Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa


Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina


Vietimme kolme touhukasta päivää alkuviikosta perheen kanssa Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Kun etsii lyhyellä etäisyydellä toisistaan luontoa, merta, kaupunkikulttuuria, hyvää ruokaa ja puuhaa lapsille on syytä suunntata Kotkan seudulle. Moni seurasikin reissuamme somen kautta ja se on tallennettuna Instagramin kohokohtiin nimellä Kotka-hamina.

Kotka on meille erityisen merkityksellinen kaupunki. Asuimme siellä kolme vuotta opiskeluaikana. Sen lisäksi että saimme korkeakoulututkintomme valmiiksi menimme myös naimisiin ja saimme esikoisemme. Aika mullistavia juttuja siis. Emme ole käyneet Kotkassa kolmeen vuoteen, olipa nostalginen olo kirmatessa lasten kanssa omissa suosikkipaikoissa.

Strömforsin ruukki Loviisassa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Strömforsin ruukkiin, joka sijaitsee Loviisassa. Fun fact – ennen kuntaliitoksia ruukki kuului Ruotsinpyhtäälle, joka on ruotsiksi Strömfors. Turusta Strömforsin ruukkiin on noin 265 kilometriä. Lähes koko matka on moottoritietä, joten Loviisaan pyyhältää kahdessa ja puolessa tunnissa jos takapenkillä on huolto kunnossa.

Lounaaksi söimme lohta ja hamppareita Bed & Bistro Strömforsissa. Täällä olen syönyt vuosia sitten elämäni parasta lammaspataa syksyn pimeänä ja sateisena iltana. Jälkkäriksi herkuteltiin suklaakakkua ja lapset tilasi Suomen jäätelön isot jätskipallot. Esikoinen valitsi itselleen hetkeäkään epäröimättä suklaan ja keskimmäiselle valikoitui mansikka.

Lapset oli myös kivasti huomioitu. Erityisen innoissaan oli koko meidän jengi puisista jättimäisistä pihapeleistä. Kokosimme dominoa ja jännitimme, kun toiset pelasivat Fortunaa. Myös Yatsya varten löytyi isot puiset nopat.

Lähtiessä jäi kytemään haave päästä tänne seuraavaksi puolison kanssa kaksisten. Veneilemään ja suppailemaan, kiertelemään rauhassa museota ja näyttelyitä, lukea kirjaa sohvannurkassa ja syödä ja juoda vähän väliä.

Santalahden camping-alue ja luontopolku

Iltpäiväksi lähdimme Santalahteen, joka on Kotkassa oleva viiden tähden campingalue. Alueelta löytyy isot golfmaastot, minigolfia ja mahtava leikkipaikka lapsille. Hiekkapohjainen matala ranta jäi meiltä seuraavaan kertaan.

Strömforsin ruukista ei aja kuin puolisen tuntia Santalahteen, mutta pienet torkut lapset ehtivät ottaa. Heidän heräiltyä mentiin suoraa syömään välipalaa Santa Cafeen. Ihan kuin olisi ollut Välimerellä, niin letkeän kiva tunnelma oli hörppiä kahvia ja mutustaa katkarapuleipiä riippukeinussa reggaen soidessa terassilla.

Välipalan jälkeen suunnattiin Santalahden luontopolulle, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Reittiä voi pidentää vielä puolella, mutta sanoisin parhaat näköalat olevan juuri tällä pätkällä.

Luontopolun parkkipaikka löytyy, kun ajaa Santalahti Resortin ohi niin pitkälle kuin asvalttitie jatkuu. Tie muuttuu hiekkatieksi ja vajaa sata metriä eteenpäin mennessä vasemmalta puolelta löytyy levennys autoille. Osoite Santalahden luontopolulle on Kipparintie 4. Polun lähtöpää löytyy oikealta puolelta, kun kävelee parkkipaikoilta hieman eteenpäin.

