Tänään meillä syötiin pitkästä pitkästä aikaa tortilloja, joiden lättynä oli pinaattilätty. Aivan todella hyvää vaihtelua maissilättyyn ja terveellisempikin. Useammin pitäisi tällä herkutella. Paistoin pinaattilätyt isolla valurautapannulla ja vohveliraudalla.
Nämä tarvitset:
3 munaa
1 tlk kauramaitoa (7,5 dl)
1 pss pinaattia (150g)
3 dl puolikarkeita spelttijauhoja (vehnäjauhot käyvät myös ellei spelttiä satu kaapissa olemaan)
1 tl suolaa
25g voita
Tee näin:
Jätä pinaatti lävikköön sulamaan.
Vatkaa munien rakenne rikki.
Sekoita joukkoon maito ja suola. Lisää sen jälkeen pikku hiljaa jauhot sekaan.
Lämmitä voi mikrossa ja lisää pinaatin kanssa taikinaan.
Anna turvota kunnolla, ainakin puoli tuntia. Paista.
Täytteinä meillä oli tällä kertaa:
punasipuli
kermaviili (maustettuna american dippipussinlopulla, mutta vakkari on mustapippuria, suolaa ja sokeria)
salaattia ja kurkkua
raejuustoa
raastettua juustoa
broileria
Täytteiden kanssa sopii leikitellä ja vain taivas on rajana. Olenpahan kuullut, että viinirypäleetkin kuuluu vakiokalusteisiin. Vegaanivaihtoehtoja halutessaan suosittelen beanit, nyhtökauraa tai härkistä.
Arkiruuan tästä tekee taas kerran iso satsi. Tein ohjeen kaksinkertaisena käyttäen toisen puolen pinaattipannariin ja toinen puoli paistettiin tortillalätyiksi. Ajatus pinaattipannarista lähti Instagramista @kylmanakki tililtä. Siellä on vinkkejä ja vertaistukea vanhemmille, joille lasten syöminen tai syömättömyys tuottaa päänvaivaa.
Pinaattilettutaikinan voi tehdä edeltävänä iltana jääkaappiin ja purkittaa kaikki täytteet valmiiksi. Seuraavana päivänä paistelee ”vain” tuoreet letut. Meillä neiti ei syö tortilloja tai söisi mahdollisesti vain voidellun maissiletun. Oli siis aika paljon parempi omatunto antaa pinaattilettuja ja hän sai napsia salaattia ja kurkkua sitten suoraa suuhunsa. Winwin.
Iloa kaikien uuteen viikkoon, vaikka maailmanmeno aika harvaa tällä hetkellä naurattaa.
Onneksi en ole varsinainen ruokabloggari, kun näitä kuvia on lopputuloksista aina hävyttömän vähän. Meidän jengi on aina ruuan valmistuessa niin nälkäistä tai muu tilanne on päällä, että lopputuloksista ei ehdi tai muista ottaa usein kuvaa ollenkaan.
Tässä kuitenkin arkeen nopea, helppo ja älyttömän mehevä uunilohi juuri uuniin menossa. Tässä on puolikas lohi, mutta jos on vain tarpeeksi iso uunivuoka niin kannattaa laittaa koko mokoma kerralla.
Kokonaisen uunilohen etu on se ettei tarvitse filoida ja lihaa menee vähemmän hukkaan. Kokonainen uunilohi on myös mehevämpi kuin filee.
Tee näin:
Huuhtele lohi ja kuivaa se liinaan tai talouspaperiin.
Tee n. 0,5 cm viillot nahan läpi kalan pintaan.
Hiero sisälle suolaa ja joko mustapippuria tai sitruunapippuria.
Viipaloi sitruuna ja täytä sekä peitä kala sitruunaviipaleilla. Suosin luomusitruunoita etenkin silloin, kun käytän myös kuoret ruuanlaitossa ja leivonnassa.
Pirskottele päälle öljyä tai muutama nokare voita. Tämä ei ole pakollista ja esimerkiksi tässä kalassa ei ollut lisätty ylimääräistä rasvaa ollenkaan.
Paista uunissa 200 asteisessa uunissa n. 35 min riippuen kalan koosta. Kalan voi ottaa välillä uunista ja kurkata kypsyyttä. Kypsä kalan väri on muuttunut vaaleammanpunaiseksi, mutta irtoilaa ”laattoina”. Ylikypsä kala menee kuivaksi ja paloitellessa menee mössöisemmäksi. Nahka lähtee myös helposti pois kypsästä kalasta. (keittiön ammattisanasto hallussa täällä).
Vedä nahka varovasti pois päältä ja vedä lihaa varovasti lusikalla kalan selästä kohti vatsaa, jolloin ruodot jäävät paikalleen ja saat helposti kalan isoina paloina lautaselle.
Tämän kylkeen tehdään pottumuusi ja kermaviilikastike: Purkki kermaviiliä, tilliä tai ruohosipulia, suolaa, sokeria, mustapippuria ja loraus sitruunamehua.
”NAM”, sanoi neiti. Toivottavasti sielläkin saadaan aikaiseksi samanlaisia reaktioita. Ihanaa alkavaa uutta viikkoa!
Kaalilaatikko on sellainen pyhä perinneruoka, jota en ole halunnut lähteä vielä juuri tuunaamaan vegaaniksi. Jauhelihan voi kuitenkin hyvin korvata esim. Elovenan kaurajauhiksella tai vasta markkinoille tulleella next level jauhelihalla. Myös soijarouhe pelittää hyvin, mutta meillä soijaa ei juuri käytetä, vaan pyrin valitsemaan kotimaisia lihan korvaajia.
Pyrin välttelemään myös riisiä sen epäekologisuuden vuoksi, mutta kaalilaatikkoon riisi kuitenkin omissa mielikuvissa liian vahvasti kuuluu. Sen korvaisin härkäpapurouheella ja silloin korvaisin myös jauhelihan härkäpavulla. Ilmastoruokaa parhaimmillaan.
Olen oppinut kaalilaatikkoa syömään vasta, kun aloin sitä itse valmistaa. Salaisuus on tarpeeksi pitkä kypsennys ja siirappia kursailematta. Silloin uunista tulee ulos karamellimäinen suussa sulava arkiruoka. Halpaa ja hyvää. Jos sulla on traumoja koulun kaalilaatikosta niin anna kuitenkin vielä yksi mahdollisuus. Jos et pidä tästäkään, saat puolestani luovuttaa kaalilaatikon suhteen.
Kaalilaatikko suurperheelle (8 hlö) tai osa pakastettavaksi.
Nämä tarvitset:
2 kg kaalia
800 jauhelihaa tai esim. Elovena kaurajauhista
6 rkl meiramia
2 tl valkopippuria
reilu 1 dl tummaa siirappia
3 pientä tai 2 isoa sipulia
suolaa maun mukaan.
2dl puuroriisiä
Tee näin:
Pilko kaali suikaleiksi isoon kattilaan (10 litraa) laita reilusti suolaa (n. 1rkl) ja vettä niin, että kaalit juuri ja juuri peittyvät.
Keitä kaaleja noin 10-15 min, niin että kaalit hieman pehmenevät. Säästä keitinliemi!
Paista pilkottua sipulia muutama minuutti ja lisää jauheliha joukkoon. Paista kypsäksi.
Mausta jauheliha valkopippurilla ja meiramilla. Mausteita saa ja kuuluu olla kunnolla, jotta lopputulos on maukas.
Sekoita kaalit, jauheliha ja riisit sekaisin. Monessa eri kulhossa, jossei satu olemaan tarpeeksi isoa ”saavia”.
Lisää siirappi ja keitinlientä sen verran, että saat löysän seoksen.
Maista ja lisää suolaa tässä vaiheessa oman maun mukaan.
Tästä satsista tulee yksi lasagnevuoka ja Arctican 1,5 l uunivuoka. Vuuat voivat olla kukkuraisia, koska kaalilaatikko menee uunissa vielä kasaan.
Paista ensin noin 1 tunti 200 asteessa muutaman kerran kunnolla sekoittaen. Lisää tarvittaessa nestettä (kaalilaatikko ei saa olla kuivaa tässä vaiheessa). Laske sitten uuni 175 asteeseen ja laita kattilan kannet tai leivinpaperia laatikoiden päälle. Paista vielä noin 3 tuntia tai kunnes kaalilaatikko on suussasulavaa.
Yritin saada välivaiheista edes vähemmän epäilyttäviä kuvia. Eipä näistä hirveän kutsuvia tullut. Yllä olevasta kuvasta saa kuitenkin ajatuksen, kuinka nestepitoinen kaalilaatikko saa olla uuniin mennessä.
Mitä kauemmin kaalilaatikko viipyilee uunissa sen pehmeämpi ja mehevämpi siitä tulee. Älä siis hätiköi. Teen usein kaalilaatikon aamupäivällä uuniin samalla, kun teen lounaan. Sitten se on valmis päivällispöytään ja ruuanlaitosta pääsee yhdellä huseeraamisella.
Olen todella laiska tekemään pieniä annoksia ruokaa, koska se on omasta mielestä ajan hukkaa. Iso satsi tulee samalla vaivalla. En silti jaksa syödä samaa ruokaa montaa päivää. Siksi teen usein sellaisia ruokia, jotka eivät kärsi pakkasesta. Kaalilaatikko on juuri sellainen. Oikeastaan se vain paranee pakkasreissun jäljiltä. Tee siis tällainen jättisatsi tätä(kin) ja nauti arkena kuin eineksenä. Mikroon ja plim! Valmis haarukoitavaksi.
Sitä kun kuvittelee olevansa hirveän innovatiivinen niin loppujen lopuksi huomaakin, että se pyörä on keksitty jo tuhat vuotta sitten. Sain aivan täydellistä tuorehernekeittoa Kaskiksessa 2016 ja siitä lähtien se on ollut mielessä. Nyt sitten tuli ahaa-elämys, että laskiaisen perinteisen hernarin voisi päivittää käyttämällä pakasteherneitä. Tulisi nopeasti valmista, vajaassa puolessa tunnissa.
Laskiaisen spelttipullat olivat hitti ja kyllä lautaset tyhjeni tästä tuorehernaristakin eli uskallan jakaa teille oman versioni tästä laskiaisen hernarista. Ranskalaisittain tämä olisi Creme Ninon. Edullinen arkiruoka, mutta valkoviinillä tai kuoharilla maustamalla tästähän tulis aika pähee pääsiäisen alkukeitto!
Tuorehernekeitto neljälle
4 pss eli 800g pakasteherneitä
2 jauhoista perunaa (itse käytin Rosamundaa)
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
3 oksaa basilikaa. Kuivattuja yrttejä voi käyttää myös. Tuore on kuitenkin aina tuore.
Kuori ja pilko pieneksi perunat ja sipulit. Ei tarvitse olla pientä silppua, sellaisia reilun peukalonpään kokoisia.
Kuullota perunat ja sipulit kattilassa reilussa öljyssä (käytin rypsiöljyä) reilu 5 min.
Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä niin pitkään, että perunat ovat kypsiä.
Lisää herneet ja basilika (missä muodossa, ei väliä). Keitä muutama minuutti.
Surrauta koko komeys sauvasekoittimella sitä sileämmäksi mitä hienokurkkuisempia kotiväestä löytyy.
Lisää suola, pippuri ja kerma.
Meillä dippailtiin patonkia keittoon. Jos haaveilemani paahdettu sipuli ei olisi unohtunut kauppaan niin se olisi sopinut tähän ihan täydellisesti. Proteiinia ateriaan saisi lisäämäällä paistettua savutofua ja pähkinöitä päälle. Tai jos se tuntuu vielä liian isolta harppaukselta kasvisruuan maailmaan, niin raejuusto tai paistettua pekoni toimisi myös kutakuinkin täydellisesti.
Huomenna onkin laskiaistiistai. Tällä hetkellä aurinko paistaa, tiet ovat kuivia ja mustia. Etelässä ei pulkka juuri kulje, mutta keiton voikin iskeä ruokatermariin ja pullataikinan kantaa laavulle tikun nokkaan. Hetkinen. Itse en ole ainakaan 20 vuoteen syönyt tikkupullaa. Asia on korjattava mahdollisimman pian.
Vuosi 2020 on taas selkeästi enemmän lihaton ja kaikki ajatukset ruuasta on viety ihan next level. Hyvä päivä siis viedä laskiaispullakin sille tasolle. En tiedä montaakaan, joka ei rakastaisi laskiaispullaa, mutta taasen liian monta, jotka kärsivät vehnän aiheuttamista suolioireista. Siksi päätin tarttua spelttijauhopussiin ja kokeilla vatsaystävällisempää vaihtoehtoa. Jotta laskiaispullaa ei tarvitsisi tänä vuonna skipata.
Birkkalan tilan isäntäpariskunta Simo ja Riina viljelevät spelttiä Suomusjärvellä, Turun ja Helsingin välissä. Birkkalassa viljellään, jauhetaan ja pakataan luomuspelttituotteita alusta loppuun meille ja myös Eurooppaan. Vilja jauhetaan 200 metrin päässä tilalta kivimyllyssä, joka on yleisemmin käytettyä valssimyllyä hellävaraisempi ja säilyttää paremmin speltin ravintoaineet. Lisää luomuspeltin tuottamisesta voi lukea täältä.
Laskiaispullat Birkkalan tapaan:
Juuri: 90-100 g hiivaa (tai 3 pussia kuivahiivaa, jotka sekoitetaan jauhoihin) 2 dl kaurajuomaa tai maitoa ½ dl sokeria n. 4 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä
Lisää juureen: 2 dl kaurajuomaa tai maitoa 1 kananmuna 1 ½ dl sokeria 200 g pehmeää voita 2 tl suolaa 1 rkl kardemummaa n. 5 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä n. 4 dl Birkkalan Ydinspelttijauhoja
Tee näin:
Tee ensin taikinajuuri. Sekoita haalean nesteen joukkoon hiiva ja sokeri ja alusta jauhot joukkoon liikaa vaivaamista välttäen. Peitä juuri liinalla ja anna juuren nousta noin ½ tuntia.
Lisää taikinaan loput aineet, viimeisenä jauhot kevyesti alustaen. Itse sekoitin kauramaidon, suolan, kardemumman ja munan keskenään ennen juureen laittoa.
Anna taikinan kohota noin ½ tuntia.
Leivo taikinasta pikkupullia leivinpaperilla vuoratulle pellille. Anna pullien kohota vain noin 10 minuuttia.
Voitele pullat ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista pullia 225 asteessa noin 10 minuuttia.
Leikkaa jäähtyneesta pullasta kansi pois. Levitä pohjapuoleen hieman mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja paina kansi takaisin päälle.
Alla olevissa kuvissa näkyy vaihekuvat taikinan eri vaiheista.
Juuri on ollut kohoamassa ½ tuntia.Valmis taikina.Valmis taikina ½ tunnin kohottamisen jälkeen.
Mies kyseli, että niin olikos nämä nyt suolaisia vai makeita pullia, kun vedin pellin uunista. Väri spelttipullissa on vehnäpulliin verrattuna tummempi. Speltti on maultaan vehnämäinen, mutta omaan suuhun paljon aromikkaampi. Hieman paahteinen ja pähkinäinen.
Yllätyin miten hyvän sitkon speltillä sai ja taikinan käsittely ei eronnut vehnäjauhojen käyttämisestä. Ei yhtään pöllömmät pullat ensikertaa hypistelevältä kotileipurilta. Spelttipullien maku todellakin on vehnäisiin veljiin verrattuna ihan next level.
Laskiaispullien väliinhän voi tunkea oikeastaan nyt ihan mitä mieleen juolahtaa. Itse kuulun konservatiiviseen mansikkahillo-kermavaahto-heimoon. Ruokakaupassa sijoittelu kuitenkin teki tehtävänsä ja käytävältä tuli hetken mielijohteesta napattua Nutella-purkki kainaloon.
Nutellaa on keksitty sotkea ihan minne sattuu joulutortuista homejuustojen kaveriksi jo ties kuinka monta vuotta, mutta oma kokeiluni ovat rajoittuneet lapsuuteen kaurakeksien päällä. Kyllä pysyn leirissäni, mutta pöydässä meinasivat pyörtyä onnesta.
Ei meinattu malttaa odottaa pullien jäähtymistä. Tai ei maltettukaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Nutella hieman suli pullaan ja siitä tuli aivan taivaallisen tatinainen. Jospa olisitte neidin ilmeen nähnyt, kun hän pullan kimppuun pääsi ja sai maistaa elämänsä ensimmäistä kertaa Nutellaa.
Nämä kuuluisi nauttia kaurakaakaon kera joko olohuoneeseen levitetyllä viltillä retkeillen tai kannonnokassa ulkona nautiskellen. Meillä oli niin kiire pullien ääreen ettemme päässeet keittiön pöydän äärestä pidemmälle.
Kun aloin tutkia speltin ravintosisältöä, yllätyin ihan todella. Speltissä on yli puolet enemmän kuitua verrattuna vehnäjauhoon ja vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita reilusti enemmän. Jos elintarvikkeiden ravintosisällöt kiinnostaa muistakin elintarvikkeista, luotettavaa tietoa löytyy Finelistä, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.
Speltissä on gluteenia eikä siksi sovi keliaakikolle, mutta sen hiilihydraattirakenne on erilainen ja siksi se soveltuu monelle herkkävatsaiselle hyvin.
Mikäli pullat haluaa vegaanisena niin munan voi jättää kokonaan pois ja voin voi korvata margariinilla. Pullat voi voidella sokerikiiltellä, jossa on puolet vettä ja puolet sokeria.
Birkkalan spelttituotteita löytyy K-ryhmän sekä Halpa Hallin valikoimista. Kannattaa varmistaa saatavuus esim. soittamalla ensin. Turun seudulta löytyy takuuvarmasti Kupittaan citymarketista ja nyt olen tilannut niitä myös Ravattulan Citymarkettiin ja Lieton Supermarkettiin. Jos omassa lähi k-kaupassa ei ole niin pyydähän kauppiastasi tilaamaan.
Mies sanoi jopa, että pullat olivat kuohkeimmat ja parhaimmat, jotka olen koskaan tehnyt, joten harkisten vakavasti vehnäjauhoista luopumista kokonaan. Terveellisempiä herkutteluhetkiä kaikille!
Kun ulkona ei voi joka päivä syödä ja pakastealtaasta en ole onnistunut onkimaan kummoisia falafelejä lautaselleni on täytynyt tarttua itse sauvasekoittimeen. Mitään pikafoodia ei itse tehdyt falafelit ole, mutta ääreishelppoja!
Tällä kertaa tein sen verran ison satsin, että laitoin osan pakkaseen raakana (öljyämättä) . Ne ovat vielä testauksen alla, miten ne käyttäytyvät pakkasesta otettuna. Jos tämä onnistuu ja maku pysyy hyvänä niin ai että. Sitten voikin tehdä jättisatsin valmiiksi pakkaseen ja sulattaa sieltä aina tarvittavan määrä uuniin. Ja sitten hommasta tulikin jo huisin nopeaa. Onko teillä kokemusta falafel-taikinan pakastamisesta?
Käytän aina kuivattuja papuja, herneitä yms. Ne ovat halvempia, eivät ole lilluneet säilyketölkeissä ja koostumus on kiinteämpi eikä lainkaan mössöinen.
Kuivatut pavut ja kikherneet pitää liottaa hyvin ennen käyttämistä. Siispä liota kuivattuja kikherneitä vedessä ainakin 10 tuntia. Itse laitan yleensä illalla kikherneet likoamaan ja teen sitten seuraavana päivänä, kun ehdin ja jaksan. Ei siis haittaa vaikka ne lilluisivat pidempäänkin vedessä. Jos kuitenkin ne jäävät lillumahommiin, kannattaa vesi vaihtaa ja heittää kulho jääkaappiin. Montaa päivää ei kannata pöydällä seisottaa, sillä kyllä se home alkaa niihin aikanansa kasvamaan. Kokemusta löytyy siitäkin.
