tansania

Kuinka Afrikka meidät syliinsä otti

Huh huh. Tänään löytyy jo vähän enemmän sanoja ja ehkä vähän positiivisempaa sävyäkin. Kotkasta lähdettiin sunnuntaina puol 3 paikkeilla. Tältä näytti silloin.

Kotoa<3

Kotoa<3

Kentällä itku silmässä :D

Kentällä itku silmässä 😀

Kaikki lennot olivat suurinpiirtein ajallaan ja kaikki meni niiden osalta tosi hyvin. Tavarat seurasivat myös kiltisti ja tarjoilutkin pelas kutakuinkin. Kilimanjaron kentällä olimme joksus puol 10 paikkeilla maanantaiaamuna.

Ihanainen reissuseurani Emmi :)

Ihanainen reissuseurani Emmi 🙂

IMG_9462

IMG_9457

IMG_9473

Kilimanjaron kenttä

Kilimanjaron kenttä

Pienen hämmennyksen vallassa siirrytiin tekeen turistiviisumihakemuksia ja sännättiin pissille. Sen jälkeen alko syyni päästääkö ne meijät maahansa. Meitä oli sairaalalta kielletty sanomasta, että ollaan tulossa harjoitteluun, koska viranomaiset ei sitä ymmärrä. No ne tietty tivas, et mihin me ollaan menossa, missä me yövytään, mikä meijän hotelli on, kuka on tää salaperäinen yhteyshenkilö, miten KCMC (meidät työharjoittelusairaala) liittyy meihin, miks me ollaan täällä lomalla niin kauan etc. Me tietty yritettiin ihan löysät housussa selitellä kaikkea maasta taivaisiin. Läpi tais loppuviimeks mennä, kun täällä ollaan!

Ekaa kertaa yritettiin jo valkosta viedä mennen tullen, kun jouduin tivaamaan vaihtorahoja viisumista, joita virkailija ei meinannut antaa mulle. Muutenkin täällä saa olla tosi tarkkana, että saa vaihtorahoja takaisin ja ettei muuten huijata hinnoissa yms. Tokihan me täällä maksetaan varmaan rutosti likaa ja enemmän kun paikalliset, mut minkäs teet.

Lentokentältä ulos päästyä meitä oli vastassa Paeivi ja Emmi- kyltillä varusteltu hymyilevä herrasmies, joka vei meidät rauhallisella ja turvallisen oloisella kyydissä Moshiin. Ensin hän toi meidät meidän asunnolle, joka on KCMC:n aidattu ja vartioitu alue, jossa majoittuu paljon vaihtareita. Sen jälkeen lähettiin käymään sairaalan toimistolla, jossa alko hillitön paperirumba ja rahojen pyöritys.

Meidän kotikatu

Meidän kotikatu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja meidän koti !

Meillä ei ollut vuokrarahoja ollenkaan dollareina vaihdettuna, joka olis pitänyt siis sittenkin olla. Aateltiin, että paikallinenkin valuutta olis heille kelvannut, mutta ei. No, laskettiin siinä sitte hetki jos toinen paljon on näin monta rahaa dollareina, ja paljon se on shillinkeinä ja paljon niit sit tarvitaan ja sitä rataa. Pankkiautomaatista sai kerrallaan nostettua max 200 000 shillinkiä ja se on euroissa n. 92€. Molemmat tehtiin siinä sitte viis nostoa ja kauhee lauma paikallisia selän takana. Pieni hiki oli otsalla. No saatiin kuin saatiinkin sen osalta kaikki kuntoon.

vähä cashii

vähä cashii

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. Oltiin molemmat tosi väsyneitä ja nälkäsiä ja ehkä jopa pienen kulttuurisokinkin vallassa. Itkeähän siinä ois kai mieli tehny, mutta hillittömät nauruthan me tästä kaikesta ollaan vasta aikaseks saatu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on saatu jo netti ja puhelin toimimaan, haettu uudet passikuvat, tehty pientä haisteluretkeä lähinurkille, kuvattu kamelionttia ja illalla lähdetään vaihtariporulla intilaiseen syömään. Täällä on tapana mennä aina yhdessä syömään ennen jonkun lähtöä. Tosi kiva tapa etten sanois.

IMG_9501

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on kameliontti !

Paperien ja lomakkeiden pyöritystä

Nyt viime viikkoina hyvinkin kirkkaana mielessä olevat paperinpyöritykset antaa aihetta kertoa, ettei pitkälle matkalle lähteminen ole ihan yhden kaavakkeen takana. Etenkään jos olet vaihtanut noin kuukausi sitten sukunimesi.