Maastoltaan Santalahden luontopolku on melko helppokulkuista polkua havumetsässä, jossa on upeita tasaisia kallioita evästelyyn ja vielä upeammat merinäköalat. Pienet pätkät portaita ja pitkospuita oli meidän lasten lemppareita ja meidän vajaa 2-vuotias jaksoi kilometrin verran taapertaa polkuja. Lopun aikaa hän matkusti puolison kyydissä.

Jos erehtyy luulemaan, että lapsista on otettu puhti pois luontopolulla niin voin todeta ettei tunti leikkipuistossa riittänyt, vaan lapset piti repiä illalliselle.

Kotkansaari täynnä puistoa ja puuhaa

Kotkan keskustassa sijaitseva Sokos hotel Seurahuone on majoittumiseen tosi hyvä. Siitä on helppo ja lyhyt matka mennä eri paikkoihiin ihan kävellen ja lapset ja itsensä voi tuoda päiväunille hotellille välillä. Hotellilta löytyy myös pyöriä, ottaisin ehdottomasti sellaisen.

Kotkan seurahuoneelta itsestään löytyy kolme ravintolaa; ranskalaistyyppinen keittiö Frans & Rosalie, bistromainen VENN ja meksikolaistyyppinen Amarillo. Sen verran päivä oli ollut pitkä, että kävin hakemassa lapsille lihapulla-annokset Frans & Rosaliesta ja tilasimme puolison kanssa klassikkomenut huoneeseen. Huoneeseen tilaaminen maksoi 10 euroa ekstraa, mikä oli joka pennin arvoinen. Lapset sai rauhassa katsella lastenohjelmia ja lueskeskella ja me saimme syödä pöytien välissä juoksemisen sijasta.

Aamupalan sai myös hakea huoneeseen johtuen vallitsevasta koronatilanteesta

Aivan hotellin edessä on vegaania gelatoa myyvä jäätelökioski ja kivenheiton päästä löytyy tori, josta voi hakea eväsretkelle mukaan Possot eli paikalliset munkkipossut. Ne ovat omenatäytteisiä, vähän litteämpiä ja rapeampia kuin ne tavikset.

Kotkassa jokaiselle jotakin syömistä

Saattaisi luulla, että Kotkan kokoisesta kaupungista ei löytyisi kummempia ravintoloita, mutta mitä vielä. Aiemmin mainitsiemi lisäksi haluan mainita Vaustin, josta löytyy fine dining. Sitä kaipaamme puolisoni kanssa ehkä eniten Kotkasta, hah. Muita suosituksiani vähän eri tarkoituksiin:

Ah niin ihania kahviloita ovat:

  • torilla oleva Coco
  • keskustan tuntumassa oleva Hygge
  • kauppakeskus Pasaatin vieressä oleva Moliendo cafe (täällä myös hyvät lounaat)
  • jos niin hyvä munkki käy, että pääsee kaljalle yksin tai kaverin kanssa niin suuntaisin Pub Albert & Pub Eduard (täältä myös hyvät siivet kuulemma)

Meripuisto ja rantaraitti

Seuraava aamu polkaistiin käyntiin puistoilulla. Vanhaan öljysatamaan luodussa Katariinan Meripuistossa meri on kaikkialla. Entinen säiliökenttä on puhdistettu perusteellisesti öljy-yhtiöiden toimesta ja alue on turvallinen virkistyskeidas. Yli 20 hehtaarin puisto on niin valtava, että aluksi tuntuu ettei se ole kovin kummoinen. Kun siellä kiertelee vastaan tulee mitä erilaisempia kiinnostavia paikkoja. Tämä täytyy kokea.

Keskellä puiston keskellä laiduntaa kesälampaat, muumileikkipuistossa ja jättimäisessä hämähäkkikeinussa viihtyi meidän ipanat kaikkein parhaiten. Muumileikkipuiston edustalla on itäisen Suomenlahden majakat pienoiskoossa. Vähän vanhemmille lapsille löytyy parkourpaikka ja Pump track-paikka.

