Kuinka Afrikka meidät syliinsä otti

Huh huh. Tänään löytyy jo vähän enemmän sanoja ja ehkä vähän positiivisempaa sävyäkin. Kotkasta lähdettiin sunnuntaina puol 3 paikkeilla. Tältä näytti silloin.

Kotoa<3

Kentällä itku silmässä 😀

Kaikki lennot olivat suurinpiirtein ajallaan ja kaikki meni niiden osalta tosi hyvin. Tavarat seurasivat myös kiltisti ja tarjoilutkin pelas kutakuinkin. Kilimanjaron kentällä olimme joksus puol 10 paikkeilla maanantaiaamuna.

Ihanainen reissuseurani Emmi 🙂

Kilimanjaron kenttä

Pienen hämmennyksen vallassa siirrytiin tekeen turistiviisumihakemuksia ja sännättiin pissille. Sen jälkeen alko syyni päästääkö ne meijät maahansa. Meitä oli sairaalalta kielletty sanomasta, että ollaan tulossa harjoitteluun, koska viranomaiset ei sitä ymmärrä. No ne tietty tivas, et mihin me ollaan menossa, missä me yövytään, mikä meijän hotelli on, kuka on tää salaperäinen yhteyshenkilö, miten KCMC (meidät työharjoittelusairaala) liittyy meihin, miks me ollaan täällä lomalla niin kauan etc. Me tietty yritettiin ihan löysät housussa selitellä kaikkea maasta taivaisiin. Läpi tais loppuviimeks mennä, kun täällä ollaan!

Ekaa kertaa yritettiin jo valkosta viedä mennen tullen, kun jouduin tivaamaan vaihtorahoja viisumista, joita virkailija ei meinannut antaa mulle. Muutenkin täällä saa olla tosi tarkkana, että saa vaihtorahoja takaisin ja ettei muuten huijata hinnoissa yms. Tokihan me täällä maksetaan varmaan rutosti likaa ja enemmän kun paikalliset, mut minkäs teet.

Lentokentältä ulos päästyä meitä oli vastassa Paeivi ja Emmi- kyltillä varusteltu hymyilevä herrasmies, joka vei meidät rauhallisella ja turvallisen oloisella kyydissä Moshiin. Ensin hän toi meidät meidän asunnolle, joka on KCMC:n aidattu ja vartioitu alue, jossa majoittuu paljon vaihtareita. Sen jälkeen lähettiin käymään sairaalan toimistolla, jossa alko hillitön paperirumba ja rahojen pyöritys.

Meidän kotikatu

Ja meidän koti !

Meillä ei ollut vuokrarahoja ollenkaan dollareina vaihdettuna, joka olis pitänyt siis sittenkin olla. Aateltiin, että paikallinenkin valuutta olis heille kelvannut, mutta ei. No, laskettiin siinä sitte hetki jos toinen paljon on näin monta rahaa dollareina, ja paljon se on shillinkeinä ja paljon niit sit tarvitaan ja sitä rataa. Pankkiautomaatista sai kerrallaan nostettua max 200 000 shillinkiä ja se on euroissa n. 92€. Molemmat tehtiin siinä sitte viis nostoa ja kauhee lauma paikallisia selän takana. Pieni hiki oli otsalla. No saatiin kuin saatiinkin sen osalta kaikki kuntoon.

vähä cashii

Eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. Oltiin molemmat tosi väsyneitä ja nälkäsiä ja ehkä jopa pienen kulttuurisokinkin vallassa. Itkeähän siinä ois kai mieli tehny, mutta hillittömät nauruthan me tästä kaikesta ollaan vasta aikaseks saatu.

Tänään on saatu jo netti ja puhelin toimimaan, haettu uudet passikuvat, tehty pientä haisteluretkeä lähinurkille, kuvattu kamelionttia ja illalla lähdetään vaihtariporulla intilaiseen syömään. Täällä on tapana mennä aina yhdessä syömään ennen jonkun lähtöä. Tosi kiva tapa etten sanois.

Se on kameliontti !