KCMC

Materuni village and 4th week in theatre

Maisemat ja ilmat senkun komistuu! Tänään lauantaina tehtiin päiväretki porukalla (6hlöä) Materunin kylään, jossa meidän oli tarkoitus löytää vesiputoukset. Kyllä, ne samat, jota viime viikonloppuna etsittiin. No, nyt ne löyty! Kestävän kehityksen teemalla meidän piti päräyttää hoodeille taas dalla dallalla (Onko se nyt dalla dalla vai daladala? Saa valistaa). Oltiin kuitenkin istuttu autossa reilu tunti eikä liikkeelle lähdöstä ollut pienintäkään merkkiä, niin rimpautimme meidän luotto taksarille, josko veis meidät perille ja kyllähän se lupas! 12 000 Tsh (=6€) per kärsä ja kävelyä jäi meille enää noin 20-30 min. Täällä ei siis julkiset liiku senttiäkään ennenkö auto on niin täynnä että ilma ei enää kierrä. Aikataulut saa siis ihan tyystin unohtaa.

Tälläkin kertaa kyllä vähän hirvitti kapeat ja melko pystysuorat puuterimaiset/ irtohiekkaiset tiet, mutta ihmeesti sitä perheautollakin ”vuoristossa” kulkee. Moshi townista on n. 14 kilometriä Materunin kylään. Dalla dallalla mentäessä kävelymatkaa tulee n. tunnin verran, mutta meidänpä kuski vei melko pitkälle meidät. Kävelyä jäi n. 20-30 min.

Dalla dallassa on tunnelmaa! (Ja celssiuksia).

Dalla dallassa on tunnelmaa! (Ja celssiuksia). KCMC:ltä Moshi towniin.

Dalla dallan ikkunasta Moshi townin katukuvaa

Vesiputouksille ei ilmeisesti ilman opasta pääse ollenkaan ja siitä piti pulittaa kunkin 10 000 Tsh (=5€). Se osoittautuikin kuitenkin ihan sen rahan arvoiseksi, sillä pääsimme taas kuulemaan luonnosta ja kasveista. Nyt on bongattu avokaado-, mango- ja passionpuitakin! Maisemat oli rehevät ja vihreät kuivasta kaudesta huolimatta. Tämmöselle fiilistelijälle nää ryhmätrekit on välillä haastavia, kun ei voi pysähtyä ja mennä oman pään mukaan. Toisaalta on ihanaa, että saa jakaa jotain näin ihanaa yhdessä.

Banaanipuiden kasvaminen kestää n. 7 kk ja banaanien kasvaminen noukittavaksi 5 kk. Sen jälkeen sen banaanipuun elämä on förbi ja ne pitää kaataa uusien tieltä pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jukkapalmuaita. Taas uusi merkitys: Tien varteen laitetaan Jukkapalmut, niin ihmiset tietää, että talossa juhlitaan jotakin. Jos tän olisin tienny nii Niko meilläki olis häissä ollu koivujen tilalla näitä;)

Jukkapalmuaita. Taas uusi merkitys: Tien varteen laitetaan Jukkapalmut, niin ihmiset tietää, että talossa juhlitaan jotakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Netistä löysin tiedon, että putoukset olis 150 m korkeat. Korjatkaa jos joku tietää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesi oli kirkasta ja täysin uintikelpoista. Ja hyytävän kylmää, mutta virkistävää. Kun oltiin polskittu sielumme kyllyydestä, lähdettiin patikoimaan putouksen yläpäähän. En osaa yhtään sanoa kuinka korkeella oltiin, mutta kaunista oli. Tajuan aina välillä täällä, et mun suu taittuu välillä ihan hirveeseen virneeseen ja koko kehon valtaa valtava onnen ja onnellisuuden tunne. Sen vaan sanon kaikille, että uskokaa unelmiinne ja tehkää töitä niiden eteen. Se palkitaan, ennemmin tai myöhemmin.

Villi passionpuu

Avokaadopuu. Sesonki on toukokuusta kesä-/heinäkuuhun, mutta toki niitä ympäri vuoden saa. Oikeen kun siristätte niin näätte.

Avokaadopuu. Sesonki on toukokuusta kesä-/heinäkuuhun, mutta toki niitä ympäri vuoden saa. Oikeen kun siristätte niin näätte.

Oikean puoleinen puu on mangopuu. Sesonki alkaa marras-joulukuussa. Näin korkealla menestyy kuulemma muutenkin tosi huonosti mangot.

Oikean puoleinen puu on mangopuu. Sesonki alkaa marras-joulukuussa. Näin korkealla menestyy kuulemma muutenkin tosi huonosti mangot.

Joko muistatte tän kukan nimen?

Entäs tän?

Entäs tän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaista kinttupolkua tallattiin tää päivä. Ihan sai myös jalkoihin siis kattoo, jossei halunnu "muutamaa" metriä pudotusta.

Tällaista kinttupolkua tallattiin tää päivä. Ihan sai myös jalkoihin siis kattoo, jossei halunnu ”muutamaa” metriä pudotusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Täällä kyllä syödään muuten banaania! Aamupalalla banaanikeittoa, lounaalla paistettua banaania, janoon ja juhlaan banaaniolutta. Viiniäkin löytyy. Takastulomatkalla pysähdyttiin kioskilla, jossa tehdään banaaniolutta. Saatiin maistaa ihan home made- versiota sekä pullotettua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kavereilla on vielä ihan kauheesti hyviä kuvia kameroissaan, joita olis kelvannu näyttää. Myöhemmin saattaa siis tulla vielä kuvia jälkeen päin päivitettynä. Kuvien laadusta sen verran, että täällä on tosi kirkasta ja mun oma kuvaajan ura vasta melkosen aluillaan, mutta josko nää tästä kehittyis ajan saatossa! Mitään kuvia ei oo käsitelty. Olkaa armollisia;)!

Tämä viikko sairaalalla on ollut ehdottomasti paras! Emmin joutuessa sairastaa vielä tällä viikolla, mä lähdin Estherin kanssa kirurgisen osaston aamurapsalle ja pujahdinkin leikkausosastolle. Maanantaina katoin pari leikkausta ja Esther opetti mulle instrumenteista ja leikkauksen kulusta ”kaiken”. Päivän viimisen leikkauksen olinkin sitte jo instrumenteissa. Huisin jännää! Siellä mä oon tän viikon ojennellu jos jonkinlaista härpäkettä ja yrittäny saada selvää mitä kirurgi maskin takana mumisee. On niin ihanaa, kun voi tehdä jotain ja yrittää edes olla avuksi.

Ja voitteko kuvitella, maanantaina tulee tasan kuukausi reissuun lähdöstä. Herranen aika mihin nää päivät on menny!

IMG_0053

IMG_9968

Kaikki kuvat on mun ja viimeistään tästä lähdin pyrin myös muiden kuvista kertomaan. Aikaisempien postauksien kuvista osa on Emmin. Ethän kopioi mitään kuvia luvatta!

Tänne on jo pitkään povattu pahinta myrskyä sitten 60-luvun, mutta eipä oo meidän onneksemme merkkejä ollut vielä, parin päivän kovaa tuulta lukuun ottamatta. Ja nyt kun pääsee sanomasta, niin ensimmäiset jyrähdykset ja vesipisarat havaittu. Emmi näki jo komioita salamoitakin. Antais nyt vaan meidän nauttia auringosta. Leppoisaa lauantaita ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille. Naatiskelkaa!<3

After 3 weeks

IMG_9683

3 viikkoa takana, 10 edessä. Kuin kalssista sanoa, mut aika menee ihan siivillä. Kaikkialla muualla paitsi sairaalalla. Takana on 2 viikkoa pediatrisella, 1 viikko kirurgisella. Kaikki mitä on käteen jääny tässä kohtaa on enemmän ja vähemmän ei mitään. Me ei Emmin kanssa päästä oikeen edelleenkään tekeen mitään muuta kuin petaan petejä ja kuunteleen swahilinkielisiä raportteja. Yhtenä päivänä mut ja Emmi laitettiin eri päihin petaamaan petejä. Mun päässä alko lääkärinkierto (engalnninkielinen ja mukava lääkäri) ja mä aloin keskittyä siihen. Emmin piti sijata vuoteita, mutta puhtaita lakanoita ei ollut enempää. Emmi tuli kans kierrolle ja sen tule hakeen takas yks hoitaja kiukkusen olosena. Yritä siinä nyt sitten hyvässä hengessä selvittää, että ei tässä voi oikein puhtaiksi lakanoiksikaan muuttua…