Meripuistoon pääsee kaunista rantaraittia, joka lähtee Sapokasta. Ensin voi nauttia parhaat voisilmäpullat Marina Cafe Laiturissa ja jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta. Meripuistosta voi tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jos uimastadionin hyppytornit kutkuttaa voi jatkaa matkaa vain eteenpäin, jolloin lenkistä tulee ympyrän mallinen. Jos pyörät on alla niin samalla reissulla kurvaa nopeasti Haukkavuoren näkötorniin ihailemaan merimaisemia.

Sapokan satamatunnelmaa ja Maretarium

Itse Sapokan satamassa ja vesipuistossa saa vietettyä vaikka koko päivän. Sapokan vesipuiston suihkulähteeltä lähtee portaat ylös, jonka päällä voi ihailla Sapokkaa. Putouksen ylätansanteella on myös esillä suomalaisia kaupallisesti saatavien kivilajien näyttely. Jos matkaa jatkaa eteenpäin pois päin Sapokasta tulee vastaan toinen näkötorni, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotorni.

Akvaariotalo Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Puolison kanssa harmittelimme, kun valtavan iso 680 000 litraa sisätilavuudeltaan oleva Itämeriallas oli vielä huollossa. Lapset sen sijaan piut paut välittivät siitä ja mikä kala oli kyseessä, yhtä haltioitunut varsinkin keskimmäinen vajaa 2-vuotias oli jokaisesta fisusta.

Heti akvaariokierrokselle lähtiessä mukaan voi valita merelliset roolivaatteet ja ylemmästä kerroksesta löytyy lapsille puuhapaikka, jossa voi koota kalapalapelejä. Myös tutista luopumistyötä tekevät voivat sanoa täällä tutille hyvästit.

Sapokasta veneretki Varissaareen

Jos kutkuttaa kokea meri myös mereltä päin, mutta aikaa ei ole seilata koko päivää, Varissaareen pääsee m/s Klippan yhteysaluksella 10 minuutissa. Varissaari on yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista ja sen raunioille on rakennettu myös tasokas ravintola Vaakku. Pieneltä saarelta löytyy myös beach volley-kenttä, uimaranta ja vuokrattavana on SUP-lautoja ja saunalautta Kiulu.

Se reissun ainoa sadekuuro osui tietysti meidän veneretkeemme, mutta onpahan taas myöhemmin kikatettavaa, kun muistellaan kaatosateessa juoksentelua ja liukastelua. Sateiden vuoksi tällä kertaa keskityttiin ravintolan antimiin. Alkupalaksi valikoimme aurajuustoetanoita ja keittoa. Pääruuaksi minä otin päivän kalasaalista ja puolison lautasella päätyi lammasta.

Merikeskus Vellamo on täynnä meritarinoita

Valtavaa aaltoa muistuttava merikeskus Vellamosta löytyy museoita ja vaihtuvia näyttelyitä. Vellamo huomioi myös perheen pienimmät kivasti. Nytkin lapsille oli käynnissä ihan oma Merimonsterit-näyttely ja lisäksi kaikkien näyttelyiden väleissä on puuhapaikkoja lapsille. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola Laakonki, joka tarjoilee lounaaksi mutkatonta kotiruokaa. Terassin ulkona valtava ja sieltä näkee myös jäänmurtaja Tarmon, johon pääsee kesäisin tutustumaan.

Takaisin keskustaan päin köpsytellessä voi kiipustaa limuille ulkoilmaravintola Palskiin tai käydä nappaamassa torilta Possot. Tämä kotkalainen perinneherkku on vähän litteämpi, rapeampi kuin perinteinen munkkipossu ja sen sisällä on omenahillosydän.

Haminan Tervasaaressa lippiksen ongintaa

Viimeisen aamupäivän vietimme Haminassa. Lounasta söimme vierasvenesataravintola Rampsi Kitchen & Loungessa. Lounaaksi lapset söi isot annokset lohikeittoa. Minulla oli falafel-halloum-salaatti ja puolisolla valtava tortilla, jossa oli kanaa.

