Ruoka

Suklainen ristiäiskakku

29.12.2019 Päivi
0 Comment
Juhlaruoka, Reseptit

Päätin kirjoittaa ristiäiskakkuresptin itselleni vielä auki, koska täytekakkuja tulee sen verran harvoin tehtyä ettei enää muista sitten mitä ja miten oli tehnyt ellei kirjoita muistiin.

Pohjan resepti on napattu Viimeistä murua myöten-blogista. Tummennetut kohdat ovat omia mielipiteitäni. Eli pohja:

2,5 dl kauramaitoa + 1 rkl valkoviinietikkaa (myös tavallinen maito käy)
1,2 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
220g vehnäjauhoja (n. 3,5 dl)
65g makeuttamatonta leivontakaakaojauhetta (n. 1,75 dl)
350g sokeria (4 dl)
1 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl lämmintä kahvia (kakku ei maistu kahvilta, vaan supersuklaiselta).

Valmistusohjeet

  1. Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Paras jos sinulla on kaksi tai kolme samankokoista vuokaa, jolloin voit paistaa kakkupohjat osissa. Jos paistat kahdessa, niin halkaise ne paiston jälkeen vielä puoliksi, jolloin saat neljä ohutta kerrosta. Voitele n. 20 cm kakkuvuoka huolellisesti esim vuokaspraylla tai öljyllä (tai margariinilla/voilla). Itse tein irtopohjavuokaan ja voitelun jälkeen ”jauhotin” vuuan tummalla kaakaojauheella.
  2. Sekoita viinietikka kauramaidon joukkoon isossa kulhossa ja jätä seisomaan huoneenlämpöön 5 minuutiksi. Se alkaa hieman juoksettua, mitä tässä siis haetaankin. Sekoita sitten maidon joukkoon öljy ja vatkaa kananmunat kevyesti joukkoon vispilällä, niin että niiden rakenne rikkoutuu.
  3. Siivilöi joukkoon jauhot ja kaakaojauhe. Lisää joukkoon sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja vaniljasokeri ja sekoita isolla puukauhalla kaikki sekaisin. Älä vaivaa.
  4. Kaada lopuksi joukkoon kahvi ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikinan kuuluu siis olla todella löysää. Siis aivan todella löysää. Varmista siis irtopohjavuuan pitävyys etukäteen laittamalla vuokaan vettä, jotta näet lähteekö vesi valumaan saumoista.
  5. Kaada taikina kakkuvuokaan ja nosta uunin keskitasolle.
  6. Jos paistat kakkua kahdessa vuoassa, niin paistoaika on n. 25 minuuttia. Jos taas kolmessa, niin hieman vähemmän. Mikäli paistat yhdessä vuoassa, niin paista kakkua uunissa 50-60 minuuttia. Huom paistoaika varmasti riippuu uunista. Paina kakkupohjaa sormella keskeltä – jos se ei painu selkeästi enää kasaan, niin se on valmis. Tähän sopii vanha kikkakin, taikinan kuuluu joustaa sen verran kuin rystyset kämmenpuolellasi. Voit myös kokeilla tikulla. Siihen ei kuulu jäädä märkää taikinaa keskeltä. Pieniä kypsänoloisia muruja saa jäädä. Ota pois ja anna jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan, jonka jälkeen kumoa kakku jäähdytysritilälle.
  7. Kakku kannattaa leikata vasta, kun se on kunnolla jäähtynyt.
  8. Kakkupohja kestää myös pakastamista. Eli voit valmistaa sen etukäteen pakkaseen kuukausiakin aikaisemmin. Sattuneesta syystä (käy lukemassa) valmista kakkupohjaa ja moussea jäi yli. Kokosin vanhaan jätskirasiaan kakkupohjan palasia ja moussea ja laitoin pakkaseen. Aivan täykky tosi himon taltuttaja! Ongelma piilee siinä ettei jaksaisi odottaa sulamista.

Gluteeniton versio: Onnistuu parhaiten korvaamalla jauhot kaurajauholla.

Väliin tuli valkosuklaa- ja suklaamousse Annin uunissa-blogista. Sama suklaamousse tuli myös kakun kuorrutukseen.