Yhdessä kipsauksessa ollaan avustettu = Lääkäri sanoo vaan et pitäkää tästä ja vetäkää tuosta. Yritä siinä nyt sitten ymmärtää, että millaiseen kulmaan ja asentoon käsi on tarkotus pistää ja millainen veto tarvitaan. Täällä käytössä on pelkästään kalkkikipisit. Opiskeluaikoina harjoteltiin yks kalkkikipsaus, mut ei enempää, koska se on niin so last season. Turun ammatti-instituutille silti syvä kumarrus tässä kohtaa, muuten se olis ollut ihan uus juttu.

Emmi on ”hoitanut” myös yhden haavan = Kirurgisten taitoksien vaihto ja keittosuolalla putsaus. Täällä ei turhia kikkailla! Ja kaikki haavat on enemmän ja vähemmän tulehtuneita. Ja antibiootteja annetaan kutakuinkin puolet vähempi kuin vastaavissa tilanteissa Suomessa.

Eilen oli tikkien poistoa ja satuttiin mestoille. Ei se tekniikka näyttänyt ihan oppikirjamaiselta muutenkaan, mutta en voinu olla enää vaan hiljaa katsoa, kun hoitaja poisti jatkuvaa ommelta niin, että pinnalla olleet ompeleet menivät haavan sisälle ja taas ulos. Kerroin, että kaikki mikrobit menee sieltä kaks kuukautta sitten pestyltä iholta sinne haavaan ja uuden tulehduksen alku on valmis. ”Näin meillä tehdään, on aina tehty”. Ok.

Kirran osaston aikataulu menee kutakuinkin näin:

07.30-8.30 hoitajien kierto ja raportti (kaikki kiertää pediltä pedille)

8.30-9.30 lakanoiden vaihto, jos niitä puhtaita siis on

9-11 lääkärien kierto (välissä hoidetaan haavoja ja sen sellasia)

11-12 teetauko

12-13 lääkkeiden jako

-> odotetaan, että iltavuoro tulee 14:00

Välillä kyllä on supermukavia lääkäreitä, jotka kertoo mitä on meneillään ja oppii uusia asioita sairauksista. Ihmetyksekseni hoitajat on melkosen laiskoja ja välinpitämättömiä työtään kohtaan omalla mittapuulla. Nenää kaivetaan ja pyyhitään mekon helmaan, kännyköitä räplätään minkä ehditään, raportteja ei kuunnella, dreeniputket ja tyhjät ampullat lojuu lattialla ja sitä rataa.

Edessä olis vielä kirraa (1vk), sisätauteja (2vk), gynekologista(1vk), obstrektista (1vk) ja synnäri (2vk). Sekä se meidän kolmen viikon loma!<3 Joka viikonlopun jälkeen me ajatellaan, et nyt taas uus startti, kyllä nää työt tästä. Ens viikoks tehtiin lupaus, että mennään suoraa lääkärien mukaan ja katotaan, josko päästäis hommaan sisälle.

Vaikken huimasti oo vielä ammatillisesti kostunut tästä jaksosta, on mun maailma tosiaan avartunut jo nyt. Oon oppinut elämästä ja afrikkalaisesta (ja muista) kulttuurista. Raportilla istutaan 6 samalla ”sohvalla” ja AINA mahtuu johonkin väliin VIELÄ yksi. Perjantain rapsalla, kun istuttiin kanat orrella, niin yks aivan tuntematon hoitaja alko ihan kylmänviileesti nojaa kyynärpäällä mun polveen ja kaivaa nenää. Oli siinä suomineidolla naurussa pidättelemistä.

