retkeily

Retkellä: Kaarinan Kuusiston linnanrauniot

Mietitkös vielä viikonloppusuunnitelmia? Kaarinan Kuusiston linnanrauniot ovat varsin varteenotettava vaihtoehto Varsinais-Suomessa päin liikkuville. Tai jos suunnitelmissa on kiertää kesällä saariston rengastie, tämä on matkasi varrella. Pistä takataskuun. Me kävimme Kuusistossa pääsiäisenä ekstemporeretkellä. Mikäli pikapyrähdys luontoon kiinnostelee, tämä on loistava matalankynnyksen retkikohde. Meidän taaperollekin tämä oli oivallinen maasto. Leveähköt ja melko tasaiset polut. Rattailla ei kuitenkaan luontopolkua pääse kiertämään, vaan sitten täytyy tyytyä kävelemään Linnanrauniontietä suoraan raunioille mikäli ei ole samanlaista puskasta kuin puskasta läpi-mentaliteettia niin kuin allekirjoittaneella.

Linnanraunioiden virallinen parkkipaikka on Linnanrauniontiellä vasemmalla puolella. Sen ohi ei voi ajaa muuta kuin silmät kiinni. Yleinen tie päättyy tähän, mutta yllättävän moni posottaa silti autolla ilman omantunnon tuskia linnanraunioille asti.

Parkkipaikalta lähtee 3,2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää Kappelinmäen (pieni nyppylä) ympäri. Meillä oli hieman hankaluutta hahmottaa luontopolkua, mutta alla oleva kuva havainnollisti itselle nyt näin jälkikäteen, että ihan oikein menimme reittimme. Jos kappelinmäelle kiipustaa, sieltä täytyy tosiaan tulla samaa reittiä takaisin ympyräreitille. Mäen päällä on tukkipöytiä eväshetkeä helpottamaan.

Kuva on otettu reitistö.fi-sivuilta

Jos haluaa kiertää ensin Kappelinmäelle, pitää jatkaa polkua ladon ohi oikealle mäkeen. Jos taas haluaa mennä sinne vasta takaisintulomatkalla, kannattaa kurvata yllä olevan kuvan nurkilta vasemmalle. Polku näyttää huomaamattomalta verrattuna tähän, jota me tässä menemme. Mekään emme huomanneet sitä menomatkalla ja siksi menimme reitin näin päin.

Sen verran mereltä puhaltava tuuli riepotteli, että lämpimästä säästä huolimatta piti kiskoa heti alkumetrien jälkeen tuulenpitävää niskaan.
Neiti viittoo, että kuulee lintujen laulaua.
Kappelinmäeltä. Vähän kun raivaussahaa näyttäis niin näkis merelle paremmin (vitsivitsi)

Kappelinmäeltä täytyy tosiaan laskeutua samaa reittiä takaisin alas ja jatkaa alhaalla vasemmalle. Polun jatkoa joutuu hieman hakemaan tai ainakin helposti hakeutuu takaisin Linnanrauniontielle jossei ole tarkkana. Rattailla pääsee varmasti helpommin menemällä hiekkatietä. Luontopolku, joka vie raunioille näyttää alla olevalta.

Komeat kelit oli saanut muutaman muunkin viettämään iltapäivää linnanraunioille. Luontopolulla sen sijaan sai mennä melko omin päin. Raunioilta löytyy grillauspaikka (+puita) sekä ulkovessa, joka harmiksemme oli vielä talven jäljiltä lukossa. Näytti kuitenkin uudenkarhealta ja siistiltä. Omat lantionpohjanlihakset saattaa joskus pettää. Puskapissa ei petä.

Kuusiston linnanraunioilta löytyy myös kesäkahvila. Kulttuurihistoriasta en osaa teille luennoida. Sitä varten kannattaa tulla itse mestoille lueskeskelemaan tietotauluja. Toivon toki kiinnostuksen historiaan syttyvät syvemmin iän myötä. Sitä ennen keskityn tähän hetkeen.

Taaperon mentäviä koloja

Raunioilta lähtiessä takaisin pitää palata taas pieni pätkä samaa reittiä takaisin. Pellon reunan yläpäässä käännytään oikealle, jotta ei palaa samaa reittiä parkkipaikoille. Loppupätkä on havumetsää. Oli jo suhteellisen kuivaa, mutta alkukeväästä ja syksyllä voin kuvitella polun olevan aika mutainen. Silloin tällöin meri pilkahtelee vieressä, mutta melko hyvin se jää puiden varjoon.

Lisää lintuja ja muurahaisten valtateiden ihmettelyä.
Kotiin päin askel on aina kevyempi
Tai sitten ei.

Lähiretkeilystä pitävä siskoni mielestä Kuusiston linnanrauniot ja luontopolku on vähän tylsä. Hän retkeilee kouluikäisten lasten kanssa. Omaan makuun tämä oli tähän elämäntilanteeseen sopivan helppokulkuinen myös taaperon askeleelle, helposti saavutettava ja varsin mukiinmenevä luontoelämys. Eikä maisema ylhäällä raunioilla evästäessä ei ollut ollenkaan hullumpi.

Oletko sinä käynyt Kuusistossa? Josset, mee ja tuu kertomaan mitä tykkäsit! Kivaa ja auringon hellimää viikonloppua kaikille!

Retki Vaarniemeen

Huhtikuun ensimmäisen sunnuntain lähiretki suuntautui meille ihan uuteen paikaan Kaarinan Vaarniemeen. Ihme kyllä emme ole kertakaan käyneet ihan Turun ja Kaarinan rajalla sijaisevalla Vaarniemellä ulkoilemassa. Muille paikka ei kovin tuntematon tainnut olla, sillä suhmuraisesta säästä huolimatta jengiä meni ja tuli.

Automme jätimme Rauvolantien parkkipaikalle. Parkkipaikasta ei voi ajaa ohitse, täytyy vaan uskoa ja jatkaa vielä matkaa, vaikka ajattelekin tulevansa maatalon pihaan. Toinen hyvä maamerkki on seurata TUS:n (partiolaisten maja) kylttejä.

Parkkipaikalta on noin puolisen kilometriä portaiden alkuun, josta pääsee kipuamaan mäen päälle. Hiekkatietä kävellessä vastaan tulee viehättävä vanha maalaistalo. Sen oikeasta reunasta lähtee pieni polku, jota seuraamalla pääsee toiselle lintutornille ja kulkemaan aina Katariinanlaaksoon asti. Katariina onkin yksi meidän lemppariulkoilualueita Turussa. Emme kuitenkaan käyneet kurkkimassa nurkkia, vaan jätimme ne polut koluttavaksi toiseen retkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei tullut laskettu paljonko portaita oli, mutta talven jäljiltä meidän rapistunut jengi sai hengityksensä tihentymään ja pakaransa polttelemaan. Perheen pienin pääsi tässä kohtaa pois repusta kiipeämään ja kiipesikin suurimman osan portaista. Hauskaa puuhaa tuntui olevan.

Rappusten jälkeen ei tarvinnut kiivetä sataa metriä enempää niin oltiin jo mäen päällä. Maisema avautuu hienosti ilman kiipeämistä lintutorniin ja näin pienellä kiipeämisellä maisema on enemmän kuin mukiinmenevä. Ylhäällä on muutama ruokailualue tehty evästyksille grillilaavun lisäksi. Ruokailualueet ovat hassusti grillikodasta melko kaukana, mutta kuvassakin näkyvä ruokailupaikka on ainakin parhaan paikan löytänyt. Laavun läheisyydestä löytyy myös huussi, kun malttaa mennä vähän syvemmälle metsään. Ei tullu koeajettua, mutta sitä kuuleman mukaan partiolaiset huoltavat ja yleensä löytyy siistissä kunnossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä meidän ipana matkustaa pidemmät matkat Lenny Lambin taaperorepussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylhäällä saa haukkana olla taaperon perässä, sen verran äkkiä jyrkkä reuna tulee vastaan. Kun reunaman malttaa jättää rauhaan, tulee kuitenkin tasaisempaa ja juuri taaperolle sopivan vaativaa ja mielekästä maastoa. Kivien päälle kiipeämistä ja käpyjen tutkimista.

vaarniemi1

Mäen päällä on lintutorni, josta sumppuraisella säällä näki Papinsaaren miljoonarantasaunat vastarannalla. Lintutornissa samaan aikaan olleen vanhemman herrasmiehen mukaan kirkkaalla säällä toisella suunnalla kädellä näkee lähes Paraisille ja toisella Raisioon asti. Kertoipa hän myös, että alueen lintukirjo on rikas. Me bongasimme vain pari lokkia, joiden alalajista ei mitään hajua. Hävetä saa, kun ala-asteen opettajanakin oli vanha lintubongaaja, joka kaikki lokkilajit on aikanansa minullekin opettanut. Ne innostivat kuitenkin meidän neitiä ja se riitti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vaarniemi3

Jälkkäriksi suklaatikkari. Oli kylmällä säällä niin kova, että pieni purukalusto oli kovilla.

Grillauspaikka on kallioiden syleilyssä ja tuulisellakin säällä varmasti suojaa tuova. Laavu ei ole kovin iso ja montaa perhettä sen suojiin ei samaan aikaan mahdu. Sydämmeni sykkii levähdyspaikoille, jotka ovat sijoitettu korkeille paikoille, joissa voi ihailla vettä. Olin ensin vähän pettynyt, kun kuulin että laavu on metsässä syvemmällä. Laavu sopi kuitenkin paikkaansa kuin nenä päähän. Voisin kuvitella grillailevani hieman huojentuneemmalla mielellä, kun lapsi saa ehkä tulevaisuudessa vähän vapauksia ja pääsisi leikkimään käppyräisien mäntyjen sekaan ilman jatkuvaa huolta, että hän jyrkänteeltä alas.

Polttopuut tulisi ottaa mukaansa jo mäen alhaalta portaiden alkupäästä. Kannattaa ottaa mukaan siis ylimääräinen kassi, jossa kantaa muutaman halon. Tällä kertaa puuvarasto oli ihan tyhjä, mutta ylhäällä laavulla kuitenkin oli puita jonkin verran.

vaarniemi2

Metsäpoluille emme sen enempää lähteneet, koska metsätie oli vielä paksun lumen ja jään peitteessä eikä kävely taapero selässä olisi ollut turvallista. Tämä oli kuitenkin juuri sopiva pyrähdys luontoon. Nopeasti ja helposti. Tämä on todellakin matalan kynnyksen retkeilykohde, jos arkailee lähteä luontoon. Sekaan vaan.

Päiväretki Mathildedaliin

Kaksien saman viikonlopun aikana juhlittujen pikkujoulujen jälkeen paras fyysinen aktiviteetti mihin pystyn on virtuaalimatka viime viikonlopun metsäretkellemme Salon Mathildedaliin. Sää oli täydellinen, pakkasta 6,5 ja aurinkoa. Tuli hetken jopa pikkuisen talvinen olo.

Meillä tykätään retkeillä. Lapsen saamisen jälkeen enemmän ja vähemmän. Puhuimme jälleen kuinka voimaannuttavaa luonnossa oleminen on, mutta lapsen kanssa asian voi hyvinkin välillä kyseenalaistaa. Yleensä itse jaksaa tsempata sovitulle taukopaikalle, rakko venyy seuraavalle huussille ja mehun loppuminen ei kaada koko maailmaa. Mutta pienen ihmisen pinna on ainakin tässä taloudessa kuin tähdenlento. Välillä pelkästään toppavaatteisiin ja kuravaatteisiin ulos saatu lapsi tuntuu työvoitolta, niin retkelle lähtö ei aina ole ensimmäisenä mielessä.

Tällä reissulla tuotti haasteita se ettei neiti käytä enää vaippoja ja ilma oli kylmä. Toimimme niin, että ensimmäiset pissat lirautettiin parkkipaikalla. Minä purin neidin niin että saatiin pylly paljaaksi, mies pissatti ja heitti lapsen takaisin autoon puettavaksi. Laitettiin varmuuden varalta vaippa, koska pakkasessa pienetkään pisut housussa ei pitkään lämmitä. Välillä repussa reissanneelta neidiltä kuului myös kovastikin protestia, kun ennen aikaan meillä oli hyvinkin tyytyväinen reppumatkustaja. Kivasti hän silti repun kyydissä pidemmät matkat viihtyy ja uni se tälläkin matkalla ehti yllättää.

Liikenteessä oli muutama kourallinen ihmisiä. Oli ihana nähdä nuotion ääressä isä ja poika puuhaamassa. Olen varma, että sen hetken se juippi muistaa vielä omina ruuhkavuosinaan.

Joten, matkat ovat lyhentyneet, tauot pidentyneet, eväät lisääntyneet ja pinnat kasvaneet. Tällä kertaa jätimme auton Matildanjärven pysäköintialueelle, osoite Matildanjärventie 86, Salo. Kiersimme Matildanjärven kierroksen, joka kiertää sananmukaisesti Matildanjärven ympäri. Se on yhteensä 5,5 kilometriä pitkä ja reitin varrella on useita tulentekopaikkoja. Reitti on helppokulkuista pientenkin lasten kanssa pärjää. Vaikka meidän neiti on ottanut jalat allensa nyt syksyllä, kulki hän silti pääasiallisesti isin selässä repussa. Minä kannoin retkieväät. Muutaman epäonnistuneen retken jälkeen meidän jengi pitää huolen, että ilman kunnon eväitä ei mennä omaa pihaa pidemmälle. Ja muistaahan sitä omastakin lapsuudesta pillimehun ja makkaran tikunnokassa olleen niiden kivisten ja kantoisten polkujen kohokohtia. Tällä reissulla evästauon aikaan oli jo kiljuva nälkä (ja lapsi), joten tunnelmallisia evästaukokuvia ei ole tarjolla. Vaan muutama muu räpsy sentään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rohkaisempa siis muitakin hakeutumaan luonnon läheisyyteen. Ei tartte lähteä lappiin nähdäkseen kaunista luontoa. Eikä tarvitse nukkua laavulla ja samoa läpi soiden kompassin kanssa voidakseen olla retkellä. Luontoon.fi on ystäväni. Sieltä voi seuraavan retken aloittaa jo nyt.

Hyviä öitä ja leppoisaa joulukuun alkua!

 

1 2 3