Yleinen

Keho ja mieli muistaa viime syksyn kuorman

Päivitettiin puolison kanssa kalentereita ajantasalle. Kyllä, me olemme vielä niitä, jotka ei omista yhteistä sähköistä kalenteria. Helpottaisi ihan varmasti kaikkien menoissa perässäpysymistä, mutta miten se tuntuu niin vaikealta ottaa käyttööön. Vielä mennään paperikalenterien kanssa. Olisikohan se ensi vuoden heiniä sähköistyä. Vaikka sähköjen kanssa ollaan jo ihan tarpeeksi ihan pulassa muutenkin, jotain tuttua ja turvallistakin on siis syytä pitää. Eli ei sittenkään vaihdeta.

Puolison luetellessa iltavuoroja huomasin rintaani hiipivän ahdistuksen. En ole ahdistuneisuuteen taipuvainen, mutta viime vuoden jälkeen olen senkin tunteen kokenut ja tunnistan sen. Se on tosi…, no, ahdistavaa. Ja nyt se sama tunne tuli hyvinkin voimakkaasti heti. Rintaa kuristi, onneksi myös itketti hirveästi. Joskus olen ollut myös niin väsynyt ja ahdistunut, ettei edes itkettänyt. On pelottava ajatus, ettei ahdistus pääsisi ulos itkuna, vaan jäisi vellomaan sisälle pitkiksi ajoiksi.

Siinä palaveeratessa kuitenkin palasin silmänräpäyksessä viime syksyyn, jossa olin liian yksin pienen vauvan, 1-tyypin diabetekseen juuri sairastuneen esikoisen ja vielä niin pienen ja tarvitsevan, nippa nappa 2-vuotiaan kanssa. Siihen 11 viikkoon, jonka lapset olivat putkeen sairaana. Aikaan, jolloin koronan pelossa ketään ei voinut kutsua kylään, eikä itse poistua pururataa kauemmas.

Meillä oli iltaisin usein apuri ja saimme kunnalta myös palveluseteleitä ulkopuolisen avun saamiseksi, joka tosi ei ollut kauhe suksee. On tosi rankkaa yrittää sisäänajaa ulkopuolista ihmistä, kun itse on aivan äärirajoilla väsymyksensä kanssa. Toisen kotiin tulo vaatii ammattilaiselta ihan hirmuisesti. Pitäisi osata tarttua ja olla itseohjautuva, mutta sensitiivinen ja toisen yksityisyyttä kunnioittava. Tykkäsin yhden tavasta. Kun hän tuli, hän kysyi heti mitä haluan, että tän tekee. Jos on hankala ”käskyttää”, niin helpompaa voisi olla, jos itse laittaisi etukäteen, mitä toivoo siltä kerralta toiselta.

Läheisten avusta olen pohjattoman kiitollinen, mutta se mitä kaikkea piti pään sisällä käydä läpi sen kaiken työmäärän lisäksi, jota muuttunut arki toi, siihen ei olisi kukaan voinut auttaa. Ne palaset oli itse kasattava ja se oli tosi rankkaa. Siis tosi rankkaa. Kukaan muu ei voinut ruokkia kuopusta, eikä kukaan vielä osannut hoitaa esikoisen diabetesta.

Ollaan määritelty rajoja, että viikossa puolisolla olisi maksimissaan kaksi iltavuoroa. Näinä päivinä minä hoidan yksin lapset päiväkodin hausta unille. Nyt kalenterissa oli ihan liikaa viikkoja, joissa on kolmea iltavuoroa viikossa. Vuodessa moni asia on muuttunut, helpottunut valtavasti. Mutta vaikka lapset ovatkin vuoden vanhempia ja kaikki hoidollisuus vähentyntyt kaikkien lasten osalta, en uskalla silti ottaa riskiä omasta romahtamisesta. Huomasin jo keskusteluiden aikana nousseen orastavan ahdisuksen, joka kertoo että olen tosi veitsenterällä vielä jaksamiseni kanssa.

Tunnen jaksavani perusarjen hyvin, mutta joustavuus mieleeni ja kehooni ei ole palannut entiselleen. Tuntuu, että mikä tahansa äkillinen kuorma voi katkaista kamelin selän. Tarvitsen arkeen lisää löysyyttä, lisää aikaa itselleni ja omille harrastuksilleni, liikunnalle. Enemmän unta, mielellään katkeamatonta. Samoin puolisoni yhtä lailla. Ei pitkät työpäivät ja katkonaiset yöt ole hänellekään ollut lepoa. Syksy kun mentiin pitkälti niin, että minä hoidin vauvan ja puoliso esikoisen diabeteksen hoitamisen.

Keskustelut johti siihen, että pohdittiin onko varaa jättää iltatöitä tekemättä. Voisiko rahan saada jostain muualta päiväsaikaan? Vai voisiko menoja karsia? Ulkopuolinen apu olisi vaihtoehto, mutta itse koen sen raskaaksi. En jaksa ja halua olla iltaisin kenenkään työnantaja kotonani.

Emme päässyt vielä mihinkään lopputulemaan, mutta puoliso lupasi kysyä, pystyisikö iltavuoroja järjestelmään häneltä pois. Kyllä me kuitenkin tähän kuulemma ratkaisu löydetään. Kahden yrittäjän taloudessa töiden jakamista ja perheen aikataulujen sovittaminen vaatii luovuutta, mutta ennenkaikkea joustavuutta ja toisen työn arvostamista. Liian usein kuulee sitä, että yrittäjä tekee pitkää päivää ja puoliso hoitaa kodin ja lapset. Eikä perheessä tarvitse olla edes yrittäjää. Ihan liian usein parisuhteissa toisen työ joustaa näennäisesti helpommin, joka ajaa siihen, että toinen joustaa aina.