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kovin oli tyhjää ja hiljaista, koska uudet tavarat tulee tiistaisin ja perjantaisin. Huhupuheiden mukaan tää mesta kyllä pursuilee tavaraa. Täytyy tulla todistamaan se joku toinen päivä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housemate Alex from Poland

Dalla dalloissa eli minibusseissa istustaan melkein sylitysten tai naama kiinni toisen hanurissa. Ja jos kassit ei mahdu omaan syliin ne annetaan seuraavalle. Kotona ei oo niin justiina jos jonkun köntsät on jääny pyttyyn, kun pönttöjen vetävyys ei aina oo ihan high teckkii. Ja toistemme pikkupöksyjä ripustellaan sujuvasti takas narulle, kun on tuulessa tippunu.

Sähköttömyys päivisin ei ole mikään juttu. Viime viikonloppuna oli 2,5 päivää sähköt pois ja täytyy myöntää, että pikku hiljaa alko harmittaa, kun ees puhelinta ei saanu ladattua. Mutta ei siinä vielä katastrofin aineksia ollut, taskulamppu ja mahtava seura korreloi paljon! Sähköjen palautuminen ajallaan herättää jo riemunliekin rintaan. Se tarkoittaa esim. sitä, että saa kokattua!

Oon onnellinen antamisen-, saamisen- ja jakamisenilostani, joka on todennäköisesti kiitosta isosta perheestäni, jossa oli yksi vessa ja suihku, yhteiset päivälliset ja tiivis tunnelma kotisohvalla. Musta on ihanaa, että aina tänne Tansiniakotiin tullessa kaverit kysyy miten päivä on mennyt (Aivan kuin äiti aina kotiin tullessa lapsena. Ja kuinka se sillon välillä ärsytti niin paljon, mutta oli silti niin kivaa). Välillä haluis tietty olla vaan hiljaa ja omin ajatuksin, mutta yritän myös aina muistaa kuinka onnellinen oon, että mulla on nää ihmiset täällä. Me syödään ja tehdään ruokaa yhdessä ja lainataan/ otetaan toisiltamme oli se kyse sitten laturista tai avokaadosta, vessaan jonotellaan sujuvasti jalat ristissä ja saman taskulampun alla pilkotaan vihanneksia ja luetaan Lonely Planettia.

Täällä voidaan siis mainiosti. Viikonloppu meni taas aivan liian nopee, mutta kai se on vaan positiivista, että on tekemistä ja kokemista! Viime viikonvaihteessa mulla oli selittämätön 4 päivän vatsakipu ilman muita oireita ja usko meinas kyllä jo loppuu. Emmiki googletteli ja diagnosoi mulle jos jonkinlaista. Nyt kuitenkin pötsi tuntuu ihan hyvältä.

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Perjantaina meillä oli pienet bbq partyt ja grillattiin perunaa, kasvisvartaita ja banaaneja ja illasta tuli taas Doctor’s compoundin A14 tupaten täyteen iloisia juhlivia opiskelijoita. Ilta jatkui kuinkas muutenkaan kuin Glacier’siin. Lauantaina koettiin ikimuistoinen ja ei niin happirikas dalladalla matka, kun yritettiin omatoimisesti porukalla löytää yhdet vesiputoukset. Yritykseksi jäi, koska oli vähän muuttujia. Seuraavaan kertaan. Kyllä ne vielä löytyy! Ja tänään me ollaan vietetty päivä banaaniplantaaseilla, chagga heimon historiaan tutustumassa, opettelemassa ja katsomassa kuinka kahvi tehdään ihan papujen poimimisesta alkaen ja räpiköity paratiisimaisissa maisemissa vesiputouksilla. Niistä aivan varmasti lisää:)!

IMG_9810

ReissuReijoni:)!

ReissuReijoni:)!

Sähköttömyys ja netin hitaus alkaa välillä jo käymään vähän luonnon päälle, kun tätäkin tekstiä on yritetty jo saada jos jonkin monta päivää uunista ulos. Eilenkään meillä ei ollut koko päivänä sähköä ja tänään se tuli tossa 22 paikkeilla. Kuvia olis näyttää vaikka ja kuinka, mutta se on jo aivan liikaa pyydetty näillä nopeuksilla. Tuutte sitte joulukuussa Kotkaan katsomaan! Pitää vissiin aina alkaa kuudelta jo heräileen, nii muutaman kuvan saa ladattua!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja pitäkää meille peukkuja, että ens viikko sairaalalla olis parempi! 😛

Daily life

Voikohan sitä jo puhua, että täälläkin vietetään arkea. Rutiinit tuntuu ainakin löytyneen. Maanantaista perjantaihin jyskytetään osastoilla yleensä puol kasista yhden huitteille. Nyt ensimmäiset kaks viikkoa ollaan oltu pediatrisella osastolla ja viidakkorumpu pärisee, sillä emme tiedä vielä mihin me seuraavaksi mennään.

IMG_9517

IMG_9627

 

IMG_9535

IMG_9623

IMG_9626

IMG_9533

Iltapäivällä kävellään yleensä torin kautta hakemaan hedelmiä ja muita ruokatarpeita ja fiilistellään menemään. Tai sitten tullaan suorinta tietä lopen uupuneina asunnolle ja lueskeskellaan kirjoja ja ihmetellään taas mitä meidän silmät on nähnyt. Sen verran länkkärimeininkiäkin löytyy, että otettiin läheisen hotellin kuukausikortti, jossa päästään gymille ja poolille nauttimaan auringosta ja vedestä. Ja kirsikkana kakun päällä; pääsee lämpimään suihkuun!

IMG_9570

IMG_9571

IMG_9634

Täytyy todeta et ensimmäiset viikot sairaalalla ollaan oltu ihan kujalla ja yritetty vaan saada swahili-englanti-mongerruksesta jotakin selvää, mutta tänään on päässy jo vähän olevanas puuhaamaan jotain muutakin, kun kiertään raportilta raportille ja petaan petejä :D. Kohokohdiksi on muodostu vastasyntyneiden hellittely, malaria- ja HIV-testien ottaminen ja verikokeen ottaminen (neulalla ja ruiskulla :’D). Täällä ainakin pääsee luovuus valloileen!

IMG_9527

Anestesiahuone

IMG_9622

Hoitajista (ja ylipäätään paikallisista ihmisista) on vähän ristiriitainen olo. Toiset on tosi ystävällisiä ja herttasia ja toiset tuntuu kovinkin tylyiltä ja ynseiltä. Huomaa kyllä kuinka paljon he arvostavat sitä, kun yrittää puhua swahilia. Ja myös sen, että kun on nöyrä ja ystävällinen, niin yleensä myös takaisin saa hymyn ja ehkä ”läimäytyksen” kädelle 😀 Täällä pieni tuttavallinen töytäisy/ läpsäisy kuuluu kaverilliseen tervehdykseen. Kaikki kysyy ja toivottaa joka aamu ja oikeestaan joka armias väli mitä kuuluu ja huomenta ja sitä rataa. Ainakin vielä se on tuntunut supermukavalta verrattuna siihen ettei kukaan sano aamulla mitään ja jos sanoo, niin melkein murahtaa.

Täällä sairaalassa henkilökunta nauraa ja heittää huumoriksi ihan avoimesti. Se on ilmapiiriä huimasti keventävää, mutta välillä tosi hämmentävää. Ei tunnu kovin mukavalta heittää vitsiä vakavasti sairaan lapsen vuoteen äärellä, varsinkin kun kaikki kuulee kaiken. Siis koko huone, jossa on yleensä kymmenkunta vuodetta perheineen. Ja raportit ja potilasasiat käydään avoimesti kaikkien kuullen vuoteen äärellä. Eipä kai sitä paljon estämäänkään pysty, kun potilaiden sänkyjen välissä on n. 30 cm väliä.

IMG_9615

Yksi potilashuoneista. Katossa roikkuu hyttysverkot öitä varten.

Raportteja tässä on tullu kuunneltua koko sielun kyllyydestä, kun heti aamusta on yöhoitajan raportti, sitten käydään kaikkien potilaiden sängyn luona pitämässä raportti, sen jälkeen vähän pedataan petejä ja alkaa lääkärien raportti. Ja sepä menee sitte silleen, että 15 lääkäriä ja muutama hoitaja käy yks kerrallaan yhen potilaan ja pohtii isoon ääneen lapsen kohtaloa. Eipä tuntuisi musta kauheen kivalta, jos mun pienokainen joutuisi kuulemaan esimerkiksi jostakin kasvaimesta, jota ei pysty leikkaamaan tai että mun perheellä ei olis varaa maksaa enää useampia hoitopäiviä.

IMG_9523

Hoitajien toimisto, kahvihuone, potilaiden odotustila, potilaspapereiden säilytyspaikka… Ja kaikkea siltä väliltä

IMG_9529

Ja taas yhdenlaista raporttia.

Yks päivä sairaalassa maksaa 10 000 TSH (5€) ja sillä ei saa vasta kuin sängyn. Päälle tulee kaikki hoidot (= lääkkeet, kanyylit, kokeet, tutkimukset…). Esimerkiksi CT-kuva maksaa n. 100€  ja se jos joku on iso raha täällä. Esim. lääkäri tienaa n. 800 000 TSH kuukaudessa, mikä on euroissa n. 370€. Himppasen kovemmat tekijät 1-2 milj. TSH ja top level 4-5 milj. Laskekaa ite 😀 Ja miettikääs sitä. Hoitajien palkoista ja esim. asumiskustannuksista ei olla tohdittu vielä kysellä, kun ei tiietä kuinka sovelias aihe se täällä on. Muutama tosi mukava hoitaja täällä kyllä on, kenen kanssa ollaan puhuttu Suomen ja Tansanian terveydenhuollon eroavaisuuksista melko paljon. Mukava avartaa myös heidän maailmaansa.

IMG_9524

Suun kautta otettavat lääkket. Tramal on kovin kipulääke, mitä sairaalasta köytyy ja sekin on vain ja ainoastaan syöpäpotilaille.

IMG_9525

Nitriilihanskat. Tai suojakäsineet ylipäätänsä. Kuinka kova juttu se voikaan olla? No aika kova. Melkein käsistä vietiin, kun kaivettiin ekana päivänä meijän suojakäsineitä taskusta. Täällä ei oo nyt koko aikana ollut tehdaspuhtaita suojakäsineitä, steriilejä vain. Eikä niitäkään nyt kovin soveliasta ole ”turhanpäiväiseen käyttää”. Niinpä me pedataan kaikkien vuoteet samoilla hanskoilla ja vaihdetaan pissaset ja veriset lakanat uusiin. Ja miksi me vaihdetaan lakanat hanskat kädessä ja sitten verinäytepurkkja hiplitään paljain käpälin?

IMG_9661

IMG_9660

Yksi hoitaja tykästy hanskoihin niin, että päätti sitten desinfioida hanskat ja käyttää uudelleen. Parkasu meinas päästä. Ei hoitajille siis tiedoksi, että hanskat päästävät aina läpi jonkin verran ja ovat lähinnä näkyvän lian poissapitämistä varten. Desinfektio haurastuttaa hansikasta entisestään ja ne ovat kertakäyttöisiä joka tapauksessa. Käsidesistä täällä ei ole tietoakaan. Kerroin yhdelle hoitajalle, että me laitetaan käsidesiä jokaisen toimenpiteen (esim. ennen ja jälkeen suojakäsineiden laiton) välissä, jokaisen potilaan välissä ja oikeastaan joka välissä. Ensin se katto mua kun halpaa makkaraa, mutta uskos ja oli ihmeissään.

Nyt meillä on taas sähköt kotona (yleestä ne toimii joka päivä 7pm-7am) ja mennään kokkamaan avokaadopastaa. Suomessa en tykänny avokaadosta yhtään, mutta eilen söin pastaa ekaa kertaa ja voi taivas<3