Suklaamousse:

  • 400 g tummaa suklaata (myös maitosuklaa käy*)
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 3 rkl kuumaa vettä
  • 350 g voita (Omaan makuun tuli liian voimainen, vähentäisin sitä esim. 200-250 grammaan)
  • 2 dl tomusokeria
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • valinnainen aromi esim. caramel tai kahvi (itse en laittanut aromia)
  1. Sulata suklaa ja jätä sivuun jäähtymään.
  2. Sekoita keskenään kaakaojauhe ja kuuma vesi.
  3. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri kuohkeaksi (vatkaa noin 5 minuuttia).
  4. Lisää jäähtyneet sula suklaa, kaakaojauheseos ja tuorejuusto (huoneen lämpöisenä) kulhoon.
  5. Lisää tässä vaiheessa myös aromi, jos haluat maustaa kreemin.
  6. Vatkaa seos ihanan pehmeäksi ja kuohkeaksi (muutama minuutti)!
  7. Jätä mousse huoneenlämpöön jos täytät valkosuklaamoussen tekemisen jälkeen. Itse kuorrutin kakun eri paikassa kuin kokosin kakun. Laitoin välissä moussen jääkaappiin ja siitä tuli tosi kova ja jämäkkä, eli vaatii pitkän ajan taas huoneenlämmössä, jotta sitä pystyy käsitellä.

Valkosuklaamousse:

  • 300 g tuorejuustoa
  • 4 dl kermaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 300 g valkoista suklaata
  1. Sulata suklaa vesihauteen päällä.
  2. Vaahdota kerma vaahdoksi kulhossa.
  3. Vatkaa tuorejuusto sähkövatkaimella tasaiseksi toisessa kulhossa ja lisää sen jälkeen siihen sulatettu valkosuklaa
  4. Lisää kevyesti vatkaten tai nuolijalla kerma joukkoon.

Kakun kokosin teräksiseen reunavuokaan. Sellaiseen siis, jossa ei ole pohjaa ollenkaan. Näin saa kakun pysymään hyvin muodossaan, ennenkö mousset jämäköityy. Suosittelen kuitenkin laittamaan reunakalvot tai kelmut. Oli hiukan haastavaa saada reunavuokaa irti kakusta, kun mitään ei ollut välissä.

Kerroinkin jo aiemmin koristeista, joina toimi luonnosta männynoksa ja pihlajanmarjat. Vaikka ristiäiset ajoittuu myöhään syksyyn/talveen, voi pihlajanmarjat kerätä etukäteen ja säilyttää niitä ilmavasti verannalla tai jossei sellaista omista niin esim. jääkaapissa. Lisäksi kakun päälle pääsi hyppäämään Schleich valkohäntäpeuraperhe. Idea syntyi kaupassa haaluilun tuloksena. Nyt peurat pääsevät joululahjapakettiin.

Muut meillä ristiäisissä olleet tarjoilut löydät täältä. Tämähän olisi aika mahtava uuden vuoden pöytään. Hyvä aloittaa uusi vuosi massu täynnä suklaakakkujen aatelia.

Maailman parhaat lohiskagenit (myös maidottomana)

22.12.2019 Päivi
0 Comment
Juhla, Juhlaruoka, Reseptit

En ollut aiemmin tehnyt minkäänmallisia skageneita, mutta rakastan yli kaiken niitä. Siksi halusin niitä juhliin. Valitsin lohen katkarapujen sijaan, koska lohi oli kaikkien suuhun varmempi valinta.

Etsin eri reseptejä ja tuunailin niistä sitten oman version. Olen luullut olevani tarkkaan reseptejä noudattava, mutta yhä useammin huomaan roiskivani ja makustelevani sörsseleitä pitkin matkaa. Ja aikas hyviä on tullut, vaikka itse sanonkin. Avainasemassa tässä täytteessä kuitenkin on laadukas savustettu lohi. Jos vain mahdollista, savusta itse. Siitä tulee, no, ei sitä voi edes palvelutiskin fisuihin verrata. Myös kylmäsavulohi käy, mutta tästä saa nauttia myös raskaana olevat. Saaristolaisleivät oli mieheni mamman käsialaa.

