Miniloma Prahassa

No nyt on luvassa silmänruokaa, kuvia! Oltiin viime viikolla neljän päivän lomalla Prahassa miehen ja meidän tiitiäisen kanssa, hyvin meni, ihanaa ja lämmintä oli! Tosin en tiedä mahtuuko loma ja lapsi koskaan samaan lauseeseen täysin, mutta enemmän ne antaa kuin ottaa klisee pitää paikkaansa. Kirjoitan erikseen vauvan kanssa lentämisestä ja matkustamisesta ylipäätään, mutta voin suositella, mikäli osaa lähteä rennolla mielellä ja varata kaikkeen aikaan noin tuplasti enemmän kuin aikaisemmin. Ei elämän ja mielenkiinnonkohteiden tarvitse lapsen myötä kadota. Ne luonnollisesti muuttavat muotoaan ja rajoittavatkin, mutta itse en ainakaan koe jääneni mistään paitsi. Päin vastoin. Kuvissa näkyy poikkeuksellisesti muutamissa kuvissa myös perheemme päätähti, joka nautti myös silminnähden lomasta!

Kahden kokonaisen päivän aikana kierreltiin (käveltiin ihan hulluna) ja ihmeteltiin keväistä sykettä, syötiin, juotiin ja rentoiltiin. Nautittiin perheen yhteisestä ajasta.

Lennettiin suorilla lennoilla (himpun verran yli 2 tuntia). Kentältä Prahan keskustaan pääsee kätevästi julkisilla, vaikka aluksi tuntuukin työläältä. Ensin otetaan bussi 119, joka vie aivan metron läheisyyteen ja rappusia alas vain metrotunneliin kohti vihreää A-linjaa. Yhden rappuset löytyy ilman rullaportaita/ hissiä, mutta ainakin päiväsaikaan siellä oli rappupoika auttamassa apua tarvitsevia matkatavaroiden kanssa. Sama lippu käy kaikkiin julkisiin (bussi, ratikka, metro, (junasta en ole varma) ja sen voi ostaa 30 tai 90 minuutiksi, vuorokaudeksi jne… Monissa paikoissa lipun pystyi ostamaan automaatista kortin kanssa, mutta esimerkiksi kerran jouduimme vaihtamaan tunnelin päätä, koska automaatti hyväksyi vain kolikot. Emme käyttäneet julkisia kylläkään muuta kuin kentältä poistumiseen ja sinne menemiseen. Apostolin kyyti näet toimi täälläkin hyvin! Taksi, etenkin kentältä olisi ollut todella kallis, keskustaan noin 30 euroa. Uber toimii myös Prahassa, mutta siitä ei ole kokemuksia.

Majoituimme Praha 1 kaupunginosassa AirBnb vuokranantajan kautta. Tämä oli ensimmäinen kokemus sen kautta, mutta kaikki meni hyvin ja vuokranantaja oli tosi mukava ja avulias. Ennen lähtöä vähän kuumotti, kun hän ei ollut vastannut meidän kyselyihin millään muotoa, mutta soittamalla hänet sai esim. heti kiinni. Meillä oli siis oma asunto, jossa oli pieni keittiö. Itselle tälläiset on paljon mielekkäämpiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi aamupalat saa ihan sellaiset kuin haluaa! Muualla maailmassa tarjonta harvoin vastaa omaa käsitystä hyvästä aamupalasta. Lapsen muonituskin on himpun verran käytännöllisempää kuin yrittää sählätä hotellin minijääkaapin ja vedenkeittimen kanssa.

Muitta mutkitta, tältä näytti meidän Praha:

Vltava-joki kulkee ihan Prahan ytimen viertä. Polkuveneillä pääsisi myös joelta päin katsomaan kaupunkia.

Aurinkolasit oli tarpeelliset, jos nyt kaikille, niin erityisesti perheen pienimmälle. Ilma oli todella kirkas. Kengurupussi, jossa typy pötköttää on kantoliina. Meillä ei ollut mukana ollenkaan rattaita ja hän matkusti joka edessäni liinassa tai Tula-kantorepussa yleensä mieheni selässä. Lapsen kanssa, joka istuu syöttötuolissa ei rattaat ole mielestäni ollenkaan välttämättömyys.

Se kuuluisa Charles Bridge eli Kaarlen silta

Evästauko. Syöttötuoleja löytyy aikas hyvin melkein joka kuppilasta, mutta vaipanvaihtopaikkoja ei sitten juuri ollenkaan. Aina saatiin kyllä vaihdettua, milloin puiston penkillä, milloin ravintelin nurkassa (kysyin aina luvan enkä kenenkään silmien alla alkanut kuivituspuuhiin.

Toisena kokonaisena päivänä lähdettiin kierelemään joen toista puolta ja kiivettiin Petrinin kukkulalle, josta oli kuulemma komeat näkymät kaupunkiin. Ja kyllä, voin vain suositella. Ihan huipulta ei hulppeinta spottia auennut, mutta sieltäkin löytyy ravintoloita ja museota… Matka ei ole pitkä eikä mikään mahdoton urheilusuoritus, omat rajansa tietty kaikki ottaa huomioon. Mutta tämäkin mamma jaksoi aikas hyvin melkein kymmenen kilon puntin kanssa, vaikka liikuntasuoritukset on pudonneet lapsentulon jälkeen karkeesti 70 prosenttia:D

Ensimmäinen tankkaustauko ennen Petrinin kukkulalle kipuamista, heti alkumetreillä. Lämpötilat huiteli +23 asteessa.

