Saako sanoa kehitysvammainen?
Sana kehitysvammainen kalskahti korvaani vielä vuonna 2016 hyvinkin halveeraavana ja ikävä sanana. Ihmistä alentavana. Olen kuitenkin harjoitellut tietoisesti käyttämään kehitysvammainen-sanaa kirjoittaessani lapsestani, koska sellainen hän on. Hänellä on vaikeampaa oppia asioita verrattuna keskivertokansalaiseen. Ennen puhuin enemmän erityisistä. Sellainenkin hän on. Niin kuin me kaikki olemme.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kehitysvammaisen tilalle tulisi määrittää paremmin kuvaava ja vähemmän negatiivissävyinen nimitys. Tai sitten meidän pitäisi oppia ymmärtämään, mitä se kehitysvammaisuus on. On se kumma, että lastentarhatkin on muuttuneet päiväkodeiksi, mutta kehitysvammaisuuteen ei löydy korvaavaa sanaa. Ja lisättäköön ennenkö kukaan tarttuu tähän lastentarha asiaan niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että päiväkoti on parempi ja kuvaavampi sana tärkeälle pienten ihmisten paikalle.
Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Se on kuitenkin vain yksi osa ihmisen älykkyyteen vaikuttavista asioista. Toiset meistä osaavat aistia ihmisten välillä olevia energioita ja tunnelmia, ovat taitavia taiteen äärellä tai sosiaalisissa tilanteissa äärimmäisen supliikkeja. Sekin on älykkyyttä, mutta jota ei voi ÄO-testillä mitata.
Puhumattakaan koko persoonaan vaikuttavista asioista. Kasvatus, koulutuksen ja muun tuen taso, elinympäristö ja elämänkokemuksemme tekevät meistä jokaisesta erilaisen yksilön. Olenkin aiemmin kirjoittanut siitä, että on typerää puhua downeista yhtenä massana. Saati sitten niputtaa kaikki erityistä tukea tarvitsevat ihmiset tällaisen sanan alle. Kehityksen taso ja luonteiden kirjo on valtaisa, vaikka totta kai löytyy yhtäläisyyksiä ja tietyillä osa-aluella usein samankaltaisuutta esimerkiksi downin oireyhtymässä.
Kehitysvammaisten tukiliiton sivuilla on kiteytetty asia hyvin:
”Vamma voi johtua joko syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä.
Kehitysvamma ei ole sairaus. Se on vaurio tai vamma, joka haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta on suunniteltu meille kaikille”.
Jospa me kaikki ymmärtäisimme ja tekisimme töitä tämän viimeisen lauseen eteen, koko yhteiskunta voisi paremmin.
Löysin aivan mahtavan videon siitä, mitä kehitysvammaiset ihmiset itse ajattelevat kehitysvamma-sanasta. Yhteenvetona suurin osa ei pitänyt siitä, että heitä kutsutaan kehitysvammaisiksi ja parempi sana olisi käyttää erityistä. Hyvä esimerkki tuli siitä, että monesti työpaikoilla kehitysvammaisuus leimataan vaikeaan vammaisuuteen. Kehitysvammainen-sana niputtaa suuren kirjon erilaisia ihmisiä, minkä jälkeen jokaisen ihmisen yksilöllisyys häviää.
Ongelmallisimpana en pidä sitä, että puhutaan kehitysvammaisista sillä sanalla. Sen sijaan kuulemani ”Toi on niin vammasta” tai ”Vittu sä oot vammanen” saa itseni vesikauhuiseksi supikoiraksi. Vammaisuus on viimeinen asia, jolla ketään tulisi pyrkiä alentamaan tai vähättelemään. Vammastelulla herkuttelua olen kuullut usein lapsien suusta. Mietin joka kerta, kun kuulen toisen haukkuvan toista kehitysvammaiseksi mistä se juontaa juurensa? Olen varmasti ajattelemattani ennen esikoistani sanonut joskus juuri jonkun typerän tai epömiellyttävän asian olevan vammaista.
Voisiko jokainen perhe käydä päivällispöydässään keskustelun ikätasoisella tavalla siitä, mitä kehitysvammaisuus tarkoittaa, näkyykö se teidän elämässänne jotenkin ja miten kehitysvammaisiin voisi suhtautua. Ja jos ette harrasta yhteisiä ruokahetkiä, nyt olisi hyvä aika aloittaa uusi ja helppo tapaa pitää yhteyttä yllä omaan perheeseen.
Kuvat ovat neidistä 6 kuukauden iässä. Hänestä olen aikoinaan kirjoittanut puolivuotiaan kuulumisia. Kohta onkin aika tehdä myös kuopuksesta samanlainen päivitys.
Saa sanoa kehitysvammainen kun mitään muutakaan sanaa ei ole keksitty.Mutta vammaisuutta ei toki saa halventaa kuten tuollanen vittu sä oot vammanen on loukkaavaa. Silti voisi joku fiksumpikin sana olla kuin kehitysvammainen mutta ei kuitenkaan mikään vajaa-älyinen tai tyksä-älyinen tai mikään sellanen. Olen itsekin kehitysvammainen vaikka sitä ei uskoisi kun osaan kirjoittaa selvästi ja hyvin ja osaan ottaa kantaa moniin asioihin ja olen itsenäinen ja matkustelen ja teen juttuja kuten muutkin. Vasta jos minun kanssa koittaa keskustella vaikeista ja monimutkaisista asioista niin tulee ilmi vammaisuuteni ja se että älykkyysosamääräni on alle 70 muuta se on lähempänä lukemaa 70 kuin lukemaa 50. Itselläni kehitysvamma todettiin vasta joskus 17 vuotiaana koska usein tytöillä ja naisilla se huomataan myöhemmin kuin pojilla ja varsinkin kun vammani on hyvin lievä. Terveisin. Mikaela
Kiitos Mikaela viestistäsi! Ihanaa, että kerroit oman mielipiteesi, koska sinua aihe nimenomaan koskettaa. Ja niiden mielipidettähän tässä pitäisi eniten kuulla.
En oikein ymmärrä miksi sana ”kehitysvammainen” olisi mitenkään halventava tai vähättelevä, sehän on lääketieteellinen termi. Tai miksi sitä erityisesti pitäisi korostaa omasta lapsesta puhuttaessa, voithan itse käyttää haluamaasi termiä (jos ylipäätään pakko on). Ennemmin puhuisin lapsesta ihan nimellä. Hänellä saattaa olla erityisiä tuen tarpeita, mutta silti hän on se oma persoonansa.
Sitten et todennäköisesti ole koskaan joutunut kohtaamaan vammaisuuteen liittyvää syrjintää ja vihapuhetta. Tämä teksti oli pohdintaa siitä, miten ”kehitysvammainen” on meidän yhteiskunnassa sanana halventava ja ”vammaista” käytetään haukkumasanana ja vähäteltäessä toisia ihmisiä. Siksi sen käyttö on tuntunut joskus aikanaan vaikealta. Tässä tekstissä ei ollut kyse siitä, miten minä kutsun lastani, vaan miten ylipäänsä mediassa, terveydenhuollossa, illanistujaisissa ja muualla yhteiskunnassa käytetään kieltä, kun puhutaan ihmisen vammasta.