Raskausviikko 32
Elokuun ensimmäinen kokonainen viikko. Raskausviikot on kohta kiritty ja sunnuntaina tuleekin jo reaaliaikisesti yhteenveto raskausviikosta 33, joka onkin sen hetkinen raskausviikko.
Tästä(kin) viikosta olin ensimmäiset pari päivää vielä pois lomia pois lusimassa. Kolme kokonaista työpäivää. Mites ne sitten menikään. Kohtalaisesti, vaikka iltapäivällä vatsakivut ja supistelut yltyivät ja liikkuminenkaan ei juuri auttanut. Liikunta on noin muuten ollut itselle vain helpottava tekijä.
En ole siis salille päin katsonutkaan helmikuun jälkeen, mikä on omalla mittapuulla yksi ikuisuus ja vähän lisää. Ulkoillut ja pyöräillyt olen sitäkin enemmän. Sykkeet eivät ole nousseet kauhean korkealle ja tiedämpä vaan mikä savottaa alkaa synnytyken jälkeen. Usko on kuitenkin kova aikaisemman kokemuksen perusteella. Palauduin synnytyksestä todella nopeasti. Muutaman viikon jälkeen olisin voinut lähteä jo omasta mielestäni lenkille ja aloitin astanga jooga-harrastukseni vauvan ollessa kuukauden ikäinen. Toki etenkin lantion seudulla huomasi, kuinka se on ”irrallaan” ja ”hetkuu”, mutta tein ja teen parhaani mukaan itseä kuunnellen. Olen rääkkäämiseen ja äärirajan yli venyttämiseen taipuvaista sorttia. Pyrin kuintekin vanhenemaan ja viisastumaan ja tekemään palautumisenkin huolella ja ajan kanssa.
Noniin nyt hypättiin jo synnytyksen jälkeiseen aikaan. Kieltämättä ajatukset ovat nyt silloin tällöin olleet ajassa synnytyksen jälkeen, mikä onkin varmaan mielelle ihan hyvää treeniä. Nyt olen alkanut odottamaan homejuustoja, ilmakuivattua kinkkua pitsan päällä sekä punaviiniä. Ja taas mieli palaa aikaisempaan raskauteen. Muistan nämä haaveet sieltäkin ajalta ja muistan mikä pettymys se olikaan, kun ei sitten edes se kuohuviini maistunut kun sitä sai.
Kotiin päästessä olo sitten on ollut kuin maratoonin juosseella, hakatulla ja koko kesän ryypänneellä. Yhdestäkään ei ole yhdessä eikä erikseen oikesti kokemusta, mutta hyvää mielikuvaharjoittelua olen saanut. Väsymys on maata kaatava ja olenpa muutaman kerran havahtunut siihen, kun neiti on pikku kakkosen jälkeen lähtenyt omiin puuhiinsa kolistelemaan. Mieleen alkaa hiipiä pikku hiljaa ymmärrys siitä ettei tämä voi näin jatkua. Päätän kuitenkin katsoa viikonlopun yli, jokso lepääminen toisi taas uusia voimia seuraavaan viikkoon.