Raskausviikko 31

Ihmiset valittaa kun kylmä. Ihmiset valittaa kun on kuuma. Ihmiset valittaa kun ihmiset valittaa. Ja nyt minäkin haluan valittaa! Voi perkele, että on kuuma. Ihanaa sinänsä, kesä ja lämpö on parasta, mutta jos se tekee musta puolentunnin spagettia eli täysin löllöä, tuntumaltaan valuvaa ja täysin yhteistyökyvyttömän ja soveltumattoman mihinkään niin en kyllä ala.

Odotin meidän ensimmäistä lähes samoihin aikoihin, kuukautta aikaisemmin. Silloinkin oli helteitä ja vatsani oli ihan yhtä iso. Mutta silloin ei tuottanut tuskaa alkuunkaan jortsata pikkutunneille häissä, kykkiä mustikkametsässä ja kasvimaalla. Silloin vatsaani ei sattunut, ei näköä haitannut, tunsin että jaksan ja voin hyvin. Nyt minusta tuntuu kuin olisin juhlinut koko kesän.

Lomapäiviä pitää käyttää pois ennen äitiyslomaa, joten olenpa nyt taasen puolitoista viikkoa lomalla. No siihen ne sitten loppuu, mutta sitten ei olekaan enää kuin kolme ja puoli viikkoa töitä. Jauks. Ja samalla tajusin, että jos tää tyyppi päättäisi tulla samoilla viikoilla kuin neiti eli 36+0, siihen olisi enää viisi viikkoa. Ajatuksen tasolla ollaan mietitty mitä me tarvittaisiin, mutta elettäkään asioiden edistymiseksi ei olla tehty. Sitä pesänrakennusviettiä odotellessa. Onneksi paljoa ei olekaan hankittavana, lähinnä uudelle tulokkaalle on raivattava hyllytilaa ja kestovaippojen päältä on syytä puhallella pölyt pois. Tai sitten sitä havahtuu pikku hiljaa tarpeeseen jos toiseenkin. Varmaan tässä käy niin, että mies lähtee vielä shoppaileen turvakaukaloa ennenkö tulee meitä hakemaan synnäriltä…