Päiväretki Mathildedaliin
Kaksien saman viikonlopun aikana juhlittujen pikkujoulujen jälkeen paras fyysinen aktiviteetti mihin pystyn on virtuaalimatka viime viikonlopun metsäretkellemme Salon Mathildedaliin. Sää oli täydellinen, pakkasta 6,5 ja aurinkoa. Tuli hetken jopa pikkuisen talvinen olo.
Meillä tykätään retkeillä. Lapsen saamisen jälkeen enemmän ja vähemmän. Puhuimme jälleen kuinka voimaannuttavaa luonnossa oleminen on, mutta lapsen kanssa asian voi hyvinkin välillä kyseenalaistaa. Yleensä itse jaksaa tsempata sovitulle taukopaikalle, rakko venyy seuraavalle huussille ja mehun loppuminen ei kaada koko maailmaa. Mutta pienen ihmisen pinna on ainakin tässä taloudessa kuin tähdenlento. Välillä pelkästään toppavaatteisiin ja kuravaatteisiin ulos saatu lapsi tuntuu työvoitolta, niin retkelle lähtö ei aina ole ensimmäisenä mielessä.
Tällä reissulla tuotti haasteita se ettei neiti käytä enää vaippoja ja ilma oli kylmä. Toimimme niin, että ensimmäiset pissat lirautettiin parkkipaikalla. Minä purin neidin niin että saatiin pylly paljaaksi, mies pissatti ja heitti lapsen takaisin autoon puettavaksi. Laitettiin varmuuden varalta vaippa, koska pakkasessa pienetkään pisut housussa ei pitkään lämmitä. Välillä repussa reissanneelta neidiltä kuului myös kovastikin protestia, kun ennen aikaan meillä oli hyvinkin tyytyväinen reppumatkustaja. Kivasti hän silti repun kyydissä pidemmät matkat viihtyy ja uni se tälläkin matkalla ehti yllättää.
Liikenteessä oli muutama kourallinen ihmisiä. Oli ihana nähdä nuotion ääressä isä ja poika puuhaamassa. Olen varma, että sen hetken se juippi muistaa vielä omina ruuhkavuosinaan.
Joten, matkat ovat lyhentyneet, tauot pidentyneet, eväät lisääntyneet ja pinnat kasvaneet. Tällä kertaa jätimme auton Matildanjärven pysäköintialueelle, osoite Matildanjärventie 86, Salo. Kiersimme Matildanjärven kierroksen, joka kiertää sananmukaisesti Matildanjärven ympäri. Se on yhteensä 5,5 kilometriä pitkä ja reitin varrella on useita tulentekopaikkoja. Reitti on helppokulkuista pientenkin lasten kanssa pärjää. Vaikka meidän neiti on ottanut jalat allensa nyt syksyllä, kulki hän silti pääasiallisesti isin selässä repussa. Minä kannoin retkieväät. Muutaman epäonnistuneen retken jälkeen meidän jengi pitää huolen, että ilman kunnon eväitä ei mennä omaa pihaa pidemmälle. Ja muistaahan sitä omastakin lapsuudesta pillimehun ja makkaran tikunnokassa olleen niiden kivisten ja kantoisten polkujen kohokohtia. Tällä reissulla evästauon aikaan oli jo kiljuva nälkä (ja lapsi), joten tunnelmallisia evästaukokuvia ei ole tarjolla. Vaan muutama muu räpsy sentään.
Rohkaisempa siis muitakin hakeutumaan luonnon läheisyyteen. Ei tartte lähteä lappiin nähdäkseen kaunista luontoa. Eikä tarvitse nukkua laavulla ja samoa läpi soiden kompassin kanssa voidakseen olla retkellä. Luontoon.fi on ystäväni. Sieltä voi seuraavan retken aloittaa jo nyt.
Hyviä öitä ja leppoisaa joulukuun alkua!
[…] MATHILDEDAL […]