Raskausviikko 20

Toukokuu. Olen sairaslomalla, mutta kyllä se lepääminen tuntuu silti välillä täysin utopistiselta. Ei sitä lasta pysty sillon Alabamaan lennättämään, sen asioiden hoitamisia ja tapaamisia ens vuoteen jättää ja pyytää päiväkodin kevätjuhlia siirtämään. Jos joku on huono kombo niin raskaus+itse kipeä+taapero. Tätä ehkä enää voisi pahentaa se, että taaperolla olisi megalomaaninen ripulioksutauti. Inhaloitava kortisoni kuitenkin toimii ja yleistilani on alkanut kohentua nopeaa tahtia. Sain nukutuksi ja ai luoja sitä tunnetta, kun pääsin viikkojen sohvannurkassa kyhjöttämisen jälkeen palaamaan omaan sänkyyn ja pystyin nukkumaan vaakatasossa. Se tuntui jopa pelottavalta, niin psyykkeeseen yskä oli ottanut. En enää halunnut pettyä ja valvoa pystyasennossa yskäni kanssa pitkin öitä.

Tällä viikolla oli neidin päiväkodin kevätjuhla. Tämän kevään päiväkodin juhlat olivat ensimmäiset johon päästiin osallistumaan, koska itse päätähti sentään oli terve. Koko juhla oli sympaattinen ja lasten esitykset sai kyllä mielen herkäksi, eikä raskaus ja sen tuomat hormonitasojen vaihtelut auttaneet yhtään asiaa. Meidän neiti veti ihan omaa show’ta, mutta voi kuinka liikuttunut silti olin hänen suorituksestaan keppihevoslauluissa ja viimeisessä koko päiväkodin yhteislaulussa. Niin paljon ihmisiä, niin paljon ärsykkeitä, niin paljon ääntä ja silti hän handlasi niinkin hienosti.

Loppuviikosta koen pystyväni lähtemään kävelylenkille. Ilma on kuuma ja helteinen ja se ei tunnu missään. Ihanaa. Tunnen pikkuemäntäni sisälläni heräävän pikku hiljaa.

Turun Aurajoen rannasta Paavon-poluilta, jossa olimme pikkusiskoni ja neidin kanssa nauttimassa toukokuun helteistä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *