Safari part 2: Serengeti
Seuraava etappi oli selviytyä Serengetiin. Aamupalaa meille tarjoiltiin perjantaiaamuna puol 8 ja strartti maasturin kyytiin oli tuntia myöhemmin. Serengeti on kansallispuisto, joka ulottuu sekä Tansaniaan että Keniaan. Se on pinta-alaltaan 30 000 nelikilometriä ja 80% siitä on Tansanian puolella. Suurin osa maastosta on savannia, mutta metsääkin löytyy. Me pysyteltiin savannin puolella. Niin kuin arvata saattaa, me koluttiin ihan pikkiriikkinen osa tästä kaikesta, mutta nähtiin sitäkin huikeampia eläimiä ja maisemia.

Retkipatjat ja makuupussit odottaa lastaustaan. Oluita unohtamatta! Yks iso miinus reissussa kyllä tulee lämpimistä juotavista. Miten niin muka neljää päivää ei saada vettä pysymään kylmänä keskellä savannia???
Matka Serengetiin on huikaisevan kaunis, mutta samalla äärimmäisen verenpainetta nostattava kokemus. Tiet ovat osin tosi huonossa kunnossa, ne on lähestulkoon pystysuoria ja äkkijyrkkiä mutkia löytyy liian paljon. Meidän kuski oli kyllä huikea ja tippinsä kyllä ansaitsi, kun hengissä ollaan edelleen. Tie nousee ensin Ngorongoron luonnonsuojelualueen reunamia pitkin ylös ja jatkaa rinnettä mutkitellen, kunnes mennään taas alas.

Way to Serengeti. Oli muuten melkosen bumpy driving. Mua ei oo kyllä elämässäni varmaan koskaan pelottanu niin paljon, kun tolla pätkällä ja sillä vauhdilla.

Ei kai se nyt oo reissu eikä mikään jossei jotain mee pieleen? Keskellä Serengetiä hengailtiin vajaat puol tuntia, kun jotain? tapahtui. No, siellä ne fiksas ja hakkas pari kertaa takaloodaa ja taas toimi!:D Ihan näyttää melkeen iskän sänkipellolta!
Iltapäivä pyörittiin kuravellissä pitkin poikin ja ihmeteltiin taas uusia nurkkia. Joskus 4-5 paikkeilla illalla käytiin jättämässä kokki tositoimiin ja me lähdettiin tsiigaan auringonlaskua. Oli ollu tosi pilvinen ja vähän sateinenkin päivä, joten ne täysin punaset auringot kyllä jäi meiltä nyt sivusuun. Toisaalta, me nähtiin kyllä jotain muuta melkeen yhtä hienoa…

Nää näyttääkin jo niin rikollisilta. Ruokavarkaat.

Vasemmanpuoleisessa rakennuksessa kokit kokkaili meille. Sitältä löyty tasan sementtinen koko rakennuksen pituinen pöytä, muut pelit ja vermeet piti tuoda mukanaan.

Ai täällä me nyt sitten ollaan jellonien ja fanttien keskellä? Alueelle tuli kuitenkin sen verran monta telttaa, joten todennäkösyys sille, et ne haluu tulla just meijän telttaan on vähän pienempi, eiks je?

Auringonlaskua lähdettiin metsästään, mutta ei meille jääny ku viimeiset mainingit, ku oltiin sen leopardin kimpussa.

Kello vähän yli 5 aamulla ja matkalla hammaspesuille, startti auringon nousua etsimään oli kuudelta. Ekasta yöstä teltassa selvitty ja untakaan ei tarvinnut paljon ettiä!
Serengetissä seurattiin lähietäisyydeltä, kun kaksi naarasleijonaa yritti saalistaa pahkasikaa. Karkuun pääsi. Mutta vähän myöhemmin oltiin huudeilla, kun neljä leopardia piiritti jonkinsortin (gnuuta oletan?) elukkaa. Pitkän ja kutkuttavan seuraamisen jälkeen siellä oli hampaat tiukasti pakaroissa ja niskassa kiinni, mutta kuin ihmeen kaupalla se pääsi vielä irti! No eipä siinä, kirjaimellisesti takavasemmalta lähti muutamat leijonat liikenteeseen tehden siitä raukasta selvää. Siinä hetkessä, kun sitä teatteria seurattiin aitiopaikalta, tuntu kyllä kun olis ollu keskellä lauantai-illan Avara luonto-ohjelmaa.

Serengetiin saa vuokrata myös kuumailmapallon. Saattaa toki olla vähän vauraammalle väestölle suunnattuja.

Etsi kuvasta krokotiili. Se oli menny rannalle ruikuttamaan, koska vedessä (sivumalla, ei näy kuvassa) oli virtahepoja. Ne kuulemma tappaa kaikki, jotka tulee niiden tonteille.
Serengetistä me kurvailtiin vielä illaksi Ngorongoron puolelle, jossa yövyttiin toinen yö teltassa. Matkalla pysähdyttiin Maasai kylässä, jossa oli järjestetty turisteille kierros. Maasait tanssi ja lauloi meille, pääsimme katsomaan heidän alakouluaan ja kotiin sisälle. Meille jaettiin omat oppaat ja meidän keskustelut aijautu jotenkin mun mielestä taas vaihteeks ihan nurinkurisesti. Opas: Minkä ikäinen oon? Missä Asun? Oonko sinkku? Olenko naimisissa? Sä oot nyt mun vaimo”. Öööö. En muuten oo.
Koko ajan on suunnitteilla ollut vierailu kylään, mutta tästä jäi enemmän paha mieli. Portilla kerrotiin, että pääsymaksu10$/ per pää ja lopussa roikuttiin melkein lahkeessa, kun olisi pitänyt ostaa koruja ja käsitöitä. Tästä tuli enemmänkin ahdistus, kun pyytettömästi tervettullut olo.
Ngorongoron campingalueella oli huikaisevat maisemat ja siellä me pestiin hampaita samalla ku seeprat laidunsi metrien päässä. Siellä sitä tunsi elävänsä. Tai sitten loputkin todellisuuden tajusta hävisi.
Pus ja moi!