luonto

Millaista luomuviljely on Suomessa

Olen kasvanut luomumaatilalla, mutta mitä oikeastaan tiedän luomumaanviljelystä? Lopulta aivan liian vähän. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä oppia omista juuristaan. Viime viikonloppuna vietettiin Suomalaisen ruoan päivää. Aikeinani oli jo silloin kirjoittaa teidän kysymyksien pohjalta millaista on luomumaanviljely, mutta.., no, elämä vei pidemmän korren ja pyyhin nuhaisia neniä. Nyt isäni oli kuitenkin meillä lastenhoitoapuna ja haastattelin häntä Pikku Kakkosen verran.

Mainittakoon vielä alkuun, että en ole tehnyt faktantarkistuksia ja nämä ovat yhden viljelijän kokemuksia viiden vuosikymmenen ajalta Etelä-Suomessa. Tämä olkoon kuitenkin kurkistus ruisleivän juurille ihan kirjaimellisesti. Tervetuloa luomumaanviljelyn oppitunnille!

Mitä luomuviljely oikeastaan on?

Luomu on luonnonmukaisesti viljelemistä, mikä tarkoittaa ettei viljelyssä käytetä teollisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomu on tarkasti valvottua ja säänneltyä toimintaa. Ihan pellolla asti tulee vuosittain luomutarkastaja tarkastamaan, että todellakin vilja on viljelty luomusti.

Lisää luomusta voi lukea esimerkiksi Pro Luomun nettisivuilta, joka on luomualan yhteistyöorganisaatio.

Voiko siihen aina luottaa jos pakkauksessa sanotaan olevan luomua?

Jos pakkauksessa on vihreä EU:n luomumerkki niin ehdottomasti. Se on tarkkaan valvottu merkki ja sitä titteliä ei voi ostaa rahalla.

Kuinka kauan tila on ollut luomu ja miten luomuun siirtyminen tapahtui?

Vanhempieni tila siirtyi luomuun 1995 EU:iin liittymisen jälkeen. Silloin siirtymistuki oli isompi kuin tänä päivänä. Maata aletaan viljellä luonnonmukaisin menetelmin, eli kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoiteita käytetä enää sen jälkeen. Siirtymätuella yritetään kompensoida ansionmenetystä, joka johtuu siitä, että viljaa tulee viljellä luomuna ensin kaksi vuotta ennenkö viljaa voi myydä luomuna.

Onko viljellyillä pelloilla joku rotaatio: yhtenä vuonna toista ja toisena toista vai aina sama laji?

On! Peltoon viljellään vuorotellen ravinteita kuluttavia ja ravinteita lataavia kasveja. Tätä kutsutaan viljelykierroksi. Palkokasvit ovat lataavia (kuten herneet ja apila) ja viljakasvit kuluttavia (kuten kaura ja ruis). Palkokasvit vapauttavat typpeä maaperään, joka antaa viljalle ravinteikkaamman maaperän. Esimerkiksi hernettä viljellään uudelleen samalla pellolla 3-4 vuoden päästä.

Miten rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan luomussa?

Edellä mainuttu kasvien viljelykierto torjuu tuholaisia ja rikkakasveja osaltaan. Kaikille lajikkeille on omat tyypilliset ”tuholaiset” ja viljelykierto vähentää näiden muodostumista.

Syysvilja kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä. Se myös lähtee itämään keväällä nopeammin kuin kevätviljat ja näin ollen se saa ”etumatkaa” rikkaruohoihin nähden. Kun vilja on päässyt kasvamaan enemmän niin rikkaruohot eivät pääse yhtä tehokkaasti valtaamaan elintilaa viljalta.

Viljan seassa kasvava apila ja varsinkin sen paksut isot juuret ovat matojen ravintoa. Madot tekevät peltoon pystysuoria putkimaisia onkaloita, jotka tekevät savisesta maasta hengittävämmän ja vettä tehokkaammin suodattavan.

