Raskausviikko 30
Työpäivän jälkeen sitä vasten olen aivan kykenemätön lähes yhtään mihinkään. Ja se ei tietysti ole kauhean hyvä ottaen huomioon päiväkodissa äitiä odottavan hikeä valuvan energiapakkauksen joka tahtoo, uhmaa ja hakee huomiota.
Paletti tuntui astetta raskaammalta myös siksi, että päiväkoti oli vielä kiinni ja me molemmat vanhemmista palanneet takaisin töihin, vaikkakin itselläni taasen vajaa työviikko. Neiti paineli papan ja mummun kanssa pitkin pöndeä ja nautiskeli punaherukoista ja peltohommista. Minä köröttelin työpäivien jälkeen illoiksi mummulaan, jotta ei viikkoa tarvinnut olla erossa. Keskellä viikkoa olleet vapaapäivät olivat nyt näissä olosuhteissa tosi jees, vaikka muuten en pidäkään vapaapäivistä keskellä viikkoa.
Ei suoranaisesti okseta eikä oloa voi missään nimessä verrata alkuraskauden pahoinvointiin, mutta jonkinsortin kuvotus on iltaisin päällä, pää sekaisin kun promillen humalassa ja kroppa kuin viikon ryyppyputken jälkeisessä horkassa. Ei ole kokemuksia ainakaan tästä viimeksi mainitsemastani, mutta sitä vasten hoidettu tällaisia tapauksia vähän liiankin monta kertaa.
Tällä viikolla tuntui ensi kertaa siltä ettei pyöräily töihin tunnu ajatuksenkaan tasolla hyvältä. Lisäksi iltapäivät ovat olleet tukalan kuumia, että vaikka aamulla olisi perille päässyt, iltapäiväm ylämäet olisi saattaneet olla kohtalokkaita. (Huomaa itseironia). Kateellisena olen lukenut niitä kokemuksia, jotka pyöräilee vielä lasketun ajan jälkeenkin. Minäkin haluaisin.
Mahtuipa sitä keskelle viikkoa myös Ed Sheeranin keikka, johon sain synttärilahjaksi mieheltäni liput. Menojalka jaksanut nousta täälläkään samalla tavalla, mutta onneksi järjestelyt oli huiput ja tönijöitä ja kaljan niskaan-viskelijöitä ei ainakaan meidän niskaan osunut. Olen näin jälkikäteen kovin tyytyväinen etten ostanut festareille lippuja. Ne olis ollut too much.