Listaan alle lomakkeita ja kaavakkeita, joita olen viimeisen vuoden aikana täyttänyt:

  • Hakemus kansainväliseen työssäoppimiseen (koululle). Kyamkissa haku on sekä syksyllä ja keväällä. Me täytimme viellä luokkakaverini kanssa paperisen version, mutta tätä nykyä pitäisi sähköinen versio olla toiminnassa
  • Apurahahakemuksien täyttö säätiöille ja koululle. Me haimme Otsakorpisäätiöltä apurahaa keväällä sähköisen palvelun kautta. Kesällä saimme iloisen tiedon, että matkakassaamme avustetaan! Koululle teimme sähköisen hakemuksen myöskin ja sieltä pitäisi kilahtaa myöskin roposia tilille näillä näppäimillä.
  • Hakemus työssäoppimispaikkaan, jossa CV, opintorekisteriote ja passi. Koulumme kv-koordinaattori on avustanut meitä harjoittelupaikan saamisessa. Meidän tehtäväksemme jäi kyhätä englanniksi CV, skannata opintorekisteriote in English sekä passi.
  • Passi
  • Uusi ajokortti
  • Visan hakeminen ja nimenmuutokset pankkikortteihin.
  • Uusi kela-kortti ja eurooppalainen sairaanhoitokortti (tulee automaattisesti postissa)
  • Muiden korttien muuttaminen (Hesburgerista kirjastokorttiin. Taitaa tämä olla vielä työn alla…).
  • Matkavakuutus. Kotivakuutuksemme kattaa matkatavaravakuutuksen 3 kk matkalle, mutta meidänhän reissuryökäleemme kestää 3kk JA 2 PÄIVÄÄ, joten joudun ottamaan ylimääräisen kuukauden sekä jatkuvaan matkavakuutukseeni että matkatavaroihini. Hiphei!
  • Ulkoasianministeriön matkustusilmoitus ei ole millään muotoa pakollinen, mutta koen sen melko mutkattomana, kun ollaan noinkin kauas rapakon taakse lähdössä.

Mitähän vielä. Päivitellään sitä mukaan, kun muistuu mieleen, mutta suosittelen joka tapauksessa kaikki hoitamaan aina niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Kiire tulee kumminkin.  Eiku.

Miksi harjoittelemaan ulkoimaille? Miksi Afrikka? Miksi Tansania?

Näihin kysymyksiin olenkin saanut jo vasta jos jonkin kerran, mutta kerrattakoon vaikka ihan itselle näitä asioita. Kirjoittamalla alkaa funtsimaan tätäkin keissiä aika paljon syvällisemmin ja pysähtyy ehkä ensimmäistä kertaa miettimään asiaa kulmat kurtussa. Niin oikeesti. Miksi mä haluan ehdoin tahdoin katsomaan köyhyyttä, altistamaan itseni tappaville taudeille ja uhmaamaan turvallisuuttani?

Muistan vieläkin elävästi kuinka toisella luokalla ala-asteella opettajani kertoi tarinaa ystävästään, joka on avustustyössä Afrikassa. Hän kertoi, kuinka ystävä tekee työtä koko sydämestään ja nautti siitä. Hänen tähtihetkiään kuitenkin oli aina paluu Suomeen, kun hän pääsi kunnon suihkuun, punasi huulet ja tunsi olevansa nainen. Kuuntelin korvat höröllä lumoutuneena. Näin viidentoista vuoden jälkeen näen silmissäni vieläkin kuinka opettaja demonstroi huulien punausta. Minäkin haluan kokea tuon.

13-vuotiaana, kun isosiskoni läksi Iso-Britanniaan työharjoitteluun, tiesin minunkin päiväni tulevan. Olen aikaisemmissa opinnoissani ollut jo tekemässä kuukauden mittaisen harjoittelun (myös Iso-Britanniassa) päiväkodissa. Kokemus oli pelkkää positiivista eikä se hidastanut haaveita uudesta harjoittelusta. Menemistäni ja mahdollisuuksiani silloin rajoitti huomattavasti alaikäisyyteni, olematon (lue nolla) matkakokemukseni ja reissuseuran puute. Ja nyt: All missions solved!

Halusin vaihtomaan olevan mahdollisimman eksoottinen yksinkertaisesti siitä syystä, että saisin maasta ja sen kulttuurista mahdollisesti paljon enemmän irti työharjoittelijana kuin tavallisena turrena. Aika näyttää ja puhukoon kokemukset puolestaan ajallaan.