Kuinka paljon kalliimmaksi luomuviljely tulee verratuna tehomaatalouteen? Mistä ero muodostuu?

Ei periaatteessa ollenkaan, koska luomussa ei voi käyttää kasvinsuojeluaineita ja kemiallisia lannoitteita, jotka ovat kalliita. Ero muodostuu siinä, että tehotuotetulta pellolta kerätään yleensä huomattavasti suurempi sato.

Elättääkö luomuviljelyllä eli maksetaanko tuottajalle kohtuullisesti?

Ei makseta. Parhaimpina vuosina esimerkiksi rukiista on saanut 380 euroa/ 1000 kiloa ja tällä hetkellä siitä saa 240 euroa/ 1000 kiloa. Vertailuna tavallisesta rukiista saa tällä hetkellä 170 euroa/ 1000 kiloa. Hinnat eivät ole viime vuosina juuri heilahdelleet, mutta eivät myöskään nousseet, vaikka satokausi olisi ollut huonompikin. Viljelijä ei voi määrittää itse hintaa, vaan pitkälti ostaja (keskusliikkeet ja muut viljanjalostamot) saa itse määrittää sen.

Yhdestä hehtaarista tulee keskivertovuotena 2000-3000 kiloa viljaa. Vertailuna tavanomaisesti viljellyn pellon tuotto voi olla hyvinä vuosina 5000-6000 kiloa/hehtaari.

Viljelijät saavat EU-tukia. Luomutuki on tänä vuonna 160 euroa/hehtaari. Tuki pysyy suhteellisen muuttumattomana eikä siihen vaikuta, vaikka satokausi olisi huono. Lisäksi on myös muita tukia, joita haetaan vuosittain.

Mikä parasta ja mikä haastavinta työssä?

Parasta on ehdottomasti oman työnjäljen näkeminen heti ja kaikissa vaiheissa. Lisäisin vielä näin tyttären mielipiteen: Saa olla luonnossa ja ulkona hyvin paljon.

Haastavinta on ehdottomasti kannattavuus. Tällä hetkellä esimerkiksi ruisleivän hinnasta 3-4% menee tuottajalle. Olisi edes alku jos tuotteesta tulisi 5-6% tuottajalle. Maanviljelijä ei voi itse määrittää hintaa vaan ostaja määrittää sen, joka on yrittäjälle poikkeuksellista.

Miksi kaikki viljeltävä vilja ei ole luomua?

Tällä hetkellä esimerkiksi uusia luomuviljelijöitä ei voi edes aloittaa, koska määrärahat aloitustukeen ovat loppu. Myös kysyntä vaikuttaa. On ollut aikoja, jolloin luomuviljaa on joutunut myymään ”tavallisena”, koska luomu ei ole yksinkertaisesti liikkunut.

Tällä hetkellä Suomessa viljeltävästä viljasta 3% on luomua. Ennen EU:iin liitymistä se on ollut huomattavasti vähemmän.

Oma kommentti: Dokumentissa, jonka nimeä en muista tuotiin myös esiin, että globaalisti ei olisi myöskään mahdollista olla luomua, koska silloin meillä ei riittäisi ruokaa tarpeeksi. Pohdimme yhdessä myös sitä, että lämpimillä alueilla viljan säilyvyys ja selviäminen on heikompaa ja ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän entisestään. Esim. kuulemma Intiassa alettiin saada huomattavasti isompia satoja, kun heille tuotiin käyttöön kasvinsuojeluaineet. Luomu on kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto, koska se sitoo ravinteita tehokkaammin eikä pelloilta tule kemiallisia kasvinsuojelu- ja lannoitevalumia vesistöihin.

Miksi omasta maataloudesta tulee pitää huolta?

Oma kommentti: Suomalainen vilja on laadukasta ja puhdasta. Viileä ilmasto pitää huolta siitä ettei tuholaisia tuli niin herkästi ja viljaa ei tarvitse myrkyttää niin paljon (huom. nyt luomua ei myrkytetä muutenkaan).