Siinä kohtaa on hyvä ottaa esiin skenaario: Mitä jää jäljelle, jos jompi kumpi meistä romahtaa?

Oma ahdistukseni hellitti. Minulle tuli tunne, että minut nähdään ja kuullaan. Ja tiedän, että tekoja sen eteen myös tehdään. On tehty ennenkin.

Ole syksy lempeä, ole kiltti. Sinulle, minulle, meille, teille ja heille.

Kesähaaveita ja -suunnitelmia

Kesän to do-lista kuuluu itselleni kesään. Se virittää minua kesään jo keväällä ja antaa tilaa haaveilulle. Kesä tuntuu menevän joka vuosi vain nopeampaa ohi silmien ja olen jo vuosia tehnyt itselleni jonkinlaisen to do-listan. Istumme myös puolison kanssa kalenterit kädessä alas suunnittelmaan kesää. Toisista tämä voi kuulostaa ahdistavalta, minulle se luo mielenrauhaa ja järjestystä päähäni. Tämä on myös ollut erityisen hyvä tapa, ettei elokuun lopussa ole tunnetta, ettei ole mitään itselle tärkeitä asioita ehtinyt tehdä. Meinasi jäädä koko tämän kesän to do-listan julkaisu tänne, mutta tässä se nyt on, kesähän on vielä ihan edessä!

Festareilla olen ollut viimeksi vuonna 2018 ja se tuntuu uskomattomalta, koska miellän sen itselleni kesäperinteeksi. Mikä se sellainen kesäperinne on, jossa on kolme välivuotta. 2019 oltiin kyllä Ed Sheeranin keikalla, kun odotin keskimmäistä, se oli upee se! Ruisrock on ollut itselleni se the festari, koska ”siellä on kaikki tyypit”. Tänä vuonna halusin kuitenkin ehdottomasti Kesärauhaan, jonne sain puolisolta äitienpäivälahjaksi lipun. Melko suoraan sanoin, että jos hän haluaa minua jotenkin muistaa niin tämä olisi tosi hyvä idea. Kannattaa sanoa asioita ääneen! Viime viikonloppuna olimme puolison kanssa yhdessä ja miten ihanaa meillä olikaan.

Turussa on vielä vaikka kuinka monta festaria tälle kesälle tulossa, mutta itselleni korvamerkkasin vielä heinäkuun loppuun Ilmiön, jonne haluan päästä katsomaan Punomoa! Ilmiö on vaihtoehtomusiikin festivaali, joka on muutes tänä vuonna i-l-m-a-i-n-e-n!

Kesään meillä on yleensä kuulunut reissu pohjoiseen. Viime kesänä se jäi välistä kuopuksen ollessa aivan pikkiriikkinen. Kaksi aiempaa vauvaa ei ole olleet kovin tyytyväisiä pitkänmatkan tekijöitä, joten sen vuoksi suosiolla skippasimme. Tänäkin vuonna pidempi reissu jää remontin ja muuton vuoksi. Haaveilen kuitenkin vähän pienemmistä päiväretkistä. Ainakin Kemiöön, Kustaviin ja Hämeenlinnaan olisi ihana päästä. Ja johan me oltiin ihanalla seikkailulomalla Turussa ja tällä viikolla Naantalissa. Ahvenanmaakin kutkuttaisi, mutta voi olla että siellä on kesä kovin buukattu jo.

Remontti, mutto ja kesähommat omalla pihalla onkin tosi vahvasti tämän kesän to do-listalla. Toivon kiireettömiä päiviä omalla pihalla tutkien mitä kaikkea siellä kasvaa sekä lasten kanssa pihasaunan lämmitystä ja puutarhaletkun alla kirmaamista.

Juhannukseksi suuntaamme mökkeilemään ja jos säät ovat tänä vuonna yhtä upeat kuin viime vuonna niin olisipa kiva tehdä vaikka toinenkin mökkiviikonloppu. Hyppiä lasten kanssa laiturilta ja kerätä kukkia. Viime vuonna lapset ei uskaltanut suppilaudan päälle mukaan, tänä vuonna uusi yritys!

Fyysisten kirjan lukeminen ei pitäisi varsinaisesti olla listalla, mutta niin vain on. Pääasiassa kulutan kirjoja tällä hetkellä kuuntelemalla samalla kun nukutan lapsia tai viikkaan pyykkejä. Kesään kuuluu yleensä jotain kutkuttavaa hömppää, vaikka viime vuodet olen viehättynyt elämäkertojen lukemisesta. Tuntuu, että ylipäänsä kirjastoon pääseminen voisi olla tässä to do-listalla, hah.

Satokaudesta nauttimista. Pakkaset alkaa olla tehokkaasti tyhjiä ja toivon pääseväni sekä yksin että lasten kanssa runsassatoiseen metsään poimimaan mustikoita ja vadelmia. Ja mansikoita tietty – paljon mansikoita!

Kummityttöni kanssa olemme tehneet hänen syntymäpäiviensä kunniaksi jotain spesiaalia yhdessä. Tänä vuonna hän toivoi Linnanmäelle ja ajattelin, että sinne yritämme suunnata nyt jo kesäkuussa, jotta loppukesästä lapset saa rauhassa tutustua uuteen kotiin ja päiväkotiin ja elo olisi mahdollisimman rauhallista.

Vietämme elokuun alussa seitsemättä hääpäivää ja olisi ihana saada tehdä puolison kanssa kahdestaan jotain ihanaa ja spesiaalia. Lähteä vaikka melomaan tai maastopyöräilemään jonnekin uuteen paikkaan. Tai Ihan vaikka pyöräilemään tavallisella pyörälläkin. Ekaksi pitäisi varmaan kuitenkin korjata puhjennut kumi.

Omaa hääpäivää ennen päästään kuitenkin juhlistamaan tänä viikonloppuna ystävän häitä. Niin monien peruuntuneiden häiden ja juhlien vuoksi nämä häät tuntuu jotenkin erityisen ihanilta odottaa. Kuinka olenkaan kaivannut juhlia, ahh. Kaverit hei, ei oo pakko mennä naimisiin, mut voitteko alkaa järjestään juhlia, haha <3.

Siinäpä ne, t-paitakelejä, paljon jäätelöä, sekä sopivassa suhteessa lojumista ja seikkailuja.

Turun parhaat lastenvaatekirppikset

Vien teidät kirppiskierrokselle Turun parhaimpiin lastenkirppiksiin. Turkuun kesällä matkaavat kysyy usein vinkkejä parhaista kirppiksistä ja nyt viimein ajattelin laittaa ne teidän kaikkien iloksi.

Laitan kirppikset sellaiseen järjestykseen, että pääset kiertämään ne kaikki ”järjestyksessä”. Laitoin aukioloajat helpottamaan omaa aikataulutusta, mutta ehdottomasti kannattaa tarkastaa vielä ajantasaiset aukiolot yritysten omilta sivuilta.

Jos tulet Helsingin suunnasta, kannattaa aloittaa Kaarinasta Lasten Seesamista. Myyjistä riippuen välillä tekee superhyviä löytöjä hinta-laatusuhteelta. Toisinaan hinnat ovat aivan ylihinnoiteltuja, mutta vahva suositus poiketa! Pihalta löytyy iso parkkipaikka, jos tulet autolla. Lasten Seesamista voikin sitten posottaa suoraa läntiseen Turkuun.

Taika Second Hand Shop

Valtava kirppis, jonka kiertämiseen kannattaa varata aikaa. Täältä löytyy myös pieni nurkkaus naisten vaatteita, mutta itse en ole sieltä löytänyt ikinä mitään. Täältä löytyy kiva tila, jossa voi syöttää lapset ja löytyy oma kaunis imetyshuone, jossa voi rauhassa syöttää ympäristöstä hermostuvan lapsen. Pihalla on ilmaisia parkkipaikkoja yleensä melko hyvin saatavilla.

  • Osoite Satakunnantie 102, Turku
  • Aukioloajat: ma-pe 10-18 ja la 10-16

Vadelmatarha

Taikan jälkeen kannattaa suunnata Vadelmatarhalle. Vadelmatarhoja on muuallakin Suomessa. Konseptihan on siis se, että tuotteet on kivasti koottain, jolloin vaatteet löytyy helposti ja nopeasti. Hintataso on yleisesti korkeampi kuin muilla lastenkirppiksillä. Itse löydän täältä usein leluja, pelejä ja kirjoja. Keskellä kirppistä on lapsille kiva pieni leikkialue.

  • Osoite: Nuppulantie 41, Turku
  • Aukioloajat: ma-to 10-17, pe-la 11-15

Lastenkirppis Pikkusiili

Vadelmatarhasta matka jatkuu Manhattanille. Kyllä vaan, Turusta löytyy Manhattan, mutta en odottaisi ihan kovasti aluuelta, vaikka sieltä muutama kiva kirppis löytyykin. Aluetta kyllä rakennetaan ja kehitetään kovasti, mutta vielä muutama vuosi menee, että se ihan nimensä veroinen on.

Lastenkirppis Pikkusiilissä on hintataso ollut yleisesti kohtuullinen. Kun asuimme täällä päin, niin kävin useasti täällä päivittämässä tarpeita. Käytävät on leveät ja lapsille löytyy kiva leikkipaikka.

  • Osoite: Pitkämäenkatu 4, Turku
  • Aukioloajat: ti-pe 10-18, la 10-15, su 11-15

Kirppiscenter

Pikkusiilin vieressä on Kirppiscenter, joka ei ole varsinaisesti lastenkirppis, mutta niitäkin tuotteita sieltä löytyy ja toisinaan voi tehdä hyviä edullisia löytöjä, mutta täytyy jaksaa koluta. Kirppiscenterin toinen toimipiste löytyy Länsikeskuksesta, joten jos nälkäsi on kyltymätön, kannattaa koukata vielä ensin Länsikeskuksen eli meikäläisten kesken Länkkärin kautta.

Länsikeskus

  • Osoite: Viilarinkatu 4, 20320 Turku
  • Aukiolot: arkisin 10-18, la 10-16, su 10-15

Manhattan

  • Osoite: Pitkämäenkatu 4, 20250 Turku
  • Aukiolot: arkisin 10-19, la 10-16, su 10-15

Heinäkuussa avataan myös Lietoon lastenvaatekirppis Secönd. Siellä poikkeuksellista on myyntitapa, jossa yritys ostaa tuotteet itselleen. Näin ollen hyvälaatuisuuteen ja tiettyyn hintatasoon voi luottaa. Koottain olevat vaatteet nopeuttaa myös kirppiskierrosta, jos hakusessa on tietyt koot. Itsemyyntiä kaiketi on myös tulossa, mutta vaikuttaa hyvältä. Odotan kovasti!

Semmosta! Jäikö joku helmi mainitsematta? Jos ei, niin hyvää kirppislöytöonnea matkaan!

Kuulumisia

Instagramin storyt olisivat menneet tukkeeseen, jos olisin sinne alkanut höpöttää, mitä kaikkea tässä viime aikoina on tapahtunut. Yritän jäsennellä jotenkin sisäistä sekamelskaa.

Esikoiselle haettiin esikoulupaikkaa, kuopukselle päiväkotipaikkaa. Tällä tietoa esikoinen käy eskarin kahteen kertaan. Koulupohdintoja löytyy pidemmälti täältä. Kuopuksen on tarkoitus aloittaa ensi syksynä puolipäiväisenä päiväkodissa, joka antaa toivon mukaan meille vähän lisää työtunteja päiviin ja ehkäpä enemmän myös sijaa omille jutuille ja ajatuksille.

Olen huomannut, että tykkään kovasti olla lasten kanssa kotona, mutta tarvitsen vastapainoa. Sitä saan kivoista töistä, joita saan tehdä. Unelma, jota kohti pyrin on kolmepäiväinen työviikko ja loput päivät voisi täyttää kaikella muulla mukavalla. Vauvavuosipohdintoja löytyy enemmänkin keskimmäisen ajoilta.

Kuopukselle alkaa maistua viimein muutakin kuin tissimaito, jee! Maito ei maistu edelleenkään muualta kuin tissistä, mutta vettä hän hörppii (snapsi)lasista. Muutama kuukausi sitten saatiin myös pillipullo käyttöön, kun hän hoksasi imemisen siitä. Jos imemistä ei heti hoksaa tai siinä on haasteita, suosittelen Honey bear pillipulloa, jola esikoinen oppi pillillä juomisen.

Kuopus on ensimmäinen meidän lapsista, joka ei ole tuttipullosta suostunut maitoa ottamaan. Se on sitonut minua erityisellä tavalla ja vaikka kuopus on ollut muuten ollut varsin tyytyväinen tapaus, on tällainen korvaamattomuus ollut henkisesti rankkaa. 8-9 kuukautta meni ihan ok ja koin saavani tarpeeksi omaa aikaa imetyksien välissä. Muistan, että keskimmäisen vauvavuonna olin ensimmäisen yön yksin hänen ollessa 2 kk. Olin silloin niin väsynyt hänen itkuisuudesta ja nukkumattomuudesta, että muistan edelleen sen olleen ihan elinehto itselleni. Taas itselleni yksi muistutus siitä että lapset ja varsinkin elämäntilanteet on niin erilaisia.

Kuopus on nukahtanut pääasiassa helposti takaisin unille tissin suuhun lykkäämisen jälkeen, eikä omat unet ole häiriintyneet merkittävästi. Viime aikoina kuitenkin kokonaisien yöunien puute on alkanut tuntua, kuopus viihtyi yön kiinni tississä tai muuten seurasi dramaattinen huuto. Oman kehon haltuun saaminen edes yöllä ja yöimetyksen loppuminen alkoi tuntua tärkeältä. Puoliso on kuitenkin ollut myös itse tosi väsynyt esikoisen diabeteksen vuoksi heräilystä, että minkäälaisen unikoulun aloitus ei aiemmin ole tuntunut mahdolliselta. Pääsiäinen oli vailla sen suurempia suunnitelmia ja ajateltiin, että nyt tai ei koskaan, kun on pitkät pyhät.

Me menimme keskimmäisen kanssa asuntoautoon nukkumaan, jotta minun ei tarvinnut kuunnella itkua ja saimme nukkua vähän suuremmalla todennäköisyydellä. Ensimmäisenä yönä kuopus itki pitkän pätkän, puolison mukaan ehkä 1,5 tuntia. Seuraavina muutamana yönä puoliso hän rauhoittui jo silittelyn ja taputtelun avulla ja muutamalla vesihuikalla. Miten huojentavaa ja on luonut uskoa omaan vapautumiseen. Minä nukun edelleen esikoisen ja keskimmäisen kanssa samassa huoneessa ja puoliso kuopuksen kanssa meidän huoneessa.

Väsymys varjostaa kaikkea olemista jonkin verran. Ollaan puhuttu puolison kanssa, että viime syksy ja oikeastaan alkuvuosikin oli sen verran kova vastus meille, että siitä toipuminen vaatii saman ajan, ellei pidemmänkin. Mietin myös, että kun jossain vaiheessa toivottavasti yöunista tulee yhtäjaksoisempia ja pidempiä, voi olla että todellinen väsymyksen taso alkaa vasta hahmottua. Olemme pyytäneet paljon lastenhoitoapua ja saaneetkin sitä. Öitä lapset ei kuitenkaan ole kauheasti olleet pois, ja varsinaista unta ei ole kauheasti tullut tankattua.

Töiden, sairasteluiden ja lasten lomassa olemme aktiivisesti etsineen uutta kotia. Olemme asuneet nyt kohta neljä vuotta nykyisessä kodissamme. 79 neliötä alkaa olla meidän perheelle turhan kompakti, sillä molempien työtkin ovat osittain kotona. Olemme pallotelleet aivan kaikenlaisia vaihtoehtoja ja käyneet katsomassa kymmeniä ja kymmeniä koteja pitkin Varsinais-Suomea. Pidimme joulunajan taukoa asunnon etsinnästä ja yritimme jatkaa uudella innolla alkuvuodesta. Pieni hiki on myös tässä sen suhteen, että esikoisen pitäisi aloittaa esiopetus syksyllä ja olisi kiva, että mahdollinen siirto tapahtuisi ennen esikoulun alkua. Saa nähdä miten tässä käy, kevät on pitkällä.

Kevään aikana olen saanut seurata lasten keskinäisten suhteiden dynamiikkaa ja sen muuttumista sekä lapsien kasvua ylipäänsä. Siinä missä viime syksynä olin henkisesti ja fyysisesti kaikissa kolmessa lapsessa kiinni kaiken heidän hereilläolon, nyt kahdella vanhimmalla alkaa olla omia juttuja, kuopuksellakin on ihan omat kohaamisensa ja puuhailee hyvänä päivänä pitkät pätkät omiaan. Minä voin siis laittaa jopa pyykkiä tai ruokaa lasten ollessa hereillä. Nyt hiekkalaatikkojen kuoriuduttua viimein lumesta olen saanut sivusta seurata kaikkien kolmen leikkejä. Omia juttuja tai kovin kauas ei vieläkään voi lähteä, mutta tämä on jotain jota en oikein ole edes uskaltanut unelmoida. Lasten mielen maailman avartuminen on ollut myös aivam vertaansa vailla ja huumori on ollut meidän yhteinen voima.