Falafelit, joita tuli tällä ohjeella 35 kpl:
400 g kuivattuja luomukikherneitä (liotettuna 13 dl)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
1/2 pieni sitruunan mehu (käytin luomusitruunoita)
4,5 tl garam masala-mausteseosta
3 tl suolaa
2 rkl perunajauhoja
1 ruukku persiljaa
1 ruukku korianteria
2 rkl vettä + 1 tl soodaa
seesaminsiemeniä pinnalle
Valmistus:
Huuhtele kikherneet liotuksen jälkeen vielä huolellisesti vedellä.
Kuori sipuli ja valkosipuli. Pilko sipuli muutamaan osaan.
Pesaise persilja ja korianteri, pilko hieman pienemmäksi.
Heitä kaikki silppurikulhoon (sauvasekoittimen lisäosa) tai blenderiin. Silppurikulhossa surruttele useassa eri osassa. Sekoita vielä kaikki tasaiseksi.
Purista sitruunan mehu ja sekoita seoksen joukkoon. Jos käytössä on iso sitruuna kannattaa laittaa ensin osa ja maistaa välissä ettei tule liian sitruunaista. Itse lisäsin tässä vaiheessa vasta perunajauhon, koska meinasi vallan unohtua. Sen kuitenkin voi oikeastaan missä vaiheessa vain.
Anna vetäytyä mielellään useampi tunti. Itse odottelin seuraavaan päivään.
Sekoita sooda veden joukkoon ja lisää seokseen.
Pyörittele seoksesta palloja. Nämä hajoaa käsiin helposti, eikä näitä pysty pyörittelemään niin kuin pullia. Puristele hellästi palloksi – sanoisin.
Pyöräytä pulla seesaminsiemenissä.
Pullat pellille ja tuputtele rypsiöljyä pullasudilla päälle. Ei tarvitse pyöritellä pullia ympäri, öljy valuu sopivasti myös peltiä vasten olevaan kohtaan. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min niin, että pullissa on kaunis kullanruskea väri.
Yritin saada kuvatuksi seoksen rakennetta. Se jää siis selkeästi rouheaksi, mutta joukossa ei ole kuitenkaan mitään kunnon paloja. Seos vetäytyi tosiaan minulla seuraavaan päivään jääkaapissa. Seesaminsiemenet laitoin muumikulhoon, siinä ne oli kätevä pyöräytellä.
Alla olevassa kuvassa on perhe-elämää parhaimmillaan. Lapsi lattialla oman onnensa nojassa ja vasemmassa yläkulmassa näkyy kauhea kasa kaikkea sontaa sohvan alta kaivettuna, kun etsittiin vanhemman ipanan kanssa jotakin sieltä. Toiseen kuvaan taas oli eksynyt tutti.
Falafelien kaveriksi tein salaattia ja guacamolea. Parasta näin, mutta miksei esim. muusi tai riisikin pelittäisi hyvin. Guacamolen teen yksinkertaisuudessaan näin: Avokaadot mössöksi haarukan alla, suolaa, pippuria ja iso lorus sitruunamehua.
Paistoin ylimääräisiä falafelejä ja lämmitin myöhemmin mikrossa. Meni ne niinkin, mutta falafelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreena rapealla kuorellaan. Kannattaa esimerkiksi pyöritellä jääkaappiin valmiiksi ja useampana päivänä heittää vain suoraa jääkaapista uuniin niin saa tuoreita monena päivänä.
Instagramin stooreissa kerroinkin ettei tämä resepti läpäissyt meidän perheen lapsituomaria. Rohkeasti hän maistoi, mutta kaivoi suustaan ulos. Palaute oli siis selvä. Mutta minä sanon iso NAM! Näistä falafeleistä tuli kyllä kertakaikkisen täydellisiä omaan suuhun.
Ja myös Instassa jengi äänesti haluavansa tämän arkiruokakokoelmaan, joten tässä se viimein on! Toivottavasti tekin tykkäätte!
Onko aikaisemmat arkiruokareseptit menneet ohi? Ne löytyvät täältä.
Tässä kohtaa on varmasti hyvä vielä kerrata mikä on tämä tatami, jolla ruokareseptejä täällä blogissani jaan. Jos resepti on apinoitu jostakin muualta, tuon sen julki postauksessa. En taida olla se uusien hittien, kuten avokaadopastan tai uunifetan tehtailija, vaikka Sovella onkin toinen nimeni. Tärkeintä itselleni on jakaa hyväksi kokemiani reseptejä, joilla toivottavasti kaikki saisivat arkiruokailuihin:
nopeaa, helppoa, mausta tinkimättä
lisää kasviksia lautaselle
vähän vaihtelua
uutta inspiraatiota
Ja tässä olisi käsillä taas yksi sellainen resepti; kana-nuudelikeitto. Vegaanin version saat vaihtamalla kanan esimerkiksi savutofua paistamalla joukkoon. Tein sekä gluteenittoman keiton riisinuudeleista sekä vehnänuudeleista, koska muu väki ei ole riisinuudeleista innostunut.
Minusta on tosi hankala määritellä kuinka monta annosta tulee, kun syöjien annoskoot ovat niin erilaisia jos perheessä on muitakin kuin aikuisia. Yritän kuitenkin lisäillä myös annosmäärät ohjeeseen.
KANA-NUUDELIKEITTO n. 6 annosta
Valmistuaika 30 min
500g Kanan fileetä
2pss (600g) Amerikan kasvissekoitus (myös muut lemppari pakastekasvikset käyvät)
1/2 tl chilihiutaleita
1rkl hunajaa
1/2 rkl valkosipulirouhetta (tai 2 valkosipulin kynttä)
Keitä kasviksia vedessä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät n. 10 min
Pilko sillä aikaa kana.
Paista kana öljyssä. Lisää heti alussa kaikki muut mausteet paitsi hunaja. Kun kana on kypsää (älä paista kuivaksi) nosta lieden lämpötilaa niin, että kanat alkavat saada väriä pintaan. Lisää hunaja ja pyöräyttele kaikkialle. Paista niin, että kanaan tulee rapea ja kullankeltainen paistopinta.
Lisää kanat, nuudelit ja nuudelien maustepussit keittoon. Pikkuväen on helpompi syödä, jos nuudelit rikkoo pienemmäksi. Se käy kätevästi puristelemalla raa’at nuudelit rikki pussin ollessa vielä suljettu.
Keitä vielä muutama minuutti nuudelit kypsiksi.
Jos kotoa löytyy ruoho- tai kevätsipulia tai pidät tuoreen korianterin mausta niin koristele ja makustele niillä.
Jä näin on lähes samasta padasta koko perheelle. Toivottavasti maistuu. Jaa mutta. Pitäisiköhän joululiina vaihtaa? Ehkä.
Monille kylmäsavulohi on liian kallista, mutta itse usein nappaan lähikaupasta eräpäivää lähestyvät fisut kyytiin ja pakastan ne pastapäivää varten. Näin ollen kaikki voittaa.
Kylmäsavulohi on arkeen siksi erittäin pätevä vaihtoehto, että se on nopea käsitellä. Ja ruoka valmistuu todella nopeaan. Vaikka tämä onkin nopeutensa vuoksi valikoitunut arkiruuaksi, niin tämä on kyllä sen verran juhlavan makuista, että kehtaa laittaa pyhäpöytäänkin.
385 g kylmäsavulohta (jos käytät kuitenkin valmispaketteja laittaisin 3 pkt eli 450g ja jättäisin muutaman siivun eväsleivälle)
2 kpl punasipuleita
1/2 sitruunan mehu
ruukku tuoretta tilliä (voi korvata esim. tuoreella ruohosipulilla mikäli tilli ei napostele)
1 prk eli 2 dl kaurakermaa (esim. Planti)
1 prk eli 150 g kauratuorejuustoa (esim. Oatly)
mustapippuria ja suolaa
pastaa
Laita pastavesi jo kiehumaan, jotta ei tarvitse odotella spagettien kypsymistä. Muista suola pastaveteen.
Leikkaa kylmäsavulohisiivut saksilla haluamasi kokoisiksi siivuiksi. Kauhean pientä ei kannata tehdä, koska sekoittaessa lohi hajoaa kuitenkin pienemmiksi paloiksi.
Lisää kylmäsavulohi. Paista muutama minuutti. Mikäli ajatus raa’asta kalasta etoo, paista kalaa pidempään, muutoin vain muutama minuutti, jotta kala pysyy mehevänä.
Sekoita joukkoon hellästi tuorejuusto, kerma, puolikkaan sitruunan mehu, suola ja pippuri.
Pyöräyttele mukaan varovasti tilli.
Kastikkeen voi sekoittaa pastan kanssa keskenään tai jättää erikseen. Aivan yhtä jumalaista se on kummin vain.
Instagramin puolella @elamanmittaisellamatkalla kyselyni perusteella jengi tarvitsee uutta inspiraatiota arkiruokailuun. Täältä pesee. Tulen jakamaan blogissa tästä lähin joka sunnuntai uuden arkiruokareseptin ja tämä vuosi lähtee käyntiin meidän keittiön kruunaamattomalla kuninkaalla. Resepteissä tullaan näkemään varmasti kasvispainotteisuutta, mutta koska olemme sekaaneja ruuatkin ovat sekalaisia soppia.
”Isää. Isää. Iisää (lisää, lisää, lisää.”
”Tiitti (kiitti)”, toteaa neiti, kun kolmas lautasellinen on tyhjä. Tai neljäs. Ei meillä lasketa.
Meillä kasvisruuan lisääntyminen lautaselle lisääntyi radikaalisti Afrikan vaihtoni jälkeen 2015. Toki sielläkin oli lihaa saatavilla, todella kallista vain ja aina ei tiennyt kuinka kauan se oli seissyt kuumuudessa ja moneenko kertaan kylmäketjut olivat pettäneet.
Rakkaus linssejä kohtaan syntyi, kun siskoltani jäi isot määrät linssejä vanhalta kaupaltaan ja piti keksiä mihin niitä käyttäisi. Alkuperäinen resepti löytyy Jolie-sivustolta, johon olen tehnyt ihan pieniä viilauksia. Tämä on ehdottomasti meidän koko perheen kestosuosikki ja tosiaan 3-vuotiaan neidin all time favourite. Jos linssikeitto ei hänelle maistu, joku on pahasti pielessä.
Teen tätä aina isoon 7 litran kattilaan ja pakastan osan, niin helppo vetästä hädän hetkellä kattilaan sulamaan. Tämä on oikea pelastusarmeijasatsi, puolita resepti, jos haluat pienemmän määrän. Mutta varoitan. Pian joudut tekemään taas uuden.
Linssikeitto
2 rkl rasvaa (kookos-, rypsi- tai oliiviöljyä tai voita)
1 pkt kuivattuja punaisia tai vihreitä linssejä (olen käyttänyt Go green-merkkiä)
4 prk tomaattimurskaa (itse käytän Muttia)
2-3 isoa sipulia
6-8 kynttä valkosipulia (vitlök lover, tunnustan, vähemmänkin voi laittaa)
4 tl kurkumajauhetta
2 tl inkiväärijauhetta (tuore aina parempi, mutta harvoin löytyy omasta kaapista)
1 tl cajunmausteseosta (jossei tätä tule käytettyä muuten, chilihiutaleet tmv. käy myös)
3-4 rkl suolaa (luit ihan oikein, toki kannattaa tarkistaa maku)
2 tl sokeria (pyöristää tomaatin makua)
2 l vettä
2-4 dl kermaa (kookos, kaura, lehmänmaito…)riippuen kuinka kermaista haluat. Joskus jätän kerman kokonaan pois ja ääntä kohden menee yhtä vikkelään.
Linssit tulee huuhdella hyvin kylmällä vedellä, esim. siivilässä. Vihreitä linssejä kannattaa liottaa 20 min, jotta keittämisaika lyhenee. Pilko sipuli ja raasta valkosipuli (näin valkosipulin maku tulee paremmin esiin). Kuullota sipulit ja mausteet isossa (>7l) kattilassa. Lisää joukkoon vesi, tomaattimurskat ja linssit. Anna keiton kiehua 30 minuuttia (vihreiden linssien kanssa pehmeää keittoa tulee 1,5 tunnin keittelyllä) ja lisää vielä kerma joukkoon. Anna hautua 5-10 minuuttia kannen alla ennen tarjoilua.
Tummensin reseptiin omat valinnat rasvan ja kerman osalta. Tee sinä just niin kuin makoisimmalta tuntuu.
Jos haluat keittoon enemmän tekstuuria, käytä vihreitä linssejä, niistä löytyy myös kuoret. Kuitua kuitenkin löytyy sekä vihreistä että punaisista saman verran.
Pienen tulisuuden ansiosta tämä on ihanan lämmittävää pitkän sunnuntaiulkoilun jälkeen. Olen aiemmin vihannut kookoksen ja inkiväärin makua, tähän ne mielestäni sopivat kuin nenä päähän ja tätä nykyä olen oppinut pitämään jopa tietyissä paikoissa näistä mielipiteet jakavista kaveruksista. Kookoksen voi hyvin kuitenkin korvata esim. rypsiöljyllä ja inkivääriäkin voi laittaa paljon vähemmän tai jättää kokonaan laittamatta. Jos teidän perheessä ei tulisuudesta järin liekehditä, kannattaa cajunmaustetta laittaa pikkuisen kerrallaan ja maistella välillä lopputulosta.
Linsseissä on 24g/100g proteiinia ja 7mg rautaa ja gramman verran rasvaa. Vertailuna sika-nauta jauheliha, jossa on 27g/100g proteiinia ja 1,7mg rautaa ja rasvaa laadusta riippuen. Mietipä sitä. Voisiko tästä alkaa sun kasvisruokakokeilut?
Päätin kirjoittaa ristiäiskakkuresptin itselleni vielä auki, koska täytekakkuja tulee sen verran harvoin tehtyä ettei enää muista sitten mitä ja miten oli tehnyt ellei kirjoita muistiin.
2,5 dl kauramaitoa + 1 rkl valkoviinietikkaa (myös tavallinen maito käy) 1,2 dl rypsiöljyä 2 kananmunaa 220g vehnäjauhoja (n. 3,5 dl) 65g makeuttamatonta leivontakaakaojauhetta (n. 1,75 dl) 350g sokeria (4 dl) 1 tl leivinjauhetta 2 tl ruokasoodaa 1 tl suolaa 1 tl vaniljasokeria 2,5 dl lämmintä kahvia (kakku ei maistu kahvilta, vaan supersuklaiselta).
Valmistusohjeet
Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Paras jos sinulla on kaksi tai kolme samankokoista vuokaa, jolloin voit paistaa kakkupohjat osissa. Jos paistat kahdessa, niin halkaise ne paiston jälkeen vielä puoliksi, jolloin saat neljä ohutta kerrosta. Voitele n. 20 cm kakkuvuoka huolellisesti esim vuokaspraylla tai öljyllä (tai margariinilla/voilla). Itse tein irtopohjavuokaan ja voitelun jälkeen ”jauhotin” vuuan tummalla kaakaojauheella.
Sekoita viinietikka kauramaidon joukkoon isossa kulhossa ja jätä seisomaan huoneenlämpöön 5 minuutiksi. Se alkaa hieman juoksettua, mitä tässä siis haetaankin. Sekoita sitten maidon joukkoon öljy ja vatkaa kananmunat kevyesti joukkoon vispilällä, niin että niiden rakenne rikkoutuu.
Siivilöi joukkoon jauhot ja kaakaojauhe. Lisää joukkoon sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja vaniljasokeri ja sekoita isolla puukauhalla kaikki sekaisin. Älä vaivaa.
Kaada lopuksi joukkoon kahvi ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikinan kuuluu siis olla todella löysää. Siis aivan todella löysää. Varmista siis irtopohjavuuan pitävyys etukäteen laittamalla vuokaan vettä, jotta näet lähteekö vesi valumaan saumoista.
Kaada taikina kakkuvuokaan ja nosta uunin keskitasolle.
Jos paistat kakkua kahdessa vuoassa, niin paistoaika on n. 25 minuuttia. Jos taas kolmessa, niin hieman vähemmän. Mikäli paistat yhdessä vuoassa, niin paista kakkua uunissa 50-60 minuuttia. Huom paistoaika varmasti riippuu uunista. Paina kakkupohjaa sormella keskeltä – jos se ei painu selkeästi enää kasaan, niin se on valmis. Tähän sopii vanha kikkakin, taikinan kuuluu joustaa sen verran kuin rystyset kämmenpuolellasi. Voit myös kokeilla tikulla. Siihen ei kuulu jäädä märkää taikinaa keskeltä. Pieniä kypsänoloisia muruja saa jäädä. Ota pois ja anna jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan, jonka jälkeen kumoa kakku jäähdytysritilälle.
Kakku kannattaa leikata vasta, kun se on kunnolla jäähtynyt.
Kakkupohja kestää myös pakastamista. Eli voit valmistaa sen etukäteen pakkaseen kuukausiakin aikaisemmin. Sattuneesta syystä (käy lukemassa) valmista kakkupohjaa ja moussea jäi yli. Kokosin vanhaan jätskirasiaan kakkupohjan palasia ja moussea ja laitoin pakkaseen. Aivan täykky tosi himon taltuttaja! Ongelma piilee siinä ettei jaksaisi odottaa sulamista.
Gluteeniton versio: Onnistuu parhaiten korvaamalla jauhot kaurajauholla.
350 g voita (Omaan makuun tuli liian voimainen, vähentäisin sitä esim. 200-250 grammaan)
2 dl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
valinnainen aromi esim. caramel tai kahvi (itse en laittanut aromia)
Sulata suklaa ja jätä sivuun jäähtymään.
Sekoita keskenään kaakaojauhe ja kuuma vesi.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri kuohkeaksi (vatkaa noin 5 minuuttia).
Lisää jäähtyneet sula suklaa, kaakaojauheseos ja tuorejuusto (huoneen lämpöisenä) kulhoon.
Lisää tässä vaiheessa myös aromi, jos haluat maustaa kreemin.
Vatkaa seos ihanan pehmeäksi ja kuohkeaksi (muutama minuutti)!
Jätä mousse huoneenlämpöön jos täytät valkosuklaamoussen tekemisen jälkeen. Itse kuorrutin kakun eri paikassa kuin kokosin kakun. Laitoin välissä moussen jääkaappiin ja siitä tuli tosi kova ja jämäkkä, eli vaatii pitkän ajan taas huoneenlämmössä, jotta sitä pystyy käsitellä.
Valkosuklaamousse:
300 g tuorejuustoa
4 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria
300 g valkoista suklaata
Sulata suklaa vesihauteen päällä.
Vaahdota kerma vaahdoksi kulhossa.
Vatkaa tuorejuusto sähkövatkaimella tasaiseksi toisessa kulhossa ja lisää sen jälkeen siihen sulatettu valkosuklaa
Lisää kevyesti vatkaten tai nuolijalla kerma joukkoon.
Kakun kokosin teräksiseen reunavuokaan. Sellaiseen siis, jossa ei ole pohjaa ollenkaan. Näin saa kakun pysymään hyvin muodossaan, ennenkö mousset jämäköityy. Suosittelen kuitenkin laittamaan reunakalvot tai kelmut. Oli hiukan haastavaa saada reunavuokaa irti kakusta, kun mitään ei ollut välissä.
Kerroinkin jo aiemmin koristeista, joina toimi luonnosta männynoksa ja pihlajanmarjat. Vaikka ristiäiset ajoittuu myöhään syksyyn/talveen, voi pihlajanmarjat kerätä etukäteen ja säilyttää niitä ilmavasti verannalla tai jossei sellaista omista niin esim. jääkaapissa. Lisäksi kakun päälle pääsi hyppäämään Schleich valkohäntäpeuraperhe. Idea syntyi kaupassa haaluilun tuloksena. Nyt peurat pääsevät joululahjapakettiin.
Muut meillä ristiäisissä olleet tarjoilut löydät täältä. Tämähän olisi aika mahtava uuden vuoden pöytään. Hyvä aloittaa uusi vuosi massu täynnä suklaakakkujen aatelia.