Esimerkiksi hukkakaura tuli Suomeen 50-60-luvulla maailmalta, kun Suomessa oli ollut huonoja satokausia ja yksinkertaisesti siemenviljaa ei ollut. Hukkakaura on rikkakasvi, joka leviää tehokkaasti ja vie elintilaa viljeltävältä viljalta.

Huolettaako maanviljelyn tulevaisuus? Jos – miksi?

Kannattavuuden vuoksi kyllä. Hyvinä vuosina ennen euroon siirtymistä viljasta sai 3000 markkaa/1000 kiloa ja tällä hetkellä tosiaan se on sen 240 euroa. Ennen samalla määrällä rahaa pystyi ostamaan koneita, nykyiset korvaukset on lähinnä karkkirahoja eikä pelkällä maanviljelyllä tulisi toimeen.

Pelkällä maataloutdella entistä harvempi elää. Maanviljelyn ohella isäni alkoi tehdä päivätyötä vuonna 1998.

Miten voi parhaiten tukea suomalaisia (luomu)ruoantuottajia?

Oma kommentti: Ostamalla luomua. Varmista, että paketista löytyy luomumerkki ja tsiigaa vijatuotteiden viljan alkuperä. Esimerkiksi suomalaisten yritysten pastat, leivät yms. eivät todella ole aina suomalaisesta viljasta.

Viljanjalostajille voi myös lähettää palautetta ja terveisiä, että haluaa vain kotimaista viljaa tuotteisiinsa. Kun on kysyntää tulee myös tarjontaa, joka vaikuttaa myös hintoihin. Toivotaan vain ettei se siivu olisi pois tuottajien pussista.

Viljellyillä pelloilla ei ole jokamiehenoikeutta kävellä, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Pellolla liikkuminen vahingoittaa satoa. Peltojen pientareet ja nurmialueet ovat myös sitä varte, että ravinteita pääsisi valumaan vesistöihin mahdollisimman vähän. Jos siis mahdollista, vältä pientareillakin kulkemista. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä. Nyt kun some vilisee auringonkukkapeltokuvia niin muistattehan kysyä maanomistajien luvan pellolla käyskentelyyn, koska emme voi tietää kukkien käyttötarkoitusta ja laumoittain liikkuvat ihmiset aiheuttavat maaperään paljon painetta.

Tulevana lauantaina 11.9.2021 vietetään Osta tilalta-päivää. Mikä onkaan sen parempi tapa tutustua oman alueen tuottajiin, kuin hurauttamalla tilalle ostoksille ja nauttia lähiruuasta. Sivustolta ei pysty suoraa etsimään vain luomutiloja, mutta kuvauksissa se on tuotu ilmi.

Nautitaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisesta ruuasta!

Retkellä: Kaarinan Kuusiston linnanrauniot

Mietitkös vielä viikonloppusuunnitelmia? Kaarinan Kuusiston linnanrauniot ovat varsin varteenotettava vaihtoehto Varsinais-Suomessa päin liikkuville. Tai jos suunnitelmissa on kiertää kesällä saariston rengastie, tämä on matkasi varrella. Pistä takataskuun. Me kävimme Kuusistossa pääsiäisenä ekstemporeretkellä. Mikäli pikapyrähdys luontoon kiinnostelee, tämä on loistava matalankynnyksen retkikohde. Meidän taaperollekin tämä oli oivallinen maasto. Leveähköt ja melko tasaiset polut. Rattailla ei kuitenkaan luontopolkua pääse kiertämään, vaan sitten täytyy tyytyä kävelemään Linnanrauniontietä suoraan raunioille mikäli ei ole samanlaista puskasta kuin puskasta läpi-mentaliteettia niin kuin allekirjoittaneella.

Linnanraunioiden virallinen parkkipaikka on Linnanrauniontiellä vasemmalla puolella. Sen ohi ei voi ajaa muuta kuin silmät kiinni. Yleinen tie päättyy tähän, mutta yllättävän moni posottaa silti autolla ilman omantunnon tuskia linnanraunioille asti.