Oma mieli ja keho on olleet myös kovalla koetuksella. Lapsilla puhutaan olevan vaiheensa, naisten syklisyydestä kuukautisten suhteenkin puhutaan jo sentään vähän, mutta mites muuten? En edelleenkään muista kenenkään puhuneen minulle missään vaiheessa raskauksia tai synnytyksen jälkeen hormonitoiminnan vaikutuksista. Kuukautiseni alkoivat ylipäänsä 8 kuukautta synnytyksen jälkeen ja edelleen ne ovat epäsäännölliset. Väsymyksen lisäksi uskon naishormonitasojeni olevan jokseenkin uinuvalla tasolla ja se vaikuttaa koko minuuteen. Tämä kuitenkin ansaitsee ihan oman palstatilansa, siitä sitten myöhemmin.

Tuleva kesä tulee olemaan totaalisen erilainen kuin viime kesä. Silloin oltiin ekaa kertaa viisihenkinen perhe ja harjoiteltiin olemista. Viime kesä oli kyllä aivan upea ja nautimme siitä kyllä todella. Loppukesästä esikoinen sairastui ja laittoi vauvavuoteen ihan uudenlaisen väsymys- ja stressimomentin. Nyt alkaa tuntua varsin arkiselta kumpikin ja toivon vähän leppoisampia käänteitä tähän kesään. Innolla ja ilolla kaikenkaikkiaan.

Mitä kaipaan tulevalta? Sellaista ihan tylsää ja tavallista, kiitos.

Arkiunelmia

Puoliso oli eilen koti-isän roolissa ja itse hoidin tekemättömiä asioita. Välillä toki kävin tissiä tarjoilemassa, mutta sain keskittyä omiin asioihin hetkisen ja ruksia muutaman asian to do-listalta. Se oli ihanaa. Niin no, kävi puoliso keskellä päivää yhden ”tulipalon” sammuttamassa töissä. Toi tullessaan kuitenkin laskiaispullat, eli varsinainen luksuspäivä.

Kerroin Instagramin storyissa unelmoivani ihan sellaisesta tavallisesta arjesta, jossa mulla olisi vaikkapa kaksi kokonaista työpäivää ja sitten voisin olla lasten kanssa loput ajasta. No tietenkin olisi ihana myös välillä harrastaa ja tehdä omia asioita, mutta lähdetään nyt jostain liikkeelle. Kysyin Instagramin seuraajilta, millaisia arkiunelmia heillä on. Ne liikutti minua niin monella tavalla, että päätin kerätä ne tänne talteen:

”Saisi olla yksin kotona ja tehdä rauhassa omia juttuja, mitä milloinkin haluaisi.”

”8 tuntia unta putkeen”

”Että pääsis töihin pariksi päiväksi ihan muutamaksi tunniksi.”

”Että sais nukkua riittävästi. Yli 10 vuotta erityisäitiyttä on tuonut hieman univelkaa.”

”Ehtisi joka päivä tehdä piiiiiitkän metsälenkin koiran kanssa valoisaan aikaan.”

”Viikonloppu tyhjässä talossa. Siivoisin ja joisin viiniä.”

”24 tuntia ilman lapsia, kilo karkkia, sipsiä ja Netflix, sohva ja mies. Ah.”

”Edes puolikas vapaapäivä, jonka vois edes joskus käyttää omiin juttuihin (ei ruokaostoksiin)”

”Aina siisti koti jonkun muun toimesta”

”Viikottainen vapaapäivä töistä.”

”Se, että jaksais aina aamulla herätä tuntia aikaisemmin enenn lapsia ja sama illalla, että jaksais valvoa pidempään.”

”Osa-aikainen työ, jolla tulis helposti toimeen ja jäis säästöönkin. Lopun aikaa voisin olla lapsen kanssa kotona.”

”Yksi koko ilta viikossa vain itselle ja 1 arkipäivä kuukaudessa itselle.”

”Että joku muu kokkaisi meidän ruuat.”

”Että lapsen päiväkoti olisi sellainen, että olisi luottavainen fiilis jätää oma aarre sinne.”

”Kun sais siivota ilman, että tarvii kellosta kattoa, että kohta lauma tulee nälkäisenä syömään.”

”Tavallinen arki. Ei kiukkua aamulla, ei keskeytyksiä työpäivän aikana, kiltit lapset, valmis ruoka.”

”Että sais syödä aamupalan ja juoda kahvin itsekseen tai juoda puolison kanssa ennenkö lapset herää.”

Niin ihania ja samaistuttavia arkiunelmia. Ja toisaalta joukossa on sellaisia, jotka ei pitäis olla arkiunelma, vaan totta jokaiselle. Toisille unettomat yöt eivät ole vaihe, vaan jatkumo. Silti jokaisella tulisi olla oikeus palautumiseen ja jaksamisesta huolehimiseen. Jokaisen lapsen päiväkoti tulisi olla turvallinen paikka, jonka kanssa voisi kokea luottamusta kasvatusvastuun jakamisesta.

Omat arkiunelmani ovat ottaneet askeleen eteenpäin. Olemme tätä työstäneet puolison kanssa paljon. Vanhenpainvapaani loppuu ensi kuussa. Kuopus ei kuitenkaan mene päivähoitoon, vaan yritetään järjestellä työt niin, että minulla olisi kaksi kokonaista työpäivää. Eli vaikka lapset olisivat poissa päiväkodista, minulle on korvamerkitty omia työpäiviä. Minulla on ollut kokonaisia työpäiviä nytkin, mutta ne on painottuneet sunnuntaihin ja olleet enemmänkin sellaisia vähän sinne päin työpäiviä. Tuntuu ihanalta ja tärkeältä, että saan kovin kokonaisvaltaiseen pikkulapsiarkeen myös muita itselleni tärkeitä asioita.