Ohje:

n. 800 g Savustettua lohta

1 tl sitruunapippuria

1 tl sokeria

1 rkl dijon-sinappia (myös ihan Turun sinappi tai mitä kaapista löytyy käy, jossei dijonia käytä muutoin)

450 g ranskankermaa (tai maidottomaan käytin Oatlyn iMat fraishea)

100 g maustamatonta tuorejuustoa jykevöittää täytettä (ei kuitenkaan pakollinen ja maidottomaan en laittanut tuorejuustoa ollenkaan)

suolaa maun mukaan (suolan tarve riippuu siitä, kuinka suolaista kala on)

Puolikas nippu tilliä tai ruohosipulia. En ole tillin ystävä yleensä kuin kalakeitossa, mutta lähikaupassa ei ollut kuin tilliä, joten käytin sitä. Ja namia tuli. Myös nirson puoleinen sisko antoi pisteet tälle.

  1. Riivi lohesta paloja haarulla tai lusikalla. Ei haittaa vaikka menisi pieniksikin paloiksi. Tsekkaa ruodot pois.
  2. Pese ja kuivaa tilli (tai ruohosipuli) ja pilko tai leikkaa pieniksi
  3. Sekoita yhteen ranskankerma (+tuorejuusto), sinappi, sitruunapippuri, sokeri ja suola
  4. Lisää joukkoon lohi ja tilli. Sekoita tasaiseksi, älä vatkaa hurjasti ellet halua lohesta smoothieta.
  5. Ja siinä se. Täytteen voi ja kannattaakin tehdä edellisenä päivänä, jotta täyte maustuu. Lusikoi täyte kuitenkin vasta juhlapäivänä leipien päälle, jottei leivät kostu liikaa.

Toiset tykkää kermaisemmasta ja toiset kalaisemmasta täytteestä. Siksi kannattaa laittaa ensin vähemmän ranskankermaa ja kalaa. Niitä voi hyvin lisätä vielä kun koko komeus on valmis. Tästä tuli iso satsi ja olisi riittänyt ainakin 40 henkilölle. Tein siksi sen verran ison satsin, että saimme herkutella tätä uuniperunan täytteenä. Ai että. Tätä täytyy tehdä jouluksi!

Ristiäistarjoilut

20.12.2019 Päivi
2 Comments
Juhla, Juhlaruoka

Mietin pääni puhki mitä ristiäisissä tarjoiltaisiin. Sain neuvoksi tarjota sitä mitä itse haluaa syödä ja muut tyytyköön siihen. No, jos oltaisiin sillä teemalla menty, niin osa olisi varmaan joutunut tyytymään mehuun ja kahviin. Kyllä juhlissa on mielestäni tärkeää olla otettu eri ruokavaliot huomioon, myös lapset ja nirsoilijat. Vieraat tekee juhlan. Ja jos juhlissa ollaan nälässä, en tiedä kamalampaa. Yhteensä meitä oli vajaa parikymmentä aikuista ja kuusi lasta. Tarjoiluja jäi yli, mutta olen saanut sellaisen mielummin liikaa kuin loppuu-kasvatuksen.

Mietin teenkö kermakakkua. Se on sellainen mielipiteitä jakava asia. Osa vannoo kermakakun nimeen ja toiset ovat saaneet siitä lapsuudessaan traumat. Jonkinlainen näyttävämpi kakku kuitenkin kuuluu omien mielikuvien juhlapöytään. Nyt loppusyksystä uskaltauduin heittäytymään tuhdin suklaakakun kimppuun. En tarjoiaisi tätä kesällä, vaikka uskoisin sillekin kannattajia löytyvän. En ollut aiemmin tehnyt kyseistä kakkua, se on aina riski ja omat kommelluksensa tässäkin oli.

Surffailin nettiaallon harjalla ja päädyin maailman parhaaseen suklaakakkupohjaan täytekakussa. Nimensä veroinen oli. Resepti löytyä Viimeistä murua myöten-blogista.

Ensimmäinen kakkupohja ei tahtonut kypsyä ja pidin sitä loppuviimein liian kauan uunissa. Reunat ja pinta maistuivat palaneilta, mutta leikkasin ne pois ja loppuosa kakusta oli ihan käyttökelpoista. Palaneen maku ei ollut onneksi tarttunut koko kakkuun. Pohja ei myöskään kohonnut niin paljon, että olisin saanut sen leikattua kolmeen kerrokseen. Tein toisen pohjan siis myös ja näin ollen kerroksia tuli neljä. Tämä jälkimmäinen onnistunut kakkupohja piti tietysti pienentää myös. Kakkupohjan jämistä ja ylijääneestä moussesta tein pakkaseen odottamaan pahaa päivää. Hävikki siis nolla jossei palaneita paloja oteta laskuun.

Reunakalvo olisi ollut aika kova sana. No, sotkuiset reunat jäivät suklaamoussen alle.

Sisällä ja kuorrutukseen tuli suklaa- ja valkosuklaamousset, reseptit löytyvät Annin uunissa-blogista. Suklaamousseen tuli tosi paljon voita ja se jäi hieman suutuntumaankin omaan makuun. Seuraavalla kerralla ehkä vähentäisin voin määrää tai tuunailisin muuten reseptiä. Mutta olihan se nyt törkyisen hyvää.

Koristeena oli paljon Pinterestissä ja Instagramissakin näkyneitä Schleich-eläimiä. Mietin kuumeisesti koristelua ja sattumalta hypermarketissa haahuillessani törmäsin näihin. Ensin ajattelin erilaisia metsän vauva-eläimiä, mutta sitten löysin hyllystä koko meidän perheen. Valkohäntäpeuraperheemme nököttää siis kakun päällä. Nämä päätyvät neidin joululahjapakettiin, eli pääsevät jatkojalostukseen. Muuten olisivat turhan kalliit kakunkoristeet. Lisäksi kakun päälle pääsi männyn oksa ja pihlajanmarjat kakun kylkeen. Murustelin keksiäkin jo valmiiksi ja piti sitä laittaa vielä kakun päälle, mutta todettiin makutuomareiden kanssa, että less is more.

Itselleni lohiskagenit oli must. Olin niistä haaveillut jo pidemmän aikaa. Äiti ja isä savustivat siihen lohen, mikä tekeekin sörsselistä ihan tajuttoman hyvän. Tein sekä maidottoman että maidollisen version oman imetysdieettini vuoksi. Ja voinen sanoa ettei maidoton versio juuri maidolliselle hävinnyt! Saaristolaisleivät oli mieheni mamman tekemät ja niiden ohjeesta ei ole hajua, mutta ihania olivat.

Leivät leikkasin puoliksi, niin tuli juhlavampia.
Koristeena näissä ja voileipäkakussa olleet herneenversot äiti kasvatti ikkunalaudalla.

Lisäksi oman imetysdieettini vuoksi tein myös vegaanista porkkanapiirakkaa. En kertonut kenellekään sen olevan vegaanista mahdollisten ennakkoluulojen vuoksi ja se sai kyllä kiitosta. Ohje Urbaanin isän-blogista. Myönnän kyllä hurmoksessa korkanneeni täytekakun, vaikka se ei ollut maidotonta ja gluteenitonta nähnytkään. Palasin kuitenkin ruotuun vauvan masuvaivat ja itkut välttääkseni.

Kinkkuvoileipäkakku oli äitini tekemä, siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että voileipäkakusta pitävät jumaloivat äidin voileipäkakkuja. Lisäksi suolaisena tarjottavana oli kaikkien suuhun sopivia karjan- ja perunapiirakoita suoraa pakastealtaasta sekä munavoita. Makeina oli vielä mieheni mamman tekemät vinoleivät. Nämä valikoituivat sen vuoksi, kun tyttäreni ei olisi aikaisemmissa juhlissa osannut lopettaa näiden syömistä. Pöydän päädän nappasin kaupasta Fazerin erilaisia suklaita; sinistä, dominoa ja geishaa.

Jaan teille vielä täytekakun ja lohiskagenien reseptit, jotta ei tarvitsisi kahlata reseptipankkeja tuntitolkulla läpi. Skagenithan on ihan täydelliset myös joulupöytään. Muita ristiäisistunnelmiamme voit käydä lukemassa viime postauksesta.

Same same but different illallinen ravintola Kuoressa

25.3.2019 Päivi
3 Comments
Perhe, Ravintolat, Ruoka, Varsinais-Suomi

”Hänestä se ajatus lähti”, viittaa Kuoren ravintolapäälikkö Henna pöydän päässä olevaa 10 kuukautta vanhaa hurmaavaa tyttöä kohti. ”Meillä oli halu tuoda kansainvälistä downin syndrooman päivää ja erilaisuutta näkyvämmäksi”, summaa vielä toinen ravintolan omistajista Marjaana Pohjola. Ei siihen muuta tarvittu. Näin syntyi Kuoren väellä ajatus Same same but different illallisesta. Sanoma siitä, että olemma kaikki erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Ravintolassa häärittiin 213-päivän illallisen eteen vapaaehtoisvoimin ja keittiön puolella kokkasivat itse omistajat Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen. Iltaa olivat mahdollistamassa yhteistyökumppanit Gryn, Turun kahvipaahtimo, Bornemannin mehustamo, Saloniemen juusola, Soil wine group, Let me wine, Vihannespörssi ja Kespro tuotelahjoituksilla. Iso kiitos halusta olla mahdollistamassa päivää kuuluu siis myös heille.

Ilta oli täyteen buukattu (40 henkilöä) ja ravintolassa vallitsi ihana ja helposti lähestyttävä tunnelma. Olimme varmasti suurin osa toisillemme entuudestaan vieraita, mutta silti juttua riitti. Toki meidän seurueella iso osa illallista kului siihen, että viinilasit pysyivät pystyssä, keittiöön ei mennyt meiltä ylimääräisiä kokkeja ja että tilanne pysyi nyt noin muutenkin edes kutakuinkin hallinnassa. Mutta noin muuten ehdimme edes muutamien kanssa juttelemaan enemmänkin.

Meidän perhe pyörii luonnollisesti paljon lapsiperhearjessa ja näemme lähinnä aikuisia downeja busseissa ja muilla julkisilla paikoilla. Oli kiva olla mukana tutustumassa perheisiin, joissa elämä on jo ihan erilaista ja erilaisessa elämänvaiheessa olevaa. Mukana oli vähän vanhempia lapsia perheineen, aikuisia lapsia vanhemman kanssa,  paljon kaveruksia, joilla oli avustajat mukana ja aikuisia sisaruksensa kanssa.

Kuori on kasvisruokaravintola, jossa suurin osa annoksista on myös vegaanisia. Mutta voi pojat – uskokaa tai älkää – tämä mesta ei sekaaneja jätä kylmäksi. Kuoressa tarjoillaan ala carte aikaan vain menu, joka vaihtuu parin kuukauden välein. Meille tarjottiin aikanaan suuren suosion saanut vähän vanhempi menu, jonka he halusivat tuoda meille uudelleen. Usein sitä joutuu jo toteamaan, että kotona olis tehnyt parempaa safkaa, mutta Kuoressa sai miettiä, mitä nämä ihanat maut ovat ja voikun osais kokata yhtä hyvää kasvisruokaa.

Ruokaa laitetaan mahollisuuksien mukaan kauden kasviksista, mutta etenkin kun se meillä Suomessa asettaa tähän vuodenaikaan omat rajoitteensa, hyödynnetään paljon maailman sesonkikasviksia.

Kuoressa on muuten myös loistavat lounaat, kärkikahinoihin menee Turun lounastarjonnoissa hinta-laatusuhteeltaan. Ja jos on tsäänssi ottaa lasi viiniä, ei tarvitse todellakaan tyytyä tiskin alta vedettyihin JP. Chenetin hanapakkauksiin.

kuori3

Seitan laab. Alkuruokana oli Grynin leipää ja vaahdotettua voita yhdessä kurpitsakeiton ja Saloniemen vuohenjuuston kanssa. Hyökättiin niin innoissaan niiden kimppuun, että ihan kuva jäi.

kuori5

Mustapapukroketteja, yrttitahinikastiketta, paahdettu kukkakaalia ja pikkelöityä fenkolia. Tärähtänyt kuva ei anna oikeutta, mutta niille joille Kuori on ihan vieras saa edes jonkinlaisen kuvan tarjonnasta.

kuori6

Mustapapukroketit oli päivänsankarin lemppareita.

kuori7

Marinoitua banaanikakkua, kinuskia ja pekaanipähkinää

Kuoren henkilökunnalla oli ihana ja lämmin meininki. Ainakaan meille ei tullut hetkeäkään sellainen olo, että olisimme vaivaksi, sohelluksemme saisi jonkun näkemään punaista tai niin monien downiaisien lähtiäishalit olisivat aikaansaaneet vaivaantuneisuutta.

Kuori ylsi tämän vuoden Suomen 50-parasta ravintolaa listalla sijalle 36. Jos listalla olisi ollut erikseen eettisyys-kategoria, Kuori menisi ehdottomasti kirkkaasti kärkeen. En ole kuulut vastaavanlaisesta meiningistä meillä Suomessa. Tämä on sitä hyvää pöhinää, jota tarvitsemme Suomeen lisää. Tämä oli osoitus siitä, että kehitysvammaisia osallistetaan, ei eristetä. Pistäkääs muut perässä. Kiitos Kuori food and wine <3

Aamuinen lumipyry on vaihtunut auringoksi, jee! Se tekee maanantaista aina pikkuisen vähemmän maanantain.

Kaakao ei ole 1-vuotiaan aamupala

18.1.2018 Päivi
0 Comment
kehitys, Ruoka, taapero

Olen ylpeä hammashoitajakäynnin jälkeen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa saan olla ylpeä, että emme tarjoa lapsellemme sokeria. Ihmettelen itsekin miksi. Jos 1-vuotias lapseni ei saa välipalapullaa tai jäätelöä, jääkö hän elämässään jostain paitsi? Jossei hän opikaan syömään täytekakkua ja suklaadonitseja? Olenko tehnyt kasvatuksellisesti silloin jotain väärin?

IMG_0366

Asuinkunnan vesijohtoveden fluoripitoisuudesta riippuen pinten lasten hampaiden pesussa käytetään fluoripitoista hammastahnaa. Tämä tuote on ainakin suomalainen, ilman lisäaineita ja sisältää tarvittavan pitoisuuden fluoria.

Olen joutunut perustelemaan valintaamme ”sokerittomaan linjaan” monesti. Koska downeilla on keskimäärin muutenkin enemmän painonhallintaongelmia etenkin aikuisiällä, yritämme antaa oikeanlaisen ravitsemusmallin jo lapsuudessa. Se, aiheuttaako se joskus sen, että otetaan menetetyt vuodet takaisin en voi tietää. Mutta monet tutkimuset osoittavat kuitenkin asiassa kuin asiassa lapsuuden mallien merkityksen, joten syteen tai saveen, me menään näin. Downeilla ja meidän typyllä on hitaan suolen kanssa ollut vaikeuksia ihan kiinteiden ruokien aloittamisesta asti ja sokeri (myös hedelmien sokeri) ei sitä edistä. Hedelmiä meillä kyllä syödään. Sokeri on myös addiktoiva ja vaikuttaa elimistön toimintaan muutakin kuin suolessa. Se on taas oma tarinansa se, mutta kyllä meistä jokainen on joskus nähnyt esimerkiksi lasten sokeripärinät. Ei kiva. Harvan äidin ja isän mielestä ainakaan.

Päiväkotien ravitsemuksesta olen huolissani. Mielestäni varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Siihen ei mielestäni kuulu 1-vuotiaiden (eikä edes 5-vuotiailla) aamupalalla kaakao ja riisimurot, eikä välipalalla enemmän sokeria kuin marjoja sisältävät kiisselit ja rahkat. Tai pelkän leivän tarjoaminen, kun lounas ei uppoa. Ei kai ne uppoa, kun viisaat lapset tietää viime hädässä näkkärin saavansa kuitenkin käteensä. Monet päiväkodissa olevista tutuistanikin ovat alkaneet ottamaan omia eväitä töihin, koska eivät halua syödä niin epäterveellisesti. Ja sitten meidän pienten ihmisten käsketään syömään sitä.

Lasten ravitsemus on toisilla erittäin haastavaa mutten usko sokerin olevan ainakaan edistävä tekijä ravintoaineiden saamisen kannalta. Meillä ei ole onneksi minkäänlaisia syömisongelmia (kenelläkään perheessä), ruoka uppoaa hyvin, ehkä vähän liiankin. Kuitenkin luulo siitä, että kaikki downit olisivat ylipainoisia ja he eivät tunnista kylläisyydentunnettaan on väärä. Toisten ruokavalio on hyvinkin rajoittunutta ja vaikea toteuttaa. Siksi en ota kommenteja: ”Kylläpä hän syö paljon” kuuleviin korviini, vaan olen vain ja ainostaan onnellinen, että lapseni syö ja hän nauttii siitä.

Hysteerinen en koe olevani sokerin suhteen ja jos nyt joskus lettukermassa sokeri vilahtaa, niin vilahtakoon. Päiväkodin kanssa olemme sopineet sokerittomasta ruokavaliosta. Minusta on ihan ok, jos toiset valitsee lapselleen annettavaksi vanukkaita ja riisimuroja. Se miksi niin valitsee, kehottaisin kuitenkin pohtimaan. Jos olisi vanhempia sisaruksia, jotka tunkisivat jäätelötikkua suuhun (niin kuin itse olen pikkusiskolleni tehnyt), ymmärrän vaikeuden rajata sokeria pois lapselta. Mutta koska emme itsekään käytä ravinnossamme lisättyä sokeria, miksi tarjoisin sitä ravinnoksi pienelle lapselle? Herkut herkkuina ja niin kauan kuin lapsemme ei koe jäävänsä paitsi jostakin, en koe aiheelliseksi varta vasten opettaa sokerijugurttien syömistä. Sitten mietitään uusiksi.

Meillä oli siis ensimmäinen hammashoitokäynti. Ensikäynti on kuntakohtaista, mutta täällä se ajoittuu 1,5 ikävuoden tienoille. Se on lähinnä tutustumiskäynti, jossa vähän käydään läpi suunhoitotottumuksia ja annetaan vanhemmille ohjausta. Hammashoitaja haastatti: ”Syökö sokeria”, ”Juoko sokeroituja tai sokeroimattomia mehuja”, ”Kuinka usein syödään”, ”Kuinka usein pesemme hampaat”, ”Onko ksylitol-pastillit käytössä”. Täytyy myöntää, että kyllä itselläkin meni hetki ennenkö tajusi ensimmäisen hampaan puhjettua, että siitä pitää alkaa pitämään huolta.

Ennen päiväkodin alkamista ei tullut edes mieleen, että typy voisi ksylitol-pastilleja syödä. Naulakoihin kiinnitetyt ”pastillit lopussa”-kyltit sai kuitenkin miettimään. Kokonainen pastilli meillä menisi suoraa nielaistuna alas, siitä tuskin olisi hyötyä. Ruudinkeksijänä kokeilin murskata pastillin, toimii. Hammashoitaja sanoi myös ksylitol-jauhetta olevan. Mistä sitä löytää, sitä ei tarina kertonut.

Downeilla hampaat kehittyvät keskimäärin hitaammin. Meillä ensimmäinen hammas tuli 10 kk iässä ja nyt tämä kolmas 1 v  5 kk iässä. Alahampaat ovat alkaneet taipua hieman eteen päin, johtuen varmaankin hänen kielen työntymisestä eteen ja suusta ulos. Onneksi on vasta maitohampaat, niin huoli ei ole niin suuri. Se vaikuttaako se esim. kehittyvään purentaan, ei täti hammahoidossa meille osannut vastata. Hampaita – niitä tasan kolmea kappaletta olemme harjailleet iltapuuron jälkeen, mutta nyt pitäisi istuttaa se myös aamurutiineihin. Teenhän niin itsekin, miksi siis laiminlyön lapseni hampaiden harjausta. No, ei ole mitään hyväksyttävää selitystä. Niskasta kiinni.

Mekin olemme saaneet tipan valkeaa tänne Etelä-Suomen rannikolle. Jee!

Sokerin- eikun lumenhuuruista päivää kaikille!

1 … 3 4 5