Jonkin täytyy loppua, jotta uusi voi alkaa

”Taivaalla leijuu lumihiutaleita monta, 

niiden elämä tuntuu olevan niin huoletonta.

Jokainen niistä pieni ja soma.

Kannettavanaan on silti tulevaisuus oma.

Onneksi heidän rinnallaan suurempia ja vahvempia kulkee,

jotka syliinsä myrskyn tullen sulkee”.

IMG_0051

Äitin ja typyn yhdessä taiteilema joulu- ja kiitoskortti avustajalle. Niitä lumihiutaleita.

Iso ikävä jää jälkeensä tyttömme henkilökohtaista avustajaa kohtaan. Uskomatonta, miten tärkeiksi henkilöiksi toiset ammattilaiset voivat tulla. Mutta kuten hän itsekin sanoi, tytömme kanssa toimiminen on ollut enemmän kuin työtä ja heidän huumorinsa on kohdannut. (Se, että 1-vuotiaallakin on jo huumoria, on jotakin aivan valloittavaa). Kun joku nauttii työstään, se näkyy ja tuntuu.

Neidin päivähoito Turussa alkoi viime viikolla. Ristiriitaisin mielin aloitimme uudessa paikassa ja jätimme joulukuussa taaksemme Kymenlaakson, jossa ehdimme asua 3,5 vuotta. Kaikkein vähiten itse uskoin itseni löytävän sieltä ja kuka uskoisi minun sanovan, että jopa hiukan jää sinne ikävä. Syy siihen löytyy huikean ihanista harjoittelupaikoista, joissa olisin mielelläni lähtenyt aloittamaan uraani sairaanhoitajana.

Tämä on yksi syy, miksi on ollut niin kovin hiljaista täällä. Yksinkertaisesti molempien opiskelut, harjoittelut, miehen opinnäytetyö, muutto toiselle laidalle Suomea ja pieni ihminen, jolle haluaa antaa sen ajan, jota siitä vähästä pystyy antamaan, on jättänyt kirjoittamisen taka-alalle. Blogi on kyllä mielessä enemmän ja vähemmän koko ajan, koska aina tulee eteen uusia asioita, joista ajattelen, että on pakko kirjoittaa. Aika näyttää millaisella tahdilla taas kirjoittelen, mutta yritän tsempata. Olisi kiva kuulla, kuka käy lukemassa juttuja, koska tiedän, että teitä siellä on! Rohkaistukaa laittamaan viestiä jos luette ja varsinkin jos teillä on ihan-mitä-vain, mistä haluaisitte tietää.

Uuden opettelua on ollut kaikilla, mutta meidän neiti se tuntuu klaaraavan, vaikka niin pieni vielä onkin. Typyn avustaja moneen kertaan meitä kannusti, että tämä sisupussi tulee pärjäämään. Kyllä aivan varmasti, kun hänen ympärillään on oikeita ihmisiä.

Tulevalta vuodelta toivon hiukan seesteisempaa ajanjaksoa, lepoa ja elämän tasaannuttamista niin pitkälle kuin se on mahdollista meidän perheessä. Hehe.

Alkaneen vuoden tervehdykset täältä, uusi vuosi, uudet kujeet.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *