Raskausviikko 19
Tästä se alamäki sitten alkoikin todenteolla. Jouduin lähtemään kesken työpäivän, niin huonoksi olonu äityi. Tuntui kuumeiselta, yskitti ja lima pyöri jossain mistä sitä ei saannut liikkumaan eteen eikä taakse. Kävin joka päivä eri lääkärillä ja polkemassa jalkaa, että nyt on tutkittava ja saatava apua oireisiin ennenkö saan psykoosin sairastamiseni ja raskauden mukanaan tuoman väsymykseni vuoksi.
Olin pieni lakana vain itsestäni ja olin niin surullinen lapseni puolesta, jolle en jaksanut olla äiti. Lisäksi minulle tuli jo suuri huoli myös sisälläni olevasta pienestä ihmisenalusta. Alkaako hän jo kärsiä sairastamisestani? Olin toivoton ja olisin halunnut jonkun ottavan minusta kopin. Viikonloppuna tilanne eskaloitui siihen pisteeseen että sain yskänkohtauksia ja aloin oksennella limaa. Yskä ei hellittänyt edes ulkona ja tuntui että kohta lähtee taju. Virtsanpidätyskykykin heikentyi. Niin voimakasta yskä oli.
Onneksi meillä on neidin Ventoline ja tartuin siihen viimeisenä oljenkortenani. Nyt oli lähdettävä päivystykseen, en pärjännyt enää kotona. Enkä uskaltanut lähteä ajamaan itse, vaikka matkaa ei olisi ollut kymmentä kilometriäkään. Vaikka päivystys saa monestakin syystä kuraa niskaan ja minäkin sain kuulla tulleeni yskän kanssa päivystykseen, sain asiallista, kunnioittavaa ja kohtalaisen nopeaa apua. Ensi kertaa lääkärillä oli rohkeutta määrätä raskaaana olevalle lääkkeitä. Vaikka kyseessä olikin ”vaan yskä”.
Äitienpäivä meni sohvan nurkassa ja sen verran raotettiin ulko-ovea, että nenä näytettiin ulkona. Yleistila oli niin onneton, että meidän pienen pieni lenkki madellen tuntui lähes tolkuttoman pitkältä ja saavuttamattomalta. Silti tuntui, että ehkä tästäkin selvitään loppuviimein hengissä. Järkeni olin menettänyt jo kuukausia ennen. Olisin tätä oireilua ehkä jaksanut paremmin ilman raskautta. Sisälläni tapahtui koko ajan vinhaa vauhtia uusia asioita.
Mietin oliko oireet tullut raskauden myötä, olinko nyt herkistynyt jollekin? Ilman raskautta minua oltaisiin varmasti alettu tutkimaan ja hoitamaan hanakammin, mutta toisaalta olisin varmaan jaksnaut myös oireita paremmin ja olisin venyttänyt lääkäriin menoa vieläkin pidempään.