Niin kuin yleensä mitä korkeammalla niin sen paremmat näkymät ei pitänyt kyllä täällä paikkaansa. Noin puolessa välissä oli kaikkein paras spotti ihailla alas kaupunkiin. Ylempää ei juuri kaupunkiin näkynyt ja sitten kun puihin tulee lehdet niin loppukin näkyväisyys häviää.

Yllä oleva kuva on hyvin provosoiva ja sitä sen on tarkoituskin olla. Mitä sinä näet kuvassa? Minun mielestäni tuttipullo ja tuoppi sopivat yhtä hyvin samaan kuvaan kuin maito ja pulla. Lapsen turvallisuus on minulle aina numero yksi, mutta ruualla nautittu lasillinen tai janoon hörpätty kylmä huurteinen ei poissulje sitä ettenkö pystyisi huolehtimaan jälkikasvustani. Jokainen tuntee kuitenkin toivottavasti omat rajansa ja mikäli yhdestä annoksesta tulee hiprakkaan, alkoholi todentotta kannattaa jättää pannaan lasta hoitaessa. Päihteitä lasten läsnäollessa en noin muuten hyväksy, enkä alkoholiakaan missään nimessä humalahakuisesti. Se miksi lapsia ei suomalaisilla terasseilla ei nähdä, en ymmärrä. No, ei mennä nyt sen enempää näihin ikuisuuskysymyksiin…, vaatii oman aloituksensa. Tarkoitus on levittää vastuullisen alkoholinkäytön ilosanomaa!

Prahan ”pieni puoli” eli vanhasta kaupungista katsottuna joen toisella puolella. Kauniita taloja ja mukulakivikujia. Hervottomasti turisteja perjantaina.

Vanhankaupungin keskusaukiolla. Päiväsaikaan oli niin paljon jengiä, että kierrettiin suosiolla.

Ehkäpä Prahan isoimpia nähtävyyksiä, astronominen kello. Historiaa ja tarkkaa merkitystä ei kannata meikäläiseltä tivata.

Kaarlensillalla jos jonkinmoista kaupustelijaa. Värjättyjä kyyhkyjä, karikatyyripiirtäjiä, koruja…

Kukkaan puhjenneet kirsikkapuut olivat muuten vielä niin paljaassa maastossa u-p-e-a näky!

Palveluhenki oli jotai aivan uskomattoman yrmeää. Montaa iloista asiakaspalvelijaa meidän kohdalle ei sattunut. Monet kuitenkin muistivat hyvinkin kovaäänisesti mainita tipeistä, joka tulisi olla 10% hyvästä palvelusta, 15% erinomaisesta. Sapetti. Ymmärrän, että se saattaa olla suuri osa monen palkkanauhasta, mutta silti työ kuuluu nimenomaan hoitaa hyvin, jotta on palkkansa ansainnut. Heitä myös silminnähden ärsytti ettemme osaa puhua tsekkiä. Meitä taas ärsytti, kun monessa paikkaa, esim. kaupoissa luki vain tsekiksi tekstit.

Ruoka tsekeissä on aika ”Kuin kotiin olisi tullut”-meininkiä, yhden lihakastikkeen äärellä mieheni hihkaisi, että maistuu ihan anopin lihakastikkeelle (laittaa aivan huippua perinneruokaa). Lihaisia makkaroita, keittoja, PALJON lihaa, vähän jopa liiaksi omaan makuun. Kasvikset ei näytä suurta roolia, eikä myöskään perunat, pastat ja riisit kaverina. Välillä saattoi olla kauhea kasa lihaa ja pari leipäviipaletta. Ei suomalainen perunaperhe ymmärrä. Perään pari ravintolavinkkiä, jotka jäi omaan mieleen:

HD : Tosi hyvää ja edullista perinteistä tsekkiläistä ruokaa. Syöttötuoli löytyy ja savuton tila alakerrasta, lapsimyönteisiä!

Jama steak house: Lihansyöjän paratiisi. Mahtavat pihvit! Syöttötuoli löytyi. Tosi kiva asiakaspalvelu ja lapsimyönteinen!

Nase Maso: Lihakauppa, josta saa omia burgereita, makkaroita ja pihvejä. Mieletömän aitoa, ehtaa ja laadukasta. Hyllyssä näytti myös olevan homemade tyylilla granolaa, mehuja, hunajaa yms. Tosi vähän istumapaikkoja ja ei syöttötuoleja. Melko pystybaarimeininki.

Summasummarum.

Ei vauvan tarvitse olla mörkö, edes matkalla. Saimme paljon positiivisia kommentteja ja uteluita vauvan kanssa matkaamisesta muilta turisteilta. Huomasi parilla pariskunnalla jopa pienen pilkkeen syttyneen, kun huomasi, että vauva kulkee mukana. Hehe. Asioita, joita emme tulleet ajatelleeksi oli, että melkein kaikkialla tupakoidaan sisällä ja sellaisiin paikkoihin emme tietenkään lastamme halunneet viedä, emmekä sellaisissa itsekään viihdy. Samaten liian kovaääniset ravintolat skippasimme ja livemusiikkikin jouduttiin jättämään väliin. Lastenruokaa olisi voinut ottaa koko reissun tarpeet mukaan, vähän hävisi Billan ja Tescon hyllykoot meidän Prismoille ja Cittareille. Mutta noin muuten, asenne ratkaisee, tässäkin. Ei muuta kuin vauvat reppuihin ja lapset käsipuoleen ja menoksi. Aloittakaapa vaikkapa lähimetsästä. Kevät on täällä, vaikka se ei aina ulos katsoessa siltä näytä. Se tuoksuu, välillä myös haisee. Ihanaa, olen valmis! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kevätterkuin Päivi