Toivottavasti tekin näette arjessanne mahdollisuuksia muutoksiin! Nyt pitää rientää, vessasta tuli kutsuhuuto: ”Valmista.”

Millaista luomuviljely on Suomessa

Olen kasvanut luomumaatilalla, mutta mitä oikeastaan tiedän luomumaanviljelystä? Lopulta aivan liian vähän. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä oppia omista juuristaan. Viime viikonloppuna vietettiin Suomalaisen ruoan päivää. Aikeinani oli jo silloin kirjoittaa teidän kysymyksien pohjalta millaista on luomumaanviljely, mutta.., no, elämä vei pidemmän korren ja pyyhin nuhaisia neniä. Nyt isäni oli kuitenkin meillä lastenhoitoapuna ja haastattelin häntä Pikku Kakkosen verran.

Mainittakoon vielä alkuun, että en ole tehnyt faktantarkistuksia ja nämä ovat yhden viljelijän kokemuksia viiden vuosikymmenen ajalta Etelä-Suomessa. Tämä olkoon kuitenkin kurkistus ruisleivän juurille ihan kirjaimellisesti. Tervetuloa luomumaanviljelyn oppitunnille!

Mitä luomuviljely oikeastaan on?

Luomu on luonnonmukaisesti viljelemistä, mikä tarkoittaa ettei viljelyssä käytetä teollisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomu on tarkasti valvottua ja säänneltyä toimintaa. Ihan pellolla asti tulee vuosittain luomutarkastaja tarkastamaan, että todellakin vilja on viljelty luomusti.

Lisää luomusta voi lukea esimerkiksi Pro Luomun nettisivuilta, joka on luomualan yhteistyöorganisaatio.

Voiko siihen aina luottaa jos pakkauksessa sanotaan olevan luomua?

Jos pakkauksessa on vihreä EU:n luomumerkki niin ehdottomasti. Se on tarkkaan valvottu merkki ja sitä titteliä ei voi ostaa rahalla.

Kuinka kauan tila on ollut luomu ja miten luomuun siirtyminen tapahtui?

Vanhempieni tila siirtyi luomuun 1995 EU:iin liittymisen jälkeen. Silloin siirtymistuki oli isompi kuin tänä päivänä. Maata aletaan viljellä luonnonmukaisin menetelmin, eli kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoiteita käytetä enää sen jälkeen. Siirtymätuella yritetään kompensoida ansionmenetystä, joka johtuu siitä, että viljaa tulee viljellä luomuna ensin kaksi vuotta ennenkö viljaa voi myydä luomuna.

Onko viljellyillä pelloilla joku rotaatio: yhtenä vuonna toista ja toisena toista vai aina sama laji?

On! Peltoon viljellään vuorotellen ravinteita kuluttavia ja ravinteita lataavia kasveja. Tätä kutsutaan viljelykierroksi. Palkokasvit ovat lataavia (kuten herneet ja apila) ja viljakasvit kuluttavia (kuten kaura ja ruis). Palkokasvit vapauttavat typpeä maaperään, joka antaa viljalle ravinteikkaamman maaperän. Esimerkiksi hernettä viljellään uudelleen samalla pellolla 3-4 vuoden päästä.

Miten rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan luomussa?

Edellä mainuttu kasvien viljelykierto torjuu tuholaisia ja rikkakasveja osaltaan. Kaikille lajikkeille on omat tyypilliset ”tuholaiset” ja viljelykierto vähentää näiden muodostumista.

Syysvilja kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä. Se myös lähtee itämään keväällä nopeammin kuin kevätviljat ja näin ollen se saa ”etumatkaa” rikkaruohoihin nähden. Kun vilja on päässyt kasvamaan enemmän niin rikkaruohot eivät pääse yhtä tehokkaasti valtaamaan elintilaa viljalta.

Viljan seassa kasvava apila ja varsinkin sen paksut isot juuret ovat matojen ravintoa. Madot tekevät peltoon pystysuoria putkimaisia onkaloita, jotka tekevät savisesta maasta hengittävämmän ja vettä tehokkaammin suodattavan.

Kuinka paljon kalliimmaksi luomuviljely tulee verratuna tehomaatalouteen? Mistä ero muodostuu?

Ei periaatteessa ollenkaan, koska luomussa ei voi käyttää kasvinsuojeluaineita ja kemiallisia lannoitteita, jotka ovat kalliita. Ero muodostuu siinä, että tehotuotetulta pellolta kerätään yleensä huomattavasti suurempi sato.

Elättääkö luomuviljelyllä eli maksetaanko tuottajalle kohtuullisesti?

Ei makseta. Parhaimpina vuosina esimerkiksi rukiista on saanut 380 euroa/ 1000 kiloa ja tällä hetkellä siitä saa 240 euroa/ 1000 kiloa. Vertailuna tavallisesta rukiista saa tällä hetkellä 170 euroa/ 1000 kiloa. Hinnat eivät ole viime vuosina juuri heilahdelleet, mutta eivät myöskään nousseet, vaikka satokausi olisi ollut huonompikin. Viljelijä ei voi määrittää itse hintaa, vaan pitkälti ostaja (keskusliikkeet ja muut viljanjalostamot) saa itse määrittää sen.

Yhdestä hehtaarista tulee keskivertovuotena 2000-3000 kiloa viljaa. Vertailuna tavanomaisesti viljellyn pellon tuotto voi olla hyvinä vuosina 5000-6000 kiloa/hehtaari.

