Luksusarkiruokaa retkikeittimellä

Viime vuonna, kesäkuun ekoina päivin- meillä oli puolison kanssa treffipäivä. En tiedä mistä ajatus lähti, mutta päätettiin lähteä ajelemaan Kemiöön päin ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ajatuksena oli testatauutta retkikeitintä ja syödä ulkona. Meren rannalla.

Kemiöstä löytyy ruuan tuottajia vaikka millä mitalla ja haaveilimmekin uusista perunoista ja savulohesta. Etukäteen kannattaa kuitenkin hiukan googlettaa, koska välimatkat on pitkät, että ei mene koko päivää pelkkää ruokaa etsiessä. Me tilasimme valmiiksi ja kävimme hakemassa vartti ennen saapumistamme käsin kuokalla kaivetut uudet perunat. Ai luoja miten hyviä ne olivat.

Tarkoitus oli ostaa matkan varrelta Kemiön S-marketin edustalta Laxtomtenin savulohta, mutta viimeiset oli viety meidän nenän edestä. pihalla oli kuitenkin myyjä, jolta sai ostettua suomalaiset mansikat ja parsat mukaan ja lievitettyä harmitusta. Elimme vieä toivossa, että Kasnäsista jostain saisi kalaa, mutta ei. Kalatehdaskin löytyy, mutta tuoreen savustetun kalan löytyminen olikin kiven alla.

Kasnäsissä on onneksi kauppa, josta kävimme hakemassa oluet (minulle alkoholitonsa koska olin vielä raskaana silloin) ja valmiiksi maustetut pihvit, jotka paistettiin trangian pannulla.

Satama-alue tuntui ensikertalaiselle vähän sekavalta. Jätimme auton Kasnäsin vanhan luontokeskus Sinisimpukan pihaan, joka löytyy caravan-alueen ”takaa”. Harmillisesti itse luontokeskuksen toiminta on lopetettu 2017. Heitimme reput selkään ja otimme viltit kainaloon.

Vailla päämäärää löysimme luontopolun, portaat ja meren, sitä kohti. Ruuanlaittoa meren ääressä rantakallioilla. Onko ihanampaa treffipaikkaa? Retkikeitin on siitä ihan paras ruuanlaittoon, että voit valita ihanimman paikan ja laittaa leirin pystyyn.

Kasnäsin vierasvenesatama vaikutti kivalta. Kesäkuun alussa vain kovinkovin hiljainen, jopa eloton. Jos oikein tulkitsimme, siellä normaalisti kalamyyjäkin löytyisi. Mantereelta päin katsottuna oikealla laidalla löytyi kiva hiekkaranta ja kävimme uimassakin paahteisen päivän päätteeksi. Rannalta löytyy pukukopit ja vessat oli satamarakennuksessa laiturien kupeessa.

Laiturilla joimme vielä termarikahvit ja mussutimme onnessamme keksejä. Ennen Kasnäsiä on muutama upea silta. Kasnäsista pääsee kiertämään Rannikon rengastietä, joka jäikin kutkuttamaan takaraivoon. Ehkä tänä kesänä?

Muuten autotiet menevät Kemiössä melko visusti niin ettei merta juuri näe, vaikka saaressa ajeleekin. Kannattaa kuitenkin ottaa pikkuteitä myös haltuun ja ihmetellä mietä sieltä löytyy.

VINKKILISTA LUKSUSRETKIRUOKAILUUN:

• Varaa aikaa ja aloita ennenkö on jo kauhea nälkä. Nälkäkiukku on pahin aika alkaa laittamaan retkituokaa.
• Perunat voi pestä hyvin merivedellä. Jos perunat on jo kotoa lähtiessä valmiina niin aina helpommalla pääsee jos pesee perunat jo kotona valmiiksi.
• Ylimääräistä vettä keittämiseen. Periaatteessa en tiedä miksi perunoita ei voisi keittää merivedessä, mutta me varasimme sen verran ylimääräistä vettä, että saimme perunat vesijohtoveteen kiehumaan.
• Öljyä tai voita mukaan. Kasviöljyt säilyy paahteessa paremmin, mutta myös kestää hyvin, jos sen käärii esim. pyyhkeeseen (villainen olisi paras vaihtoehto)
• Jos mukana on jotakin herkempää pilaantumaan, kannattaa vesipullot pakastaa niin saa ne kylmäkalleiksi. Saa sitten matkan varrella vielä kylmää vettä, vaikka ilma kiehuisi.
• Perunoiden keitinveden voi säästää, jotta saa huilutettua astioita puhtaammaksi. Meillä on usein myös wetwipeseja mukana. Hätätapauksessa niillä saa pyyhkäistyä astioista suurimmat sotkut pois.
• Pussi roskille, jotta saa omat sotkut siististi siivouttua mukaan.

Olkoon tämä kaikille muistutus, että retkellä voi syödä muutakin kuin purkkihernekeittoa. Tai että ulkona syöminen voi olla muutakin kuin ravintolan terassi. Ihania kesäulkoruokailuja kaikille!