselle. Ens viikolla kerron mitä me oikein sairaalalla touhutaan ja onko se touhu mistä kotoisin.

Ps. Mulla ei oo todellakaan hajuu miks osa kuvista menee miten sattuu, mutta älkää antako sen häiritä. Ja niistä kirjotushäröistä on hajuu, mut sivuuttakaa nekin sujuvasti 😉