Toiset moralisoivat Afrikkaan avustustöihin lähteviä trendin mukana ajelehtivina: Monta kymmentä vapaaehtoista, jotka maksavat itsensä kipeäksi päästääkseen kaaottisen satapäisen lapsilauman keskelle muutamaksi viikoksi ”opettamaan ja kasvattamaan”. Sen jälkeen ajellaan Jeepillä viikko safarilla, loikotaan pari viikkoa valkoisilla biitseillä ja syödään seepran peppua ja pikkuletit päässä himaan. Sitten voidaan sanoa, että hyväntekeväisyyttä ollaan tehty isolla kädellä ja saadaan pinssi rintaan.

African

Kuva: https://startbackpacking.wordpress.com/2013/01/15/africa-serengeti-national-park/

Elämyksien havitteleminen ei ole minusta väärin ja mielestäni kukin tehköön poluistaan oman näköisensä jos se tehdään luontoa ja kulttuuria kunnioittaen. Itse haluaisin kokea mahdollisimman todellisen Afrikan ja that’s it. Enkä tällä tarkoita sitä, että haluaisin asua savimajassa, tulla ryöstetyksi ja saada malarian.

Vaihtoehtoina koulullamme oli tarjota kontakteja Namibiasta, Malawista ja Tansaniasta. Googlailun ja haastatteluidemme perusteella viimeinen vaihtoehto kiinnosti meitä jostain syystä eniten. Tai kattokaa nyt vaikka ite!

africa-serengeti

Kuva: https://startbackpacking.wordpress.com/2013/01/15/africa-serengeti-national-park/

images

Kuva: http://www.infinitesafariadventures.com/safaris/climb_mt_kilimanjaro/

18-Sansibarin-Nungwi-Beach-Tansania

Kuva: http://www.aventura.fi/kiertomatka_tansania-safari_sansibar

Olen lukenut ja kuullut niin paljon postiivista energiaa hehkuvia tarinoita kuinka Afrikka mullistaa elämän. Etenkin asenteen elämään. Myönnän olevani niin utelias, että haluan ottaa selvää onko se totta ja miltä se tuntuu. Sen verran nössö kuitenkin olen, että ihan ”pystymettään” en lähtisi. Jos joku rahottais mun matkan esim. Marssiin, niin en varmana menisi. Tämä ei ole tuttu eikä turvallinen, mutta kuitenkin varsin mieleenpainuvaksi todettu paikka.

Huh mitä paatosta! Selittelyn makua, ainakin tekstin pituudesta päätellen… Kohta toivottavasti jorinoita on vauhdittamassa omaa kuvamateriaalia!

Moikka maailma!

Vedän keuhkot täyteen ilmaa. Suljen silmät. Kasvoilleni hiipii hymy. Koen, että elämässäni on auennut aivan uusi välilehti ja olen siitä suunnattoman onnellinen ja innoissani. Edessäni on paljon haasteita ja mahdollisuuksia, vastuuta ja oikeuksia, ylä- ja alamäkiä, iloja suruja. Olen valmis tekemään parhaani niin vaimona, sisarena, tyttärenä, ystävänä, hoitajana, työkaverina ja opiskelijana. Ja toivottavasti aina täysin omana itsenäni.

Vuosi sitten hektinen, mutta tutun turvallinen arki sai täyskäännöksen, kun pääsimme mieheni kanssa molemmat opiskelemaan kotikonnuiltamme 300 km päähän Kymenlaaksoon. Lopetin työni ambulanssissa ja lähdin jatko-opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Heti viime syksynä otin asiakseni alkaa selvittelemään mahdollisuutta vaihtoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, että aika tarkkaan kahden viikon päästä starttaa yksi elämäni jännittävimmistä matkoista. Pakkaamme luokkakaverini kanssa rinkat ja lähdemme ottamaan Tansaniaan selvää, kuinka siellä maailma makaa.

Ensisijaisesti kirjoitan päiväkirjamuotoista pienen pientä blogiani läheisilleni, jotta he pysyisivät jokseenkin kartalla kommelluksistamme ja pystyisivät elämään omaa arkeaan hieman huijentuneemmin. Tämä on ihka ensimmäinen blogini ja minut tuntevat saattavat jopa hämmentyä, että olen saanut tämän edes itsenäisesti kyhättyä. Malttia ja ymmärrystä silti vaaditaan ruutujen toisella puolella, koska täällä toisessa päässä tekniikka ja sähkövempeleet eivät ole koskaan olleet omalla mukavuusalueella. Mikäli tänne kuitenkin ajautuu syystä tai kolmannesta myös tuntemattomia, tervetuloa seuraamaan seikkailuja niin läheltä kuin kaukaa!

1 2