Ihan sellaista hermolomaa ei tällä poppoolla ole vielä nautiskella terassilla, joka on meressä kiinni. Saatiinpa terassilla actionia ja vipinää, kun esikoinen vielä kaiken sähellyksen jälkeen nakkasi keskimmäisen lippiksen mereen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin hölmistyneenä pinnalla kelluvaa lippistä, joka hörppi pikku hiljaa vettä itseensä. Terassilla käynnistyi operaatio lippiksenpelastus ja jollain haavintapaisella koukulla joku ihana sen lopulta sai napattua. Koko terassi jännitti kanssamme ja kun lippis oli maissa koko terassi taputti. Kyllä nämä meidän ipanat tarjoilee jännitystä muidenkin kesäpäiviin, hah.

Tervasaaren ihan viereen on avattu juuri Oolannninpuisto, joka näyttää siltä, että tulee vielä laajentumaan. Sieltä löytyy iso hämähäkkikeinu ja maatrampoliinit.

Pappilansaaren luontopolku ja vapaana laiduntavat lampaat

Esikoisen kanssa kiersimme 700 metriä pitkän Pappilansaaren luontopolun sillä aikaa kun puoliso oli kahden nuoremman kanssa lepäilemässä autossa. Luontopolku on helppokulkuista kangasmaastoa, josta puolet reitistä kulkee metsän keskellä ja puolet nuolee meren rantaviivaa. Saarella laiduntaa lampaat vapaana ja tällä kertaa ne löytyivät rantakaislikosta ihan polun alusta.

Luontopolun alku oli erittäin hämmentävässä paikassa, ihan rivitalojen takana. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta me jätimme auton ihan tien päähän. Osoite luontopolun alkuun oli oman Mapsini mukaan Pappilasaarenkatu 18, 49400 Hamina.

Euroopan korkein lipputanko ja Haminan bastioni

Hieman hämmentyneenä seurasin 100 metriä korkean lipputangon hanketta aikoinaan, mutta nyt kun sen koripallokentän kokoisen Suomen suurlipun näki liehumassa lähes kaikkialta misssä Haminassa oli niin olihan se vaikuttava.

Välipalalla istutin muun jengin Haminan bastioniin jätskille ja itse kävin pyörähtämässä IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyssä. Rauli Virtanen on freelance-toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kriisialueilla raportoinnista. Näyttelyssä oli valokuvia Virtasen matkoilta ja monenlaisia tunteita herättäviä tarinoita niiden takaa. Näyttelyyn on käynnissä 15.8.2021 asti ja sinne on vapaapääsy.

Valkmusan kansallispuistoon maadoittumaan

Ennen kotimatkaa kävimme rauhoittamassa mieltämme Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla. Valitsimme helppokulkuisen ja paljon pitkospuita sisältävän Läntisen keitaan rengasreitin, joka on 2,3 kilometriä pitkä. Matkaa voi hieman lyhentää kääntymällä takaisin taukopaikalta, jonne on 700 metriä. Taukopaikalla kipusimme lintutorniin. Smoothiet kuitenkin nautittiin maantasalla, sen verran menevää menoa oli lapsilla.

Loviisan vanha puutaloalue ja vielä tulevaisuuden pucket listillä. Toivottavasti seuraavaan reissuun Kotkan seudulle ei mene kolmea vuotta. Sydän täynnä uusia kesämuistoja kohti uusia seikkailuja.

2 Responses to “Touhukas perheloma Kymenlaaksossa – Kotka, Hamina, Pyhtää ja Loviisa

  • Paussia ei valitettavasti enää ole. Paikalla avautui äskettäin välimerellinen ravintola, joka on mielikuvituksellisesti nimetty Toriksi. Jännä kyllä että Paussin nettisivut ja kaikki somet on päivittämättä tältä osin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *