vesiputous

Maisemat ja ilmat senkun komistuu! Tänään lauantaina tehtiin päiväretki porukalla (6hlöä) Materunin kylään, jossa meidän oli tarkoitus löytää vesiputoukset. Kyllä, ne samat, jota viime viikonloppuna etsittiin. No, nyt ne löyty! Kestävän kehityksen teemalla meidän piti päräyttää hoodeille taas dalla dallalla (Onko se nyt dalla dalla vai daladala? Saa valistaa). Oltiin kuitenkin istuttu autossa reilu tunti eikä liikkeelle lähdöstä ollut pienintäkään merkkiä, niin rimpautimme meidän luotto taksarille, josko veis meidät perille ja kyllähän se lupas! 12 000 Tsh (=6€) per kärsä ja kävelyä jäi meille enää noin 20-30 min. Täällä ei siis julkiset liiku senttiäkään ennenkö auto on niin täynnä että ilma ei enää kierrä. Aikataulut saa siis ihan tyystin unohtaa.

Tälläkin kertaa kyllä vähän hirvitti kapeat ja melko pystysuorat puuterimaiset/ irtohiekkaiset tiet, mutta ihmeesti sitä perheautollakin ”vuoristossa” kulkee. Moshi townista on n. 14 kilometriä Materunin kylään. Dalla dallalla mentäessä kävelymatkaa tulee n. tunnin verran, mutta meidänpä kuski vei melko pitkälle meidät. Kävelyä jäi n. 20-30 min.

Dalla dallassa on tunnelmaa! (Ja celssiuksia). KCMC:ltä Moshi towniin.

Dalla dallan ikkunasta Moshi townin katukuvaa

Vesiputouksille ei ilmeisesti ilman opasta pääse ollenkaan ja siitä piti pulittaa kunkin 10 000 Tsh (=5€). Se osoittautuikin kuitenkin ihan sen rahan arvoiseksi, sillä pääsimme taas kuulemaan luonnosta ja kasveista. Nyt on bongattu avokaado-, mango- ja passionpuitakin! Maisemat oli rehevät ja vihreät kuivasta kaudesta huolimatta. Tämmöselle fiilistelijälle nää ryhmätrekit on välillä haastavia, kun ei voi pysähtyä ja mennä oman pään mukaan. Toisaalta on ihanaa, että saa jakaa jotain näin ihanaa yhdessä.

Banaanipuiden kasvaminen kestää n. 7 kk ja banaanien kasvaminen noukittavaksi 5 kk. Sen jälkeen sen banaanipuun elämä on förbi ja ne pitää kaataa uusien tieltä pois.

Jukkapalmuaita. Taas uusi merkitys: Tien varteen laitetaan Jukkapalmut, niin ihmiset tietää, että talossa juhlitaan jotakin.

Netistä löysin tiedon, että putoukset olis 150 m korkeat. Korjatkaa jos joku tietää!

Vesi oli kirkasta ja täysin uintikelpoista. Ja hyytävän kylmää, mutta virkistävää. Kun oltiin polskittu sielumme kyllyydestä, lähdettiin patikoimaan putouksen yläpäähän. En osaa yhtään sanoa kuinka korkeella oltiin, mutta kaunista oli. Tajuan aina välillä täällä, et mun suu taittuu välillä ihan hirveeseen virneeseen ja koko kehon valtaa valtava onnen ja onnellisuuden tunne. Sen vaan sanon kaikille, että uskokaa unelmiinne ja tehkää töitä niiden eteen. Se palkitaan, ennemmin tai myöhemmin.

Villi passionpuu

Avokaadopuu. Sesonki on toukokuusta kesä-/heinäkuuhun, mutta toki niitä ympäri vuoden saa. Oikeen kun siristätte niin näätte.

Oikean puoleinen puu on mangopuu. Sesonki alkaa marras-joulukuussa. Näin korkealla menestyy kuulemma muutenkin tosi huonosti mangot.

Joko muistatte tän kukan nimen?

Entäs tän?

Tällaista kinttupolkua tallattiin tää päivä. Ihan sai myös jalkoihin siis kattoo, jossei halunnu ”muutamaa” metriä pudotusta.

Täällä kyllä syödään muuten banaania! Aamupalalla banaanikeittoa, lounaalla paistettua banaania, janoon ja juhlaan banaaniolutta. Viiniäkin löytyy. Takastulomatkalla pysähdyttiin kioskilla, jossa tehdään banaaniolutta. Saatiin maistaa ihan home made- versiota sekä pullotettua.

Kavereilla on vielä ihan kauheesti hyviä kuvia kameroissaan, joita olis kelvannu näyttää. Myöhemmin saattaa siis tulla vielä kuvia jälkeen päin päivitettynä. Kuvien laadusta sen verran, että täällä on tosi kirkasta ja mun oma kuvaajan ura vasta melkosen aluillaan, mutta josko nää tästä kehittyis ajan saatossa! Mitään kuvia ei oo käsitelty. Olkaa armollisia;)!

Tämä viikko sairaalalla on ollut ehdottomasti paras! Emmin joutuessa sairastaa vielä tällä viikolla, mä lähdin Estherin kanssa kirurgisen osaston aamurapsalle ja pujahdinkin leikkausosastolle. Maanantaina katoin pari leikkausta ja Esther opetti mulle instrumenteista ja leikkauksen kulusta ”kaiken”. Päivän viimisen leikkauksen olinkin sitte jo instrumenteissa. Huisin jännää! Siellä mä oon tän viikon ojennellu jos jonkinlaista härpäkettä ja yrittäny saada selvää mitä kirurgi maskin takana mumisee. On niin ihanaa, kun voi tehdä jotain ja yrittää edes olla avuksi.

Ja voitteko kuvitella, maanantaina tulee tasan kuukausi reissuun lähdöstä. Herranen aika mihin nää päivät on menny!

Kaikki kuvat on mun ja viimeistään tästä lähdin pyrin myös muiden kuvista kertomaan. Aikaisempien postauksien kuvista osa on Emmin. Ethän kopioi mitään kuvia luvatta!

Tänne on jo pitkään povattu pahinta myrskyä sitten 60-luvun, mutta eipä oo meidän onneksemme merkkejä ollut vielä, parin päivän kovaa tuulta lukuun ottamatta. Ja nyt kun pääsee sanomasta, niin ensimmäiset jyrähdykset ja vesipisarat havaittu. Emmi näki jo komioita salamoitakin. Antais nyt vaan meidän nauttia auringosta. Leppoisaa lauantaita ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille. Naatiskelkaa!<3