Parkkipaikalta lähtee 3,2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää Kappelinmäen (pieni nyppylä) ympäri. Meillä oli hieman hankaluutta hahmottaa luontopolkua, mutta alla oleva kuva havainnollisti itselle nyt näin jälkikäteen, että ihan oikein menimme reittimme. Jos kappelinmäelle kiipustaa, sieltä täytyy tosiaan tulla samaa reittiä takaisin ympyräreitille. Mäen päällä on tukkipöytiä eväshetkeä helpottamaan.

Kuva on otettu reitistö.fi-sivuilta

Jos haluaa kiertää ensin Kappelinmäelle, pitää jatkaa polkua ladon ohi oikealle mäkeen. Jos taas haluaa mennä sinne vasta takaisintulomatkalla, kannattaa kurvata yllä olevan kuvan nurkilta vasemmalle. Polku näyttää huomaamattomalta verrattuna tähän, jota me tässä menemme. Mekään emme huomanneet sitä menomatkalla ja siksi menimme reitin näin päin.

Sen verran mereltä puhaltava tuuli riepotteli, että lämpimästä säästä huolimatta piti kiskoa heti alkumetrien jälkeen tuulenpitävää niskaan.
Neiti viittoo, että kuulee lintujen laulaua.
Kappelinmäeltä. Vähän kun raivaussahaa näyttäis niin näkis merelle paremmin (vitsivitsi)

Kappelinmäeltä täytyy tosiaan laskeutua samaa reittiä takaisin alas ja jatkaa alhaalla vasemmalle. Polun jatkoa joutuu hieman hakemaan tai ainakin helposti hakeutuu takaisin Linnanrauniontielle jossei ole tarkkana. Rattailla pääsee varmasti helpommin menemällä hiekkatietä. Luontopolku, joka vie raunioille näyttää alla olevalta.

Komeat kelit oli saanut muutaman muunkin viettämään iltapäivää linnanraunioille. Luontopolulla sen sijaan sai mennä melko omin päin. Raunioilta löytyy grillauspaikka (+puita) sekä ulkovessa, joka harmiksemme oli vielä talven jäljiltä lukossa. Näytti kuitenkin uudenkarhealta ja siistiltä. Omat lantionpohjanlihakset saattaa joskus pettää. Puskapissa ei petä.

Kuusiston linnanraunioilta löytyy myös kesäkahvila. Kulttuurihistoriasta en osaa teille luennoida. Sitä varten kannattaa tulla itse mestoille lueskeskelemaan tietotauluja. Toivon toki kiinnostuksen historiaan syttyvät syvemmin iän myötä. Sitä ennen keskityn tähän hetkeen.

Taaperon mentäviä koloja

Raunioilta lähtiessä takaisin pitää palata taas pieni pätkä samaa reittiä takaisin. Pellon reunan yläpäässä käännytään oikealle, jotta ei palaa samaa reittiä parkkipaikoille. Loppupätkä on havumetsää. Oli jo suhteellisen kuivaa, mutta alkukeväästä ja syksyllä voin kuvitella polun olevan aika mutainen. Silloin tällöin meri pilkahtelee vieressä, mutta melko hyvin se jää puiden varjoon.

Lisää lintuja ja muurahaisten valtateiden ihmettelyä.
Kotiin päin askel on aina kevyempi
Tai sitten ei.

Lähiretkeilystä pitävä siskoni mielestä Kuusiston linnanrauniot ja luontopolku on vähän tylsä. Hän retkeilee kouluikäisten lasten kanssa. Omaan makuun tämä oli tähän elämäntilanteeseen sopivan helppokulkuinen myös taaperon askeleelle, helposti saavutettava ja varsin mukiinmenevä luontoelämys. Eikä maisema ylhäällä raunioilla evästäessä ei ollut ollenkaan hullumpi.

Oletko sinä käynyt Kuusistossa? Josset, mee ja tuu kertomaan mitä tykkäsit! Kivaa ja auringon hellimää viikonloppua kaikille!