Pojan syksyiset ristiäiset

Kuopuksemme kastejuhlaa vietettiin marraskuun lopussa vanhempieni kotona. Arvoimme ensin seurakuntatilojakin juhlapaikaksi, mutta koska äitini on syntynyt emännöimään ja heillä on iso maalaistalo, oli juhlien järjestäminen heillä myös helppo valinta. Lisäksi meidän kunnassamme seurakunnan tilat ovat maksullisia, joten olipa valinta myös kustannustehokas. Myös esikoinen kastettiin vanhempieni luona, joten perinteeksi kai jo tätäkin voisi kutsua.

Rakastan juhlia, sekä järjestää että olla kutsuttuna. Jaksan aina ärsyyntyä jos joku kommentoi suunnitelmissani olevan vaivaa. Entä sitten? Miksi kaiken pitää olla aina helppoa ja vaivatonta? Varsinkin sellaisissa asioissa joista itse nauttii. Ei tässä elämässä kuitenkaan vaivatta pääse. Omat häät ovat olleet isoin juttu, jossa on päässyt toteuttamaan omaa luovuuttaan, mutta kyllä ristiäisissäkin oma puuhansa on. Se ei kuitenkaan haittaa minua, kun saan rauhassa puuhailla ja joku huolettaa lapsistani. Heh.

Kuvat ovat sekalaiselta seurakunnalta, mutta toivotavasti joku saa vähän ristiäisinsipaariota tai pääsee mukaan tunnelmoimaan. Olin ensin harmissani, että ristiäiset on taas myöhään syksyllä. Äkkiä se harmitus laantui, kun osaa tarkastella asiaa oikeassa valossa. Kun sitä luonnonvaloa ei ole, voi keskittyä tunnelmaan.

Minussa asuu pieni oman elämän floristi. Minusta on ihanaa tehdä kukka-asetelmia ja suunnitella niitä. Uskaltauduin heittäytyä kahvi- ja kastepöydän asetelmien tekoon, kun uskalsin aikanani tehdä myös oman hääkimppuni ja muut kukka-asetelmat häihin. Toki itse tekemällä säästää, mutta kannattavampaa olisi näpertelyyn mennyt aika olla töissä. Se ei kuitenkaan ole se pointti. Itse näpertäminen on minulle tärkeä osa juhlan tuntua ja tuo juhlaan erityistä sielukkuutta. Ostamalla valmiina pelkään myös ettei päänsisäinen visioni toteudukaan.

Ostin kukkakaupasta neljä punaisia oksaneilikkaa, neljä gerberaa ja kaksi marjakuismaa sekä kaksi oksaa tuota vihreää (jonka nimeä en kyllä muista). Hintaa näille tuli yhteensä 32 euroa. Lähikaupasta nappasin vielä mukaan ksyranteemikimpun varmuuden varalta hintaan 6,90. Heinät ja muut kuivakukat poimin tienpientareilta edeltävänä viikonloppuna ja jätin ylösalaisin roikkumaan katosta. Lisäksi äidin kukkapenkistä löytyi vielä jotakin vihreää.

Itselläni oli päällä Gipsyparrotin imetysmekko*, joka oli i-h-a-n-a. Ei kiristänyt tai puristanut. Se on rento, mutta kuitenkin juhlava. Imetys oli helppoa ja liehukkeiden ansiosta ei ollut mitään ongelmaa ruokkia poikaa kahvittelun lomassa. Mikä parasta, yritys on turkulainen. Imetysmekot ommellaan kuitenkin pienessä ompelimmossa Tallinnassa. Lasten rusetit ovat myös Gipsyn ja ne valmistetaan Turussa. Pojan juhla-asu oli lainassa ystävältä, jonka poika oli hieman aiemmin kastettu ja nahkatossut toiselta ystävältä, joka niin ikään myös on saanut pojan vähän ennen meitä. Rusetti sentään oli oma ja jäikin muistoksi.

Olen ollut huono delegoimaan juhlahommia muille, mutta nyt onnistuin huomattavan helposti jakamaan tarjoilujen taakkaa. Juhlapöytä saatiinkin aikaan sukujen naisten voimin. Äitini teki voileipäkakun, anoppi huoletti peruna- ja karjalanpiirakat sekä munavoin, mieheni isoäiti leipoi saaristolaisleivät ja vinoleivät (wilhelminat, kyntäjän pikkuleivät…, rakkaalla pikkuleivällä monta nimeä). Itselleni jäi vain täytekakun, vegaanisen porkkanapiirakan ja lohiskagenien täytteen valmistus. Lisäksi maljassa oli sekaisin Fazerin sinistä, dominoa ja geishaa.

En koe olevani materialisti, mutta ristiäisiä järjestellessä huomasin miten pajon tilaisuudessa oli esineitä, joilla oli historia. Se tuo juhlaan erityistä tunnetta ja arvokkuutta. Elämän jatkumoa, mutta kuitenkin juurruttaa. Kastemalja on äitini siskon maalaama ja sen mukana kulkee vihko, johon on kaikki suvussa kastetut merkitty. Kastemekko puettiin jo kolmannelle polvelle, eli on jo isäni päällä aikanaan ollut. Kahvipöydän pellavaliina on äitini kutoma ja kahvipöydässä aina juhlien aikaan.

Kastekaava meillä oli hyvin perinteinen. Lasten evankeliumin luki kummityttöni, ätini luki pienen rukouksen. Neiti sai kuivata kasteen jälkeen pikkuveljensä pään. Esirukouksen aikaan halusimme rukoilla oman ilomme keskellä myös yhden vertaisperheen puolesta, jolla on elämässään tällä hetkellä kohtuuton suru ja huoli läsnä. Virsinä meillä oli Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien, jotka siskoni säesti pianolla. Jumalan kämmenellä harjoittelimme neidin kanssa etukäteen viittomaan muutamasti ja hän osasikin hurjan hienosti. Videomateriaalia voi käydä katsomassa Instagramissa.

Vähän pelkäsimme kaikki kynttilöiden ja kakkujen puolesta, jos vauhti yltyy liian kovaksi meidän neitokaisella. Hän osasi olla kastetilaisuuden että koko juhlan ajan todella nätisti. Hän istui meidän vanhempiemme vieressä lähes koko toimituksen hievahtamatta ja ihmetteli mikä meininki. Taisi lumoutua tunnelmasta. Myös rauhassa nukutut päiväunet saattoivat auttaa asiaan.

Jo etukäteen ajattelin, että tällä kertaa täytyy muistaa ottaa vauvasta kuvia juhla- ja kastevaatteet päällä etukäteen. No, ei muistettu. Tai ehditty. Kastetilaisuuden jälkeen pojalla iskin nälkä ja kuvien ottamisesta ei niin ikään enää mitään sitten tullutkaan. Sen jälkeen alkoikin kahvihässäkät. Lisäksi näin loppusyksyn aikaan valon määrä on hyvin rajallinen, joten siksikin kuvat olisi hyvä ottaa edes sen pienen hetken aikana kun sitä valoa eniten on tarjolla. No, seuraavana viikonloppuna otettiin uusia kuvia, vähän levänneenpänä.

En usko olevani ainoa, joka saa kyselyitä mitä toivomme ristiäislahjaksi. Olinkin ensin ihan apua ja en keksi mitään, mutta kun aloin pohdiskelemaan, tuli paljonkin ajatuksia. Saimmekin tosi kivoja ja tarpeellisia lahjoja. Toinen ikuisuuskysymys on mitä ristiäisissä tarjoillaan. Seuraavaksi siis luvassa vielä esittelyt siitä mitä poikamme sai ristiäislahjaksi ja mitä nuo herkut olivat, joita pöytä notkui.

*Imetysmekko saatu yhteistyössä.