Viljelijät saavat EU-tukia. Luomutuki on tänä vuonna 160 euroa/hehtaari. Tuki pysyy suhteellisen muuttumattomana eikä siihen vaikuta, vaikka satokausi olisi huono. Lisäksi on myös muita tukia, joita haetaan vuosittain.

Mikä parasta ja mikä haastavinta työssä?

Parasta on ehdottomasti oman työnjäljen näkeminen heti ja kaikissa vaiheissa. Lisäisin vielä näin tyttären mielipiteen: Saa olla luonnossa ja ulkona hyvin paljon.

Haastavinta on ehdottomasti kannattavuus. Tällä hetkellä esimerkiksi ruisleivän hinnasta 3-4% menee tuottajalle. Olisi edes alku jos tuotteesta tulisi 5-6% tuottajalle. Maanviljelijä ei voi itse määrittää hintaa vaan ostaja määrittää sen, joka on yrittäjälle poikkeuksellista.

Miksi kaikki viljeltävä vilja ei ole luomua?

Tällä hetkellä esimerkiksi uusia luomuviljelijöitä ei voi edes aloittaa, koska määrärahat aloitustukeen ovat loppu. Myös kysyntä vaikuttaa. On ollut aikoja, jolloin luomuviljaa on joutunut myymään ”tavallisena”, koska luomu ei ole yksinkertaisesti liikkunut.

Tällä hetkellä Suomessa viljeltävästä viljasta 3% on luomua. Ennen EU:iin liitymistä se on ollut huomattavasti vähemmän.

Oma kommentti: Dokumentissa, jonka nimeä en muista tuotiin myös esiin, että globaalisti ei olisi myöskään mahdollista olla luomua, koska silloin meillä ei riittäisi ruokaa tarpeeksi. Pohdimme yhdessä myös sitä, että lämpimillä alueilla viljan säilyvyys ja selviäminen on heikompaa ja ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän entisestään. Esim. kuulemma Intiassa alettiin saada huomattavasti isompia satoja, kun heille tuotiin käyttöön kasvinsuojeluaineet. Luomu on kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto, koska se sitoo ravinteita tehokkaammin eikä pelloilta tule kemiallisia kasvinsuojelu- ja lannoitevalumia vesistöihin.

Miksi omasta maataloudesta tulee pitää huolta?

Oma kommentti: Suomalainen vilja on laadukasta ja puhdasta. Viileä ilmasto pitää huolta siitä ettei tuholaisia tuli niin herkästi ja viljaa ei tarvitse myrkyttää niin paljon (huom. nyt luomua ei myrkytetä muutenkaan).

Esimerkiksi hukkakaura tuli Suomeen 50-60-luvulla maailmalta, kun Suomessa oli ollut huonoja satokausia ja yksinkertaisesti siemenviljaa ei ollut. Hukkakaura on rikkakasvi, joka leviää tehokkaasti ja vie elintilaa viljeltävältä viljalta.

Huolettaako maanviljelyn tulevaisuus? Jos – miksi?

Kannattavuuden vuoksi kyllä. Hyvinä vuosina ennen euroon siirtymistä viljasta sai 3000 markkaa/1000 kiloa ja tällä hetkellä tosiaan se on sen 240 euroa. Ennen samalla määrällä rahaa pystyi ostamaan koneita, nykyiset korvaukset on lähinnä karkkirahoja eikä pelkällä maanviljelyllä tulisi toimeen.

Pelkällä maataloutdella entistä harvempi elää. Maanviljelyn ohella isäni alkoi tehdä päivätyötä vuonna 1998.

Miten voi parhaiten tukea suomalaisia (luomu)ruoantuottajia?

Oma kommentti: Ostamalla luomua. Varmista, että paketista löytyy luomumerkki ja tsiigaa vijatuotteiden viljan alkuperä. Esimerkiksi suomalaisten yritysten pastat, leivät yms. eivät todella ole aina suomalaisesta viljasta.

Viljanjalostajille voi myös lähettää palautetta ja terveisiä, että haluaa vain kotimaista viljaa tuotteisiinsa. Kun on kysyntää tulee myös tarjontaa, joka vaikuttaa myös hintoihin. Toivotaan vain ettei se siivu olisi pois tuottajien pussista.

Viljellyillä pelloilla ei ole jokamiehenoikeutta kävellä, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Pellolla liikkuminen vahingoittaa satoa. Peltojen pientareet ja nurmialueet ovat myös sitä varte, että ravinteita pääsisi valumaan vesistöihin mahdollisimman vähän. Jos siis mahdollista, vältä pientareillakin kulkemista. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä. Nyt kun some vilisee auringonkukkapeltokuvia niin muistattehan kysyä maanomistajien luvan pellolla käyskentelyyn, koska emme voi tietää kukkien käyttötarkoitusta ja laumoittain liikkuvat ihmiset aiheuttavat maaperään paljon painetta.

Tulevana lauantaina 11.9.2021 vietetään Osta tilalta-päivää. Mikä onkaan sen parempi tapa tutustua oman alueen tuottajiin, kuin hurauttamalla tilalle ostoksille ja nauttia lähiruuasta. Sivustolta ei pysty suoraa etsimään vain luomutiloja, mutta kuvauksissa se on tuotu ilmi.

Nautitaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisesta ruuasta!

10 x kesäkuun luetuinta postausta

Taisin mennä lupaamaan Insta puolella teille vinkkejäni lähimatkailuun Turun seudulla. Yritän saada sen pian aikaan. Huomasinkin, että olen tehnyt listauksen viime kesän puuhista korona mielessä. No, käy ainakin sillä välin lukemassa se!

Viime kuussa ei ole pajon ehtinyt konetta näpytellä, mutta onneksi olette löytäneet vanhoja hyviä juttuja arkistojen kätköistä! Kesäkuun kymmenen luetuinta juttua listattuna alla, olkaapa hyvät.

  1. 20x kesätekemistä koronan aikana
  2. Suomalaiset imetysvaatteet
  3. Bugaboo donkey duo 3 tuplavaunut
  4. Mitä ottaa huomioon kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä
  5. Mitä 4-vuotiaalle lahjaksi?
  6. Mitä pojalle ristiäislahjaksi?
  7. Paljasjalkakengät lapselle
  8. Miten saimme tietää down diagnoosista?
  9. Vinkkilista lasten kanssa Julma-Ölkylle lähteville
  10. Parhaat falafelit

Semmosta! Ihania kesäpäiviä!

Huhtikuun luetuimmat postaukset

Huhtikuussa ei ihan hirveästi kynä sauhunnut blogin puolella. Ajattelin, että nyt loppuraskaudesta ja sitten vauvan synnyttyäkin yritän olla ottamatta mitään painetta kirjoittamisesta. Pidän taukoa jos yhtään siltä näyttää. Instagram ja Facebook päivittyy, joten siellä pääsee arkeen mukaan.

Huhtikuussa kiinnosteli:

  1. Mitä pojalle ristiäislahjaksi?
  2. Paljasjalkakengät lapselle
  3. Pidennetty oppivelvollisuus ja sen koukerot
  4. Meidän perheen parhaat kasvisruokareseptit
  5. Miten saimme tietää down diagnoosista
  6. Pasta carbonara ilman pekonia
  7. Falafelmaniaa
  8. Haunistenallas – retkeilyhelmi Raisiossa
  9. Sopeutumisvalmennuskurssi koronan keskellä
  10. Mitä ottaa huomioon kun lähtee pienten lasten kanssa Lappiin kesällä

Kesää silmällä pitäen haluan nostaa myös muutaman oman suosikin:

Road trip!

Kesän to do-lista vuodelta 2019

Savonlinna

Kesä 2020 kuvissa

Ai miten niin vähäsen on mieli kesässä. Ihanaa, ensi viikolla on luvattu jo tosi lämpimiä kelejä. Vehreys ja lämpimät kesäyöt, tulkaa jo!

Maaliskuun 10 x luetuinta postausta

Maaliskuu vierähti vikkelään. Kaiken ylimääräisen ajan tuntui vievän 213-päivän video, josta tuli kertakaikkisen upea. Jos missasit sen tai kansainvälisen downin syndrooman päivän käy kurkkailemassa menoja. Onneksi kaikennäköistä kiinnostavaa vanhempaakin materiaalia olette onnistuneet löytämään. Maaliskuun 10 luetuinta postausta oli:

  1. Mitä pojalle ristiäislahjaksi
  2. Paljasjalkakengät lapselle
  3. Check list lapselle, jolla on downin syndrooma
  4. Miten saimme tietää down-diagnoosista?
  5. Vinkkejä tukiviittomien opettelun aloittamiseen
  6. Onko rakkaus erityistä kohtaan erilaista?
  7. Miltä tuntuu odottaa kolmatta lasta?
  8. Haunistenallas – retkeilyhelmi Raisiossa
  9. 8 viikon ruokalista
  10. Mitä ottaa huomioon kun lähtee pienten lasten kanssa kesällä Lappiin?

Lisäksi huomaa, että kevät on tullut kun hakeudutaan lukemaan esimerkiksi potkupyöristä ja kesän road trip plääneistä. Oi miten ihanaa. Valo, vihreys ja vapaus (toivon todella, että kesällä tilanne koronan suhteen alkaisi hellittää edes viime kesän tasolle). Niin kauan kun on uskoa on toivoa!

Ota minut tällaisena kuin oon

Olipahan sunnuntai tunteikas päivä, kun vietettiin kansainvälistä downin syndrooma -päivää. Aivan kuin olisi päästänyt lapsen matkaan, kun julkaisimme videon, jota olemme hääräilleet kevään. Päätä särki ja oli kaikkensa antanut olo, lähes toimintakyvytön.

Maaliskuun alussa kuvattiin siis Turun Ruissalossa video, jonka kuvasi ja videoi Valo Visuals hyväntekeväisyytenä. Suunnittelussa ja käytännönjärjestelyissä oli vahvasti mukana Saara, jonka tyttärellä on myöskin downin syndrooma. Olen mielettömän iloinen ja onnellinen, että erityisyys on tuonut elämääni Saaran. Hän on viisas, aikaansaava, idearikas, suorasanainen ja lämmin. Juuri sellaisia ihmisiä ympärilläni arvostan. Uskon, että Saaran kanssa me tullaan tulevaisuudessa tekemään vielä huikeita juttuja yhdessä.

Videolle osallistui 17 perhettä, jossa lapsella tai nuorella on downin syndrooma. Kaikki olivat opetelleet oman kohtansa valmiiksi. Sitä iloa, valoa ja rakkauden määrää oli huikea seurata ja se saa hymyn edelleen huulilleni.

Mietin kertoisinko mitä kaikkea tällaisen projektin läpivienti vaatii. Äkkiseltään tuntuu ettei juuri mitään, mutta niinkuin blogin helmi-maaliskuun hiljaisuudesta näkee, se on ottanut aikansa täältä. No katsotaan, mutta ihaillaan nyt sitä ennen lopputulosta.

Etelässä paistaa aurinko ja 10 astetta lämmintä. Ai että, kevät on todellakin tulossa kohinalla.

Aikaisempia 213-päivän juttuja löydät täältä:

Sukat rokkaa

Kansainvälinen downin syndrooma -päivä

Yhdessä olemme enemmän (täältä löytyy myös viime vuoden video)

Same Same But Different -illallinen ravintola Kuoressa (täällä olemme Saaran kanssa tavanneet ensimmäisen kerran)

1 2 3 4