Raskausviikko 23
Mikä sää, mikä kesä! Hellettä, ihanaa! Alkuviikolla olin kaksipäiväisessä koulutuksessa Helsingissä kolmen työkaverini kanssa. Paljon tarttui ajatuksia, osa hyvien luentojen ansiota, osa huonojen. Ei siis ole aina välttämättä huono jos luento on ollut täys floppi. Se voi antaa jopa inspiraatiota. Istuminen ja asennon vaihtaminen ei ollut ihan niin smoothia enää kuin olin ajatellut ja välillä teki mieli kesken luennon mennä jaloittelemaan. Ou nou, joko tällaiset oireet alkavat nyt! Ei mulla viimeksi ollut ongelmia reilata tässä vaiheessa ja istua bussissa ja junassa. Paitsi pissatti. K-o-k-o a-j-a-n.
Koulutuksen jälkeen ehdin tapaamaan vielä ystävää täydellisen kasvisruuan äärelle Yes Yes Yes:iin. Hän, jota näkee liian harvoin, mutta on edelleen yhtä ihana ja aito oma itsensä. Sinä ihana jos luet, kiitos että oot!
Vielä ennen viikonloppua startattiin neidin kutoutussuunnitelman teko. Se jos joku on niin tunteita herättävää puuhaa varsinkin näissä olosuhteiden tuottamissa höyryissä, joten jätettäköön se kokonaan omaksi asiakseen.
Viikonloppuna meillä oli perhehoitovapaa, ja mietimme moneen kertaan mitä tekisimme. Oma mieli halajasi metsään ja olisin halunnut ekaa kertaa kotaan nukkumaan yötä. Ilma oli kuitenkin kuuma ja metsässä jo hyttysiä sen verran, että mietittiin pienen tuulenvireen ja leudon merituulen sopivan paremmin rentoutumiselle. Suuntasimme saaristoon, päämääräksi Kasnäs ja lähdimme testaamaan uutta retkiseuralaistamme; retkikeitintä. Saaristo on aina yhtä rauhoittava. Rannikkoreitti jäi kutkuttelemaan korvan taakse. Ehkä vielä tänä kesänä?