Muutto- ja arkikuulumisia

Olette paljon kyselleet muutosta ja miten kaikki on sujunut uudella paikkakunnalla. Vastailen tässä nyt niihin kysymyksiin.

Miten ootte viihtyneet uudessa kodissa?

Ihan tosi hyvin! Lisäneliöt on olleet meille tosi kaivattuja. Etenkin työhuoneesta ollaan superinnoissaan. Kun saadaan se kuntoon ja sinne kunnon kaapit kaikilla tavaroille, niin sitten toivottavati päästään siitä, että tärkeitä kuitteja ja laskuja on jossain piirrustuspaperina. Maalle muuttaminen myös vähän jännitti, kun kaikkialle on matkaa ihan eri tavalla. Kaikki on kuitenkin sujunut yllättävän mutkattomasti ja on myös huomannut, ettei sieltä kotoa tarvitse kuitenkaan ihan liian usein poistua. Joukkoliikenteen häviäminen tietysti harmittaa ja aiheuttaa autoriippuvuuden.

Rakastan meidän pihaa ja on ollut kyllä niin ihanaa, kun lapsetkin tykkää kirmata siellä. Puuhaillaan paljon niitä näitä, paljon ei remonttihommia lasten kanssa ollessa saa tehtyä. Ollaan asian suhteen fine. Meille on ollut tärkeää viettää aikaa perheenä, antaa lapsille myös aikaa ennen uutta hoitoa ja ottaa lempeä alku hoitoon. Kaikilla on mukavampi fiilis ja kaikilla on helpompaa, kun lapset ovat levollisia ja hyväntuulisia. 

Mulla on tosi hyvä tunne uudessa kodissa, mikä on mulle tosi tärkeää. Sellainen turvallinen ja kotoisa, vaikka kaikki on rempallaan. Vakaa aikomus ja haave on saada huone kerrallaan kuntoon ja karsia tavarat vihdoin niin, että yksikään tavara ei seilaisi ilman päämäärää tai fokusta. Olen ihan myyty, kun ikkunasta tulvii vihreys ja luonto. On paljon mukavampi viettää aikaa nyt kotona, kun luonto on jotenkin lähellä, vaikka asuukin taajamassa.

Miten lapset suhtautuivat muuttoon?

Aluksi esikoinen ja keskimmäinen kyseli paljon, että koska mennään omaan kotiin. Sitä kesti pari, kolme viikkoa. Lapset ei nuku vielä omissa huoneissa, luulen sen tuoneen heille paljon turvallisuudentunnetta, kun nukutaan samassa sängyssä.

Myös kesäloma hoitojen välissä on varmaan osaltaan pehmentänyt muutosta. Kyllä he vanhan päiväkodin muisti ja muistaa, mutta olisi varmasti ollut oudompaa hypätä suoraa vanhasta päiväkodista viikonlopun jälkeen uuteen päiväkotiin.

Vaikuttaisi kyllä, että muutto on tehnyt kaikille hyvää. Varmasti myös lapset vain yksinkertaisesti kasvaa ja yhteisleikki sujuu paremmin. Silti on jotenkin kaikilla leppoisampi mieli, kun lapset voi ulkoilla tuosta noin vain eikä tarvitse rivitaloasumisen jälkeen koko ajan kieltää menemästä toisten pihalaattojen päälle. Lapset rakastaa kaikkea puuhailua ja he ovatkin superinnokkaita pihasaunan lämmittäjiä, ruohon leikkaajia ja risusavotan selvittäjiä.

Miten esikoisen eskari on alkanut?

Hyvin kai. Tai niin hän on itse ainakin todennut. Enhän minä oikein edes tajunnut, että NYT se eskari alkaa, kun mikään ei oikeastaan muuttunut. Ehkä se on myös siksi ollut esikoiselle helppo pala kakkua, kun kukaan ei oikein ole osannut lietsoa jännitystä ja mystifioinut uutta hoitopaikkaa.

Välillä hän on ollut luonnollisesti tosi väsynyt ja lyhytpinnainen illalla, onhan uusi alku rankkaa kaikille. Varmasti myös nuorempien sisarusten lyhytpinnaisuus ja tunteidenpurkailu ja huutaminen tuntuu hänestä tosi pahalta. Pääasiassa kuitenkin on yleensä hyväntuulinen ja leppoisa lapsi, eikä suuremmin iso muutos ole tuntunut vaikuttavan.

Muutamina päivinä esikoinen on mennyt nukkumaan myöhemmin kuin keskimmäinen ja tämä on ollut jotenkin myös tärkeää. Esikoinen kyllä osaa ottaa huomionsa, mutta hänen ja hänen ajatustensa äärelleen pysähtyminen vaatii rauhallisen ympäristön. Usein onkin jotenkin superihanaa keskustella kahdestaan kaikessa rauhassa niitä näitä. Hän saattaa kysellä mitä minä olen tehnyt viikonloppuna ja sitten minä kyselen mitä hän on puuhaillut.

Diabeteksen hoito sujuu uusilta hoitajilta superhyvin ja heihin täysi luotto. He kyselevät ja ihmettelevät herkästi, jos on mitään mikä mietityttää. Ja ajan kanssahan yksilöä vain oppiikin ymmärtämään. Esikoinen on selkeästi leimautunut, hoitajaan, joka oli ensimmäisenä viikkona paljon hänen kanssaan. Hänestä hän puhuu eniten ja mikäli hän ei ole aamulla heti paikalla, niin jääminen ei suju ihan niin mutkattomasti. 

Sen verran mitä ollaan henkilökunnan kanssa puhuttu, niin esikoinen tykkää kyllä kaikesta toiminnasta mitä he tekee ja on aktiivisesti mukana. Nyt hän on myös alkanut puhua, että hän menee eskariin eikä päiväkotiin. Jotenkin kyllä yleisilmeisesti kesän aikana taas kasvanut jotenkin joka tasolla isommaksi. Minun pieni.

Terapeutit ovat myös nyt startanneet toimintansa. Meillä jatkaa samat, mikä on kyllä kiva. Ihan riittävästi muutenkin muutoksia pienen ihmisen elämässä. 

Mites keskimäinen ja kuopus?

He tosiaan ovat eri päiväkodissa kuin esikoinen, mikä luo turhan paljon lisäsäätöä. Aluksi meillä oli ajatus, että kuopus olisi puolipäiväinen ja kaksi vanhempaa klo 16 asti. Kävi kuitenkin ilmi, että pienet menevät nukkumaan jo klo 11 jälkeen. Se olisi tarkoittanut sitä, että oma työpäivä jaa 2,5 tunnin mittaiseksi. Nytpä siis teemme niin, että he ovat klo 14 asti ja haetaan molemmat samaan aikaan.

Alun itkuisuuden jälkeen nyt viime päivinä kuopus on jäänyt hyvillä mielin päiväkotiin. Ensimmäinen viikko oli lapsile kiva, kun oli supistettua toimintaa ja he olivat samassa ryhmässä. Sen jälkeen olikin varmaan vähän sokki siirtyä toiseen ryhmään. Pihalla sisaruksen nähdessään helpottaa. Sitä ei aina itsekään ymmärrä, miten suuria kantavia voimia lapset ovat toisilleen. Aina toisistaan erossaolon jälkeen jälleennnäkemisen riemun edessä siihen havahtuu.

Meille pientä flunssaa meinasi jo pukata, mutta onneksi taidettiin päästä melko kevyesti. Ollaan popsittu vitamiineja nyt ympäri vuoden, en tiedä mikä niiden osuus on ollut asiaan ja kuinka pitkälle ne jeesaa. Aika näyttää, millainen tautitaakka saadaan tänä vuonna kannettavaksi.

Miten erityisen tuen tarpeet on siirtyneet kotikunnan vaihtumisen myötä?

Saimme iloksemme jatkaa samassa omaishoidon vapaiden hoitopaikassa. Muuten omaishoidon päätöstä emme ole saaneet vielä, kunnan työntekijän on tarkoitus tässä kuussa tulla käymään. Kaikenlaista säätöä on labraohjelmien toimimattomuudesta alkaen, mutta yllättävän kivuttomasti kaikki on mennyt. Iso etu on siinä, että sairaanhoitopiiri ei vaihtunut, jolloin kuitenkin kuntoutusvastuu ja erikoissairaanhoito pysyy samana. 
Suurin työ on ollutkin ehkä ennakkoon selvitystyössä. Mikä asia on kenenkäkin vastuulla, kuka osaa vastata kysymyksiini ja aikataulujen ja palaverien sopimista. 

Pidennetyssä oppivelvollisuudessa meinasi tulla ongelmia pyrokratian kanssa, kun aluksi oltiin sitä mieltä ettei pidennetyn oppivelvollisuuden päätös siirry uuteen kuntaan ja uusi kunta ei tee päätöstä ilman tuntematta lasta. Arkeen se ei olisi tässä vaiheessa vaikuttanut, mutta sitten myöhemmin esimerkiksi ryhmäkokoihin se vaikuttaa, jos pidennetyn oppivelvollisuuden päätöstä ei ole. Tällaisia asioita kannattaa siis ehdottomasti hyvissä ajoin varmistaa ja pyytää kirjallisenä päätökset, jotta sitten myöhemmin koulutaipaleella on jotain konkreettista johon vedota. 

Et semmosta. Viikonloppuna juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja samalla viimein kuopuksen ensimmäistä syntymäpäivää. Sitten tuleekin keskimmäisen synttärit. Oltaisiin muuten pidetty kaikkien yhteiset kimppasynttärit, mutta keskimmäisen synttärit jäi sairasteluiden vuoksi viime syksynä kokonaan pitämättä, hän saakoon ihan oman päivänsä.

Iloa, valoa ja hyviä asioita teidän viikonloppuun!